Kirjoitukset avainsanalla vaatteet

Kun ensimmäinen viileä aamu tuli, olin täysin hukassa. Mitä muuta ihminen voi pukea ylleen kuin hihattoman hellemekon tai mahdollisesti sortsit ja t-paidan? Vetäisin ylleni puseron ja leggingsit, mutta lyhyt paita paljasti liikaa eikä asu parantunut  neuletakilla. Taaskaan ei ollut mitään päällepantavaa.

Olin kesän aikana unohtanut, mitkä talvikauden vaatteet kuuluivat yhteen. Ei auttanut muu kuin napata vaatteet kaapista rekille nähtäville ja ryhtyä sovittelemaan. Päätin käyttää jälleen apuna 3 x 3 -tyylisudokua, jolla ratkaisin kesän alussa  yhteensopivuusongelmia.

Havaitsin heti, että musta oli jälleen hiipinyt vaatevarastooni. Päätin pari vuotta sitten luopua siitä, mutta viimeistään perhettäni tänä kesänä kohdanneet huoli ja suru toivat mustat vaatteet takaisin. Tuntui sopivalta pukeutua tummaan, joten hankin Matildan-retkellä hyvän mustan peruspuseron tumman Huihui-hameeni seuraksi.

Minulla oli jo ennestään muutamia lähes mustia sinisiä ja harmaita  vaatteita. Kun sitten vielä ostin Nanson myymälän avajaisista siistit, mustat neuloshousut ja investoin mustaan hautajaismekkoon, siinä minulla olikin tumman vaatekapselin ainekset koossa. Eikun yhdistelemään. 

Lue myös: 7 syytä välttää mustaa

Lue myös: Ratkaisin tyylisudokun: 9 vaatetta, 9 asua

Lue myös: Oi ihana Matilda osa 2/4: Hyvän omantunnon ostoksia

Ensin kävin hameasujen kimppuun. Tein niistä kolmiosaisia: hame + pusero + neuletakki. Kokoelman hameet ovat villainen vekkihame Huihui Yö, tummansininen Dama designin neuloskynähame sekä Kude-merkkinen, kuviollinen Anni Metsäkukka.

Neuletakit ovat Second Chancen tummanharmaa pitkä villaneulostakki, Kainon harmaa meleerattu villatakki sekä Espritin tummansininen pellava-puuvillatakki, joka oli mukana myös alkukesän sudokussa.

Sudoku sopii parhaiten yksivärisille vaatteille. Nytkin tuli heti ongelmia, kun yritin ottaa mukaan kuviollisia paitoja. Vanha suosikkini, Masain sinikukalllinen kangaspaita, näytti hyvältä muissa yhdistelmissä paitsi kukallisen hameen kanssa. Siinä kiikastivat sekä kuviot että mittasuhteet: hame oli liian pitkä.

Sehän on jo saavutus sinänsä, jos kaikki vaatteet sopivat väreiltään yhteen, mutta se, että niiden pitäisi olla vielä mittasuhteiltaankin yhteensopivia, on varsin paljon vaadittu. Puserot ja hameet tuppaavat olemaan sen pituisia kuin ovat, joten ei jokainen hame voi millään käydä täydellisesti yhteen jokaisen puseron kanssa. Niinpä sijoitin nämä puseron ja hameen sudokussa niin, että niistä ei tarvitse tehdä asua.

Kolmanneksi paidaksi kokeilin ensin H&M:n Morris-malliston lehtikuvioista paitapuseroa, joka on tosi pukeva päällä. Sovituksessa kävi kuitenkin ilmi, että se näyttää hyvältä vain yksivärisen kynähameen kanssa. Jotakin muuta oli keksittävä. Kaapin perukoilta löytyi viimein kirppisostos, tummansininen viskoosipaita, jossa on koristeena hiuslaskoksia ja vähän reikäpitsiä.

Näin sain kaikkiaan 9 testattua ja hyväksi havaittua asua: vaakarivit, pystyrivit, diagonaali vasemmalta alhaalta ylös sekä kulmat vasemmalla ylhäällä ja oikealla alhaalla.

Lisäksi otin syyskapseliin apuvaatteiksi tuon H&M:n paidan sekä tummansinisen Kaino-ponchon ohutta merinovillaa. Se sopii villatakin korvikkeeksi tai huiviksi kaikkiin asuihin.

Vaihtamalla alaosaksi housut syntyy vielä 9 asua lisää. Ainakin farkut ja tukevasta mustasta neuloksesta tehdyt housut käyvät. En kuitenkaan tehnyt niistä sudokua vaan siirryin mekkoasuihin.

Lue myös: Moderni vekkihame on ihanin hame ikinä

Lue myös: Nyt sulaudun tapettiin - Pukeudun Morris & Co -kuoseihin

Lue myös: Pallomahan parhaat paitavalinnat

Mekkosudokun tarkoitus oli katsoa, miten mekot kannattaisi asustaa ja mitkä neuleet niiden kanssa kävisivät. Otin sudokuun mukaan huivit ja neuletakit, mutta sovittelin myös sukkahousuja. Melkein kaikkien yhdistelmien kanssa voi käyttää mustia, läpinäkymättömiä sukkiksia. Punainen mekko vaatii kuitenkin joko harmaat tai ihonväriset sukkikset, kun se yhdistetään neuletakkien kanssa. Yksinään mekon voi asustaa myös mustalla.

Parhaat mekkoni eli siniharmaa pellavaneulemekko ja samanlainen musta hautajaismekko eivät selvittäneet tietään sudokuun, koska ne eivät taivu tarpeeksi hyvin yhdistelmiin. Omistamistani neuleista vain pitkä, tumma Second Chance sopii niiden kanssa. Huivilla tai poncholla asustaminen kyllä onnistuu. Tulipa tämäkin nyt samalla testattua. Mekot tulivat kapseliin tarvittaessa käyttöön otettavina ulkojäseninä.

Löysin kaapista kolme yhdistelyyn sopivaa mekkoa. Tummanharmaa ja meleerattu punainen ovat molemmat Second Chancen ihanan pehmeää ja joustavaa villaneulosta. Tummansininen, drapeerattu trikoomekko on kirppislöytö ja merkiltään Uta Raasch. Kaikki mekot ovat hieman eri pituisia: punainen lyhyin ja trikoomekko pisin.

Neuletakit ovat samat kuin hamesudokussa. Sinikuvioinen viskoosihuivi on Masain. Marja Kurjen oranssi silkkihuivi tulee muotiin joka syksy, joten se on ollut jo lähes 20 vuoden ajan vakituinen tummien asujeni piristys. Beigepohjainen, lämminsävynen silkkisifonkihuivi on uusi ja Voglian alennusmyynnistä.

Lue myös: Villaa ylle ja äkkiä

Lue myös: Teetin juhlamekoksi pellavaneuleen

Housuasuja testailin tunikamittaisten neuleiden kanssa. Ylimmän rivin farkut ovat Gerry Weberiltä, keskirivissä keekoilevat samat Ril’sin sikarimalliset housut kuin kesän sudokussa, ja alariville pääsivät uudet, mustat Nanson Fanni-neuloshousut.

Beige neule on omatekemä. Kainon luomupuuvillainen Peura-tunika on yhä vain suosikkini – lähes sama vaate on muuten tullut uudestaan Kainon valikoimaan tänne. Alarivissä on uusin tunikani, keväällä hankittu Hurmåksen lehtikuvioinen pitkä villaneule. Siihen kuuluu myös tuubihuivi, joka käy kaikkien muidenkin neulepaitojeni kanssa. 

Näihin kaikkiin yhdistelmiin sopivat housujen sijasta myös neuleleggingsit tai muut paksut leggarit, koska neuleet ovat tarpeeksi pitkiä. Beigen neuleen alle voi varmuuden vuoksi sujauttaa pitkähelmaisen t-paidan. Kotioloissa käytän näitä neuleita enimmäkseen Hurmåksen tai Kainon villahousujen kanssa.

Jakkuja tai bleisereitä ei valikoimassa näy. On minulla sininen bukleejakku, mutta käytän sitä harvoin. Koronan takia työtapaamiset hoidetaan pääasiassa videopalavereina, joihin riittää siisti paita tai neule.

Takeiksi minulla on tarjolla musta biker-tyylinen nahkatakki ja grafiitinharmaa villakangastakki. Viime päivinä olen käyttänyt  myös sinistä, pitkää kevättakkiani, ja sadesäiden varalle on turkoosi vettäpitävä hupputakki. Kengiksi sopivat beiget tai tummansiniset kävelykengät, vähän myöhemmin mustat tai tumman pronssin väriset nilkkurit ja pakkasten tultua siniset lämminvuoriset nilkkurit. Nämä käyvät kaikkiin asuihin, joten ei ollut järkevää ottaa niitä mukaan sudokuun, vaikka sillä keinoin olisin saanut aikaan perinteisen 4 x 4 -sudokun.

Näillä olen nyt ajatellut mennä tammikuun alkuun saakka. Mitään ei tarvitse ostaa edes jouluksi tai muita juhlia varten. Sudokujen ulkopuolelta kapseliin kuuluu myös viininpunainen poncho/huivi, joka tulee varmasti käyttöön etenkin joulun aikaan. Minulla on tuo poncho ylläni sivupalkin kasvokuvassa.

Jätin tahallani pois kapselista valtaosan beigeistä ja vihreistä lempivaatteistani. Uudenvuoden jälkeen tuntuu varmasti hienolta kaivaa ne esiin ja tehdä vihertävä kevättalven kapseli.

Aion printata sudokujen kuvat vaatekaapin oveen. Siitä sopii sitten katsoa, kun epätoivo iskee.

Lue myös: Kauristytön lempimekko

Lue myös: Höyhenenkevyt pitsineule on uusin työasuni

--

Päivän kuva: Paksu silkkihuivi kestää käyttöä vuosikymmenestä toiseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Täydellisen laukun metsästys on yhtä pysyvä ilmiö kuin täydellisen valkoisen t-paidan tai huulipunankin jahti. Olen etsinyt jo pidempään pienehköä nahkalaukkua, joka voisi korvata superkäytännöllisen Kipling-crossbodyni. Sen koko oli täydellinen retkille ja kakkoslaukuksi lentokoneeseen (joo, yhteen aikaan se oli tärkeääkin), mutta beige nailon nuhraantui käytössä eikä ronski design antanut periksi juhla- tai iltamenokäyttöön. Aina piti olla iltalaukku erikseen.

Viime aikoina olen käyttänyt eniten pientä, kermanvaaleaa Picard-merkkistä olkalaukkua, joka on eleettömän sievä ja sisältä erittäin hyvin suunniteltu, mutta siinä on kaksi vikaa. Ensinnäkin se on niin litteä, ettei sinne mahdu kamera, joka minulla on nykyään mukana hyvin usein. Ja toiseksi se on niin vaalea, ettei sovi yhteen syys- ja talvitakkieni kanssa. Näin ollen tilanne oli akuutti. Päätin, että heti, kun löydän sopivan tumman laukun, ostan.

Mikä sitten on sopiva?

No, ainakin laukkuun pitää mahtua, mitä laukkuun pitää mahtua. Ja se on:

- lompakko

- puhelin

- avainkotelo

- lukulasit

- bussikortti

- joko kamera + vaihto-objektiivi + vara-akku tai

- kalenteri + sateenvarjo, riippuen siitä, millä asioilla liikun

- kynä

- huulipuna

- nenäliina

- silmätippoja

- pillerirasia

- kasvomaskeja ja suljettava muovipussi

- nappikuulokkeet

- poletti

- hiuspinni

- hakaneula.

Nämä mahtuvat uuteen laukkuuni kevyesti, joten se on sopiva. Mitä sinulla on aina mukana?

Uusi laukkuni ei ole työpäivien peruslaukku, koska silloin mukanani on lisäksi kannettava tietokone virtalähteineen, meikkipussi/kynäkotelo sekä eväät, joskus myös sisäkengät. Uusi veska on kuitenkin pienestä koostaan (26 x 22 x 11) huolimatta niin tilava, että voin harkita ison bisneslaukkuni jättämistä kotiin. Ottaisin olkalaukun lisäksi mukaan ainoastaan läppärilaukun. Mutta minne sitten eväät? Aika näyttää, millaiseksi käytäntö muodostuu.

Laukkuni on Pohjoismaissa märehtineen naudan nahkaa ja merkiltään Utua. Se on suunniteltu Suomessa, mikä on iso plussa. Luulin ensin, että laukut myös valmistettaisiin Suomessa, onhan meillä paljon alan pienteollisuutta, mutta ikävä kyllä niin ei ole. Nämä laukut ommellaan Kreikassa nahasta, joka on käsitelty Italiassa. Nahkatehtaalla on ympäristösertifikaatti ja suljettu vesikierto – plussa myös siitä.

Laukkuni on nimeltään Tasku ja se kuuluu Utuan Saaristo-sarjaan, joka on saanut vaikutteita Raahen saaristosta. Uloimmaisen saaren nimi on kuin onkin Tasku, ja siellä on puurakenteinen pooki, jonka laudoituksessa lienee jotakin samaa kuin laukussa. Mitä, sitä pitäisi varmaan mennä Taskuun katsomaan.

Taskuni on joka tapauksessa mielestäni hyvännäköinen, ja hintakin oli kohtuullinen laatuun nähden. Siinä(kin) on vain kaksi vikaa. Utua-laukkuja tehdään myös punaisina, keltaisina, vihreinä ja vaikka minä, mutta juuri nyt nettikaupan ainoa tumma Tasku-väri oli musta. Olisin mieluummin ottanut esimerkiksi sinisen, grafiitinharmaan tai tummanruskean. Musta saa nyt kuitenkin kelvata.

Toinen vika on puhelintaskun puute. Todellisissa laatulaukuissa on erillinen tasku tai muu paikka puhelimelle, jota on ikävä siivilöidä esiin laukun tummista sisuksista tai kaivella kynnet verillä vetoketjun takaa. Tässä laukussa on vetoketjutasku takapuolella ja toinen vetoketjutasku sisällä. Sisäpuolella on myös yksi, turhan iso, matala ja turhan alhaalla oleva avonainen tasku. Puhelin sopii sinne pitkittäin, mutta mieluummin säilyttäisin sitä pystyssä. Taskusta olisi tullut käytännöllisempi jakamalla se kahtia ompeleella. Toiseen osioon olisin laittanut bussikortin, jonka pitää löytyä vähintään yhtä nopeasti kuin puhelimen. Täydellisessä laukussa näiden taskujen reunassa olisi joustava kuminauha.

Plussapuolelle menee sopivan koon ja kivan ulkonäön lisäksi laukun ihana nahan tuoksu. Ja se, että laukku täyttää puolison tarkat turvallisuusvaatimukset. Se suljetaan vetoketjulla, jonka päällä on läppä. Läppä kiinnittyy magneettilukolla, ja lisäksi koristehihnan voi vielä sujauttaa lenkistä paikoilleen. Eipä pääse pitkäkyntinen ihan helposti käsiksi lompakkooni. Olkahihna on niin pitkä, että laukkua voi käyttää olalla tai crossbodyna.

Annan laukulle arvosanaksi 10-. Ja tämä ei ole maksettu mainos, vaan ostin laukun omalla rahalla Sievi Shopin nettikapasta. En ollut nähnyt sitä luonnossa ennen ostopäätöstä, vaikka kotikaupungissani on Sievin liike, jossa sitä olisi kenties voinut käydä hipelöimässä. Vertailin kuitenkin mittoja tarkasti Kipling-laukkuuni ja vakuutuin koon sopivuudesta. Sehän laukussa sittenkin on tärkeintä: että sinne mahtuu se, minkä pitää mahtua. Vai mitä?

--

Päivän kuvat: Utua Tasku ja sen sisältö.

 

Kommentit (3)

Eppu
1/3 | 

Hyvään laukkuun kannattaa todella panostaa, kuten olet tehnytkin, Maija!

yökyöpeli
2/3 | 

Aika kiva laukku. Pitäisiköhän mennä katsastamaan Sievin myymälästä tällaisen eläkemuorinkin, joka aamuyöhön valvoskelee, kun ei uni tule.

Erikoiset Asiantuntijat
3/3 | 

Minulla on musta Marimekon reppu ja siellä sisällä pikkulaukku, jossa on ja johon mahtuu kaikki "nesessäärit" vaikkapa lounasruokalaan mennessä. Puhelin, avaimet ja maksukortit. Sen voi sitten siitä napata mukaan ulos lähtiessään. 

Trendikkäin tapa kutoa neulepaita on ylhäältä alas eli pääntiestä helmaan pyöröpuikoilla. Tällaiseen neuleeseen ei tule yhtään saumaa, joten sen viimeistely on nopeaa. Minäkin päätin kokeilla.

Tähtäimessäni oli kevyt kesäpaita Pirittan pellavaneulehameen kaveriksi. Hankin siniharmaan hameen viime kesänä, mutta olen käyttänyt sitä tuskin ollenkaan, koska täsmäpusero puuttui. Juhannusviikolla silmiini osui sopiva puuvillalanka Citymarketin poistohyllyssä, joten kaappasin kaikki viimeiset kahdeksan kerää mukaani kassalle. Lanka on Novita Cotton Soft, väri Helmi.

Määrä olikin sattumalta juuri oikea Novitan tämän kesän uuteen malliin nimeltä Poutapäivä. Vaihdoin mallitilkun perusteella puikot puoli numeroa suositeltua pienempiin ja ryhdyin töihin.

Väliaikainen luomisreuna näkyy sinisenä kutimen yläosassa.Ylhäältä alas kudottaessa silmukat jaetaan kaarrokkeen jälkeen hiha- ja vartalosilmukoihin. Hihasilmukat jätetään odottamaan langalle tai puikolle ja kainaloon luodaan muutama uusi silmukka. Tätä putkiloa kudotaan sitten helmaan saakka.
Väliaikainen luomisreuna näkyy sinisenä kutimen yläosassa.Ylhäältä alas kudottaessa silmukat jaetaan kaarrokkeen jälkeen hiha- ja vartalosilmukoihin. Hihasilmukat jätetään odottamaan langalle tai puikolle ja kainaloon luodaan muutama uusi silmukka. Tätä putkiloa kudotaan sitten helmaan saakka.

Heti ensimmäiseksi piti opetella uusi silmukoiden luomisen tekniikka. Pääntiestä aloitettaessa silmukat luodaan usein apulangan avulla, koska se on helppo poistaa myöhemmin. Viimeistelyvaiheessa silmukat voi sitten näppärästi poimia puikoille ja ryhtyä neulomaan toiseen suuntaan. Voi tehdä resorin, reunuksen tai vaikka savupiippukauluksen.

Tekniikan nimi on väliaikainen luomisreuna, englanniksi provisional cast on. Löysin ohjeen netistä. Työssä tarvittiin yllättäen virkkuukoukkua: käytännössä silmukat virkattiin neulepuikon ympärille. Erikoista, muttei vaikeaa. Vasta tämän jälkeen alettiin kutoa ”oikealla” langalla.

Ylhäältä alas kutomisen paras puoli on sovittamismahdollisuus. Sovitin ensimmäisen kerran, kun neuletta oli valmiina vasta muutama sentti. Olin huolissani pääntien laajuudesta ja halusin tarkistaa, pitäisikö tekele purkaa.

Liian isot pääntiet ovat ylhäältä alas -puseroiden helmasynti, niitä näkee usein ohjeiden kuvissakin. Tällä kertaa luulen, että neuleen suunnittelijalle sattui virhe ohjeen sovittamisessa isompaan kokoon. Kun ihminen lihoo koosta XS kokoon XL, hänen vartalonympäryksensä kasvaa melkoisesti. Kaulan ympärysmitta ei kuitenkaan kasva yhtä paljon. Tämä olisi pitänyt ottaa huomioon ohjeessa.

Päätin kuitenkin jatkaa ja hoidella ylimääräiset silmukat myöhemmin.

Seuraavan kerran sovitin, kun olin ohittanut kainalot. Varmistin, että kutimen vartalonympärys on oikea ja neuleesta tulisi tarpeeksi väljä. Näytti ihan hyvältä, joten jatkoin samaa baanaa helmaan asti. Tai melkein.

Kolmannella sovituksella halusin katsoa, olinko jo kutonut tarpeeksi. Puseron pituuden arvioiminen ei kuitenkaan vielä onnistunut, koska pääntie oli edelleen alkuperäisessä laajuudessaan. Ymmärsin, että minun pitää ensin kutoa hihat ja viimeistellä pääntie. Oikean pituuden näkisi vasta sitten. 

Kun hihat olivat valmiit, purin apulangan pääntiestä. Kudoin pääntiehen ensin yhden kerroksen sileää oikeaa. Seuraavalla kerroksella kavensin joka viidennen silmukan pois. Tämän jälkeen kudoin vielä kaksi kerrosta. Neuleeni pääntiessä on siten neljä kerrosta enemmän kuin ohjeessa. Sovituskuvista selviää, miten ratkaisevia muutokset olivat pääntien istuvuuden kannalta.

Viimeistelin pääntien reunan ohjeen mukaisesti ontelonauhalla eli i-cord-tekniikalla. Onneksi tämäkin tekniikka on helppo, joskin hieman hidas tehdä.  Siinä kavennetaan/päätellään puikon ensimmäisen silmukan sijasta vasta puikon kolmas silmukka. Tämän jälkeen kudotut silmukat palautetaan puikolle. Näin ollen kahta ensimmäistä silmukkaa kudotaan yhä uudelleen, jolloin ne alkavat kulkea silmukkaketjuna pääteltyjen silmukoiden päällä.  

Reunuksista tuli minusta oikein siistejä. Puseron helmaan tuli ehkä hiukan liian kireä reunus, koskapa helma rullaa hiukan ylöspäin. En ole kuitenkaan viitsinyt purkaa sitä ja tehdä uudelleen. Yksityiskohtakuvassa on tekeillä hihan reunus.

Neuleesta tuli sellainen kuin pitikin. Väri sopii tummemman harmaan hameen kanssa. Ja mikä parasta, tässä puserossa minulla on nyt malli seuraavaa ylhäältä alas -kudinta, ylellistä alpakkaneuletta varten. Voin tehdä sen samoilla mitoilla.

Pusero valmistui noin neljässä viikossa - poikkeuksellisen ripeästi, ehkäpä loman takia. Pitsineulekaarrokkeen jälkeen kutimessa ei ollut mitään, mitä olisi pitänyt katsella, joten kudoin samalla, kun katsoin tietokoneelta Le Bureau -sarjaa. Erinomainen sarja, mutta masentava.

Pusero pääsi heti käyttöön.

--

Päivän kuvat: Asukuvat on otettu Ruissalon Telakalla. 

Kommentit (4)

Piu
1/4 | 

Kiitos taas yhdestä rohkaisevasta kirjoituksesta. Paitasi on kaunis. Olen miettinyt uskaltaisinko kokeilla tuota tapaa neuloa paita, kun  saumoista ei koskaan tule niin siistejä kuin haluaisin. Pyöröpuikoilla tehdessä ei tulisi saumoja.

Olen seurannut blogiasi jo pitkään ja pidän kovasti tavastasi kirjoittaa. Tiistaipäivän kohokohta!

Sara
2/4 | 

Hei pitkästä aikaa, Maija! Neulepuserostasi tuli aivan ihastuttava. En ole koskaan kokeillut tuollaista tapaa, enkä kyllä osaa neuloa puuvillalangasta noin tasaista. Väri on todella kaunis ja sopii sinulle.

Edelleenkin, jokaisessa postauksessasi on jotain kiinnostavaa. Ainola-matto on todella kaunis. Hauskaa kuvitella miten erilaisia tunnelmia saisi eri väriyhdistelmillä.

Tunnelmallista loppukesää ja alkusyksyä!

Käyttäjä10183
Liittynyt12.3.2021
3/4 | 

Kiitos mainioista vinkeistä Poutapäivä-puseron teossa. Tuo kaula-aukko minuakin mietitytti, enkä olisi ehkä rohkaistunut jatkamaan, ellen olisi löytänyt blogiasi. Juuri eilen sain neuleen valmiiksi ja sitten vain odottelemaan lämpimiä säitä. Mukavaa kevään jatkoa!

Richard
4/4 | 

Tarvitsetko kiireellistä luottoa? Tarjoamme yrityslainoja, henkilökohtaisia lainoja, opintolainoja, autolainoja jne. Jos olet kiinnostunut, ota meihin yhteyttä (richardcosmos5@gmail.com)

Kiireellinen lainatarjous.

Sinivalkoinen, hieman vintagevaikutteinen puuvillamekkoni kuuluu satsiin, jonka tilasin englantilaisen Thoughtin alennusmyynnistä ennen viime joulua. Totesin, että koko on sopiva, ja sujautin vaatteen komeroon. Kangas on melko paksua, joten sitä olisi voinut käyttää talvellakin. Taisin kuitenkin ajatella jo silloin, että tämä mekko on parhaimmillaan, kun se näkyy kokonaan. Eli ilman villatakkia tai jakkua, jota talvella sen kanssa tarvittaisiin.

Mekon viehätys piilee oikeissa mittasuhteissa. En olisi itse ehkä tullut ajatelleeksi koko asiaa, mutta bonustyttäreni huomautti siitä. Etenkin XL-kokoisissa vaatteissa on usein mitat vähän sinne päin, jos kaavoitusta ei ole tehty huolellisesti. Tässä vaatteessa on kuitenkin kuusi ja lisänumero oikein.

Mekon helma on sopivan pituinen ja levyinen, lievästi kellottuva. Kaula-aukko ei ole liian pieni eikä liian iso. Vajaamittaiset hihat ovat oikean pituiset. Kuvat ovat hieman suhmuraisia, joten mekon rakennetta voi olla vaikea hahmottaa. Siinä on kuitenkin sekä edessä että takana muotoilevat prinsessasaumat. Niihin kiinnitetyt nauhat ovat vyötärön kohdalla eivätkä missä sattuu. Ne voi solmia eteen tai taakse, mutta tässä olen nakeloinut ne eteen. Minulla on kapeat hartiat, joten hihanistustus voisi olla sentin puolitoista ylempänäkin. Eli pieni miinus löytyi lopulta.

Eipä siinä sitten ihmeempää. Muuten ihan tavallinen kesämekko.

Bonuksena esittelen nämä pitsipöksyt, joka on uusi ratkaisuni reisien hankaamisongelmaan. Lahkeelliset alushousut on tehty kokonaan kevyestä pitsistä, ja niitä käytetään tavallisten alushousujen kanssa. Tilasin mustat ja valkoiset suoraan Saksasta Ulla Popkenin verkkokaupasta.

En voi sanoa, että olisin käyttänyt niitä kovin paljon, mutta ratkaisu on toimiva. Ilmavampi kuin tavalliset pitkälahkeiset alushousut ja nopeampi pukea kuin silikoninauhan avulla aseteltavat reisisuojukset. Koon pitää olla napakka, jotta lahkeet eivät ala nousta kohti haaroja.

Kuvan kengät ovat Footwavesin ja hankin ne keväällä nyt jo lopetetusta Peter Hahnin verkkokaupasta. 

 

 

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty kävelemään pitkiä matkoja, ja minulla on usein jännekipuja hamstring-syndrooman takia. Niinpä minusta ei tullutkaan maraton- eikä joogamummoa, vaan kukkamummo ja siirtolapuutarhuri. Päivitän blogia harvakseltaan, koska minulla on tällä erää vain vähän sanottavaa muusta kuin puutarhanhoidosta.

Olen Maija Rauha, 65-vuotias ja eläkkeellä. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Siirtolapuutarhapalstallani on oma kanava Instagramissa. Se löytyy nimellä villa_palanen. Kerron siellä mökin ja puutarhan kuulumisia useammin kuin täällä blogissa.

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016