Perjantai: Ensimmäistä kertaa ikinä keittiön hanastamme tuli kylmää vettä ilman piiitkää valutusta.

Hoidimme muuton väistöasunnosta kotiin henkilöautolla kahdessa erässä. Kantamista oli yllättävän paljon. Takareidet eivät tykänneet yhtään. Oli tärkeintä varmistaa lepopaikka, koska ilta oli jo tulossa ja tiesin, etten pystyisi enää paljoon.

Puolisoni imuroi makuuhuoneen lattian ja minä pengoin peitot, tyynyt ja lakanat esiin. Ruuvasimme jalat kiinni runkopatjoihin ja saimme ne tyynyliinan päällä liu’uttamalla siirretyiksi makuuhuoneeseen. Havaitsimme, että muiden huonekalujen siirtoa varten tarvitaan aputyövoimaa. Otin kaksi Panadolia ja Voltaren Rapidin.

Oli kutkuttavaa avata Tutankhamonin hauta eli kolme kuukautta sitten oransseilla teipeillä sinetöimäni komerot. Ensimmäisestä komerosta paljastui viimeisen lähtöä edeltäneen astianpesukoneellisen sisältö pölyttömänä ja käyttövalmiina. Laseja, lautasia ja ruokailuvälineitä! Mainiota. Niitä tarvittiinkin, koska en ollut syönyt koko päivänä muuta kuin lounassalaatin.

Vahingossa keittiöön remontin ajaksi jäänyt, pölyn kuorruttama mikro toimi, ihme kyllä. Kananpastan painikkeeksi nautin hanavettä. Ensimmäistä kertaa ikinä keittiön hanastamme tuli kylmää vettä ilman piiitkäää valutusta.

Hampaita harjatessani huomasin, ettei peilikaappi ollutkaan täsmälleen pesualtaan yläpuolella. Se oli asennettu väärin. Nukahdin silti onnellisena. Kotona!

Lauantai: Ruoka oli niin pahaa, että aloin itkeä.

Oli ihana kesäaamu, kun kävelin kohti väistöasuntoa. Hämähäkkitontin suunnasta kuului kailotusta, ja vastaani tuli määrätietoisen näköisiä naisia ja miehiä numerolaput rinnassa. Toimitsijat valmistautuivat sulkemaan katuja ja siltoja. Niinpä tosiaan, Paavo Nurmi -maraton. Jokivarren kesäkahvilassa nautittiin aamukahvia. Keskiaikapäivätkin olivat alkamassa, ja huomenna olisi Avoimet puutarhat kaikkialla maassa. Mutta ei minulle.

Puunasin kahdessa tunnissa väistöasunnon pinnat, komerot, keittiön ja kylpyhuoneen riittävän siisteiksi. Välissä oli pakko pitää mindfulness-tauko, kun reidet väsyivät. Puolisoni tuli töistä ja viimeisteli siivouksen imuroimalla. Emme päässeet samaan, pesuaineilta tuoksuvaan tasoon kuin vuokraemäntä ennen tuloamme, mutta tämä sai riittää.

Olin jo niin kipeä, että puolisoni pudotti minut autolla kotiin ja jatkoi itse Lidliin. Ostoslistalla oli kaksi hyperhalpaa puuvillamattoa, joilla oli tarkoitus peittää eteisen lattia loppuremontin ajaksi. Rapusta nimittäin kulkeutuu jatkuvasti lisää remonttipölyä huoneistoon, enkä halua pilata hyvää villamattoani.

Oli nälkä. Liesi ei toiminut, koska en osannut säätää lieden kelloa oikeaan aikaan ilman ohjekirjaa, joka oli herra ties missä. Keksin kuitenkin kypsentää raakamakkarat pöytägrillissä, ja niiden seuraksi lämmitin parsakaaligratiinia mikrossa. Ruoka oli niin pahaa ja kaikki niin sekaisin, että aloin itkeä.

Sain halauksen ja otin jäätelöä. Sadevesisuihku pyyhki pian lopunkin tuskanhien ja kyyneleet mennessään.

Levättyäni moppasin eteisen ja levitin uudet matot. Pyyhin myös tärkeimmät kulkureitit nihkeällä, ettei jatkuvasti tarttuisi pölyä jalkapohjiin.

Sunnuntai: Uusi amme on niin matala, että tuskin vatsamakkarat peittyvät.

Aloitin mönkimällä keittiön allaskaapissa. Jätekaappi oli raksaukkojen jäljiltä likainen ja lisäksi sen hylly oli kadonnut jonnekin. Pyyhin kaapin ja kytkin astianpesukoneen sekä pyykinpesukoneen ja kuivausrummun sähkövirtaan.

Pyyhin kaikki loputkin keittiön kaapit yltä päältä. Kaapit olivat tyhjiä, joten se kävi yllättävän nopeasti. Täyttäminen oli jo huomattavasti vaivalloisempaa. Paistinpannua ei löytynyt mistään. Lieden käyttöohjeet sen sijaan osuivat käteeni laatikosta, jonka päällä luki tussilla Bodum. Mikä karkea virhearvio! Siinä olisi pitänyt lukea Käyttöohjeet.

En malttanut lopettaa ennen kuin melkein koko keittiö oli kunnossa, joten olin taas aika poikki. Päätin rentoutua kylvyssä. Uusi amme oli pettymys, sillä se osoittautui entiseen verrattuna tosi matalaksi. Tuskin vatsamakkarat peittyivät! Rauhoittava vaikutus oli kuitenkin taattu, ja nukuin kylvyn päälle pitkät, virkistävät nokoset.

Illalla järjestelin omaa, huonekaluvarastona yhä toimivaa huonettani sen verran, että sain turhamaisuuskeskukseni eli peilipöytäni käyttöön. Kaikki vaatteeni lojuivat kyllä edelleen lattialla kasoissa, kasseissa ja laatikoissa.

Maanantai: Söimme ruokapöydän ääressä ensi kertaa remontin jälkeen.

Raksaukot aloittivat kaksiäänisen poranpäristelyn naapurissa kello kymmenen yli seitsemän.

Meitä oli nyt töissä kolme, sillä puolisoni oli kutsunut lupaamansa avun paikalle. Pyyhimme olohuoneen katon, seinät ja lattiat mukaan lukien listat ja patterit, mikä edellytti huonekalujen siirtelyä vaiheittain. Siivosin myös takan perusteellisemmin kuin ikinä. Takka on meillä vain koristeena, ja sen tiiliarinan rakoihin oli kertynyt vuosikymmenten pölyt. Imurin rakosuutin hoiti homman. Pitää muistaa hankkia pölypusseja.

Osa olohuoneesta oli tyhjennetty remontin ajaksi urakoitsijan varastoksi. Nyt huonekalut siirrettiin takaisin. Myös eteisen ja makuuhuoneen piirongit kannettiin oikeille paikoilleen.

Raskaimmat työt oli sitä myötä tehty. Juhlistin asiaa ostamalla lähikaupasta kaksi voisilmäpullaa, rasian maitosuklaajäätelöä, litran piimää, biojätepusseja ja kirsikkatomaatteja. Söin ensin pullan. Sitten paistoin meille lehtipihvit ja tein salaatin Livonsaaren osuuspuutarhan ensimmäisen satolaatikon aineksista.

Söimme olohuoneen ruokapöydän ääressä ensi kertaa muuton jälkeen. Juhlava hetki. Matot ja verhot puuttuivat huoneesta vielä, mutta mitäs pienistä.

Tiistai: Kytkin langattoman nettitelevision ilman ohjekirjaa.

Otin aamun rennosti ja bloggasin. Yhden maissa ovikello soi. Raksaukko tuli mittailemaan, minkä kokoiset hyllyt keittiön alakaappeihin pitää leikata roskiin vietyjen tilalle. Homma hoitui tunnin sisällä kuntoon.

Työ- ja pukeutumishuoneeni oli kotimme pölyisin paikka, muttei enää kauan. Moppasin lattiaa pala palalta, kun se paljastui laatikoiden, kassien, nyssyköiden ja pienempien huonekalujen alta. Moppasin myös katon ja seinät sekä pyyhin kirjahyllyt soveltuvin osin.

Päivän urotyö oli langattoman Telia TV:n ja dvd-soittimen kytkeminen ilman ohjekirjaa. Tv-palvelut tulevat puhelinlinjaa pitkin reitittimeen minun huoneeni nurkkaan, mistä ne johdetaan langattomasti asunnon toiselle puolelle olohuoneeseen digiboksiin kahden pienen, identtisen vekottimen avulla. Ja digiboksista sitten tietysti telkkariin.

Illalla aloin täyttää vaatekaappeja lattian kasoista ja kasseista. Pesin myös ensimmäiset pyykit. Pyykkikone ja kuivausrumpu toimivat moitteettomasti.

Keskiviikko: Mattojen kanssa ei voi voittaa, vaikka mitä tekisi.

Olin vielä unessa, kun astianpesukoneen korjaaja saapui. Kone oli pysähtynyt surisemaan poistamatta vettä viimeisen huuhtelun jälkeen sunnuntaina, ja nyt korjaaja taikoi sen poistoputkesta esiin puolisen litraa hienonnetun tonnikalan näköistä töhnää. Yöks! En tiedä, mitä se oli ja mistä se oli tullut. Pääasia, että se oli pian roskiksessa talouspaperiin imeytettynä. Ilmankos pesutulos oli ollut vähän sitä ja tätä jo pari muuttoa edeltänyttä viikkoa.

Päivän pääohjelma oli the suuri Ikea-käynti. Poikkesimme ensin viemässä eteisen villamaton pesulaan. Laakapesun kustannusarvio oli noin 150 euroa. Villa kestää hyvin kulutusta likaantumatta näkyvästi, mutta mitä järkeä on pitää mattoa, jonka pesulakulut ovat isommat kuin uuden maton hinta Ikeassa? Vanha matto ei todennäköisesti enää edes sovi väreiltään eteiseemme, jossa on uudet tapetit.

Jätimme eteisen mattoasian toistaiseksi ratkaisematta, mutta päädyin sen sijaan tilaamaan olohuoneeseen roosan nukkamaton. Edellinen, käsityöläiseltä tilattu valkoinen puuvilla-pellavamatto kutistui viime kesänä itsepalvelupesulassa niin paljon, ettei se enää sovi paikalleen. Suo siellä, vetelä täällä! Mattojen kanssa ei voi voittaa, vaikka mitä tekisi.

Ostoslistalla oli myös säilytyspenkki tai vastaava kylpyhuoneen tyhjään nurkkaan. Kärpänen katossa hieraisi varmaan isoja kennosilmiään epäuskoisena seuratessaan valintaprosessia. Ratkaiseva käänne koitti, kun puolisoni paljasti, ettei punainen Byggmax-ämpäri ole hänelle tärkeä. Hänen suosikkiämpärinsä on pieni, oranssi ämpäri. Hyvä! Kalusteen hyllyvälin ei siis tarvinnutkaan olla 25 cm, vaan 24 cm riitti.

Lisäksi latasin kärryyn pimennysverhot, sisustustyynyjen sisuksia ja kolme edullista höyhentyynyä, ison pinon valkoisia paperilautasliinoja, kolme säilytyskoria, puntin henkareita ja yhden käytävämaton.

Kassoille mennessä kävelyni oli taantunut ontumiseksi. Illalla jaksoin enää vain ripustaa nipsuja pimennysverhoja varten. Verhoja en vielä laittanut, koska ikkunat olisi kätevää pestä ensin. Se onnistuu vasta sitten, kun Kärcher-pesin on löytynyt.

Torstai: Ikkunat kirkkaiksi ja pimennysverhot päälle.

Kärcher löytyi myöhään keskiviikkoiltana, joten pääsin torstaiaamuna ikkunanpesuun. Makuuhuoneen kahden ikkunan peseminen vei kaksi tuntia, koska sälekaihtimet piti pyyhkiä säle säleeltä. Ne olivat sangen likaiset, koska en ole pakarakivuiltani pystynyt kunnolliseen kiinteistönhuoltoon moneen vuoteen.

Nyt puolisoni pääsi ripustamaan uudet pimennysverhonsa. Silitin vanhat sivuverhot ja laitoimme ne paikoilleen. Vaikka aurinko paistoi sisään, makuuhuoneessa oli miellyttävä, lämminsävyinen hämärä. Puolisollani on valonarat silmät, joten sälekaihtimet ja tavalliset verhot eivät hänelle oikein riittäneet.

Makuuhuone oli nyt valaisimia ja mattoa vaille valmis. Isoja ikkunoita oli pesemättä enää seitsemän, kun puolisoni oli pessyt oman huoneensa kaksi ikkunaa.

Mallasimme puolison kanssa pikkutarvikkeiden paikkoja kylpyhuoneessa. Pääsimme yksimielisyyteen tarvikekorien ja naulakoiden paikoista ja päätimme hankkia vielä pyyhetangon. Tilasin sen ja kylpyammeen tukikahvan nettikaupoista.

Illalla istutin osuuspuutarhan satolaatikon mukana tulleet yrtit isompiin ruukkuihin parvekkeelle ja siivosin siellä hieman. Alppiruusuissa näkyi olevan tuholaisia, joten ruiskuttelin ne mäntysuopavedellä. Onneksi olin jo paikallistanut siivouskemikaalit.

Perjantai: Valtaosa astioista ja kaikki kirjat ovat vielä avaamattomissa laatikoissa.

Jälleen ihana kesäpäivä! Olisi tehnyt mieli kävellä torille mansikan ostoon, mutta ei auta. Suunta on otettava autolla periferiaan etsimään kattokoukkuja, joissa olisi kaulus, siis porausreiän ympärille tuleva muoviosa, joka tekee asennuksesta siistin. Clas Ohlsonilla ei ollut. Bauhausissakaan ei ollut, mutta sieltä löytyi sentään vastaava hela lenkin muotoisena. Siihen voi sitten ripustaa s-koukun avulla mitä tahtoo. Ostin kahdeksan. Samalla veimme pesulaan vielä kaksi mattoa, kun ne viimein oli löydetty varastosta.

Etsin myös pientä pyykkikoria, sopivaa laatikkoa kylpytarvikkeille sekä lokerikkoa ja pyyhenaulakkoa pikkuvessaan, muttei tärpännyt vieläkään. Näyttää kyllä siltä, ettei pyykkikori ylipäätään mahdu kylpyhuoneeseemme, koska sen paikka olisi pesukonehanan alla, ja siitä hanasta on yllättävän kiva ottaa kylmää vettä.

Valtaosa astioista ja kaikki kirjat ovat vielä avaamattomissa laatikoissa. Ympäri asuntoa seilaa epälukuinen määrä puolitäysiä laatikoita, joiden tavarat ovat mahdollisesti löytämässä paikkansa jostakin. Liikkumista varten on kapeat reitit. Tekstiilit puuttuvat lähes kaikista huoneista. Tiedän, että jotkut ripustavat muuttaessaan ensimmäiseksi verhot sen merkiksi, että täällä asutaan, mutta minulle verhot ovat viimeinen piste i:n päälle, kun kaikki muu on kunnossa.

Muistelen, että nuorempana pari päivää riitti kodin järjestelyyn muuton jälkeen. Joko aika kultaa muistot tai sitten tietyssä iässä kaikki on hieman hitaampaa. Veikkaan molempia.

--

Päivän kuvat: Kotimme on ihana, muttei kuvauskunnossa muualta kuin kylpyhuoneesta. Ikävä kyllä en osannut ottaa kylpysyvyyttä huomioon ammetta valitessani. Tähän vannaan ei ainakaan kukaan pysty itseään hukuttamaan.