Kirjoitukset avainsanalla tätä mieltä

Väkisinkin näin joulun alla osuu silmään hyvää tarkoittavia listauksia ihanista ja ylellisistä lahjaideoista, jotka sopivat nirsoimmallekin vastaanottajalle. Just sille, jolle on vaikeaa keksiä mitään, mikä kelpaisi. No, nekin voivat mennä pahasti pieleen. Lahjainhokkini, joista monet kuitenkin pitävät:

1. Tuoksukynttilät. Luksuslahja, joka ilahduttaa vaativintakin ystävää? No ei! Ensinnäkin kynttilät jo sinänsä luovuttavat huoneilmaan melkoisesti haitallisia pienhiukkasia, joten hiukankin herkän kodissa niitä poltetaan vain parvekkeella. Ja toiseksi tuoksukynttilöiden lemua ei kestä kukaan, jolla on hajuaisti tallella. Minulla on näitä parvekkeella vino pino, enkä vain saa sytytetyksi.

2. Omatekoiset palasaippuat. Kun olen kerran päässyt sivistyksen ja nestemäisen saippuan pariin, en halua enää ikinä palata kivikaudelle, jossa liasta tummunut löllökasa lilluu vetisessä saippuakotelon puolikkaassa. Luotaantyöntävää! Ei auta, vaikka saippua näyttäisi käyttämättömänä syötävän suloiselta. Osta mieluummin leivos, jos haluat lahjoittaa jotakin nelikulmaista ja söpöä.

3. Lahjakortit hoitoihin, joissa joku tuntematon koskettelee minua. Käyn kampaajalla, mutten nauti siitä. Olen kokeillut hierontaa, fysioterapiaa, osteopatiaa, hermoratahierontaa ja akupunktiota, mutta en ole vielä tavannut yhtään ammattilaista, jonka kosketuksesta en tulisi kipeäksi. Kehoni on ilmeisen yliherkkä, ja hemmotteluhoidot ovat minulle kidutusta. Onneksi lähipiirini tietää tämän.

Jottei tule väärää käsitystä, niin minulle kelpaavat kyllä monenlaiset lahjat, eikä niiden tarvitse olla erityisen kummallisia tai oivaltaviakaan. Melkein päinvastoin: mitä perinteisempi, sitä varmemmin kelpaa. Suklaa, lakritsi, marmeladit, kakut, leivokset, kukat, viini, rommi, samppanja? Tänne vaan kaikki! Kirjat, lehdet, korut, kyllä kiitos! Miksen ole vielä koskaan saanut lahjaksi yhtään ihonhoito- tai kosmetiikkalahjapakkausta? Lahjakortti lankakauppaan, vaatekauppaan tai puutarhamyymälään - mahtavaa! Unelmien lahja: uusi kamera.

Mitkä ovat sinun yllättävät lahjainhokkisi, siis sellaiset, jotka monille ovat unelmien täyttymys?

--

Päivän kuvat: Joulukoristeita kartiovalkokuusessa parvekkeellani.

Kommentit (3)

JattaM
1/3 | 

Ihanaa, en olekaan ainoa: pysykööt minusta loitolla tuoksukynttilät, itsetehdyt saippuat ja myös kaikki kosmetiikkalahjat. Pieleen menevät kuitenkin. Karmein on muutaman vuoden takainen "kosmetiikkahoitolan lahjakortti" joka puolisoparalle oli myyty paikallisen ostoskeitaan käytävällä.

Ideasi lahja-arpajaisista edellisessä postauksessa oli aika mainio, ja kauniisti toteutettu.

Maija
Liittynyt15.10.2015
2/3 | 

Huh Jatta, arvasin että täytyy meitä joku muukin olla. Mutta aina kun joku esittelee Facebookissa tai muualla ihania itse valmistamaan saippuoita, kymmenet naiset tykkävät eikä kukaan kehtaa sanoa mitä mieltä oikeasti ovat. Sillä ei kai kukaan nitä oikeasti käytä?

MarjattaP
3/3 | 

Täällä vielä yksi aivan samaa mieltä oleva!   Tuoksukynttilät, huh!  Toivottelen sulle ja läheisillesi oikein mukavaa Joulua ja pelkästään mieluisia  lahjoja!  

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Pilatesrulla on kuulemma joulun suosikkilahja. En ihmettele yhtään, onhan sillä kaikki helpon lahjan tunnusmerkit. Pötkylä on helppo ostaa, sitä ei ole vielä ihan jokaisella, yksi koko sopii kaikille ja lahja liittyy liikuntaan. Onhan se niin hienoa lahjoittaa rakkailleen hyvää oloa ja kehon hyvinvointia.

Paitsi että pilatesrullalla eli foamrollerilla saa kyllä itsensä kipeäksi nopeammin kuin ehkä millään muulla välineellä. Ei tarvita kuin muutama kunnon pyöräytys pitkin reiden ulkosyrjää, niin herkimmiltä yöunet menivätkin sitten siinä. Veikkaan, että väline kerää useimmissa kodeissa pölyä ennen kuin arvaammekaan.

Ja rullia on toki ainakin kahta pituutta ja useita kovuusasteita, joten ei se yksi koko välttämättä ole jokaiselle oikea. Pehmeimmät on tarkoitettu pilateksen apuvälineiksi, kovimmat pehmittämään lihaskimppujen kudoksia. Nystyräpintaisten rullien ideana on parempi pureutuminen lihasten ja lihaskalvojen kipeisiin kohtiin, joita tässä yhteydessä kutsutaan triggerpisteiksi.

En osaa sanoa, miten rullaa pilateksessa käytetään enkä ole ollut ryhmäliikuntatunneilla, joita foamrollerin ympärille myöskin on kehitetty. Olen kuullut, että jälkimmäiset ovat aika rankkoja, ja uskon sen kyllä. Itse hankin pilatesrullan viime syksynä osteopaatin neuvosta.

Rintakehän venyttämiseen foamroller sopii erinomaisen hyvin.

Myynnissä on eniten lyhyitä rullia, joilla sanotaan olevan helppoa pehmitellä tarkasti juuri haluamiaan lihaksia ja lihaskalvoja. Minulla on kuitenkin monipuolisempi pitkä, keskikova rulla. Osteopaatti neuvoi asettumaan rullan päälle selälleen niin, että koko selkäranka lepää rullan päällä. Olkapäät ja kädet laskeutuvat sivuille alas, jolloin rintakehä venyy tehokkaasti ja nautinnollisesti. Tähän tarkoitukseen pitkä foamroller sopii erinomaisen hyvin. Lyhyellä tämä asento ei onnistukaan.

Olen myös rullaillut kipeitä reisiäni sekä edestä että sivulta. Oikean asennon ja tekniikan tajuaminen vaati kaksi osteopaatin ohjauskertaa. Netistä löytyy kuitenkin helposti kuvia ja videoita, joiden avulla minäkin olisin voinut tarkistaa oikeat otteet, jos olisin hoksannut.

Rullaus ei onnistu, jos olkapäät tai ranteet ovat kovin kipeät, koska vartaloa kannatellaan rullatessa käsien varassa. Ei tosiaan kannata aluksi rullata pitkään samaa kohtaa, eikä koskaan luiden tai nivelten päältä. Tätä herkkua pitää annostella varovasti.

Koin kyllä saavani rullailusta apua etenkin etureisien kipuihin - nehän eivät ole johtuneet jänneongelmista eivätkä hermopinteistä, kuten takareisikipuni. Ranne- ja olkapääongelmien takia rullan käyttö ei ole jäänyt osaksi päivittäistä rutiiniani. Käytän nykyään sitä pelkästään rintakehän avaamiseen, vaikka se on koko ajan käden ulottuvilla.

Tässäkin lajissa on tärkeää, että tietää, mitä tekee.

Pilatesrullatreenin sanotaan pehmittelevän ja avaavan lihaskalvoja eli faskioita. Lihasten kipeytyminen johtuu tämän teorian mukaan siitä, että faskioissa on runsaasti tuntohermopäätteitä, eli kipeitä ovatkin lihaskalvot eivätkä lihakset. Enpä sitten tiedä - joku fysiatri kirjoitti jossakin, ettei faskioita oikeasti voi avata muuten kuin veitsellä leikkaussalissa. Ovat sen verran sitkasta kudosta. Minullehan tuo faskiotomia tehtiin kesällä jänneleikkauksen yhteydessä.

Niin, että tarpeellinen vai turhake? Sanoisin kyllä, että tarpeellinen, mutta sen verran vaativa väline, että vain sitkeimmät käyttävät sitä vielä ensi jouluna. Tässäkin lajissa on tärkeää, että tietää, mitä tekee.

Lahjan saajalla tulisi olla joko pilatesharrastus tai lihashuollon tarvetta sekä aikaa ja halua tehdä sitä. Lisäksi tarvitaan kärsivällisyyttä ottaa selvää oikeista otteista. Pelkkä foamroller ei kenenkään hyvinvointia lisää.

--

Päivän kuvat: Amarylliksiä.

 

Tietyssä iässä -blogi saavuttaa tänään yhden vuoden kunniakkaan iän. Kertaan tässä postauksessa vuoden tapahtumia ja ennustelen tulevaa.

Aloitin blogini ikääntymis-,  terveys- ja hyvinvointiaiheisena. Minulla oli kerrottavana monipolvinen tarina siitä, miten jouduin lopettamaan liikuntaharrastukseni pakara- ja reisikipujen vuoksi ja miltä tuntui tajuta, ettei pääsekään terveenä eläkkeelle.  Parhaillaan toivun heinäkuussa tehdystä leikkauksesta, jossa jänteiden puristukseen joutunut iskiashermoni vapautettiin pinteestään. Toivon, että pystyisin vielä joskus kävelemään yli 10 minuuttia kivutta.

Omakohtaisen terveysteeman rinnalla olen käsitellyt myös useita muita aiheita. Olen kokeillut eri tyyppisiä kirjoituksia ja hiukan provosoinutkin nähdäkseni, mikä kiinnostaa lukijoita ja millaiset kirjoitukset lähtevät parhaiten leviämään sosiaalisessa mediassa. Joitakin otsikoitani hieman jopa häpeän. Olen yllättynyt siitä, etten ole saanut ylilyönneistäkään ollenkaan kielteistä palautetta. Ehkäpä se johtuu blogini vaatimattomista lukijamääristä.

Useimmat postaukseni keräävät hieman yli 200 lukijaa.

Sanoma Median laskurin mukaan useimmat postaukseni keräävät noin 200 lukijaa. On kuitenkin myös muutamia poikkeuksia. Blogini Top 5:

1. Koko ajan kännissä - Lyrica, 1720 lukijaa

2. Täydellinen juhannusmekko 55 +, 1630 lukijaa

3. Miten muutuin tunnistamattomaksi kampaajalla, 1398 lukijaa

4. Peruspuvusto 55+, 1265 lukijaa

5. Kokemuksia kortisonista, 922 lukijaa

Kaksi kiinnostavinta aihealuetta ovat olleet käyttäjäkokemukset hermostoon vaikuttavista lääkkeistä sekä pukeutuminen ja käsityöt. Vähiten kiinnostavia aiheita ovat olleet laihdutus, putkiremontti, meikit ja parvekepuutarha.

Yhteen aihealueeseen keskittyvässä Dementin omainen -blogissani käy yhä noin 2 000 kävijää kuussa, vaikka lopetin sen kirjoittamisen vuosi sitten. En tiedä, miten paljon kävijöitä Tietyllä iällä on kuukausittain, koska saan käyttööni ainoastaan kunkin yksittäisen kirjoituksen lukijaluvut. Silti arvelen, että Tietyn iän lukijakunta on suhteellisen pieni, joskin epäilemättä laatutietoinen ja tasokas. Johtuuko tilanne vähemmän kiinnostavista aiheista vai esimerkiksi huonosta hakukonenäkyvyydestä, en osaa sanoa. Varmaan molemmista.

Puhetta krempoista ja niiden hoidosta tulee riittämään niin paljon kuin jaksatte lukea.

Suuret lukijaluvut eivät ole blogin ainoa tarkoitus. Palaan ehkä myöhemmin tarkemmin motiiveihini, mutta tässä vaiheessa sanon vain, että blogi jatkuu, ja se jatkuu moniaiheisena. Minulla on jatkuvasti parinkymmenen aiheen odotuslista, eikä näytä siltä, että joutuisin ainakaan aiheiden puutteen takia lopettamaan tai edes harventamaan julkaisutahtia.

Lääkkeistä minulla tuskin riittää enää kovin paljon uutta kirjoitettavaa. Muita omakohtaisia terveysaiheita sen sijaan kehittyy koko ajan ikääntymisen edetessä, joten puhetta krempoista ja niiden hoidosta tulee riittämään niin paljon kuin jaksatte lukea.

Vaikka rakastan kukkakuvia ja parvekepuutarhaani, sitä koskevat kirjoitukset eivät ole löytäneet lukijoita Tietyssä iässä. Alasta kiinnostuneet vierailevat kenties mieluummin puutarhablogeissa, joissa ei tarvitse törmätä leikkausraportteihin. Harkitsenkin vakavasti Parveke länteen -blogin elvyttämistä viherpeukaloaiheita varten. Aion kuitenkin edelleen elävöittää myös tätä blogia kukkakuvilla.

Sisustusaiheita olen käsitellyt hyvin vähän, eikä niitä osata etsiä blogistani. Aion kuitenkin lisätä niitä jatkossa, koska putkiremontti lähestyy ja haluan kertoa sen etenemisestä. Minulla on muutamia sisustamiseen ja kodin koristamiseen liittyviä postauksia jo lähes valmiina, en vain ole ehtinyt vielä julkaista niitä. Voi tosin olla, että sisustusaiheille käy samoin kuin puutarha-aiheille. Aika näyttää.

Uskon, että kuvat epäonnistuneista asuista ovat vähintään yhtä viihdyttäviä ja hyödyllisiä kuin kuvat nappiin osuneista valinnoista

Lisää on tulossa myös pukeutumisasiaa. Olen tavallinen, vaatteista kiinnostunut pukeutuja enkä missään mielessä vaatetusalan ammattilainen. En myöskään ole koskaan ollut ammatti- tai harrastelijamalli, enkä kuulu niihin onnekkaisiin, joita kamera rakastaa. Vaatteista kirjoittaminen ja asukuvien julkaiseminen on näissä olosuhteissa aika uhkarohkeaa. Uskon kuitenkin, että juuri tavallisen, ikääntyvän, hieman ylipainoisen naisen asukuville on tilausta.

Tietyssä iässä en koe tarvetta näyttää aina hyvältä. Aion julkaista kuvia epäonnistuneistakin asuista, koska uskon, että ne ovat vähintään yhtä viihdyttäviä ja hyödyllisiä kuin kuvat nappiin osuneista valinnoista. On ollut itsellenikin silmiä avaavaa nähdä, miltä tietyt vaatteet näyttävät valokuvissa.

Olen kuitenkin jo huomannut, että asupostaukset ovat työläin bloggauksen laji, joten en voi luvata niitä joka viikko, hyvä kun kerran kuussa. Nyt on vielä tulossa pimeä vuodenaikakin, mikä vaikeuttaa kuvien ottamista luonnonvalossa.

Kiitän sinua, hyvä lukijani, mukanaelämisestä kuluneen vuoden käänteissä. Tervetuloa Tiettyyn ikään jatkossakin! Otan myös mielelläni vastaan palautetta blogista joko kommenttikenttään tai osoitteeseen maijarauha@gmail.com.

--

Päivän kuvat: Olkikukkia.

Kommentit (5)

Kati
1/5 | 

Tietyssä iässä on erittäin mielenkiintoista lukea blogiasi, missä aiheet vaihtelevat ja sivuavat omiakin mielenkiinnon kohteita. Hyvin kirjoitettu teksti ja taidolla otetut kuvat piristävät päivää. Innolla odotan jatkoa.

Maija
Liittynyt15.10.2015
2/5 | 

Kiitos, Kati, kannustavasta palautteestasi. Mukava kuulla, että aiheiden vaihtelevuus miellyttää. Jatkoa seuraa :)

MarjattaP
3/5 | 

Onnea jo vuoden ikäiselle blogillesi!  Ja tosiaan, jatkoa odotellaan.  Olen aivan samaa mieltä Katin kanssa. 

Minun piti kirjoittaa ihan muusta aiheesta, mutta sitten tuohduin. Sosiaalisessa mediassa kiertää taas kerran kuva, jonka väitetään olevan kotona asuvan vanhuksen päivän ateria. Siinä on vaaleaa mössöä mustassa rasiassa. Kommenteissa ollaan varmoja, ettei kukaan antaisi moista oksennusta syötäväksi omalle äidilleen.

Kyllä minä kuulkaas antaisin. Vaikka lihaperunasoselaatikon, kaalipadan tai tattirisoton tekisi gourmet-tason kokki - kuten saattaa tehdäkin - mössöltä se näyttäisi, kun se lätkäistään kauhalla kuljetusta ja lämmitystä kestävän kertakäyttörasian pohjalle. Ei siinä ole mitään vikaa, että ruoka näyttää siltä, mitä se on. Kyllä se silti voi olla hyvää ruokaa.

Jaa että miksei rasiassa ole mitään kasviksia? Minäpä arvaan. Tuo rasia on tarkoitettu lämpimän ruoan kuljettamiseen ja lämmittämiseen. Sinä päivänä kasvikset tuotiin erillisissä rasioissa kylminä. Ei tarvitse suorittaa hygieniapassia tajutakseen, ettei kylmiä ja lämpimiä ruokia kuljeteta yhdessä. Miltä sekin perillä näyttäisi? Ja taas olisi aihetta meuhkaan Facebookissa.

Ruokia ei ole mikään pakko tai edes tarkoitus syödä kuljetusrasioistaan.

Ja sitten se kurja tarjoiluastia. Ei se ollut mikään tarjoiluastia! Luuleeko joku tosiaan, että vanhusten ruokapalvelu asettelee ruoat posliinilautasille ja kuljettaa ne hopeakuvun alla yksi kerrallaan koteihin? Ei sitä niin tehdä. Ruoat pakataan edullisiin, kertakäyttöisiin rasioihin, ja lämpimien ruokien rasiat ovat mikronkestäviä. Eikä ruokia ole mikään pakko eikä edes tarkoitus syödä kuljetusrasioistaan!

Ruoka-annos kootaan kotona lautaselle rasioissa tuoduista osista. Se vaalea mössökin muuttuu paljon houkuttelevammaksi, kun ympärille asetellaan salaattia, raastetta ja vaikka punajuurikuutioita. Lisäksi ateriaan kuuluu lasi maitoa, voileipä ja jälkiruoka.

Maito ja leipä eivät tule ateriapalvelusta. Ei ole tarkoituskaan, että ateriapalvelu tuo kaiken, mitä vanhus päivän mittaan syö. Lisäksi tarvitaan kaupasta hedelmiä, jogurttia, maitoa, leipää, levitettä, leikkeleitä ynnä muuta, mitä kukin nyt on tottunutkin syömään.

Moni ottaisi mieluiten vain voileipää ja pullaa, jolloin ruokavaliosta muodostuu ravinneköyhä.

Ateriapalvelu ei ole vastaus siihen ongelmaan, että vanhus ei enää pysty käymään kaupassa. Se on vastaus siihen, ettei hän enää osaa tai pysty laittamaan lämmintä ruokaa. Aika usein ateriapalveluun päädytään, koska vanhuksen aloitekyky ja oman toiminnan ohjaaminen ovat heikentyneet niin, että vaikka hänellä olisi jääkaapissa ruuan ainekset, hän ei tule laittaneeksi niistä mitään. Moni ottaa mieluummin vain voileipää ja syö pullaa, jolloin ruokavaliosta muodostuu helposti ravinneköyhä.

Ateriapalvelun lisäksi vanhukselle käydään kaupassa. Sen voi tehdä perheenjäsen tai palvelun voi ostaa. Itsellenikin tuodaan kaupasta ruokaa kotiin tilauksen mukaan, vaikken ole vielä eläkeiässäkään saatika liikuntakyvytön vanhus.

Ikääntyminen yksinkertaisesti vie ruokahalun.

Vanhusten vajaaravitsemus on oikea ongelma, mutta syyllinen ei ole ruokapalvelu. Suurin syyllinen on vanhuus itse. Ikääntyminen yksinkertaisesti vie ruokahalun. Kun tulee kremppoja ja toimintakyky heikkenee, tuntuu mukavammalta jäädä kotiin. Kun ei liiku, energiaa ei kulu eikä tule nälkä. Kun ei ole nälkä, ruoka ei maistu, vaan homehtuu jääkaappiin.

Kun vanhus sanoo ruuastaan, ettei se maistu, se on toisellakin tavalla ihan totta. Maun aistiminen muuttuu ikääntyessä usein niin, että lopulta vanhus maistaa oikeastaan vain suolaisen ja makean. Siksi vanhus, joka ei ole koskaan välittänyt makeasta, syökin yhtäkkiä ensimmäisenä jälkiruuat.

Kun ei ole nälkä eikä ruoka maistu juuri miltään, kukapa viitsisi syödä. Usein ruokahalu paranee ihmeesti, kun joku toinenkin syö. Sen sijaan, että kävijä nappaa vanhuksen yököttävästä ateriasta kuvan, hän voisi kattaa sen nätisti kahdelle lautaselle ja upottaa siihen omankin haarukkansa. Maistuis varmaan vanhuksellekin paremmin.

--

Päivän kuvat: Tuntematon lehtipuu.

Kommentit (1)

Pikkutiina
1/1 | 

Lämpimän ruoan osuus ateriasta kuitenkin on pieni, noin 250 g. Asun äitini kanssa, joka on 90+ v. Minulla on terveydenhoitoalan koulutus, sekä mukavat opinnot takana ravitsemuksesta yliopistossa. Äitini syö noin 350g lämmintä ruokaa ateriaa kohden. Hän ei syö nakkeja, eikä lihaa, mutta hän käyttää voita perunoissaan ja aamupuurossaan. Lisäksi hän ottaa iltaisin tujauksen Fernet Brancaa. Tiedämme kaikki että ei hänenkään ravitsemuksensa ole täydellinen. Mutta jokainen suupala, jonka liki 100 vuotias syö on työvoitto. Tuon ikäisellä ovat ilot muutenkin vähissä, eikä elinikä jatku kuitenkaan edes 20 vuotta, vaikka söisi "täydellisesti". Eikö tärkeintä kuitenkin ole, että vanhus on tyytyväinen? Koska tulee aika, jolloin ateria tehdään vanhuksen mielen mukaan ateriapalveluissa?

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty kävelemään pitkiä matkoja, ja minulla on usein jännekipuja hamstring-syndrooman takia. Niinpä minusta ei tullutkaan maraton- eikä joogamummoa, vaan kukkamummo ja siirtolapuutarhuri. Päivitän blogia harvakseltaan, koska minulla on tällä erää vain vähän sanottavaa muusta kuin puutarhanhoidosta.

Olen Maija Rauha, 65-vuotias ja eläkkeellä. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Siirtolapuutarhapalstallani on oma kanava Instagramissa. Se löytyy nimellä villa_palanen. Kerron siellä mökin ja puutarhan kuulumisia useammin kuin täällä blogissa.

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016