Kirjoitukset avainsanalla kukat

Olen istuttanut siirtolapuutarhapalstalleni Villa Palaseen vuoden sisään 22 puuta, pensasta tai pionia, ja tällä kokemuksella totean, että istuttaminen on järkyttävän vaikeaa. Siinä on miljoona muistettavaa asiaa, joista mikä tahansa voi mennä pieleen sillä seurauksella, että kasvi ei juurru kunnolla vaan jokin aikaa kiduttuaan kuolee. Tai niin ainakin pelkään.

Viime syksynä istuttamistani kasveista joka kolmas kuoli jo ensimmäisenä talvenaan. Pitäisi varmaan olla kiitollinen, etteivät kituneet pitkään.

Istutin syksyllä pihajasmikkeen, kameliajasmikkeen ja pikkujasmikkeen, joista kameliajasmike kuoli. Pikkujasmikkeesta on jäljellä pari kymmensenttistä risua eikä pihajasmikkeesta paljon enempää. Istutin syyshortensian, pallohortensian ja pienikokoisen hortensian, joista pallohortensia Annabelle kuoli eikä pikkuhortensia ole kukkinut. Istuttamistani noin 150 tulppaanin ja narsissin sipulista noin 100 kuoli. 25 liljan sipulista 20 kuoli. 

En lannistunut, vaan tänä keväänä istutin hunajamarjat Onnin ja Ilon, pensasruusut Sävelen ja Soinnun, kaksi vartettua Tinkerbelle-syreeniä, lumipalloheisi Pohjan neidon sekä kuusi pionia: kaksi nimetöntä, Hillaryn, Coral Charmin, Peppermint Stickin ja Mother’s Choicen. Ne ovat kaikki vielä hengissä. Lisäksi aloitin viime viikolla syysistutuskauden ja kaivoin kuopan laikkukirjokanukalle.

Nyt joku kysyy, miksi jakelen neuvoja kun olen niin surkea istuttaja. No juuri siksi. Tiedän, mikä voi mennä pieleen. 

Kirsikkapuu varjostaa Tinkerbellejä, vaikka vannon, että valitsin paikan huolellisesti ja istutupäivänä kaikki oli vielä hyvin. Pikkusyreenien ympärille tulee perennapenkki, kunhan kerkiän.
Kirsikkapuu varjostaa Tinkerbellejä, vaikka vannon, että valitsin paikan huolellisesti ja istutupäivänä kaikki oli vielä hyvin. Pikkusyreenien ympärille tulee perennapenkki, kunhan kerkiän.

1. Muista, että puihin kasvaa lehdet!

Pohdin Palasen uusien pensaiden ja puiden paikkoja koko viime talven. Halusin valita tontille sopivat lajikkeet ja istuttaa ne täsmälleen oikeille paikoille, joissa ne viihtyisivät kenties kymmeniä vuosia tästä eteenpäin. Niinpä pensasruusut menivät länsirajalle, jossa niiden piikkisyys ei häiritsisi muita kuin jäniksiä ja peuroja. Jasmikepöheikkö kasvaisi näkösuojaksi naapurin ikkunan eteen, ja laikkukirjokanukka toisi eloisuutta varjoisaan paikkaan kesäkeittiön taakse.

Pionien ja syreenien paikoissa kuitenkin kompuroin pahasti. Istutin kaksi suosikkipioniani terassin viereen kohtaan, josta lumi suli keväällä ensimmäisenä. Ajattelin, että siinä olisi niille kerrassaan mainio, aurinkoinen paikka, jossa voisin ihailla niitä helposti. En huomannut ollenkaan, että paikan valoisuus johtui vain siitä, ettei läheisessä luumupuussa ollut vielä lehtiä. Tosiasiassa hedelmäpuut varjostavat paikkaa keskikesällä niin paljon, että pionit tuskin viihtyvät siinä. Aion siirtää ne aurikoisempaan penkkiin vielä tänä syksynä.

Tinkerbelle-syreenit antavat tulevaisuudessa ryhtiä isolle, romanttiselle perennapenkille. Harmikseni istutin myös ne osittain väärälle paikalle. Miten olisin voinut tietää, että viime vuonna leikattu kirsikkapuu kasvattaisi tänä vuonna melkein metrin pituiset versot joka ikiseen oksaan? Hapankirsikan valtavan kokoiset lehdet varjostavat pikkupuuta jo nyt. Joudun todennäköisesti siirtämään senkin. En millään viitsisi, kun juuri olen saanut tukipuut juntattua maahan.

Istutin pensasruusut viime kesäksi no dig -menetelmällä tekemääni daaliapenkkiin, kuvassa vasemmalla. Kaivoin vain hiukan juuripaakkua isomman kuopan. Molemmat näyttäisivät viihtyvän: aloittelevat parhaillaan vuoden toista kukintaansa. Aikamoinen linssilude muuten tuo iso ruukku, joka kuului Palasen irtaimistoon.
Istutin pensasruusut viime kesäksi no dig -menetelmällä tekemääni daaliapenkkiin, kuvassa vasemmalla. Kaivoin vain hiukan juuripaakkua isomman kuopan. Molemmat näyttäisivät viihtyvän: aloittelevat parhaillaan vuoden toista kukintaansa. Aikamoinen linssilude muuten tuo iso ruukku, joka kuului Palasen irtaimistoon.

2. Ostomultaa ei välttämättä tarvita, eikä ainakaan suursäkkikaupalla

Luulin vielä talvella, että olisin hukassa, koska en pysty millään kuljetuttamaan palstalle tonnin painoista suursäkillistä puutarhamultaa. Siirtolapuutarhan hiekkateillä on nimittäin kahden tonnin painorajoitus, ja kookas paku jo melkein ylittää sen. Pihaan ei voisi tuoda mitään kuorma-autolla.

Minulla oli se käsitys, että istuttaessa taimen ympärillä oleva maa pitää käytännössä vaihtaa uuteen tai vähintään maata pitää parantaa reilulla ostomullan lisäyksellä. Esimerkiksi Kekkilä kehottaa varaamaan puun istutukseen kolme säkkiä ja pensaan istutukseen yhden 50 litran säkin puutarhamultaa. Maan parannukseen tarvitaan yksi säkki neliölle. Näin laskien tarvitsisin tosiaan Palasen puutarhan perustamiseen tuhat litraa multaa, mielellään enemmän

Onneksi teetin viljavuustutkimuksen ja tulin järkiini. Palasen vanha, vuosikymmenten mittaan paranneltu peltomulta on viljavaa ja sisältää runsaasti ravinteita, joten sitä ei tarvitse enää parantaa. Olenkin käyttänyt istutuksissa ostomultaa vain sen verran, että olen pystynyt korvaamaan nurmikon tai vanhojen istutusten mukana ylös nostetun mullan ja muotoilemaan istutusalueen hivenen koholle. Esimerkiksi pionit eivät edes pidä ostomullasta, koska se sisältää lähes aina turvetta.

Istutin hunajamarjat Onnin ja Ilon lähelle paikkaa, jonka alun perin varasin isokukkaisille ruusuille. En halunnut kaivaa ruusujen vaatimaa syvää kuoppaa kohtaan, jonka lähellä kulkee sähkökaapeli. Veikkaan lisäksi, että saan nämä haskapit pysymään paremmin hengissä kuin ruusut.
Istutin hunajamarjat Onnin ja Ilon lähelle paikkaa, jonka alun perin varasin isokukkaisille ruusuille. En halunnut kaivaa ruusujen vaatimaa syvää kuoppaa kohtaan, jonka lähellä kulkee sähkökaapeli. Veikkaan lisäksi, että saan nämä haskapit pysymään paremmin hengissä kuin ruusut.

3. Sylinterin muotoinen kuoppa on vanhanaikainen. Hyvä istutusalusta on laakea

Puutarhakirjoissa ja muissa istutusohjeissa neuvotaan useimmiten, että pensaat ja pikkupuut vaativat keskimäärin 50 x 50 x 50 sentin kokoisen kuopan riippuen kasvin koosta – perennoille riittää pienempikin, puut tarvitsevat isomman. Kaaviokuvissa näytetään, miten maahan on kaivettu sylinterin muotoinen kuoppa. Sellaisia minäkin pyysin keväällä apumiehiäni kaivamaan.

Sittemmin olen oppinut, että kuopan kaivamisen sijasta tarkoitus on lähinnä muokata maata suunnilleen tuolta alalta. Ideana ei ole, että taimi tyrkätään kaivetun kuopan pohjalle ja sitten hauta luodaan umpeen. Ei, vaan maasta tehdään kasvin uusille, kasvaville juurille helpommin lähestyttävää, mikäli se sattuu olemaan esimerkiksi kivikovaa. Jos maa on pehmeää ja multavaa jo valmiiksi, jopa muokkaamisen voi jättää väliin. On onkimatojen tehtävä kuohkeuttaa multaa, ei siihen aina talikkoa tarvita. Hyvässä maassa istutuskuoppa voi olla vain hivenen taimen multapaakkua isompi.

Ja jos maata lähtee muokkaamaan, kannattaa tehdä laakeamuotoinen istutusalusta mieluummin kuin sylinterin muotoinen. Pensaiden ja puiden juuret lähtevät kasvamaan sivuille, eivät pelkästään alas. Jos kumminkin tehdään kuoppa, sen olisi parempi olla olla kuutionmuotoinen ja lisäksi sen reunoja kannattaa rikkoa kuokalla tai lapiolla. Tämä siksi, etteivät juuret lähtisi kiertämään kuoppaa spiraalina.

Jos kasvupaikka halutaan salaojittaa, tarvitaan kuoppa, koska salaojitus tehdään lapioimalla istutusalustan alle, kuopan pohjalle, 10-20 sentin sepelikerros. Jos Palasessa aikoisi kasvattaa loistokärhöjä tai isokukkaisia ruusuja, näin varmaankin pitäisi tehdä, koska multakerros on parhaissakin kohdissa vain noin 40 cm syvä ja sitten alkaa savi. Tekeeköhän joku ihan oikeasti tällaista? En jaksa kaivaa 70 sentin kuoppia, joten olen suosiolla päättänyt luopua arimmista puutarhakasveista.

Alimmassa kuvassa on meneillään vanhan pionin siirto-operaatio. Istutusalusta on jo valmiina taaempana. Istutin uusiin paikkoihin kaksi vanhaa juurakkoa, joista toinen kukki lähes normaalisti, mutta toinen juroi. Toisaalta se ei ollut juuri kukkinut edellisessäkään paikassa.
Alimmassa kuvassa on meneillään vanhan pionin siirto-operaatio. Istutusalusta on jo valmiina taaempana. Istutin uusiin paikkoihin kaksi vanhaa juurakkoa, joista toinen kukki lähes normaalisti, mutta toinen juroi. Toisaalta se ei ollut juuri kukkinut edellisessäkään paikassa.

4. Istuttaessa taimi jää helposti liian syvälle maahan

Istuttamisessa on hengästyttävän monta vaihetta. Ennen istuttamista pitää varmistaa, etteivät taimen juuret ole kuivat. Paljasjuurisia taimia liotetaan vedessä ja ruukkutaimet kastellaan hyvin. Ruukun voi myös upottaa vesiämpäriin, en ole tosin itse koskaan tehnyt sitä.

Esimerkiksi pionin ruukkutaimen oikeaoppinen istuttaminen tehdään Pioniseuran ohjeiden mukaan niin, että ensin kaivetaan noin 50 cm syvä kuoppa. Sen pohjalle laitetaan hevosenlantaa ja sen jälkeen 15 senttiä multaa. Tämän päälle tulee kerros, jossa on desilitra luujauhoa multaan sekoitettuna. Seuraavaksi kuoppaan kaadetaan puoli ämpärillistä vettä. Kun se on  imeytynyt, multaa tiivistetään kevyesti jalalla painellen. Sitten kuoppa täytetään mullalla lähes täyteen ja vasta tässä vaiheessa taimi asetellaan paikoilleen – huom! hieman vinoon, jotta juuret lähtevät helpommin kasvamaan maan pinnan suuntaisesti. Istutukselle kaadetaan jälleen puoli ämpärillistä vettä. Lopuksi taimen juurelle ripotellaan kolmen sentin kerros karkeaa hiekkaa.

Olen tehnyt monta kertaa sen virheen, että olen iskenyt taimen kuoppaan liian aikaisin. Istutusmullan pinta saa pionia istuttaessa olla ympäröivän mullan tasalla, koska kastellessa multa tiivistyy helposti pari senttiä, ja lisäksi tulee hiekkakerros. Kiinanpionin ihanteellinen istutussyvyys on vain kolme senttiä silmujen kasvukohdasta.

Myös pensaat ja puut jäävät helposti liian syvälle. Olen valehtelematta joka kerta joutunut nostamaan taimen ylös ja lisäämään sen alle multaa, koska se olisi muuten jäänyt kuoppaan. Tarkoitus on kuitenkin aina ollut päinvastainen. Olen tehnyt parhaani, mutta pelkään silti, että Tinkerbellejen multa tiivistyy talven aikana niin, että keväällä puut ovat jo kuopassa. Joskus valvon öisin tätä miettien.

Puissa on juurenniska, jonka pitäisi jäädä maanpinnan tasolle. Liian syvään istutettu puu voi kuolla. Siksi ei auta yhtään, jos liian syvään istutetun puun niskaan kaataa säkillisen multaa – päinvastoin.

Istuttamistani taimista pahimmin kiertyneet juuret oli lumipalloheisi Pohjan neidolla. En saanut niitä avatuksi kuin hiukkasen. Kukka-aihiot olivat valmiina jo ostettaessa, joten kasvi kukki hienosti. Totuuden hetki koittaa lähivuosina.
Istuttamistani taimista pahimmin kiertyneet juuret oli lumipalloheisi Pohjan neidolla. En saanut niitä avatuksi kuin hiukkasen. Kukka-aihiot olivat valmiina jo ostettaessa, joten kasvi kukki hienosti. Totuuden hetki koittaa lähivuosina.

5. Astiataimen juuria pitää avata

Monilla lajeilla yli puolet kasvin biomassasta on maan alla. Istuttamisen jälkeen puu ja moni muukin kasvi keskittyy kasvattamaan juuriaan, joilla se kiinnittyy maahan ja kerää vettä ja ravinteita. Istuttamisessakin tärkeintä on luoda hyvät olosuhteet juurille.

Astiataimia on helppo kuljettaa ja varastoida, mutta juurille pieni ruukku on aika luonnoton paikka. Puiden ja isojen pensaiden juuret alkavat helposti kiertää muoviruukun sisällä spiraalina. Tätä spiraalia pitäisi ennen istuttamista avata niin, että juuret pääsevät luontevasti kasvamaan eri suuntiin. Se pitäisi ohjeiden mukaan tehdä varovasti, mutta itse olen kyllä joutunut repimään juuria ja välillä käyttänyt puukkoakin saadakseni tiukan juurikiehkuran rikki. En  osaa sanoa, kumpi on kasville vahingollisempaa, juurten katkominen vai niiden jättäminen spiraaliksi.

Koska en ole käyttänyt istutuksissani erityistä istutusmultaa (ja koska olen repinyt juuria), olen ripotellut istutuskuoppaan heti juurten alle mykorritsaa. Mykorritsa on vaaleaa jauhetta, joka sisältää sienijuurta ja edistää kasvien juurten kasvua. Arvatkaa vaan, kuinka paljon kallista mykorritsaa on mennyt hukkaan, kun olen istutuksen jälkeen tajunnut taas kerran, että kasvi on kuopassa liian matalalla. Mykorritsa ei tehoa muualla kuin aivan juurten lähellä. Siksi olenkin alkanut hieroa sitä suoraan juuripaakkuun.

Istutin viime syksynä myös valkoherukka Piikkiön helmen, joka tuotti makeita marjoja jo ensimmäisenä kesänään. Se ei kelvannut peuroille, toisin kuin pensaan viereen istuttamani Autumn Bliss -vadelman taimet. En usko, että ne toipuvat.
Istutin viime syksynä myös valkoherukka Piikkiön helmen, joka tuotti makeita marjoja jo ensimmäisenä kesänään. Se ei kelvannut peuroille, toisin kuin pensaan viereen istuttamani Autumn Bliss -vadelman taimet. En usko, että ne toipuvat.

6. Puun tukiseipäät juntataan maahan ennen istuttamista, ei sen jälkeen

Puu pitää istuttaessa tukea tukiseipäillä, koska muuten sen pienet, uudet hiusjuuret ovat vaarassa katketa joka kerta, kun tuulee kunnolla. Tukiseipäät tukevat juuristoa, eivät latvaa, ja siksi puu kiinnitetään seipäisiin rungon puolivälin alapuolelta, ei ylhäältä. Tässä näyttää olevan kaksi tyylisuuntaa: toiset käyttävät yhtä tukikeppiä, joka on aivan kiinni rungossa, toiset kahta tukiseivästä, joiden väliin runko kiinnitetään esimerkiksi vanhoilla sukkahousuilla tai juuttinauhalla.

Itse päädyin kahteen tukiseipääseen, koska niihin voi kiinnittää suojaverkon talveksi. En ole onnistunut selvittämään aukottomasti, miten seipäiden tulisi sijaita suhteessa ilmansuuntiin tai onko sillä edes mitään väliä, mutta junttasin seipäät suunnilleen itä-länsi-suuntaan. Tuuli puhaltaa Palasessa enimmäkseen lännestä, ja yhden ohjeen mukaan tuen olisi hyvä olla vallitsevan tuulen puolella.

Apumies oli kaivanut kuopan valmiiksi jo pari viikkoa ennen istutusta (ei suositeltavaa). Tein rautakangella seipäille paikat ja sen jälkeen yritin juntata ne paikoilleen moukarilla. Voimani riittivät juuri ja juuri siihen, että seipäät pysyivät kohdillaan. Niiden pitäisi kuitenkin olla tukevasti paikoillaan. En tarvitse välttämättä apua puutarhassa kovin moneen asiaan, mutta tämä on sellainen.

Voin vain kuvitella, miten vaikeaa työ olisi ollut istuttamisen jälkeen, kun olisi lisäksi pitänyt varoa, ettei huitaise puuta moukarilla poikki.

Eräässä ohjeessa neuvotaan kiinnittämään puu tukikeppiin ”mahdollisimman löysästi”. En ymmärrä tätä ohjetta ollenkaan. Eihän tukikepistä ole mitään hyötyä, ellei se tue puuta. Sidoin Tinkerbellet tukikeppien väliin leveällä juuttinauhalla. En tiukasti, mutten löysästikään. Olin katsonut videolta ohjeita, mutta tosi paikan tullen jouduin soveltamaan ja kokeilin pariakin erilaista sidontaa. En osaa sanoa, onko tukemisesta mitään iloa puulle. Puoliso katseli touhujani ja totesi, että tuetun ja tukemattoman pikkupuun ero oli iso, kun sattui tuulenpuuska. Että ehkä siitä sitten on.

Seipäiden kiinnittämisen jälkeen imeytin kuoppaan ämpärillisen vettä. Ripottelin myös hieman luonnonmukaista lannoitetta. Sitten taas kuoppa melkein täyteen multaa, taimi paikoilleen mykorritsalla sivelty juuripaakku hivenen avattuna, tiivistys käsin ja kastelu.

Lopuksi kannattaa tarkistaa, että puu kasvaa suoraan ja että pensas on täsmälleen sillä paikalla kuin oli ajateltu. Vaikka olin niin huolellinen kuin osasin ja jopa siirtelin taimia istutuskuopassa, havaitsin vasta viikon päästä, että toinen Tinkerbelle oli hiukan vinossa. Laikkukirjokanukka on noin 10 senttiä aiotusta paikasta. Harmittaa, mutten ole tehnyt kummallekaan ainakaan vielä mitään.

Öisin olen huolissani pienestä päärynäpuusta, joka kasvaa Pikkumökin takana. En ole istuttanut sitä itse, ja sillä ei ole kunnollista tukea. Pelkään, että se kuolee, mutta yhtä lailla pelkään, että jos alan nyt törkkiä sen juuristoa rautakangella, juuret vahingoittuvat ja puu kuolee.

Imeytin laikkukirjokanukan istutusalustaan ämpärillisen vettä ennen istutusta.
Imeytin laikkukirjokanukan istutusalustaan ämpärillisen vettä ennen istutusta.

7.  Juurten kasvamiseen tarvitaan vettä

Olen näköjään koko ajan huolissani kasvieni hengissä pysymisestä. Yritän silti olla häiritsemättä niiden kasvua, koska parin istutusta seuraavan vuoden aikana useimmat kasvit tarvitsevat hoidoksi vain vettä.

Kastelusta olen oppinut, että yksivuotiset kasvit kastellaan helteellä joka päivä, monivuotiset kukkivat kasvit ja pensaat noin kaksi kertaa viikossa ja puut kerran viikossa. Mitä isompi kasvi, sitä enemmän vettä kerralla. Usein toisteltu perustelu on, että pensaiden ja puiden juuret eivät lähde kasvamaan riittävän syvälle, jos kosteutta on pelkästään mullan pinnassa. Tavoitteena on, että kasvit löytäisivät jatkossa vetensä itse eikä niitä tarvitsisi kastella. Siksi olen tälläkin viikolla kastellut istutetut pensaat, vaikka on satanut. Tihku kastelee vain mullan pinnan.

Olen tietysti istuttanut paljon muutakin kuin tässä mainitut 22 kasvia. Ihan ensimmäiset istutukseni Palaseen olivat seitsemän kuunliljaa, jotka eivät lähteneet kunnolla kasvuun vielä tänä kesänä. En silti pidä perennojen istuttamista ihan niin vaikeana kuin puiden ja pensaiden, ja onhan niillä hinnassakin eroa. Perennan taimen voin kasvattaa vaikka itse siemenestä, kun vartetun pikkupuun hinta voi olla 80 euroa. Sellaisia ei tapa mielellään.

--

Päivän kuva: Syyshortensia Wim's Red kuuluu todennäköisesti onnistuneisiin istutuksiini. Se näyttää voivan hyvin. Toistaiseksi.

 

Artikkeli sisältää kumppanuuslinkkejä, joiden kautta tehdyistä ostoksista julkaisija saa pienen rahallisen korvauksen kauppiaalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Norjan-reissuni pohjoinen lakipiste oli Tromssa, jonne saavuin juhannusviikon maanantaina. Hurtigruten-laivalta oli kävelymatka hotelliin ja hotellista vain kymmenisen metriä keskusaukiolle, jossa oli myös taksiasema. Käväisin kaupassa ostamassa juotavaa ja Kvikk Lunsjeja, suklaavohveleita, joita ilman en enää tullut toimeen. Ja sitten hyppäsin jonon ensimmäiseen taksiin. Olin luntannut, että Botanisk Hage oli kohteeni nimi.

Taksi syöksähti melkein heti luolastoon, jossa oli tienviittoja ja risteyksiä ihan kuin maan päällä. Nyt ymmärsin, miksi isotkin kaupungit näyttävät Norjassa niin idyllisiltä. Liikennehän on suurelta osin viety vuorten sisään! Öljyvaroilla on ollut mahdollista rakentaa tunneleita. 

Tromssan yliopisto UIT, Norges Arktiske Universitet, on maailman pohjoisin yliopisto ja tunnettu arktisen tutkimuksen keskus. Yliopiston kampus sijaitsee Breivikan entisen maatilan mailla Tromssan keskustan pohjoispuolella. Hansine Hansen lahjoitti osan tilan maista yliopistolle opetustarkoituksiin vuonna 1938,  ja loput maat siirtyivät Tromssan kaupungin omistukseen hänen kuoltuaan vuonna 1947. Maanviljelys tilalla lopetettiin vasta, kun kampus muutti Hansinen pelloille vuoden 1980 tienoilla.

Kasvitieteellinen puutarha, sekin maailman pohjoisin, perustettiin tilan entiseen pihapiiriin. Muuan vanha talo tuotiin paikalle ja kunnostettiin muistuttamaan alkuperäistä päärakennusta, joka ei ollut säilynyt. Talossa on nyt kahvila ja museokauppa. Entisen navetan paikalla on henkilökunnan rakennus ja hieman kauempana uudehkoja aittoja, joiden katoilla kasvaa perinteiseen tapaan heinää.

Ikävä kyllä museokauppa ja kahvila olivat jo kiinni, kun ehdin paikalle kuuden maissa. Itse puutarha on auki 24/7 eikä sinne ole sisäänpääsymaksua. 

Rakennusten ympärillä on rehevä, kauniisti ryhmitelty perennapuutarha, mutta muutoin kasvitieteellinen puutarha esittelee pääasiassa vuoristojen ja arktisten alueiden kasveja. Sillä on esimerkiksi laaja esikkokokoelma, josta myydään taimiakin. Siksi harmitti, ettei myymälä ollut enää auki. Paras esikoiden kukinta oli kesäkuun puolivälissä kylläkin jo ohi.

Kesä näytti olevan Tromssassa pari viikkoa myöhäisemmässä kuin Turussa. Ylimmän kuvan unelmatädyke on tieteelliseltä nimeltään Veronica gentianoides, ja toisen kuvan punalehtinen kasvi lilenee ketomesiangervo Filipendula purpurea. Siperiassa ja Mongoliassa luonnonvaraisina kasvavilla kevätakileijoilla oli valtavat, siniset kukat. Oli siellä toki tutumpiakin akileijoja.

Kullerot ja vuokot kukkivat täysillä. Harvinaisempia kasveja edusti komea valkopärskäjuuri, jonka nimen löysin vasta kotona. En ollut nähnyt sellaista ennen. Se onkin hyvin harvinainen Suomessa.

Pionitarhan istutus oli vielä kesken. Pionit viihtyvät kuulemma erityisen hyvin Tromssan olosuhteissa, mahdollisesti viileän, kostean ja valoisan alkukesän ansiosta. Vierailuhetkellä olivat kukassa vasta kaikkein varhaisimmat luonnonlajikkeet.

Suomessa on totuttu siihen, että alppiruusut kohoavat kolmimetrisiksi ja ylikin. Tromssan kasvitieteellisen puutarhan arktisessa rhododendronlaaksossa yksikään pensas ei ylittänyt korkeudeltaan puolta metriä. Kasvit ryömivät kukkamattoina pitkin kiviä ja kallioita. Värit olivat pääosin hienostuneita vaaleita pastelleja, ja mukana oli myös erittäin hieno vaalean keltainen lajike.

Tikankontteja, kämmeköitä ja muita orkidean sukuisia kasveja oli kukassa Etelä-Amerikan vuoriston kasvillisuutta esittelevällä alueella. Sieltä löytyi myös hauska mehikasvi, Falklandin saarilla ja eteläisessä Patagoniassa luonnonvaraisena kasvava Oxalis Enneaphylla ’Rosea’, englanninkielisestä nimestä käännettynä keripukkiruoho. Kasvi sisältänee runsaasti C-vitamiinia. Tiedä sitten.

Oli satanut jo jonkin aikaa, ja kasvitieteellinen puutarha oli tyhjentynyt kävijöistä. Kutsuin taksin paikallisen taksisovelluksen kautta, kun en parempaakaan keinoa keksinyt. Pirssi saapui muutamassa minuutissa, joten rohkaistuin tilaamaan saman tien sovelluksella taksin myös aamuksi lentokentälle menoa varten.

Matkan pahin moka oli sattua viime metreillä Tromssan lentokentällä. Minulla ei ollut lentokoneen ruumaan meneviä matkatavaroita, joten etsin lähtöhallissa katseellani vain turvatarkastusta. Tiesin, että terminaaleja on vain yksi, enkä huomannut, että hallin oikeassa nurkassa oli ovi ja sen yläpuolella kyltti kuljetuksesta tietyille porteille. En edes ollut pannut merkille porttini numeroa vielä siinä vaiheessa.

Läpäisin saksineni turvatarkastuksen ja jäin odottelemaan lennon lähtöä terminaalin toiseen kerrokseen. Odotustilassa näkyi olevan meneillään remontti. Aikaa oli varmasti kulunut jo yli tunti, kun jäin pohtimaan, mitä kylttiä remppamiehet tuossa lähistöllä nostivatkaan roikkumaan katosta. Kas vain, siinähän luki, että minun portilleni mentäisiin tuosta portaita alas.

No minäpä siitä portaita alas. Portaat veivät takaisin lähtöhalliin, ja silloin huomasin myös sen kuljetusta koskevan kyltin. Oven takaa lähti bussi, joka kuljetti minut ja muut Suomen-lennolle lähtijät muutaman sadan metrin päässä sijaitsevaan isoon telttaan. Ehdin sinne juuri sopivasti ennen boardingin alkamista, mutta täysinäistä Pepsi-pulloa köyhempänä. Telttaan tultaessa oli nimittäin uusi turvatarkastus. 

Olisi ollut hyvää palvelua Finnairilta kertoa jossakin vaiheessa, ettei lento lähde terminaalista, vaan boarding tapahtuu teltan kautta.

--

Päivän kuva: Pikkuruisia tikankontteja (tai mitä lienee) Tromssan kasvitieteellisessä puutarhassa.

 

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 | 

Uskomatonta mitä kaikkea siellä oli kukassa yhtaikaa! Kauniisti maastoon rakennettu kokonaisuus, ainakin näiden kuvien perusteella. Kiitos tästäkin postauksesta.

Viime keväänä olin sitä mieltä, että Villa Palasessa kasvaa kaikkea, mitä toivoa saattaa. Ja onhan se melkein totta: hedelmäpuiden valikoima on koko lailla täydellinen, löytyy alppiruusupöheikkö, juhannusruusu sekä norjanangervo. Vapaata tilaa on silti runsaasti ja näkösuojaus on puutteellinen. Siispä tarvitaan lisää pikkupuita ja pensaita ryhdittämään tulevaa kukkapuutarhaa.

Useimpien perennojen paikkoja on helppo vaihtaa, yksivuotisista kukista puhumattakaan. Mutta puiden ja pensaiden istuttamiseen liittyy vastuuta, koska tarkoitus on, että ne ovat paikoillaan vielä silloinkin, kun seuraava puutarhuri avaa portin. Aivan kuten hedelmäpuut nyt. Mitä siis istuttaisin ja minne?

Tilasin tuekseni Kassu-kasvisuunnitelman puutarha Auringontähden puutarhurilta. Se on oikein hyvä ja aion toteuttaa valtaosan sen ideoista. Vasta valmis suunnitelma sai minut kuitenkin miettimään toden teolla, mitkä ovat ne pensaat ja puut, joita ilman en halua olla. Onko jotakin jäänyt pois? Mikä ihan kiva pitäisi sittenkin vaihtaa johonkin superihanaan?

Olen nähnyt koko joukon upeita puutarhoja matkoilla ja retkillä kotimaassa ja ulkomailla, mutta en silloin ajatellut, että minulla olisi joskus oma puutarha. En osannut katsoa kasveja sillä silmällä. Nyt kävin läpi parhaita valokuviani ja muistelin, mitkä kukkivat puut ja pensaat olivat tehneet minuun vaikutuksen. Ja niin syntyi tämä lista.

1. Pensasruusu

Osana Palasen etuaitaa kasvaa juhannusruusu, mutta kyllä romanttisessa kukkapuutarhassa pitää vähintään yksi kerrottu vaaleanpunainen ruusu olla. Tutkin ruusuja pitkään ja voisin kirjoittaa niistä omankin postauksen, mutta sanon nyt vain, että olen päätymässä Suomessa jalostettuun pensasruusupariin Sävel ja Sointu. Ylemmässä kuvassa tuskin on kumpikaan niistä, mutta suunnilleen samaan vaikutelmaan pyrin. Kuva on Turun Tähkäpuistosta.

Ihanimmat ruusupensaat olen nähnyt englantilaisissa puutarhoissa. Ruusu ylitse muiden on minulle Austin-ruusu Strawberry Hill, joka on alemmassa kuvassa. Nymans Gardensin ruusutarhassa Sussexissa niitä on useita. Niin kauniit, päivästä toiseen vaihtuvat värit ja muodot. Ja mikä parasta, samainen ruusu on mukana lähipuutarhani tämän kesän taimivalikoimassa. En ole vielä varma, hankinko sellaisen, koska en ole täysin vakuuttunut kyvystäni pitää eksoottinen kaunotar hengissä. Katsotaan nyt. 

Lue lisää: Sussexin ihanimmat ruusut

Lue lisää: Nymans - rauniotalon eksoottinen puutarha

2. Ruusuorapihlaja/Helmiorapihlaja

Kävin Luken ylläpitämässä Yltöisten arboretumissa alppiruusujen takia, mutta paikkaan kuuluu myös hyvin hoidettu kukkapuutarha. Näin siellä täysikasvuisen ruusuorapihlajan, joka hallitsi isoa perennapenkkiä. Se oli täydessä kukassa ja aivan hurmaava. En muistanut tätä pikkupuuta ollenkaan, kun luettelin suosikkikasvejani puutarhurille, enkä todennäköisesti hanki tätä Palaseen. Sen sijaan istutan melko varmasti väreiltään hillitymmän valkokukkaisen helmiorapihlajan. Joudun sitä ehkä leikkaamaan, koska on vaara, että se kasvaa yli mökin harjakorkeuden. Sama ongelma on pihlajissa, jollaisen muuten hankkisin mieluusti. 

Lue lisää: Yltöisten arboretum - Täällä suomalaisen verenpaine laskee takuuvarmasti

Lue lisää: Yltöisten kauneimmat alppiruusut

3. Puuvartinen pikkusyreeni

Taitaa olla muotikasvi, mutta menköön silti. Puutarhuri ehdotti pihan parhaalle paikalle kahta walkerinhernepuuta, joka on riippaoksainen pikkupuu. En välitä hernepensaista, mutta puuvartinen pensaspari on mielestäni mainio idea tuohon paikkaan. Niinpä hernepuut vaihtuivat lennossa pikkysyreeneihin. Vahvoilla on Pohjois-Dakotassa jalostettu uusi lajike Tinkerbelle, jonka nuput ovat viininpunaiset ja kukat vaaleanpunaiset. Se on korealaisen Palibin-lajikkeen ja kiinalaisen Superban risteytys ja kukkien pitäisi olla isommat ja tuoksuvammat kuin Palibinilla. Kuvan syreeni edustaa samaa värimaailmaa kuin Tinkerbelle ja kasvaa Tukholmassa Bergianska Trädgårdenissa.

Lue lisää: Tukholmassa on kaikki lite bättre - kuten Bergianska Trädgården

4. Lumipalloheisi

Myös lumipalloheittä ihailin Yltöisissä. Se kasvoi siellä valkokukkaisen kuusamalajikkeen kanssa, mutta Palasessa se joutunee pensaruusun viereen. Moni varoittaa istuttamasta lumipalloheittä näkyvälle paikalle, koska se on varsinainen kirvamagneetti. En ole varma, onko sille varaamani paikka paras mahdollinen, koska siihen paistaa aurinko melkein koko päivän. Maa on kuitenkin savensekaista, joten ei sen pitäisi kuivumaan päästä. Tämä nyt vaan on pakko saada, kirvoilla tai ilman. Ikävä kyllä olen tuhonnut Yltöisissä ottamieni kuvien originaalit - kuvan heisi kukoistaa Turun Tähkäpuistossa.

Lue lisää: Tähkäpuisto - Turun kätketty kukka-aarre

5. Jasmike

Jasmikkeiden tuoksu on ihana ja tykkään myös niiden valkoisista kukista. Villa Palasen jasmikepöheikkö on jo istutettu ja toivon, että se kasvaa nopeasti näkösuojaksi meidän ja naapurin väliin. Pöheikössä on tavallinen pihajasmike, puolikerrottu kameliajasmike ja täysin kerrottu Little White Love. Kaksi ensimmäistä kasvavat aika korkeiksi. Puutarhuri ehdotti jasmiketta vielä toiseenkin paikkaan, mutta aion korvata sen toisella pensaalla, jota en tuolloin muistanut. Kuvassa pihajasmike Kupittaan siirtolapuutarhasta.

6. Laikkukirjokanukka

Aion nimittäin istuttaa kesäkeittiön ja omenapuun väliin varjoiseen paikkaan laikkukirjokanukka Elegantissiman. Pensas on aika yleinen ja sellainen kasvaa jopa oman kotikerrostaloni etupihalla, mutta ihastuin siihen Kupittaan siirtolapuutarhassa, jossa se muistutti pientä puuta. Sen pitäisikin kasvaa melko leveäksi, ja juuri sellaiselle on tuossa kohtaa selvä tilaus. Tykkään kasveista, joiden lehdet ovat kaksivärisiä – myös kaikki kuunliljani ovat tavalla tai toisella raidallisia. Silloin ei haittaa, vaikka kukat ovat vaatimattomat.

Lue lisää: Yhä vain uhattuna - Kupittaan siirtolapuutarha

7. Purppuraheisiangervo

Haluan Palasen puutarhasta romanttisen, mutta en lällyä. Aion tuoda näkymään kontrastia muutamilla syvän tummanpunaisilla lehti- ja kukkakasveilla. Niitä tutkiessani löysin purppuraheisiangervo Diabolon. En ole koskaan nähnyt sitä kukassa, mutta kuvien perusteella kukinnot ovat viehättävät. Pääasia kasvissa ovat kuitenkin lehdet, jotka ovat tummat kautta kesän. Kasvutavaltaan se on vähän luutamainen, ei mitenkään siro. Puutarhuri ehdotti kokonaista purppuraheisiangervoaitaa tai -aidannetta lehtikompostoreille vievän porun varteen, mutta tila on siihen liian kapea. Luulen, että tyydyn vain yhteen.

8. Syyshortensia

Makuasia, voiko syyshortensiaa pitää pensaana, mutta voihan se kasvaa aika isoksi. Istutin syksyllä etupihan tulevan ison kukkapenkin reunaan syyshortensia Wim’s Redin, jonka pitäisi olla pystykasvuinen ja tiivis pensas. Kukinta kestää markkinointitekstin mukaan pitkään ja vaihtaa väriä valkoisesta tummanpunaiseksi. Savimaa ei ole hortensioiden mieleen, mutta kaivoin sille ison kuopan ja käytin reilusti havu- ja rodomultaa. Ans kattoo miten käy – monilla naapureilla on kyllä hortensioita. Kuvan Grandiflora kasvaa Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa.

9. Itoh-pioni

Myös pioni vastaa tilankäytöltään täysin pensasta, joten otin tähän mukaan suosikkini, itoh-pioni Hillaryn. Ihastuin siihen retkellä Pionien Kodissa Taivassalossa. Kukkien terälehdet ovat kuin vesiväreillä maalatut ja kukinnan pitäisi kestää ehkä hieman pidempään kuin useimpien pionien. Sijoitan Hillaryn todennäköisesti aivan terassin viereen, jotta voin ihailla sitä mukavasti läheltä. Minä vuonna tämä tapahtuu, en osaa vielä sanoa.

Lue lisää: Pysäyttävimmät pionikuvani

10. Omenapuu

Joojoo, lisäsin tämän vain, jotta saisin listaani kymmenen kohtaa. Mutta kyllähän omenapuut ovat Palasen puutarhan ilmiselviä kuningattaria. Etenkin etupihan vanha valkeakuulas on uskomattoman kaunis kautta vuoden. Seisoskelin viimeksi tänään sen juurella pitkään ihaillen. Samalla pohdin, mitkä oksat kannattaisi poistaa, jotta latvuksesta tulisi ilmavampi.

--

Lue lisää: Puutarha Auringontähden Kassu-istutussuunnitelmat

Minusta tuntuu, etten ole istuttanut Palaseen vielä juuri mitään, mutta luettelo todistaa toista. Nämä monivuotiset kasvit istutin Villa Palaseen ensimmäisenä siirtolapuutarhurikautenani:

1.  Kevään esikasvatukset

- Kerrottu akileija Winky Double Red-White, 4 kpl. Näistä kolme istutin sisääntulopenkkiin ja yhden korkeiden perennojen penkkiin. Eivät kukkineet vielä tänä vuonna.

- Leikkokärsämö Summer Pastels F2, 9 kpl. Kaikki menivät sisääntulopenkin aukkoihin ja kukkivat jo ensimmäisenä kesänään. Osa odottaa tällä hetkellä uutta paikkaa vaihtopenkillä. Kuvassa on kärsämön taustalla loistotädykkeitä.

- Daaliat. Lajikkeet Gold Crown, Strawberry Cream, Creme de Cassis ja Ambassador. Tein näille oman penkin tontin vasemmanpuoleiselle rajalle. Vain Ambassador ei ehtinyt kukkaan vielä tänä kesänä. Parhaiten menestyi Gold Crown, joka keräsi edellisen kesän ajan voimia parvekkeellani. Se juurakko oli muhkeudessaan aivan eri luokkaa kuin muiden.

2. Kuunliljat

- Summer Music 3 kpl (vaalea keskusta), Wide Brim 1 kpl (vaalea reuna), Brim Cup (matala, vaalea reuna) ja Fragrant Bouquet (kapea vaalea reuna). Kuvassa uskoakseni Wide Brim.

Vanhoista kukkapenkeistä pääsi ensimmäisenä käsittelyyni sisääntulopenkki, jossa oli isoja aukkoja jo alun perin. Kun lisäksi poistin kaikki siniset perennat eli kurjenpolvet, kellokukat, loistotädykkeet ja jalopähkämön sekä valtaosan keltaisista valeunikoista, pääsin mylläämään lähes koko alueen. Möyhentelin, lisäsin hiekkaa ja ostomultaa. Istutin elokuun lopulla kuunliljat tasaisin välein koko pitkän penkin matkalle. Enemmänkin olisi mahtunut.

3. Viheraita

Valkoherukka Piikkiön helmi 1 kpl. Paras tuoreena syötävä herukka on mielestäni valkoherukka, ja tämä on Luonnonvarakeskuksen jalostama, tavallista (Valkoista hollantilaista) makeampi ja isomarjaisempi lajike. Istutin taimen karviaispensaan viereen.

- Syysvadelma Autumn Bliss 2 kpl. Heräteostos, joka olisi saattanut jäädä tekemättä, jos olisin tiennyt, että englantilaisen lajikkeen marjoilla on vaikeuksia kypsyä Suomen suvessa. Lajike tekee marjoja sekä saman vuoden että edellisen vuoden versoihin, ja niitä tuli jo tänä syksynä. Itse asiassa vadelman satoaika on parhaillaan käynnissä. Marjat ovat isoja ja kauniita, mutta eivät yhtä aromikkaita kuin kesän auringossa kypsyneet. Oheinen kuva on otettu 8. lokakuuta.

- Tulppaani Estella Rijnveld 10 kpl. Ihana punavalkoinen tulppaani, jota olen kasvattanut aikaisemmin parvekkeella. Se ei tuntunut sopivan sisääntulopenkin pastelliseen väriharmoniaan, joten istutin sipulit valkoherukan ja vadelmien väleihin. Siellä oli sopivasti myllättyä maata valmiina.

Tontin oikeanpuoleisen reunan viheraita on perinteisesti ollut vadelma-aita, mutta nykyään myös muut kasvit sallitaan. Villa Palasen aidassa oli vanhastaan vadelmia, karhunvatukka, taikinamarjaa, tuija, karviaispensas, kolme pensasmustikkaa ja raparperi. Pensasmustikat olivat käytännössä pystyyn kuolleita, joten kaivoin ne pois. Tilalle piti saada jotakin. Aidassa on jo ennestään vähintään yksi syysvadelma Polka, joka on Autumn Blissistä Puolassa kehitetty, aikaisemmin marjova lajike. Polkakin tekee marjoja myös edellisen vuoden versoihin, joita tosin en viime keväänä ymmärtänyt säästää.

4. Jasmikepöheikkö

- Pihajasmike, Philadelphus Coronarius, 1 kpl. Tuoksuva pihapensas, jota kutsutaan perinteisesti jasmiiniksi. Kuvassa juuri istutettu pihajasmikkeen taimi.

- Kameliajasmike, Philadelphus x virginalis, 1 kpl. Puolikerrotut kukat.

- Jasmike Little White Love, 1 kpl. Matala ja pieni lajike, jonka kukat ovat kerrotut.

- Narsissi Ice Follies, 10 kpl. Valko-keltainen, perinteinen torvinarsissi.

- Narsissi Manly, 10 kpl. Vaaleankeltainen, kerrottu.

- Narsissi Albus Plenus Odoratus, 7 kpl. Valkoinen, kerrottu, tuoksuva lajike, jota on kasvatettu 1600-luvulta lähtien.

- Loistokurjenmiekka (Iris Siberica) Tipped in blue, 6 kpl

- Värililja Forever Susan, 6 kpl. Tummasävyinen, viininpunainen/oranssi.

Vasemmanpuoleisella naapurilla on poikkeuksellisesti ikkuna meidän pihaan päin. Loikoessani sängyllä Villa Palasessa näen suoraan naapurin ikkunaan ja vastaavasti heidän näköalansa on Palasen oven eteen ja terassille – en usko, että he sisään asti näkisivät. Varmuuden vuoksi aion tukkia näköalan kahdella rotevaksi kasvavalla pensaalla. Matalampi jasmike tulee niiden väliin.

Pöheikkö aloittaa uuden istutusalueen, joka tulee ulottumaan lähes marjapensaisiin ja syreeneihin asti. Siitä on tarkoitus tulla monivärinen ja runsas. Aloitin istuttamalla pensaiden ympärille narsissipenkin, kurjenmiekkoja ja muutaman liljan sipulin. Mahdollisesti liian tiheään, mutta katsotaan.

5. Varjopuutarha

- Murattisyklaami, Cyclamen hederifolium, 2 kpl

- Oregoninkoiranhammas White beauty, 5 kpl

- Narsissi Albus Plenus Odoratus, 3 kpl

Pikkumökin varjossa, puutarhan kauimmaisessa nurkassa oli aikaisemmin lavakauluksia, jotka poistin jo keväällä. Aion perustaa sinne varjopuutarhan. Aloitin päärynä Pepin juurelta ja aion edetä kohti orapihlaja-aitaa. Kuvassa Pepin kukkia.

6. Sisääntulopenkin sipulikasvit

- Tulppaani Verona, 20 kpl. Aikainen, matala, kerrottu valkoinen.

- Tulppaani Mount Tacoma, 20 kpl. Myöhäinen, noin 45 cm korkea, kerrottu valkoinen.

- Tulppaani Exotic Emperor, 10 kpl. Aikainen tulppaani, jonka korkeus on noin 40 cm. Kerrottu valkoinen, mukana vihreää.

- Tulppaani Florosa, 10 kpl. Matala, vain 30-35 cm korkea liljatulppaani, väreinä vihreä ja pinkki.  Kukkii myöhään, toukokuussa.

- Tulppaani Greenlad, 10 kpl. Hieman korkeampi, 45-50 cm. Myöhään kukkiva viridiflora väreinä vihreä ja pinkki.

- Tulppaani Elegant Lady, 10 kpl. Myöhäinen, keskikorkea liljatulppaani, värit kerma ja pinkki.

- Tulppaani Apricot Beauty, 10 kpl. Aikainen ja matala lajike, nimensä mukaan aprikoosin värinen.

-  Tulppaani Charming Lady, 10 kpl. Myöhäinen, korkea (55-60 cm) ja kerrottu tulppaani, väriltään aprikoosi/oranssi.  

- Iris Reticulata Harmony, 10 kpl. Kevään ensimmäinen kukkija.

- Iris George, 10 kpl. Vaaleampi iirislajike.

- Jättilaukka Allium Gladiator ja Allium Mount Everest, yhteensä 10 kpl. Yli metrin korkuiset varret ja lilat ja valkoiset kukat. Kukkii kesäkuun lopulla.

- Värililja Kent, 10 kpl. Valkoinen, 60-70 cm korkea lilja, joka kukkii heinä-elokuussa

- Oriental-lilja Hachi, 10 kpl. Valkoinen, mukana pinkkiä, korkeus 90-120 cm, kukkii elo-syyskuussa.

Pitkä sisääntulopenkki jakautuu viiteen jaksoon, joista jokaiseen istutin kymmenen valkoista ja kymmenen pastellinväristä tulppaania. Jokaisessa jaksossa on myös kaksi jättilaukkaa sekä liljoja, vuorotellen valkoisia ja valko-pinkkejä. Lisäksi muutama perenna: akileijoja, kärsämöitä, hopeahärkkiä, valeunikkoja ja päivänliljoja sekä pari tiikerililjaa.

Istutin sipulit useassa erässä. Merkitsin ensin istuttamieni liljojen paikat valkoisilla tikuilla, jotta en tuikkaisi tulppaaneja samoihin kohtiin. Keräsin muoviset tikut myöhemmin pois, jotta voin käyttää ne uudelleen nimilappuina. Istutuspenkki oli työssä tärkeä - tuskin olisin päässyt enää illan suussa maasta ylös ilman tukea.

6. Pikarililjapenkki

- Kirjopikarililja mix, 20 kpl. Omenapuun alla oli kohta, jossa ei kasvanut mitään, koska se oli ollut puuhun kiinnitetyn keinun vauhdinottopaikkana. Kaadoin siihen säkillisen multaa ja istutin pikarililjoja. Voi olla, että tämäkin penkki ajan mittaan laajenee. Kuvan kirjopikarililjat kukkivat Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa.

Joten pöytä on katettu, arvoisat myyrät, jänekset ja peurat!

--

Päivän kuvat: Ihana tulppaani Estella Rijnveld kukki parvekkeellani keväällä 2019.

 

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty kävelemään pitkiä matkoja, ja minulla on usein jännekipuja hamstring-syndrooman takia. Niinpä minusta ei tullutkaan maraton- eikä joogamummoa, vaan kukkamummo ja siirtolapuutarhuri. Päivitän blogia harvakseltaan, koska minulla on tällä erää vain vähän sanottavaa muusta kuin puutarhanhoidosta.

Olen Maija Rauha, 65-vuotias ja eläkkeellä. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Siirtolapuutarhapalstallani on oma kanava Instagramissa. Se löytyy nimellä villa_palanen. Kerron siellä mökin ja puutarhan kuulumisia useammin kuin täällä blogissa.

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016