Viime viikolla uutisoitiin, että liikunta pienentää työkyvyttömyyden riskiä, parantaa toimintakykyä ja vähentää sairauspoissaoloja. Myönteisiä vaikutuksia oli havaittu sekä kohtalaisen rasittavalla että rasittavalla liikunnalla.

Selvähän se, sanoi saivartelija. Totta kai paljon liikkuvat ovat muita terveempiä. Täytyy nimittäin olla terve pystyäkseen harrastamaan kohtalaisen rasittavaa tai rasittavaa liikuntaa. Eivät kipeät pysty useinkaan lisäämään liikuntaa.

Kiitokseksi yrityksestä palata liikunnan pariin sain plantaarifaskiitin.

Jälleen esimerkki löytyy läheltä. Aloitin uuden, rasittavan liikuntaharrastuksen, juoksun, keski-iässä. Täsmälleen niin kuin tutkija suosittelee. Mutta enpä pystynyt nauttimaan parantuneesta terveydestäni kuin muutaman vuoden ajan, kun perinnöllinen alttius, istumatyö, ikääntyminen ja rasittava liikuntaharrastus yhdessä tekivät minusta ramman.

Vietettyäni kaksi vuotta kipujen kourissa pääsin viime kesänä viimein leikkaukseen, jossa toinen iskiashermoistani vapautettiin takareisijänteiden pinteestä. Toinen, pienemmässä pinteessä ollut hermo on vielä vapauttamatta. Pystyn jo kävelemään jonkin verran, mutten vielä kohtalaisen rasittavaksi liikunnaksi asti.

Kesän tultua otin kuitenkin tavaksi kävellä töihin ja melko usein takaisinkin. Kiitokseksi yrityksestä palata liikunnan pariin sain plantaarifaskiitin. Kantapääni on tällä hetkellä niin kipeä, että joudun turvautumaan työmatkoissa hybridibussin nykivään kyytiin.

Muutamat ovat saaneet syntymälahjana juuri sen verran epämuotoiset jäsenet, etteivät ne mahdollista oikeita liikeratoja ilman ohjausta.

Enkä edes ole koskaan harrastanut mitään extremeä. Ikinä en juossut edes puolimaratonia, jollaisia monet vetelevät välipaloiksi. Toistuvat vammautumiset täysin normaalien liikuntaharrastusten parissa houkuttelevat tulkitsemaan, että liikunta ei olekaan ihan jokaiselle se graalin malja, jollaiseksi sitä kuvataan.

Vain geneettisissä arpajaisissa pääpotteja saaneet yksilöt pystyvät harrastamaan myös rasittavaa liikuntaa mielin määrin ikääntyneenäkin. Onnettaren lahjat eivät kuitenkaan käy tasan. Ihan sama, miten monella tutkimuksella todistetaan, että kaikkien kannattaisi liikkua. Gaussin käyrän vasemmassa päässä on siitä riippumatta ihmisiä, jotka eivät pysty liikkumaan yhtä paljon ja yhtä tehokkaasti kuin muut.

Muutamat ovat saaneet syntymälahjana juuri sen verran epämuotoiset jäsenet, etteivät ne mahdollista oikeita liikeratoja ilman asiantuntevaa ohjausta. He eivät saa apua ajoissa, koska he näyttävät vanhempien ja opettajien silmissä normaaleilta. Ainahan porukassa on joku, joka jää juoksukisassa viimeiseksi.

Kuinka monelle tulee mieleen, että lapsen huono liikuntasuoritus voi johtua muustakin kuin harjoituksen puutteesta? Ehkä hänellä on jokin fyysinen ongelma, kuten eripariset jalat tai jokin tavallista tiukempi tai tavallisesta millimetrin verran poikkeavaan paikkaan kiinnittyvä jänne, joka johtaa huonoihin liikeratoihin.

Myöskin aikuisena oletus on, että jokainen, joka kävelee ja juoksee, voi huoletta tehdä sitä samaa myös astetta rasittavammin. Lisää liikuntaa vain, kyllä se siitä!

Liikeradat tutkitaan vasta, kun jäsenet menevät rikki. Sitten fysioterapeutti kertoo, miten olisi pitänyt seistä, istua, kävellä ja juosta lapsesta saakka, jotta lihasten voima olisi tullut maksimaalisesti käyttöön. Se voi kuitenkin olla myöhäistä. Jo mahdollisesti vaurioituneidenkin lihasten, nivelten, lihaskalvojen ja jänteiden opettaminen harjoitteiden avulla toimimaan toisin on työlästä, ellei mahdotonta.

Eivätkä kaikkien nivelet ja jänteet vain yksinkertaisesti kestä rasitusta yhtä pitkään kuin toisten.

Ei tullut mieleeni venytellä sääriä ja akillesjänteitä 20 minuutin työmatkakävelyn jälkeen.

Lääkärini vahvisti plantaarifaskiitin syyksi äkillisen liikunnan lisäämisen ilman asiaankuuluvaa venyttelyä. Akillesjänteeni olivat kuulemma tosi kireinä. Ei tosiaan tullut mieleeni venytellä jänteitä 20 minuutin työmatkakävelyn jälkeen. Liikuin aikaisemmin niin paljon enemmän, etteivät tällaiset määrät tuntuneet liikunnalta.

Vikaa olisi voinut olla kengissänikin, paitsi ettei ollut. Jopa kevyimmissä ballerinoissani ja sandaaleissani on ilmatyynyvaimennus. Kengässä saisi kuulemma nyt mielellään olla pari kolme senttiä korkoa. Myös lisäpehmuste kantapään alla voisi helpottaa oloa.

Hoidoksi tuli akillesjänteen seudun venyttelyä monta kertaa päivässä sekä jalkapohjan faskian hierontaa peukaloilla. Lääkäri suositteli myös plantaarifaskiitin hoitoon tarkoitettua, venyttävää sukkaa yöksi. En ole vielä onnistunut hankkimaan sellaista. Sen sijaan ostin kaksi paria kompressiosukkia, joiden on tarkoitus vähentää kantapään painetta.

Seisomapöydän käyttö on tietenkin katkolla. Työpaikan lattia kun sattuu olemaan kovaa betonia. Sen päällä ei tässä tilassa paljon seisoskella.

Joten taas sitä makoillaan sohvalla antamassa tutkijoille aihetta johtopäätökseen, että vähän liikkuvilla on muita huonompi terveys.

--

Päivän kuvat: Koetan helpottaa oloani kompressiosukilla. Ainakaan vielä parin päivän käytön jälkeen en ole huomannut myönteistä vaikutusta.