Kirjoitukset avainsanalla koti

Jännittää joka kerta, kun työnnän avaimen kotioveni lukkoon. Postiluukusta menee sisään paksu johto, ja sisältä kuuluu hurinaa. Raotan varovasti ovea eteiseen. Reitti on esteetön. Siispä rohkeasti kynnyksen yli! Mitähän siellä nyt on tapahtunut?

Suurin muutos oli näkyvissä jo ensimmäisen remppaviikon jälkeen: kylpyhuone oli purettu lattiaa lukuunottamatta. Myös viereisen makuuhuoneen kaapisto oli purettu ja kuljetettu pois. Kaapiston takaa paljastui isoista harkoista muurattu seinä. Seinä oli muutamassa kohdassa lohjennut niin, että makuuhuoneesta pääsi hiukan valoa kylpyhuoneeseen.

Pikkuvessan edessä hurisivat isot koneet - olisikohan kyse alipaineistuksesta? ”Asbestityö”, luki kyltissä keltaisella pohjalla, joten en pyrkinyt yhtään lähemmäs.

Tarjoiluvälikössä oli poistettu mahonkipintaisten kalusteiden eteen virittämäni suojamuovi, joten baaritiski oli paksussa pölyssä. Keittiöstä oli pesutorni ja yllättäen myös jääkaappi siirretty olohuoneen puolelle, vaikka jääkaapin seinällä ei tietääkseni ole tarkoitus tehdä mitään. Myös liesi oli vedetty pois seinästä, mutta jostakin syystä pakastin oli saanut jäädä paikoilleen.

Poimin lattialta lieden takaa neljä sukkapuikkoa. Juuresten kypsyyden koetteluun käyttämäni sukkapuikot sujahtavat kovin helposti lieden ja tiskipöydän välistä lattialle. Pois niitä ei sieltä saa muuten kuin vetämällä lieden ulos. Kovin usein en sitä tee.

Kirjaston puolella näkyi jo uutuus: televisio- ja valokuitupistokkeet olivat paikoillaan oven pielessä. Niiden korkeus, noin metri lattiasta, näyttää hassulta, mutta sen pitäisi olla juuri sopiva sitten, kun laatikosto on paikoillaan niiden alla.

Pois lähtiessäni nappasin kuvan huoneiston ulko-ovesta, joka oli sisäpuolelta täynnä paperia ja punakynämerkintöjä. Siinä ovat remontin kaikki piirustukset ja huoneistokortti, johon suunnitelmat on kirjattu. Vilkuilin paperit läpi enkä löytänyt huomautettavaa. Remontteja työkseen tekevä veljeni on tähdentänyt näiden dokumenttien arvoa: mikä ei niissä ole, sitä eivät raksaukot yleensä toteuta. Siksi pitää tarkistaa, että kaikki olennainen on kirjattu niihin yksityiskohtaisesti.

Toisen remonttiviikon jälkeen menin viemään raksalle koristelaattojamme, jotka olivat tulleet Terraviivan keramiikkauunista. Hienot! Otin niistä kuvat pahvilaatikon päällä.

Havaitsin, että kylpyhuoneen ja makuuhuoneen välisen seinät reiät oli oudosti tilkitty Me Naiset -lehden sivuilla. Luulin, että viikkolehteni olisi käännetty uuteen osoitteeseen samalla kuin päivälehti, mutta niin ei ole käynytkään, vaan lehti on jaeltu remonttipaikalle. Siitä raksaukot ovat sitten repineet seinän tilkettä. Hieman outo ratkaisu. Mitähän työmaan valvoja siitä sanoisi? Poimin lattialle heitetyt lehden jäänteet mukaani ja harmittelin, että sain kansijutusta vain puolet.

Keittiössä oli avattu väkivalloin hormi, joka kulki pesutornin vieressä. Hormin  ehjäksi aiottu seinä näkyi samalla haljenneen. Varmaan ihan normaalia, ja jää pesukoneen viereen piiloon.

Kolmannella viikolla eli viime viikonloppuna selvisi, miksi makuuhuoneen seinä oli tilkitty, vaikka se kaadetaan pian. Asbestityöt pitää tehdä suljetussa tilassa. Todennäköisesti itse työ oli jo tehty, mutta sen jälkeen pitää vielä odottaa useita päiviä ennen kuin voidaan varmistaa, ettei huoneilmassa ole asbestia. En päässyt siihen huoneiston osaan nyt ollenkaan.

Keittiössä oli irrotettu hana ja paljastettu betonilattia tiskipöydän alta. Alakaapin lattia oli sahattu siististi halki ja korkkilattia irrotettu. Hana oli poistettu ja viety olohuoneeseen. Ja sitten oli selvästikin siivottu.

Oli yllätys, ettei kylpyhuoneen ja makuuhuoneen välistä seinää ollut vielä kaadettu. Työmaalla näytti kuitenkin kaikki olevan ihan hyvin.

Miellyttävin yllätys odotti parvekkeella. Kartiovalkokuusen kerkät olivat kasvaneet edelleen. Koko havupuu oli vaaleanvihreä, ihanan pehmeä ja pörröinen!

--

Päivän kuvat: Makuuhuoneen komeron takaa paljastui harkoista rakennettu seinä, joka nyt puretaan. Uusi rakennetaan metrin verran makuuhuoneen puolelle.

Kommentit (1)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olen remontin ajaksi vaihtanut kotia vuokraemäntäni kanssa. Paitsi että hän ei tietenkään asu työmaalla, vaan mökillään. Mutta minun kannaltani tunne on sama: asun toisen kodissa. Ensimmäisten viikkojen kokemukset:

 

1. Jokinäköalasta on paljon iloa.

Vakituisesta kodistammekin joki pilkottaa hiukan, mutta täällä se on lähellä ja näkyy kaikista ikkunoista. Etenkin iltaisin Aura on kaunis, kun se välkehtii kaikissa iltaruskon sävyissä. En ollut myöskään tajunnut, että jokainen jokirannassa kävelijä on näin selvästi näkyvillä rannan asunnoista. Sehän on varsinainen catwalk. Puolisoni harmittelee, ettei muistanut ottaa kiikareita mukaan.

 

2. Iso parveke on mahtava.

Väistökotimme parveke on huoneen kokoinen. Harmi, ettei vielä ole riittävän lämmintä, jotta sitä voisi hyödyntää kunnolla. Samanlainen olisi mahtava kotonakin. Siellähän mahtuisi sekä kasvattamaan kukkia että oleskelemaan ja jopa joogaamaan! Oi auvoa.

 

3. Kaunis ei aina ole mukavaa.

Väistöasuntomme on sisustettu hyvällä maulla. Lähes kaikki huonekalut ovat Alvar Aallon klassikoita, eikä Ikea-tavaraa näy mailla halmeilla. Täällä on hienompaa kuin meillä kotona, mutta pehmeistä istuimista on pulaa. Sänky on kapea ja sohva kova. Myös luonteva joogamaton paikka puuttuu. Jännevammaisen olo on täällä hieman tavallista haasteellisempaa.

 

4. Taitto-ovet ovat kätevät.

En ole koskaan harkinnut taitto-ovia kotini komeroihin, mutta tämän jälkeen kyllä harkitsen. Nehän ovat tosi käteviä: tukevampia eivätkä mitoituksen ja asennuksen kannalta yhtä kriittisiä kuin liukuovet, mutta vievät vähemmän tilaa kuin tavalliset ovet. Ainakin täällä ne toimivat oikein hyvin.

 

5. Kylpyhuoneen suunnitteluvirhe kastelee sukat.

Täällä on suihku vessanpytyn vieressä, ja niiden välissä on seinäke, joka on alhaalta avoin. Joka kerta, kun käyn suihkussa, istuimen edusta lainehtii vettä. Sitä ei saa kovin helposti edes lastalla pois, koska seinäke on tiellä. Näin ollen pytyn edessä ei voi pitää mattoa, tai jos pitää eikä muista siirtää sitä suihkuun mennessään, se kastuu läpikotaisin. Ei kiva. Pystyin onneksi vakuuttamaan puolisolleni, että ei, tätä suunnitteluvirhettä ei ole tulevassa kylpyhuoneessamme.

 

6. Saunaa ei tosiaan tule lämmitetyksi kovin usein.

Meillähän ei kotona ole huoneistosaunaa, mutta täällä on. Luulin, että saunoisin harva se päivä, mutta en ole sitten kuitenkaan viitsinyt. Saunan löyly on niin kuivaa, ettei siellä hikoa yhtään. Tällaista saunaa välttääkseni jätin sen rakennuttamatta kotiini. Tai voihan olla, että olen vain lämmittänyt saunaa liian kauan.

 

7. Pyykkikori kylpyhuoneessa on kiva.

1960-luvun alun asuntoja rakennettaessa ei ajateltu vaatehuoltoa ollenkaan. Ajatus kai oli, että piika pesee pyykit talopesulassa tai ne viedään pesulaan. Tämä talo on paljon uudempi. Kylpyhuone on käytävä, jonka aloittaa kodinhoito-osuus. Vasemmalla on pesukoneen paikka ja oikealla kaapit pyykeille ja siivoustarvikkeille. Mankelikin siihen varmaan mahtuisi. Etenkin pyykkikaapit ovat kätevät. Meillä ei ole aikaisemmin mahtunut kylpyhuoneeseen edes pyykkikoria, mutta täällä päätin, että nyt sellainen tulee.

 

8. Leikkuulauta lusikkalaatikon päällä ei toimi.

Siinähän se useimmissa suomalaisissa kodeissa on, mutta miksi, oi miksi? Kun tekee voileipää leikkuulaudalla, on veitsen tai kahvilusikan onkiminen esiin laatikosta lähes mahdotonta. Toinen keittiön suunnitteluvirhe on tiskiallas, josta puuttuu irrotettava roskasihti. Kaikki pikku jäte pääsee suoraan viemäriputkeen, joka sitten onkin koko ajan enemmän tai vähemmän tukossa.

 

9. Kerubeihin tottuu.

Meillä kotona seinät ovat paljaat ja koriste-esineitä on esillä niukasti. Täällä on taidetta ja pikkutavaraa kaikkialla, minne sitä on voinut ripustaa ja asetella. Siirsin muutamia esineitä kaappiin, jotta sain omat tavarani mahtumaan piirongin päälle ja kirjahyllyyn. Valtaosa on kuitenkin saanut jäädä. Kerubit ovat täällä niin kotonaan, että antaa heidän liihottaa.

 

10. Koti-ikävä on kova!

Kaipaan omaa sänkyäni, keittiötäni, rahiani, pehmeää sohvaani, naarmuisia parkettejani ja tuulimyllynäköalaani. Ei voi mitään!

 

--

Päivän kuvat: Keittiön koristeet lienevät matkamuistoja Teneriffalta. Oikein hauskoja.

Kerroin täällä aiemmin, miten lopetin yhtäkkiä pitkäaikaisen jäsenyyteni Nielsenin kuluttajapaneelissa. Mainitsin, että olin suunnitellut kerääväni skannauspalkkioksi vielä yhdet Iittalan Teema-sarjan murokupit, koska celadoninvihreitä astioita ei enää saa muualta uusina.

Celadon on muuten klassinen kiinalaisen posliinin väri. Vihreä keramiikka oli suosittua Kiinan hovissa, kunnes kuvioitu sinivalkoinen posliini syrjäytti sen Yuan-dynastian aikana. Väri kehittyy polton aikana lasitteesta, johon on lisätty juuri sopiva määrä rautaoksidia. Jos sitä on liian vähän, keramiikasta tulee sinistä, jos liikaa, oliivinvihreää tai jopa mustaa. Näin kertoo englanninkielinen Wikipedia.

Olen vihreän ystävä, ja Arabian celadon on mielestäni erityisen kaunis vihreän sävy. Minulla on neljä isoa lautasta, kuusi pientä lautasta ja kaksi murokuppia, joita käytän rinnakkain valkoisten ja mustien Teemojen kanssa.

Paitsi että murokippoja on nyt neljä.

Sain alkuviikosta yllättävän pakettikortin. Lähettäjäksi oli merkitty Nielsen ja sisällöksi lahja. Nielsen on joka vuosi lähettänyt jokin pienen kevätlahjan, joten arvelin, että heillä on nyt vain vanhentunut lähetyslista. Toisaalta ne lahjat ovat yleensä mahtuneet postiluukusta.

Paketti oli kuution muotoinen eikä kovin raskas.

Saatekirjeessä luki:

”Viitaten hauskaan ja hyvin viihdyttävään blogiinne ”Tietyssä iässä”, jossa mainittiin myös Nielsenin Kuluttajapaneeli, rohkenemme lähettää Teille oheiset kulhot. Toivottavasti niille löytyy käyttöä.”

Sitten vielä kiitettiin jäsenyydestä ja toivotettiin hyvää jatkoa.

Heh, mahtavaa, että rohkenivat! Kipot ilahduttivat kovasti. Ne tulivat myös heti käyttöön, koska emme tuoneet väistöasuntoon omia astioita, eikä täällä ole murokuppeja. Puolisoni syö niistä joka päivä ja minäkin usein.

Pääsiäiseksi toinen pääsi kuitenkin lepovuoroon koristeeksi.

Kiitos, Nielsen!

--

Päivän kuvat: Celadoninvihreä murokuppi on täytetty Lindtin suklaamunilla. Pienemmät ovat täyttä maitosuklaata, isommissa on valkosuklaatäyte. Pajunkissakranssi on hankittu Turun torilta.

Kommentit (2)

Maija
Liittynyt15.10.2015
2/2 | 

Kiitos samonin, Sara! Söpöjä ovat suklaat, ja maistuviakin :)

Olen viime aikoina erikoistunut väärässä olemiseen siitä huolimatta, että tavallisesti kuvittelen tietäväni ja osaavani melkein kaiken. Nyt osoittautui vääräksi luulo, etteivät monivuotiset kasvit selviytyisi hengissä talvesta parvekkeellani.

Edellistalvena joka ikinen varpu kuoli. Niinpä ajattelin, että syyskuussa istuttamani kartiovalkokuusi saisi ensin loistaa joulukuusena ja paleltuisi sitten melko pian. Myöskään pallotuijalta ja murateilta en odottanut erityistä sitkeyttä.

Mutta kävikin niin, että talvesta tuli ennätyksellisen lauha. Joka ainoa kasvi on yhä hengissä.

Eikä pelkästään hengissä. Kuusessa on vuosikasvaimia. Kerkkiä!

Myös puolihuolimattomasti kuusen juurelle tunkemani viime keväisten tulppaanien sipulit ovat osoittautuneet elinvoimaisiksi. Ne pukkasivat ensin lehdet ja nyt vielä nuppuja.

Ajattelin, ettei parvekkeelle jäisi mitään elävää putkiremontin ajaksi, mutta toisin kävi. Nyt poikkean kerran viikossa kastelemassa viljelylaatikon.

Joulukuussa heitin pari kourallista poistolaarista nappaamiani, kuivahtaneen tuntuisia pikkunarsissien sipuleita muovipunttuun ja kaadoin tähteeksi jääneet mullat päälle. Eivät ne kaikki itäneet, ja itäneistä vain muutamat tuottivat kukkia. Mutta tuottivat kumminkin.

Ei huono tämäkään.

--

Päivän kuvat: Kevät on koittanut Parvekkelle länteen.

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty kävelemään pitkiä matkoja, ja minulla on usein jännekipuja hamstring-syndrooman takia. Niinpä minusta ei tullutkaan maraton- eikä joogamummoa, vaan kukkamummo ja siirtolapuutarhuri. Päivitän blogia harvakseltaan, koska minulla on tällä erää vain vähän sanottavaa muusta kuin puutarhanhoidosta.

Olen Maija Rauha, 65-vuotias ja eläkkeellä. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Siirtolapuutarhapalstallani on oma kanava Instagramissa. Se löytyy nimellä villa_palanen. Kerron siellä mökin ja puutarhan kuulumisia useammin kuin täällä blogissa.

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016