Kirjoitukset avainsanalla juhlat

Juhlat tulossa, eikä taaskaan kaapissa mitään päällepantavaa? Nämä syötävän ihanat kenkäkorut ratkaisevat pulmasi. Klips kenkiin, ja tuhat kertaa käytetty pikkumusta on kuin uusi.

Firman pikkujoulut pidettiin heti työpäivän perään. Minulla oli työasuna tummansiniset farkut ja paita sekä shaali. Bilevaihteelle pääsin sujauttamalla jalkaan mustat mummoankka-avokkaani uusien kenkäklipsien kera. Täydestä meni.

Koru sopii mainiosti myös tweedbleiserin rintataskuun.

En ollut nähnyt kenkäkoruja missään ainakaan 20 vuoteen, kun turkulainen jalkineliike Stella ilmoitti ottaneensa ne valikoimiinsa. Kaupan omistaja Tiia Vaaksjoki oli kuulemma etsinyt niitä messuilla kissojen ja koirien kanssa, kunnes tärppäsi.

Ranskalaiset Froufrouz-korut ovatkin tosi hienoja! Arkikäyttöön on pedantteja rusetteja, joista koiranhammaskuosiset myytiin loppuun alle aikayksikön. Juhlissa koreillaan strasseilla ja värikkäillä helmillä.

Tiia on tilannut klipsejä jo ainakin kertaalleen lisää. Nyt siis paljastui myös yksi turkulaisten naisten tunnetun tyylikkyyden takeista. Täällä osataan asustaa.

Klipsiä voi käyttää myös bleiserin kanssa, mekon pääntiessä, laukussa tai vaikka päähineessä. En ajatellut ostostilanteessa muuta kuin kenkiä, mutta havaitsin, että koru sopii mainiosti tweedbleiserini rintataskuun.

Blingbling sopii vuonna 2017 myös arkeen. Hyvää uutta vuotta!

--

Päivän kuvat: Kenkäkorut ballerinoissa ja avokkaissa sekä jakun rintapielessä.

p.s. Stellan nettisivuille tästä.

Kommentit (2)

Maija
Liittynyt15.10.2015
2/2 | 

Eikö olekin, Sara! Onnellista uutta vuotta myös sinulle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Minulla on parvekkeella pieni joulumaa. Kartiovalkokuusi on köytetty valoin ja punaisin lasihelmin. Muratit ja pallotuija antavat asetelmaan koristeellista ja koottua muotoa, ja tummanpunaiset syklaamit käyvät täydestä joulukukkina. Elokuussa istuttamistani kasveista toistaiseksi ainoastaan fat boyt ovat kärsineet kylmyydestä, joten korvasin ne callunoilla.

En enää muista, mistä nappasin ostoskoriini joulutonttulasta esittävät pikku patsaat kymmenkunta vuotta sitten, ja miksi. Todennäköisesti paikka oli Anttilan tavaratalo. En tiennyt, mitä niillä tekisin, eivätkä ne ole joka joulu olleet edes esillä. Puolisoni mielestä ne ovat hirveää kitschiä. Minusta taas niiden hankkiminen osoitti huomattavaa henkistä vapautumista.

Puutarhatonttuina hassut, vähän carllarssonmaiset patsaat ovat oikealla paikallaan.

Tietyssä iässä toivottaa lukijoilleen hyvää ja rauhallista joulua.

--

Päivän kuvat: Tonttupatsaat joulumaassa.

Kommentit (1)

MarjattaP
1/1 | 

Voi miten kauniit ja ajattomat pikkupatsaat!  Olisin itsekin varmasti poiminut ne mukaani.  

Väkisinkin näin joulun alla osuu silmään hyvää tarkoittavia listauksia ihanista ja ylellisistä lahjaideoista, jotka sopivat nirsoimmallekin vastaanottajalle. Just sille, jolle on vaikeaa keksiä mitään, mikä kelpaisi. No, nekin voivat mennä pahasti pieleen. Lahjainhokkini, joista monet kuitenkin pitävät:

1. Tuoksukynttilät. Luksuslahja, joka ilahduttaa vaativintakin ystävää? No ei! Ensinnäkin kynttilät jo sinänsä luovuttavat huoneilmaan melkoisesti haitallisia pienhiukkasia, joten hiukankin herkän kodissa niitä poltetaan vain parvekkeella. Ja toiseksi tuoksukynttilöiden lemua ei kestä kukaan, jolla on hajuaisti tallella. Minulla on näitä parvekkeella vino pino, enkä vain saa sytytetyksi.

2. Omatekoiset palasaippuat. Kun olen kerran päässyt sivistyksen ja nestemäisen saippuan pariin, en halua enää ikinä palata kivikaudelle, jossa liasta tummunut löllökasa lilluu vetisessä saippuakotelon puolikkaassa. Luotaantyöntävää! Ei auta, vaikka saippua näyttäisi käyttämättömänä syötävän suloiselta. Osta mieluummin leivos, jos haluat lahjoittaa jotakin nelikulmaista ja söpöä.

3. Lahjakortit hoitoihin, joissa joku tuntematon koskettelee minua. Käyn kampaajalla, mutten nauti siitä. Olen kokeillut hierontaa, fysioterapiaa, osteopatiaa, hermoratahierontaa ja akupunktiota, mutta en ole vielä tavannut yhtään ammattilaista, jonka kosketuksesta en tulisi kipeäksi. Kehoni on ilmeisen yliherkkä, ja hemmotteluhoidot ovat minulle kidutusta. Onneksi lähipiirini tietää tämän.

Jottei tule väärää käsitystä, niin minulle kelpaavat kyllä monenlaiset lahjat, eikä niiden tarvitse olla erityisen kummallisia tai oivaltaviakaan. Melkein päinvastoin: mitä perinteisempi, sitä varmemmin kelpaa. Suklaa, lakritsi, marmeladit, kakut, leivokset, kukat, viini, rommi, samppanja? Tänne vaan kaikki! Kirjat, lehdet, korut, kyllä kiitos! Miksen ole vielä koskaan saanut lahjaksi yhtään ihonhoito- tai kosmetiikkalahjapakkausta? Lahjakortti lankakauppaan, vaatekauppaan tai puutarhamyymälään - mahtavaa! Unelmien lahja: uusi kamera.

Mitkä ovat sinun yllättävät lahjainhokkisi, siis sellaiset, jotka monille ovat unelmien täyttymys?

--

Päivän kuvat: Joulukoristeita kartiovalkokuusessa parvekkeellani.

Kommentit (3)

JattaM
1/3 | 

Ihanaa, en olekaan ainoa: pysykööt minusta loitolla tuoksukynttilät, itsetehdyt saippuat ja myös kaikki kosmetiikkalahjat. Pieleen menevät kuitenkin. Karmein on muutaman vuoden takainen "kosmetiikkahoitolan lahjakortti" joka puolisoparalle oli myyty paikallisen ostoskeitaan käytävällä.

Ideasi lahja-arpajaisista edellisessä postauksessa oli aika mainio, ja kauniisti toteutettu.

Maija
Liittynyt15.10.2015
2/3 | 

Huh Jatta, arvasin että täytyy meitä joku muukin olla. Mutta aina kun joku esittelee Facebookissa tai muualla ihania itse valmistamaan saippuoita, kymmenet naiset tykkävät eikä kukaan kehtaa sanoa mitä mieltä oikeasti ovat. Sillä ei kai kukaan nitä oikeasti käytä?

MarjattaP
3/3 | 

Täällä vielä yksi aivan samaa mieltä oleva!   Tuoksukynttilät, huh!  Toivottelen sulle ja läheisillesi oikein mukavaa Joulua ja pelkästään mieluisia  lahjoja!  

Vuosi sitten vietin koko joulunajan poissa kotoa Espanjan Aurinkorannikolla. Sukulaiset jäivät kokonaan vaille joululahjoja, koska en ollut paikalla niitä jakamassa. Rahatkin olivat vähissä.

Sen verran tunsin laiminlyönnistäni syyllisyyttä, että hamstrasin perillä varmuuden vuoksi matkalaukkuun ison pinon paikallisen laatutavaratalon teettämiä maustepakkauksia.

Kanelia, neilikkaa, inkivääriä, mahtavia isoja laakerinlehtiä, oreganoa, useita chililajikkeita, pippureita, timjamia. Kaikkien sanottiin olevan puhtaasti kasvatettuja ja valtaosin kotimaisia, siis espanjalaisia.

Tuomisille tuli käyttöä, kun sisareni tammikuussa kutsui sukulaiset juhlimaan erästä saavutustaan. Siellähän saisin tilaisuuden jakaa käytännölliset lahjani. Mutta miten tekisin sen niin, ettei lahjusten vaatimaton rahallinen arvo loukkaisi saajia? Jotakin pitäisi keksiä.

Arpajaiset olivat suurmenestys!

Penkoessani joulukoriste- ja paketointitarvikevarastoani sen sitten hokasinkin. Pitäisin lahjaonginnan!

Sujautin maustepussit anopin jäämistöstä pelastamiini vanhanaikaisiin, kuviopainettuihin joulupaperipusseihin itsekseni myhäillen: arvasinhan, että näille tulisi vielä käyttöä! Ongintalangaksi valitsin puna-valkoista puuvillanarua, jota olin jonakin jouluna käyttänyt voimapaperilla päällystettyjen kirjalahjojen koristeena.

Lahjapussit olisivat näkymättömissä isossa, valkoisessa paperikassissa. Miten saisin ongintanarut pysymään siististi esillä paperikassin ulkopuolella?

Sidoin jokaisen narun päähän erilaisen pikku joulukoristeen. Käytin Ikean kevyitä muovitähtiä, lasisia prismoja, puusydämiä ja punaisia koristemarjoja - mitä ylimääräistä nyt laatikosta sattui löytymään. Helyt näyttivät oikein koristeellisilta roikkuessaan paperikassin päällä.

Arpajaiset olivat suurmenestys, vaikka itse sanonkin. Nuoret ja vanhat nauttivat yhtä lailla oikean helyn valinnasta, ja joulupussien sisältöjä vertailtiin innoissaan. En olisi osannut jakaa lahjoja paremmin, vaikka olisin laittanut pussien päälle nimet. Iäkkäämpi väki sai kaneleita ja kardemummaa, kokeilunhaluiset nuoret tulisia chilejä. Erikoisimmat mausteet, joita en itsekään olisi osannut käyttää, osuivat ruoka-alan ammattilaisille. Siinäpä heille haastetta!

Pienellä rahalla saatiin paljon hauskuutta aikaan. Ideaa saa vapaasti kopioida.

--

Päivän kuvat: Lahjaonginnan valmistelua.

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty kävelemään pitkiä matkoja, ja minulla on usein jännekipuja hamstring-syndrooman takia. Niinpä minusta ei tullutkaan maraton- eikä joogamummoa, vaan kukkamummo ja siirtolapuutarhuri. Päivitän blogia harvakseltaan, koska minulla on tällä erää vain vähän sanottavaa muusta kuin puutarhanhoidosta.

Olen Maija Rauha, 65-vuotias ja eläkkeellä. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Siirtolapuutarhapalstallani on oma kanava Instagramissa. Se löytyy nimellä villa_palanen. Kerron siellä mökin ja puutarhan kuulumisia useammin kuin täällä blogissa.

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016