Kirjoitukset avainsanalla parveke

Kasvatin viime kevääksi sipulikukkia ruukuissa lasitetulle parvekkeelleni. Onnistuin melko hyvin ja kukista oli paljon iloa, mutta ihan kaikki ei mennyt nappiin. Kokeneet puutarhurit jo tietävätkin nämä asiat, mutta kokemattomammat voivat ehkä oppia virheistäni.

 

 

1. Älä istuta sipuleita liian aikaisin. Nyt on paras aika ostaa sipuleita, mutta ei vielä oikea aika istuttaa, jos tarkoitus on talvettaa istutukset ruukuissa taloyhtiön kylmäkellarissa tai lasitetulla parvekkeella. Jos istuttaa lokakuun alkupuolella, kuten minä tein, ensimmäisistä ruukuista pilkottaa vihreää jo ennen joulua. Tammikuun loppuun mennessä lumikellot olivat venyneet kellarissa lähes 10 sentin mittaan, jolloin toin ne parvekkeelle vain todistaakseni erittäin heikkoa kukintaa. Vaikka pakkauksessa sanottaisiin, että kukinta alkaa tammi-helmikuussa, ei Suomessa ole helmikuun alussa vielä tarpeeksi valoisaa kukille. Tulppaanit eivät pyri pintaan aivan yhtä innokkaasti, mutta nekin istuttaisin tällä tiedolla vasta marraskuun lopussa. Odottamisessa on toki oma sudenkuoppansa: sipulit eivät saisi päästä kuivumaan, joten ne pitäisi säilyttää viileässä, mutta ilmavassa. Mikähän sellainen paikka olisi? Suo siellä, vetelä täällä.

 

 

2. Istuta sipulit tiheään. Pakkauksen ohjeet on tarkoitettu ulos puutarhaan. Ruukkuistutukset jäävät ikävän harvoiksi, jos jätät sipuleille vajaan 10 sentin välit. Ensi kerralla aion latoa sipulit melkein vierekkäin. Tänä syksynä en istuta niitä ollenkaan, koska taloyhtiöömme on tulossa kevääksi putkiremontti enkä välttämättä olisi ihailemassa kukkaloistoa.

 

 

3. Pakkauksen ohjetta istutussyvyydestä ei tarvitse noudattaa. Minä kätkin sipulit pakkauksen ohjeiden mukaisesti 5-10 sentin syvyydelle ruukkuun enkä uskaltanut istuttaa ollenkaan korkeampia tulppaaneja, joiden sipulit olisi pitänyt sijoittaa vielä syvemmälle. Olin turhan varovainen. Jos istutukset saavat kylmäkäsittelynsä pimeässä kellarissa, sipulin nirkon voi jättää näkyviin. En osaa sanoa, onnistuuko sama parvekkeella, jossa keskitalvellakin on jonkin verran valoa. Aion kyllä kokeilla.

 

 

4. Huomaa, etteivät samansukuisetkaan tulppaanit kuki samaan aikaan. Suunnittelin hienon, monivärisen istutuksen, mutta ensin kukkivat valkoiset, niiden jälkeen pinkit ja viimeisenä liilat. Istutus näytti koko ajan epämääräiseltä ja liian harvalta. Myös tulppaanien korkeudessa voi olla eroja, vaikka ne vaikuttavat pakkauksien tietojen mukaan samanlaisilta. Ensi kerralla istutan kuhunkin ruukkuun vain yhtä lajia tai sitten sekoitan reilusti esimerkiksi tulppaaneja ja helmililjoja.

 

 

5. Istuta vain ruukkuihin, joiden pohjassa on reikä. Käytin yhtenä istutusastiana isoa muovipaljua, jonka jätin parvekkeen lattialle ja jota suojasin pakkasten aikaan peitteellä. Pitkään kaikki näytti menevän hyvin. Jokainen sipuli iti. Noin kaksi kolmasosaa versoista kuitenkin kuivui pystyyn eikä tuottanut kukkia. En tälläkään hetkellä tiedä, kuolivatko ne kuivuuteen vai liikaan kasteluun - luultavasti jälkimmäiseen. Jos paljun pohjassa olisi ollut reikä, olisin pysynyt paremmin kärryillä sopivasta kastelumäärästä. Vaikeinta koko kasvatuksessa oli tietää, milloin ruukut tarvitsevat vettä ja miten paljon.

 

 

6. Voit jättää ruukut myös parvekkeelle. Sipulien sanotaan tarvitsevan vähintään parin kuukauden jakson pimeää ja viileää (ihanteellisin lämpötila +8), mutta viime talven kokeilussani sekä lasitetulla parvekkeella talvehtineet että kellariin viedyt sipulit kukkivat. Kellariin vietyjen ruukkujen kosteuden tarkkailu ja kastelu oli sen verran hankalaa, että jos ei ole ruukkujen läpijäätymisen vaaraa, pitäisin ne jatkossa mieluummin parvekkeella. Riippuu pakkasista, miten se onnistuu. Lounais-Suomessa ei viidennen kerroksen korkeudella ole kovia pakkasia joka talvi ollenkaan. Parvekkeella talven viettäneet Tulipa Polychroma -metsätulppaanit nousivat pintaan helmikuun puolivälissä.

 

 

7. Älä lannistu! Epätäydellisestäkin istutuksesta on valtavasti iloa lasitetulla parvekkeella, jonne kevät tulee kuukausikaupalla aikaisemmin kuin ulos luontoon.

--

Päivän kuvat: Viime kevään tulppaaneistani viimeisenä ja pisimpään kukki lajike Batalinii Bright Gem. Sen olisi pitänyt olla 15 cm korkea, mutta parvekkeellani se venähti 20-senttiseksi. Väri oli huomattavasti vaaleampi kuin pakkauksen kuvassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Toimin taloyhtiössäni salapuutarhurina. Häärin siis yhteisellä pihalla ilman lupaa. Saisin varmaan luvan, jos vain pyytäisin hallituksen puheenjohtajalta, mutta en ole viitsinyt. Taitaa kuulua länsisuomalaiseen luonteenlaatuun, että ketään ei häiritä, ellei ole ihan pakko. Oletus on, ettei kanssaihminen voi ilahtua yhteydenotosta. Olenkin onnistunut asumaan täällä jo yli 15 vuotta hankkimatta yhtään paikallista ystävää, eikä muutosta liene näköpiirissä.

Kuunliljat kuuluvat suosikkiperennoihini, ja olen usein hamstrannut keväällä taimen tai pari kesäkissaksi. Erityisesti tykkään raitalehtisistä lajikkeista. Ne kasvavat ruukussa ihan hyvin, mutta eivät selviydy talvesta parvekkeella. Lisäksi ne tykkäisivät luonnostaan levitä, mikä ei ruukussa ole mahdollista. Yhdet liljat palellutin, toiset vein kasvamaan äitini kukkamaahan maalle, mutta viime syksynä päätin kokeilla jotakin muuta.

 

 

Kävin eräänä iltana istuttamassa kuunliljani talon kukkapenkkiin. Hipsin pihalle ison Ikean kassin kanssa, jotta kukaan ei epäilisi mitään, jos näkisi minut rappukäytävässä. Puhdistin paikan maanpeitekasveista ja rikkaruohoista, kaivoin kuopan ja humpsautin taimen sinne. Litra vettä perään. Pieni ja sievä kasvini näytti kotikissalta isojen, arpisten kujakollien rinnalla. Viereiset kuunliljat olivat kookasta lajiketta ja ties minkä etanoiden syömiä.

 

 

Kaikki liljat lakastuivat talveksi täysin. Keväällä kävin harva se viikko katsomassa, eikö jo jokin pieni verso pilkahtaisi maasta. Lopulta pikku taimeni ponnisti kuin ponnistikin esiin - vain joutuakseen osaksi tuholaisen ruokavaliota. Nähtävästi ape oli sen verran kitkerää, ettei sentään koko kasvi kadonnut parempiin suihin.

Parvekkeellani kuunliljat kukkivat yleensä jo juhannusviikolla. Ulkona asiat ovat toisin: kuunliljani keräsi rohkeutta koko kesän, ja kasvatti kukkavanat vasta elokuun alussa. Ensimmäiset kukat aukesivat tällä viikolla.

 

 

Kaiken kaikkiaan kasvi näyttää hyvinvoivalta, vaikka lehtiä onkin vähän syöty. Kuunliljan kannalta salapuutarhurointi siis oli hyvä ratkaisu, enkä usko, että siitä olisi ihmisillekään ollut haittaa.

Nyt minulla olisi parvekkeella kielo, joka ei kukkinut ollenkaan tänä kesänä. Nähtävästi ansarissani on liian kuuma. Muistaakseni pihassamme ei kuitenkaan ole ennestään kasvanut kieloja, joten salapuutarhuroinnin tulos olisi pihasuunnitelman vastainen.

Saako tietyssä iässä tehdä mitä tykkää, vai pitäisiköhän sittenkin laittaa hallituksen puheenjohtajalle sähköpostia?

--

Päivän kuvat: kuunliljani kukkii taloyhtiön pihalla.

 

 

 

Kommentit (3)

MarjattaP
1/3 | 

Ketä se nyt voisi haitata, jos kuunliljasi talvehtii talon kukkapenkissä?  Ja kyllä,  tietyssä iässä voi tehdä aika paljon asioita, joita ei aikaisemmin  voinut, uskaltanut, kehdannut tai osannut.   Jatka vaan samalla tavalla, ja voithan joskus sitten hallituksen puheenjohtajan tavatessasi sanoa hänelle, että ai niin, on ollutkin mielessäni kertoa sulle, että.......

Lilian
Liittynyt24.8.2015
2/3 | 

Tykkään kuunliljoista.Kuunliljat kukkivat melko vaatimattomin kukkasin loppukesästä. Minulla on niitä puutarhassani useampaa lajiketta. Niiden kauneus perustuu näyttäviin ja kirjaviin lehtiin. Keväisin ne nousevat melko myöhään kuin"tyhjästä". Ovat ihanan helppohoitoisia, sopii minulle laiskalle puutarhurille. Hautausmaan puutarhuri sanoi niiden olevan ei toivottuja, sillä ne leviävät niin runsaasti. Vaativat siis kitkemistä.

Maija
Liittynyt15.10.2015
3/3 | 

Kiitos kommenteista, MarjattaP ja Lilian. Kyllä minä sen kielonkin taidan pihaan vielä viedä. Saa siellä sitten levitä ihan rauhassa. Kuunliljan lehdet ovat tosiaan ihania. Vaikea uskoa, että olisivat ei-toivottuja, vaikka voipa kai sellainenkin paikka olla, johon ei enempää kuunliljoja kaivata.

 

Koko viikonlopun ajan on ollut poikkeuksellisen kova liikenne - en ymmärrä miksi - mutta en halunnut enää pitkittää videon kuvaamista, vaikka yksi kunnon mopoauto olisi voinut pilata pärinällään koko jutun. Gladiolusten kukat ovat yllättävän lyhytikäisiä. Ensin avautuneita kuihtuu sitä mukaa kuin uusia aukeaa kukkavarren yläosassa.

Video on täysin editoimaton ja leikkaamaton. Päädyin siihen, koska YouTube-videoiden taso on joka tapauksessa niin heikko, ettei maksa vaivaa ruveta keskellä yötä hifistelemään. (Olisin kyllä leikannut yhden pienen pätkän pois, jos olisin osannut.)

Koska kaikki eivät kuitenkaan katso videota, laitan tähän myös muutaman valokuvan.

 

Gladiolukset ja liljat kasvatin sipuleista. Miljoonakelloamppeli on kasvanut neljästä Kodin Kukista tilaamastani pikku taimesta. Hajuherneet, mansikat ja sinivaulan kasvatin siemenestä asti. Yrtit ovat Livonsaaren Osuuspuutarhasta.

Lajikkeet: gladiolus Flovo Cosmic, ruusulilja Sweet Rosy, hajuherne Purple Cupid, miljoonakello Pink Passion, amppelimansikka Rainbow Treasure. Sinivaula on peräisin Turun yliopiston kasvitieteellisestä puutarhasta Ruissalosta.

--

Päivän kuvat: Gladiolus Flovo Cosmic.

Livonsaaren Osuuspuutarhan satokausi alkoi tänä kesänä jo juhannusviikolla. Ensimmäinen satolaatikko sisälsi pääasiassa taimia, jotka istutin parvekkeelle yrttitarhaksi saman tien. Sen jälkeen olemme saaneet joka viikko vähintään kaksi erilaista salaatinkerää ja sipulia naatteineen sekä vaihtelevasti kyssäkaalia, varhaiskaalia, retiisejä ja mangoldia. Kaikki tämä luomulaatuista lähiruokaa saaristosta.

Osuuspuutarhan jäsenet maksavat liittyessään 50 euron osuusmaksun ja vuosittain satomaksun. Tällä kaudella saamme 280 euron satomaksulla 18 satolaatikkoa, jotka noudetaan sovitusta jakelupisteestä aina torstaisin.

Jäsenet sitoutuvat siis ostamaan puutarhan tuotannon ja maksavat sen etukäteen. Jäsenet kantavat myös viljelyyn aina liittyvän riskin: jonakin vuonna menetettiin pääosa sipulisadosta rikkaruohoille, toisena tuholaiset söivät melkein kaikki kaalintaimet. Jos taas vaikkapa avomaankurkkuja tulee enemmän kuin satolaatikoihin mahtuu, ylimääräisiä saa noutaa osuuspuutarhalta. Yhtenä vuonna taisi mennä kesäkurpitsaa kompostiin asti.

Ammattitaitoinen osuuspuutarhurimme Tuukka valitsee kasvatettavat lajikkeet ja kylvöjen ajankohdat siten, että satolaatikoihin riittää joka viikko syötävää, mutta hän kokeilee myös mielellään uutta. Useimmiten laatikossa tuleekin jokin yllätys. Viimeksi pääsimme kokeilemaan valkosipulien kiemuraisia kukkavarsia nuppuineen. Niitä voi näköjään pilkkoa esimerkiksi varhaiskaalipataan. Edellisen satolaatikon kohokohta olivat valkoiset, pitkänmalliset ja mehukkaat Jääpuikko-retiisit.

Alkukauden laatikot ovat kevyempiä, mutta syksyn tullen juureksia, kaaleja ja kurpitsoja saa kantaa kotiin selkä vinossa. Kaiken käyttäminen viikossa vaatii sekasyöjältä luovuutta, eikä aina onnistukaan. Söimme viime syksyn viimeiset palsternakat ja sellerit pääsiäisenä.

 

 

Sain yrttitarhaani satolaatikossa muhkean basilikan, oreganon, timjamin, talvikyntelin, persiljan sekä teeyrttisekoituksen. Yleisimmin käyttämistäni yrteistä vain minttu puuttui, joten ostan taimen torilta. Tilliä en edes yritä kasvattaa parvekkeella - se ei viihdy, kuten ei oikeastaan persiljakaan. Muut yrtit viihtyvät sitten senkin edestä, ja basilikasta ja mintusta saan korjata kesän mittaan kolmekin satoa. Istutan taimet isompiin ruukkuihin ja latvon niitä, mikä tekee niistä tuuheita.

 

 

Teeyrttejä pääsen kokeilemaan nyt ensi kertaa. Puutarhuri oli istuttanut samaan ruukkuun sitruunamelissaa, tuoksuampiaisyrttiä ja anisiisoa, jotka kaikki kuulemma sopivat hyvin yrttiteen valmistukseen. Anisiison  ja tuoksuampiaisyrtin pitäisi myös kukkia kauniisti. Enpä tiedä, valmistanko niistä oikeasti teetä. Sitä varten yrtit pitäisi kuivata, mitä en ole harrastanut. Olen sen verran laiskuri, että olen säilönyt yrtit pakastamalla.

 

 

Timjamia tuli kahta lajia: tavallisen timjamin erityisen aromaattista lajiketta sekä appelsiinitimjamia, jossa pitäisi olla sitrusaromia. En olisi huomannut eroa, ellei Tuukka olisi kertonut viikoittaisessa kirjeessään. Hänellä on tapana käydä satolaatikon sisältö läpi hyvinkin yksityiskohtaisesti lajikkeita ja niiden erityispiirteitä myöden. Aika hellyttävää minusta - tulee tunne, että hän oikeasti välittää kasveista, joita viljelee.

 

 

Pelloillamme ahertaa itse asiassa tänä vuonna toinenkin puutarhuri. Lisäksi heillä on käytössään kansainvälistä ja suomalaista aputyövoimaa. Osuuspuutarhan jäsenet saavat käydä vapaaehtoistöissä pelloilla, mutta pakko ei ole. Menisin tosi mielelläni, jos pystyisin. Rakastan kitkemistä, mutta takareiteni eivät salli kumartelua ja kyykistelyä. Tällä kaudella en vielä pysty istumaan riittävän kauan autossa edes mennäkseni pellon laidalle katsomaan, mutta ensi kesänä se toivottavasti taas onnistuu.

--

Päivän kuvat: Timjamia, taustalla Purple Cupid -hajuherneitä. Oreganoa. Vuoden ensimmäinen satolaatikko. Tuoksuampiaisyrtti. Sitruunamelissaa ja basilikaa.

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty kävelemään pitkiä matkoja, ja minulla on usein jännekipuja hamstring-syndrooman takia. Niinpä minusta ei tullutkaan maraton- eikä joogamummoa, vaan kukkamummo ja siirtolapuutarhuri. Päivitän blogia harvakseltaan, koska minulla on tällä erää vain vähän sanottavaa muusta kuin puutarhanhoidosta.

Olen Maija Rauha, 65-vuotias ja eläkkeellä. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Siirtolapuutarhapalstallani on oma kanava Instagramissa. Se löytyy nimellä villa_palanen. Kerron siellä mökin ja puutarhan kuulumisia useammin kuin täällä blogissa.

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016