Kirjoitukset avainsanalla putkiremontti

Inhosin vanhaa pikkuvessaa vielä enemmän kuin kylpyhuonetta, mikäli mahdollista. Sen seinät olivat niin kaamean väriset, että vältin koko paikkaa. Lisäksi sen vanha lääkekaappi haisi kuvottavalta. Puolisoni tekikin kopista osan miesluolaansa ja säilytti siellä viimeksi mustekynäkokoelmaansa.

Remontin suunnittelussa pikkuvessa jäi hyvin vähälle huomiolle. Alun perin sinne piti tulla samat kalusteet kuin kylpyhuoneeseen, mutta viime tingassa huomasin, etteivät allaskalusteen laatikot mahdu aukeamaan siellä. Istuin on niin lähellä pesuallasta. Niinpä valitsin hätäisesti Idon kuvastosta suunnilleen sopivan pesualtaan ja siihen posliinijalan.

Lattiaan tuli sama turkoosi laatta kuin kylpyhuoneeseen, mutta seinissä päätin mennä sieltä, missä aita on matalin. Seinät ovat samaa kuin melkein kaikilla muillakin tässä talossa eli urakkaan kuuluvaa mattavalkoista. Siinä on etunsa: kun laatoittaja tekee useita samanlaisia tiloja, laattojen asettelusta tulee parhaimmillaan juuri näin hyvin tehty. Jokainen laatan katkaisu on mietitty niin, että saumat osuvat kauniisti.

Olin ihan vähällä hyväksyä myös urakkaan kuuluvan peilikaapin, mutta onneksi sisustussuunnittelijani Eeva Forsman ehdotti, että siirretään eteisen fasettihiottu antiikkipeili pikkuvessaan. Erinomainen idea! Tämä yksityskohta tekee muuten tavanomaisesta vessasta heti yksilöllisen. Valaisin on sama puolison valitsema Cello Spa kuin kylpyhuoneessakin.

Takaseinään jäi istuimen yläpuolelle entistä pienempi kolo, kun putkille ja johdoille tarvittiin lisää tilaa. Yritin turhaan löytää siihen jonkin mukavan, puisen lokerikon. Tämä talon mallinen oli oikeastaan ainoa riittävän kapea, jonka löysin. Ajan myötä korvaan sen ehkä paremmalla.

Olen saanut rimpuloista vessapaperitelineistä tarpeekseni, joten sekä kylpyhuoneen että pikkuvessan tarvikkeet ovat soveltuvin osin Smedbon Time -sarjasta.  Vessapaperitelineessä on kansi, joka helpottaa paperin ottamista yhdellä kädellä. Vessaharjatelineitä ei ole vielä saatu seinään kiinni, koska raksaukkojen käyttämä liima oli heikko esitys. Harja lakosi pitkin lattiaa alle viidessä minuutissa, vaikka annoin liiman kuivua viikon ennen kuin laitoin lasikipon ja harjan telineeseen.

Halusin tilaan myös jonkin kliinisyyttä rikkovan yksityiskohdan. Sellaisen, että pahaa aavistamattomalta vieraalta pääsisi älähdys, kun hän istahtaisi pytylle ja katsahtaisi vastapäiseen seinään.

Valitettavasti tarjolla ei ollut mitään koulun puutöissä väsättyä, joten jouduin etsimään krouvia puunaulakkoa nettikaupoista. Puttipajasta se lopulta löytyi. Esine tuo mieleeni heinäseipäät tappeineen. Tytön voi tuoda pois maaseudulta, mutta maaseutu ei lähde tytöstä. Vessa onkin juuri oikea paikka lapsuuteni muisteluun, olihan ulkohuussi sen pikantti osa.

--

Päivän kuvat: Kukahan kotimme aiemmista asukkaista on maalannut pikkuvessan ja mitä hän on ajatellut valitessaan juuri tämän värin? Aikakauden osaan kyllä arvata: 1970-luku.

Kommentit (3)

JattaM
1/3 | 

Aika huikea muutos . Tuo puunaulakko on kyllä huippu :).

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Taloyhtiön putkiremontin yhteydessä tehtyä uutta kylpyhuonetta on nyt katseltu ja käytetty nelisen viikkoa. Parannus entiseen on huima, muttei kaikki tietenkään täysin putkeen mennyt. Listaan onnistumiset ja mokat.

Ensin onnistumiset:

1. Laajentaminen oli hyvä ratkaisu. Viereinen makuuhuone oli niin iso, että siitä tuli ihan normaalin kokoinen makuuhuone, ja kylpyhuoneeseen mahtuu nyt paremmin kaikki tarvittava. Ei siellä silti ole yhtään liikaakaan tilaa. Esimerkiksi roskiksen paikkaa piti etsiä, eikä pyykkikori taida mahtua ollenkaan. Ja melkein kaikki vapaat seinäpaikatkin tulevat käyttöön.

2. Varpaat eivät kastu. Kylpyhuone on toimiva. Kaadot on tehty oikein ja eri toiminnot on saatu erotelluiksi niin, ettei esimerkiksi suihkun märkyys leviä koko kylpyhuoneeseen. Lattialämmitys pääsee varmasti paremmin oikeuksiinsa talvella, mutta on mukavaa tietää sen olevan olemassa.

3. Sadevesisuihku on aivan eri planeetalta. Puolisoni puhkesi monisanaiseen kiitokseen käytettyään suihkua ensi kertaa muuttopäivän iltana. Hän kehui yhteen kyytiin niin suihkun kuin muutkin tekemäni valinnat. Ja onhan kokemuksessa eroa, etenkin, jos sattuu olemaan iso mies. Ennen suihkuttelimme kapeahkossa ammeessa seisten, nyt tilavassa, ilmavassa sadevesisuihkussa.

Oras Optima -sekoittaja on selkeä ja helppokäyttöinen. Sen mukavuutta yhä ihastelen: mahtavaa mennä suihkuun, kun ensimmäiseksi ei tarvitse säätää veden lämpöä kohdalleen, vaan se on juuri siinä, mihin se viimeksi jätettiin. Ja vettä tosiaan tulee. Arvaan, etten ensi viikolla enää huomaa näissä mitään ihmeellistä.

Halusin ehdottomasti pyöreän suihkupään. Tein valinnan pois sulkemalla, kuten melkein kaikessa. Nelikulmaiset suihkut vaikuttavat minusta aggressiivisilta. Ei kai luonnossakaan missään tule vettä alas kulmikkaassa muodostelmassa? Oras Optima -paketissa tuli kuitenkin ihan väkisin mukana nelikulmainen suihkupää, joka on nyt varastossa. Tuli halvemmaksi ostaa pyöreä erikseen kuin koota koko systeemi erillisistä osista.

4. Että sitä voikin olla onnellinen pelkästä pesualtaasta. Joskus näkee, että pesualtaan suunnittelussa on ajateltu vain ulkonäköä, mutta ei tällä kertaa. 60-senttisen IDO Glow -altaan laakea muoto on ihana iltapesulla. Siitä saa helposti vettä kämmeniin ja pesuasento on miellyttävä.

Miellyttävään käyttötuntumaan vaikuttaa sekin, että allas on nyt entistä ylempänä. Enää ei myöskään tarvitse etsiä mustaa kumitulppaa saadakseen veden pysymään altaassa. Asia hoituu painalluksella altaan pohjalla olevaan laakeaan, pyöreään helaan.

Allas on myös helppo pitää puhtaana, siksikin, että kiiltävässä pinnassa on likaa hylkivä lasite.

5. Valaistus tuo pinnat kauniisti esiin. Katossa on neljä urakkaan vaihtoehtoisina kuulunutta suunnattavaa kohdevaloa ja lisäksi peilikaapin päällä on kolmiosainen Cello Spa Pats -valaisin. En ole laskenut, montako lumenia ne yhteensä tuottavat, mutta voin sanoa, että moninkertaisesti entiseen verrattuna, ja tarpeeksi. Spottien valon väri on kylmempi kuin peilivalaisimen. Se oli vahinko, muttei haittaa. Voi olla mukavaakin, että valon värin saa valita. Molemmilla nimittäin pärjää yksinäänkin oikein hyvin.

Kirkkaat valot olivat puolisoni erityistoive, ja niiden vastapainoksi hän toivoi yövaloa. Löysinkin Clas Ohlsonilta tyylikkään yksinkertaisen yövalon, joka syttyy automaattisesti, kun muut valot ovat pois päältä.

6. Peilikaappi on täsmälleen meille sopiva. Sisustussuunnittelija Eeva Forsman piirsi kaapin, jossa on avohyllyt. Sen valmisti tilaustyönä Paimion Puupojat, joka tekee enimmäkseen kalusteita veneisiin ja laivoihin, muun muassa isoille risteilyaluksille. Niinpä meidänkin kaappimme on sivelty venelakalla vedenkestäväksi. Materiaali on tammiviilutettua vaneria.

Avohyllyt ovat poikkeuksellinen valinta kylpyhuoneeseen, mutta meille ne sopivat, koska puolisoni mieli ei helposti näe ovien taakse. Pääsin asian jäljille suhteemme alkuaikoina, kun kyselin, minkä takia hän säilyttää tavaroita lattioilla. Meillä on myös keittiössä avohyllyjä, joilla ovat puolison useimmin tarvitsemat astiat.

Ja sitten mokat:

1. Mokasin laattavalinnat sittenkin. Takaseinä on tosi hyvännäköinen ja turkoosi lattia on raikas. Sivuseinien muita isompi, vaalean beige laatta oli kuitenkin virhevalinta. En ymmärtänyt, ettei värien yhteensopivuus riitä, vaan kaikkien laattojen olisi pitänyt olla myös samaa kokoa. Minua varoitettiin tästä, mutten uskonut. Valitsin siis laatat omatoimisesti vastoin Eevan neuvoja.

Valitsin sivuseinille myös väärän saumalaastin. Se käy kyllä laatan kanssa. Seinät ovat kauniit ja harmoniset, mutta vain siihen asti, kunnes katse osuu takaseinään. Riitasointu on pieni, mutta ilmeinen. Kaikkiin seiniin olisi ehdottomasti pitänyt laittaa sama valkoinen saumalaasti.

Minulla on suvussa useita laatoittamisen ammattilaisia, joita nyt huvittaa. Että juuri tuollaista siitä tulee, kun asukas haluaa väen vängällä jotakin kummallista eikä usko asiantuntijaa. Joojoo, olette oikeassa.

2. Käsisuihku ja amme sopivat huonosti yhteen. Periaatteessa näyttää hauskalta, kun rinnakkain on kaksi identtistä käsisuihkua. Se on kuitenkin hölmöä, että käsisuihkun letku laskeutuu ammeen veteen. Toisaalta jos sen nostaisi ylös seinälle, sitä ei pystyisi ottamaan käteen nousematta kylvystä seisomaan.

Vielä pahempaa olisi kuitenkin, jos amme olisi niin päin, että suihkun letku jäisi kylpijän selän alle. Niin se nimittäin alun perin oli asennettu. Olin kyllä miettinyt tämän valmiiksi ja pyysin, että amme käännetään suunnitelman mukaiseksi.

Hanahana on sitä paitsi vähän outo töpö, käytännöllisempiäkin olen tavannut. Veden ottaminen siitä kastelukannuun ei ole ihan niin helppoa kuin olin kuvitellut. Olenkin ryhtynyt käyttämään siihen tarkoitukseen pesukonehanaa, josta tulee vain kylmää vettä.

3. Kaappi on eri sävyistä tammea kuin allaskaluste. Tammiviiluinen mittatilauskaappi on hieno. Vielä paremmalta kuitenkin näyttäisi, jos IDO Glow -allaskaappi olisi täsmälleen samaa sävyä, mutta sepä ei ole. Eihän se toki ole aitoa tammea nähnytkään, mikä myös vähän häiritsee.

Kaappi ja valaisin kiinnitettiin väärään paikkaan, mutta se ei varsinaisesti ole moka, koska asia on korjattavissa. Peili siinä tosin todennäköisesti menee rikki. Oikea kaapin paikka on tietenkin pesualtaan yläpuolella eikä symmetrisesti seinän keskellä, kuten joku valopää oli päätellyt.

4. Vessanpytyn viereen ei voi laittaa tukikahvaa. Tarkoitus oli laittaa tukikaide  tai -kahva sekä ammeesta nousemista helpottamaan että wc-istuimen viereen. Seinä kuitenkin hupeni pytyn vierestä lähes olemattomiin, kun ovea levennettiin. Jos kahva halutaan niin se pitäisi kiinnittää oveen, mutta tokkopa tuo onnistuu.

5. Suihkutilasta tuli kapeampi kuin piti. Eeva piirsi suihkutilan 90 cm leveäksi, ja sen takia seinää siirrettiin noin 90 cm, käytännössä metri. Hän ei kuitenkaan osannut ottaa huomioon valokatkaisijan siirtämistä eteisen puolelta kylpyhuoneen puolelle. Katkaisijalle on lohkaistu seinästä suhteellisen leveä tila. Ehkä etäisyys oviaukosta on määräysten sanelema, en tiedä, mutta sen takia suihku on vain 80 cm leveä. Se auttaa, että toisella puolella tilaa on ammeeseen asti eli reilusti yli metrin.

Olenko nyt kertonut kaiken uudesta kylpyhuoneestani? Ehei, kuulkaas. Tila on vielä viimeistelyä vailla. Kunhan saan kaikki pienet, mutta tärkeät yksityiskohdat paikoilleen niin lataan lisää kuvia.

--

Päivän kuvat: Näkymä eteisestä kylpyhuoneeseen on hieman sekava, mutta kalusteet oli käytännön syistä pikku pakko asetella juuri näin.

Kommentit (2)

Tiina N N
1/2 | 

Teidän kylpyhuone näyttää todella kauniilta. Kiitos näiden ajatuksien jakamisesta remonttiin liittyen. Seinäjoella olisi tarkoitus toteuttaa meidän asuntoon putkiremontti ja kylpyhuone samalla remontoida uusiksi. Laattavalintojen osalta jo jännittää, että miten laattavalinnat onnistuvat. Täytyy kirjoituksesi perusteella kyllä kiinnittää huomio tuohon saumalaastin väriin, että on sama kaikkialla. Yhden putkiliikkeen sivut jo löysin joten täytyykin soitella ja kysyä lisää jos saisin urakoitsijan meidän putkiremontille.

Maija
Liittynyt15.10.2015
2/2 | 

Tiina N N kirjoitti:
Teidän kylpyhuone näyttää todella kauniilta. Kiitos näiden ajatuksien jakamisesta remonttiin liittyen. Seinäjoella olisi tarkoitus toteuttaa meidän asuntoon putkiremontti ja kylpyhuone samalla remontoida uusiksi. Laattavalintojen osalta jo jännittää, että miten laattavalinnat onnistuvat. Täytyy kirjoituksesi perusteella kyllä kiinnittää huomio tuohon saumalaastin väriin, että on sama kaikkialla. Yhden putkiliikkeen sivut jo löysin joten täytyykin soitella ja kysyä lisää jos saisin urakoitsijan meidän putkiremontille.

Höpö höpö Tiina, kaikella ystävyydellä. Olet mainostamassa, et remontoimassa. Annan linkkisi olla, koska siitä saattaa olla jollekin lukijalle hyötyä. Poistan useimmat mainoskommentit, etenkin sellaiset, joissa houkutellaan vedonlyönti- ja pikavippisivuille.

Keltaista ei yleensä suositella makuuhuoneisiin, koska se on lämmin ja aktiivinen väri eikä yhtä rauhoittava kuin vaikkapa lempivärini vihreä. Meillä makuuhuone on kuitenkin aina ollut keltainen, koska ajattelemme aamua emmekä iltaa. Kun puoli vuotta on pelkkää marraskuuta, tarvitaan lempeää valoa, jotta jaksaa nousta sängystä ylös. Tulkoon lämpö seinistä, jos ei luonto sitä suo.

Oli siis selvää, että keltaisella jatketaan. Pintaremontin tarve tuli siitä, että tapetti oli reilussa 10 vuodessa nuhjaantunut sänkyjen takaa. Samalla tarjoutui mahdollisuus hivuttaa sisään lisää William Morris -kuoseja, joihin olin peruuttamattoman ihastunut. Olohuoneessa on jo Acanthus-sohva. Nyt saataisiin myös Morris-seinä.

Ajattelin ensin sitruunaista Fruit-kuosia, mutta sitten näin netissä miljoonat kuvat keittiöistä, joissa sitä on käytetty. Ei ehkä sittenkään sitä. Valituksi tuli Archive II -valikoiman Leicester värissä Marble/Rose. Sinä on kukkien lisäksi samoja saniaisen lehtiä kuin sohvan verhoilukankaassa, ja siihen olisi helppo soinnuttaa vaaleankeltaiset seinät.

Tykkään tapetista valtavasti. Se on kaunis kaikissa valaistuksissa. Olen myös iloinen, etten valinnut lämpimämpää värivaihtoehtoa Green/Coral.Tämä on just hyvä.

Maalauksen ja tapetoinnin teki urakoitsijan valitsema maalari, Pingeren Jenni Kytönen. Jälki oli ensiluokkaista, huolellista ja siistiä.

Maalattujen seinien väriä ei otettu suoraan tapetista, vaan tavoitteena oli yksinkertaisesti mahdollisimman kaunis vaalea keltainen. Sisustussuunnittelija Eeva Forsman auttoi poimimaan oikean sävyn. Olin napannut rautakaupasta mukaan muutamia värimalleja eteistä ja makuuhuonetta ajatellen, mutta yksikään niistä ei läpäissyt Eevan tiukkaa seulaa. Valituksi tuli Tikkurilan värikartan G 393.

Värimalli näyttää muuten tietokoneeni ruudulla roosabeigeltä, vaikka se on keltainen, joten älkää tekään luottako kalibroimattomiin näyttöihin värivalinnoissa. Kaikki värit kannattaa valita oikeista väri-, tapetti- ja kangasmalleista luonnonvalossa huoneessa, johon ne tulevat.

Värivalinta on mielestäni tosi onnistunut. Vastamaalattuna se näytti liiankin keltaiselta, mutta se kuivui juuri sopivaksi, vähän kalkkiseksi vaaleankeltaiseksi. Voi melkein kuvitella olevansa Italiassa. Kellanvihreiden verhojen takaa siivilöityvä valo antaa seinälle lisäksi hieman vihreää sävyä.

Jotta kallis ja ihana tapetti ei kokisi samaa kohtaloa kuin edellinen, päätin hankkia sängynpäädyn. Tilasin sen verhoilijamestari Sanna Hakakoskelta, joka verhoili olohuoneemme sohvan ja ruokapöydän tuolit pari vuotta sitten. Verhoiluun valitsimme saman kangaslaadun kuin ruokapöydän tuolien huppuihin, mutta tapettiin ja verhoihin sopivana murrettuna vihreänä.

Miellyttävän tuntuista Mystic-kangasta ei millään uskoisi täysin synteettiseksi, ellei tietäisi. Kaikkea luonnonmukaista ihannoiva puolisoni meni lankaan - kerroin totuuden tuolien päällisistä vasta nyt. Oikeastihan kangas on melkein samaa ainetta kuin mikrokuituiset siivousliinat. Tahrat ja roiskeet eivät imeydy kuituihin ja ne on helppo pyyhkäistä pois. Sekä tuolien että sängynpäädyn huput voi myös pestä koneessa. Olen itse sen luokan tahmatassu, että varotoimet ovat kodissani tarpeen.

Sängynpääty on tehty lastulevystä, joka on pehmustettu molemmin puolin vaahtomuovilla ja verhoiltu irrotettavalla hupulla. Se on melko korkea, 120 cm, mutta mittailin, että matalampi ei riitä. Istun sängyllä välillä aika pystyssä asennossa, kun luen tai kirjoitan. Pääty pysyy paikoillaan sänkyjen ja seinän välissä ilman kiinnitystä. Sen hinnaksi tuli 720 euroa.

Tekstiilejä pitää vielä vähän miettiä. Puoliso käytti veto-oikeuttaan vanhojen verhojen suhteen ja sai lisäksi kaipaamansa pimennysverhot. Ne hankittiin Ikeasta.

Uskaltauduin myös pesemään vanhat Vallilan verhot, joissa oli vesipesukielto. Ne kutistuivat melkein kymmenen senttiä ja värit haalistuivat hivenen, mikä ei minua haittaa. Aion luultavasti vaihtaa niiden tilalle yksiväriset, kunhan pöly vähän laskeutuu.

Harkitsen myös uutta helmalakanaa ja siihen sopivaa päiväpeitettä. Vanha patjansuojus sai mennä, koska se kinnasi eikä peittänyt patjaa kunnolla, ja kirjava päiväpeite riitelee tapetin kanssa.

Uudet lukuvalot hankittiin Ikeasta, ja puolisoni spraymaalasi ne tapettiin sopivalla sävyllä. Ne on tarkoitus kiinnittää seinään keskitetysti lähelle toisiaan. Ne ovat minusta astetta liian modernit, mutta puoliso ei taipunut klassisiin, varjostimellisiin valaisimiin. Ehkä camoväritys auttaa.

1990-luvulla hankittu Paratiisi-kattolamppu sai jäädä, sillä se sopii romanttiseen tunnelmaan mainiosti. Myös vanhain tavarain kaupasta hankitut tiikkiset/mahonkiset yöpöydät jäivät paikoilleen.

--

Päivän kuvat: Kuvia remontin suunnittelu- ja toteutusvaiheesta.

 

Perjantai: Ensimmäistä kertaa ikinä keittiön hanastamme tuli kylmää vettä ilman piiitkää valutusta.

Hoidimme muuton väistöasunnosta kotiin henkilöautolla kahdessa erässä. Kantamista oli yllättävän paljon. Takareidet eivät tykänneet yhtään. Oli tärkeintä varmistaa lepopaikka, koska ilta oli jo tulossa ja tiesin, etten pystyisi enää paljoon.

Puolisoni imuroi makuuhuoneen lattian ja minä pengoin peitot, tyynyt ja lakanat esiin. Ruuvasimme jalat kiinni runkopatjoihin ja saimme ne tyynyliinan päällä liu’uttamalla siirretyiksi makuuhuoneeseen. Havaitsimme, että muiden huonekalujen siirtoa varten tarvitaan aputyövoimaa. Otin kaksi Panadolia ja Voltaren Rapidin.

Oli kutkuttavaa avata Tutankhamonin hauta eli kolme kuukautta sitten oransseilla teipeillä sinetöimäni komerot. Ensimmäisestä komerosta paljastui viimeisen lähtöä edeltäneen astianpesukoneellisen sisältö pölyttömänä ja käyttövalmiina. Laseja, lautasia ja ruokailuvälineitä! Mainiota. Niitä tarvittiinkin, koska en ollut syönyt koko päivänä muuta kuin lounassalaatin.

Vahingossa keittiöön remontin ajaksi jäänyt, pölyn kuorruttama mikro toimi, ihme kyllä. Kananpastan painikkeeksi nautin hanavettä. Ensimmäistä kertaa ikinä keittiön hanastamme tuli kylmää vettä ilman piiitkäää valutusta.

Hampaita harjatessani huomasin, ettei peilikaappi ollutkaan täsmälleen pesualtaan yläpuolella. Se oli asennettu väärin. Nukahdin silti onnellisena. Kotona!

Lauantai: Ruoka oli niin pahaa, että aloin itkeä.

Oli ihana kesäaamu, kun kävelin kohti väistöasuntoa. Hämähäkkitontin suunnasta kuului kailotusta, ja vastaani tuli määrätietoisen näköisiä naisia ja miehiä numerolaput rinnassa. Toimitsijat valmistautuivat sulkemaan katuja ja siltoja. Niinpä tosiaan, Paavo Nurmi -maraton. Jokivarren kesäkahvilassa nautittiin aamukahvia. Keskiaikapäivätkin olivat alkamassa, ja huomenna olisi Avoimet puutarhat kaikkialla maassa. Mutta ei minulle.

Puunasin kahdessa tunnissa väistöasunnon pinnat, komerot, keittiön ja kylpyhuoneen riittävän siisteiksi. Välissä oli pakko pitää mindfulness-tauko, kun reidet väsyivät. Puolisoni tuli töistä ja viimeisteli siivouksen imuroimalla. Emme päässeet samaan, pesuaineilta tuoksuvaan tasoon kuin vuokraemäntä ennen tuloamme, mutta tämä sai riittää.

Olin jo niin kipeä, että puolisoni pudotti minut autolla kotiin ja jatkoi itse Lidliin. Ostoslistalla oli kaksi hyperhalpaa puuvillamattoa, joilla oli tarkoitus peittää eteisen lattia loppuremontin ajaksi. Rapusta nimittäin kulkeutuu jatkuvasti lisää remonttipölyä huoneistoon, enkä halua pilata hyvää villamattoani.

Oli nälkä. Liesi ei toiminut, koska en osannut säätää lieden kelloa oikeaan aikaan ilman ohjekirjaa, joka oli herra ties missä. Keksin kuitenkin kypsentää raakamakkarat pöytägrillissä, ja niiden seuraksi lämmitin parsakaaligratiinia mikrossa. Ruoka oli niin pahaa ja kaikki niin sekaisin, että aloin itkeä.

Sain halauksen ja otin jäätelöä. Sadevesisuihku pyyhki pian lopunkin tuskanhien ja kyyneleet mennessään.

Levättyäni moppasin eteisen ja levitin uudet matot. Pyyhin myös tärkeimmät kulkureitit nihkeällä, ettei jatkuvasti tarttuisi pölyä jalkapohjiin.

Sunnuntai: Uusi amme on niin matala, että tuskin vatsamakkarat peittyvät.

Aloitin mönkimällä keittiön allaskaapissa. Jätekaappi oli raksaukkojen jäljiltä likainen ja lisäksi sen hylly oli kadonnut jonnekin. Pyyhin kaapin ja kytkin astianpesukoneen sekä pyykinpesukoneen ja kuivausrummun sähkövirtaan.

Pyyhin kaikki loputkin keittiön kaapit yltä päältä. Kaapit olivat tyhjiä, joten se kävi yllättävän nopeasti. Täyttäminen oli jo huomattavasti vaivalloisempaa. Paistinpannua ei löytynyt mistään. Lieden käyttöohjeet sen sijaan osuivat käteeni laatikosta, jonka päällä luki tussilla Bodum. Mikä karkea virhearvio! Siinä olisi pitänyt lukea Käyttöohjeet.

En malttanut lopettaa ennen kuin melkein koko keittiö oli kunnossa, joten olin taas aika poikki. Päätin rentoutua kylvyssä. Uusi amme oli pettymys, sillä se osoittautui entiseen verrattuna tosi matalaksi. Tuskin vatsamakkarat peittyivät! Rauhoittava vaikutus oli kuitenkin taattu, ja nukuin kylvyn päälle pitkät, virkistävät nokoset.

Illalla järjestelin omaa, huonekaluvarastona yhä toimivaa huonettani sen verran, että sain turhamaisuuskeskukseni eli peilipöytäni käyttöön. Kaikki vaatteeni lojuivat kyllä edelleen lattialla kasoissa, kasseissa ja laatikoissa.

Maanantai: Söimme ruokapöydän ääressä ensi kertaa remontin jälkeen.

Raksaukot aloittivat kaksiäänisen poranpäristelyn naapurissa kello kymmenen yli seitsemän.

Meitä oli nyt töissä kolme, sillä puolisoni oli kutsunut lupaamansa avun paikalle. Pyyhimme olohuoneen katon, seinät ja lattiat mukaan lukien listat ja patterit, mikä edellytti huonekalujen siirtelyä vaiheittain. Siivosin myös takan perusteellisemmin kuin ikinä. Takka on meillä vain koristeena, ja sen tiiliarinan rakoihin oli kertynyt vuosikymmenten pölyt. Imurin rakosuutin hoiti homman. Pitää muistaa hankkia pölypusseja.

Osa olohuoneesta oli tyhjennetty remontin ajaksi urakoitsijan varastoksi. Nyt huonekalut siirrettiin takaisin. Myös eteisen ja makuuhuoneen piirongit kannettiin oikeille paikoilleen.

Raskaimmat työt oli sitä myötä tehty. Juhlistin asiaa ostamalla lähikaupasta kaksi voisilmäpullaa, rasian maitosuklaajäätelöä, litran piimää, biojätepusseja ja kirsikkatomaatteja. Söin ensin pullan. Sitten paistoin meille lehtipihvit ja tein salaatin Livonsaaren osuuspuutarhan ensimmäisen satolaatikon aineksista.

Söimme olohuoneen ruokapöydän ääressä ensi kertaa muuton jälkeen. Juhlava hetki. Matot ja verhot puuttuivat huoneesta vielä, mutta mitäs pienistä.

Tiistai: Kytkin langattoman nettitelevision ilman ohjekirjaa.

Otin aamun rennosti ja bloggasin. Yhden maissa ovikello soi. Raksaukko tuli mittailemaan, minkä kokoiset hyllyt keittiön alakaappeihin pitää leikata roskiin vietyjen tilalle. Homma hoitui tunnin sisällä kuntoon.

Työ- ja pukeutumishuoneeni oli kotimme pölyisin paikka, muttei enää kauan. Moppasin lattiaa pala palalta, kun se paljastui laatikoiden, kassien, nyssyköiden ja pienempien huonekalujen alta. Moppasin myös katon ja seinät sekä pyyhin kirjahyllyt soveltuvin osin.

Päivän urotyö oli langattoman Telia TV:n ja dvd-soittimen kytkeminen ilman ohjekirjaa. Tv-palvelut tulevat puhelinlinjaa pitkin reitittimeen minun huoneeni nurkkaan, mistä ne johdetaan langattomasti asunnon toiselle puolelle olohuoneeseen digiboksiin kahden pienen, identtisen vekottimen avulla. Ja digiboksista sitten tietysti telkkariin.

Illalla aloin täyttää vaatekaappeja lattian kasoista ja kasseista. Pesin myös ensimmäiset pyykit. Pyykkikone ja kuivausrumpu toimivat moitteettomasti.

Keskiviikko: Mattojen kanssa ei voi voittaa, vaikka mitä tekisi.

Olin vielä unessa, kun astianpesukoneen korjaaja saapui. Kone oli pysähtynyt surisemaan poistamatta vettä viimeisen huuhtelun jälkeen sunnuntaina, ja nyt korjaaja taikoi sen poistoputkesta esiin puolisen litraa hienonnetun tonnikalan näköistä töhnää. Yöks! En tiedä, mitä se oli ja mistä se oli tullut. Pääasia, että se oli pian roskiksessa talouspaperiin imeytettynä. Ilmankos pesutulos oli ollut vähän sitä ja tätä jo pari muuttoa edeltänyttä viikkoa.

Päivän pääohjelma oli the suuri Ikea-käynti. Poikkesimme ensin viemässä eteisen villamaton pesulaan. Laakapesun kustannusarvio oli noin 150 euroa. Villa kestää hyvin kulutusta likaantumatta näkyvästi, mutta mitä järkeä on pitää mattoa, jonka pesulakulut ovat isommat kuin uuden maton hinta Ikeassa? Vanha matto ei todennäköisesti enää edes sovi väreiltään eteiseemme, jossa on uudet tapetit.

Jätimme eteisen mattoasian toistaiseksi ratkaisematta, mutta päädyin sen sijaan tilaamaan olohuoneeseen roosan nukkamaton. Edellinen, käsityöläiseltä tilattu valkoinen puuvilla-pellavamatto kutistui viime kesänä itsepalvelupesulassa niin paljon, ettei se enää sovi paikalleen. Suo siellä, vetelä täällä! Mattojen kanssa ei voi voittaa, vaikka mitä tekisi.

Ostoslistalla oli myös säilytyspenkki tai vastaava kylpyhuoneen tyhjään nurkkaan. Kärpänen katossa hieraisi varmaan isoja kennosilmiään epäuskoisena seuratessaan valintaprosessia. Ratkaiseva käänne koitti, kun puolisoni paljasti, ettei punainen Byggmax-ämpäri ole hänelle tärkeä. Hänen suosikkiämpärinsä on pieni, oranssi ämpäri. Hyvä! Kalusteen hyllyvälin ei siis tarvinnutkaan olla 25 cm, vaan 24 cm riitti.

Lisäksi latasin kärryyn pimennysverhot, sisustustyynyjen sisuksia ja kolme edullista höyhentyynyä, ison pinon valkoisia paperilautasliinoja, kolme säilytyskoria, puntin henkareita ja yhden käytävämaton.

Kassoille mennessä kävelyni oli taantunut ontumiseksi. Illalla jaksoin enää vain ripustaa nipsuja pimennysverhoja varten. Verhoja en vielä laittanut, koska ikkunat olisi kätevää pestä ensin. Se onnistuu vasta sitten, kun Kärcher-pesin on löytynyt.

Torstai: Ikkunat kirkkaiksi ja pimennysverhot päälle.

Kärcher löytyi myöhään keskiviikkoiltana, joten pääsin torstaiaamuna ikkunanpesuun. Makuuhuoneen kahden ikkunan peseminen vei kaksi tuntia, koska sälekaihtimet piti pyyhkiä säle säleeltä. Ne olivat sangen likaiset, koska en ole pakarakivuiltani pystynyt kunnolliseen kiinteistönhuoltoon moneen vuoteen.

Nyt puolisoni pääsi ripustamaan uudet pimennysverhonsa. Silitin vanhat sivuverhot ja laitoimme ne paikoilleen. Vaikka aurinko paistoi sisään, makuuhuoneessa oli miellyttävä, lämminsävyinen hämärä. Puolisollani on valonarat silmät, joten sälekaihtimet ja tavalliset verhot eivät hänelle oikein riittäneet.

Makuuhuone oli nyt valaisimia ja mattoa vaille valmis. Isoja ikkunoita oli pesemättä enää seitsemän, kun puolisoni oli pessyt oman huoneensa kaksi ikkunaa.

Mallasimme puolison kanssa pikkutarvikkeiden paikkoja kylpyhuoneessa. Pääsimme yksimielisyyteen tarvikekorien ja naulakoiden paikoista ja päätimme hankkia vielä pyyhetangon. Tilasin sen ja kylpyammeen tukikahvan nettikaupoista.

Illalla istutin osuuspuutarhan satolaatikon mukana tulleet yrtit isompiin ruukkuihin parvekkeelle ja siivosin siellä hieman. Alppiruusuissa näkyi olevan tuholaisia, joten ruiskuttelin ne mäntysuopavedellä. Onneksi olin jo paikallistanut siivouskemikaalit.

Perjantai: Valtaosa astioista ja kaikki kirjat ovat vielä avaamattomissa laatikoissa.

Jälleen ihana kesäpäivä! Olisi tehnyt mieli kävellä torille mansikan ostoon, mutta ei auta. Suunta on otettava autolla periferiaan etsimään kattokoukkuja, joissa olisi kaulus, siis porausreiän ympärille tuleva muoviosa, joka tekee asennuksesta siistin. Clas Ohlsonilla ei ollut. Bauhausissakaan ei ollut, mutta sieltä löytyi sentään vastaava hela lenkin muotoisena. Siihen voi sitten ripustaa s-koukun avulla mitä tahtoo. Ostin kahdeksan. Samalla veimme pesulaan vielä kaksi mattoa, kun ne viimein oli löydetty varastosta.

Etsin myös pientä pyykkikoria, sopivaa laatikkoa kylpytarvikkeille sekä lokerikkoa ja pyyhenaulakkoa pikkuvessaan, muttei tärpännyt vieläkään. Näyttää kyllä siltä, ettei pyykkikori ylipäätään mahdu kylpyhuoneeseemme, koska sen paikka olisi pesukonehanan alla, ja siitä hanasta on yllättävän kiva ottaa kylmää vettä.

Valtaosa astioista ja kaikki kirjat ovat vielä avaamattomissa laatikoissa. Ympäri asuntoa seilaa epälukuinen määrä puolitäysiä laatikoita, joiden tavarat ovat mahdollisesti löytämässä paikkansa jostakin. Liikkumista varten on kapeat reitit. Tekstiilit puuttuvat lähes kaikista huoneista. Tiedän, että jotkut ripustavat muuttaessaan ensimmäiseksi verhot sen merkiksi, että täällä asutaan, mutta minulle verhot ovat viimeinen piste i:n päälle, kun kaikki muu on kunnossa.

Muistelen, että nuorempana pari päivää riitti kodin järjestelyyn muuton jälkeen. Joko aika kultaa muistot tai sitten tietyssä iässä kaikki on hieman hitaampaa. Veikkaan molempia.

--

Päivän kuvat: Kotimme on ihana, muttei kuvauskunnossa muualta kuin kylpyhuoneesta. Ikävä kyllä en osannut ottaa kylpysyvyyttä huomioon ammetta valitessani. Tähän vannaan ei ainakaan kukaan pysty itseään hukuttamaan.

 

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty kävelemään pitkiä matkoja, ja minulla on usein jännekipuja hamstring-syndrooman takia. Niinpä minusta ei tullutkaan maraton- eikä joogamummoa, vaan kukkamummo ja siirtolapuutarhuri. Päivitän blogia harvakseltaan, koska minulla on tällä erää vain vähän sanottavaa muusta kuin puutarhanhoidosta.

Olen Maija Rauha, 65-vuotias ja eläkkeellä. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Siirtolapuutarhapalstallani on oma kanava Instagramissa. Se löytyy nimellä villa_palanen. Kerron siellä mökin ja puutarhan kuulumisia useammin kuin täällä blogissa.

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016