Kirjoitukset avainsanalla vaatteet

On sulaa hulluutta väittää, että kengät ovat täydelliset. Eihän ole kenkiä, jotka sopisivat joka tilanteeseen ja joka jalkaan. Siksi esittelenkin kahdet kengät.

Täydelliset kenkäni ovat mustat, koska ilman mustia kenkiä ei tule toimeen. Ne sopivat sekä erikoistilanteisiin, joissa musta puku on ainoa oikea, että tarvittaessa kaikkiin muihinkin tilaisuuksiin. Elämä on jo opettanut, että jos on varaa vain yksiin, kannattaa ostaa mustat.

Molemmat kengät ovat melko pyöreäkärkiset, tilavat ja kumipohjaiset. Tiettyyn ikään mennessä useimpien kaappiin on varmasti jo kertynyt kenkiä, joita voi käyttää, kun haluaa kärsiä kauneuden edestä tai liukastella märillä kaduilla. Nämä eivät ole niitä kenkiä.

Jalkani eivät enää viihdy ollenkaan jalkineissa, joiden korko on yli kaksi senttiä. Onneksi matalia kenkiä on nyt helppo löytää myös malleina, joita voi käyttää hameiden ja mekkojen kanssa. Korkeita korkoja en ole käyttänyt koskaan, mutta suosimani kitten heelit ovat nyt saaneet antaa tilaa ballerinoille.

 

 

Mustien ballerinojeni merkki on Waldläufer. Heräsin tummien, matalien mekkokenkien tarpeeseen viime marraskuussa. Koska kaupat olivat täynnä talvikenkiä, turvauduin Peter Hahnin verkkokauppaan, josta olin aiemmin tilannut samaa merkkiä hyvällä menestyksellä.

Umpinaiset, tummansiniset nupukkiballerinat näyttivät vähän tylsiltä, mutta osoittautuivat niin mukaviksi jaloissa ja niin monikäyttöisiksi, että tilasin tänä kesänä samat mustina. Mallia oli muutettu vain hivenen: reunuksessa on nyt ohuen kangastereen lisäksi myös tikkaus. Nämä kengät ovat edelleen myynnissä.

Olen arkajalka ja saan helposti rakkoja. Usein kengät pehmenevät käytössä, mutta en enää millään jaksa jalkineita, joita saa sisäänajaa kuukausitolkulla laastarit kantapäissä. Compeedit ovat sitä paitsi niin kalliitakin, että laastareista tulee halvoille kengille reilu lisähinta. Sillä niin se tuppaa olemaan, että mukavimmat kengät ovat kalleimmasta päästä.

Panin uudet, mustat Waldläuferini äärimmäiseen testiin. Käytin niitä suoraan laatikosta otettuina ilman sukkia, suojaamatta jalkojani mitenkään. Kävelin töihin, pidin ballerinoja koko päivän ja kävelin lopuksi kotiin. Vasta kotimatkalla kengät alkoivat hiertää. Iho meni rikki pieneltä alalta vasemman jalan ulkosivulta. Myös oikean jalan isovarpaan tyvi hiertyi hivenen, mutta iho ei mennyt rikki. Hiertyminen oli tietenkin pettymys. Sinisillä kengillä en ole koskaan saanut yhtään rakkoa tai hiertymää.

Toisaalta suojaamalla jalkani edes rakonestopuikolla olisin todennäköisesti säästynyt hiertymältä. En yleensä myöskään pidä samoja kenkiä koko päivää, vaan vaihdan työpaikalla toisiin jalkineisiin. Uskon, että ensimmäinen hiertymä jäi viimeiseksi, jonka näistä kengistä saan.

 

 

Juhlavimpiin tilanteisiin valitsen yhä ballerinojen sijasta mieluummin avokkaat. Löysin täydelliset Mummo Ankka -avokkaani jo kolmisen vuotta sitten, mutta niitä saa yhä ostaa hyvinvarustelluista suomalaisista kenkäkaupoista. Valmistaja on Mephisto, mallisto Gazelle ja mallin nimi on Paldi.

Kengät ovat erittäin mukavat ja varpaille on hyvin tilaa, mutta ne näyttävät silti jalassa kauniilta - sirommilta kuin oheisissa valokuvissa. Parhaat kengät ovat juuri sellaisia: näyttävät paremmilta jalassa kuin kaupan hyllyssä. Pintamateriaali on mokkaa ja vuori nahkaa.

Kantapään alla on askelten tärinää vaimentava ilmatyyny kuin lenkkitossuissa ikään. Päkiäpehmustettakaan ei tarvitse ostaa erikseen, koska se on jo valmiina. Kengät tuntuvat ihanilta jalassa. Näillä jaksaa todennäköisesti seistä vaikka koko päivän ja pystyy hyvin myös kävelemään, mikäli jalkapöydän nivelrikko ei ole kovin paha.

Täydelliset kengät on tietenkin valmistettu huolellisesti parhaista materiaaleista ja muotoilu miellyttää silmää. Se ei kuitenkaan vielä riitä: myös koon on oltava sopiva. Siksi minun täydelliset kenkäni eivät välttämättä sovi sinulle ollenkaan.

Kokoni on 38,5, jonka löytäminen kaupasta on usein vaikeaa. Molemmat esittelemäni kengät ovat kokoa 39. Jos siis jalkasi on kokoa 39, ne ovat sinulle liian pienet. Jalkani ovat vanhemmiten levinneet, joten käytän yleensä H-leveyttä, jos mahdollista. Kapeajalkaiselta nämä kengät putoavat kadulle.

Lopuksi vielä sana niille kenkäfriikeille, jotka eivät voisi kuvitellakaan pistävänsä jalkaansa mitään noin tylsää. Friikkeytenne tulee tosi tarpeeseen siinä vaiheessa, jos ja kun tekään ette enää pysty kivuiltanne käyttämään muuta kuin villasukkia, aamutossuja, kumisaappaita ja mukavuusjalkineita. Tarvitaan friikki etsimään ne täydelliset. En ole katkera, mutta kuitenkin.

--

Päivän kuvat: Ballerinat ovat kestävää ja helppohoitoista nupukkia, avokkaat kaunista mokkanahkaa.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tämä oli luultavasti vaikein neulemalli, jonka olen koskaan kutonut. Valitsin ohjeen Suuri Käsityö -lehden toukokuun numerosta ihan vain sillä perusteella, että valokuva miellytti silmääni. Lisäksi ajattelin, että pusero olisi juuri sopiva kapeaharteiselle ja pömppömahaiselle, siis minulle. Onhan siinä näyttävää kuviota yläosassa ja pystysuoria patenttiraitoja alaosassa. Ihan kuin oppikirjasta.

Ennen kuin pääsin sovittelemaan, piti ratkaista pari ongelmaa. Ohjeessa mainittua lankaa ei saanut kotikaupungistani, eikä sitä löytynyt myöskään sen lankakaupan nettisivuilta, josta kerrottiin lehdessä. Paikallisessa lankaliikkeessä autettiin kuitenkin auliisti. Olen oikein tyytyväinen kivenharmaaseen CWC:n Casey-nauhalankaan, jota oli helppoa kutoa ja joka tuntuu ihanan pehmeältä. Langassa on 50 % puuvillaa ja 50 % akryyliä, mikä tekee neuleesta melko painavan, mutta kauniisti laskeutuvan.

Jouduin valitettavasti purkamaan kutomani takakappaleen patenttiraitaosion kokonaan, koska huomasin vasta kuviomallin alkaessa, että ohjeessa oli virhe. Puseron keskimmäisen patenttiraidan tulisi jatkua sulavasti keskimmäisenä vinoneliökuviona, jolloin pääntien keskikohta tulee kuvion keskelle. Tämä ei toteutunut, kun sijoitin reunimmaisen patenttiraidan ohjeen mukaan. Koossa M tarvittiin neljä silmukkaa oikeaa ja sitten vasta patenttiraita, jotta malli sijoittui kauniisti. Muiden kokojen ohjeet olivat kyllä oikein.

Kun alkuun pääsin, kudoin huomaamattani patenttiraitaa neljä senttiä ylimääräistä. Se ei lopulta haitannut yhtään, sillä alkuperäinen malli olisikin ollut minulle hiukan liian lyhyt. Itse asiassa koko puserosta tuli isompi kuin piti, koska käsialani on löysää. Minulle käy melkein aina samoin: vaikka teen mallitilkunkin, itse neuletyöstä tulee isompi. Ihan hyvä näin, koska koko M olisikin todennäköisesti ollut minulle hiukan nafti.

Patenttiraitaa pystyin aivan hyvin kutomaan televisiosarjoja katsoessa, mutta kuviomalli oli niin vaikea, että siinä putosi helposti kärryiltä, ellei ollut tarkkana. Mallissa tehtiin langankiertoja välillä joka kerroksella ja välillä vain joka toisella kerroksella, ja lisäksi mallikerta sisälsi poikkeuksellisen monta kerrosta. Samanlaiset kerrokset toistuivat vuorotellen oikealta ja nurjalta puolelta kudottuina. Vasta hihoja kutoessani huomasin, että osasin mallin ulkoa.

Täydellinen sairaslomaneule!

Kuvio-osuuden reiät ovat niin isoja, että pusero tarvitsee alleen aluspaidan tai topin. Kuvissa minulla on valkoinen Triumphin muotoileva toppi, jonka ostin Anttilan loppuunmyynnistä viime syksynä. Valitettavasti se näyttää muotoilevan lähinnä rinnat littanoiksi. Housut ovat viime vuoden keväällä hankitut InWearin chinot, ja vihreä takki on peräisin Talbotsilta. Perheeni toi sen minulle tuliaisiksi viime kesänä USA:n reissultaan. Ballerinat ovat Waldläuferin viime syksyn mallistosta ja tilatut Peter Hahnin postimyynnistä.

Torille lähtiessäni lisäsin asuun vielä sinikuvioisen silkkihuivin ja vaalean laukun. Pidin asusta niin paljon, että käytin sitä myös ensimmäisenä sairausloman jälkeisenä työpäivänäni. Se oli eilen.

Ylipainoisen päällä ei ihan mikä tahansa näytä upealta, eikä kai monikaan halua näyttää törkeältä julkisesti.

Nämä ovat ensimmäiset oikeat asukuvani. Rohkaistun julkaisemaan ne, koska vaatteita, kenkiä ja käsitöitä koskevat kirjoitukset ovat olleet blogini luetuimpien joukossa. Ehkä haluamme nähdä, miten muut ovat ratkaisseet pukeutumisongelmansa. Kuten nyt vaikkapa pömppömahan peittämisen.

Ylipainoisia ikääntyviä muotibloggareita ei taida mitenkään tungokseen asti olla. Monia vaivaa varmaan sama itsekriittisyys kuin minuakin. Jos on leuaton ja posket kuin taikinaa, niin kuin tietyssä iässä tuppaa olemaan, tarvitaan valokuvaamisen ammattilainen etsimään kuviin edullisia valaistusolosuhteita ja pään asentoja. Meikkaajakin olisi aika välttämätön.

Ja ovatko ne asutkaan nyt sitten varmasti tarpeeksi tyylikkäitä? Hoikkuus ja tyylikkyyshän liitetään usein yhteen. Ylipainoisen päällä ei ihan mikä tahansa näytä upealta, eikä kai monikaan halua näyttää törkeältä julkisesti. Mitä jos blogiin lipsahtaakin jokin täysin naurettava viritys? Sitten sataa kuraa niskaan.

Tietyssä iässä on jo korkea aika laskea rimaa. Nämä kuvat on ottanut ammattilainen, mutta meikin ja kampauksen tein itse. Jos tykkäätte, voin koettaa järjestää asukuvan toistekin.

--

Päivän kuvat: Neulepuseroni eri vaiheissaan.

Kommentit (7)

Kiku
1/7 | 

Jatka vaan, tällaisia juuri kaipaamme🙂

Maija
Liittynyt15.10.2015
3/7 | 

Oho, aika moni on tykännyt niinkin paljon, että on halunnut jakaa postauksen :O Kiitos kaunis! <3 Vedän tästä johtopäätöksen, että asukuvia saa ottaa lisää. Enää pitäisi  löytää komerosta jotakin muutakin päällepantavaa.

JattaM
4/7 | 

Asukuvat ovat mukavia, niistähän voi saada vaikka vinkkejä itselleen. Neulepuserosi näyttää tosi kauniilta, uskomatonta että tuollaisia osaa joku ihan itse tehdä!

Maija
Liittynyt15.10.2015
5/7 | 

Kiitos Jatta kommentista! Neuleen väsääminen ohjeen mukaan ei ole konsti eikä mikään. Se on konsti, että osaa valita oikean ohjeen ja langan. Moni kutimistani on jäänyt kesken tai päätynyt komeron perimmäiseen nurkkaan, kun lanka ei olekaan sopinut malliin, vaatteesta on tullut väärän kokoinen tai sen malli onkin ollut epäpukeva. Sitä kun ei aina voi tietää ennen kuin työ on valmis.

Ateenan Keisarinna
6/7 | 

tosi hieno neulepusero ! ja sopii sinulle ...lisaa asukuvia, pliiis !

Maija
Liittynyt15.10.2015
7/7 | 

Kiitos Keisarinna, tarkoitus on ottaa  lisää asukuvia, kunhan saadaan vähän valoisampia päiviä.

Tietyssä iässä hyvät kengät eivät riitä. Kenkien pitää olla täydelliset, ja täydellisyys mitataan mukavuudella. Ketäpä enää huvittaisi kulkea kantapäät verillä tai rakot varpaissa, ja myös nivelrikko, vaivaisenluut ja liikavarpaat asettavat jalkineille vaatimuksensa. Silti kenkien tulisi mielellään myös näyttää hyviltä.

Hankin ihan hyvät, kiiltonahkaiset herrainkengät pari-kolme vuotta sitten. Ne ovat nopea tapa nostaa asun siisteystasoa, kun jalassa on farkut, mutta ne sopivat myös hameiden ja mekkojen seuraan. Olen kuitenkin melkein aina riisunut ne pois heti, kun olen pystynyt, ja viime aikoina ne ovat jääneet kaappiin pölyttymään. Ne tuntuvat liian kovilta.

Nyt hyvät kenkäni pääsevät kierrätykseen. Uudet kenkäni ovat niin paljon paremmat. Eroa on:

 

 

1. Nahan laadussa. Täydelliset kengät ovat laadukasta, pehmeää ja joustavaa nahkaa. Vanhempien kenkieni päällinen on kova ja tuntuu muoviselta eikä todellakaan jousta yhtään. Vuori ei ole nahkaa nähnytkään, vaikka tarralappu niin väittää. Uusissa kengissä on tekstiilivuori varpaiden päällä, mutta muuten nahkavuori. Pohjallinen on irrotettava.

 

 

2. Kannassa. Uudet kengät hiertävät melkein aina kantapääni verille. Hyvät kengät eivät juurikaan ole hiertäneet, mutta vain, koska olen käyttänyt niiden kanssa paksuhkoja puuvillasukkia. Täydelliset eivät hierrä, vaikka jättäisin sukat pois. Tiedän, koska kokeilin. Täydellisissä kengissä on pehmeä vuori- ja päällysnahka, ei ompeleita kantapään kohdalla ja millilleen oikea mitoitus. Jos kenkä on hiukankin liian korkea kantapäästä, se hiertää ikuisesti. Ongelma ratkaistaan kantapohjallisella, mutta täydellisessä kengässä niitä ei tarvita.

 

 

3. Pohjassa. Hyvissä kengissäni on nahkapohja, mikä onkin klassinen hyvän kengän merkki. Suomen ilmastoon nahkapohja ei kuitenkaan ole paras mahdollinen, joten minulle käy yhtä hyvin kumipohja. Usein olen jopa vaihdattanut nahkapohjat suutarilla kumipohjiin. Tietyssä iässä pohjan tärkein ominaisuus ei kuitenkaan ole materiaali, vaan hyvä iskunvaimennus. Olipa nivel- tai jännevaiva sitten nilkassa, polvessa, reidessä tai lantiossa, kannattaa valita kengät, joissa on ilmatyynyvaimennus. Täydellisissä herrainkengissäni on.

 

 

4. Tilavuudessa. Varpaani mahtuvat kyllä nipin napin hyviinkin kenkiini, mutta täydellisissä niillä on enemmän tilaa. Täydelliset kengät ovat sekä hivenen korkeammat että vähäsen leveämmät. Kapeajalkaiselle ne olisivat varmasti liiankin tilavat, mutta iän myötä jalka tuppaa levenemään.

 

 

5. Ulkonäössä. Iskuja vaimentava pohja ja kengän tilavuus vaikuttavat kengän ulkonäköön, eikä vaikutus ole pelkästään edullinen. Joku voi väittää, että täydellisistä kengistäni näkyy kauas, että ne on tarkoitettu vanhuksille. Voi voi sentään, kaikille ei voi olla mieliksi, eikä tietyssä iässä enää tarvitsekaan.

--

Päivän kuvat: Täydelliset kenkäni maksoivat vain noin 20 euroa enemmän kuin ihan hyvät, mutta lievästi epämukavat kengät.

Kommentit (3)

Mannis, yökukkuja
1/3 | 

Oi, upeat kengät! Uskaltaako tiedustella, mistä tuollaiset lösit?

Kenkien hyvälaatuisuus on kyllä aliarvostettu asia. Mikään ei pilaa niin helposti päivää kuin huonot kengät (ja epämukavat alusvaatteet...).

On aika paljon pyydetty, että vuoden sisällä 15 kiloa lihonut ja vain kaksi laihtunut naisihminen pystyisi poimimaan vaatekaapistaan väljät, helposti puettavat ja mukavat housut sairaalareissua varten. On minulla neljät melko helposti puettavat kotihousut, mutta ne ovat kaikki kaksi numeroa liian pieniä. En mitenkään kehtaa mennä niiden kanssa sairaalaan, jossa viereisellä vuoteella heräämössä saattaa lojua kuka tahansa kansainvälinen jalkapallokuuluisuus, jota en tunnista.           

Leikkaukseen tulevan ohjeissa sanotaan, että pitää pukeutua väljiin ja helposti puettaviin vaatteisiin. Minkähän takia?

Potilaita tuskin viedään omissa vaatteissaan leikkaussaliin. Joudunko pukeutumaan omiin vaatteisiin, kun olen vielä puudutteista niin tokkurassa, etten erota hihaa lahkeesta? Eli paidan pitää tarvittaessa käydä sortseista ja alushousujen sopia baskeriksi?

Ja mitä se helposti puettava on? Napitettavaa puseroa voi pitää helposti puettavana, koska sitä ei tarvitse kiskoa pään yli. Toisaalta se voi olla äärimmäisen vaikeasti puettava, jos kädet eivät toimi. Napit eivät aina ole helpot nivelrikkoiselle.

Onko housut ylipäätään helposti puettava vaate, vai olisiko mekko parempi? Jos on haavasidos takapuolessa, voi olla mukavaa, jos ei tarvitse kiskoa housuja ylle. Mutta tuntuvatko sääret silloin suojattomilta? Sukkahousut eivät ainakaan tule kysymykseen. Mekko ja polvisukat, kuten Pepillä? Sepä vasta hauskalta näyttäisi kyynärsauvojen kanssa.

Asussa on yksi vakava vika: näytän siinä ihan potilaalta.

Asuste on nimittäin jo tiedossa: harmaat kyynärsauvat. Sointuvat asuun kuin asuun antaen sille tiettyä robustia ilmettä. Myös käsilaukku on välttämätön. Paras valinta lienee crossbody, joka jättää kädet vapaiksi kyynärsauvoille.

Hätäpäissäni tilasin nettikaupan alennusmyynnistä keskellä yötä vaaleansiniset, leveälahkeiset pellavahousut. Ne ovat juuri ja juuri tarpeeksi väljät myös takaa.

Tilasin myös pellavaneuleesta valmistetun, väljän t-paidan. Se näyttää kohtuullisen hyvältä pellavahousujen kanssa, mutta asussa on yksi vakava vika: näytän siinä ihan potilaalta.

 

Ei kai yksityissairaalaan voi mennä sen näköisenä kuin olisi juuri vetäissyt ylleen kaupunginsairaalan 1250 kertaa pestyn potilasasun?

Pakko kokeilla muita yhdistelmiä. T-paita näyttääkin paljon paremmalta viime kesänä hankittujen chinojen kanssa. Pellavahousuista puolestaan saan hyvän viileämmän päivän asun, kun yhdistän niihin tyköistuvan, pitsireunaisen topin ja kietaisumallisen pellava-puuvillaneuleen. Ja sitten on se reikäpuuvillainen mekko, jos vaikka sattuu olemaan hellepäivä. Tosin sairaalassa saattaa silti olla viileää.

No niin, nyt minulla on jo neljä asua, joista valita. Sitten vain arpomaan.

Mitä sinä pukisit yllesi sairaalareissulle?

--

Päivän kuvat: Vaatevaihtoehtoja sairaalakäynnille. Kuva 1: pellavahousut Boden, silkkitoppi Rosamunde, neule Cinta. Kuva 2: pellavainen t-paita Boden, chinot InWear. Kuva 3: puuvillamekko Boden.

Kommentit (3)

MarjattaP
1/3 | 

Mulla ei ollut pukeutumisongelmia omassa polvileikkauksessani, sillä olin julkisella puolella.  Mutta hei, tiedät kyllä ihan varmasti, että pukeutuminen ei nyt kuitenkaan ole se tärkein asia.    Toivon tosissani, että operaatio sujuu hyvin ja kuntoutumisesi pääsee hyvään alkuun.

Maija
Liittynyt15.10.2015
2/3 | 

No juu, tietysti toivon, että leikkaus onnistuu. Pientä jännitystä on kuitenkin mukava peittää oheistoiminnalla, kuten vaatteiden kanssa puuhastelulla ;)

Vierailija
3/3 | 

Minä puin sairaalaan lähtiessäni collegekankaisen kokopuvun eli haalarin. Siinä oli pitkä vetoketju kuin vauvojen vaatteissa, eikä kiristäviä kuminauhoja tullut vyötärölle. Sairaalasta oli helppo kotiutua mustassa haalarissa, ja kyllä vaan olivat huonekaverit kateellisia. Naapurivuoteella rouva kun yritti sitä joustamatonta paitapuseroa napittaa...

Sairaalassa alistun sairaalan vaatteisiin. Vain omat villasukat olen joka reissulle pyrkinyt neulomaan. No, päivystysleikkauksiin en niitä tietysti ole matkaani saanut, mutta suunnitelluille operaatioille olen polvisukat neulonut.

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty kävelemään pitkiä matkoja, ja minulla on usein jännekipuja hamstring-syndrooman takia. Niinpä minusta ei tullutkaan maraton- eikä joogamummoa, vaan kukkamummo ja siirtolapuutarhuri. Päivitän blogia harvakseltaan, koska minulla on tällä erää vain vähän sanottavaa muusta kuin puutarhanhoidosta.

Olen Maija Rauha, 65-vuotias ja eläkkeellä. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Siirtolapuutarhapalstallani on oma kanava Instagramissa. Se löytyy nimellä villa_palanen. Kerron siellä mökin ja puutarhan kuulumisia useammin kuin täällä blogissa.

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016