Puolitoista vuotta jänneleikkauksen jälkeen aika oli viimein kypsä uudelle liikuntaharrastukselle. Laji on PhysioPilates, jota ohjaa lajiin koulutuksen saanut fysioterapeutti. Se on muuten samanlaista kuin pilates, mutta ohjaajalla on tavallista paremmat valmiudet ottaa huomioon krempat ja vaivat.

Minähän innostuin viime talvena Feldenkraisista, vaikken pystynyt tekemään läheskään kaikkia liikkeitä ja tulin tunnin jälkeen melkein aina kipeäksi. Oli ehkä minun onneni, että ohjaaja vaihtoi hetkeksi maisemaa, eikä kotikaupungistani löytynyt korvaavaa ohjaajaa. Lopetin harrastuksen siihen, enkä sen jälkeen ole käynyt millään ohjatuilla tunneilla. Hyvin vähän olen kotonakaan joogannut.

Jumppailu sujui kuitenkin joululomalla sen verran kivuttomasti, että päätin tutkia paikallisten joogasalien ja kuntokeskusten ohjelmistoa sillä silmällä. Useimmista paikoista ei löytynyt mitään, mitä olisin uskaltanut kokeilla, tai sitten aikataulut tai sijainti olivat sopimattomat.

Mutta sitten tuli match. Vaikka Oasis Pilates & Yoga on kotoani ja työpaikaltani hieman kauempana kuin moni muu sali, sinne on molemmista bussiyhteydet ovelta ovelle. Ja heillä on maanantaisin kello 19 alkava PhysioPilates-ryhmä, jonka he sanoivat sopivan myös tuki- ja liikuntaelinvaivaisille. Ilmoittauduin netissä tutustumistunnille.

Levitin mattoni eturiviin, jotta näkisin hyvin, ja pylvään viereen, jotta tuntisin oloni turvalliseksi.

Ensivaikutelma studiosta oli harmoninen. Tilat ovat hyvin suunnitellut ja kauniisti kunnostetut. Itse asiassa kaunein joogastudio, jossa olen koskaan käynyt. Tosin en ole käynyt kovin monessa.

Olin varautunut tilan mahdolliseen viileyteen Kaino-leggingseillä ja -tunikalla. Muilla oli oikeat treeniasut, ja minäkin luovuin heti tunikastani, koska sali oli varsin lämmin. Ei minun kyllä hikikään tullut tavallisessa pitkähihaisessa t-paidassa.

Pukuhuoneessa oli ison laukun mentävät, lukolliset säilytyslokerot ja aulatilassa pienemmät, lompakolle tai pienelle käsilaukulle sopivat lokerot. Kassi kaappiin numero tiu ja saliin.

Levitin mattoni eturiviin, jotta näkisin hyvin, ja pylvään viereen, jotta tuntisin oloni turvalliseksi. Hieman hirvitti, kun ohjaaja kysyi ensimmäiseksi, moniko oli ensi kertaa pilatestunnilla. Kukaan ei ollut. Fuskasin vähän, koska olin ollut vain joogapilatestunnilla, ja toivoin parasta.

Lopetin tai jätin tekemättä, kun tuntui liian pahalta, mutta jouduin tekemään nämä päätökset tunnin kuluessa yksin.

Ei olisi tarvinnut huolestua. Useimmat harjoitteet olivat minulle tuttuja. Pari kertaa ohjaaja tuli korjaamaan, kun teinkin Feldenkraisia enkä Pilatesta. Feldenkraisissahan tavoitteena on käyttää mahdollisimman vähän voimaa. Liikeradat saadaan laajoiksi ja vaivattomiksi kehon eri osien yhteistoimintaa korostavalla tekniikalla. Pilates taas tähtää paljolti korsetin vahvistamiseen, ja keskivartalon syvillä lihaksilla teetetään töitä melkein koko ajan, kun muu keho liikkuu. Tämä on aika iso ero.

Sen sijaan takareisiongelmiini ohjaaja ei reagoinut mitenkään. Jätin takareisivenytykset oikeastaan kokonaan väliin enkä pystynyt tekemään pakaroita ja reisiä rassaavia liikkeitä kuin ehkä puolet siitä mitä olisi pitänyt. Olisin odottanut, että hän olisi jo ennen tuntia kysynyt, minkä tyyppisiä vaivoja osallistujilla on, ja ottanut ne sitten huomioon tunnin aikana. Juuri siksi kai tunnin nimi on PhysioPilates, että krempat otetaan huomioon? Nin ei käynyt. Tietenkin on mahdollista, että hän tunsi muut osallistujat ennestään tai oli jutellut heidän kanssaan ennen tuntia, kun en ollut paikalla näkemässä.

Koetin pysyä mukana, mutta lopetin toistot kesken, kun alkoi tuntua liian pahalta. Jouduin kuitenkin tekemään nämä päätökset tunnin kuluessa yksin. Kävin sitten tunnin jälkeen pikaisesti kertomassa hänelle, miksi tein niin kuin tein.

Kolmannella tunnilla hän kehotti niitä nostamaan kätensä tunnin aikana, jotka havaitsevat, etteivät pysty tekemään jotakin liikettä. Hän tulisi sitten neuvomaan vaihtoehdon. Näin, että tämä toteutuikin. Itse en nostanut kättäni, koska olin jo kokenut, että kyllä minun kannattaa tehdä noita takapuolta rassaavia liikkeitä, vaikka ne rasittavatkin. Uskon, että tarvitsen niitä. Eikähän ohjaaja voi minun puolestani tietää, milloin minun pitää lopettaa.

Kaikki on siis muuten hyvin, paitsi että hiukan mietityttää, mitä ne kaikki hoikat, urheilulliset leidit ajattelevat nähdessään, että juuri mikään kehoni osa ei pysty täyteen liikerataan. Takareisivammojen lisäksi myös olkapäävaivat ja kireät akillesjänteet panevat vastaan. Luulevatkohan he, että olen ikuinen sohvaperuna, jonka pitäisi vain jumpata enemmän? No, luultavasti he eivät ole edes huomanneet. Ja jos ajattelevat jotain, ovat väärässä paikassa.

Jänteeni kestävät kipeytymättä selvästi entistä useampia toistoja.

Ensimmäisen tunnin jälkeen jänteeni olivat hivenen rasittuneen tuntuiset, joten otin varmuuden vuoksi kaksi Panadolia ennen nukkumaanmenoa. Ilokseni nukuin aamuun asti. Jee! Olin liikuntatunnilla, mutta se ei tehnyt minua kipeäksi eikä valvottanut! Minähän olin melkein normaali!

Tuon jälkeen olen käynyt tunnilla neljä kertaa. Ohjelma on joka kerta vaikeutunut hieman, enkä tosiaan ole kertaakaan pystynyt tekemään kaikkea. Useimmiten olen tarvinnut särkylääkkeen nukkumaan mennessä.

Olen kuitenkin huomannut pientä kehitystä. Jänteeni kestävät kipeytymättä selvästi entistä useampia toistoja. Teen joka kerta kipuun asti ja vähän ylikin, mutta siitä ei ole seurannut mitään sellaista, mitä ei yksi särkylääke hoitaisi.

Joku monista fysioterapeuteistani sanoi, että on normaalia, että kudokset tuntuvat kipeiltä pari tuntia treenin jälkeen, mutta yöunia harjoittelu ei saisi viedä, eikä tietenkään kipu saisi kestää useita päiviä. Näillä kriteereillä mitattuna PhysioPilates sopii minulle ihan hyvin.

Joogasalin kassa näytti kyllä hieman kummastuneelta, kun kieltäydyin tulemasta lähes samalla hinnalla salille kaksi kertaa viikossa. Perustelin väittämällä, etteivät jänteeni kestä enempää kuin kerran viikossa. Sehän ei oikeastaan ole totta. Kyllä jänteeni kestäisivät useamminkin, mutta eivät mitään rajumpaa, ja PhysioPilatesta on vain kerran viikossa.

Oli miten oli, olen jo alkanut katsoa treenivaatteita sillä silmällä. Ostamaan asti en ole päässyt, koska koot loppuvat kesken. USA:ssa näyttää olevan paljon xxl-kokoisten urheiluvaatekauppoja, mutta kotimaasta en ole vielä löytänyt yhtään. Mistä te muut hankitte liikunta-asunne? Olen joogasalin ainoa selvästi ylipainoinen enkä haluaisi sen lisäksi olla ainoa alusvaatteisillaan.

--

Päivän kuvat: Bougainvilleoita eli ihmeköynnöksiä Benalmadenasta.