Kirjoitukset avainsanalla lääkkeettömät hoidot

Väitän, että olisin päässyt kahden viime vuoden aikana paljon vähemmällä, jos olisin tajunnut aloittaa vaivapäiväkirjan pitämisen ajoissa. Koska en pitänyt kirjaa kivuista, erehdyin yhä uudelleen uskomaan, että ne ovat vähenemässä ja olen paranemaan päin.

Viimeisin fysioterapeuttini esitti toteamuksen, joka sai uteliaisuuteni heräämään. Hän sanoi, että niin kauan kuin emme tiedä, millainen liikkuminen, toiminta tai kehon asento on yhteydessä kipuun, harjoitteetkaan eivät välttämättä riitä helpottamaan tilannetta. Pitäisi tietää, mitä teen väärin, että se voitaisiin korjata.

Olihan sitä väärin tekemistä jo pitkään etsitty, mutta nyt päätin ottaa asian haasteena. Ryhdyin pitämään päiväkirjaa, johon merkitsin joka päivä kivut, kävelyn, istumisen, harjoitteet, muun liikunnan, lääkkeet, hoidot ja unen.

Rautanaula ensin oikealla ja sitten vasemmalla, jonka jälkeen laaja-alainen kipu molemmin puolin.

Otteita päiväkirjasta:

28.5. Päivä lähes kivuton. Illalla nasta vasemmassa kankussa. Nukkumaan mennessä rautanaula ensin oikealla ja sitten vasemmalla, jonka jälkeen laaja-alainen kipu molemmin puolin. Panadol, kipugeeli, mindfulness. Panacod klo 01.40.  LIIKKUMINEN: Vain harjoitteet x 2, ei kävelyä. Istumista 1,5 tuntia. UNI 02.45-10.45, 8 tuntia

30.5. Päivällä kivuton. Istumista noin 7 tuntia, tauotus ja mindfulness. Nokoset klo 19-20 (selällään) jonka jälkeen klo 20 lähtien rautanaula vasemmalla. Myöhäisilta kivuton. Panadol, kylmäpakkaus. Nukkumaan mentyä rautanaula oikealla, myöhemmin reidet kipeät, ei kivutonta asentoa, Panadol ja kipugeeli, mindfulness, kävelymeditaatio. Aamulla rautanaula vasemmalla, reidet kipeät. Voltaren Rapid. LIIKKUMINEN: Kävely 2 x 10 min, harjoitteet x 2, vähän pilatesta. Uni 02-06, 4 tuntia.

3.6. Herätessä kivuton, työpaikalla pientä painetta. Mindfulness. Illalla selällään levätessä oikealla iso rautanaula. Panadol Extend x 2. Kuohuviiniä.  Kävelyä 10+10, istumista 7 + 1. Harjoitteet x 2. Arcoxia. Uni nopeasti, klo 12-07, 7 tuntia.

6.6. Nasta vasemmalla koko päivän. Istumista 8 tuntia. Kävelyä 2 x 10 min. Harjoitteet x 2. Panacod Extend x 2, Arcoxia, kipugeeli. Uni seuraavana yönä klo 05-07, kaksi tuntia!

7.6. Aamulla päänsärkyä, ei pakarasärkyä. Päivällä nasta vasemmalla koko ajan. Istumista 4 tuntia. Panadol Extend x 2, Arcoxia, kipugeeli.  Harjoitteet x 2. Uni klo klo 01-09, 8 tuntia

Minulla oli kipuja, kun tein väärin, mutta niitä oli myös, kun tein oikein.

Pidettyäni päiväkirjaa muutaman viikon ajan ymmärsin, ettei kivuissani ole kerrassaan mitään tolkkua. Minulla oli nyt todisteet siitä, että saatoin tulla hillittömän kipeäksi yöllä, teinpä päivällä mitä tahansa tai vaikka vain makasin lahnana. Minulla oli kipuja, kun tein väärin eli kumartelin tai nousin portaita, mutta niitä oli myös, kun tein oikein eli lepäsin, kävelin vain vähän ja tein harjoitteita.  

Lisäksi havaitsin, että vaikka söin kipulääkkeitä, nekään eivät juurikaan vaikuttaneet kivun määrään tai unen pituuteen. Ainakin osa niistä oli lakannut vaikuttamasta ja päinvastoin alkanut aiheuttaa särkylääkepäänsärkyä. Edes Panacod ei enää auttanut kuten ennen, ja laitoinkin Panacodin noiden viikkojen aikana tauolle.

Päiväkirja oli viimeinen korsi, joka katkaisi kamelin selän. Kun olin suhteellisen helpon päivän jälkeen saanut nukutuksi vain kaksi tuntia, päätin, että tämä on nyt tässä. Leikkauskortti olisi katsottava.

Leikkausaika on ensi viikon tiistaina.

--

Päivän kuvat: Pientareilta juhannuspäivänä.

Kommentit (4)

Anjakaarina
Liittynyt18.10.2015
1/4 | 

Pidin samanlaista päiväkirjaa polvileikkaukseni jälkeen, kun kivut eivät meinanneet hellittää. Yritin selvittää , miten minkäkinlainen liikunta vaikutti kipuihin, tarvitsivatko koivet enemmän vai vähemmän liikuntaa. Tulin yhtä turhautuneeksi kuin sinä: mitään loogista yhteyttä ei löytynyt. Onnistunutta leikkausta sinulle toivotellen, Anja.

Anja Pohjanvirta-Hietanen

Maija
Liittynyt15.10.2015
2/4 | 

Kiitos Anja, toivotaan tosiaan, että vaivojen syy löytyy ja pystytään korjaamaan. Hassu juttu tuo kipupäiväkirja: se ei toimi niin kuin luulisi, mutta tehokasta se on silti. Siis ei siinä välttämättä selviä, mikä liikuntamäärä tai -tapa on oikea, vaan juuri tuo, etteivät kivut ole kiinni liikunnasta. Sekin on arvokas tulos.

Hermokipuinen
3/4 | 

Hei! Täällä on myös yksi kipuihminen. Minulle on tehty selkäydinkanavan ahtauman leikkaus, josta jäi kovat hermokivut, iskiashermo oli tarttunut lihaskalvoon kiinni. Kipuja oli jo ennen leikkausta niin paljon, etten voinut kävellä kunnolla, välillä piti kontata. Sitten tuli pissavaikeuksia. Kuvissa kävin ja ainoa vaihtoehto oli kirurgin mukaan siis ahtauman leikkaus. Nyt uusissa kuvissa ilmeni, että alimmat välit ovat madaltuneet ja kuivuneet.  Lisäksi löytyi kysta selkärangasta, pahasta paikasta, jota ei voi kuulemma leikata kuin luudutusleikkauksessa, siihen en ole vielä valmis, vaikka joskus tuntuu, että olisi parempi, kun on niin kovat kivut, säteilee nivusesta alas sääriluuhun saakka. Syön myös Burana 600 mg ja Panacodia, ehkä hieman apua saan. Kovasti teen määrättyjä liikeharjoitteita. Käyn myös naprapaatilla ja nyt otin muutaman kerran kuurin hierojalla, lihakset ovat kuulemma ihan jumissa. Olen ajatellut, jos yrittäisin päästä yksityisen kautta uusiin magneettikuviin, niin selviäisi onko tullut uusia luunokkia, onko lisää madaltumia tai onko kysta suurentunut. En tosiaan tiedä mitä pitäisi tehdä. Naprapaatti ja hieroja sanoivat, että luudutusleikkaus on kuitenkin iso leikkaus ja toipuminen pitkää ja että rankaan tulee taas vuoden parin päästä kipua, koska selkärangan pitää liikkua ja kiertyä. Olen reilusti yli 50-vuotias. Niin, tuosta unesta vielä, että itse nukun noin 4 tuntia, sitten kipu alkaa, en voi nukkua kuin selällään tyyny vasemman jalan alla, villaliina mytättynä selän alle. Haluaisin niin liikkua, en olisi nuorempana uskonut, että päädyn tällaiseen tilanteeseen. Olen tosin tehnyt istumatyötä yli 30 vuotta, sekin voi olla yksi syy. Minulla on myös todettu skolioosi aikuisiässä vähän yli 40-vuotiaana. Toivon sinulle tsemppiä ja voimia. Luen taas kirjoituksiasi.

Maija
Liittynyt15.10.2015
4/4 | 

Voi miten sydämeenkäypä tarina sinulla on, Hermokipuinen. Saat kaiken myötätuntoni. On hirveää olla sekä kipeä että epätietoinen jatkosta. Unettomuus kalvaa ihmistä ja verottaa voimia vielä entisestään. Kaikki eivät tosiaan voi liikkua, vaikka haluaisivat. Ei ole kaikki pelkästään itsestä ja omista valinnoista kiinni. 

Toivottavasti löydät tilanteeseesi selkeyttä. Voimia sinulle jatkoon!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olen tainnut aina ajatella, että naisen lantion kuuluu keinua hivenen kävellessä. Näin minulle opetti myös itämaisen tanssin opettajani joskus 30 vuotta sitten. Hänen mielestään suomalaiset naiset eivät kävele luonnollisesti, vaan pingottavat lantionsa paikoilleen ja töpöttelevät menemään kuin puu-ukot.

Hän arveli sen olevan nais- ja seksikielteisen uskonnon vaikutusta. Hänen omassa lähi-idän kulttuurissaan naiset arvostavat ja nauttivat naiseudestaan, ja heidän lantionsa liikkuu lapsesta asti. Heille ei tarvitse erikseen opettaa kahdeksaa eri kahdeksikkoa, jotka lantiollaan voi piirtää ilmaan. Vai montako niitä nyt olikaan - useita joka tapauksessa.

Eihän naisen kuulu olla kuin mies, hän paasasi. Miehet kävelevät lantio liikkumatta. Naisen lantio on leveämpi kuin miehen, ja siksi kävelyyn kuuluu luonnollisena ja jopa välttämättömänä osana pieni keinunta.

Se, että lantio on liikkuva, ei tarkoita, että se on holtiton. Päinvastoin itämaisessa tanssissa tähdätään pieneen ja hallittuun liikkeeseen.

Keskimmäisten pakaralihasten kuuluu pitää lantion kori vakaasti paikoillaan kävellessä.

Kaksi eri fysioterapeuttia on viime vuoden aikana esittänyt minulle itämaisen tanssin harrastajat esimerkkinä huonosta lantion hallinnasta. Asiakkaaksi tulleilla naisilla ovat kuulemma olleet sen lajin alkeetkin aivan hukassa - aivan kuten heidän mielestään minullakin.

Kuten jo aikaisemmin kerroin, nykyisen fysioterapeuttini mielestä lantion tärkeimmät lihakset ovat keskimmäiset pakaralihakset. Niiden kuuluu pitää lantion koria paikoillaan. Jos ne ovat liian heikot, tietyt muut lihakset alkavat hoitaa niiden tehtävää, rasittuvat siinä työssä ja kipeytyvät. Kipu heijastuu joko ylöspäin alaselkään tai alaspäin reisilihasten kiinnityskohtaan, kuten minulla.

Kun nämä korvaavatkin lihakset väsyvät, ketjureaktio etenee kolmanteen asteeseen, jolloin reisien ulkosivut kipeytyvät.

Minun on vaikeaa hyväksyä ajatusta, että minun pitäisi kävellä kuin mies.

Olen nyt treenannut pakaralihaksiani päivittäin jo usean viikon ajan. Enää harjoittelu ei ole aivan yhtä pahaa kidutusta kuin alussa, mutta tuntuu kyllä jänteissä.

Palaamme yhä uudestaan myös oikeaan kävelytekniikkaan, jossa lantio pidetään tiukasti paikoillaan vetämällä napaa hiukan sisään- ja ylöspäin. Kyllä minä yritän, mutta minun on vaikeaa hyväksyä ajatusta, että minun pitäisi kävellä kuin mies. Se ei vain tunnu oikealta eikä luonnolliselta.

Mitenkäs teillä, keinahteleeko lanne?

--

Päivän kuvat: Ensimmäiset hajuherneet kukkivat jo parvekkeellani. Lajike on Villa Roma.

”Pakaralihaksia pitäisi vahvistaa, mutta takareisien jänteisiin ei saisi kohdistua lainkaan painetta. Valitettavasti yhtälö jättää erittäin vähän liikkumavaraa, sillä sellaisia liikkeitä ei ole. Treeni tulee väistämättä aiheuttamaan jonkin verran kipua, mutta se on silti välttämätöntä”, totesi fysioterapeutti.

No nyt se myrkyn lykkäsi! Professori O:n suosittelema fysioterapeutti oli täsmälleen samaa mieltä kuin professori itse, tietenkin. Edessä olisi pirunmoinen pakaratreeni ja kivulloiset viisi viikkoa. Ja se olisi vasta alkua.

Selostin professorin vastaanotolla, miten kipuni olivat kehittyneet tammikuun jälkeen: rautanaulat olivat suurimmaksi osaksi ajasta poistuneet pakaroiden keskeltä, ja kipu on nykyään enimmäkseen tylppää. Öisin on kuitenkin kovaa juilintaa takareisissä, ja reisien sivut ovat usein olleet kipeämmät kuin takalisto konsanaan. Valitin myös, etten pääse kunnolla kyykystä ylös.

Tästä professori veti johtopäätöksen, että nyt olisi pakaralihasten vahvistamisen vuoro. Olen ollut niin kauan liikkumatta, että ne ovat väistämättä heikentyneet. Fysoterapeutin mielestä heikot pakaroiden keskiosan lihakset ovat todennäköisesti jopa olleet koko ongelmani alkusyy.

”Kuulen usein tällaisesta tapahtumakulusta, että ensin on kävelyn ongelmia ja kipua pakaroiden keskiosassa. Jos tilannetta ei saada hoidetuksi, kipu siirtyy joko alaselkään tai alemmas kohti reisiä, kuten sinulla. Kun sitten takareidetkin ovat poissa pelistä, reisien sivut ärtyvät. Ensimmäinen diagnoosisi eli piriformis-lihaksen heikkous on saattanut olla aivan oikea, ja hamstring-ongelmat ovat ehkä kehittyneet vasta sen jälkeen”, fysioterapeutti lateli ja osoitti samalla kuvataulusta kutakin lihasryhmää.

Hänen mielestään vaivojani ei saada korjatuksi, ellei pureuduta oletettuun alkusyyhyn eli pakaralihaksiin. Niinpä joudun nyt tekemään aamuin illoin kolmea kivuliasta jumppaliikettä ja lisäksi vielä seisoskelemaan yhdellä jalalla. Kolme vuotta sitten nämä liikkeet eivät olisi tuottaneet minulle minkäänlaista vaikeutta ja olisin naureskellut, jos niitä olisi esitetty minulle vaivojen hoidoksi.

Mutta nyt pääsi kotona poru. Näitä kauheita kidutusliikkeitä! Ja lisäksi maksan itseni niistä kipeäksi! Professori O. määräsi 8-10 kerran kuurin, jossa kävisin fysioterapeutilla 2-3 kertaa viikossa käsiteltävänä ja ohjauksessa. Minun oli pakko pyytää pankilta lyhennysvapaata asuntolainaan, jotta selviydyn siitä.

Olen köyhä! Ja kipeä! Byääh!

Onneksi mies tuli kotiin, halasi ja lohdutti: ”Me ollaan vanhoja ja kuollaan kohta. Tajua jo!”

--

Päivän kuvat: Kirsikankukkia Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa.

Olen tehnyt onnistuneen ihmiskokeen. Kimmokkeen sille antoi torstaina Helsingin Sanomissa julkaistu lääkäri, kipututkija Helena Mirandan haastattelu, joka löytyy täältä.

Miranda on kohtalotoverini siinä mielessä, että myös hänellä on pitkittyneitä iskias- ja muita kipuja. Hänkään ei pysty patikoimaan eikä kävelemään kaupunkilomilla. Hänkin ihmettelee, miksi elämä kohtelee juuri häntä näin. Häneltä vei 20 vuotta tajuta olevansa kipupotilas. Minä selvisin häneen verrattuna vähemmällä.

Miranda kehottaa käyttämään lääkkeiden tukena mielen voimaa. Hän sanoo, että lääkkeettömien kivunhallintakeinojen ottaminen haltuun vie aikaa, mutta se kannattaa. Saman olen itsekin kokenut.

Ehkä muistattekin, että kävin ensimmäisen mindfulness-kurssini jo ennen kuin pakarakipuni alkoivat. Silloin minua vaivasivat kipeät olkapäät, jotka tekivät nukkumisen vaikeaksi. Otin harjoitteet heti jokapäiväiseen käyttöön ja sain niistä apua. Kaksi vuotta säännöllistä harjoitusta on tehnyt tärkeimmästä harjoitteesta jo automaation: kehon ja mielen rentouttaminen onnistuu yleensä muutamassa minuutissa.

Viime kesästä alkaen olen pitänyt joka päivä töissä mindfulness-breikin. Menen sohvalle selälleni makaamaan ja teen rentoutus- ja kivunhallintaharjoituksen. Tämä ja nykyinen kipulääkitykseni toimivat niin hyvin, että olen päivisin lähes kivuton.

En ole kokeillut mindfulnessia öisiin iskiaskipuihin, koska on tuntunut mahdottomalta kestää kipuja riittävän pitkään rauhallisena.

Kipuni ovat aina olleet pahimmat öisin. Saatan illalla aavistella, tuleeko tästä vaikea vai helppo yö, mutta arvaan usein väärin. Silloin havahdun noin yhden-kahden maissa yöllä siihen, että en ole saanut vielä nukutuksi, vaikka olen jo lisännyt kipugeeliäkin, ja nyt iskiaskipu yltyy. En kestä sitä juilintaa kuin muutaman minuutin, kun jo nousen ottamaan Panacod-tabletin. Sen kodeiini muuntuu maksassa morfiiniksi, joka poistaa kivut tehokkaasti. Vaikutuksen alkaminen kestää reilun puoli tuntia, jonka jälkeen yleensä nukahdan nopeasti. Yöuni jää silti usein viiteen tuntiin.

En ole koskaan edes ajatellut, että voisin yrittää mindfulnessia myös öisiin iskiaskipuihin. Tuntui mahdottomalta kestää niitä riittävän pitkään rauhallisena.

Helena Mirandan ajatuksista rohkaistuneena päätin kokeilla. En lähtenytkään lääkepurkille, vaan aloitin kipujen alettua rentoutusharjoituksen. Normaali 15 minuutin harjoitus vei kivut pois reisistä, mutta ei pakaroista. Jatkoin, vaikka juili inhottavasti. Ajattelin kipukohtia myötätuntoisesti ja annoin niille luvan olla niin kipeitä kuin niiden tarvitsee olla. Annoin luvan myös hellittää. Hellitä, hellitä, hellitä. Keskityin rauhalliseen hengitykseen, mikä tiettävästi on keino vaikuttaa tahdosta riippumattomaan hermostoon. Huomioni oli lopulta siinä, miltä hengitys tuntuu sieraimissani.

Ja ihme tapahtui: kaikki kivut katosivat. Jäljelle jäi kuitenkin outo tunne. Aivan kuin minulla olisi ollut levottomat jalat koko kehossa: minun oli pakko vaihdella asentoa ja tajusin, etten pystyisi nukkumaan, ellei tämä tila vaihtuisi johonkin toiseen. Oli kuin hermoni olisivat niin kireällä, että ne värähtelivät ja soivat hiljaa koko kehossa.

Tein samoin kuin levottomien jalkojen häiritessä: nousin vuoteesta ja tein noin 10 minuuttia kävelymeditaatiota. Askelsin hitaasti olohuonetta päästä päähän ja keskityin jalkapohjien tuntemuksiin. Aina käännöksen yhteydessä tarkistin asentoni. Tämän jälkeen tuntui jo melkein oikealta, mutta ei ihan.

Hätkähdyksen jälkeen piti oikein tarkistaa, toimivatko kaikki raajat vai olenko halvaantunut.

Tiedättekö sen tunteen, kun unen rajamailla tuntee yhtäkkiä putoavansa? Koko keho hätkähtää ja nytkähtää ja kuin kuuluisi humpsahdus. Kun olin juuri vaipumassa uneen, koin todella voimakkaan tällaisen hätkähdyksen yhtäaikaisesti koko kehossa. Sen jälkeen piti oikein tarkistaa, toimivatko kaikki raajat vai olenko halvaantunut. En ollut. Nähtävästi kovia kokeneet ja paljon kärsineet hermoni olivat asettuneet uudelle raiteelle kautta kehon. Oloni oli täysin rento ja kivuton. Nukahdin.

Tein saman seuraavana yönä. Nyt ei tarvittu kuin normaali kivunhallintaharjoitus. Kipu aaltoili, mutta annoin sen tulla. Kun hyväksyin sen, se väistyi ja nukahdin.

Mindfulness-harjoitteet olivat osoittaneet tehoavansa kipuun yhtä hyvin kuin morfiini.

Olisin jo ollut valmis myöntämään itselleni mustan vyön mindfulnessaajan arvon - jos siis mindfulnessissa jaettaisiin vöitä kuten budolajeissa. Mutta sitten tuli kolmas yö. Puoli kolmelta kömmin kiltisti Panacod-purkille.

--

Päivän kuvat: Kevätkukkia Turun yliopiston kasvitieteellisestä puutarhasta.

Kommentit (4)

Maija
Liittynyt15.10.2015
1/4 | 

Täydennän sen verran, että myös neljäs ja viides yö kuluivat ilman Panacodia. Nyt onnistumisprosentti on 4/5. Enpä olisi ikinä uskonut, vaikka tiesin jo ennestään, että mindfulness tehoaa lihassärkyyn. Mutta että myös hermosärkyyn! Lääkärini kommentoi, että kyllä se toimii, kun potilas keskittyy asiaan ja on motivoitunut.

Ota kipu haltuun
2/4 | 

Kiitos Maija tästä hienosta kirjoituksesta :) Postasin sen kirjani Ota kipu haltuun - fb-sivuilla. Yst.terv. Helena Miranda

Maija
Liittynyt15.10.2015
3/4 | 

Kiitos kuuluu sinulle Helena! Ilman sinua en olisi uskaltanut kokeilla tätä mustan vyön mindfulnessia ollenkaan :)

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty kävelemään pitkiä matkoja, ja minulla on usein jännekipuja hamstring-syndrooman takia. Niinpä minusta ei tullutkaan maraton- eikä joogamummoa, vaan kukkamummo ja siirtolapuutarhuri. Päivitän blogia harvakseltaan, koska minulla on tällä erää vain vähän sanottavaa muusta kuin puutarhanhoidosta.

Olen Maija Rauha, 65-vuotias ja eläkkeellä. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Siirtolapuutarhapalstallani on oma kanava Instagramissa. Se löytyy nimellä villa_palanen. Kerron siellä mökin ja puutarhan kuulumisia useammin kuin täällä blogissa.

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016