Kirjoitukset avainsanalla koti

Inhosin vanhaa pikkuvessaa vielä enemmän kuin kylpyhuonetta, mikäli mahdollista. Sen seinät olivat niin kaamean väriset, että vältin koko paikkaa. Lisäksi sen vanha lääkekaappi haisi kuvottavalta. Puolisoni tekikin kopista osan miesluolaansa ja säilytti siellä viimeksi mustekynäkokoelmaansa.

Remontin suunnittelussa pikkuvessa jäi hyvin vähälle huomiolle. Alun perin sinne piti tulla samat kalusteet kuin kylpyhuoneeseen, mutta viime tingassa huomasin, etteivät allaskalusteen laatikot mahdu aukeamaan siellä. Istuin on niin lähellä pesuallasta. Niinpä valitsin hätäisesti Idon kuvastosta suunnilleen sopivan pesualtaan ja siihen posliinijalan.

Lattiaan tuli sama turkoosi laatta kuin kylpyhuoneeseen, mutta seinissä päätin mennä sieltä, missä aita on matalin. Seinät ovat samaa kuin melkein kaikilla muillakin tässä talossa eli urakkaan kuuluvaa mattavalkoista. Siinä on etunsa: kun laatoittaja tekee useita samanlaisia tiloja, laattojen asettelusta tulee parhaimmillaan juuri näin hyvin tehty. Jokainen laatan katkaisu on mietitty niin, että saumat osuvat kauniisti.

Olin ihan vähällä hyväksyä myös urakkaan kuuluvan peilikaapin, mutta onneksi sisustussuunnittelijani Eeva Forsman ehdotti, että siirretään eteisen fasettihiottu antiikkipeili pikkuvessaan. Erinomainen idea! Tämä yksityskohta tekee muuten tavanomaisesta vessasta heti yksilöllisen. Valaisin on sama puolison valitsema Cello Spa kuin kylpyhuoneessakin.

Takaseinään jäi istuimen yläpuolelle entistä pienempi kolo, kun putkille ja johdoille tarvittiin lisää tilaa. Yritin turhaan löytää siihen jonkin mukavan, puisen lokerikon. Tämä talon mallinen oli oikeastaan ainoa riittävän kapea, jonka löysin. Ajan myötä korvaan sen ehkä paremmalla.

Olen saanut rimpuloista vessapaperitelineistä tarpeekseni, joten sekä kylpyhuoneen että pikkuvessan tarvikkeet ovat soveltuvin osin Smedbon Time -sarjasta.  Vessapaperitelineessä on kansi, joka helpottaa paperin ottamista yhdellä kädellä. Vessaharjatelineitä ei ole vielä saatu seinään kiinni, koska raksaukkojen käyttämä liima oli heikko esitys. Harja lakosi pitkin lattiaa alle viidessä minuutissa, vaikka annoin liiman kuivua viikon ennen kuin laitoin lasikipon ja harjan telineeseen.

Halusin tilaan myös jonkin kliinisyyttä rikkovan yksityiskohdan. Sellaisen, että pahaa aavistamattomalta vieraalta pääsisi älähdys, kun hän istahtaisi pytylle ja katsahtaisi vastapäiseen seinään.

Valitettavasti tarjolla ei ollut mitään koulun puutöissä väsättyä, joten jouduin etsimään krouvia puunaulakkoa nettikaupoista. Puttipajasta se lopulta löytyi. Esine tuo mieleeni heinäseipäät tappeineen. Tytön voi tuoda pois maaseudulta, mutta maaseutu ei lähde tytöstä. Vessa onkin juuri oikea paikka lapsuuteni muisteluun, olihan ulkohuussi sen pikantti osa.

--

Päivän kuvat: Kukahan kotimme aiemmista asukkaista on maalannut pikkuvessan ja mitä hän on ajatellut valitessaan juuri tämän värin? Aikakauden osaan kyllä arvata: 1970-luku.

Kommentit (3)

JattaM
1/3 | 

Aika huikea muutos . Tuo puunaulakko on kyllä huippu :).

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tarkoitukseni oli kertoa, mikä kodissani on parasta ja miksi on niin ihanaa olla taas täällä. Se jää nyt toiseen kertaan, koska näin sunnuntaina Helsingin Sanomissa tämän ison jutun siitä, mitä suomalaiset ajattelevat kodistaan. Teksti perustui kyselyyn, johon vastasi yli 13 000 lehden lukijaa netissä. Neljä eri tutkijaa analysoi aineiston.

Aineiston perusteella saattoi päätellä, että ne, jotka ovat tyytyväisiä kotiinsa, ovat tyytyväisiä elämään muutenkin. Kodin puutteet, kuten ahtaus ja sotkuisuus, luovat tyytymättömyyttä. Yleisin ahdistuksen lähde kotona oli juuri siivottomuus.

Tyytyväisyys elämään ja kotiin on yhteydessä säännöllisiin elämäntapoihin ja hyvätuloisuuteen. Jälkimmäinen on helppo ymmärtää: juuri kukaan ei haluaisi asua pienessä asunnossa, ja isoihin lukaaleihin pääsee yleensä käsiksi vain isolla rahalla. Työttömätkin haaveilevat sadan neliön kodista. Opiskelijoilla on vaatimattomimmat toiveet: unelmakodissa on 87 neliötä.

Ihminen voi olla täysipäinen, elossa ja onnellinen, vaikkei hän liihota jatkuvasti ulkona sosiaalisissa riennoissa.

Arkikokemukseni vahvistavat monia kyselyn tuloksia ja niistä tehtyjä tulkintoja. Viimeistään kolme kuukautta poissa kotoa taloyhtiön putkiremontin aikana kirkastivat, miten tärkeä koti on hyvinvointini kannalta. Kun elämä jatkui muuten ennallaan, mutta koti ei ollut käytettävissä, olin aivan hukassa. Niin oli puolisokin.

Varmaan on ihmisiä, joille kodin ulkopuolella tapahtuvat harrastukset, ihmissuhteet, elämykset ja vaikkapa matkustelu ovat tärkeämpiä kuin kotona vietetty aika. Itse vietän kuitenkin vapaa-aikani mieluiten kotona. Kyselyn tulokset osoittavat, että meitä taitaa olla muitakin.

Nyt olisikin aika lopettaa kotona viihtymisen vähättely. Kotiin jäämisessä ei ole mitään säälittävää. Ihminen voi olla täysipäinen, elossa ja onnellinen, vaikkei hän liihota jatkuvasti ulkona sosiaalisissa riennoissa. Jos kotiasiat ovat kunnossa, koti todellakin on ihmisen tärkein turvasatama ja myös merkittävä hyvinvoinnin lähde.

Vähätelläänkö tässä kodin myönteistä merkitystä? Kaikki hyvä ja arvokas ei tapahdu poissa kotoa.

Sitä vähän ihmettelen, kun jutussa pidetään vakavana yhteiskunnallisena ongelmana, että pienituloiset ihmiset jäävät yksin kotiin ja tulkitaan, että he eristäytyvät sosiaalisesti. Koti voi tämän tulkinnan mukaan muodostua vankilaksi varsinkin rahattomille ja aroille ihmisille.

Onhan se mahdollista. Olen kiistatta hyväosainen enkä voi ymmärtää, millaista köyhän elämä on. Richplainingin uhallakin silti epäilen, että tässä vähätellään kodin myönteistä merkitystä. Ikään kuin kaikki hyvä ja arvokas tapahtuisi poissa kotoa, ja jos ei ole varaa bussilippuun tai harrastusmaksuun, elämä on pilalla. Se on tuskin koko totuus. 

Sen tajuan, että  lapsille ja nuorille on tärkeää päästä näkemään elämää ja ihmisiä myös kodin ulkopuolella. Hehän eivät ole saaneet valita asuinkumppaneitaan, vaan ovat vanhempiensa armoilla. Senkin ymmärrän, että aikuisen elämä asettuu helpommin oikeisiin mittasuhteisiin, kun tapaa muita samassa tilanteessa olevia. Mutta että koti olisi aikuiselle ihmiselle vankila? Aika vahvasti sanottu minusta.

Kyse voi olla myös introverttien ja ekstroverttien erosta. Sama koti voi olla ekstrovertille vankila, mutta introvertille paratiisi. Eivät kaikki kotiin jääneet kärsi yksinäisyydestä. Voin kuvitella lukemattomia tilanteita, joissa yksinäisyys kotona on parempi valinta kuin tarjolla oleva seura. Tämä tulee esiin myös kyselyn vastauksista. Oma rauha on ihmisille tärkeä.

Haluan uskoa, että koti voi olla tyytyväisyyden lähde myös yksinäiselle ja köyhälle.

 

Halu hankkia viihtyisä, turvallinen ja kaunis koti on ylittänyt monet muut pyrkimykseni tässä elämässä.

Kyselyssä tuli esiin, ettei kotona ole aina auvoista. Olen minäkin joutunut olemaan kotona koko ajan varuillani. Kaikki turvalliset paikat olivat silloin kodin ulkopuolella. Kokemus vahvisti käsitystäni kodin tärkeydestä hyvinvoinnin kannalta. Tein itseni kanssa valan, että kun pääsen tilanteesta pois, en anna sen toistua.

Halu hankkia viihtyisä, turvallinen ja kaunis koti on ylittänyt monet muut pyrkimykseni. Näin vaivaa saadakseni ammatin, jossa työstä saa palkkaa eikä tarvitse anoa apurahoja tai elää pelkällä näkyvyydellä. Siten omaan kotiin oli ylipäätään mahdollista päästä kiinni. Toki siihen aikaan nuoren oli nykyistä helpompaa saada töitä, mutta toisaalta asuntolainan korko oli noin 12 prosenttia.

Lähes koko elämäni ajan olen sijoittanut asumiseen vähintään puolet nettotuloistani. Se on enemmän kuin suositellaan, ja kertoo kodin merkityksestä. Panen rahani sinne, missä mieleni on. 

Asumisen unelmani ovat olleet samat kuin useimmilla muillakin. Alun perin ajattelin, että mikä tahansa pienikin kolo riittää, kunhan siellä on oma rauha. Kun uskalsin unelmoida isommin, aloin havitella tilaa, isoja ikkunoita, valoisuutta, kauniita näkymiä ja sopivaa sijaintia. Keskimääräisestä eroan vain siinä, etten innostu yhtään omakotiasumisesta. Tykkään asua kerrostalossa kävelymatkan päässä torilta. Koska se ei ollut mahdollista Helsingissä, muutin Turkuun. Toki asuin täälläkin ensin pitkään lähiössä. Nykyisessä unelmakodissani olin ensin vuokralla. 

Loppujen lopuksi taisin sittenkin kirjoittaa siitä, mistä alun perinkin piti. Helsingin Sanomien jutussa oli kuitenkin niin paljon kiinnostavia aineksia, että joudun varmaan palaamaan siihen vielä. Esimerkiksi kotivalta - mikä kiehtova käsite!

--

Päivän kuvat: Joskus kaikki ikkunaverhoni ovat vihreitä, välillä seassa on jotakin muuta. Remontin päättymisen kunniaksi ompelin kolme verhoa hienoimmasta kankaasta minkä löysin. Leikkasin sen kynsisaksilla, koska en ole vielä löytänyt kangassaksiani kotiinmuuton jälkeen. Minulle nämä velkarahalla ostetut kangaspalat ovat äärimmäistä luksusta ja todiste hyväosaisuudesta.

Kommentit (2)

Ope
1/2 | 

Kauhistaa ajatus vanhuudesta palvelutalossa, jossa pitäisi yrittää olla sosiaalinen.

Maija
Liittynyt15.10.2015
2/2 | 

Sepä se, Ope! Onneksi meissä suomalaisissa on aika paljon omissa oloissaan viihtyviä. Uskon, että palvelutaloissakin  enimmäkseen ymmärretään, etteivät kaikki voi olla yltiösosiaalisia. 

Taloyhtiön putkiremontin yhteydessä tehtyä uutta kylpyhuonetta on nyt katseltu ja käytetty nelisen viikkoa. Parannus entiseen on huima, muttei kaikki tietenkään täysin putkeen mennyt. Listaan onnistumiset ja mokat.

Ensin onnistumiset:

1. Laajentaminen oli hyvä ratkaisu. Viereinen makuuhuone oli niin iso, että siitä tuli ihan normaalin kokoinen makuuhuone, ja kylpyhuoneeseen mahtuu nyt paremmin kaikki tarvittava. Ei siellä silti ole yhtään liikaakaan tilaa. Esimerkiksi roskiksen paikkaa piti etsiä, eikä pyykkikori taida mahtua ollenkaan. Ja melkein kaikki vapaat seinäpaikatkin tulevat käyttöön.

2. Varpaat eivät kastu. Kylpyhuone on toimiva. Kaadot on tehty oikein ja eri toiminnot on saatu erotelluiksi niin, ettei esimerkiksi suihkun märkyys leviä koko kylpyhuoneeseen. Lattialämmitys pääsee varmasti paremmin oikeuksiinsa talvella, mutta on mukavaa tietää sen olevan olemassa.

3. Sadevesisuihku on aivan eri planeetalta. Puolisoni puhkesi monisanaiseen kiitokseen käytettyään suihkua ensi kertaa muuttopäivän iltana. Hän kehui yhteen kyytiin niin suihkun kuin muutkin tekemäni valinnat. Ja onhan kokemuksessa eroa, etenkin, jos sattuu olemaan iso mies. Ennen suihkuttelimme kapeahkossa ammeessa seisten, nyt tilavassa, ilmavassa sadevesisuihkussa.

Oras Optima -sekoittaja on selkeä ja helppokäyttöinen. Sen mukavuutta yhä ihastelen: mahtavaa mennä suihkuun, kun ensimmäiseksi ei tarvitse säätää veden lämpöä kohdalleen, vaan se on juuri siinä, mihin se viimeksi jätettiin. Ja vettä tosiaan tulee. Arvaan, etten ensi viikolla enää huomaa näissä mitään ihmeellistä.

Halusin ehdottomasti pyöreän suihkupään. Tein valinnan pois sulkemalla, kuten melkein kaikessa. Nelikulmaiset suihkut vaikuttavat minusta aggressiivisilta. Ei kai luonnossakaan missään tule vettä alas kulmikkaassa muodostelmassa? Oras Optima -paketissa tuli kuitenkin ihan väkisin mukana nelikulmainen suihkupää, joka on nyt varastossa. Tuli halvemmaksi ostaa pyöreä erikseen kuin koota koko systeemi erillisistä osista.

4. Että sitä voikin olla onnellinen pelkästä pesualtaasta. Joskus näkee, että pesualtaan suunnittelussa on ajateltu vain ulkonäköä, mutta ei tällä kertaa. 60-senttisen IDO Glow -altaan laakea muoto on ihana iltapesulla. Siitä saa helposti vettä kämmeniin ja pesuasento on miellyttävä.

Miellyttävään käyttötuntumaan vaikuttaa sekin, että allas on nyt entistä ylempänä. Enää ei myöskään tarvitse etsiä mustaa kumitulppaa saadakseen veden pysymään altaassa. Asia hoituu painalluksella altaan pohjalla olevaan laakeaan, pyöreään helaan.

Allas on myös helppo pitää puhtaana, siksikin, että kiiltävässä pinnassa on likaa hylkivä lasite.

5. Valaistus tuo pinnat kauniisti esiin. Katossa on neljä urakkaan vaihtoehtoisina kuulunutta suunnattavaa kohdevaloa ja lisäksi peilikaapin päällä on kolmiosainen Cello Spa Pats -valaisin. En ole laskenut, montako lumenia ne yhteensä tuottavat, mutta voin sanoa, että moninkertaisesti entiseen verrattuna, ja tarpeeksi. Spottien valon väri on kylmempi kuin peilivalaisimen. Se oli vahinko, muttei haittaa. Voi olla mukavaakin, että valon värin saa valita. Molemmilla nimittäin pärjää yksinäänkin oikein hyvin.

Kirkkaat valot olivat puolisoni erityistoive, ja niiden vastapainoksi hän toivoi yövaloa. Löysinkin Clas Ohlsonilta tyylikkään yksinkertaisen yövalon, joka syttyy automaattisesti, kun muut valot ovat pois päältä.

6. Peilikaappi on täsmälleen meille sopiva. Sisustussuunnittelija Eeva Forsman piirsi kaapin, jossa on avohyllyt. Sen valmisti tilaustyönä Paimion Puupojat, joka tekee enimmäkseen kalusteita veneisiin ja laivoihin, muun muassa isoille risteilyaluksille. Niinpä meidänkin kaappimme on sivelty venelakalla vedenkestäväksi. Materiaali on tammiviilutettua vaneria.

Avohyllyt ovat poikkeuksellinen valinta kylpyhuoneeseen, mutta meille ne sopivat, koska puolisoni mieli ei helposti näe ovien taakse. Pääsin asian jäljille suhteemme alkuaikoina, kun kyselin, minkä takia hän säilyttää tavaroita lattioilla. Meillä on myös keittiössä avohyllyjä, joilla ovat puolison useimmin tarvitsemat astiat.

Ja sitten mokat:

1. Mokasin laattavalinnat sittenkin. Takaseinä on tosi hyvännäköinen ja turkoosi lattia on raikas. Sivuseinien muita isompi, vaalean beige laatta oli kuitenkin virhevalinta. En ymmärtänyt, ettei värien yhteensopivuus riitä, vaan kaikkien laattojen olisi pitänyt olla myös samaa kokoa. Minua varoitettiin tästä, mutten uskonut. Valitsin siis laatat omatoimisesti vastoin Eevan neuvoja.

Valitsin sivuseinille myös väärän saumalaastin. Se käy kyllä laatan kanssa. Seinät ovat kauniit ja harmoniset, mutta vain siihen asti, kunnes katse osuu takaseinään. Riitasointu on pieni, mutta ilmeinen. Kaikkiin seiniin olisi ehdottomasti pitänyt laittaa sama valkoinen saumalaasti.

Minulla on suvussa useita laatoittamisen ammattilaisia, joita nyt huvittaa. Että juuri tuollaista siitä tulee, kun asukas haluaa väen vängällä jotakin kummallista eikä usko asiantuntijaa. Joojoo, olette oikeassa.

2. Käsisuihku ja amme sopivat huonosti yhteen. Periaatteessa näyttää hauskalta, kun rinnakkain on kaksi identtistä käsisuihkua. Se on kuitenkin hölmöä, että käsisuihkun letku laskeutuu ammeen veteen. Toisaalta jos sen nostaisi ylös seinälle, sitä ei pystyisi ottamaan käteen nousematta kylvystä seisomaan.

Vielä pahempaa olisi kuitenkin, jos amme olisi niin päin, että suihkun letku jäisi kylpijän selän alle. Niin se nimittäin alun perin oli asennettu. Olin kyllä miettinyt tämän valmiiksi ja pyysin, että amme käännetään suunnitelman mukaiseksi.

Hanahana on sitä paitsi vähän outo töpö, käytännöllisempiäkin olen tavannut. Veden ottaminen siitä kastelukannuun ei ole ihan niin helppoa kuin olin kuvitellut. Olenkin ryhtynyt käyttämään siihen tarkoitukseen pesukonehanaa, josta tulee vain kylmää vettä.

3. Kaappi on eri sävyistä tammea kuin allaskaluste. Tammiviiluinen mittatilauskaappi on hieno. Vielä paremmalta kuitenkin näyttäisi, jos IDO Glow -allaskaappi olisi täsmälleen samaa sävyä, mutta sepä ei ole. Eihän se toki ole aitoa tammea nähnytkään, mikä myös vähän häiritsee.

Kaappi ja valaisin kiinnitettiin väärään paikkaan, mutta se ei varsinaisesti ole moka, koska asia on korjattavissa. Peili siinä tosin todennäköisesti menee rikki. Oikea kaapin paikka on tietenkin pesualtaan yläpuolella eikä symmetrisesti seinän keskellä, kuten joku valopää oli päätellyt.

4. Vessanpytyn viereen ei voi laittaa tukikahvaa. Tarkoitus oli laittaa tukikaide  tai -kahva sekä ammeesta nousemista helpottamaan että wc-istuimen viereen. Seinä kuitenkin hupeni pytyn vierestä lähes olemattomiin, kun ovea levennettiin. Jos kahva halutaan niin se pitäisi kiinnittää oveen, mutta tokkopa tuo onnistuu.

5. Suihkutilasta tuli kapeampi kuin piti. Eeva piirsi suihkutilan 90 cm leveäksi, ja sen takia seinää siirrettiin noin 90 cm, käytännössä metri. Hän ei kuitenkaan osannut ottaa huomioon valokatkaisijan siirtämistä eteisen puolelta kylpyhuoneen puolelle. Katkaisijalle on lohkaistu seinästä suhteellisen leveä tila. Ehkä etäisyys oviaukosta on määräysten sanelema, en tiedä, mutta sen takia suihku on vain 80 cm leveä. Se auttaa, että toisella puolella tilaa on ammeeseen asti eli reilusti yli metrin.

Olenko nyt kertonut kaiken uudesta kylpyhuoneestani? Ehei, kuulkaas. Tila on vielä viimeistelyä vailla. Kunhan saan kaikki pienet, mutta tärkeät yksityiskohdat paikoilleen niin lataan lisää kuvia.

--

Päivän kuvat: Näkymä eteisestä kylpyhuoneeseen on hieman sekava, mutta kalusteet oli käytännön syistä pikku pakko asetella juuri näin.

Kommentit (2)

Tiina N N
1/2 | 

Teidän kylpyhuone näyttää todella kauniilta. Kiitos näiden ajatuksien jakamisesta remonttiin liittyen. Seinäjoella olisi tarkoitus toteuttaa meidän asuntoon putkiremontti ja kylpyhuone samalla remontoida uusiksi. Laattavalintojen osalta jo jännittää, että miten laattavalinnat onnistuvat. Täytyy kirjoituksesi perusteella kyllä kiinnittää huomio tuohon saumalaastin väriin, että on sama kaikkialla. Yhden putkiliikkeen sivut jo löysin joten täytyykin soitella ja kysyä lisää jos saisin urakoitsijan meidän putkiremontille.

Maija
Liittynyt15.10.2015
2/2 | 

Tiina N N kirjoitti:
Teidän kylpyhuone näyttää todella kauniilta. Kiitos näiden ajatuksien jakamisesta remonttiin liittyen. Seinäjoella olisi tarkoitus toteuttaa meidän asuntoon putkiremontti ja kylpyhuone samalla remontoida uusiksi. Laattavalintojen osalta jo jännittää, että miten laattavalinnat onnistuvat. Täytyy kirjoituksesi perusteella kyllä kiinnittää huomio tuohon saumalaastin väriin, että on sama kaikkialla. Yhden putkiliikkeen sivut jo löysin joten täytyykin soitella ja kysyä lisää jos saisin urakoitsijan meidän putkiremontille.

Höpö höpö Tiina, kaikella ystävyydellä. Olet mainostamassa, et remontoimassa. Annan linkkisi olla, koska siitä saattaa olla jollekin lukijalle hyötyä. Poistan useimmat mainoskommentit, etenkin sellaiset, joissa houkutellaan vedonlyönti- ja pikavippisivuille.

Meillä oli viime viikoksi matkasuunnitelma, jonka peruimme, koska matkapäivistä olisi tullut minulle liian raskaita. Matkustamisen sijasta pesin kotona ikkunoita.

Olin onnellinen, kun viimeinkin olkapäät sallivat käsien nostelun ja liikkeet, eivätkä takareidetkään panneet liikaa vastaan, kun pidin taukoja tarpeeksi usein. Ja tietysti oli mahtavaa saada valmista aikaan. Kotimme ikkunat eivät ole olleet yhtä aikaa näin puhtaat ainakaan viiteen vuoteen.

Minulle on itse asiassa ihan normaalia viettää kesälomaa suurelta osin siivoten ja järjestellen. Siitä on noin 10 vuotta, ehkä enemmänkin, kun olen viimeksi ollut kesällä yli neljä päivää poissa kotoa. Miksi näin?

1. Rahat säästyvät perunoihin ja mansikoihin.

Meillä kesä on aina taloudellisesti niukin vuodenaika. Pienyrittäjäpuolisoni yritys toimii kesäisin puoliteholla jos ollenkaan, joten hänellä on tavallistakin vähemmän tuloja. Minä saan normaalin palkan myös loman ajalta, mutten niin sanottuja lomarahoja. Eurot riittävät, mutta harkiten pitää elää. Useimmiten on saatu heinäkuun vakuutuslaskut maksettua ja perunoita  pöytään sekä mansikoita pakastimeen. Meillä kuitenkin valitaan mansikoiden ja halpojen lentolippujen väliltä, ei esimerkiksi matkailun ja sijoittamisen väliltä.

2. Kotona on valtavasti tekemistä, joka ei tulisi hoidetuksi muulloin.

En ymmärrä, milloin paljon matkustavat, työelämässä olevat tekevät kotityönsä. Ehkä heillä on vuorokaudessa enemmän tunteja kuin minulla? Toki he voivat olla myös nuorempia ja ainakin terveempiä. Se, että käytin viime kesän leikkauksesta toipumiseen enkä kodinhoitoon, näkyy kodissamme aivan selvästi. Esimerkiksi liesi on aikamoisessa tatinassa, jos suoraan sanon. Ei  saisi puhtaita papereita terveystarkastajalta. Kaikki kodin isot ja pienet koneet tarvitsevat vuosihuollon. Ikkunat on hyvä pestä ja lattialistat pyyhkiä. Mattoja on pestävä tai pesetettävä. Silloin tällöin olisi joku komerokin kiva järjestää, valokuvista puhumattakaan. Milloin muut tämän kaiken tekevät?

3. Matkailusta jää harvoin mitään mieleen.

Matkoilla on useimmiten enimmäkseen mukavaa, välillä jopa hurjan kivaa. Harvoin siitä kuitenkaan mitään mieleen jää. En muista käytännössä yhtään mitään matkoista, joita en ole dokumentoinut kameralla. Matkat muussaantuvat  mössöksi, josta ei erota, minä vuonna ja millä reissulla mikäkin tapahtui. En todellakaan voi väittää, että matkat olisivat kerryttäneet minulle minkäänlaista aineetonta pääomaa.

Toki joitakin kohokohtia muistan, ihan niin kuin kotona vietetyiltä lomiltakin. Tekisi mieli luetella, mutta huomaan, että niistä saankin joku toinen kertaa kivan postauksen kuvien kera. Paikat, jotka jopa minä muistan! Ei niitä kyllä kovin monta ole. Yhtä hyvin sitä on kotona.

4. Talvella matkailu tulee isompaan tarpeeseen.

Meille sopii paremmin matkailu talvella. Tuntuu välttämättömältäkin päästä valohoitoon, kun en enää pysty pitämään talvimasennusta juoksemalla kurissa. Koska kyseessä on lääke sairauteen, joka on juuri silloin akuutissa vaiheessa, emme etsi jännitystä tai edes uusia elämyksiä, vaan tyydymme raahautumaan hoidon ääreen. Useimpina vuosina olemme myös retkeilleet, mutta lepo on etusijalla. Kesällä on vointi yleensä parempi ja päiväretkikohteet parhaimmillaan.

5. Matkailu tyhmistää.

Ne, joiden mielestä matkailu avartaa, jatkavat yleensä selostamalla, että tosi hienoa, kun siellä maapallon toisella puolen tajusin, että me ihmiset olemme kaikkialla aivan samanlaisia. Ai jaa. Fiksutkin ihmiset alkavat siis matkoilta palattuaan toistella itsestäänselvyyksiä tuoreina oivalluksina.

Televisio ja netti ovat täynnä dokumentteja, joista oppii maailman kansojen elämästä ja uskomuksista saman verran tai enemmän kuin hengailemalla heidän huudeillaan viikon pari. Onhan meitä toki monenlaisia oppijoita. Yhdet pystyvät oppimaan toisten kokemuksista, eräiden tarvitsee kokea kaikki itse.

Isoja eroja on siinäkin, miten ahne on elämyksille. Itse olen aina ollut valpas kehittämään dramatiikkaa myös pienistä ja kotoisista asioista. En tarvitse rotan kokoisia torakoita, koiperhonen riittää. Kaikkien ei tarvitse matkustaa kokeakseen asioita. Tai tyhmistyäkseen. Minulta sekin sujuu kotona.

6. Olen vain köyhä ja kateellinen.

Paljon mahdollista. Tulen yhteiskuntaluokasta ja ajasta, jossa ei matkusteltu eikä lomailtu. Opiskeluaikanakaan en vielä matkustellut juuri lainkaan, koska tarvitsin kaikki kesäisin kerätyt rahat elämiseen talvella. Ja sitten olinkin jo pankin tiukassa lieassa asuntovelallisena. Elämässäni on ollut vain yksi muutaman vuoden ajanjakso, jolloin lomamatkailu on onnistunut ilman tietoista tinkimistä jostakin muusta. Useimmiten olen allokoinut resurssini mieluummin jokapäiväiseen mukavuuteen ja hyvinvointiin. Kaunis ja toimiva koti on arjen luksusta, jota ei voi korvata ylelliselläkään lomamatkalla. Siksi panostan siihen myös lomilla.

--

Päivän kuvat: Kuvia suomalaisesta luonnosta.

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty kävelemään pitkiä matkoja, ja minulla on usein jännekipuja hamstring-syndrooman takia. Niinpä minusta ei tullutkaan maraton- eikä joogamummoa, vaan kukkamummo ja siirtolapuutarhuri. Päivitän blogia harvakseltaan, koska minulla on tällä erää vain vähän sanottavaa muusta kuin puutarhanhoidosta.

Olen Maija Rauha, 65-vuotias ja eläkkeellä. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Siirtolapuutarhapalstallani on oma kanava Instagramissa. Se löytyy nimellä villa_palanen. Kerron siellä mökin ja puutarhan kuulumisia useammin kuin täällä blogissa.

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016