Ärsyttää säännöllisesti aktivoituva, muuten ihan fiksujen naisten huoli siitä, kuinka muut suomalaiset naiset käyttävät väärän kokoisia rintaliivejä. He eivät voi ymmärtää, miten se on mahdollista. Näillä kanssanaisilla on minun mielestäni yllättäviä puutteita joko mielikuvituksessa tai myötätunnossa.

Itse en muista, milloin olisin nähnyt luonnossa tuon ilmiön - kotikaupunkini naiset ovat tunnettuja tyylikkäästä pukeutumisestaan. Osaan kuitenkin ihan hyvin kuvitella sille montakin syytä.

Kuten olen ennenkin argumentoinut, useimpien naisten vartalo muuttuu monta kertaa elämän aikana sekä hormonaalisista että muista syistä. Ja kun muutos on tapahtunut, vaatii viitseliäisyyttä ja melkoisen paksua lompakkoa vaihtaa kerralla kaikki vaatteet oikean kokoisiksi.

Toinen syy on, että isoja kuppikokoja harvoin saa muualta kuin erikoisliikkeistä. Niitä taas ei ole ihan kaikkialla, ja astuminen sisään liikkeeseen edellyttää sekä pitävää pokkaa että rahaa. Eivät kaikki halua asettua palveltaviksi lähes ilkosillaan. Ja nämä liivimallit ovat usein kalliimpia kuin markettiostokset.

Tiedän monta tärkeämpääkin ostosta kuin täydellisen istuvat rintaliivit. Kyllä halpikset saavat monelle riittää. Hyvin toimeentulevien on vain niin helppo mestaroida.

Olin juuri sitä kokoa kuin luulinkin olevani.

Kävin itsekin ensi kertaa palvelevassa alusasujen erikoismyymälässä vasta viime viikolla. Olen tehnyt ostokseni yleensä tavaratalossa tai jopa netissä. Minulla on ainakin viidettoista samanlaiset rintaliivit, sillä one fabulous fit on pysynyt samana kautta vuosien. Ei ole tarvinnut sovittaa muulloin kuin painon vaihtuessa.

Tänä syksynä olen kuitenkin havahtunut siihen, että suosikkimallini saattaa olla liian heppoinen. Kun ylipainoa on tämänkin verran, tarvitaan leveämmät olkaimet ja tukevammat kupit, jotta grammat pysyvät siististi paikoillaan.

Viime viikon perjantaina huomasin alusasuliikkeen ikkunassa lapun: Black Friday, -25 % kaikista rintaliiveistä. Tämä naru veti. Ruokatunnilla sinne!

Ja nyt tekee mieli sanoa, että ähäkutti. Huolestuneiden pointti on yleensä aina se, että nainen luulee olevansa tiettyä kokoa, mutta erikoisliikkeessä selviää, että hän tarvitseekin oikeasti isomman kupin ja pienemmän rinnanympärysmitan. Sillä eihän kenenkään koko voi olla 85 C, vaan hän on ihan varmasti 75 F.

Kerroin myyjälle kokoni ja tarpeeni. Hän valitsi neljät liivit sovitukseen. Kaikki olivat sitä kokoa, jonka olin ilmoittanut, ja kaikki olivat sopivia. Kyllä kokonsa voi tietää, ja rinnanympärysmitta oikeasti voi olla 85.

Rintaliivien valinta ei ole avaruusfysiikkaa eikä sydänkirurgiaa.

Asiakkaalle sopivien liivimallien valinta on tietysti myyjän ammattitaitoa. Naapurikopin nainen sovitti itse valikoimasta poimimiaan liivejä, ja myyjä joutui jatkuvasti juoksemaan tuomassa parempia kokoja ja malleja.

Hollantilaisella Sapph-merkillä oli kolme kivaa vaihtoehtoa, joista valitsin keskitukevat Hestiat. Niiden istuvuus on erinomainen ja liituraitakuosi hauska, mutta koska ne ovat tummat, tarvitsin vielä toiset liivit.

Valitsin vaaleiden vaatteiden alla käytettäväksi Marlies Dekkersin beiget Space Odysseyt, jotka eivät ehkä ole istuvuudeltaan aivan täydelliset, mutta kuitenkin tukevammat kuin vanha suosikkimallini. Lisäksi niissä on se mainio ominaisuus, että kupin yläreuna taipuu hieman alaspäin, jolloin se jää näkymättömäksi tiukimmankin t-paidan alla. Mainoskuvien naisilla on silikonit, mistä olin päätellyt, että nämä liivit sopivat vain hyvin pyöreärintaisille, mutta koristenauha onkin joustava ja mukautuu hyvin myös latteampaan rintakehään.

Huolestuttavaa on vasta se, että naiselta elämän loppuvaiheessa riisutaan rintaliivit väkisin.

Rintaliivien valinta ei ole avaruusfysiikkaa eikä sydänkirurgiaa. Kyllä sen tavallinenkin nainen hallitsee, kun hiukan katsoo peiliin. Palvelevassa liikkeessä asiointi on nopeampaa kuin omin päin kokeileminen tavaratalossa, mutta lopputulos voi aivan hyvin olla sama.

Sitä paitsi kestän kyllä sen, että rintaliivit eivät ole kaikille naisille niin sanotusti sydämenasia. Kukin kulkekoon sellaisissa liiveissä kuin aamulla käteen sattuu, tai olkoon vaikka ilman.

Huolestuttavaa on vasta se, että naiselta elämän loppuvaiheessa riisutaan rintaliivit väkisin. Laitoshoidossa henkilökunta jättää asukkaan liivit yleensä tyynesti kaappiin. Aionkin kirjoittaa hoitotahtooni, että minulle pitää auttaa rintaliivit ylle aina, kun minut muutenkin puetaan. Minulla on suojaton olo ilman.

--

Päivän kuvat: Kävin ensi kertaa rintaliiviostoksilla alusasujen erikoisliikkeessä.