Iso-Puolalan talo tönöttää keskellä Turkua Puolalanmäellä, lähellä Park-hotellia. Sen vanhimmat osat on rakennettu 1700-luvulla. Talon ympärillä on ollut peltoa ja pihapiirissä navetta. Mäellä on ollut enemmänkin puutaloja, jotka säilyivät vuoden 1827 palosta, mutta ne on purettu puiston ja kivitalojen tieltä.

Olen kävellyt pihapiirin ohi vuosien mittaan lukemattomia kertoja. Syitä poiketa ei ole ollut. Rötiskö mikä rötiskö, kyllähän minä tuollaiset talot tiedän. Talot omistaa kuitenkin nykyään Rakennusperinteen ystävät ry, joka on kunnostanut niitä perinteisin menetelmin jo usean vuoden ajan. Ja viimeistään nyt siellä kannattaa ehdottomasti poiketa!

Lastulevyt, lateksimaalit ja muovimatot ovat poissa. Tilalla ovat käsin painetut tapetit, pellavaöljymaalit ja vanhan ajan joulutunnelma.

Iso-Puolala ei ole lavaste, vaan vanha ja viehättävä paikka, jossa on tunnelmaa muulloinkin kuin jouluna. Siksi joulukaan ei näytä täällä väkisin rakennetulta. On kuin käsistään kätevä perhekunta olisi käyttänyt syksyn illat suurta juhlaa suunnitellen ja koristeita valmistellen. On kerätty varpuja ja sammalta, leikattu tonttunauhoja, valettu kynttilöitä ja punottu tuohta. Samalla on syntynyt vähän ylimääräistä myytäväksi.

Keittiössä, jossa muutenkin kuulee aina parhaat jutut, minulle kerrottiin, että Iso-Puolalan yhtenäisen visuaalisen jouluilmeen takana ovat Rakennusperinteen ystävien toiminnanjohtaja Katariina Entonen sekä Riitan Pihapuodin Riitta Jaakonmäki ja Kranssiaitan floristi Mari Heininen. Näillä naisilla on silmää.

Päärakennuksessa on parhaillaan Rakennusperinteen ystävien joulukahvila. Kahvi kaadetaan isoäidin aikaisiin kuppeihin, ja särpimeksi on tarjolla suolaista ja makeaa piirakkaa sekä joulutorttuja. Lattialankut narisevat kotoisasti. Keittiön seinältä voi laskea, miten monta tapettikerrosta pinkopahvien päältä kuorittiin remontissa. Pirtin uunin otsalla on näyte tapetista, joka oli entisöijien tavoitteena, mutta osoittautui liian vaikeaksi toteuttaa. Oikein kaunis uudesta tapetista silti tuli.

Tuplien välissä on poronjäkälää ihan niin kuin lapsuudenkodissani muinoin. Tuvassa päivystävä varttuneempi herrasmies, epäilemättä yhdistyksen aktiivi, kertoo talon historiasta kysymättäkin.

Ulkorakennuksessa on myynnissä valikoima tuohitöitä, kynttilöitä, joulukoristeita ja muuta itse tehtyä. Toisen asuinrakennuksen vintille on asettunut Riitan pihapuoti antiikkiesineineen. Riitta valitsee aarrearkustaan Iso-Puolalan pop-up-puotiin aina kulloisenkin teeman mukaiset, kirpputoreilta koluamansa esineet.

Nyt on esimerkiksi astioita, tekstiilejä, leluja, kynttilänjalkoja ja joulukoristeita. Kaikkea vanhaa ja kaunista. Jotakin uuttakin: käsin tehtyjä kortteja, joiden sisältä avautuu paperinen kukkaro rahalahjalle tai muulle muistamiselle. Täältä löytyy lahja myös sille, jolla on jo kaikkea.

Koko pihapiiri ja kaikki rakennukset on koristeltu Marin tekemillä kransseilla ja köynnöksillä. Puolukanvarvut, havunoksat, kävyt, eukalyptuksen versot, jäkälät, sammalet, kanelitangot ja roseepippurit muuntuvat hänen käsissään suloisiksi joulutunnelman virittäjiksi.

En voinut vastustaa kanelin tuoksua. Ostin Marin kellarista ovikoristeen ja köynnöksen, jonka aion nostaa joulupöydän keskipisteeksi. Säilytän niitä siihen asti parvekkeella. Mari kertoi, ettei niiden kuivumistakaan tarvitse pelätä. Köynnösten pehmoinen havu on katajaa, mutta tarkempaa lajiketta en enää muista, vaikka Mari sen sanoi.

Iso-Puolalan joulukahvila ja joulupuoti ovat avoinna jouluun asti torstaisin ja perjantaisin kello 11-17 sekä lauantaisin ja sunnuntaisin kello 11-16. Itsenäisyyspäivänä ovet ovat suljetut. Viimeinen aukiolopäivä on 23.12. Menkää, ystävät, menkää!

Riitan pihapuoti: https://riitanpihapuoti.fi/

Kranssiaitta: http://www.kranssiaitta.fi/

Rakennusperinteen ystävät ry: http://www.tuuma.net/

--

Päivän kuvat: Iso-Puolalan päärakennus on koristeltu jouluun.