Professori O. kehotti minua jo pari vuotta sitten lopettamaan imuroinnin heti, koska etunojainen asento ärsyttää hamstring-jänteitäni. Olin sen tietysti itsekin huomannut: vain muutama minuutti imurointia, ja kieriskelin seuraavan yön tuskissani. Listasin muutamia muitakin syitä hankkia kotisiivooja.
1. Melkein kaikilla muillakin on.
Jo 1990-luvulla olin silloisen työyhteisöni ainoa vakituinen työntekijä, jolla ei käynyt kotisiivooja. Yllätyin kovasti, kun tämä tuli puheeksi. Osalla siivooja tosin oli sukulainen, joka ei välttämättä saanut työstään palkkaa. Asuin silloin yksin Helsingissä, eikä olisi tullut mieleenkään ottaa ketään siistimään 40 neliön lähiökämppääni. Kun paljon myöhemmin kysyin Turun seudulla suosituksia siivoojasta, yllättävän moni tiesi hyvän ehdokkaan. Nähtävästi etenkään lapsiperheitä ei enää hävetä käyttää kotisiivoojaa. Tämä taitaakin olla yksi niistä asioista, joissa kannattaa tehdä niin kuin kaikki muutkin, jos vain talous antaa myöden.
2. Kotitöiden ulkoistaminen ei ole sortamisen muoto.
Ulkoistimme siivouksen aika pian sen jälkeen, kun meistä oli tullut perhe. Jaoimme kotityöt niin, että merkitsimme ensin parin viikon ajan lehtiöön kaikki tehdyt kotityöt ja niihin kuluneen ajan. Tämän jälkeen keskustelimme tavoitetasosta eli miten usein mielestämme mikäkin työ pitäisi tehdä. Sitten jaoimme työt niin, että kummallekin tuli viikoittain suunnilleen yhtä monta tuntia tehtävää.
Koska puolisoni ei halunnut ottaa vastuuta päivittäisistä kotitöistä, viikkosiivous tuli kokonaan hänen kontolleen. Kun hän ulkoisti sen siivoojalle, mietin ensin, sorretaanko minua tässä nyt jotenkin. Totesin, ettei sorreta. Minustakin on järkevämpää, että puolisoni ehtii palvella muutamaa maksavaa asiakasta enemmän yrityksessään sen sijasta, että hän tekisi palkatonta työtä kotona. Minulla tilanne on erilainen, koska en saa sitä enemmän palkkaa, mitä enemmän teen työtä.
3. Hyvä siivooja, parempi mieli.
Kun lapsiperhevuodet olivat takana, olimme jonkin aikaa ilman siivoojaa. Ajattelimme, että selviydymme omin päinkin. Sitten terveyteni alkoi reistailla enkä enää pystynyt edes auttamaan siivouksessa ilman kipuja. Puolisoni siivoaa mielellään, mutta ei kovin helposti tee sitä oma-aloitteisesti, eikä siisteys ole hänelle yhtä tärkeää kuin minulle. Minua harmitti, kun jouduin toimimaan hänen työnjohtajanaan, ja työn laadusta tuli sanomista. Olen paljon paremmalla tuulella, kun siivouksen hoitaa ammattilainen.
4. Ammattilainen tekee sen paremmin.
Ammattilainen tietää, mitä tekee, eikä häntä tarvitse kokoa ajan ohjeistaa. Riittää, kun kerran sanoo, että myös amme pitää pyyhkiä. Toki heissäkin on eroja. Ensimmäinen siivoojamme halusi välttämättä piiskata matot. Annoin hänen tehdä niin, vaikka tein selväksi, ettei se ole välttämätöntä eikä sitä ainakaan joka kerta tarvitse tehdä. Toinen siivoojamme taas oli niin ylirasittunut, että teki vain välttämättömän.
Nyt ostan siivouksen isommasta alan yrityksestä, joka lähettää meille työparin. Nämä ammattilaiset ovat todella tehokkaita. Hinta on hieman korkeampi, mutta niin on laatukin. He käyttävät omia välineitään, ja minusta tuntuu, että lattioiden nihkeäpyyhintään käytetyt liinatkin ovat heillä valmiiksi kostutetut, tai sitten he kostuttavat ne suihkupulloista. Sekin on mainiota, että heidän sijastaan tulee automaattisesti joku muu, jos he ovat poissa töistä.
5. Kotitalousvähennystä kannattaa hyödyntää, samoin alvittomuutta aina kun mahdollista.
Urakasta sovittiin koesiivouksen avulla. Siivoojat käyvät joka kolmas viikko ja viipyvät vain reilun tunnin, mutta tekevät mielestäni vähintään kolmen tunnin työn. Kotitalousvähennyskiintiömme on luultavasti tältä vuodelta jo täynnä remontin takia, mutta ensi vuonna saamme tehdä siivouksesta normaalin kotitalousvähennyksen. Etu on tuntuva, joskaan en osaa tähän hätään sanoa tarkalleen, miten iso.
Lisäksi on hyvä muistaa, että siivouspalvelua voi ostaa ilman arvonlisäveroa, jos toimintakyky on heikentynyt iän tai sairauden takia pysyvästi tai tilapäisesti. Oikeuden alvittomaan palveluun arvioi palveluita tarjoava yritys, joka on rekisteröity kunnan yksityisten sosiaalipalveluiden antajien rekisteriin. Tuloja ei katsota eikä lääkärintodistusta kysytä. Esimerkiksi polvi- tai lonkkaleikkaus on pätevä syy. Tästä tulee 24 prosentin vähennys hintaan. Lisätietoja: www.elias.fi.
--
Päivän kuvat: Päivänhattuja.
/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/p8195013.jpg?itok=e7GR491k)
/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/p8195014.jpg?itok=4oHsHBFl)
/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/p8195025.jpg?itok=d-7NJJXp)
/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/p8195027.jpg?itok=Ik3uoxZv)
/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/p8195029.jpg?itok=25IJE8Wu)
/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/p8195030.jpg?itok=qx9uUDIX)
Totta tuo, että jotkut ovat saaneet hyvät geenit, tunnen parikin ikäihmistä, joilla ei ole mitään kipuja. Ehkä en olisi saanutkaan rasittaa liikaa itseäni nuorempana, juoksin silloin pururatoja ja kävin punttisalilla useita kertoja viikossa. Sitten vielä raskaudet ja vuosikymmenten istumatyö. Itselläni on myös tullut jalkaongelmia selkävaivojen lisäksi. Jalkapohjat ovat ihan sietämättömän kipeät, kun hieron niitä, etenkin sisäsivut, joissa on kohoumaa. Peukaloilla minäkin painelen, tuskaisaa on. Miten ihmisellä voikaan olla niin paljon hermokipupisteitä? Edelleenkään luudutusleikkaukseen en mene. Kävin sairaalassa katsomassa mieheni veljeä ja vieressä makasi luudutusleikkauksesta toipuva mies, jolla alkaa kohta kuntoutus. En kerta kaikkiaan halua sairaalaan, se on sitten viimeinen vaihtoehto, jos en pysty kivuilta yhtään liikkumaan enää. Teen joka päivä kotona joogaa, tosin helpoilla tasoilla 1-2 tai sitten ihan vaan venytystä, siitä saan hieman apua ja venytystä ja se piristää myös mieltä. Poltan usein suitsuketta samalla tai sitten laitan pienen tuikun palamaan. Ostin Intersportista hierojan neuvosta jalkoihini teetetyt pohjalliset, no, kyllähän ne tukevat hyvin, mutta eivät ne vartalon virheasentoon varmaan vaikuta, kun minulla se on niin paha, ranka on kiertynyt ja alimmat nikamat ovat painuneet kasaan ja kuivuneet. Lisäksi vielä ls-rangan pahat kulumat ja tuo krooninen hermovaurio. Hermokipu on kyllä ihan sietämätöntä silloin etenkin, kun se on oikein pahana päällä, mikään ei oikein auta. Selkäydinkanavan ahtauman leikkaus olisi pitänyt tehdä jo pari vuotta aikaisemmin, mutta kun työterveyslääkäri pitää tietysti työnantajan puolta, töissä pitää käydä vaikka pää kainalossa. Minullahan sitten kohtalo puuttui lopulta peliin ja jouduin päivystyksenä sairaalaan, kun jalat petti. Ajattelin vielä käydä Kalevalaisella jäsenkorjaajalla. Yritän etsiä joka päivästä aina jotain hyvää, mutta jo se, että pystyn liikkumaan, on ihanaa, osaan arvostaa sitä, vaikka liikkuisin sitten vain sen puoli tuntia ulkona. Pihallakin istuisin, mutta kun tämä kesä oli mitä oli, eipä juuri lämpöä ollut. Myös vanha koirani on aivan ihana, vähän niin kuin tuki, juttelen sille ja hieron sitä, silläkin on jo kulumia, niihin haen Carthopen-pistoksia aika ajoin.
Etkös sinä jo voisi päästä noiden kipujen vuoksi pois työstä, vai haluatko itse edelleen olla mukana työelämässä? Kurjalta tuntuu tuo sinun tilanteesi, kun koko ajan tulee lisää vaan kipuja. Käytkö missä hoidoissa?
Vielä noista kompressiosukista, ostin hoitolaitoksesta Solidean kompressiotukisukat, jotka ovat pohjepituiset, alussa yritin käyttää niitä, no ehkä viikon ajan jaksoin päivittäin, mutta on tosi rankkaa saada ne jalkaan, pukemisessa kestää 5-10 min. Sain nyppyläkäsineet helpottamaan pukemista. Sitten kun ne on viimein päällä, niin kyllä ne hieman tukevat. Kärsivällisyyteni kuitenkin loppui ja nyt makaavat kalliit sukat kaapissa, 70€ maksoivat. Ehkä yritän joskus taas.
Toivon jaksamista sinulle. Luen aina blogisi.
Hei Kipukroonikko, kiitos viestistäsi. Kurjilta kuulostavat vaivasi, toivotan jaksamista myös sinulle. Itse pärjään tällä hetkellä jo hyvin verrattuna parin vuoden takaiseen. En enää tarvitse kipulääkkeitä jatkuvasti, kiitos viime kesän leikkauksen. Yhden vaivan parantuessa minulle näyttää nopeasti tulevan toinen, mutta ei niitä yleensä ole useita päällä yhtä aikaa, eikä kipu ole jatkuvaa. Koen, että kiinnostava työ kannattelee minua. Se vie ajatukset pois krempoista ja antaa tunteen, että sentään pystyn johonkin, vaikka liikkuminen onkin rajoitettua. Juuri nyt uskon, että pysyn työelämässä vielä monta vuotta. Iso asuntolainakin kannustaa. Olen vasta 57-vuotias, joten lakisääteiseen eläkeikään on vielä matkaa.