Kirjoitukset avainsanalla puutarhat

Tässä historiallisessa postauksessa Villa Palasen kaikki istutusalueet ovat ensi kertaa paikoillaan tontin kartassa ja niillä on nimet.

Kukkapenkkisarjani olisi tietysti pitänyt alkaa tästä, mutta saan tämän aikaiseksi vasta nyt. Piirsin kuvan millimetripaperille mustalla tussilla, vihreällä maalikynällä ja puuväreillä. Kartan tekeminen oli sen verran työlästä, että kun tekstiin tuli virhe, en viitsinyt aloittaa alusta. Olkoon tämä todiste siitä, ettei täydellisyydentavoitteluni ole pakonomaista.

Ryhdyin puuhaan, koska haluan dokumentoida Villa Palasen kehityksen itselleni. Lukijoille tämä voi toimia vaikkapa yhtenä esimerkkinä siitä, miten siirtolapuutarhatontin tilan voi jakaa. Olen käynyt aika monilla tonteilla, ja välillä on vaikea uskoa, että ne todella ovat samankokoisia ja perustuvat samaan pohjakaavaan. Esimerkiksi mökin sijoittelu tontille on määrätty  rakennusohjeissa. 

Kuten piirroksesta näkyy, tontti on lähes täynnä. Omenapuiden alle saattaisi vielä mahtua istutuksia, ja varastomökin oven pielissä voisi kasvaa rikkaruohojen sijasta jotakin kaunista. Kukkapenkit varmasti täydentyvät vielä, ja joku niistä saattaa laajentuakin hieman.

Pihan tilanjako on nyt joka tapauksessa selvillä ja suunnilleen tällaisena se tulee pysymään. Piirroksessa näkyvä istutuksista vapaa tila on tarpeellista varasto- ja työtilaa. Pitäähän kottikärryjen, multakasojen ja ruukkuröykkiöidenkin jonnekin mahtua! Ja jos tulee tarve levittää viltti nurmikolle tai puun alle niin sekin onnistuu morellipuun edessä.

Alkutilannetta voitte tarkastella tästä vuoden 2021 postauksesta:

Lue lisää: Mitä Villa Palasen puutarhassa kasvaa? Katso kuvat ja kartta

Vasemmalla hostapenkki, oikealla kaareva penkki ja keskellä pionipenkki sekä tulppaani- ja daaliapenkki. Taustalla näkyy hiukan iirispenkkiä (ja vanhan puuterassin jäänteet lähdössä kaatikselle).
Vasemmalla hostapenkki, oikealla kaareva penkki ja keskellä pionipenkki sekä tulppaani- ja daaliapenkki. Taustalla näkyy hiukan iirispenkkiä (ja vanhan puuterassin jäänteet lähdössä kaatikselle).

Villa Palasen 13 kukkapenkkiä

1. Tulppaani- ja daaliapenkki eli sisääntulopenkki. Tämä puulaitainen istutusalue oli paikoillaan jo, kun otin palstan haltuuni, mutta olen vaihtanut lähes kaikki sen kasvit. Vanhasta muistuttaa lähinnä hopeahärkki, josta aion ottaa pistokkaita myöhemmin. Keväällä penkissä kasvaa tulppaaneja ja syksyllä daalioita, joista olen kertonut jo useasti:

Lue lisää: Istutin tulppaanit koreissa - Miten onnistui?

Lue lisää: Mitä olen oppinut tulppaaneista

Lue lisää: Arvosteleva tulppaaniluettelo 2022

Lue lisää: Villa Palasen daaliakesä 2024

Lue lisää: Daaliakesä 2023- Parhaat kuvat Villa Palasen 15 lajikkeesta 

 

2.  Ruusupenkki. Tässä oli alun perin vanha teltan paikka. Tein siihen ensimmäisenä Palasen keväänäni daaliapenkin, ja seuraavana keväänä siitä tuli pensasruusupenkki.

 

3. Pionipenkki. Alueella oli pari kolme perennaa, vadelmapöheikkö ja puulaattaterassi. Laajensin istutusaluetta vaiheittain, kunnes viime keväänä poistin laatat ja yhdistin osaset. Istutusalueen keskellä on leveä köynnöstuki, joka jakaa pihan julkiseen etupihaan ja yksityiseen puutarhaan. Olen keskittänyt pionit tähän, mutta niiden väleissä kasvaa monenlaista muuta, ja alueelle mahtuvat myös pieni akileija- ja liljapenkki sekä lumipalloheisi. Vadelmapuska on edelleen paikoillaan, vaikka vähän entistä pienempänä.

Lue lisää: Villa Palasen ihanat pionit

 

Kaarevaa penkkiä hallitsevat syyskesällä pallohortensiat ja syysleimut.
Kaarevaa penkkiä hallitsevat syyskesällä pallohortensiat ja syysleimut.

4. Kaareva penkki. Tätä saatan sanoa myös kaaripenkiksi, pisarapenkiksi tai Tinkerbelle-penkiksi, koska sen ensimmäiset istutukset olivat kaksi Tinkerbelle-pikkusyreeniä vuonna 2021. Alueen hiekkatien puoleista päätä ryhdistää pihajasmike, jonka on tarkoitus kasvaa näkösuojaksi naapurin ikkunan eteen. Viime kesänä istutin muutamia syysleimuja ja matalia preeriamesiangervoja, jolloin penkki tuli ”täyteen”. Alun perin paikalla oli nurmikkoa, villiviini ja muutamia syysastereita.

 

5. Hostapenkki. Terassin vierustan kaareva penkki paljastuu keväällä lumen alta jo varhain, joten olen istuttanut siihen  lumikelloja ja narsisseja. Kesällä se jää kuitenkin lehtevien hedelmäpuiden varjoon, ja siksi siitä tuli hosta- eli kuunliljapenki. Terassin takana näkymää hallitsevat kaksi alppiruusua Palasen vanhaa kantaa. 

 

Hostapenkin teema jatkuu kirjokanukkapenkissä, johon olen istuttanut myös muita kaunislehtisiä ja kaksivärisiä kasveja.
Hostapenkin teema jatkuu kirjokanukkapenkissä, johon olen istuttanut myös muita kaunislehtisiä ja kaksivärisiä kasveja.

6. Kirjokanukkapenkki. Hostapenkki jatkuu laattapolun jälkeen kanukkapenkkinä, jonka keskipiste luonnollisesti on kirjokanukkapensas. Istutin kanukan kolme vuotta sitten, mutta varsinaisen kukkapenkin rakensin vasta viime kesänä. Penkin toisessa päädyssä on nuori heisiangervo Amber Jubilee, jolle en löytänyt muuta paikkaa. Alueen perennaistutukset ovat vielä kesken. Tällä paikalla oli edellisten puutarhureiden aikana viljelylaatikko, jossa kasvoi yrttejä.

 

7. Yrttipenkki. Tämän penkin alkion raivasin nurmikosta varastomökin viereen kaksi vuotta sitten, kun halusin löytää paikan köynnöspinaatin taimille. Olen laajentanut aurinkoista ja lämmintä penkkiä hiukan joka kevät.

 

8. Takapenkki. Tontin takarajaa hallitsee koko alueen kiertävä siirtolapuutarhayhdistyksen orapihlaja-aita. Sen edessä on näihin päiviin asti ollut leveä rikkaruohovyöhyke, jota yritän hiljalleen saada kuriin muilla kasveilla. Vuorenkilpi näyttää pärjäävän ihan mukavasti, ja peittokurjenpolvikin on juurtunut. Lisäksi alueella kasvaa varjoliljoja. Ongelmana täällä ovat terävät ja pistävät orapihlajan okaat, jotka maatuvat erittäin hitaasti, sekä humala, jota on joskus istutettu aidan sisään.

 

Varjopenkissä kasvaa muun muassa kotkansiipiä, jaloangervoja ja kuunliljoja.
Varjopenkissä kasvaa muun muassa kotkansiipiä, jaloangervoja ja kuunliljoja.

9. Varjopenkki. Tämä istutusalue tuli ”valmiiksi” jo toissa vuonna eli en istuttanut siihen viime kesänä enää mitään. Tässäkin oli alun perin lavakauluksia. Kerroin penkistä tarkemmin täällä:

Lue lisää: Näin rakensin Villa Palasen kukkapenkit osa 1: Pieni varjopenkki päärynäpuun alla

 

10. Kauhukulma. Tämän istutusalueen raivasin viime kesänä. Rikkaruohojen valtaamasta, kivikkoisesta kulmauksesta tuli matalaa kasvualustaa sietävien kasvien kokeilualue.

 

11. Kukkapelto. Tässä oli alun perin kapeahko perennapenkki, mutta laajensin sen nopeasti niin isoksi kukkapelloksi kuin tilaan mahtui. Olen kasvattanut siinä pääasiassa korkeita kesäkukkia, mutta lisäsin perennojen osuutta viime syksyllä samalla, kun jaoin vanhat perennat. Kosmokset ja tsinniat kuitenkin säilyvät.

Lue lisää: Näin rakensin Villa Palasen kukkapenkit osa 2: Tuulessa huojuva kukkapelto

 

12. Iirispenkki. Vanhat valokuvat todistavat, että sisääntulon molemmin puolin on ollut laudoilla rajatut kukkapenkit jo kymmenien vuosien ajan. Penkin keskellä on tällä hetkellä rykelmä kääpiömantelipensaan versoja. Mökin puoleiseen päätyyn olen istuttanut perinteisiä ja uudempia siperiankurjenmiekkoja, ja hiekkatien päädyssä on ollut muun muassa tuoksuherneitä ja kosmoskukkia. Alun perin penkki oli täynnä pionin juuria. Kaivoin ne pois, koska pionit eivät juurikaan kukkineet. 

 

Kultapallojen takana häämöttävät harmaamalvikki ja kukkapellon narsissitupakat ja tsinniat.
Kultapallojen takana häämöttävät harmaamalvikki ja kukkapellon narsissitupakat ja tsinniat.

13. Päätypenkki. Tätä en ole vielä kunnostanut ollenkaan. Istutusalue on pieni, koska mökin päädyssä on myös isot sadevesitynnyrit. Tällä hetkellä siinä kasvaa kultapalloja, hiukan illakkoa ja jonkin verran rikkaruohoja. En ole päättänyt, tuleeko siihen vielä jotakin muuta.

--

No niin, tästä jatketaan. Seuraavaksi kerron todennäköisesti pensasruusupenkistä, pohjapiirroksessa numero 2.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Siirtolapuutarhapalstani Villa Palasen neljäs vuosi oli täynnä touhua ja tohinaa. Tämä vuosikatsaus listaa puutarhavuoden tekemiset, kohokohdat ja oppimiskokemukset kuukausittain. 

Pahoittelen postauksen pituutta ja luettelomaisuutta ja vakuutan, etten missään tapauksessa aio jatkaa samaan tahtiin. Kasvimaa on nyt raivattu, kukkapenkit perustettu ja puut istutettu. Vaikka paljon on vielä keskenkin, isot ratkaisut on tehty, ja tästä lähtien luvassa on lähinnä hienosäätöä ja ylläpitotöitä. 

Tammikuu

Vuosi alkoi kireillä pakkasilla. Villa Palanen oli kylmillään, ja kävin vain tekemässä lumityöt ja ihailemassa ikkunoiden jääkukkia. Kuun lopulla oli jo melkein keväisiä päiviä. Käytävän laattojen päälle oli muodostunut jääkupoleita, jotka rasahteliivat rikki askeleen alla.

Keskityin viemään palkkatyöni kunnialla loppuun enkä vielä edes haaveillut kesästä. Ajattelin, että eläkkeellä sitten.

Helmikuu

Jäin pois töistä torstaina 15. helmikuuta ja aloitin kesäkukkien kylvöt seuraavana lauantaina. Helmikuussa myös suunnittelin loput kylvöt ja tilasin pikkutaimia. Loppukuusta Palasen portti jäätyi alalaidasta kiinni, joten loikkasin tontille pensasaidan yli. 

Kylvöt: Pienet erät orvokeita ja mustasilmäsusannaa sekä kylmäkäsittelystä hyötyviä perennoja: punahattu Magnusta, taponlehteä, purppurapunalatvaa ja kirahvikukkaa.

Maaliskuu

Portti oli edelleen jäässä. Loppukuusta päivät olivat kuitenkin jo niin keväisiä ja intoni käydä mökillä niin kova, että aloitin lämmityskauden ja käynnistin ilmalämpöpumpun. Yrttipenkin köynnöspinaatit, timjami ja oregano olivat selviytyneet talvesta hengissä. Lumikelloja näytti olevan tulossa runsaammin kuin edellisenä vuonna.

Kylvöt: Tein 12. maaliskuuta kevään toiset kukkakylvöt.

Ostokset: Kasvilamppuja taimikasvatuksen laajentamiseksi. Koristeellinen rautadivaani ja samantyyppinen tuoli. Uusi porttikaari ja kahdenlaisia köynnnöstukia kuljetuksella suoraan puutarhalle. Tomaattien kasvatukseen tarkoitettuja altakasteluruukkuja ja kasvutunneleita kasvimaata varten. Monenlaisia siemeniä.

Harmit: Taponlehti ja punalatva eivät itäneet lainkaan. Harsosääsket kiertelivät taimien ympärillä, mutta tällä kertaa minulla oli kelta-ansoja valmiina eikä taimia menetetty.

Lue lisää: Kevään hurja taimitetris - kasvatin 300 tainta yhdellä ikkunalla

Huhtikuu

Raekuuro Palasessa.
Raekuuro Palasessa.

Otin sadevesitynnyrit käyttöön 9. huhtikuuta, koska oli jo täysin lumetonta. 23. huhtikuuta satoi uudestaan lunta, mutta se oli kevään viimeinen kerta. Oli silti pitkään melko viileää, mikä oli pelkästään hyvä asia - oli hyvä kevät lapiotöille.

Taimikasvatus: Kylvin tomaatit ja kurkut 14. huhtikuuta ja tein toiset isot kukkakylvöt 19. huhtikuuta. Myöhemmin kylvin vielä valkoista Purity-punakosmosta, koska Hummingbird White ei itänyt ollenkaan. Koulin taimet sitä mukaa kun ne vankistuivat. Aloin siirrellä niitä pienissä erissä Palaseen, jossa oli ylläpitolämpö ja kasvilamppuja. Istutin myös Keukenhofista tuomani mukulat ja juurakot esikasvatukseen. Pidin siemenperunoita Palasen viileässä alkovissa, jotta jo kaupassa venähtäneet idut eivät kasvaisi liian pitkiksi ja katkeilisi. Tämä onnistuikin.

Ulkotyöt: Poistin rautakangen avulla puutarhan keskiosasta vanhan terassin puulaatat, joiden päälle oli ehtinyt kasvaa paksu rikkaruohokerros. Laattojen alta paljastui tukeva muovikangas. Sen läpi oli kasvanut muun muassa vadelmaa. Siistin kukkapenkkejä ja leikkasin syreenejä, viinimarjoja, vadelmia ja karhunvatukoita.

Kukassa: Lumikellot ja ensimmäiset krookukset.

Kohokohta: Vierailu Hollannissa Keukenhofin tulppaanipuutarhassa.

Harmit: Joku söi sipulikukkien versoja. Suihkuttelin Trico Gardenia jäljelle jääneille versoille.

Lue lisää: Sateenkaaren päässä siintää Keukenhof

Toukokuu

18. toukokuuta norjanangervo ja kääpiömanteli olivat parhaassa kukassa.
18. toukokuuta norjanangervo ja kääpiömanteli olivat parhaassa kukassa.

Toukokuu oli todella turboahdettu. Ahersin ulkona aamusta iltaan ja silti tuntui, että taimet eivät lopu koskaan - kunnes sitten yhtäkkiä kaikki oli istutettu. Muistikuvieni mukaan oli hellettä kuin heinäkuussa.

Ulkotyöt: Käänsimme ja perkasimme kolmen naisen voimin peruna- ja kasvimaata, ja koko vuokraamani alue saatiinkin ensi kertaa käyttöön. Tyhjensin vanhan lehtikompostorin istutusalueille. Siirsin vanhat mansikat yrttipenkin reunukseksi ja istutin salvian ja persiljan ostotaimet. Perustin entisen terassin paikalle kukkapenkin ja raivasin pionien välit nurmikosta isoksi, yhtenäiseksi istutusalueeksi. Paransin samalla maata hiekalla, kompostilla ja hevosenlannalla. Kokosin puolison kanssa porttikaaren ja kiinnitin sen paikoilleen. Junttasin uudet köynnöstuet maahan.

Valtaosa taimista on tässä jo istutettu uudelle istutusalueelle. Divaani ei ole vielä paikoillaan, koska sen alle tulevat rönsyleimut ovat vielä ostamatta.
Valtaosa taimista on tässä jo istutettu uudelle istutusalueelle. Divaani ei ole vielä paikoillaan, koska sen alle tulevat rönsyleimut ovat vielä ostamatta.

Kirsikkaluumu Podarokin istutuspaikka valmisteltavana.
Kirsikkaluumu Podarokin istutuspaikka valmisteltavana.

Kylvöt ja taimikasvatus: Kylvin vihannekset 6. toukokuuta esikasvatukseen. Porkkanat ja salaatit kylvin suoraan avomaalle. Perunat kylvin kahdessa erässä. Daalian juurakot menivät esikasvatukseen 11. toukokuuta. Koulin taimia viikoittain ja aloin karaista niitä ulkona  tuulessa ja auringossa, mikä tarkoitti läsnäoloa mökillä ja lähes jatkuvaa siirtelyä. 

Taimihankinnat: Yrttien taimia puutarhamyymälästä. Paljasjuurisia perennoja Farmer Gracyn alennusmyynnistä: mesiangervoja, isotähtiputkia ja kahta lajia leimuja. Tuoksumataraa, japaninhiirenportaita, luppioita ja rotkolemmikkejä tilaukseen. Loppukuusta kaksi kirsikkaluumua ja pensaskirsikka Viherlassilasta.

Istutukset: Valtaosa taimista meni Palasen kukkapenkkeihin. Kasvimaalle pystytin tunnelin varsiparsakaalien, lanttujen ja pensaspapujen suojaksi. Viimeiseksi vaihdoin pitkän kukkapenkin tulppaanit daalioihin ja leijonankitoihin. Ylijäämätaimet vein siirtolapuutarhayhdistyksen taimitorille.

Tulppaanipenkin takana näkyvät uudelle istutusalueelle istutetut kiinanasterit Chamois Turm.
Tulppaanipenkin takana näkyvät uudelle istutusalueelle istutetut kiinanasterit Chamois Turm.

Suvikello Gravetye Giant kukki ensimmäistä kertaa takapihan varjopenkissä.
Suvikello Gravetye Giant kukki ensimmäistä kertaa takapihan varjopenkissä.

Kukassa: Lummetulppaani The First ja myöhemmin muut tulppaanit. Morelli ja sen perässä muut hedelmäpuut. Idänsinililjat näyttävät vaihtavan paikkaa vuosittain, ja tällä kertaa ne kukkivat runsaimmin etupihan omenapuun alla. Kääpiömanteli, jouluruusu, koiranhammas, varjohiippa. Viimeisellä viikolla syreenit, lumipalloheisi, särkyneetsydämet, kellukat, suvikellot ja rönsyleimut.

Kohokohta: Omenapuiden kukinta. Aina ihana ja tänä vuonna todella runsas.

Harmit: Etuaitaan ilmestyi seittipusseja muodostavia toukkia, joita pudottelin kylmällä vedellä. Sadetta ei saatu pisaraakaan moneen viikkoon.

Lue lisää: Istutin tulppaanit koreissa - miten onnistui?

Lue lisää: Pian valmista - 5 ongelmaa ja ratkaisua Palasen kaudella 2024

Lue lisää: Vuoden urotyö: Raivasin lupiinipellosta perunamaan

Kesäkuu

Pionit ja töyhtöangervo kukkivat. Käytävällä näkyy edelleen pino puulaattoja, jotka poistin divaanin ja uuden istutusalueen tieltä.
Pionit ja töyhtöangervo kukkivat. Käytävällä näkyy edelleen pino puulaattoja, jotka poistin divaanin ja uuden istutusalueen tieltä.

Kesäkuun ensimmäinen viikko  oli viileähkö, mutta sitten lämpö palasi. Tomaatit paistattelivat Palasen lämpimällä länsiseinustalla.

Ulkotyöt: Istutin vihoviimeiset 16 kesäkukan tainta ja esikasvatetut paljasjuuriset perennat kukkapenkkien aukkopaikkoihin. Suojasin hunajamarjat valoverholla, jotta linnut eivät olisi syöneet marjoja. Perkasin huoltokäytävän. Leikkasin sivuaidan ja etuaidan. Uuden laatoituksen teko terassin ja Pikkumökin väliin alkoi. Koska siitä tuli ylimääräistä multaa, päätin perata Kauhukulman ja tehdä siihen uuden istutusalueen. Laajensin myös takapihan istutusaluetta.

Kauhukulma. Teen tästä myöhemmin oman postauksen kukkapenkkisarjassa.
Kauhukulma. Teen tästä myöhemmin oman postauksen kukkapenkkisarjassa.

Sisätyöt: Siivosin mökin, pesin ikkunat ja vein kuraiset matot itsepalvelupesulaan.

Kasvimaalla: Multasin perunat. Juhannusviikolla lannoitin valkosipulit ja varsiparsakaalit. Vaihdoin kasvutunnelin hyönteisverkkoon. Harvensin porkkanat. Sirpitsin kasvimaan reuna-alueet.

Kukassa: Pionit, laukat, siperiankurjenmiekat ja poimulehdet, illakko, karhunvatukat, sinivaula, alppiruusut, pihajasmike, koreakärsämö The Pearl, ensimmäiset hajuherneet, varjoliljat. Ensimmäiset tsinniat ja unikot. Pensasruusut.

Satoa: Raparperia niin paljon kuin jaksoin laittaa piirakoiksi ja mehuksi. Valkoisia kuukausimansikoita, hunajamarjoja, morelleja. Retiisejä ja ensimmäiset pensaspavut.

Kohokohdat:  Yhtä lukuun ottamatta kaikki pionit kukkivat, ja vanhat pionit kukkivat poikkeuksellisen ihanasti. Monet aiempina kesinä istuttamani perennat näyttivät taimien sijasta täysikasvuisilta, mikä teki kukkapenkeistä entistä täydemmän ja runsaamman näköisiä. Ensimmäinen itse kasvatettu kurkku oli rapea elämys. 

Harmit: Lintuparvi söi morellit ennen kuin ehdin suunnitella hillon keittoa. Karviaispensaaseen ei tullut juuri lainkaan raakileita ja viinimarjojakin näytti olevan tulossa vain vähän.

Lue lisää: Villa Palasen ihanat pionit

Heinäkuu

Heinäkuun sää oli lämmin, mutta epävakainen tuulenpuuskineen ja sadekuuroineen. Olin melko paljon poissa Palasesta matkojen ja perhetapahtumien vuoksi, joten kasteluvälit venyivät hieman. Tomaatit antoivat ymmärtää, ettei tämä peli vetele.

Kasvimaalla: Multasin myöhässä kylvetyt perunat ja nostin ensimmäiset varhaisperunat. Nostin valkosipulit, jotka paljastuivat juurimädän vaurioittamiksi. Kylvin sinappia restauroimaan varhaisperunoilta vapautunutta maata, jotta uskallan ensi kesänä istuttaa sipulia. Sirpitsin reuna-alueet.

Takapihan istutusalueen laajennus. Istutin laikkukirjokanukan elokuussa 2022. Tässä osa taimista puuttuu vielä, mutta oikeassa reunassa on heisiangervo Amber Jubilee.
Takapihan istutusalueen laajennus. Istutin laikkukirjokanukan elokuussa 2022. Tässä osa taimista puuttuu vielä, mutta oikeassa reunassa on heisiangervo Amber Jubilee.

Suoristin pisaranmuotoisen kukkapenkin takarajan narun avulla. Valitettavasti penkki taisi mennä muutaman sentin verran naapurin puolelle, koska tontin takaosan rajapyykki oli kadoksissa.
Suoristin pisaranmuotoisen kukkapenkin takarajan narun avulla. Valitettavasti penkki taisi mennä muutaman sentin verran naapurin puolelle, koska tontin takaosan rajapyykki oli kadoksissa.

Istutukset: Osa daalian juurakoista mädäntyi, joten istutin niiden tilalle murattia. Perustin Kauhukulmaan matalaa kasvualustaa sietävien kasvien koealueen: vuoriarhoja, varjohiippoja, peittokurjenpolvia  ja akankaalia.

Muut ulkotyöt: Kanttasin kukkapenkit. Takapihan laatoitukset valmistuivat ja terassin sivun köynnöstuki kiinnitettiin. Takarajan orapihlaja-aita leikattiin. Kun sato oli syöty, otin hunajamarjojen verkot pois ja siistin niiden ympäristön. Laitoin tukia kukille. Tyhjensin lämpökompostoria. Annoin pensaille syyslannoituksen ja kylvin apilaa nurmikon aukkopaikkoihin. Kastelin ja sirpitsin. 

Satoa: Vihreät pavut, salaatti, retiisi, varhaisperuna. Makoisat tomaatit ja ensimmäiset karhunvatukat.

Punahatut ja valkohatut kukkivat nyt ensi kertaa kunnolla.
Punahatut ja valkohatut kukkivat nyt ensi kertaa kunnolla.

Leijonankitareunus osoittautui mainioksi daaliapenkissä. Jatkoon!
Leijonankitareunus osoittautui mainioksi daaliapenkissä. Jatkoon!

Kasvatin useita tuoksuhernelajikkeita divaanin luona ja portin pielessä.
Kasvatin useita tuoksuhernelajikkeita divaanin luona ja portin pielessä.

Kukassa: Leijonankidat tosi nätteinä. Ensimmäiset daaliat: Miss Brandy ja American Sunset. Tuoksumiekkaliljat, tuoksuherneet, narsissitupakat, kiinanasterit.

Kohokohta: Uusi istutusalue divaanin ympärillä näytti juuri niin upealta kuin ajattelinkin ja tajusin, että visioni kukkapuutarhasta oli nyt toteutunut.

Harmit: Valkosipulisato oli pilalla. Joku söi valkoiset viinimarjat. Tomaatit kärsivät latvamädästä. Perunoista  valtaosaa vaivasivat juurimadot eli sepän toukat. Myöhemmin kylvetty perunaerä ei ehtinyt tuottaa kunnollisen kokoisia mukuloita ennen kuin rutto vei varret. Patiokurkku ja osa tuoksuherneistä sai härmätartunnan. Se tai jokin muu sienitauti vei myös osan leijonankidoista. Kuistin katosta tipahteli vettä. Katon reikä löytyi ja paikattiin, mutta tyyris kattoremontti odottaa. Oli siinä oppimiskokemusta riittämiin.

Elokuu

Onnistuin järjestämään Palasen terassille istumapaikat 12:lle.
Onnistuin järjestämään Palasen terassille istumapaikat 12:lle.

Elokuussa tein pihassa melkein pelkästään ylläpitotöitä enkä kasvimaalle ehtinyt ollenkaan, koska halusin Palasen olevan nättinä vieraiden tullessa. Kitkin kaikki kukkapenkit, siivosin, järjestin lisää istuimia ja pöytiä, hankin tyynyjä ja koristeita, suunnittelin ja hankin tarjottavaa. Vieraita kävi kaikkiaan noin 40 neljänä eri päivänä.

Istutukset: Sulkavaleangervo, kaksi rotkolemmikkiä ja kanadanruohokanukka takapihan laajennettuun kukkapenkkiin, rönsyakankaalia Kauhukulmaan ja taponlehti alppiruusun alle.

Satoa: Omenasato oli ennätysmäinen. Siitä tuli tuoremehua, hilloa ja kuivattuja renkaita. Huonot ja ruttoiset omenat hautasin kompostoreihin ja peltoon. Poimin viinimarjat pakastimeen ja nostin puolet perunoista. Kasvimaa oli rikkaruohojen vallassa, mutta napsin niiden seasta papuja ja varsiparsakaalia. Sungold-kirsikkatomaatit olivat herkullisia naposteltavia, ja kurkkuja riitti säilöntään asti. Karhunvatukoiden pääsato kypsyi.

Narsissitupakka ja punakosmos Cupcake Blush.
Narsissitupakka ja punakosmos Cupcake Blush.

Purppurapipo Sensation.
Purppurapipo Sensation.

Kukassa: Lähes kaikki kesäkukat. Pipot, kosmokset, gladiolukset.  Daaliapenkki ja etupihan kukkapelto kukkeimmillaan.

Kohokohta: Ystävät ja sukulaiset ihastelivat Palasen kukkarunsautta ja toivat ihania lahjoja.

Harmit: Tuoksuherneet, asterit ja gladiolukset eivät olleet enää parhaimmillaan vieraiden tullessa. Muinaistulien yönä satoi, joten Palasen tulet eivät palaneet.

Syyskuu

Takana oleva kerrostalo oli koko kesän tyhjillään, ja sitä puretaan parhaillaan. Koerakentamiskohteessa kokeiltiin rakentamista teräksestä ja valmiista elementeistä risteilyaluksen tapaan, mutta rakenne ei kestänyt luonnonvoimia.
Takana oleva kerrostalo oli koko kesän tyhjillään, ja sitä puretaan parhaillaan. Koerakentamiskohteessa kokeiltiin rakentamista teräksestä ja valmiista elementeistä risteilyaluksen tapaan, mutta rakenne ei kestänyt luonnonvoimia.

Siirtolapuutarhakausi kääntyi kohti loppuaan. Jaksoin vielä puuhastella, koska tiesin, että pian ei enää tarvitse. Ostin kukkapenkkien suunnitteluun keskittyvän nettikurssin, mutta kurssin aikana tajusin, etten halua enkä aio tehdä Palaseen yhtään ohjeiden mukaista kukkapenkkiä. Piirsin etupihan kukkapellolle uuden istutussuunnitelman, jossa vallitsi hallittu kaaos. 

Satoa: Loput perunat, varsiparsakaalit ja pavut. Nostin myös porkkanat ja lantut. Päärynät ja loput omenat kypsyivät. Otin viimeiset tomaatit sisälle punastumaan.

Etupihan kukkapelto suuren mylläyksen jäljiltä.
Etupihan kukkapelto suuren mylläyksen jäljiltä.

Kylvöt: Syyskuun alkupäivinä kylvin punahattu Magnuksia kukkapenkkiin sekä syyssädekukkia ja punaluppiota ruukkuihin kukkapenkin reunalle.

Istutukset: Mylläsin etupihan kukkapellon: poistin kesäkukat ja jaoin kaikki vanhat perennat. Paransin maata ja istutin perennat uuteen järjestykseen. Sijoitin penkin keskelle suvulta saamani kartanopionin juurakot.

Muut työt: Tyhjensin lämpökompostoria. Poistin tukia jo kuihtuneilta kukilta. Kitkin humalaa taka-aidasta. Loppukuusta tyhjensin köynnöstuet ja haketin kesäkukkien varret. Tyhjensin amppelit ja keräsin vesiletkut pois. Aloin siivota säilytystiloja ja viedä kalusteita ja työkaluja talvisäilöön.

Kasvimaalla: Sadonkorjuun jälkeen käänsin maan lapiolla, mikä vei useita päiviä.

Kukkapelto näytti tältä ennen mylläystä. Mutta ei hätää, sinne mahtuu edelleen korkeina heiluvia kosmoskukkia!
Kukkapelto näytti tältä ennen mylläystä. Mutta ei hätää, sinne mahtuu edelleen korkeina heiluvia kosmoskukkia!

Kukassa: Daaliat ja kesäkukat hallaöihin saakka, leijonankidat ja pipot hieman pidempään.

Harmit: Siirtolapuutarhan kausi päättyi ja kesävesi suljettiin. Tuntui, että viikko tai pari liian aikaisin, koska daaliat olivat vielä nostamatta ja juurakot ja työkalut pesemättä.

Lue lisää: Villa Palasen daaliakesä 2024

Lokakuu

Ehdin jo tehdä muutakin kuin pelto- ja puutarhatöitä. Kesän 2023 valokuvat Palasesta olivat yhä lajittelematta, ja nyt tein niistä valokuvakirjat.

Istutukset: Nostin daalioiden juurakot ja istutin niiden tilalle tulppaanien sipulit, joita ripottelin myös muihin kukkapenkkeihin. Kierittelin sipulit Trico Gardenissa sillä seurauksella, että hiiret ja myyrät jättivät ne tällä kertaa rauhaan. Kasvimaalla istutin talvivalkosipulit 28.10. ja peittelin penkin haketetuilla vadelman ja karhunvatukan varsilla.

Muut työt: Tyhjensin vesisaavit. Kitkin kaikki kukkapenkit. Lämmitin viimeisen kerran vettä, tiskasin ja siivosin. Siirsin divaanin terassille ja pressutin sen. Verkotin tärkeimmät istutukset ja nostin loput tavarat sisälle.

Valmistauduin juuri mökin jättämiseen kylmilleen, kun sain tietää, että taloyhtiö purkaa kotikerrostalon kylmäkomerot. Päätin pitää kokeeksi ylläpitolämmön Palasessa läpi talven ja siirsin osan daalioista takaisin sinne.

Marraskuu

Näin valvontakamerasta, että valkohäntäkauris pysähtyi kolmeen otteeseen syömään kuukausimansikoita kukkapenkin reunasta. Kävin pystyttämässä niille suojauksen. Toin samalla yrttejä kaupunkiin, sillä persiljat, timjami, salvia ja oregano olivat vielä ihan vihreitä. Tilasin hajuherneiden siemeniä kevääksi. Ensilumi satoi, joten tein ensimmäiset lumityöt 21.11. 

Joulukuu

Sidoin portille kranssin katajasta, mahoniasta ja lumimarjoista. Kiinnitin myös kausivalot, mutta ne eivät toimineet luotettavasti. Pienten jyrsijöiden jälkiä näkyi paljon lumessa. Kauris söi ainoan keijunkukan, joka oli vailla suojausta. 

Istutukset: Krookuksia ja pikkutulppaaneja ruukkuihin, jotka jätin Palasen alkoviin.

Ostokset: Ennakkotilasin muutaman uuden daalian juurakon. Impectan joulukalenterin luukuista kertyi siemenkokoelma, josta riittää kylvettävää vähintään kahdeksi kaudeksi.

Kukassa: Jouluruusu, jonka hankin viime jouluksi kotiin ja istutin keväällä Palaseen.

- - -

Yhteenveto ja kiitokset: Meno oli maanista, mutta olen iloinen, että visioni manifestoitui ja Palanen alkoi näyttää unelmieni kukkapuutarhalta. Kiitän puolisoani henkisestä tuesta ja kuljetusavusta, tätiäni lapiotöistä ja aidanleikkuusta sekä ystävää, joka näytti, kuinka perunakuokkaa käytetään. Kaikille Palasessa poikenneille kiitos käynnistä ja blogin lukijoille mielenkiinnosta! Jatketaan tästä vuonna 2025 - toivottavasti astetta rennommin. 

Seuraavaksi tulossa: Raportti ensiaskelistani vihannesviljelijänä.

Nyt kun hätäisimmät jo suunnittelevat ensi kesän daaliapenkkejä, on korkea aika paljastaa, miten siirtolapuutarhapalstani Villa Palasen daaliakesä sujui. Se nimittäin meni pahasti penkin alle. Epäonnistuin surkeasti daalianjuurakoiden esikasvatuksessa siten, että valtaosa sekä vanhoista että vasta hankituista juurakoista homehtui. Homehtui! Juuri niin.

En ollut talven mittaan käynyt ollenkaan katsomassa juurakoitani kerrostalon kylmäkellarissa. Olisi pitänyt, ja suihkupullon olisi pitänyt olla mukana. Noin kolmasosa juurakoista oli kuivunut niin pahoin, etten uskonut niiden enää virkoavan, ja loputkin muistuttivat rusinaa, mutta saattoivat hyvällä onnella olla vielä pelastettavissa.

Ihan oma vika toki. Minulta loppuivat syksyllä muovilaatikot ja turve kesken, joten lykkäsin osan juurakoista pahvilaatikoihin ja ripottelin vain pienen kerroksen turvetta päälle. Kaikki nämä juurakot jouduin siirtämään keväällä biojäteastiaan. Loppujen kanssa tein sen virheen, että liotin niitä ensin pari vuorokautta vedessä ja sen jälkeen istutin ne märkään multaan.

Joskus multasäkki vaikuttaa ostettaessa epäilyttävän painavalta. Jatkossa osaan olla ostamatta sellaista säkkiä, sillä se on päässyt varastoinnin aikana vettymään. Multa oli aivan litimärkää, ja kaikki siihen multaan istuttamani vanhat ja ostojuurakot homehtuivat esikasvatuksen aikana. Osa vain vähäsen, osa todella pahasti.

Minulla oli alun perin 22 vanhaa ja 12 uutta juurakkoa eli yhteensä 34. Lajikkeita ei ollut yhtä monta, koska olin jakanut vanhimpia daalioitani. Kun istutin jokaisen juurakon, jossa näkyi pienikin elonmerkki, sain kokoon 25 daaliaa, joilla pitkä daaliapenkki tuli sopivasti täyteen. Tai olisi tullut, jos kaikki juurakot olisivat tehneet verson ja kukkineet.

Se ei haitannut, että kaksi kolmesta Gold Crownista homehtui. Se haittasi, että menetin suurimmat suosikkini, Mayan ja Break Outin. Myös Iced Tea, Bacardi, Art Deco ja Bishop of Dover katosivat jäljettömiin istutuksen jälkeen. Cornel Bronze, Hillcrest Suffusion ja Penhill Watermelon tuottivat juurakon ja verson, joten niistä saan ehkä ensi kesänä kukkivat daaliat, jos hyvin käy.

Palasessa kävi loppukesällä paljon vieraita, mutta en usko, että kukaan huomasi daaliapenkissä käynyttä katoa.  Penkin etureunaan istutetut, rehevät leijonankidat auttoivat paljon, ja varsinaisen penkin aukkopaikkoihin istutin keskikesällä hämäykseksi murattia. Sillähän arkkitehditkin kuulemma peittävät virheensä.

Esittelen nyt kuvilla ne 13 lajiketta, jotka onnistuivat kukkimaan. Aloitan suosikeistani.

1. Cafe au Lait

Lempeää maitokahvia jäljittelevä jätti, Cafe au Lait, on monen daaliasuosikki ja täysin maineensa veroinen. Sen kukat ovat isot, kauniit ja kestävät ja niitä tulee useita kerralla. Lajike on melko myöhäinen, kuten useimmat muutkin jättikokoiset daaliat. Cafe au Lait on vankka mutta korkea, joten pelkäsin sen kaatuvan tai katkeavan tuulessa. Niinpä tuin sen kolmikerroksisella rengastuella heti pienenä. Muille daalioille laitoin tukia tarvittaessa, ja tarvetta oli vain parilla lajikkeella. Ei siis mitään naruvirityksiä tänä vuonna.

2. Creme de Cognac

Kaksi vuotta vanha, jakamaton juurakko tuotti tasaisesti kukkia heinäkuun lopulta pakkasiin asti. Se oli kesän luottopelaaja, aina yhtä upea. Kasvutapa on melko matala ja pensasmainen, kuten Creme de Cassisillakin.

3. Miss Brandy

Istutin Miss Brandyn tällä kertaa näkyvälle paikalle lähelle porttia, koska arvasin sen aukaisevan isot, värikkäät ja vivahteikkaat kukkansa penkin ensimmäisenä. Niin tapahtuikin, ja tällä kertaa Konjakkineiti jaksoi kukkia edellisvuotista pidempään. Ei kuitenkaan syyskuun loppuun asti, kuten muut.

4. Strawberry Cream

Raikas klassikko. Tämän varhaisen ja varsin korkean daalian kukat ovat pienen puoleisia, mutta niitä on paljon ja ne aukeavat lähekkäin, joten siitä saa helposti runsaan näköisiä valokuvia. Olen iloinen, että kaksi vanhoista juurakoistani elpyi huonosta kohtelusta huolimatta.

5. Wizard of Oz

Ihmemaan velho tekee pallomaiset kukat, joita on pakko koskettaa vakuuttuakseen niiden aitoudesta. Ne näyttävät täydellisen muovisilta, kuin satuelokuvan lavasteilta.

6. Ambassador

Suurlähettilään juurakoita näkee harvoin myynnissä, vaikka lajike on korkea ja vahva ja kukkii runsaasti. Myöhäinen se toki on. Sen tumma, hopealla silattu väritys on mielestäni upea.

7. Gold Crown

Olen iloinen, että yksi vanhimman lajikkeeni juurakoista onnistui versomaan vielä kerran. Ainoa kaktusdaaliani on parhaimmillaan myöhään syksyllä, kun sen keltaiset kukat saavat oranssia ja punaista sävyä.

8. American Sunset

Räiskyvä ja rehevä Amerikan auringonlasku oli puolisoni suosikki. Minun makuuni se on liian värikäs, mutta puolustaa paikkaansa runsaan kukintansa ansiosta. Jatkoon siis.

9.  Senior’s Hope

Olen lukenut, että joskus daalia näyttää todelliset kasvonsa vasta kukittuaan useamman kerran, ja luulen, että Seniorin toive kuuluu niiden daalioiden joukkoon. Sen ensimmäiset kukat olivat valjuja, mutta niiden väritys parani syksyä kohti. Violetin ja keltaisen yhdistelmä on erikoinen.

10. Creme de Cassis

Edellisvuonna Mustaherukkalikööri kukki hullun lailla ja jokainen Palasessa käynyt otti siitä valokuvan, mutta tänä kesänä saimme tyytyä yhteen kukkaan kerralla. Juurakko oli istutusvaiheessa todella huonossa hapessa, mutta aurinko teki tehtävänsä ja nostin syksyllä säilytykseen aivan kelpo juurakon. Ensi kesänä sitten taas nautitaan reilummin mustaherukkalikööriä, niin toivon.

11. Linda’s Baby

Lindan vauvaa on moni hehkuttanut somessa, mutta Palasessa se tuotti pettymyksen. Daalian hennot kukkavarret taipuivat alaspäin kukan painosta, ja kukkaa oli vaikea päästä ylipäätään näkemään. Ehkä minulle sattui heikko yksilö.

12. Sebastian

Hankin Keukenhofista kaksi Sebastianin juurakkoa, joista toinen onnistui vaivoin pinnistämään itsestään kolme vähemmän hehkeää kukkaa. Ehkä ensi vuonna sitten paremmalla onnella uudestaan, koska juurakosta tuli hyvän kokoinen.

13. Jowey frambo

Tämä uusi lajike onnistui tuottamaan kaksi kukkaa syyskuun lopulla juuri ennen hallaöitä. Juurakko oli kuitenkin kauden päätteeksi ihan kunnollinen, joten ehkäpä ensi kesänä näemme, mikä Vadelma on daalioitaan.

--

Tänä syksynä jouduin etsimään daalian juurakoille uuden talvehtimispaikan, koska taloyhtiö romutti kylmäkellarit tarjoamatta uutta viileäsäilytyspaikkaa tilalle. Voi olla, että myöhemmin saadaan kylmäkaappeja, mutta vähintään tämä talvi on pärjättävä muilla keinoin.

Jaoin juurakot niin, että osa viettää talven lämpimässä autotallissa ja osa Villa Palasen tuvassa, jossa on ensi kertaa ylläpitolämpö läpi talven. Juurakot ovat isoissa muovilaatikoissa turpeen peitossa, kannet raollaan. Tähän asti niillä on ollut kaikki hyvin molemmissa paikoissa.

Enää en kuitenkaan uskalla sanoa, että juurakoiden talvetus ja esikasvatus olisi helppoa tai onnistuisi aina. Minähän onnistuin tekemään samalla kaudella molemmat kardinaalivirheet eli kuivattamaan ja homehduttamaan juurakot. Taito sekin.

Siirtolapuutarhapalstani Villa Palasen kukkapenkeissä on kasvanut pioneja ”aina” eli niin kauan kuin tiedän. Kun sain palstan haltuuni, pionilajikkeita oli kolme. Tällä hetkellä niitä on yhdeksän, joista neljä olen ostanut juurakoina ja kaksi saanut. En ole esitellyt niitä aikaisemmin, koska niiden kukinnassa on ollut hyvin vähän esittelemistä.

Vuosi 2024 jää kuitenkin historiaan hyvänä pionivuotena. Yhtä lukuun ottamatta kaikki Palasen jalopionit kukkivat. Vanhat pionit kukkivat erittäin runsaasti ja uudemmatkin runsaammin kuin koskaan ennen.  Odotan, että myös vihoviimeinen, Candy Stripe, kukkisi ensi kesänä, koska taimi vahvistui huomattavasti tämän kesän aikana.

Kaikki pionit kasvavat samassa, T:n muotoisessa kukkapenkissä keskellä Palasen pihaa. Istutin ne jo toisena Palasen kesänäni eli kolmisen vuotta sitten, mutta mylläsin alueesta yhtenäisen vasta tänä keväänä. Aion esitellä penkin rakentamisen ja sen muut kasvit myöhemmin Näin rakensin Villa Palasen kukkapenkit -sarjassa. 

Etualalla Itoh-pioni Hillary.
Etualalla Itoh-pioni Hillary.

1. Scarlett O’Hara

En ole varma, onko tämä Palasen vanhaan kantaan kuuluva tyylikäs pioni todella Scarlett O’Hara, mutta se vastaa tosi hyvin kuvia ja kuvauksia, joita olen tuosta lajikkeesta nähnyt. Olen nähnyt Scarlettin luonnossa Pionien Kodissa Taivassalossa, ja Palasen pionin kasvutapa on samanlainen kuin tuon yksilön. 

Scarlett aloittaa kukintansa pioneistani ensimmäisenä, tänä vuonna jo 7. kesäkuuta. Nupun syvänpunainen pallo paljastaa avautuessaan räikeän keltaisen keskustan. Terälehdet vaalenevat vanhetessaan pinkeiksi. Tämä iso pioni on pihan kuningatar ja sen sydän parin viikon kukintansa ajan. Se on pioneistani ainoa, joka kasvaa alkuperäisellä paikallaan.

2. Sarah Bernhardt

Tästäkään lajikkeenmäärityksestä en ole satavarma, mutta kun Sarah on Suomen yleisin vanha pioni ja tämä näyttää aivan Sarahilta niin kyllä se varmaan se on. Vaaleanpunaiset, voimakkaan kerrotut kukat avautuvat nopeasti palloksi, johon ilmestyy ajan myötä karmiininpunaisia ohuita juovia.

Pidän Sarahin kukista eniten nuppuisina. Onnistuin näkemään tämän vaiheen ensi kertaa vasta tänä vuonna, kun pystyin viettämään mökillä enemmän aikaa kuin aikaisempina vuosina.

Siirsin pionin vanhalta paikaltaan siten, että se kukki uudessa pionipenkissäni nyt kolmatta kertaa. Se vaikuttaa täysin tyytyväiseltä paikkaansa ja kukkii vuosi vuodelta paremmin. Tänä kesänä kukkia oli yli 20.

3. Monsieur Jules Elie

Tämä Palasen vanha pioni voisi olla myös esimerkksi Barbara, mutta Monsieur Jules Elie on vanhempi lajike, joten ehkä todennäköisempi.  Pioni kasvoi alun perin Sarah Bernhardtin vieressä ja siirsin ne samaan aikaan. Juurakko oli levinnyt todella laajalle alueelle, mutta se oli hauras ja hajosi moneen osaan.

Ensimmäisenä kesänä siirron jälkeen Jules ei kukkinut, seuraavana kesänä kukkia tuli kaksi ja nyt muistaakseni neljä tai viisi. Pioni on melko matalakasvuinen ja isot kukat tarvitsevat tukea. Kukissa on selvästi erottuvat, laakeat reunalehdet ja keskellä samanväristä kuohua.

4. Karl Rosenfield

En tiennyt tästä pionista edes väriä, kun sain juurakon neljä vuotta sitten tuttavalta. Hän oli pelastanut sen naapuritontin purkutyömaalta. Kovia kokenut kasviparka juroi kolme vuotta ja teki ensimmäiset nuppunsa tänä kesänä. Odotin niiden avautumista innokkaasti ja ilahduin kukkien kauneudesta. Karmiininpunainen lajike on todennäköisesti Karl Rosenfield.

Kukkia tuli muistaakseni kolme ja toivon niitä ensi vuonna lisää. En kuitenkaan olisi istuttanut viileän sävyistä Karlia lämpimän punaisen Scarlettin viereen, jos olisin saanut valita.

5. Hillary

Loput pionini olen ostanut itse kolme vuotta sitten, joten tiedän varmasti, mitä ne ovat. Itoh-pioni Hillary on suosikkini ja samaan aikaan ostetuista lajikkeista parhaiten menestynyt. Ihastuin sen kukkien monivivahteisuuteen käydessäni Pionien Kodissa tutustumassa pioneihin, ja taimi on lunastanut odotukset. Hillary on yksinkertaisesti ihana, vaikka kukat ovatkin moninkertaiset.

Kasvi on kasvutavaltaan tukeva ja vahva verrattuna saman ikäisiin kiinanpioneihin. Se taitaa olla tyypillistäkin Itoh-lajikkeille, jotka ovat kiinanpionin ja puupionin risteytyksiä. Rajallisen kokemukseni perusteella voin suositella Itoh-pioneja etenkin aloittelijoille ja kärsimättömille.

6. Mother’s Choice

Kerrotumpaa kukkaa kuin Mother’s Choicella on vaikea kuvitella. Hentoinen taimi tekee valtavan kokoiset valkoiset kukat, eivätkä ne ole pelkkää höttöä ja hattaraa vaan terälehdet muodostavat selvästi erottuvia kerroksia. Ja niitä on valtavasti.

Mietin pitkään, minkä valkoisen pionin hankkisin. Festiva Maxima tai Duchesse de Demours olisivat olleet perinteisempiä valintoja, mutta olen tyytyväinen. Äidin valinta sopii mainiosti myös valeäidin pionipenkkiin.

7. Coral Charm

Coral Charm kukki jo ensimmäisenä kesänään Palasessa, mutta taimi ei ole silti (tai juuri siksi) vahvistunut niin nopeasti kuin olisin toivonut. Kukkavarret ovat korkeita, mutta niitä on vain vähän, ja kukinta jää lyhyeksi. Olisiko sittenkin pitänyt valita Coral Sunset? Sitä mietin, mutta kenties kärsivällisyys palkitaan. Eihän missään luvata, että pioni alkaisi heti levitä.

- - -

Kahdeksas pionini, Candy Stripe, ei ole kukkinut vielä ollenkaan. Sen paikka ei ehkä ole aivan yhtä hyvä kuin muiden, mutta paransin sen olosuhteita tänä keväänä ja toivon, että se kiittäisi ensi kesänä kukkimalla.

Elokuuhun asti  Palasesta puuttuivat pionien luonnonlajit kokonaan. Sain silloin kaksi jakopalaa äitini suvussa kulkeneesta kartanopionista. Istutin pienehköt juurakot vierekkäin etupihan kukkapeltoon ja toivon, että ne alkavat viihtyä.

Kartanopioni ei ole mukana tässä listauksessa, koska minulla ei ole siitä kuvaa kukkivana. Se ei myöskään ole osa pionipenkkiä vaan siitä toivottavasti tulee etupihan kukkapenkin uusi keskipiste ja alkukesän katseenvangitsija.

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty kävelemään pitkiä matkoja, ja minulla on usein jännekipuja hamstring-syndrooman takia. Niinpä minusta ei tullutkaan maraton- eikä joogamummoa, vaan kukkamummo ja siirtolapuutarhuri. Päivitän blogia harvakseltaan, koska minulla on tällä erää vain vähän sanottavaa muusta kuin puutarhanhoidosta.

Olen Maija Rauha, 65-vuotias ja eläkkeellä. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Siirtolapuutarhapalstallani on oma kanava Instagramissa. Se löytyy nimellä villa_palanen. Kerron siellä mökin ja puutarhan kuulumisia useammin kuin täällä blogissa.

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016