Kaikki tietävät, miten pyöräillään ilman käsiä, mutta miten harrastetaan liikuntaa ilman takareisiä? Sitä olen pohtinut viime aikoina. Professori O. kielsi venyttelyn, joogan, pilateksen, juoksun, portaiden askelluksen, uinnin, siivouksen, hyppimisen, pallopelit ja ylipäätään kaiken, mikä voi rasittaa tai venyttää reisiä. Ajattelin pitkään, että pidä sitten tunkkisi. En liiku. Mutta ei sekään tunnu pidemmän päälle hyvältä.

Kokeilin monia tuttuja jooga- ja jumppaliikkeitä siltä kantilta, pystyisinkö tekemään ne käyttämättä lainkaan takareisiä. Mielestäni onnistuinkin aika hyvin. Esimerkiksi kyykkyyn-ylös-liike ei käy päinsä, koska pystyyn nouseminen rasittaa liikaa. Liikkeen voi kuitenkin korvata joogaistumisella, jossa ”istutaan” tyhjän päälle eikä mennä kyykkyyn asti.

Tietysti on paljon liikkeitä, joita en voi tehdä ollenkaan. Alaspäin katsova koira ei käy päinsä, joten aurinkotervehdyskään ei onnistu. Kaikki liikkeet, joissa istutaan lattialla jalat suorina, venyttävät kireitä jänteitäni eivätkä siten tule kysymykseen. Jos liikkeellä on jokin muukin tarkoitus kuin reisien venyttäminen, voin tehdä sen koukistamalla polvia reilusti. Ei näytä yhtä hyvältä, mutta toimii.

Huomasin, että jopa mindfulness-joogaohjelmassa, jota tein viime keväästä syksyyn asti joka ainoa ilta, on minulle haitallinen, takareisiä venyttävä liike. Onneksi en ollut tehnyt sitä ihan täysillä, vaan jätin aina jalan vähän koukkuun. Silti tuo liike on luultavasti ylläpitänyt kipujani.

Ohjatuille jooga- tai pilatestunneille minulla ei tietenkään ole näillä reisillä mitään asiaa nyt eikä myöhemminkään. Onneksi olen tähän astikin joogannut pääasiassa kotona.

Fysioterapeutti näytti, miten vatsalihasliikkeitä voi tehdä ilman reisiä.

Turvallinen liikkeiden  suoritustapa askarrutti sen verran, että pyysin työterveyslääkäriltä lähetteen työfysioterapeutille. Olin viimeksi tavannut fyssarin viime keväänä, kun minulla epäiltiin piriformis- eikä hamstringyndroomaa. Koska harjoitteet kohdistuivat silloin väärin, eivät ne sanottavasti auttaneet. Vaivani ovat myös muuttaneet muotoaan sen jälkeen. Silloin pystyin vielä vaikeuksitta esimerkiksi menemään kyykkyyn ja ylös.

Fysioterapeutti vahvistikin, että olen joogakokeiluissani muuten oikeilla jäljillä mutta painotti, että pitkäkestoisia venytyksiä en saa tehdä. Hän myös näytti, miten vatsalihasliikkeitä voi tehdä ilman reisiä: ollaan selinmakuulla lattialla, jalat nostetaan vaikkapa tuolille ja sitten vain puristetaan ristiselkä vatsalihaksilla lattiaan. Voi sitä niinkin rutistaa, etenkin, kun on pitänyt pitkää harjoittelutaukoa ja lihaskunto on päässyt rapistumaan. Sain myös toisen, kuminauhan kanssa tehtävän vatsalihasliikkeen.

Selkälihasliikkeiden oikeasta suoritustavasta keskustelimme niin ikään. Fysioterapeutti kertoi, ettei niitä pysty tekemään jännittämättä takapuolta, mutta tuskinpa se liikaa haittaisi, kunhan ei jännitä reisiä.

Hän katsoi elkeitäni kerran ja totesi, että nyt palattiin aivan alkeisiin.

Kun sitten valitin, miten hankalaa on nostaa mitään maasta ja kerroin, etten pääse kyykystä ylös, hän katsoi elkeitäni vain kerran ja totesi, että nythän palattiin aivan alkeisiin. Polveni nimittäin kääntyivät kyykistyessäni selvästi sisäänpäin. En ollut itse huomannut tätä virheasentoa ollenkaan. Pihtipolvisuus oli ehkä kehittynyt niin, että kun takareidet olivat poissa pelistä, olin ryhtynyt ylikäyttämään reisien ulkosivuja. Eipä ihme, että reidet ovat kipeytyneet helposti, jos kävelenkin tuohon tapaan.

Nyt sain harjoitteen, jossa istahdan kapeasta haara-asennosta joogaistuntaan kääntäen samalla lihaksilla reisiä hieman ulospäin. Teen näitä istahduksia muutamia toistoja. Lisäksi alan tehdä kahta muuta harjoitetta, joissa liikutetaan säärtä ja jalkaterää ja tarkkaillaan niiden asentoa suhteessa takareiteen.

En oppinut kerralla ja melkein poru pääsi, kun en ensin tajunnut, mutta sitten oivalsinkin!

Fysioterapeutti opetti myös yhden polven kyykistymisen sekä näytti, miten siitä noustaan näppärästi ilman takareisiä. En oppinut kerralla ja melkein poru pääsi, kun en ensin tajunnut, mutta sitten oivalsinkin! Nyt ei tarvitsekaan ostaa sitä roskanpoimintakeppiä, jolla olin ajatellut ryhtyä poimimaan sukkia lattialta.

Jos oikeasti kävelisin pihtipolvisena, nyt olisi varmasti löytynyt syy vaivojeni pitkittymiseen. Valitettavasti en oikein usko, että kävelyssäni on isompaa vikaa. Kyykkyyn menossa vain. Aion kuitenkin kiinnittää asiaan huomiota ja tehdä harjoitteeni kiltisti.

Sain myös vahvistuksen sille, että voin aloittaa uudelleen kuntopyöräilyn minivastuksella ja reisien rullailun pilatesrullalla. Nyt minulla on siis jälleen harjoitusohjelma. Ei muuta kuin joogamattoa kuluttamaan!

Paitsi että ei saa taaskaan innostua liikaa. Voi voi! Koville ottaa.

--

Päivän kuvat: Tiedätte kyllä mistä.