Kirjoitukset avainsanalla lääkkeettömät hoidot

Mitä liikuntaa se muka on, ettei poistuta ollenkaan mukavuusalueelta. Lihasvoimaa käytetään mahdollisimman vähän, ja liike lopetetaan aina ennen kuin se ehtii venyttää mitään. Kaikessa etsitään helppoutta. Tunnilla ei tule hiki, sen sijaan vilu saattaa tulla. Heti alkajaisiksi levitetään viltti joogamaton päälle. Myös tyynyjä tarvitaan.

Kuulostaa useimpien liikuntalajien vastakohdalta.

Kävin kokeilemassa tätä epäliikuntaa, Feldenkraisia, turkulaisessa kokonaisvaltaisen hyvän olon keskuksessa, Intusiasma wellness housessa. En ollut koko paikasta ennen kuullutkaan, kun toissa viikolla postiluukusta putkahti lahjakortti, joka oikeutti kolmeen ilmaiseen tutustumiskertaan.

Johan tässä olikin oltu monta kuukautta ilman ohjattua liikuntaa, tuumasin, ja googlasin paikan.

Intusiasmalla näytti olevan laaja valikoima kehon ja mielen hyvinvointiin tähtääviä tunteja. Jooga ei siellä ole vain joogaa, vaan se voi olla myös Vinyasa flowta tai restoratiivista joogaa. Myös pilateksesta on ainakin kolmea eri muotoa. On myös tanssillisia tunteja ja BodyBalancea. Paikka toimii jäsenyyksien kautta vähän kuin kuntosali, paitsi että tarjolla on pelkkiä ryhmäliikuntatunteja ja yksilöohjausta.

Mutta olisiko siellä mitään minulle? Selitin sähköpostitse intusiasmalaisille tilanteeni erityispiirteet, kuten sen, etten saa venyttää takareisiäni. Minulle suositeltiin Feldenkraisia, jonka olisin itsekin tuntikuvausten perusteella valinnut. Hyvä merkki. Päätin mennä.

Tavoitteena on oppia luontevat, helpot ja taloudelliset tavat käyttää kehoa.

Meitä oli tunnilla neljä ensikertalaista. Aloitimme selällään maaten tunnustelemalla kehon ja lattian kohtaamispintaa alkaen kantapäistä. Hyvin mindfulnessmaista. Tunnin edetessä palasimme useita kertoja samaan asentoon kokemaan, onko jokin muuttunut. Tämä lienee ominaista Feldenkrais-tunneille: harjaannutaan aistimaan kehon viestejä.

Jos ymmärsin oikein, tavoitteena on oppia luontevat, helpot ja taloudelliset tavat käyttää kehoa. Tämä tapahtuu tekemällä liikkeitä kuultujen ohjeiden mukaan ja havainnoimalla niiden vaikutuksia. Uskoisin, että näin päädytään elegantteihin liikeratoihin, jotka eivät rasita niveliä, jänteitä ja muita kudoksia.

Feldenkrais alkoi hyvin nopeasti kuulostaa ja tuntua lajilta, jolla on minulle paljon annettavaa.

Huomasin sen myös käytännössä. Käytimme suurimman osan tunnista käden liikeradan tutkimiseen kyljellämme maaten. Luulin, etten pystyisi tekemään harjoitusta vasemmalla kädellä ollenkaan, koska olkapääni ilmoitti olevansa äreällä päällä. Siksi aloitin terveemmällä, oikealla olkapäällä ja kädellä.

Feldenkraisissa kuitenkin tiedetään, että oikean käden oppiessa myös vasen käsi oppii. Vasemman käden harjoitukset aloitettiin mielikuvaharjoituksena. Kuvittelin venyttäväni vasenta kättä ja nostavani sen ylös lattiasta. Hetken kuluttua pystyin tekemään sen oikeastikin. Käsi nousi ensin kivutta - tässähän etsittiin koko ajan helppoutta - vain ehkä 40 senttiä lattiasta.

Harjoituksen lopussa vasemman käden liikkuvuus oli kuitenkin yhtä laaja kuin oikean, eikä olkapäähän sattunut yhtään. Olin löytänyt kädelleni oikean, helpon ja vaivattoman liikeradan. Sillä oli ehkä jotakin tekemistä pienten lantion ja pään liikkeiden kanssa, joita teimme, mutta tarkemmin en osaa tässä vaiheessa sanoa.

Taisin viimeinkin löytää itselleni sopivan kuntoutusmuodon.

Erona esimerkiksi fysioterapeuttien ohjeistamiin harjoitteisiin oli se, että mitään lihaksia ei kehotettu jännittämään. Yleensähän neuvotaan tukemaan mitä tahansa liikettä syvillä vatsalihaksilla. Ei Feldenkraisissa. Saatoin kyllä silti tehdä niin.

Monesta ryhmäliikuntatunnista Feldenkrais eroaa myös siinä, että peiliin ei katsota. Ei katsota ylipäätään minnekään, vaan silmät pidetään melkein koko ajan kiinni.

Jäin tunnin jälkeen keskustelemaan ohjaajan kanssa. Tällainen opastustuokio kuuluu Intusiasman normaaliin kuvioon. Sen tavoitteena oli tietenkin kertoa tarjouksista ja jäsenyyksistä ja ottaa selvää, mitä he voisivat minulle myydä. Aistin kuitenkin ohjaajan aidon kiinnostuksen tilanteeseeni ja halun löytää minulle sopiva liikuntamuoto. Ei hän ollut myymässä. Luulen, että tulin silti ostaneeksi.

Taisin viimeinkin löytää itselleni sopivan kuntoutusmuodon, sillä tunnin jälkeen olkapääni voivat paremmin kuin vuosiin.

Jos haluatte kokeilla Feldenkraisia, osoitteesta http://www.feldenkrais.fi/ kohdasta KENELLE löytyy lyhyitä Feldenkrais-tunteja, joita voi tehdä kotona.

--

Päivän kuvat: Kesän viimeisiä ruusuja Turun yliopiston kasvitieteellisestä puutarhasta Ruissalosta.

 

(muokkaus: linkki korjattu)

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Minulla on taipumusta myöhästyneeseen vuorokausirytmiin. Virkistyn yötä kohti, ja jos en ole tarkkana, minua alkaa nukuttaa vasta seuraavan vuorokauden puolella. Se on tietenkin ongelmallista, jos työt alkavat heti aamusta.

Sairauslomalla valvoin yöt ja nukuin päivät. Illalla ei nukuttanut, kun päivällä ei ollut tehnyt mitään, ja mitäänhän ei voinut tehdä, kun ei pystynyt liikkumaan. Kivut olivat myöskin yöllä aina pahemmat kuin päivällä. Unirytmini oli epäsäännöllinen ja tahdistumaton.

Vuorokausirytmi perustuu elimistön sisäiseen kelloon. Se määrittelee aikaikkunat, joiden sisällä on otollista nukahtaa. Alkoi olla selvää, että kello 00.00-06.00 ikkuna oli tiukasti kiinni, mutta mihin tahansa muuhun aikaan se saattoi olla auki.

Kun oletettuun töihin paluuseen oli kaksi viikkoa, päätin tehdä uniremontin. Luin Terveyskirjastosta, miten säännöllinen unirytmi palautetaan, ja toimin ohjeiden mukaan:

 

1. Vähintään puoli tuntia luonnonvaloa tai kirkasvaloa aamupäivän aikana. Koska halusin säästää vähäiset kävelemiseni iltaan (jotta väsyisin), käytin Philips GoLITE BLU -valohoitolaitettani. Ladattavan, erittäin pienen laitteen valo on sinistä, ja sen sanotaan tehoavan jo 15 minuutissa. Se ei ole varsinaisesti valaisin, vaan esimeriksi lehteä lukiessa pitää olla lisäksi valot päällä tai luonnonvaloa. Olen käyttänyt laitetta aikaisemmin kaamosmasennuksen hoitoon hyvällä menestyksellä.

2. Illalla melatoniinia 5 tuntia ennen nukkumaanmenoa. Lääkelaatikostani löytyi vanhastaan Circadin-nimistä melatoniinivalmistetta. Aloin ottaa 2 mg:n tabletin heti kahdeksan jälkeen illalla. Yleensä silmäni alkoivat lupsahdella jo kymmenen maissa, ja oli aivan pakko hakeutua pitkäkseen. Olin joinakin iltoina unessa puoli yhdeltätoista ja aina ennen puoltayötä. Tarvittiin melatoniini näyttämään, missä nukahtamisen aika-aukkoni on. Olin aiemminkin käyttänyt melatoniinia, mutta olin ottanut sen liian myöhään.

 

Lisäksi otin käyttöön kaksi muuta keinoa, joita käytetään viivästyneen unirytmin palauttamiseen:

 

3. Herätys aina saman aikaan. Otin tavoitteeksi herätä puoli kahdeksalta, joka tuntui aluksi tosi varhaiselta. Mutta kun nukkumaanmeno varhaistui tuntitolkulla, myös heräsin paljon entistä aikaisemmin. Aloin havahtua jo ennen kuutta siihen, että joko leikattu alue tai se lonkka, jonka päällä olin nukkunut, oli kipeä. Se oli kuitenkin voitto, että aloin ylipäätään olla hereillä aamuisin.

4. Ei päiväunia. Kun päivällä alkoi nukuttaa, tein rentouttavan mindfulness-harjoituksen, mutta en antanut itseni vaipua uneen. Lepäsin niin monta kertaa päivässä kuin tarvetta ilmaantui. Tämä kirpaisi, koska nautin päiväunista kovasti. Päivällä nukahdan aina muutamassa minuutissa, toisin kuin yöllä. Myös nokosilta herääminen on ihanaa. Kaikkea ei kuitenkaan voi saada yhtä aikaa. Jos haluan nukkua yöllä, en vaan voi ottaa päivätorkkuja. Heti kun kokeilin torkkuja, valvoin seuraavana yönä.

 

Jo viikossa kävi selväksi, että menetelmä toimii. Kun menin aikaisin sänkyyn melatoniinin aiheuttaman väsymyksen turvin, ehdin nukahtaa ennen puoltayötä, vaikka olisin noussutkin lisäämään kipugeeliä. Itse asiassa jo pelkkä unen laadun rekisteröinti älypuhelimella auttoi minua pysymään entistä tiiviimmin vuoteessa. Rekisteröinti piti aloittaa uudestaan, jos viivyin poissa pitkään, joten jätin mieluummin säätämättä ja yritin saada unen päästä kiinni.

Yöunistani tuli nopeasti yhtäjaksoisempia, joskaan ei välttämättä pidempiä. En nukkunut kahden viikon seurantajakson aikana yhtään yli seitsemän tunnin yötä, ja keskimäärin vietin unessa kuutisen tuntia.

Unirytmini on nyt kutakuinkin kunnossa. Seuraava etappi on unen laadun parantaminen, ja se taas edellyttää kivuttomuutta. Niin kauan kuin minuun sattuu koko ajan, en voi odottaa nukkuvani kovin hyvin.

--

Päivän kuvat: Auringonkukkia.

Mitä kylpyhuoneessa tapahtuu, kun sieltä kuuluu suihkun suhinaa, veden lorinaa ja aina välillä kovaääninen ”Huiih”? No selvä se, siellä annetaan leikatulle alueelle kylmä-kuumahoitoa. Ensin muutama minuutti niin kuumaa vettä kuin iho kestää ja sen jälkeen lyhyempi jakso niin kylmää kuin sekoittajasta lähtee. Vaikka jumiutunut laite (putkiremppaa odotellessa!) ei päästä läpi kylmää vaan ainoastaan haaleaa vettä, kontrasti on riittävän iso. Jokainen vaihdos sävähdyttää.

En olisi ikinä uskonut, että vaihtosuihkut ovat näin tehokkaita. Toipumisessa takapakkia ottanut, erittäin äreä leikkausalue lähti paranemaan heti ensimmäisen hoitokerran jälkeen, ja jokainen kerta on parantanut tilannetta.

Kävelin eilen yhteensä 12 korttelinväliä ja istuin lisäsi pari tuntia kampaajan tuolissa ilman muita ongelmia kuin seuraavan yön särky. Pystyin kävelemään melkein normaalisti koko matkan. Jipii! Tämä lupaa hyvää töiden aloitusta ajatellen.

Olisiko tehokas hoito unohdettu, koska se on ilmainen?

Vaihtosuihkut vilkastuttavat voimakkaasti aineenvaihduntaa. Kudosnesteet ja veri lähtevät liikkeelle, kuona-aineet saavat kyytiä ja kudoksiin virtaa paranemiseen tarvittavia aineita. Mitä lie siellä sitten tapahtuukin, mutta hurjan rentouttavalta se tuntuu. Vaikutus on luultavasti saman tyyppinen kuin avantouinnin tai saunan jälkeisen lumessa kieriskelyn.

Hoitona vaihtokylvyt ovat ikivanha. Tulee välittömästi mieleen sanapari muinaiset roomalaiset, vaikka koulun äidinkielenopettaja kielsi koskaan käyttämästä sitä. Olisiko hoito unohdettu, koska se on lähes ilmainen? Siis Suomessa, jossa vettä riittää. Kenelläkään ei ole intressiä rummuttaa sen puolesta.

Vaihtosuihkuttelu aloitetaan kuumalla vedellä ja lopetetaan aina kylmään. Urheiluvammojen hoitoon liittyvien tutkimusten perusteella suositellaan, että kuumalle altistus kestäisi 1-2 minuuttia ja kylmällä suihkuttelu 10-30 sekuntia. Tosin yhden tutkimuksen mukaan minuutti kylmää ei vielä riitä.

Olen itse suihkutellut tuntemusten mukaan. Kyllä sen tietää, milloin vaikutus on saavutettu ja on aika vaihtaa lämpötilaa. Hoidon loppuvaiheessa aluetta alkaa kutittaa sisäisesti. Se on hauska tunne, joka kertoo minulle, että hyvin menee.

Ei sinne suihkuun varsinaisesti tee mieli, myönnetään. Siellähän on märkää ja kylmää, ja takareisiä suihkutellessa olkapäät väsyvät ja kipeytyvät. But I’m worth it.

--

Myöhempi lisäys: Sairaalasta saamissani hoito-ohjeissa ei mainittu kymä-kuumahoitoa vedellä vaan ainoastaan kylmähoito kylmäpakkauksella, geelillä tai jääpaloilla. Olin kyllä kuullut vesihoidosta, mutta en ollut koskaan kokeillut sitä, koska suihkustani ei tule kylmää vettä.

--

Päivän kuvat: Ruusuliljoja parvekkeellani.

On aina hyvä hetki, kun avaan pakastimen laatikon ja näen käyttövalmiin kylmäpakkauksen. Jess, luvassa on vähintään tunnin verran tehokasta kivunlievitystä. Tätä riemua on viime aikoina riittänyt. Leikkauksen jälkihoitoon kuului kylmäpakkauksen käyttö aluksi useita kertoja päivässä, ja olen jatkanut säännöllistä kylmähoitoa iltaisin. Jääpalojen tai pakastehernepussien kanssa ei ole tarvinnut ryhtyä puljaamaan, koska minulla oli kylmähoidon välineet jo valmiina.

Yleisemmin kylmällä hoidetaan akuuttia kipua revähdyksen, nyrjähdyksen, ruhjeen tai leikkauksen jälkeen sekä lievitetään kroonista lihasten ja pehmytkudosten kipua. Kylmyys myös vähentää kudosten turvotusta. Oman kokemukseni mukaan kylmäpakkaus täydentää hyvin kivun lääkehoitoa ja riittää ainoaksikin hoidoksi, jos kipu on lievää. Päänsäryssä pakkauksen viileys tuntuu kerrassaan ihanalta.

Kunnollinen kylmäpakkaus kuuluukin mielestäni kotiapteekin perusvarustukseen. Kipu- ja tulehduskipulääkkeiden tarve vähenee kylmähoidon ansiosta, mistä on etua etenkin pitkäaikaisissa kiputiloissa.

Kylmäpakkauksissa on kuitenkin eroja. Ehdin käyttää loppuun useita vähemmän hyviä kylmäpakkauksia ennen kuin löysin nykyiset erittäin hyvät.

Hyvä uudelleenkäytettävä kylmäpakkaus on jaettu osastoihin, jolloin se ei jäädy kivikovaksi levyksi, vaan sitä pystyy hieman taivuttamaan heti pakastimesta otettuakin. Pintamateriaali on niin paksua ja kestävää, että pakkauksen päällä voi maata tai istua toistuvasti ilman, että täytteet pursuavat ulos. Iholle miellyttävä, samettimainen pinta on plussaa.

Käytän mieluiten vähintään kuusi tuntia pakastimessa ollutta, täysin jäätynyttä kylmäpakkausta.

Pakkauksia kannattaa olla vähintään kaksi, jos tarvitsee kylmähoitoa usein tai laajalla alueella. Kun aamulla herää lämminneen pakkauksen vierestä, voi noutaa pakastimesta toisen. Pakkaus viilenee riittävästi jo tunnissa tai parissa, mutta käytän mieluiten vähintään kuusi tuntia pakastimessa ollutta, täysin jäätynyttä pakkausta, koska koen, että se pysyy pisimpään viileänä.

Minulla on myös pieni kylmäpakkaus, joka on juuri sopivan kokoinen otsalle päänsäryn hoitoon.

Olkapääkipujen hoitoon kunnolla sopivaa tuotetta en ole vielä missään nähnyt, vaikka juuri sitä tarkoitusta varten aikanaan hankin ensimmäisen kylmäpakkaukseni. Olkapäälle sopisi parhaiten kapea ja pitkähkö ja/tai kaareva kylmäpakkaus, jonka voisi asetella kiertäjäkalvosimen päälle.

Hankalinta kylmäpakkauksen käytössä on sen pitäminen paikoillaan. Sen voisi varmaankin sitoa kohdalleen joustavalla pannalla, tukisiteellä tai vaikka pitkällä huivilla, mutta en ole viitsinyt, koska pakkausta on mukava myös siirrellä hieman. Kankkukivun hoidossa ongelma ratkeaa yksinkertaisesti istumalla tai lepäämällä pakkauksen päällä. Selkäkivun hoitoon on saatavissa erityinen vyö, johon pakkaukset voi kiinnittää. Samaa pakkausta voi käyttää myös lämpöhoitoon.

Kylmähoidon(kaan) hyödyllisyydestä ei olla ammattipiireissä täysin yksimielisiä. Jotkut kokevat etenkin pitkitetyn kylmähoidon hidastavan urheiluvammojen paranemista. Asiaa on vaikeaa tutkia ihmisillä, mutta oma koekaniininsa voi jokainen olla. Jos siitä on apua, siitä on apua. Minulle on ollut.

--

Päivän kuvat: Kun kietoo täysin jäätyneen kylmäpakkauksen astiapyyhkeeseen, sitä pystyy pitämään iholla pitkään.

 

 

Kommentit (2)

MarjattaP
1/2 | 

Kiva, että esittelit hyväksi havaitsemasi kylmäpakkauksen.  Täytyypä laittaa merkki muistiin.

Maija
Liittynyt15.10.2015
2/2 | 

Nuo olen tosiaan kokenut paremmiksi kuin ne läpinäkyvät pussit, joissa on sinistä geeliä sisällä. Niitä minulla on ollut useammaltakin valmistajalta.

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty kävelemään pitkiä matkoja, ja minulla on usein jännekipuja hamstring-syndrooman takia. Niinpä minusta ei tullutkaan maraton- eikä joogamummoa, vaan kukkamummo ja siirtolapuutarhuri. Päivitän blogia harvakseltaan, koska minulla on tällä erää vain vähän sanottavaa muusta kuin puutarhanhoidosta.

Olen Maija Rauha, 65-vuotias ja eläkkeellä. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Siirtolapuutarhapalstallani on oma kanava Instagramissa. Se löytyy nimellä villa_palanen. Kerron siellä mökin ja puutarhan kuulumisia useammin kuin täällä blogissa.

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016