Kirjoitukset avainsanalla lääkkeettömät hoidot

Pilatesrulla on kuulemma joulun suosikkilahja. En ihmettele yhtään, onhan sillä kaikki helpon lahjan tunnusmerkit. Pötkylä on helppo ostaa, sitä ei ole vielä ihan jokaisella, yksi koko sopii kaikille ja lahja liittyy liikuntaan. Onhan se niin hienoa lahjoittaa rakkailleen hyvää oloa ja kehon hyvinvointia.

Paitsi että pilatesrullalla eli foamrollerilla saa kyllä itsensä kipeäksi nopeammin kuin ehkä millään muulla välineellä. Ei tarvita kuin muutama kunnon pyöräytys pitkin reiden ulkosyrjää, niin herkimmiltä yöunet menivätkin sitten siinä. Veikkaan, että väline kerää useimmissa kodeissa pölyä ennen kuin arvaammekaan.

Ja rullia on toki ainakin kahta pituutta ja useita kovuusasteita, joten ei se yksi koko välttämättä ole jokaiselle oikea. Pehmeimmät on tarkoitettu pilateksen apuvälineiksi, kovimmat pehmittämään lihaskimppujen kudoksia. Nystyräpintaisten rullien ideana on parempi pureutuminen lihasten ja lihaskalvojen kipeisiin kohtiin, joita tässä yhteydessä kutsutaan triggerpisteiksi.

En osaa sanoa, miten rullaa pilateksessa käytetään enkä ole ollut ryhmäliikuntatunneilla, joita foamrollerin ympärille myöskin on kehitetty. Olen kuullut, että jälkimmäiset ovat aika rankkoja, ja uskon sen kyllä. Itse hankin pilatesrullan viime syksynä osteopaatin neuvosta.

Rintakehän venyttämiseen foamroller sopii erinomaisen hyvin.

Myynnissä on eniten lyhyitä rullia, joilla sanotaan olevan helppoa pehmitellä tarkasti juuri haluamiaan lihaksia ja lihaskalvoja. Minulla on kuitenkin monipuolisempi pitkä, keskikova rulla. Osteopaatti neuvoi asettumaan rullan päälle selälleen niin, että koko selkäranka lepää rullan päällä. Olkapäät ja kädet laskeutuvat sivuille alas, jolloin rintakehä venyy tehokkaasti ja nautinnollisesti. Tähän tarkoitukseen pitkä foamroller sopii erinomaisen hyvin. Lyhyellä tämä asento ei onnistukaan.

Olen myös rullaillut kipeitä reisiäni sekä edestä että sivulta. Oikean asennon ja tekniikan tajuaminen vaati kaksi osteopaatin ohjauskertaa. Netistä löytyy kuitenkin helposti kuvia ja videoita, joiden avulla minäkin olisin voinut tarkistaa oikeat otteet, jos olisin hoksannut.

Rullaus ei onnistu, jos olkapäät tai ranteet ovat kovin kipeät, koska vartaloa kannatellaan rullatessa käsien varassa. Ei tosiaan kannata aluksi rullata pitkään samaa kohtaa, eikä koskaan luiden tai nivelten päältä. Tätä herkkua pitää annostella varovasti.

Koin kyllä saavani rullailusta apua etenkin etureisien kipuihin - nehän eivät ole johtuneet jänneongelmista eivätkä hermopinteistä, kuten takareisikipuni. Ranne- ja olkapääongelmien takia rullan käyttö ei ole jäänyt osaksi päivittäistä rutiiniani. Käytän nykyään sitä pelkästään rintakehän avaamiseen, vaikka se on koko ajan käden ulottuvilla.

Tässäkin lajissa on tärkeää, että tietää, mitä tekee.

Pilatesrullatreenin sanotaan pehmittelevän ja avaavan lihaskalvoja eli faskioita. Lihasten kipeytyminen johtuu tämän teorian mukaan siitä, että faskioissa on runsaasti tuntohermopäätteitä, eli kipeitä ovatkin lihaskalvot eivätkä lihakset. Enpä sitten tiedä - joku fysiatri kirjoitti jossakin, ettei faskioita oikeasti voi avata muuten kuin veitsellä leikkaussalissa. Ovat sen verran sitkasta kudosta. Minullehan tuo faskiotomia tehtiin kesällä jänneleikkauksen yhteydessä.

Niin, että tarpeellinen vai turhake? Sanoisin kyllä, että tarpeellinen, mutta sen verran vaativa väline, että vain sitkeimmät käyttävät sitä vielä ensi jouluna. Tässäkin lajissa on tärkeää, että tietää, mitä tekee.

Lahjan saajalla tulisi olla joko pilatesharrastus tai lihashuollon tarvetta sekä aikaa ja halua tehdä sitä. Lisäksi tarvitaan kärsivällisyyttä ottaa selvää oikeista otteista. Pelkkä foamroller ei kenenkään hyvinvointia lisää.

--

Päivän kuvat: Amarylliksiä.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Eräänä unettomana yönä - niitäkin minulla vielä on - kävin Kivunhallintatalossa. Se on osa yliopistosairaaloiden luomaa ja ylläpitämää erikoissairaanhoidon verkkopalvelua, Terveyskylää. Kylään on avautunut jo kuusi taloa, ja lisää on tulossa.

Kivunhallintatalo antaa luotettavaa tietoa leikkauksen jälkeisestä kivusta, syöpäkivusta ja pitkäaikaisesta kivusta. Minua kiinnosti tietysti pitkäaikainen kipu, jota itse poden. Tein heti ensimmäiseksi Pohdi ja testaa -osiosta pitkäaikaisen kivun tietovisan, jossa paljastuin guruksi, joka tietää jo melkein kaiken. Muka.

Löysin kuitenkin sivustolta myös uutta ja hyödyllistä. Itsehoito-osiossa on pitkä artikkeli jaksottamisesta, jonka avulla on mahdollista ehkäistä kivun hallitsematonta voimistumista.

Saan palkakseni pari päivää jatkuvat kivut ja unettomia öitä, jos erehdyn esimerkiksi siivoamaan.

Nimenomaan tuo on tämänhetkinen kipuongelmani: kivun hallitsematon voimistuminen, kun teen jotakin aivan normaalia ja arkipäiväistä. Saan palkakseni pari päivää jatkuvat kivut ja unettomia öitä, jos erehdyn esimerkiksi siivoamaan.

Professori O. kielsi minulta imuroinnin jo kauan sitten, koska imuroinnissa ajoittain tarvittava etukeno rasittaa pahasti takareisiä. Myös kylpyhuoneen siivoaminen on myrkkyä jänteilleni.

En mitenkään rakasta siivoamista, päinvastoin. Kodin siivottomuus kuitenkin rasittaa niin pahasti, että tekisi mieli jo tarttua imuriin ja mikrokuituliinaan. Puolisoni supertaito on olla näkemättä villakoiria, vaikka ne pyörivät hänen nilkoissaan. Siksi meillä alkaa olla paikoitellen hieman siivotonta, vaikka hän tekee parhaansa. Ammattimaisen siivoojan palkkaamiseen ei tällä hetkellä ole taloudellisia mahdollisuuksia.

Toinen ongelma on edelleen kävely. Pystyn kävelemään 10 minuuttia kerralla ilman ikäviä jälkiseurauksia, mutta joinakin päivinä jo 15 minuuttia aiheuttaa myöhemmin kipua. Kuntopyöräilyssä viisikin minuuttia on liikaa. Tätä on hyvin vaikeaa hyväksyä.

Päivittäinen kuormitus pilkotaan entistä selvästi pienempiin osiin, joiden välissä tehdään jotakin rentouttavaa tai elvyttävää

Kivunhallintatalossa mainitaan, että tekemisen jaksottaminen on yllättävän vaikeaa monille kipupotilaille. Tunnistan itseni artikkelista täysin. Haluaisin pystyä samaan kuin ennenkin, ja jatkan tekemistä mieluiten kipuun asti. Tämä ei kuitenkaan ole toimiva malli pitkäaikaisessa kivussa.

Jaksottaessa tarkastellaan viikoittaista ja päivittäistä kuormitusta siten, että tekemistä ja lepoa pyritään jakamaan tasaisesti jokaiseen päivään. Päivittäinen kuormitus pilkotaan entistä selvästi pienempiin osiin, joiden välissä tehdään jotakin rentouttavaa tai elvyttävää. Kuormittavina mainitaan sekä istuminen, liikkuminen että kotiaskareet.

No juuri niin! Jos olen samana päivänä jo istunut pitkään, liikkumisen kanssa pitää olla todella tarkka. Jos olen kävellyt, en enää voi seistä tuntitolkulla keittiössä valmistamassa ruokaa. Oikeastaan kaikki, paitsi vatsallaan makaaminen on minulle kuormittavaa, vaikka istuminen sujuukin jo melko hyvin.

Artikkelissa neuvotaan arvioimaan, miten kauan jaksotettavaa asiaa on mahdollista tehdä ilman kipuseurauksia. Tästä määrästä vähennetään 10 %. Lepojaksot ovat mieluummin tunteja kuin minuutteja, ja myös niiden käyttö suunnitellaan ennalta. Venyttelyn tai rentoutuksen jälkeen voi tehdä uuden kuormittavan jakson. Pahimpina kipupäivinä kuormituksen tavoiteajan voi vaikkapa puolittaa.

Työnteossa ei ole mahdollista pitää tuntien taukoja ja jatkaa istumista vasta sitten.

Parin viikon jälkeen arvioidaan, onko jaksotus toimivaa vai pitääkö sitä rukata. Jos hyvin käy, kuormittavia jaksoja voi vähitellen  pidentää.

Tässäpä minulle seuraava projekti. Ei enää pitäisi lähteä tunnin kävelylenkille kylmiltään, vaan tyytyä aluksi 9 minuuttiin ja pidentää kävelyjä hitaasti, mutta määrätietoisesti. Onnistuukohan se?

Ei välttämättä onnistu. Tuntuu, että Kivunhallintatalon ohjeet on laadittu ihmisille, jotka ovat eläkkeellä tai sairauslomalla. Työnteossa ei ole mahdollista pitää tuntien taukoja ja jatkaa istumista vasta sitten. Mutta jospa edes viikonloppuisin pyrkisin omaksumaan uusia, entistä maltillisempia tapoja.

--

Päivän kuvat: Syksyn viimeisiä kukkia Ruissalosta.

 

 

Jos ei ole itse kokenut levottomia jalkoja, voi olla vaikeaa mieltää, miltä se tuntuu. Tuntemus on epämiellyttävä, mutta hyvin epämääräinen. Esimerkiksi lihaskrampista ei ole kyse. Rentouttaminen ei tehoa vaivaan ollenkaan, vaan pelkästään pahentaa oloa. Jalkojen liikuttaminen vie tuntemukset pois, mutta vain hetkeksi. Pian on taas ihan pakko vaihtaa jalkojen asentoa.

Minulla oli aikaisemmin levottomat jalat aika harvakseltaan. Pakara- ja reisikipujen yltyessä myös tämä vaiva aktivoitui niin, että pahimmillaan minulla oli ikäviä tuntemuksia jalkojen koko mitalta, pakaroista jalkateriin asti. Ja tietenkin juuri silloin, kun olisi pitänyt levätä, eli öisin. Melkein joka yö.

Koska muut kivut olivat paljon voimakkaampia, en koskaan maininnut tästä vaivasta lääkärille. Taisin myös ajatella, että jos pakarakivut saadaan pois, myös levottomat jalat katoavat. Niin ei ole kuitenkaan käynyt.

Levottomista jaloista kärsivän hermostosta ei löydetä mitään vikaa.

Ilmeisesti levottomilla jaloilla eli Willis-Ekbomin sairaudella ei tosiaan ole mitään yhteyttä pakarakipuihini eikä iskiashermoonikaan, koska vika on keskushermostossa. Täsmällistä syytä ei tiedetä, mutta syyttävä sormi osoittaa välittäjäaineiden, lähinnä dopamiinin, puutokseen aivoissa ja selkäytimessä. Myös rauta-aineenvaihdunnalla saattaa olla asian kanssa jotakin tekemistä, mutta raudan saannin lisäämisen ei ole todettu helpottavan oireita.

Viime vuonna valmistuneen tamperelaisen tutkimuksen mukaan levottomiin jalkoihin tosin liittyy hapenpuute jaloissa. Tämä tulkinta haastaa ajatuksen keskushermostosta oireiden syynä.

Levottomista jaloista kärsivän hermostosta ei löydetä tutkimalla mitään vikaa. Vaiva näyttäisi olevan periytyvä, ja on tyypillistä, että se pahenee iän myötä. Juuri niin kuin minulla.

Kahvi, alkoholi ja serotoniinin takaisinoton estäjät saattavat laukaista tai pahentaa ongelmaa. Kahvia en juo enkä lotraa viininkään kanssa järin usein, mutta serotoniinin takaisinoton estäjää olen syönyt päivittäin jo pitkään kipukynnyksen nostamiseksi. Tiedän myös vanhastaan, että se estää kaamosmasennuksen, joka minuun helposti iskee, ellen pääse harrastamaan riittävän usein hikiliikuntaa. Niin kauan kuin liikuntani rajoittuu 10 minuuttiin kävelyä kerralla, en koe voivani luopua lääkkeestä pimeänä vuodenaikana.

Miksi odottaisin, kunnes ikävä olo alkaa? Kävelymeditaatio tehoaa myös etukäteen.

Käytössäni olevasta kipulääkearsenaalista ainoastaan Panacod tehoaa levottomiin jalkoihin, eikä sekään kovin hyvin. Sen napsiminen tuntuu tällä hetkellä samalta kuin ampuisi hiirtä hirvikiväärillä, koska minulla ei ole enää kovin paljon muita kipuja.

Levottomien jalkojen lääkehoitona käytetään rauhoittavia ja epilepsialääkkeitä. Paras teho on saatu Parkinsonin taudin hoitoon kehitetyillä lääkkeillä erittäin pieninä annoksina.

Olen aina ollut valmis kokeilemaan lääkehoitoja, kun lääkäri on niitä ehdottanut. Viime vuosina olen kuitenkin kyllästänyt kehoani niin monilla lääkeaineilla, ettei juuri nyt tee mieli rynnätä lääkepurkille. Onneksi lääkkeettömiäkin hoitoja on.

Vaivasta kärsiville on kuulemma tyypillistä, että he etsivät ja kokeilevat vaivaansa lievitystä omatoimisesti. Jotkut saavat apua lämpimistä unisukista, jalkojen suihkuttelusta, jalkaöljyistä tai lisäravinteista.

Oma hoitoni on hyvin yksinkertainen.

Levottomat jalat pakottavat kävelemään. Saan ikävät tuntemukset loppumaan nousemalla vuoteesta ja tekemällä 5-10 minuutin ajan kävelymeditaatiota. Nyt olen havainnut, että hoito tehoaa myös etukäteen tehtynä. Miksi siis odottaisin, kunnes ikävä olo alkaa?

Otan ensin hyvän, jooga- ja mindfulness-harjoituksista tutun seisoma-asennon. Viivyn siinä hetken ja alan sitten kävellä hyvin hitaasti ja pienin askelin, keskittyen jalkapohjien tuntemuksiin. Teho on paras paljain jaloin.

Valmistelen iltaisin kotiini 15-metrisen ”pitkän suoran”, jonka molemmissa päissä on ikkuna. Siinä pysähdyn, tarkistan asennon ja käännyn. Olen kokeillut myös lyhyempää ja vaihtelevampaa reittiä, eikä vaikutuksella ole ollut eroa. On kuitenkin mukavampaa, kun ei tarvitse keskittyä väistelemään huonekaluja, vaan voi pelkästään kävellä.

Teen nykyään tämän viimeiseksi työkseni ennen nukkumaan menoa. Toistaiseksi hoito on toiminut hyvin.

--

Päivän kuvat: Krysanteemeja.

Takareisileikkauksesta on nyt tasan neljä kuukautta, ja tämän kirjoittaminen on hivenen kivuliasta. Olen kuin varis tervatulla aidalla: Jos ei satu takapuoleen, sattuu ranteeseen. Uuden diagnoosin sain jo pari viikkoa sitten. Minulla on jännetupen tulehdus ranteessa. Pitää etsiytyä ergonomisempaan kirjoituspaikkaan, jotta ei satu.

Käytin leikkauksen jälkeen niin pitkään niin voimakkaita lääkkeitä, että mikään ei tuntunut missään. Niinpä uusi vamma pääsi kehittymään kaikessa rauhassa. Kun pystyin jättämään lääkkeet pois, huomasin, että olin kipeä aika monesta paikasta.
Minullahan olivat myös kaikki sorminivelet, olkapäät ja oikean pottuvarpaan nivel kipeänä, kun pakaravaivojen syitä alettiin toden teolla selvittää. Lääkitys ja etenkin kortisonipistokset veivät vaivat pois, mutta nyt ne ovat tulleet korkojen kanssa takaisin.

Meni seuraavaan päivään, kun vasta oivalsin, mistä se oli tullut.

Luulin, että peukalonivelen nivelrikko vain säteilisi ranteeseen päin. Lääkäri oikaisi käsitykseni nopeasti. Hän paineli ja liikutteli kämmentä ja rannetta hivenen, kysyi, onko ranteesta kuulunut rahinaa (ei ollut) ja kertoi, mistä on kysymys. Hoidoksi hän määräsi tulehduskipulääkegeeliä ja kylmähoitoa sekä kehotti lopettamaan välittömästi sen, mistä tulehdus oli tullut.

Meni seuraavaan päivään, kun vasta oivalsin, mistä se oli tullut. Tietenkin siitä, kun makasin rahilla tai vuoteella peppu pystyssä ja naama alaspäin ja käytin lattialla olevaa läppäriä. Toki myös söin ja luin samassa asennossa. Joka kerta, kun käänsin lehden sivua, otin ruokaa lusikkaan tai painoin näppäintä, ranne taipui ylöspäin hankalaan asentoon.

Koska en pystynyt kuukausiin istumaan yhtään, vaihtoehtoja ei kauheasti ollut. Tämä sama asento oli ollut suosikkini ihan siitä asti, kun pakaravaivat alkoivat. Vietin kotona lähes kaiken aikani rahilla, koska takapuoleni ei työpäivän jälkeen enää kestänyt istumista.

Jos erehdyn tarttumaan peittoon pinsettiotteella yöllä, herään omaan huutooni.

Ranne ei ole kipeä koko ajan, vaan ainoastaan, kun yritän tehdä sillä jotakin hankalaa. Jos erehdyn tarttumaan peittoon pinsettiotteella yöllä, herään takuuvarmasti omaan huutooni. Pukeutuminen ja riisuutuminen ovat haasteellisia. Ruoanlaitossa ja peseytymisessä pitää hieman varoa. Mutta jos pidän rannetta suorana, ei satu yhtään.

Ostin apteekista rannetuen, jossa on kämmenen puolella metallilasta. Se auttaa muistamaan, että ranne tosiaan täytyy pitää suorana, jos haluaa välttää vihlovaa kipua. Kipu on aivan samantyyppistä kuin olkapäässä ennen sen jäätymistä, mutta erona on se, että rannevaiva ei estä nukkumasta nyt, kun minulla on rannetuki.

Aikamoista tasapainottelua tämä kyllä on. Takapuoleni kestää jo istumista melko hyvin, muttei vielä rajattomasti. Ranne ei oikein kestä työskentelyä muuten kuin pöydän ääressä istuen.

Olen silti paremmassa kunnossa kuin moneen vuoteen. Feldenkrais kuntouttaa ja opettaa parempia liikeratoja. Nukun yöni, ainakin enimmäkseen, ja kivut ovat pieniä ja hallittavissa tavallisilla lääkkeillä. Panacodia tarvitsen vain, jos olen erehtynyt tekemään jotakin takareisiä rasittavaa kuten kävelemään yli 15 minuuttia kerralla.

Aloitan täysipäiväisen työnteon maanantaina, eli osa-aikasairauslomani on ohi. Lääkäri ja minä olimme yhtä mieltä siitä, että voin tarpeeksi hyvin. Aika näyttää, pitääkö se paikkansa.

--

Päivän kuvat: Vähän ennen ensilunta.

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty kävelemään pitkiä matkoja, ja minulla on usein jännekipuja hamstring-syndrooman takia. Niinpä minusta ei tullutkaan maraton- eikä joogamummoa, vaan kukkamummo ja siirtolapuutarhuri. Päivitän blogia harvakseltaan, koska minulla on tällä erää vain vähän sanottavaa muusta kuin puutarhanhoidosta.

Olen Maija Rauha, 65-vuotias ja eläkkeellä. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Siirtolapuutarhapalstallani on oma kanava Instagramissa. Se löytyy nimellä villa_palanen. Kerron siellä mökin ja puutarhan kuulumisia useammin kuin täällä blogissa.

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016