Kirjoitukset avainsanalla kukat

Villa Palasen tunnistaa syyskesällä ja syksyllä tuulessa huojuvista korkeista kosmoskukista ja värikkäistä tsinnioista, jotka näkyvät kauas hiekkatielle.  Juuri niin olen sen halunnut. Siirtolapuutarha on kaupungin virkistysaluetta ja ohikulkijoilla tulee olla vapaa näkyvyys etupihan istutuksiin. Tuumasin, että tarjotaanpa sitten silmänruokaa ihan koko rahalla, ja raivasin lähes koko (hiekkatieltä katsoen) oikeanpuoleisen etupihan isoksi kukkapenkiksi. Kutsun sitä kukkapelloksi, vaikka se tietysti on pelloksi mitätön. 

Alun perin ajattelin alueen keskelle ruusupenkkiä isokukkaisille ja tertturuusuille, sellaisille kuin Peace ja Koko Loko. Ne olisivat kuitenkin tarvinneet savimaassa alleen 10-20 sentin paksuisen salaojituksen sepelistä, ja kun juurakon jalonnuskohdan lisäksi pitäisi jäädä 20-30 cm mullan pinnan alle niin isututuskuopan syvyys olisi lähennellyt metriä. Sellaisen kaivaminen käsivoimin olisi ollut yhtä tuskaa ja lisäksi hengenvaarallista, koska juuri siinä kohtaa kulkee sähkökaapeli.

Pelasin nimittäin varman päälle ja tilasin sähkölaitokselta kaapelinäytön, kun kukaan ei tuntunut tietävän, mistä kohden sähkö on mökkiin johdettu. Kaapeli kulkee diagonaalisesti juuri tämän oikeanpuoleisen etupihan halki, eikä alueelle sen takia saisi istuttaa mitään syväjuurista.

Tässä olen jo perannut edellisen siirtolapuutarhurin mansikkamaan, joten ihan tästä ei lähdetty liikkeelle, mutta melken.
Tässä olen jo perannut edellisen siirtolapuutarhurin mansikkamaan, joten ihan tästä ei lähdetty liikkeelle, mutta melken.

Lavakaulusten ympärystä ja välit oli katettu sepelillä, joka ei estänyt rikkaruohoja ja ruohoa kasvamasta koko alueella laatikot mukaanlukien. Aloin inhota lavakauluksia syvästi, kun katselin tätä kesän ajan.
Lavakaulusten ympärystä ja välit oli katettu sepelillä, joka ei estänyt rikkaruohoja ja ruohoa kasvamasta koko alueella laatikot mukaanlukien. Aloin inhota lavakauluksia syvästi, kun katselin tätä kesän ajan.

Tsinniat, kesäpäivänhatut ja punakosmokset kasvoivat ensimmäisenä Palas-kesänä lavakauluksissa mansikoiden seassa.
Tsinniat, kesäpäivänhatut ja punakosmokset kasvoivat ensimmäisenä Palas-kesänä lavakauluksissa mansikoiden seassa.

Ensimmäinen kausi: Lavakauluksia ja villiintyneitä perennoja

Lähinnä hiekkatietä ja pensasaitaa oli alun perin pitkä, laudoilla rajattu kukkapenkki. Siinä kasvoi siperiankurjenmiekkoja, tarha-alpeja ja syysastereita, jotka olivat jyränneet lähes kaikki muut mahdolliset perennat alleen. Lisäksi alueella oli kolmen lavakauluksen kokoinen mansikkamaa.

Alkajaisiksi kitkin kukkapenkin ja lavakaulukset. Poistin kukkapenkistä pienen kellokukkaesiintymän sekä ukontulikukan, jota en osannut arvostaa. Nyt jo tiedän, että tuo kaksivuotinen, itsekylväytyvä rohtokasvi kuuluu siirtolapuutarhan peruslajeihin, enkä enää suhtaudu siihen yhtä jyrkästi.

Lisäsin lavakauluksiin reilusti multaa. Poistin muutaman kituvan mansikan ja istutin tilalle esikasvattamiani Candy Stripe- ja Xanthos -punakosmoksia, Sunbow Mixed -tsinnioita sekä Cherry Brandy - ja Maya -kesäpäivänhattuja. En ollut tuolloin vielä kovin valikoiva lajikkeiden suhteen, koska mökin remontti vei päähuomioni. Havaitsin kuitenkin kesän mittaan, että korkeat Candy Stripet huojuivat hauskasti tuulessa. Tätä ajatusta sitten myöhemmin kehittelin pidemmälle.

Suunnittelin silti, että kokoan alueelle vähitellen ihan perinteisen kukkapenkin. Sen kulmakiviksi istutin syksyllä syyshortensia Wim’s Redin ja pallohortensia Annabellen. Annabelle kuitenkin paleltui kuoliaaksi Palasen ensimmäisenä talvena, joka alkoi kovilla pakkasilla maan ollessa lumeton. Wim’s Redin siirsin tänä keväänä paremmalle paikalle, koska se jäi kukkapellossa muiden taakse.

Lavakaulusten mansikat tuottivat yllättävän hyvän sadon. Päätin siitä huolimatta kohdella niitä jatkossa koristekasveina ja ostaa mansikkani edelleen torilta. Halusin keskittyä kukkiin.

Tässä olen jo poistanut kukkapenkin laidat ja lavakaulukset. Keltainen katkoviiva osoittaa sähkökaapelin paikan.
Tässä olen jo poistanut kukkapenkin laidat ja lavakaulukset. Keltainen katkoviiva osoittaa sähkökaapelin paikan.

Kukkapellon ensimmäinen versio istutettuna: kesäpäivänhatut vasemmassa alakulmassa, punakosmokset keskellä ja tsinniat oikealla. Vasemmalla mangoldia ja lehtikaalia. Taakse tulivat vielä daaliat. Multakasat näyttävät, minne istutin kaksi hunajamarjapensasta.
Kukkapellon ensimmäinen versio istutettuna: kesäpäivänhatut vasemmassa alakulmassa, punakosmokset keskellä ja tsinniat oikealla. Vasemmalla mangoldia ja lehtikaalia. Taakse tulivat vielä daaliat. Multakasat näyttävät, minne istutin kaksi hunajamarjapensasta.

Daaliat ovat jo nupulla ja kosmokset aloittelevat kukintaansa. Istutin penkkiin myös yhden Milkmaid-krassin, kun tilaa näytti olevan.
Daaliat ovat jo nupulla ja kosmokset aloittelevat kukintaansa. Istutin penkkiin myös yhden Milkmaid-krassin, kun tilaa näytti olevan.

Siperiankurjenmiekat, kerrottu akileija, tarha-alpit ja palavarakkaus ovat kukkapellon alkuperäiskasveja.
Siperiankurjenmiekat, kerrottu akileija, tarha-alpit ja palavarakkaus ovat kukkapellon alkuperäiskasveja.

Kukkapelto ensimmäisenä kesänä. Mukana myös muutama kiinanasteri Chrisantella Lotos Flower.
Kukkapelto ensimmäisenä kesänä. Mukana myös muutama kiinanasteri Chrisantella Lotos Flower.

Daaliat menestyivät loistavasti kesäkukkapellon takaosassa, mutta ongelmana oli, ettei niitä nähnyt kukaan.
Daaliat menestyivät loistavasti kesäkukkapellon takaosassa, mutta ongelmana oli, ettei niitä nähnyt kukaan.

Toinen kausi: Ihana Apricotta ja rehevät daaliat

Toisen puutarhakauden alkajaisiksi iskin rautakankeni lavakauluksiin, jotka annoin eteenpäin uusille omistajille. Romutin myös kukkapenkin lautakehikon. Lapioin rikkaruohot ja ruohokasvit juurineen kompostiin ja yhdistin alueen isoksi kukkapenkiksi. Kärräsin uusien kukkien kasvualustaksi valtaosan levänneen lehtikompostorin sisällöstä. Teettämäni viljavuustutkimuksen takia tiesin, että Palasen oma multa on erittäin ravinteikasta, joten ostomultaa en juurikaan käyttänyt.

Perennapenkin kasvit saivat olla muuten niillä sijoillaan, mutta syysasteria kitkin pois. Mansikoiden parhaimmistoa käytin laajennetun kukkapenkin reunuskasveina. Lisäksi aloin toteuttaa visiotani korkeasta, runsaasta kesäkukkapenkistä. Esikasvatin kaikki kesäkukkien taimet itse, kuten aina.

Kauden tsinniat olivat samaa pienikukkaista, mutta värikästä Sunbow Mixed -sekoitusta kuin edellisenä vuonna. Punakosmoksista valitsin ihanan Apricottan. Kesäpäivänhatuista kylvin Saharaa ja muutaman Cherry Brandyn.  Jätin taimien karaisemisen väliin työkiireiden takia, joten kosmokset ja tsinniat lakosivat ensimmäisestä tuulenviristä ja kesäpäivänhatut melkein paloivat karrelle. Kaikki kuitenkin tokenivat, ja pellosta tuli varsin komea. Taimia käytin kaikkiaan 36.

Otin myös daaliat osaksi kukkapeltoa. Lähekkäin istutetut kosmokset ja daaliat tukivat toisiaan, joten niitä ei tarvinnut tukea erikseen juuri lainkaan. Daalioiden upea kukinta jäi kuitenkin suurelta osin muiden kukkien taakse katseilta piiloon. Niiden oikea paikka olisi ollut kosmosten edessä.

Lisäksi kukkapenkissä oli pieni hyötykasviosio, jossa kasvoi lehtikaalia, mangoldia ja minttua. Eikä siinä vielä kaikki: kokeilin ensi kertaa myös paljasjuurisina myytävien perennojen kasvatusta. Osa niistä menestyi, joten kitkettyjen syysastereiden paikalla komeili nyt muutamia saksalaisperäisiä väriminttuja ja syyshohdekukkia. 

Seuraavana vuonna istutin taimet symmetrisesti keskikäytävän ympärille.
Seuraavana vuonna istutin taimet symmetrisesti keskikäytävän ympärille.

Matalat leijonankidat reunustivat kesäkukkapeltoa kahdelta sivulta.
Matalat leijonankidat reunustivat kesäkukkapeltoa kahdelta sivulta.

Syysasterit alkavat kukkia vasta, kun melkein kaikki muut penkin kukat ovat kuihtuneet.
Syysasterit alkavat kukkia vasta, kun melkein kaikki muut penkin kukat ovat kuihtuneet.

Kolmas kausi: Leijonankidat veivät sydämeni

Kolmantena kautena eli viime kesänä oli entistä selvempää, että tämä on korkeiden, värikkäiden kukkien penkki. Siirsin matalat ja hennot akileijat toisaalle ja toin niiden paikalle keltaisia päivänliljoja sisääntulopenkistä. Värimintut olivat alkaneet levitä mukavasti, ja niiden viereen istutin muutamia kaunopunahatun taimia. Ne eivät vielä sanottavasti kukkineet.

Kukkapelto ei ole kukkapelto ilman korkeita punakosmoksia. Kylvin vaihtelun vuoksi kerrottua vaaleanpunaista lajiketta nimeltä Double Click Rose Bonbon. Kun kuitenkin Apricottan siemeniä oli vielä muutamia jäljellä, laitoin nekin multaan. Kerrotun ja yksinkertaisen lajikkeen yhdistelmä ei ehkä ollut paras mahdollinen ja väreistäkin toinen oli viileä ja toinen lämmin, mutta pelto oli silti ihan ok. Rose Bonbonin kukista osa oli kuin taitavaa origamia, osa muuten vain kerrottuja. 

Halusin nähdä, miltä koreatörmäkukat näyttävät tässä seurassa, joten kylvin esikasvatukseen lajiketta Salmon Queen. Kukat olivat kauniita, mutta ne jäivät rotevien kosmosten seurassa korkeintaan perintöprinsessoiksi. Ne eivät myöskään olleet korkeampia kuin kosmokset, vaikka olin luullut niin.

Tsinniaksi valitsin lajikkeen Queeny Lime Red.  Se ei menestynyt järin hyvin. Isot punakosmokset etuilivat ja lisäksi lajike oli lehtokotiloiden mielestä erityisen maukas.  

Kokeilin ensi kertaa leijonankitojen kasvatusta, koska olin nähnyt kuvia suloisista, matalista Twinny-lajikkeista. Kylvin vaaleanpunaista Apple Blossomia ja aprikoosin väristä Peachia. Ne aloittivat kukinnan ennen juhannusta ja kukkivat pakkasiin asti. Todellakin jatkoon! 

Yksivuotisten kukkien taimia kertyi kukkapeltoon kaikkiaan 63. Koska daaliat olivat nyt muualla, tilaa oli myös sekalaiselle liljaseurakunnalle sekä muutamalle kiinananasterille lajiketta Chamois Turm. Se on mielestäni hienoin pionimainen kiinanasteri. Liljat olivat peräisin Lidlin laarista, eikä niiden nimiä kerrottu pussin kyljessä. Mitä lie kuningasliljan tapaisia.

Syyshohdekukat ja punakosmokset muodostavat hauskan yhdistelmän.
Syyshohdekukat ja punakosmokset muodostavat hauskan yhdistelmän.

Puna- ja valkohatut jäivät jumiin kukkapellon keskelle, kun niiden molemmin puolin sattui roteva punakosmos.
Puna- ja valkohatut jäivät jumiin kukkapellon keskelle, kun niiden molemmin puolin sattui roteva punakosmos.

Alkukesän tilanne, kun valkoinen punakosmos Purity ei vielä kuki täysillä.
Alkukesän tilanne, kun valkoinen punakosmos Purity ei vielä kuki täysillä.

Narsissitupakka on ihan ok, mutta jää todennäköisesti yhden kesän kokeiluksi.
Narsissitupakka on ihan ok, mutta jää todennäköisesti yhden kesän kokeiluksi.

Punakosmos Purity keikkuu jo kukkapellossa ylinnä.
Punakosmos Purity keikkuu jo kukkapellossa ylinnä.

Purppurapipo. Tähän mennessä jokainen kukinto on ollut eri punaisen sävyä, mutta muutamia kukintoja on vielä avautumatta.
Purppurapipo. Tähän mennessä jokainen kukinto on ollut eri punaisen sävyä, mutta muutamia kukintoja on vielä avautumatta.

Neljäs kausi: Pienin askelin kohti perennapenkkiä

Tänä vuonna tavoittelin kukkapellossa lohenpunaisen ja valkoisen väriyhdistelmää. Lohenpunainen onnistuikin, sillä Benary’s Giant Salmon Rose on isoin ja hienoin tsinnia, minkä tiedän, ja se näkyy kauas.  Valkoisen kanssa kävi kuitenkin vähän köpelösti, minkä seurauksena penkki oli aluksi ehkä hieman epätasapainoinen.

Päälajikkeeksi aikomani punakosmos Hummingbird White ei nimittäin itänyt ollenkaan, kun taas ihan muuten vaan kylvämäni Cupcake Blush teki suuren määrän tukevia taimia. Kylvin hätäpäissäni lisäksi valkoista Purityä. Purityt olivat istutushetkellä hentoja ja niitä oli vähemmän, joten Cupcakella oli pitkään penkissä vahva ylivoima. Takamatkalta lähtenyt Purity on kuitekin voimakas lajike ja pärjää nyt jo ihan hyvin.

Penkin takalaitaan istutin kolme narsissitupakkaa Only the Lonely. Odotin todella korkeaa ja kookasta kasvia, mutta  lajike onkin narsissitupakaksi tosi matala ja lisäksi tupakan kukinta-aika on kosmoksiin verrattuna lyhyt. Tämä jäi varmaankin kertakokeiluksi.

Kaikkiaan istutin tälle alueelle keväällä noin 60 siementainta ja lisäksi viisi punatähkän ja viisi tuoksugladioluksen mukulaa. Gladiolukset eivät jostakin syystä kukkineet ollenkaan ja punatähkät jäivät pahasti  kosmosten varjoon.

Perennoista puheen ollen punahatut voivat hyvin ja kukkivat runsaasti.  Jos olisin tiennyt, että valkohatut ovat matalampia kuin punahatut, olisin istuttanut ne eri päin. Ensi keväänä pääsen siirtämään tähän penkkiin neljä hyvää punahattu Magnuksen siementainta, jotka ovat nyt kasvamassa toisaalla. Myllään muutkin hatut sitten silloin sopivampaan asetelmaan.

Pellon etuosassa on parhaillaan kukassa muutama siemenestä kasvatettu purppurapipo Sensation, joista olen ylpeä. Pipoja näkee usein englantilaisten puutarhojen perennapenkeissä, mutta Suomessa ne eivät välttämättä talvehdi. Aion kuitenkin kokeilla.

Kylvin keväällä myös kirahvikukkaa, joka on koreatörmäkukan tapainen, erittäin korkea perenna. Taimia tuli neljä ja ne ovat nyt kukkapellon takaosassa, mutta eivät vielä kuki. Punalatvaakin harkitsen, mutta en ole vielä saanut sen siemeniä itämään.

Penkin etuosan vanhat perinneperennat aion nostaa ylös ja istuttaa uudelleen mahdollisesti jo ensi keväänä. Ehkä nekin siitä vielä virkistyvät, sillä olen nähnyt muualla Peltolassa, miten korkeiksi ja komeiksi ne voivat hyvissä olosuhteissa kohota.  

Penkin takaosa säilynee silti kesäkukkapeltona vielä pitkään, koska kesäkukat kukkivat keskimäärin pidempään kuin perennat. Tsinniat voi ehkä korvata päivänhatuilla, mutta mikä perenna antaisi saman vaikutelman kuin punakosmos? Ei tule heti mieleen.

Yhteenvetona voisi kai sanoa, että Palasen kukkapelto on neljässä kesässä vakiintunut korkeiden kesäkukka- ja perennalajien ja -lajikkeiden runsaaksi ja reheväksi näyteikkunaksi, jossa on vaihtelua ja yllätyksiä. Sen perimmäinen tarkoitus on tuottaa iloa istuttajalleen ja ohikulkijoille.

--

Lue lisää Wakehurstista, jossa ihastuin pipoihin: Wakehurst keskikesällä - keidas punaisten kukkien ystäville

Lue lisää: Näin rakensin Villa Palasen kukkapenkit osa 1: Pieni varjopuutarha päärynäpuun alla

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Minulla on viha-rakkaussuhde ruusuihin. Katselen ja valokuvaan niitä mielelläni, koska ne ovat kauniita ja niistä on helppo ottaa kauniita kuvia. Kukintojen ja terälehtien värit, muodot ja rakenne ovat sellaisia, että kukat ovat kauniita nuppuisina, auetessaan ja jopa lakastuneina. Valo leikkii ruusun terälehdillä erityisen kauniisti.

Suosikkiruusujani ovat vaaleanpunainen Austin-ruusu Strawberry Hill ja kanadalainen köynnösruusu Above and Beyond – niin ihania! Minulla on melkein aina tietokoneen ja puhelimen taustakuvana sekä hiirimatossa ruusuja. Profiilikuvananikin on usein ollut ruusu.

Wisleyn nimikkoruusu Rosa Wisley.
Wisleyn nimikkoruusu Rosa Wisley.

Emily Bronté.
Emily Bronté.

Grace.
Grace.

Simply the Best. Kukat ovat todella suuret.
Simply the Best. Kukat ovat todella suuret.

Ruusut ovat parhaimmillaan jonkun toisen puutarhassa.

Ruusut ovat kuitenkin parhaimmillaan, kun ne kasvavat jonkun toisen puutarhassa. En halua niitä omaani, koska ne ovat piikkisiä, näyttävät melkein aina toivottomilta risukasoilta ja vaativat syvämultaisen kasvupaikan, jota minulla ei ole niille tarjota.

Sitä paitsi pidän pioneista ja daalioista vähintään yhtä paljon. Siksi Villa Palasessa kasvaa pioneja siinä, missä ensimmäisen pihasuunnitelman mukaan oli iso ruusupenkki. En ole istuttanut edes isokukkaista Peace-ruusua, vaikka se on tavallaan Palasen nimikko (Peace ja piecehän lausutaan samalla tavalla).

Niinpä saatan matkustaa pitkiäkin matkoja hyvän ruusutarhan takia. Kuten nyt RHS Garden Wisleyyn.

Lue lisää: Vietin 8 tuntia RHS Garden Wisleyssä. Mitä jäi mieleen?

Princess Alexandra of Kent.
Princess Alexandra of Kent.

Jos haluaa ihailla jokaista ruusua erikseen, voi valita mutkittelevan serpentiinipolun.

Wisleyn ruusutarha on viralliselta nimeltään Bowes-Lyon Rose Garden RHS:n aiemman puheenjohtajan, vuonna 1961 kuolleen Sir David Bowes-Lyonin mukaan. Sir David oli Englannin kuningataräiti Elisabetin nuorempi veli, kuningatar Elisabetin setä ja kuningas Charlesin kummi, ja hänet tunnettiin innokkaana puutarhaharrastajana.

Maisemasuunnittelija Robert Myers luonnosteli loivaan rinteeseen istutetun ruusutarhan rakenteen sellaiseksi, että sen läpi voi nopeasti kävellä kukkulan laelle paviljonkiin, josta tarha näkyy lähes kokonaan. Jos kuitenkin haluaa ihailla jokaista ruusua erikseen, voi valita kapeamman, mutkittelevan serpentiinipolun.

Alabamantrumpettipuu.
Alabamantrumpettipuu.

Wisleyn alabamantrumpettipuu on yksi vaikuttavimmista puista, minkä olen koskaan nähnyt.

Puutarha on varsin iso. Ruusut vuorottelevat istutuksissa perenna-alueiden ja moitteettomasti hoidettujen, pyöreästi kaartuvien nurmikenttien kanssa. Siellä täällä kasvaa yksittäisiä puita, kuten ikiaikaisen näköinen, valtavan kokoinen alabamantrumpettipuu (Catalpa bignonioides). Se on yksi vaikuttavimmista puista, minkä olen koskaan nähnyt.

Perennapenkeistä tunnistin ainakin päivänliljoja, punahattuja, kissanminttua, salvioita ja kurjenpolvia. 

Leveät portaat vievät halki ruusutarhan paviljongille.
Leveät portaat vievät halki ruusutarhan paviljongille.

Ruusu Varenna Allen.
Ruusu Varenna Allen.

Näiden ruusujen pitää olla paraatikunnossa mahdollisimman pitkään.

Ruusutarhan rakentaminen alkoi vuonna 2007 ja se korvasi aikaisemman, pienemmän ruusutarhan. Ruusuja on noin 4 000 ja lajikkeita noin 350, joten mukaan mahtuu niin pensasruusuja ja köynnösruusuja kuin englantilaistyyppisiä ja isokukkaisiakin ruusuja. Tunnetuimman englantilaisen jalostajan, David Austenin, ruusuja on paljon, mutta ei toki pelkästään niitä.

Näin molempina päivinä puutarhureiden ryhmän ruusujen kimpussa. RHS:n koekentillä tehdyt vertailut ovat osoittaneet, että ruusut jatkavat kukintaansa pisimpään, kun kuihtuneet kukat napsaistaan poikki heti kukkavarren alapuolelta, ensimmäisen viisilehdykkäisen lehden yläpuolelta. Oletan, että juuri tätä he olivat tekemässä. Näiden ruusujenhan pitää olla paraatikunnossa koko ajan.

Ruusu Aphrodite.
Ruusu Aphrodite.

Austin-ruusu Wollerton Old Hall.
Austin-ruusu Wollerton Old Hall.

Tämä saattaisi olla Winchester Cathedral, mutta en ole varma.
Tämä saattaisi olla Winchester Cathedral, mutta en ole varma.

Mary Delaney.
Mary Delaney.

Samantapaisia vaaleanpunaisia ruusuja on niin paljon, etten ole ihan varma, mikä niistä on mikä. Tämä tässä yllä on kuitenkin Austin-ruusu Olivia Rose.
Samantapaisia vaaleanpunaisia ruusuja on niin paljon, etten ole ihan varma, mikä niistä on mikä. Tämä tässä yllä on kuitenkin Austin-ruusu Olivia Rose.

Uusi suosikkini on persikkainen Eustacia Vye.

Se, että Wisleyn ruusutarha on niin ilmeisesti suunniteltu suuria väkijoukkoja varten, verottaa mielestäni hieman sen tunnelmaa. Olen ollut haltioituneempi pienemmissä puutarhoissa, joissa vähäisemmällä taimimäärällä on saatu aikaan intensiivisempi tunnelma. Tämä ruusutarha on lähes täysin vailla romantiikkaa. 

Löysin kuitenkin Wisleystä uuden suosikkiruusun. Se on toistuvakukintainen David Austin -pensasruusu Eustacia Vye, jonka kukissa yhdistyvät raikas pinkki ja persikan sävyt. Se on kerrassaan ihastuttava varsinkin vähän nuppuisena.

Ihana Eustacia Vye.
Ihana Eustacia Vye.

Eustacia Vyen juurakoita on saatavana Suomesta ja se voisi periaatteessa pärjätä Palasessa, jos pystyisin kaivamaan riittävän syvän kuopan, kasaamaan riittävän korkean kohopenkin tai talvettamaan sen luotettavassa kellaritilassa. Mikään näistä ei ole realistista.

Lohduttaudun sillä, että pensas näyttäisi joka tapauksessa suurimman osan vuotta piikkiseltä risukasalta, kuten muutkin ruusut. Happamia nuo ruusun kiulukat.

RHS Garden Wisley -raporttini päättyy tähän. Kiitos mielenkiinnosta!

--

Lue lisää: Sussexin suloisin puutarha on Borde Hill sateen jälkeen

Lue lisää: Nymans - Rauniotalon eksoottinen puutarha

Olen tehnyt jo kolme postausta RHS Garden Wisleystä, mutta hienoimmat kukkakuvani odottavat yhä julkaisua. Tähän tulee nyt muutos, kun esittelen Battleston Hillin ihanat hortensiatiheiköt sekä pienen, mutta suloisen Cottage Gardenin. Upea ruusutarha jääköön sarjan viimeiseen osaan.

Annabelle-pallohortensioiden reunuskasvina on maanpeittoruusua.
Annabelle-pallohortensioiden reunuskasvina on maanpeittoruusua.

Uusi tuttavuus, samettihortensia.
Uusi tuttavuus, samettihortensia.

Oakwoodissa voi nähdä useita hortensialajikkeita rinnakkain.
Oakwoodissa voi nähdä useita hortensialajikkeita rinnakkain.

Puiden siimeksessä avautuu kukkivien pensaiden korurasia.

Hortensiat olivat heinäkuun puolivälissä kukassa kautta koko Wisleyn.  Ensimmäiset havaitsin Old Labin ja sinisadekäytävän välisellä reitillä: pitkät penkit täynnä valtavan kokoisia Annabelle-pallohortensioita (Hydrangea arborescens). Seuraavat bongasin Mixed Borders -kukkapenkeistä, jossa siniset samettihortensiat (Hydrangea sargentiana) antoivat oman lisänsä penkin alkuosan viileänsävyiseen yleisilmeeseen.

Myöhempi piipahdus Oakwoodissa vahvisti, että kyllä, puiden katveessa kasvaa hortensioita useaa lajia. Varsinainen hortensiahuuma vallitsi kuitenkin Battleston Hillin metsäpuutarhassa, jossa oli kukassa jalohortensijoiden (Hydrangea macrophylla) koko kirjo, tai ainakin melkein. Syys- eli japaninhortensioita (Hydrangea paniculata) oli helpointa löytää Cottage Gardenista.

Jalohortensiat ja alppiruusut kasvavat rinnakkain Battleston Hillissä.
Jalohortensiat ja alppiruusut kasvavat rinnakkain Battleston Hillissä.

Tammenlehtihortensia Little Honey.
Tammenlehtihortensia Little Honey.

Tämä jalohortensia on todennäköisesti Doube Delights Stargazer.
Tämä jalohortensia on todennäköisesti Doube Delights Stargazer.

Näiden jalohortensioiden kukinnot olivat valehtelematta ihmisen pään kokoisia, jotkut isompiakin.
Näiden jalohortensioiden kukinnot olivat valehtelematta ihmisen pään kokoisia, jotkut isompiakin.

En ole mikään hortensiakuiskaaja. Tunnen niitä huonosti ja erotan pallohortensian syyshortensiasta vain nipin napin. Niinpä törmäsin Wisleyssä muun muassa elämäni ensimmäiseen tammihortensiaan (Hydrangea quercifolia). Tiesin heti, että tällaista en ole koskaan nähnyt. Lehtien muoto oli niin erilainen kuin muilla hortensioilla, mutta kukat viittasivat hortensiaan. Kasvi oli pienikokoista lajiketta Little Honey. Tarkistin myöhemmin, että tammihortensioita on kyllä myynnissä Suomessakin, vaikkei juuri tuota lajiketta.

Magical-sarjassa on hortensioita huonekasveiksi, ulos ja terasseille. Ikävä kyllä ne tuskin pärjäävät Suomessa ulkona talven yli.
Magical-sarjassa on hortensioita huonekasveiksi, ulos ja terasseille. Ikävä kyllä ne tuskin pärjäävät Suomessa ulkona talven yli.

Hortensialajikkeita on valtavasti, ja uusia kehitetään taimitarhoilla koko ajan. Tavoitteena ovat isot, kauniin väriset kukinnot ja tukevat varret, jotka eivät taivu maahan heti ensimmäisen sateen sattuessa. Myös kukinnan kestoa ja kasvien kylmänkestävyyttä pyritään parantamaan.

Hyvä esimerkki jalostustyöstä ovat Magical-sarjan jalohortensiat, joita ihailin Battleston Hillissä. Niiden kukinta voi kestää puoli vuotta, ja kukat käyvät tuona aikana läpi jopa neljä väriä. Näitä hortensioita ei kuulemma tarvitse varsinaisesti leikata ollenkaan, riittää, kun poistaa vanhan kukinnon keväällä.

Hortensioiden kanssahan on yleensä se vaikeus, että oikea leikkaustapa riippuu lajista. Leikkasin itse vahingossa syyshortensiani koko toisen vuoden kukinnan pois, kun heiluin sekatöörieni kanssa liian innokkaasti. 

Pallohortensiat voi leikata vaikka maata myöden, koska ne kukkivat saman vuoden versoilla. Syyshortensiat kukkivat kuitenkin edellisen vuoden versoilla, jotka on parempi jättää suurelta osin rauhaan. Pakkaa sekoittaa, että jotkut lajikkeet kukkivat sekä edellisen että tämän vuoden versoilla. Ja jalohortensioita taas ei tavitse meillä ylipäätään leikata, koska ne eivät selviydy talvesta hengissä vaan ovat pelkkiä kesäkukkia. 

Hortensioita taitaa olla helpompi ihailla kuin hoitaa.

Liljakanukka, Cornus kousa var. Chinensis, on yksi lempipuistani. Niiden kukinta oli Battleston Hillissä jo lähes ohi.
Liljakanukka, Cornus kousa var. Chinensis, on yksi lempipuistani. Niiden kukinta oli Battleston Hillissä jo lähes ohi.

Vuonna 1937 perustettu Battleston Hill istutettiin melkein kokonaan uudelleen vuosien 1897 ja 1990 myrskyjen jälkeen, koska suuri osa puista kaatui silloin. Kukkivien puiden, pensaiden ja perennojen korurasia avautuu siellä nykyään kautta vuoden. Keväällä ovat kukassa kameliat, magnoliat, atsaleat ja alppiruusut. Kesä on isojen varjoperennojen ja hortensioiden, jotka jatkavat myöhäiseen syksyyn. Talvella kukkivat taikapähkinät ja näsiät.

Mutta nyt lähdetään Cottage Gardeniin!

Cottage Gardenin juju piilee sipulikukkien, perennojen, pensaiden, ruusujen ja köynnösten yhdistelmissä

Wisleyn Cottage Garden ei täysin vastannut ennakkokäsitystäni englantilaisesta puutarhasta. Odotin runsasta ja epämuodollista puutarhaa, mutta tämä olikin istutettu tiukan muodollisesti: keskellä pyöreä suihkulähde, josta suorat käytävät lähtevät neljään suuntaan. Penkkien muodot ovat geometrisiä, eivät suinkaan vapaamuotoisia, ja tilaa oli käytetty eri tavalla kuin olisin luullut. Oli nurmikkoakin, hui kauhistus.

Tämä daalia saattaa olla Bitsy, mutta varma en ole.
Tämä daalia saattaa olla Bitsy, mutta varma en ole.

Tämä daalia voisi olla Evanah.
Tämä daalia voisi olla Evanah.

Oli siellä kaunista kaaostakin, kun osasi etsiä oikeasta paikasta. Minä porhalsin kuitenkin suoria käytäviä pitkin kohti seuraavaa näyttävää daaliaistutusta enkä malttanut pysähtyä ja katsoa, millaisia hienovaraisia kasvien yhdistelmiä matkan varrella oli. Luulenpa, että minulta jäi yhtä ja toista huomaamatta, koska olin jo hieman kukkasokea.

Toisaalta voi olla, että tämä puutarha on parhaimmillaan keväällä, kun laukat ja syreenit kukkivat. Keskikesällä sen kuningattaria olivat daaliat ja ruusut. Kukassa oli myös kurjenpolvia, päivänliljoja, salkoruusuja ja syyshortensioita. Jättipoimulehdet ja kuunliljat reunustivat kukkapenkkejä pensaiden alla.

Laventeliakin näkyi, mitä en olisi odottanut.  RHS:n verkkosivujen mukaan laventeli kuitenkin kuuluu tämän puutarhatyylin vakiokasveihin rohtosormustinkukkien, ritarinkannusten, jasmikkeiden ja ruusujen ohella.

Puutarhaan tullaan sisään kolme metriä korkeista pergoloista, joissa kasvaa valkoista köynnösruusua Rosa mulliganii. Sen kukinta oli kuitenkin jo ohi enkä edes huomannut koko kasvia. Huomioni vei hieno, isokukkainen jalokärhö Wisley, kasvupaikkansa nimikko.

Afrikansinisarjat olivat vasta avaamassa kukintojaan.
Afrikansinisarjat olivat vasta avaamassa kukintojaan.

Tämä daalia saattaisi olla Gallery Matisse, Foxy Lady tai Mai Tai. Nimilappu jäi valitettavasti dokumentoimatta.
Tämä daalia saattaisi olla Gallery Matisse, Foxy Lady tai Mai Tai. Nimilappu jäi valitettavasti dokumentoimatta.

Cottage Garden -tyyliin kuuluu kasvien yhdistely niin, että ne ovat yhdessä enemmän kuin osiensa summa. Wisleyssä on yhdistetty esimerkiksi punainen pensasruusu (Wild Thing) korkeaan Six Hills Giant -kissanminttuun ja jalokurjenpolvi Rozanneen. Kahta jälkimmäistä saa Suomestakin.

Daalioiden yhdistelyyn sain uusia vinkkejä. Unikoiden siemenkodat ja daaliat näyttävät sopivan mainiosti yhteen, ja yllättävän monet hörselöiset kasvit näyttävät hyviltä niiden taustalla. En kyllä tunnista kuvien kumppanikasveista muita kuin kissanmintun. Jokin morsiusharson tyyppinenkin saattaisi toimia. Itselläni on tällä hetkellä vain leijonankitoja daaliapenkin reunuskasveina. 

Tämä on todennäköisesti jalohortensia Libelle.
Tämä on todennäköisesti jalohortensia Libelle.

Pink Annabelle.
Pink Annabelle.

Katsoin, että tuossahan on hieno ja tyyliin hyvin sopiva hortensia, täytyypä ottaa kuva. Mikähän se on? No, tietysti se oli pallohortensia Pink Annabelle, jota minulla on Villa Palasen länsirajan isossa kukkapenkissä. Täällä sitä oli luultavasti useampi taimi, ja kukinnot olivat isompia.

Tuntui hyvältä huomata, että olen ollut ainakin osittain oikeilla jäljillä englantilaisen puutarhatyylin jäljittelyssäni. Unelmien hortensiapuutarhaa en sen sijaan pysty rakentamaan. Niin mukautuvaisia kuin hortensiat ovatkin, ne eivät ole Palasessa mukavuusalueellaan. Ne viihtyisivät parhaiten metsäpuutarhan happamassa maassa, mitä en voi niille tarjota.

Myös unelmien ruusutarha jää haaveeksi, mutta Wisley-sarjan seuraavassa osassa näytän, millainen se voisi olla. 

--

Lue lisää: Vietin 8 tuntia RHS Garden Wisleyssä - Mitä jäi mieleen?

Lue lisää: RHS Garden Wisleyn koepuutarhassa selviää, mikä lajike saa himoitun laatuleiman

Lue lisää: Vertailussa RHS Garden Wisleyn kruununjalokivet: perinteinen Mixed Borders ja moderni Piet Oudolf Landscape

--

Lisätietoa englantilaistyyppisestä puutarhasuunnittelusta Royal Horticultural Societyn verkkosivuilta.

Saattaa olla pyhäinhäväistystä verrata RHS Garden Wisleyn perinteistä kruununjalokiveä, leveitä Mixed Borders -kukkapenkkejä ja sen uusinta ylpeyttä, Piet Oudolf Landscapea keskenään. Ihan sama, teen sen kuitenkin.

Niissä on nimittäin paljon samaa ja niiden erot kertovat puutarhasuunnittelun historiasta ja nykypäivästä. Mixed Borders on perinteinen, Oudolf-maisema moderni ja trendikäs.

Lue lisää: Vietin 8 tuntia RHS Garden Wisleyssä - Mitä jäi mieleen? 

Puutarhat ovat saman muotoiset ja kokoiset ja ne on rakennettu rinteeseen.

Molemmat kukkamaisemat ovat isoja ja pitkän suorakaiteen muotoisia. Mixed Borders on 128 metriä pitkä ja kuusi metriä leveä. Oudolf-maisema lienee suunnilleen yhtä pitkä, mutta ehkä hieman leveämpi – en onnistunut löytämään tarkkoja lukuja. Se on kuitenkin selvää, että näin isoja istutuksia ei yleensä näe yksityispuutarhoissa.

Mixed Bordersissa on keskellä Broadwalk eli viivasuora nurmikenttä, jonka molemmin puolin on kävelytiet. Niitä reunustavat leveät, monilajiset perennapenkit, joissa on myös yksivuotisia kasveja, pensaita, ruusuja ja kärhöjä tukipyramideissa. Oudolf-maisemasta puuttuu nurmikenttä ja kävelytie luikertelee spiraalimaisesi maiseman halki. Kasvit ovat pääasiassa perennoja ja ruohoja, jotka eivät tarvitse tukea.

Molemmat kasvimaisemat on rakennettu rinteeseen siten, että kukkulan laelta avautuu näkymä alaspäin. Näin siksi, että ilman rinnettä kukkien väriyhdistelmiä ei pystyisi näkemään yhdellä silmäyksellä.

Mixed Bordersin näköalapaikalla on muutaman vuoden välein vaihtuva veistos. Tällä hetkellä se on Nic Fiddian-Greenin käsialaa: hevosen päätä esittävä veistos nimeltä Still Water. Rinteen toiselta puolelta katsottaessa jalusta ei ole näkyvissä, jolloin hevonen näyttää syövän kukkulan laen vihreää ruohoa.

Oudolf-maisemaa katsotaan Viewing Mount -näköalapaikalta, jonne noustaan spiraalimaista polkua pitkin. Spiraalin varrella kasvaa vuorotellen kahta eriväristä laventelia. Lajikkeet ovat Olympia ja Melissa Lilac. Heinäkuun puolivälissä molemmat olivat kukassa.

Syyshohdekukka Moerheim Beauty. Tätä taisi olla molemmissa maisemissa.
Syyshohdekukka Moerheim Beauty. Tätä taisi olla molemmissa maisemissa.

Useimmat kävijät näyttivät lähestyvän maisemia alhaalta päin. Itsekin kävelin Mixed Bordersin alhaalta ylös, koska alatasanne oli lähempänä Wisleyn sisäätuloa. Oudolf-maisemaan tulin ruusutarhan kautta ylhäältä ja olen iloinen, että tein niin: wau-efekti tuli heti alussa ja pystyin lähestymään maisemaa yleiskuvasta pienempiin yksityiskohtiin päin.

Sillä ovathan nämä molemmat wau. Mixed Borderin isot, pyöreämuotoiset kasvimättäät muodostavat huolellisesti suunnitellun tilkkutäkin, jonka värit liukuvat alaosan kylmistä sävyistä keskiosan lämpimien sävyjen kautta pastelleihin. Oudolf-maisemassa osa kasveista on istutettu nauhamaisesti, osa mätäsmäisesti. Väriyhdistelmät toistuivat mielestäni suunnilleen samoina kautta alueen, mutta saatan olla väärässäkin.

Kaunopunahattu Virginia.
Kaunopunahattu Virginia.

Rohtopähkämöä ja rantakukkaa.
Rohtopähkämöä ja rantakukkaa.

Vaaleanpunaisen leimun takana kukkii rantakukka Blush.
Vaaleanpunaisen leimun takana kukkii rantakukka Blush.

Molemmat edustavat oman aikakautensa huippusuunnittelua.

Molemmat maisemat edustavat oman aikakautensa huippusuunnittelua. Mixed Borders -penkit suunnitteli puutarhurina, puutarhakirjailijana ja ruusujen ystävänä tunnettu Graham Stuart Thomas, joka kuoli 93-vuotiaana vuonna 2003. En löytänyt tietoa siitä, milloin hän suunnitteli nämä ikoniset kukkapenkit, mutta erityistä oli siihen aikaan se, että ne ovat vain osittain symmetriset. Perinteisin brittityyli suosii täysin symmetrisiä istutuksia. Mixed Borders on parhaimmillaan heinä- ja elokuussa, kun valtaosa kasveista on kukassa.

Piet Oudolf on hollantilainen puutarhuri, maisemasuunnittelija ja New Perennial -liikkeen johtohahmo. Hän ja hänen hengenheimolaisensa suunnittelevat luonnollisen näköisiä puutarhoja ja maisemia, jotka näyttävät hyvältä myös silloin, kun kasvit eivät kuki. Oudolf suosii tiheän mättään muodostavia kasveja, mikä vähentää kitkemisen tarvetta ja kukkapenkki pysyy samannäköisenä pitkään.

Tänä keväänä avattu uusi Oudolf-maisema korvaa hänen vuonna 2000 istutetun versionsa, jossa kukkapenkit olivat suoria kuten Mixed Borderseissakin. Lajikkeita oli tuolloin 50 ja ne olivat pääasiassa preeriakasveja. Nyt lajikkeita on noin 160, mutta pääosassa ovat edelleen kuivuutta kestävät, korkeat preeriaperennat sekä monenlaiset heinät (en kirjoita ”erilaiset heinät”, koska ihan samanlaisia heiniä ne ovat kuin muissakin puutarhoissa).

Punahattu Moody Shiny.
Punahattu Moody Shiny.

Osa Mixed Borders -kukkapenkkien kasveista vaihdetaan vuosittain, onhan mukana myös yksivuotisia lajikkeita ja esimerkiksi daalioita. Pensaita ja pensasruusuja on siellä täällä, ja kukkapenkkien taustana kasvaa molemmin puolin valkopyökkejä.  Kasvien valintaperusteena näyttäisi olevan pääasiassa kasvien ja yhdistelmien katsojalle tuottama esteettinen mielihyvä.

Oudolf-maisemaa kastellaan vain tarvittaessa eikä kasveja vaihdeta. Alueen reunoille on istutettu isoja peruukkipensaita (smoke bush). Lajien ja lajikkeiden valintaperusteina on ollut kukkien ja lehtimuotojen esteettisyyden ohella kestävyys vaihtuvissa ilmasto-oloissa sekä hyönteisille ja muulle eläinkunnalle koituva hyöty. Luonnon monimuotoisuus on tässä puutarhassa tärkeä arvo.

Wisleyn maisema on Oudolfin luonnehdinnan mukaan luonnollisempi ja spontaanimpi kuin perinteiset kukkapenkit, joita ihmisillä yleensä on kotipihoissaan. Hän tavoitteli sitä suunnitellessaan immersiivistä kokemusta, jossa ihminen tuntisi olevansa maiseman keskellä. Kiemurtelevien polkujen tarkoitus on saada kävijät hiljentämään tahtia ja rauhoittumaan. Penkit houkuttelevat istumaan ja vain olemaan ja katselemaan.

Ruusu For your eyes only.
Ruusu For your eyes only.

Artisokka kukassa.
Artisokka kukassa.

Peruukkipensaat reunustavat Oudolf-maisemaa.
Peruukkipensaat reunustavat Oudolf-maisemaa.

Villa Palasen etupihan kukkapelto on vähintään sentin velkaa Oudolfille.

Että mitä meltä olen näistä Wisleyn kruununjalokivistä – kumpi on upeampi?  No jaa, tällä hetkellä Mixed Borderilla saattaa olla enemmän annettavaa kotipuutarhurille, koska siellä on mahdollista nähdä lukemattomia tavallisten ja vähän erikoisempienkin puutarhakasvien yhdistelmiä. Se näyttää myös valmiimmalta. Oudolf-maisema on juuri sen näköinen kuin hiljattain istutettu puutarha on: vielä hiukan keskeneräinen. Kaikki kasvit eivät ole vielä kasvaneet lopulliseen kokoonsa eivätkä ne täytä aluetta kunnolla. Kahden vuoden päästä tilanne voi olla jo aivan toinen. Silloin maisema on varmasti hurmaava.

Periaatteessa tykkään tosi paljon Oudolfin lähestymistavasta ja haluaisin, että Villa Palasessa näyttäisi edes vähän enemmän Oudolf-puutarhalta. Käytännössä pidän niin paljon näyttävistä kukista, etten malta korvata niitä heinillä. Oudolf-maisema ei ole järin valokuvauksellinen, ja minulle kuvaaminen on tärkeä puutarhaharrastuksen osa. Siirtolapuutarha on myös aika pieni Oudolfin ideoille.

Yhdestä ajatuksesta olen kuitenkin ottamassa koppia: koko kukkapenkki todellakin voi olla täynnä korkeita kasveja ja niitä voi yhdistellä sattumanvaraisen näköisesti. Ei aina tarvita matalia reunuskasveja, näyttävää yksittäistä katseenvangitsijaa eikä pensasta tai pikkupuuta ryhdistämään istutusaluetta. 

Palasen etupihan tuulessa heiluva kukkapelto on vähintään sentin velkaa Oudolfille, vaikka sen perustana ovat toistaiseksi yksivuotiset kukat (ja vaikka tänä vuonna lajivalinnat eivät onnistuneet kovin hyvin). Länsirajan iso kukkapenkki sen sijaan kumartaa Mixed Bordersin suuntaan. Molempi parempi.

Lue lisää: RHS Garden Wisleyn koepuutarhassa selviää, mikä kasvi saa himoitun laatuleiman

 

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty kävelemään pitkiä matkoja, ja minulla on usein jännekipuja hamstring-syndrooman takia. Niinpä minusta ei tullutkaan maraton- eikä joogamummoa, vaan kukkamummo ja siirtolapuutarhuri. Päivitän blogia harvakseltaan, koska minulla on tällä erää vain vähän sanottavaa muusta kuin puutarhanhoidosta.

Olen Maija Rauha, 65-vuotias ja eläkkeellä. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Siirtolapuutarhapalstallani on oma kanava Instagramissa. Se löytyy nimellä villa_palanen. Kerron siellä mökin ja puutarhan kuulumisia useammin kuin täällä blogissa.

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016