Kirjoitukset avainsanalla kukat

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ - KLINGEL. Viime kesänä pääsimme muuttamaan takaisin remontoituun kotiin vasta heinäkuussa, joten parvekepuutarhan kannalta kausi oli menetetty. Nyt onkin mahtavaa miettiä, mitä tänä vuonna kylväisin ja istuttaisin. Vanhoja suosikkeja vai uusia kokeiluja? Molempia sopivassa suhteessa, kiitos!

Parveke on minulle luonteva tapa valmentaa viherpeukaloani, koska en ole milloinkaan halunnut asua omakotitalossa. En kaipaa edes mökille (onneksi, koska sellaista ei ole käytettävissä), vaan vietän käytännössä koko kesän kaupungissa. Muuten parvekepuutarhaa ei tietysti kannattaisikaan perustaa. Kasvit tarvitsevat vettä ja hoivaa päivittäin varsinkin helteellä, jos sellaista satutaan saamaan.

En enää edes pystyisi hoitamaan pihaa, koska kumartelu ja kyykistely tuottavat jännevaivojen takia vaikeuksia. Parveketta sen sijaan voi hoitaa pystyasennossa. Kitkemistä kyllä kaipaan, onhan mitä rentouttavinta hommaa pelastaa pikku hyötytaimia isojen, pahojen balsamien kynsistä. Siitä on vain ollut pakko luopua. Ei puhettakaan, että voisin hoitaa omaa viljelypalstaa, josta vielä muutama vuosi sitten haaveilin.

Kaupunkiviljelyn ja luomutuotannon ystävänä ilahduin Klingelin puutarha- ja parvekeoppaasta, jonka voi ladata ilmaiseksi verkkokaupan nettisivuilta. E-kirjan on kirjoittanut saksalainen luomuparvekepuutarhuri Birgit Schattling, ja sinä perustellaan vakuuttavasti, miksi myös kaupungeissa kannattaa viljellä syötävää ja silmäniloa itse. 

Kasvukausi on Schattlingin mukaan kaupungeissa pidempi kuin maalla, koska kaupunkien mikroilmasto on keskimäärin kolme astetta lämpimämpi kuin maaseudun. Naapuritalot antavat tuulensuojaa ja niiden seinät varastoivat lämpöä, joka vapautuu yöllä. Siksi esimerkiksi tomaattien ja chilien kasvattaminen onnistuu usein hyvin parvekkeella. Ja lasitettu parveke, kuten minulla, on tietysti vielä asia erikseen.

Itse en ole kasvattanut parvekkeellani muita hyötykasveja kuin mansikoita ja osuuspuutarhasta saamiani yrttejä, ja niidenkin syömiseen suhtaudun epäillen, koska asun vilkasliikenteisen kadun varrella. Lasituksesta huolimatta pidän mahdollisena, että osa pakokaasujen hiukkasista pääsee luikertelemaan kasvieni lehdille. Odotan sähköautojen tuovan ajan myötä helpotusta tilanteeseen. Nehän eivät päästä ilmaan muuta kuin vesihöyryä.

Rauhallisemmalla paikalla asuville Schattling esittelee kymmenen parvekeviljelyyn hyvin sopivaa hyötykasvia tomaatista pienoisomenapuuhun. Pieni hedelmäpuu kyllä kiinnostaisi minuakin kovasti. Monet kasvit selviytyvät parvekkeellani pakkastalvenkin yli, joten saatan jossakin vaiheessa istuttaa kirsikka- tai omenapuun. 

Oppaassa kerrotaan myös kaupunkiviljelyn trendeistä ja annetaan nokkelia suunnitteluideoita. Siitä voitte kuitenkin olla varmoja, että ampiaishotellia ei minun parvekkeelleni tule! Myöskään lintujen ruokkiminen parvekkeella ei mielestäni ole hyvä idea. 

Kukista Schattling suosii vaivattomia lajeja, jotka houkuttelevat hyönteisiä. Hänen Top 5 - listastaan minun parvekkeelleni pääsee ensi kesänä koristekrassi. Kylvin pussillisen keltaisen pensasköynnöskrassi Peach Melban siemeniä Rootrainers-pienoiskasvihuoneeseeni viikonloppuna. Ajattelen istuttaa niitä maanpeittokasveiksi samaan viljelylaatikkoon gladiolusten kanssa. Krassin kukkiahan voi myös syödä ja siemenistä tehdä kapriksia, mutta itse aion vain katsella kukkia.

Moniväriset gladiolukseni onnistuivat toissa vuonna tosi hyvin, ja vaikka puutarhamyymälässä oli tarjolla myös samaa lajiketta, valitsin vaihteeksi kelta-oranssin Goldrushin. Aion istuttaa sipulit suoraan multaan kuten viimeksikin. Esikasvatin silloin osan, mutta suoraan parvekkeelle istutetut kehittyivät paremmin.

Amppeleita varten olen tilannut puutarhalta pikkutaimia, jotka jatkokasvatan sisällä ja istutan myöhemmin parvekkeelle. Ostamalla valmiita isoja taimia pääsisi helpommalla ja saisi nopeammin kukkia, mutta minusta on hauska seurata taimien kehittymistä. Kokeilin menetelmää aikaisemmin miljoonakelloilla, ja se toimi hyvin.

Tällä kertaa tilasin kerrottuja miljoonakelloja sekä uutena kasvina rento-oksaista rosmariinia. Olen parina kesänä kasvattanut keijunmekon sukuista sinivaulaa, mutta nyt tilasin jälleen myös keijunmekon taimia. Yhtenä vuonna ostin keijunmekkoamppelin torilta, ja se kasvoi todella rehevästi sekä katon että lattian suuntaan. Saapa nähdä, miten nyt käy.

En vielä ole varma, mitä parvekkeen sivuseinällä roikkuviin pieniin astioihin tulee. Ensin varmasti orvokeita, mutta ne eivät kestä koko kesää kauniina. Ehkä pari krassia sinnekin? Viljelylaatikkoni saattaa olla liian varjossa krassien kannalta, mutta seinällä ne saisivat paremmin valoa.

Hajuherneitä ei parvekkeelleni ensi kesänä tule. Mietin, että olisin voinut jälleen kylvää matalaa ja pensasmaista Purple Cupid -lajiketta, mutta sitä ei nyt ollut puutarhamyymälässä. Toisaalta on kiva kokeilla jotakin muuta. Pienelle parvekkeellehan ei rajattomasti mahdu kasveja niin, että kaikki saisivat riittävästi valoa.

Terrakottaruukkuihin tulee tänä kesänä ainakin Apple blossom -pelargoneja ja kerrottuja liljoja, joiden sipulit minulla on jo valmiina.

Millaisia parveke- tai istutussuunnitelmia teillä muilla on? Kasvatatteko kukkien lisäksi myös syötävää?

Klingelin puutarhaoppaan Puutarhan ja parvekkeen hyötykasvit ja trendit voi ladata Klingelin sivuilta tästä linkistä.

--

Päivän kuvat: Helmililjat ja pikkunarsissit ovat jo taimella parvekkeellani, jossa ne viettivät koko talven. Ruukkujen vieminen kellariin, jota harrastin toissa talvena, osoittautui siis täysin turhaksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Säästin nämä kuvat juuri tähän hetkeen, kun valo on jo hieman lisääntynyt, mutta ulkona on vielä lunta ja pakkasta. Kevät tuntuu olevan kaukana, vaikka se on vain viikkojen päässä. Saanko esitellä: Arboretum Yltöinen ja sen 3 000 alppiruusua.

Kuten itsenäisyyspäivän kirjoituksessani kerroin, Yltöinen sijaitsee Kaarinasa noin 20 kilometriä Turusta. Sinne pääsee ajamalla vanhaa ykköstietä (110-tie) Piikkiöön ja kääntymällä keskustan kohdalla Toivonlinnantielle. Maalaisidyllissä ajellaan viitisen kilometriä, kunnes ollaan osoitteessa Toivonlinnantie 518.  Arboretumin portit avataan kello 8 aamulla ja se on auki kello 15:een asti. Mutta ei ihan vielä, vaan vasta 15. toukokuuta alkaen.

Parhaimmillaan puisto on kesäkuun alkupuolella juhannukseen asti, jolloin atsaleat ja alppiruusut ovat kukassa. Olin viime kesänä liikkeellä 15. kesäkuuta. Luulen, että atsaleat olivat silloin jo pääosin kukkineet, mutta alppiruusut olivat monin paikoin parhaimmillaan. Vain 1970-luvun kotimaiset lajikkeet olivat jo ohittaneet kukintahuippunsa. Joku kasvi piti kukkansa vielä tiukasti nupuissaankin.

Osa alppiruusuista on lähellä puiston sisäänkäyntiä, mutta ei pidä luulla, että on nähnyt kaiken, kun on ihastellut niitä. Metsän siimeksestä löytyy vielä paljon lisää. Tässä nukka-alppiruusu, Rhododendron Smirnowii, joka on alun perin kotoisin Kaukasukselta. Sen lehtien alapinta on nukkainen ja terälehtien reuna aaltoilee.

Suomalaisten alppiruusujen alueelle istutettiin 1970-luvulla noin 3 000 tainta, joista on jäljellä noin 2 000 puskaa. Yli viisi metriä korkeiden pensaiden valkoista, vaaleanpunaista, punaista ja lilaa kuohua voi nousta katsomaan puiselta korokkeelta.

Nämä ovat saman jalostusohjelman kasveja, joita on myös Helsingissä Haagan alppiruusupuistossa. Kenttäkokeita varten istutettiin kaikkiaan 14 000 tainta viiteen eri puistoon. Näistä Yltöisten 1970-luvun lajikkeista ei ole yhtään nimetty eikä tuotu markkinoille, mutta myös markkinoille tulleita lajikkeita on istutettu tänne polkujen väleihin.Alimmassa kuvassa Suvi-niminen lajike.

Puron lähelle on istutettu 1990-luvun jalostusaineistoa. Siinä oli tavoitteena kehittää keltakukkainen alppiruusu. En tiedä, kuuluvatko nämä rodot siihen ryhmään, mutta puron lähellä ne kyllä kasvoivat.

Atsaleoja löytyi omasta rinteestään. Tässä kelta-atsalea ja kevätatsalea. Alueen opastetauluista löytyy myös alppiruusujen ja atsaleojen kasvatusohjeet kotipuutarhureita varten. Retkelle kannattaa ottaa eväät mukaan. Merenrannan lautapenkeille on mukava istahtaa kuuntelemaan koivunlehtien suhinaa ja pääskyjen liverrystä.

Lisätietoja arboretumista täältä.

--

Päivän kuvat: Alppiruusuja.

Tykkään tunnetusti kukista, joten ulkomaillakin suosikkikohteitani ovat puistot ja puutarhat. Málagassa on kaksi kuuluisaa puutarhaa, Paseo del Parque aivan keskustassa ja Jardin Botánico Histórico La Conceptión kaupungin pohjoispuolella, mutta kumpikaan ei ole talvella parhaimmillaan. Siksi suuntasin sisätiloihin, Mariposario Benalmádenaan eli Benalmadenan perhospuistoon.

Perhospuisto on Benalmádena Pueblossa aivan lähellä paikallisbussin päätepysäkkiä ja buddhalaista Stupaa, ja sen sisäänkäynti muistuttaa thaimaalaista temppeliä. Sisällä vallitsee tropiikin kostea lämpö. Perhoset ovat trooppisilta alueilta maailman eri kolkilta. Niitä on nähtävissä kautta vuoden noin 150 lajiketta ja yli 1500 yksilöä. Kotiloina maahan tuotuja perhosia kuoriutuu puistossa päivittäin, mutta monet perhoset myös lisääntyvät siellä, joten tarkkasilmäinen voi löytää perhosentoukkia kasvien lehdiltä.

Useimmilla perhosilla on oma isäntäkasvi, jonka lehdille ne laskevat munansa ja jonka lehtiä niiden toukat syövät. Puiston kasvit jakaantuvatkin kolmeen ryhmään: isäntäkasvit, koristekasvit ja runsaasti mettä tuottavat kasvit. Perhosethan käyttävät mettä ravinnokseen. Puiston perhosia ruokitaan kuitenkin myös viinirypäleillä ja muilla hedelmillä sekä henkilökunnan valmistamalla keinomedellä. Perhosten tyhjiksi imemät viinirypäleet näyttävät pieniltä, rikkinäisiltä ilmapallon kuorilta.

Ensin puisto vaikuttaa vain tiheään istutetulta kasvihuoneelta, mutta vähitellen silmä harjaantuu löytämään perhosia. Ne lepattelevat innokkaina ympäriinsä ja istahtavat vain silloin tällöin hetkeksi lehdelle tai oksalle. Silloin ne usein panevat siipensä suppuun. Ei ole itsestään selvää, että täälläkään pääsisi näkemään perhosia läheltä siivet levällään kuten perhostenkeräilijän kokoelmassa.

Yksi oranssi Dyras Iulia istahti kyllä vihreälle hihalleni muodostaen kauniin kontrastin, mutta kuvaa en siitä tietenkään saanut. Puiston ehkä silmäänpistävin laji oli Morpho Peleides, iso, sininen perhonen. Hauskoja olivat myös osittain läpinäkyvät Greta Otot. Puistossa asustaa myös lintuja, kaloja ja kilpikonnia.

Kukkivissa kasveissa ei ollut nimilappuja, kuten kasvitieteellisessä puutarhassa, joten suuri osa niistä jäi minulta tunnistamatta. Flamingonkukan, kiinanruusun, revonhännän, ihmeköynnöksen ja orkidean sentään bongasin. Myös vihreistä lehdistä monet näyttivät ainakin etäisesti tutuilta, koska lämpimämpien ilmastojen kasvatteja käytetään meillä huonekasveina.

Kasvihuoneessa tuli hiki, mutta kahvilassa jäisistä hedelmäpaloista surautettu smoothie virkisti. Perhospuiston kauppaan oli koottu monenlaista perhosaiheista myytävää, ihanimpina selkään kiinnitettävät perhossiivet pikkutytön kokoa.

Kaikenkaikkiaan mukava pieni retkikohde sekä lapsille että aikuisille.

--

Päivän kuvat: Perhosia Benalmádenan Mariposariossa.

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty kävelemään pitkiä matkoja, ja minulla on usein jännekipuja hamstring-syndrooman takia. Niinpä minusta ei tullutkaan maraton- eikä joogamummoa, vaan kukkamummo ja siirtolapuutarhuri. Päivitän blogia harvakseltaan, koska minulla on tällä erää vain vähän sanottavaa muusta kuin puutarhanhoidosta.

Olen Maija Rauha, 65-vuotias ja eläkkeellä. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Siirtolapuutarhapalstallani on oma kanava Instagramissa. Se löytyy nimellä villa_palanen. Kerron siellä mökin ja puutarhan kuulumisia useammin kuin täällä blogissa.

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016