Kirjoitukset avainsanalla puutarhat

Bergenin yliopistomuseon puutarha, Muséhagen, on aivan kaupungin keskustassa ja auki ympäri vuorokauden. Olin jalkeilla aikaeron takia jo seitsemältä, joten 120 vuotta sitten perustettu pikku puutarha oli luonteva aamun ensimmäinen käyntikohde.

Bergenissä on myös uudempi ja isompi kasvitieteellinen puutarha, Bergen botaniske hage, mutta se on kaupungin ulkopuolella Mildessä enkä ehtinyt sinne asti. Muséhageniin oli hotellistani alle kymmenen minuutin kävelymatka. Ei toki sattuma.

Olin Bergenissä odottamassa Hurtigruten-risteilyn lähtöä. Matkatoimistosta oli lämpimästi suositeltu saapumista kaupunkiin varmuuden vuoksi jo edellisenä päivänä, ja noudatin neuvoa, vaikka pidinkin sitä hätävarjelun liioitteluna.

Bergen on rakennettu kallioiseen maastoon, vuorten rinteille, laaksoihin ja soliin. Paljon jää aina seuraavan vuoren taakse, mistä syntyy vaikutelma pienestä kylästä. Oikeasti Bergen on Norjan toiseksi suurin kaupunki, jossa on noin 270 000 asukasta. Se on siis isompi kuin esimerkiksi Tampere tai Turku.

Norjan länsirannikolla, jossa Bergenkin on, on lauhkea meri-ilmasto. Opin myöhemmin, että Norjassa kasvatetaan jopa aprikooseja ulkona hyvällä menestyksellä, koska vuorten väleissä on suojaisia taskuja, joissa vallitsee kasveille suotuisa mikroilmasto. Toisaalta vuonoissa voi olla erittäin kylmä.

Myös Muséhagen on pienessä, suojaisessa laaksossa. Sitä suojaa toiselta puolelta yliopiston luonnonhistoriallisen museon majesteettinen rakennus. Vastapäisen mäennyppylän päällä on puutarhaan kuuluva vanha kasvihuone, johon ei tällä hetkellä päästetä vierailijoita. Nähtävästi pelätään, että jotakin putoaa kävijöiden niskaan.

Muséhagen on kasvitieteellinen puutarha pienoiskoossa. Siellä on kompakti keittiöpuutarha, kaksi kivikkopuutarhaa, alppiruusurinne, vesipuutarha, paljon perennapenkkejä ja pensaita, pieni ruusukokoelma sekä sadan puun puulajipuisto. Kasvilajeja on kaikkiaan noin 3 000.

Ikävä kyllä myöhästyin puiston alppiruusujen kukinnasta muutamalla päivällä. Siitä oli kesäkuun puolivälissä enää rippeet jäljellä. Kameliat olivat tietenkin jo kuihtuneet ja tulppaanit lakastuneet. Vesipuutarhassa puolestaan ei vielä kukkinut mikään. Ja kun en ymmärrä paljonkaan puiden päälle niin katsottavaa ja kuvattavaa oli oikeastaan aika vähän. Oli kuitenkin vehreää, rauhallista ja kaunista.

Viereisen museon kahvila oli auki, mutta itse museo ja museokauppa aukesivat vasta kymmeneltä.

Bergen on Norjan villantuotantoalueen keskus. Paikallinen matkailutoimisto Visit Bergen on laatinut oikein päiväretkireitin (wool heritage route) villan ja neuleiden ystäville. Koska olin liikkeellä jalan, tyydyin vierailemaan neule- ja lankaliikkeissä kaupungilla.

Oli minulla missiokin. Sateinen sää sai minut pelkäämään, etten pärjäisi napapiirin ylittävällä risteilyllä ilman kunnollista villapaitaa. Norjassa kasvatettiin lampaita jo 5 000 vuotta sitten, joten heillä lienee ollut aikaa hioa villapaidan taide äärimmilleen. Viikingit valmistivat kuulemma sadetakkinsakin villasta.

Ensimmäinen kohteeni oli  Husfliden Bergen, eräänlainen paikallinen Käsityön Ystävät, Helmi Vuorelma ja Taito Shop. Esillä oli hienoja norjalaisia kansallispukuja (bunad) sekä niiden kaavoja, raaka-aineita ja valmiita osia. Upeita valkoisia paitoja, koruja ja nauhoja. Lisäksi oli useiden norjalaisten valmistajien villalankoja, kirjontalankoja, kudontalankoja ja monenlaista käsintehtyä pikkutavaraa.

Jos minulla olisi ollut muutakin kuin käsimatkatavaraa, olisin ehkä valinnut myymälästä vyyhdin pari jotakin ihanaa villalankaa. Valmiit villapaidat eivät kuitenkaan herättäneet ostohaluja. Taidokkaita mustavalkoisia tähtikuvioita, joo, mutta minun oli vaikea nähdä itseäni niissä.

Seuraavaksi kävin matkailuinfon lähellä satamassa sijaitsevassa Oleanan liikkeessä. Oleanan ohuita kirjoneuleita on tähän kesään asti myyty Suomessakin, Tammisaaren Kompanietissä, ja olen joskus hivellyt niitä himoiten. Nyt Bergenissä esillä ollut valikoima ei ollut minun makuuni – ehkä hyvä niin, koska nämä design-neuleet ovat hurjan kalliita. Siispä eteenpäin.

Matka värikkäiden puutalojen Bryggeniin kulki Bergenin kuuluisan kalatorin halki. Sattui sadekuuro, joten tunnelma oli tiivis. Viereisen matkailijaseurueen söpö pikkutyttö osoitteli estottomasti sormella myyntitiskin merisiilejä ja jättirapujen saksia huudahdellen: WHAT IS THAT! Kyllä niissä olikin katsomista.

Bryggen on Unescon maailmanperintökohde ja ainoa säilynyt Hansaliiton toimipaikka eli hansakonttori. Hansaliiton muodostivat vahvat saksalaiset kauppakaupungit ja se hallitsi  Itämeren alueen kauppaa 1200-luvulta 1400-luvulle. Bergenin satama on edelleen Pohjoismaiden suurin tavaraliikenteen satama.

Bryggenissä on myös hansamuseo, mutta siellä en poikennut. Sen sijaan väistelin sadepisaroita puutalokortteleiden kapeilla  kujilla, joista osa on katettuja. Nykyään alueella on ravintoloita, baareja, käsityöläisten liikkeitä, taidegallerioita, matkamuistokauppoja, hotelleja ynnä muuta matkustavaista kiehtovaa. Puutalojen lisäksi on koristeellisten kivitalojen kortteli.

Lounastin Bryggeloftet & Stuene -ravintolassa, jonka seinämaalaukset kuvaavat vanhaa Bergeniä. Katkarapuset olivat narskuvan tuoreita ja paikallinen olut hyvää. Parasta oli kuitenkin jälkiruoka, lakkapavlova. Se maistui aidoilta suomuuraimilta eikä ollut pilattu liialla sokerilla.

Törmäsin myös kolmeen villapaitakauppaan. Yksi niistä oli perinteisen, vuonna 1872 perustetun Dale of Norwayn nimikkokauppa. Valikoima oli erittäin laaja. Mutta voi! Osa paidoista oli liian paksuja, osa ohuita, jotkut karuja ja toiset turhan koristeellisia. Olin vähällä hankkia kevyttoppatakin villapaidan sijasta, sillä tässä kaupassa myytiin neuleiden ohella myös muita retkeilyvarusteita. Sellainenhan norjalainen villapaita on.

Seuraavassa putiikissa myytiin perinteisinä villapaitoina myös neuleita, joissa oli 20 % akryyliä. En langennut tähänkään kiusaukseen. Olin jo vähällä luopua toivosta, mutta päätin vielä kurkistaa todelliseen turistirysään, valtavaan matkamuistomyymälään aivan Bryggenin alkupäässä. Ja sieltä norjalainen villapaitani sitten löytyikin huolellisen sovittelun tuloksena.

Paitani on Dale of Norwayn perinteisiä neulekuvioita hyödyntävää, mutta kaavoitukseltaan modernia mallistoa. Mallin nimi on Vågsöy. Hurtigruten-risteilyni kävi Vågsöyn kunnan keskuksessa Målöyn kylässä, mutta se ei ollut valintaperuste. Koko oli sopiva, paita oli riittävän pitkä eikä pääntie ollut liian kireä. 

Jaa missä kuva? Tulee aikanaan. Olen aikeissa tehdä omat postaukset vielä Tromssasta sekä matkapuvustosta, jonka osaksi villapaita tuli. Puvustoni päävärit olivat vähän tylsät sininen ja valkoinen, ja neule lisäsi niihin okrankeltaisen. 

--

Päivän kuva: Muséhagenin vesipuutarha on suorakulmainen muotopuutarha, mutta pieneen tilaan on saatu mahtumaan myös keittiöpuutarha ja vapaasti polveileva arboretum sekä kivikkopuutarhoja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sanon nyt heti alkuun, että olin koulussa tosi huono kemiassa ja puutarhurina taitoni ovat nolla tai jopa miinuksella. Siksi kannattaa suhtautua tähän tekstiin kriittisesti. Toisaalta olen maanviljelijän tytär ja opin lukemaan 5-vuotiaana, joten saattaa tässä jotakin perääkin olla.

Oli miten oli, tunnen itseni idiootiksi. Miksi olen kantanut Villa Palaseen selkä vääränä pussimultaa, kun jalkojeni alla on melkein parasta mahdollista puutarhamaata? Lannoitearsenaalissani on jo syyslannoitetta, kanankakkaa, kukkasipuleiden erikoislannoitetta sekä nestemäistä ja kiteistä kastelulannoitetta. Käytettävissä on myös puutarhakalkkia ja tuhkaa. Luujauhoa ostin vasta toissapäivänä, kun olin lukenut, että sitä tarvitaan pionien istutukseen. Nämä jäävät nyt kanankakkaa lukuun ottamatta käyttämättä, koska Villa Palasen maassa on ravinteita yllin kyllin. Jos tässä puutarhassa eivät kukat kasva ja kuki, syy ei ole ainakaan maassa.

Tilasin kotipuutarhan maa-analyysin eli viljavuustutkimuksen Eurofins Agrosta, koska olen perustamassa Palaseen useita uusia kukkapenkkejä ja olin lukenut useista lähteistä, että niin kannattaa tehdä. Jos maan parantaminen, lannoittaminen ja kalkitseminen olisi tarpeellista, se olisi helpointa ennen kasvien istuttamista.

Siispä toimeen. Heti, kun routa hellitti, kaivoin pistolapiolla kuoppia ympäri pihaa. Otin puhtaaseen ämpäriin multaviipaleen kaikilta uusien kukkapenkkien ja pensasistutusten paikoilta. Multa näytti ja tuntui kautta tontin samanlaiselta, joten laiskuus iski enkä viitsinyt ottaa kymmentä näytettä vaan tyydyin seitsemään.

Tätä maata ei tarvitse parantaa.

Havaitsin jo ihan itse näytteistä, että maa ei suinkaan ollut kovinta aitosavea, vaan se mureni helposti lapion kärjessä ja sormissa. Maa-analyysi vahvistikin tämän: maalajin kohdalla oli merkintä HtS, joka tarkoittaa hietasavea. Geologian tutkimuskeskuksen nettisivuilla hietasaven sanotaan olevan erinomaista viljelysmaata, kevyttä muokata ja kosteudeltaan ja ilmavuudeltaan kasveille edullista. Veden nousu on suhteellisen nopea (mitähän sekin tarkoittaa?) ja ravinteiden pidätyskyky hyvä. Hietasavi luetaan kyllä savimaihin, mutta se on parasta mahdollista savea. Parempaa puutarhamaata olisi vain multava hietamaa. (Korjaus 11.5.: itse asiassa hietasavi ei ole saven alatyyppi vaan hiedan. Ja koska Palasen maa on multavaa hietasavea niin kyllä se on oikein hyvä kasvualusta kasveille.)

Tätä maata ei tarvitse välttämättä ”parantaa”. Maanparantaminenhan tarkoittaa Suomessa useimmiten sitä, että savi- tai aitosavimaata parannetaan kasvualustana sekoittamalla siihen hiekkaa ja maatunutta turvetta tai kompostia. Hietasavi ei tällaista parantamista kaipaa - riippuu toki myös kasveista. Jos haluan istuttaa kasveja, jotka viihtyvät hiekkapitoisessa, ”hyvin läpäisevässä” maassa, voin kärrätä tontilleni hiekkaa siirtolapuutarhan yhteisestä kasasta ja sekoittaa sitä multaan. Isompi hiekan kanssa puljaaminen lienee kuitenkin tarpeetonta.

Maa-analyysin mukaan Villa Palasen maan multavuusluokka on rm eli runsasmultainen. Tämänkään takia sitä ei tarvitse ryhtyä parantamaan. Multavuus tarkoittaa eloperäisen aineksen osuutta mullassa, ja multavinta on turve - sehän on kauttaaltaan suokasvien jäännöksiä. Palasen mullassa on tällä hetkellä riittävästi eloperäistä ainesta, mutta multavuuden säilymisestä täytyy pitää jatkuvasti huolta. Se tapahtuu lisäämällä maahan kompostimultaa ja muuta eloperäistä, kuten kasvijätteitä tai kompostoitunutta lantaa.

Näin olenkin aikeissa tehdä. En ole turhan tarkka haravoinnin kanssa, minulla on kaksi kompostoria puutarhajätteelle ja lämpökompostori tuottaa multaa banaaninkuorista ja pakastavan vessan aineksesta.

Pussimullat ovat enimmäkseen ravinteilla ja kalkilla paranneltua turvetta, joten jos olen ymmärtänyt oikein, myös niiden avulla on mahdollista lisätä maan multavuutta. Olen aikeissa käyttää pussimultaa pääasiassa kohopenkkien muotoilussa, kun tarvitsen lisää multaa enkä viitsi kaivaa sitä käyttöön jostakin toisesta puutarhan kolkasta.

Viime talvena varhaiset pakkaset jäädyttivät maan, ja kun sen jälkeen satoi runsaasti vettä ja lunta, vesi jäi seisomaan jäätyneen maan päälle ja jäätyi sitten itsekin niille sijoilleen. Useimmat kasvit eivät tykkää tällaisesta yhtään, joten esimerkiksi pionit neuvotaan istuttamaan kohopenkkiin. Olenkin aikeissa siirtää viime talvena jään alle jääneen pionin paremmalle paikalle kohopenkkiin.

Villa Palanen ei näytä hapanta naamaa.

Maaperä on Suomessa enimmäkseen hapanta. Koska useimmat puutarhakasvit viihtyvät parhaiten neutraalissa mullassa, puutarhoja kalkitaan säännöllisesti. Kalkitseminen nostaa pH:ta eli tekee mullasta emäksisempää. Se, miten paljon kalkkia eli kalsiumia happamuuden selättämiseen tarvitaan, riippuu käsittääkseni myös maalajista.

Minun ei kuitenkaan tarvitse sitä pähkäillä, koska Palasen multa ei näytä hapanta naamaa. Eipä ihme, etteivät aiempien omistajien pensasmustikat viihtyneet vaan kuolivat pystyyn. Pensasmustikan ihannemaa olisi happamuudeltaan luokkaa 4-4,5, kun Palasen mullan pH on 6,8.

Puutarhoissa pyritään yleensä pH-lukemaan 6-6,5, tai toisten tietojen mukaan 6-7 ja kolmansien tietojen mukaan 6,5-7. Sikäli Palasen maa olisi juuri sopivaa. Jostakin syystä Eurofins kuitenkin tulkitsee, että ”maan pH-tila on korkea”. Jos pH on yli 7, kasveilla on vaikeuksia saada maan hivenaineita käyttöönsä.

Palasen maassa on kalsiumia runsaasti, 4 100 mg/l, kun tavoitearvo on vaativien kasvien kasvualustassa 2 700. Todennäköisesti maata on kalkittu runsaalla kädellä ennen kuin sain palstan haltuuni. Eurofinsin viljavuuspalvelu ohjeistaakin, ettei kalkkia tai tuhkaa pitäisi levittää maahan lähivuosina lainkaan. Joten jos joku naapuri nyt lukee tämän ja tarvitsee tuhkaa niin meiltä saa tulla hakemaan. Minulla ei ole sille mitään käyttöä.

Voi myös käydä niin, etteivät viime syksynä istuttamani hortensiat oikein viihdy. Ostoslistalla olevien jaloangervojen, kotkansiipien ja tiarellojenkin kanssa saattaa olla niin ja näin. Pitäisiköhän suoralta kädeltä vaihtaa nekin kalkinsuosijoihin, kuten akileijoihin, kärhöihin ja kuunliljoihin? Toisaalta jos maa on multavaa, minkä tahansa kasvin pitäisi viihtyä siinä. Naapurien esimerkki osoittaa, että tämä pitää kutinsa. Hortensioita kyllä löytyy.

Maan johtoluku kertoo siitä, miten helppoa kasvien on saada vettä ja ravinteita käyttöönsä mullasta. Jos johtoluku on liian korkea, maa on niin väkevää, ettei osmoosi toimi. Silloin kasvit voivat kuolla janoon, vaikka niitä kastelisi kuinka. Palasessa tästä ei kuitenkaan ole vaaraa, sillä puutarhamaan johtoluku on 1,6 Ms/cm. Se lienee peltomaalle ok, mutta puutarhamaalle ehkä vähän turhan alhainen. Enempää en osaa tästä asiasta toistaiseksi sanoa.

Fosforia riittää vaikka muille jakaa.

Villa Palasen mullan ravinnetilanne on niin ikään varsin mainio. Tai miten sen nyt ottaa - ravinteita on hieman epätasaisesti. Lausunnon mukaan maan fosforipitoisuus on ”arveluttavan korkea”, joten fosforipitoisia lannoitteita ei pitäisi käyttää muutamaan vuoteen. Luujauho saa siis jäädä pakettiinsa, tai ehkä annan sen myytäväksi siirtolapuutarhan huutokauppaan. Myös syyslannoitus jää nyt joksikin aikaa väliin. Aikaisemmat omistajat ovat nähtävästi huolehtineet siitä minunkin puolestani. Kiitos kiitos!

Kolme kasveille tärkeintä ravinnetta, joiden suhteet kerrotaan sekä mullan että lannoitepakkausten kyljessä, ovat äsken mainittu fosfori eli P sekä typpi (N) ja kalium (K). Palasen puutarhamaan kaliumpitoisuus on Eurofinsin lausunnon mukaan ”hyvä”, mutta typestä lausunnossa ei sanota halaistua sanaa. Nitraattitypen määräksi ilmoitetaan tulostaulukossa 14 mg/l.

Viherympäristöliitto on julkaissut suositukset kasvualustan ravinnepitoisuuksista kolmelle eri ravinteisuustyypille – kasvithan ovat vaativuudeltaan erilaisia. Ravinteisuustyyppi 1 koskee nurmikoita, vaateliaita kasveja ja rajoitettuja kasvualustoja, mikä varmaankin tarkoittaa ruukkuja ja kasvatuslaatikoita. Perennat vaativat ravinteisuustyypin 2 multaa eli ne pärjäävät hieman vähemmällä, ja ravinteisuustyyppi 3 tarkoittaa karuja, kuivia tai happamia kasvualustoja.

Typen tavoitearvo tyypin 1 maassa on 40, tyypin 2 maassa 20 ja tyypin 3 maassa 10 mg/l. Tästä päätellen Villa Palasen puutarhamaassa on typpeä niukanlaisesti.

Kaliumin tavoitearvo on tyypin 1 maassa 250, tyypin 2 maassa 200 ja tyypin 3 maassa 100 mg/l, kun Palasessa mitattu arvo on 340. Kaliumtaso on siis hyvä. Suosituksen yläraja on 450, joten mitenkään vaarallinen tuo kaliumin määrä ei ole.

Fosforin (P) tavoitearvo on tyypin 1 maassa 20, tyypin 2 maassa 10 ja tyypin 3 maassa 5mg/l, kun Palasen lukema on 110. Fosforia on tosiaan vaikka muille jakaa.

Lannoitussuositus: reippaasti Luonnonlannoitetta

Tilasin Eurofinsiltä myös kalkitsemis- ja lannoitussuosituksen. Kalkin tarvetta ei Palasessa tosiaan ole. Lannoitukseksi suositeltiin Biolan Luonnonlannoitetta (NPK 4-1-3) 25 litran säkillinen sadalle neliömetrille. Tämähän tarkoittaa 2,5 desilitraa yhdelle neliömetrille. Määrä on kuitenkin laskettu vain 20 sentin vahvuista kasvualustaa varten, joten pionin 50 x 40-50 sentin kasvualustaan voi hulauttaa reilut kaksi desiä eliksiiriä.

Lannoitevalinta johtui siitä, että halusin suosituksen mieluummin luonnonmukaiselle lannoitteelle ja kerroin, että minulla on kanankakkaa jo valmiina. Pieni purkillinen ei kylläkään pitkään riitä.

Nyt eikun kuoppia kaivamaan! Koska maalaji ei ole täyttä savea, uskallan kaivaa pelkäämättä, että vesi jää lillumaan kuoppiin. Aion silti laittaa pioneille, ruusuille ja kärhöille varmuuden vuoksi sorasalaojituksen. Jos jaksan kaivaa.

Lisätietoa: Eurofins Agron kotipuutarha-analyysit

Lisätietoa: Viherympäristöliiton kasvualustasuositukset

--

Päivän kuva: Noin puolet viime syksynä istuttamistani tulppaanin sipuleista on tähän mennessä osoittanut elon merkkejä. Parhaiden kukkanuput ovat jo näkyvissä. Myös tulppaanipenkin päälle kerrostui talvella reippaasti jäätä ja lunta. 

 

Viime keväänä olin sitä mieltä, että Villa Palasessa kasvaa kaikkea, mitä toivoa saattaa. Ja onhan se melkein totta: hedelmäpuiden valikoima on koko lailla täydellinen, löytyy alppiruusupöheikkö, juhannusruusu sekä norjanangervo. Vapaata tilaa on silti runsaasti ja näkösuojaus on puutteellinen. Siispä tarvitaan lisää pikkupuita ja pensaita ryhdittämään tulevaa kukkapuutarhaa.

Useimpien perennojen paikkoja on helppo vaihtaa, yksivuotisista kukista puhumattakaan. Mutta puiden ja pensaiden istuttamiseen liittyy vastuuta, koska tarkoitus on, että ne ovat paikoillaan vielä silloinkin, kun seuraava puutarhuri avaa portin. Aivan kuten hedelmäpuut nyt. Mitä siis istuttaisin ja minne?

Tilasin tuekseni Kassu-kasvisuunnitelman puutarha Auringontähden puutarhurilta. Se on oikein hyvä ja aion toteuttaa valtaosan sen ideoista. Vasta valmis suunnitelma sai minut kuitenkin miettimään toden teolla, mitkä ovat ne pensaat ja puut, joita ilman en halua olla. Onko jotakin jäänyt pois? Mikä ihan kiva pitäisi sittenkin vaihtaa johonkin superihanaan?

Olen nähnyt koko joukon upeita puutarhoja matkoilla ja retkillä kotimaassa ja ulkomailla, mutta en silloin ajatellut, että minulla olisi joskus oma puutarha. En osannut katsoa kasveja sillä silmällä. Nyt kävin läpi parhaita valokuviani ja muistelin, mitkä kukkivat puut ja pensaat olivat tehneet minuun vaikutuksen. Ja niin syntyi tämä lista.

1. Pensasruusu

Osana Palasen etuaitaa kasvaa juhannusruusu, mutta kyllä romanttisessa kukkapuutarhassa pitää vähintään yksi kerrottu vaaleanpunainen ruusu olla. Tutkin ruusuja pitkään ja voisin kirjoittaa niistä omankin postauksen, mutta sanon nyt vain, että olen päätymässä Suomessa jalostettuun pensasruusupariin Sävel ja Sointu. Ylemmässä kuvassa tuskin on kumpikaan niistä, mutta suunnilleen samaan vaikutelmaan pyrin. Kuva on Turun Tähkäpuistosta.

Ihanimmat ruusupensaat olen nähnyt englantilaisissa puutarhoissa. Ruusu ylitse muiden on minulle Austin-ruusu Strawberry Hill, joka on alemmassa kuvassa. Nymans Gardensin ruusutarhassa Sussexissa niitä on useita. Niin kauniit, päivästä toiseen vaihtuvat värit ja muodot. Ja mikä parasta, samainen ruusu on mukana lähipuutarhani tämän kesän taimivalikoimassa. En ole vielä varma, hankinko sellaisen, koska en ole täysin vakuuttunut kyvystäni pitää eksoottinen kaunotar hengissä. Katsotaan nyt. 

Lue lisää: Sussexin ihanimmat ruusut

Lue lisää: Nymans - rauniotalon eksoottinen puutarha

2. Ruusuorapihlaja/Helmiorapihlaja

Kävin Luken ylläpitämässä Yltöisten arboretumissa alppiruusujen takia, mutta paikkaan kuuluu myös hyvin hoidettu kukkapuutarha. Näin siellä täysikasvuisen ruusuorapihlajan, joka hallitsi isoa perennapenkkiä. Se oli täydessä kukassa ja aivan hurmaava. En muistanut tätä pikkupuuta ollenkaan, kun luettelin suosikkikasvejani puutarhurille, enkä todennäköisesti hanki tätä Palaseen. Sen sijaan istutan melko varmasti väreiltään hillitymmän valkokukkaisen helmiorapihlajan. Joudun sitä ehkä leikkaamaan, koska on vaara, että se kasvaa yli mökin harjakorkeuden. Sama ongelma on pihlajissa, jollaisen muuten hankkisin mieluusti. 

Lue lisää: Yltöisten arboretum - Täällä suomalaisen verenpaine laskee takuuvarmasti

Lue lisää: Yltöisten kauneimmat alppiruusut

3. Puuvartinen pikkusyreeni

Taitaa olla muotikasvi, mutta menköön silti. Puutarhuri ehdotti pihan parhaalle paikalle kahta walkerinhernepuuta, joka on riippaoksainen pikkupuu. En välitä hernepensaista, mutta puuvartinen pensaspari on mielestäni mainio idea tuohon paikkaan. Niinpä hernepuut vaihtuivat lennossa pikkysyreeneihin. Vahvoilla on Pohjois-Dakotassa jalostettu uusi lajike Tinkerbelle, jonka nuput ovat viininpunaiset ja kukat vaaleanpunaiset. Se on korealaisen Palibin-lajikkeen ja kiinalaisen Superban risteytys ja kukkien pitäisi olla isommat ja tuoksuvammat kuin Palibinilla. Kuvan syreeni edustaa samaa värimaailmaa kuin Tinkerbelle ja kasvaa Tukholmassa Bergianska Trädgårdenissa.

Lue lisää: Tukholmassa on kaikki lite bättre - kuten Bergianska Trädgården

4. Lumipalloheisi

Myös lumipalloheittä ihailin Yltöisissä. Se kasvoi siellä valkokukkaisen kuusamalajikkeen kanssa, mutta Palasessa se joutunee pensaruusun viereen. Moni varoittaa istuttamasta lumipalloheittä näkyvälle paikalle, koska se on varsinainen kirvamagneetti. En ole varma, onko sille varaamani paikka paras mahdollinen, koska siihen paistaa aurinko melkein koko päivän. Maa on kuitenkin savensekaista, joten ei sen pitäisi kuivumaan päästä. Tämä nyt vaan on pakko saada, kirvoilla tai ilman. Ikävä kyllä olen tuhonnut Yltöisissä ottamieni kuvien originaalit - kuvan heisi kukoistaa Turun Tähkäpuistossa.

Lue lisää: Tähkäpuisto - Turun kätketty kukka-aarre

5. Jasmike

Jasmikkeiden tuoksu on ihana ja tykkään myös niiden valkoisista kukista. Villa Palasen jasmikepöheikkö on jo istutettu ja toivon, että se kasvaa nopeasti näkösuojaksi meidän ja naapurin väliin. Pöheikössä on tavallinen pihajasmike, puolikerrottu kameliajasmike ja täysin kerrottu Little White Love. Kaksi ensimmäistä kasvavat aika korkeiksi. Puutarhuri ehdotti jasmiketta vielä toiseenkin paikkaan, mutta aion korvata sen toisella pensaalla, jota en tuolloin muistanut. Kuvassa pihajasmike Kupittaan siirtolapuutarhasta.

6. Laikkukirjokanukka

Aion nimittäin istuttaa kesäkeittiön ja omenapuun väliin varjoiseen paikkaan laikkukirjokanukka Elegantissiman. Pensas on aika yleinen ja sellainen kasvaa jopa oman kotikerrostaloni etupihalla, mutta ihastuin siihen Kupittaan siirtolapuutarhassa, jossa se muistutti pientä puuta. Sen pitäisikin kasvaa melko leveäksi, ja juuri sellaiselle on tuossa kohtaa selvä tilaus. Tykkään kasveista, joiden lehdet ovat kaksivärisiä – myös kaikki kuunliljani ovat tavalla tai toisella raidallisia. Silloin ei haittaa, vaikka kukat ovat vaatimattomat.

Lue lisää: Yhä vain uhattuna - Kupittaan siirtolapuutarha

7. Purppuraheisiangervo

Haluan Palasen puutarhasta romanttisen, mutta en lällyä. Aion tuoda näkymään kontrastia muutamilla syvän tummanpunaisilla lehti- ja kukkakasveilla. Niitä tutkiessani löysin purppuraheisiangervo Diabolon. En ole koskaan nähnyt sitä kukassa, mutta kuvien perusteella kukinnot ovat viehättävät. Pääasia kasvissa ovat kuitenkin lehdet, jotka ovat tummat kautta kesän. Kasvutavaltaan se on vähän luutamainen, ei mitenkään siro. Puutarhuri ehdotti kokonaista purppuraheisiangervoaitaa tai -aidannetta lehtikompostoreille vievän porun varteen, mutta tila on siihen liian kapea. Luulen, että tyydyn vain yhteen.

8. Syyshortensia

Makuasia, voiko syyshortensiaa pitää pensaana, mutta voihan se kasvaa aika isoksi. Istutin syksyllä etupihan tulevan ison kukkapenkin reunaan syyshortensia Wim’s Redin, jonka pitäisi olla pystykasvuinen ja tiivis pensas. Kukinta kestää markkinointitekstin mukaan pitkään ja vaihtaa väriä valkoisesta tummanpunaiseksi. Savimaa ei ole hortensioiden mieleen, mutta kaivoin sille ison kuopan ja käytin reilusti havu- ja rodomultaa. Ans kattoo miten käy – monilla naapureilla on kyllä hortensioita. Kuvan Grandiflora kasvaa Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa.

9. Itoh-pioni

Myös pioni vastaa tilankäytöltään täysin pensasta, joten otin tähän mukaan suosikkini, itoh-pioni Hillaryn. Ihastuin siihen retkellä Pionien Kodissa Taivassalossa. Kukkien terälehdet ovat kuin vesiväreillä maalatut ja kukinnan pitäisi kestää ehkä hieman pidempään kuin useimpien pionien. Sijoitan Hillaryn todennäköisesti aivan terassin viereen, jotta voin ihailla sitä mukavasti läheltä. Minä vuonna tämä tapahtuu, en osaa vielä sanoa.

Lue lisää: Pysäyttävimmät pionikuvani

10. Omenapuu

Joojoo, lisäsin tämän vain, jotta saisin listaani kymmenen kohtaa. Mutta kyllähän omenapuut ovat Palasen puutarhan ilmiselviä kuningattaria. Etenkin etupihan vanha valkeakuulas on uskomattoman kaunis kautta vuoden. Seisoskelin viimeksi tänään sen juurella pitkään ihaillen. Samalla pohdin, mitkä oksat kannattaisi poistaa, jotta latvuksesta tulisi ilmavampi.

--

Lue lisää: Puutarha Auringontähden Kassu-istutussuunnitelmat

Vuosi sitten kirjoitin, että vuodesta 2021 tulisi paras vuosi ikinä. Parhaudesta en ole varma, mutta yhden asian vuosi siitä tuli. Elin ja hengitin vain siirtolapuutarhapalstaani Villa Palasta. Se oli mielessäni aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä. Olenkohan koskaan ollut yhtä monomaaninen?

Sovimme mökin kaupasta myyjän kanssa vuosi sitten uudenvuoden aattona sähköpostitse, ja seuraavana päivänä otin palstalla ensi kertaa valokuvia. Kun hiljattain kävin läpi vuoden kuvasatoa, huomasin, etten ottanut moneen kuukauteen kuvia muualla. En myöskään käynyt koko kesänä missään enkä tavannut juuri muita kuin K-Raudan myyjiä. Villa Palasessa oli aina jotakin tärkeää meneillään. Ja olihan toki se koronakin, joka esti edelleen jo vuonna 2019 maksettujen matkojen toteuttamisen.

Otetaanpa pieni kertaus kuvien avulla:

Tammikuu: Onko tämä tottakaan?

Allekirjoitimme Villa Palasen kauppakirjat 20. tammikuuta. Minulla ei ollut hajuakaan, mihin olin ryhtymässä, mutta olin onnellinen ja innokas. Palasessa ei vielä voinut tehdä oikein mitään, joten oli hienoa, että olin syksyllä ilmoittautunut kankaanrakentamisen peruskurssille Turun taitokeskukseen. Ei tarvinnut odottaa kevättä tumput suorina. Kudoin maton, jonka värit sanelivat myöhemmin Palasen sisustuksen päävärit. Välillä oloni oli epäuskoinen. En ollut edes käynyt siirtolapuutarhamökissä sisällä ennen Palasta, ja nyt omistin sellaisen. Voisinko mitenkään onnistua tässä?

Lue lisääTämä siirtolapuutarhamökki on Villa Palanen, ja se on nyt minun

Helmikuu: Puutarhanhoito alkaa

Lumi tuli viime talvena Turun seudulle vasta helmikuussa. Sitä tuli niin paljon, etten saanut Villa Palasen porttia auki moneen viikkoon. Vaikka olisin lapioinut lumenkin pois, se ei olisi auttanut, koska portti oli jäätynyt kiinni. Suunnittelin, että avaan sen kuumalla vedellä, jotta Puuveljien arboristi Ilkka pääsisi sovitusti leikkaamaan kirsikka- ja luumupuuni.

Puut oli jätetty kasvamaan vapaasti, mikä on muualla sääntö, mutta siirtolapuutarhassa virhe. Alueen nukkekotimainen ilme syntyy siitä, että kaikki puut pidetään leikkaamalla pieninä. Siirtolapuutarhayhdistyksen sääntöjen mukaan puiden piti olla alle mökin harjamitan, jos halusin tehdä vuokrasopimuksen tontista yhdistyksen kanssa. Ja minähän halusin.

Puut olivat tietysti kesällä hätää kärsimässä, kun niiden lehtimassa oli pienennetty kolmanneksella, ja sitten tulivat helteet. Etenkin luumupuut olivat kirvoille helppo saalis. Satoa saatiin vain sen verran, että tiedän, että luumut ovat vaaleaa lajiketta ja kirsikat tummamehuisia hapankirsikoita eli morelleja. Morellitiellä se toki kuuluu asiaan.

Maaliskuu: Remontin suunnittelua ja taimikasvatusta

Maaliskuun alkajaisiksi vaihdatin Palasen lukon, koska en päässyt vanhoilla avaimilla sisään. Lukko oli aivan loppuun kulunut. Tämän jälkeen otin tavaksi tehdä jotakin Palasen hyväksi joka viikonloppu. Aika nopeasti kutsuin tutun maalarin, Pingere-firman Jennin, käymään. Sovimme, että hän maalaisi kaikki puupaneelit ja tapetoisi levyllä päällystetyt seinät. Kuvittelin, että pystyisin poistamaan vanhat tapetit itse, mutta se oli virhe. Jälki oli kauhean näköistä. Jenni joutui lopulta laittamaan varsinaisen tapetin alle tasoitetapetin.

Aloin myös tyhjentää mökkiä remonttia varten. Helpponouto vei vanhat Ikeat mennessään ja minä kävin Ikeassa valikoimassa uusia. Kuulostaa varmaan törkeältä, mutta kipeät jänteet sanelivat tämänkin ratkaisun. Minulle tärkeintä mökillä on hyvä sänky, ja sitä siellä ei ollut. Myös kaikki istuimet olivat liian kovia. 

Kotona aloitin laajamittaisen taimitehtailun. En vielä tiennytkään, miten tärkeiksi omat taimet myöhemmin osoittautuisivat. Villa Palasen puutarhassa ei olisi ilman niitä kukkinut juhannuksen jälkeen enää juuri mikään. 

Huhtikuu: Totuus lattiasta ja siniset scillaniityt

Ystävät Marco ja Jelena auttoivat Palasen purku- ja siivoustöissä. Marco paljasti maalatun parketin alta lautalattian, jossa oli laaja ja syvä palovaurio. Pätevien neuvojen ja tekijöiden etsiminen lattiaremonttia varten oli vaikeinta, mitä tein koko vuonna. Remontin teki lopulta rakennusliike Teppman, jonka nuori asentaja Klaus sai siitä itselleen melkoisen diplomityön. Kuistin lattia rakennettiin kokonaan uudestaan ja tuvassakin vahvistettiin perustuksia ja niskoja. Laitettiin kunnon eristeet ja lattiaa myös suoristettiin. Tehtiin uusi kellarin luukku ja porras. Hiominen ja vahaus olivat enää vain kirsikka kakun päällä, kun alunperin olin luullut teettäväni ehkä vain ne. Työ vei lähes kaksi kuukautta eli koko toukokuun ja aimo kimpaleen kesäkuusta.

Puutarha osoitti ensimmäisiä elonmerkkejä. Ensin tulivat krookukset, sitten scillat, ja etupihalta paljastui kukkapenkki, jota en ollut huomannutkaan. En oikein osannut tehdä puutarhassa vielä mitään. Ostin kuitenkin valikoiman työkaluja käytyäni vajan valikoiman läpi ja huomattuani, että siellä olevat sirppi ja vasara olivat vuodelta miekka ja kirves.

Oi ihana toukokuu

Kaikki puutarhan puut ja pensaat kukkivat toukokuussa. Kuten myös narsissit, tulppaanit, esikot, lemmikit, kalliokielot ja särkynyt sydän. Takapihaa peitti mukulaleinikeiden keltainen matto. Kasvi, josta en ollut ennen kuullutkaan. Myös kukkapenkeistä nousi esiin pääasiassa versoja, joita en tunnistanut. Kitkin rikkaruohot pois, mutta mukana meni  aika paljon myös tarha-alpia ja erinäisiä kellokukkia. Se ei haitannut, koska tarha-alpia jäi vielä reilu tupas ja peurankelloista en niin välitä. 

Tuin vadelmien versot kevyeen englantilaistyyliin kahden aitatolpan väliin pingotettuihin rautalankoihin hamppunarulla. Perinteinen karsinamalli olisi ehkä ollut parempi, mutta tähän aitatolppani ja voimani riittivät. En ollut vielä hankkinut rautakankea, joten aitatolppien siirtäminen oli aika onnetonta touhua. 

Kävin tontilla lähes joka päivä katsomassa lattiaremontin edistymistä, mutta kunnollisen lepopaikan puuttuessa en työskennellyt puutarhassa kuin lyhyitä jaksoja. Siirsin kaksi viljelylaatikkoa mielestäni paremmalle (mutta täysin väärälle) paikalle ja kylvin niihin salaatteja ja retiisejä. Istutin esikasvattamani kesäkukkien taimet etupihan viljelylaatikoihin mansikoiden keskelle ja tein daalioita varten uuden penkin no dig -menetelmällä. Käänsimme ja läjitimme lehtikompostit uudestaan Marcon kanssa.

Lue lisää: Siirtolapuutarhamökin lattiaremontti askel askeleelta

Kesäkuu: Remontti loppusuoralla

Sillä välin kun lattian vaha kuivui, pesimme ja Sioox-käsittelimme puolison kanssa terassin lattian. Päädyimme tavallisen puunsuoja-aineen sijasta piihin perustuvaan käsittelyyn, koska se antaa erittäin pitkäaikaisen suojan ja muuttaa puun vähitellen kauniin vaaleanharmaaksi. Työssä oli monta vaihetta ja se vei neljä päivää. Muiden terassin rakenteiden pintakäsittely jäi seuraavaan kesään. Maalari pääsi lopulta töihin juhannusviikolla, jolloin oli jo niin kuuma, että maali kuivui melkein siveltimeen. 

Juhannuksen alla mökille tuotiin tavaraa lähes joka päivä. Esimerkiksi jääkaappi saapui juhannusaaton aattona. Tilasin Ikeasta keittiön videopuhelun avulla mökin terassilta. Juhannusaattona vävy kokosi puolison kanssa grillin ja toimi grillimestarina. Kuistilla oli jo ensimmäinen uusi pöytä, ja illan aikana koottiin lisää huonekaluja bonustyttären johdolla. Vuode täytti melkein koko tuvan. Puoliso oli todennut, että hän ei aio nukkua mökillä, ellei sänky ole vähintään yhtä hyvä kuin kotona. Pidin huolta, että se on.

Puutarha oli ihanimmillaan, mutta sen katseluun ei juuri jäänyt aikaa. Myös kitkentä jäi väliin, ruohon leikkuunkin kanssa oli niin ja näin. 

Heinäkuun hurjat helteet

Maalarin lähdettyä remontissa tuli parin viikon tauko, kun odoteltiin jalkalistoja ja niiden asentajaa sekä keittiön asennusta, joka venyikin sitten elokuulle. Sähkömies Timppa kävi siirtämässä keittiön pistorasiat ja tutkimassa, missä eniten virtaa tarvitsevia laitteita kannattaisi käyttää. Vastaus: kuistilla.

Puutarhassa oli nättiä, mutta tuholaiset iskivät toden teolla tuhkapensasaitaan, johon ei jäänyt rouskuttavien toukanleukojen jäljiltä kuin risuja pystyyn. Daalioissakin hääri monennäköisiä hyönteisiä ja kotilot päälle. Siruetanat eivät onneksi ryömineet tontilleni saakka.

Takarajan orapihlaja-aidan leikkaaminen oli raskasta työtä kuumuudessa. Osallistuin kesän aikana muutaman kerran myös lohkoni talkoisiin, joiden jälkeen olin aina monta päivää kipeä. Nähtävästi en ole riittävän hyväkuntoinen osuuspuutarhan fyysisimpiin töihin.

Herukat alkoivat punertaa ja karviaiset pullistuivat lupaavasti. Omenapuihin kehittyi valtavasti raakileita. Pihan parhaalle paikalle istutetusta isosta vadelmapuskasta saatiin mukavasti maisteltavaa.

Lue lisää: Mitä Villa Palasen puutarhassa kasvaa? Katso kuvat ja kartta

Elokuu: Omena ei putoa puusta

Heinä-elokuun vaihteessa vietin Palasessa ensimmäiset yöt. Olin juuri maalannut ulko-oven ja kynnykset, enkä halunnut jättää mökkiä valvomatta yöksi ovi auki. Ripustin kuistille ufon näköiset kausivalot ja asensin pihalle uusia aurinkokennovaloja. Keittiö valmistui ja siitä tuli sellainen kuin toivoinkin. Hankin mehumaijan ja keittelin ensimmäiset viinimarjamehut. Sain peräti kaksi litraa.

Valkeat kuulaat kypsyivät yllättäen, joten niiden poimimisessa ja mehustamisessa tuli kiire. En ollut tajunnut, miten iso työ omenoiden poimiminen on, varsinkin kun tuoremehu neuvotaan tekemään vielä vähän raaoista hedelmistä. Nehän eivät hevin puusta lähde. Olkapääni ovat vieläkin kipeät urakasta, mutta mehusta tuli ihanan raikasta. Myös pudokkaat piti poimia huolellisesti, koska niissä oli muumiotautia. Sekin minulle täysin uusi ilmiö.

Kun sisällä alkoi olla valmista, kävin kukkapenkkien kimppuun. Aloin kammeta sinisiä perennoja pois sisääntulon pitkästä kukkapenkistä. Jätin vain hopeahärkin, päivänliljat, kalliokielot, akileijat ja yhden tuppaan valeunikoita. Loppukuusta istutin Palasen ensimmäiset uudet perennat, kuunliljat.

Lue lisää: Tällainen Villa Palanen on sisältä

Syyskuu: Istutuskausi vauhdissa

Daaliat, kosmoskukat ja tsinniat kukkivat syyskuussa vielä täysillä, mutta siirtolapuutarhan virallinen kesäkausi kääntyi kohti loppuaan. Mökissä alkoi olla kylmä, joten en enää yöpynyt siellä, ja kuun lopulla toimme tekstiilit ja muut kosteudesta ja kylmästä kärsivät tavarat kaupunkiin. Syysistutuskausi oli kuitenkin vasta pääsemässä vauhtiin. Olin lukenut puutarhakirjoista, että syksy on parasta istutusaikaa, joten panin toimeksi.

Ensin istutin sisääntulopenkin lähes täyteen tulppaaneja, laukkoja ja liljoja. Kunnostin tietenkin maan ensin. Sitten täydensin oikean raja-alueen vadelma-aitaa muutamilla taimilla ja laadin Pepi Päärynän alle pienen kukkapenkin alun. Sinne meni koiranhammasta ja valkoisia narsisseja. Vasemmalle rajalle kaipasin näkösuojaa, joten istutin sinne kaksi melko isoksi kasvavaa jasmiketta ja yhden pienemmän lajikkeen. 

Lokakuu: Riehuntaa rautakangen kanssa

Kävin edelleen aika usein toimittamassa Palasen pihalla jotakin. Hankin pari kolme hortensiaa, joille kunnostin paikat etupihalta. Jasmikkeiden viereen ostin alennusmyynnistä kurjenmiekkoja. Sekatöörit hajosivat, kun yritin pilkkoa perennojen varsia.

Tajusin viimein hankkia rautakangen, jonka käyttely helpotti olennaisesti juurakoiden irrottamista siirtämistä tai hävittämistä varten. Kiskoin irti useita harmaamalvikin juurakoita ja siirsin lisää vadelman versoja. Aloin myös valmistella uutta istutusaluetta jasmikkeiden viereen. Poistin vanhan bambuaidan ja kiskoin valtaosan kukkivista syysastereista irti. Armotta. Niitä tuntui olevan ihan joka paikassa.

Terassi oli jo alkanut mukavasti harmaantua. Sisällä kävin enää vilkaisemassa, koska siellä oli yhtä kylmä kuin ulkona.

Lue lisää: Villa Palasen istutusluettelo 2021

Marraskuu: Huurretta ja tuhontaa

Marraskuussa jatkoin pihan siistimistä ja kasvien tuhontaa. Siistin oikeanpuoleisen huoltokäytävän karsimalla vuorenkilven kasvuston alle puoleen. Se oli helppoa, kun pakkanen oli rapeuttanut varret ja juuret. Sama koski orapihlaja-aitaa terrorisoivia humalan versoja, jotka onnistuin nyt poistamaan oman tonttini kohdalta lähes kokonaan. Paksu talvitakki, hanskat ja pipo mahdollistivat sukeltamisen aidan sisään viisisenttisistä piikeistä huolimatta. Kyllä humala sieltä tietysti taas keväälä nousee, mutta nyt osaan olla varuillani ja leikata versot heti pois. Humala tekee kyllä aidasta tiheän, mutta kuristaa samalla pensaan lähes hengiltä ja houkuttelee suotta kirvoja. 

Joulukuu: Palanen vetäytyy talvilepoon

Joulukuussa tuli niin kovat pakkaset, että työt Palasen puutarhassa piti lopettaa ja rautakanki sulkea vajaan. Sisällä mökissä on ollut enimmilään noin 17 astetta pakkasta ja maakellarissa keittiön lattian alla noin kaksi astetta kylmää. Siellä ei siten välttämättä kannata talvettaa daalan juurakoita. Jännittää, miten taimet ja sipulit pärjäävät talven yli. Syksy oli kuitenkin pitkään aika leuto ja uskon, että useimmat ehtivät juurtua ennen pakkasia. Toivon parasta.

Se on pakko todeta, että Palasen puutarha on tällä hetkellä epäsiistimmässä kunnossa kuin silloin, kun ostin sen. Omenapuiden vesiversoista iso osa sojottaa yhä paikoillaan eikä nurmikoita ole leikattu varmaan kertaakaan heinäkuun jälkeen. No, ensi kesänä sitten paremmin. Ja mökkihän on nyt aika hieno sisältä, joten jotakin olen aikaankin saanut.

Sain juuri ennen joulua pihasuunnitelman, jonka mukaisesti jatkan alkavana vuonna ihanan kukkapuutarhan rakentamista. Halusin varmistaa, etten ole täysin väärillä jäljillä kasvivalintojen suhteen, koska esimerkiksi pensaat ovat paikoillaan vielä, kun seuraava puutarhuri astuu portista. Haluan, että puutarha on hänen tullessaan nykyistä suojaisampi ja että siellä kukkii kautta vuoden eikä vain touko- ja kesäkuussa.

Vuodesta 2022 tulee puutarhan rakentamisen vuosi. Maltan tuskin odottaa. 

En lupaa juurikaan tihentää bloggaustahtia, mutta Instagramissa aion päivittää Villa Palanen -tiliä säännöllisesti. Tervetuloa sinne!

 

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty kävelemään pitkiä matkoja, ja minulla on usein jännekipuja hamstring-syndrooman takia. Niinpä minusta ei tullutkaan maraton- eikä joogamummoa, vaan kukkamummo ja siirtolapuutarhuri. Päivitän blogia harvakseltaan, koska minulla on tällä erää vain vähän sanottavaa muusta kuin puutarhanhoidosta.

Olen Maija Rauha, 65-vuotias ja eläkkeellä. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Siirtolapuutarhapalstallani on oma kanava Instagramissa. Se löytyy nimellä villa_palanen. Kerron siellä mökin ja puutarhan kuulumisia useammin kuin täällä blogissa.

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016