Professori O:n mukaan uusissa magneettikuvissa oli selvä ero edellisiin. Heti takareisitreenin jälkeen otetuissa kuvissa näkyi merkkejä vaurioista nimenomaan hamstringlihasten eli semimembranosus- sekä semitendiosus- ja biceps femoris -lihasten kiinnityskohdissa. Kuvista, tekemistään tutkimuksista ja testeistä sekä kuvailemistani oireista hän päätteli, että minulla on kuin onkin hamstringsyndrooma. Viralliseksi diagnoosiksi tuli semimembranosusjänteen tendinopatia.

Aiemmin kipujen lähdettä oli etsitty kipukohdan yläpuolelta, mutta se onkin noin 10 senttiä kipeimmän kohdan alapuolella. Ei selässä vaan reisissä. Eikä se ollut aiemmin näkynyt kuvissa, koska mitään ei ollut repeytynyt tai poikki. Fysiatrini aavistus osui kuitenkin oikeaan, ja minulla oli sama vaiva kuin potilastapauksen varusmiehellä.

Portaiden kiipeäminen oli rikkonut molemmat reiteni pahoin.

Lisäksi minulta löytyi äreät isosarvennoisen bursiitit molemmilta puolilta. Se ei ollut yllätys. Reidet olivat kipeämmät kuin koskaan ennen, ja muutamankin portaan kapuaminen teki tiukkaa.

Bursiitti on limapussin eli bursan tulehdus. Bursan tehtävä on vähentää kitkaa luiden ja jänteiden välissä. Lantion alueella on kaikkiaan kolme tai neljä limapussia riippuen yksilöllisestä rakenteesta. Isosarvennoisen eli trokantterin bursiitti aiheuttaa kipua reiteen, mutta ei koskaan polveen saakka. Minulla olisi voinut olla myös istuinkyhmyn bursiitti, joka aiheuttaa kipua istuessa. Merkkejä siitä ei kuitenkaan näkynyt kuvissa, tai sitten O. ei maininnut niistä.

Semimembranosuksen vauriot ovat yleisimpiä juoksijoilla ja jalkapalloilijoilla.

Semimembranosus eli puolikalvoinen lihas lähtee istuinkyhmyn luota ja päättyy polven yläpuolelle takareiteen. Sen tehtävä on ojentaa lonkkaniveltä ja koukistaa polviniveltä sekä kiertää sitä sisäänpäin. Lihasta tarvitaan etenkin jalkaa ojentaessa ja potkiessa, minkä takia siihen liittyvät vauriot ovat yleisimpiä juoksijoilla ja jalkapalloilijoilla.

Lihas kiinnittyy luuhun jänteen kautta. Tendinoosi/tendinopatia tarkoittaa tilannetta, jossa jänne syystä tai toisesta ärsyyntyy ja paksuuntuu. Jos se tulehtuu, puhutaan insertiitistä. Minunkin radiologin lausunnossani mainittiin molemmat, sekä insertiitti että tendinopatia.

Jänteet ovat suurimmaksi osaksi kollageenia. Siihen, miten luja jänne on, vaikuttaa eniten kollageenin lujuus. Jänne koostuu ohuiden kollageenisäikeiden kimpuista. Kutakin säiekimppua ympäröi sidekudosvaippa, jossa kulkevat jänteen verisuonet ja hermot. Osaa jänteistä ympäröi jännetuppi, jonka tehtävänä on kitkan minimoiminen.

Olin pärjännyt perintöreisieni kanssa tähän asti, mutta vain tähän asti.

Luonteeltaan tendinopatiani on professori O:n mukaan degeneratiivinen eli johtuu liiasta rasituksesta liittyneenä ikääntymiseen.

Jänteet eivät pidä toistorasituksesta ja niihin voi tulla revähdys- tai venytysvammoja. Kun tällainen kestää pitkään, elimistö voi yrittää korjata tilannetta kasvattamalla fibroosia eli kiinnikkeitä jänteiden kiinnitysalueelle.

Jos kiinnikkeitä syntyy myös iskiashermon ympärille, hermon liikkuvuus vähenee ja kudokset hankaavat myös hermoa. Kuvat eivät kertoneet, oliko minulle käynyt niin. Professori O:n mukaan iskiashermon tilanne selviäisi vasta leikkauksessa, jos sellainen tehtäisiin.

Professori O. löysi vaivoilleni ainakin neljä erilaista syytä:

1) Takareisieni rakenne. Hamstringjänteeni ja bursani sijaitsevat siten, että ne ovat otolliset hankaamaan toisiaan vasten ja ärsyyntymään.

2) Juoksuharrastus, jonka aiheuttama rasitus on heikentänyt jänteitäni.

3) Istumatyö, joka heikentää verenkiertoa jänteissä, mikä rappeuttaa niitä entisestään.

4) Ikääntyminen. Olin pärjännyt perintöreisieni kanssa tähän asti, mutta vain tähän asti. Tietyssä iässä eivät asiat ole kuten ennen.

Nyt tiesin, mikä minua vaivasi ja miksi. Mutta entä sitten? Milloin pääsisin leikkauspöydälle, entä juoksemaan?

--

Päivän kuvat: Huurteisia puita Säkylän kunnantalon rannassa. Takana utuinen Säkylän Pyhäjärvi.