Kirjoitukset avainsanalla kukat

Alppiruusut olivat parhaassa kukassa Tukholman yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa, Bergianska Trädgårdenissa eilen. Mehiläiset pörräsivät ja pääskyset liversivät. Zoomailin kameralla parhaita kukintoja.

Kas, tuolla pienen kallion päällä näyttäisi olevan mainio kukka-apaja: useita eri lajikkeita kauniisti lomittain. Vilkaisin ympärilleni. Ei ketään, joten rohkaistuin kiipeämään keskelle puskaa. Tiesin, ettei täältä saa poimia mitään, mutta onko pakko pysyä polulla? Ei aavistustakaan.

Juuri, kun olin saanut tähtäimeen erityisen upean näkymän, alapuoleltani kuului: ”Hej, Madame!” Joku nuori mies siellä huuteli. Ajattelin, että hän on varmaan puistonvartija, joka haluaa ohjata minut takaisin polulle, joten käännyin kuuntelemaan. Seurasi pitkä polotus hieman murteellista ruotsia. Kuulosti epäilyttävältä. Ei kai hän voinut olla uimarantaa vailla?

Pyysin varmuuden vuoksi saman englanniksi. Kyllä vain, poika etsi uimapaikkaa. Puutarha sijaitsee niemellä, jonka molemmin puolin kimmelsi vesi, joten pidin täysin mahdollisena, että jossakin lähistöllä voisi olla uimalaitos. Avuliaana Aatuna kaivoin laukustani puutarhan kartan. Hetkinen vain!

Ei, ei missään näkynyt uimarantaan viittaavaa merkkiä. Totesin tilanteen nuorukaiselle. Hän ei luovuttanut, vaan päinvastoin alkoi selittää, että oikeastaan hän halusi uida alasti, ja tietäisinkö suojaisan paikan, jossa hän voisi riisuutua?

Jasså!

Kiirehdin selittämään, että olen kiinnostunut vain kukista.

Ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen, kun tajusin, että nuori mies olikin kenties vailla lemmenhetkeä, mahdolliseti al fresco tai turistin hotellihuoneessa. Kiirehdin selittämään, etten valitettavasti pysty auttamaan häntä ja lisäksi olen kiinnostunut vain kukista, en niinkään mehiläisistä.

Nuorukainen toivotti minulle kohteliaasti miellyttäviä valokuvaushetkiä ja jatkoi matkaansa. Minä sukelsin yhä syvemmälle rhododendronpuskaan yhtä punehtuneena kuin kukkaset. Oliko tämä tottakaan? Oliko minut juuri yritetty iskeä yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa keskellä kirkasta päivää?

Entä olisiko lysti ollut ilmaista vai olisiko mies pyytänyt maksua? Se jäi selvittämättä. Veikkaan, että luonnon ihmeiden lähempi tarkastelu olisi tullut kalliiksi tavalla tai toisella. Olisin toki voinut selittää, että ei minulla ole rahaakaan. Se oli ihan totta, minulla ei ollut kruunun kruunua.

Tosin Tukholma alkaa olla varsin pitkälti setelirahaton vyöhyke. Oliko gigololla kenties pieni, kätevä korttimaksulaite taskussaan? Rohkeampi nainen olisi selvittänyt tämänkin. Minä en.

En koskaan kuulunut niihin tyttöihin, jotka saavat hätistellä miehiä ympäriltään kuin paarmoja. Perääni ei ole huudeltu kadulla kohteliaisuuksia eikä liioin ruokottomuuksia. Eikä kukaan ole tietenkään ikinä yrittänyt iskeä minua julkisessa puistossa. 

Jotkut asiat ovat nähtävästi mahdollisia vasta tietyssä iässä. En ole ihan varma, pitäisikö olla imarreltu. Luultavasti ei, mutta vähän olen kumminkin.

Näytän ilmeisesti riittävän rikkaalta pystyäkseni ylläpitämään rattopoikaa. Onhan sekin jotakin.

--

Päivän kuvat: Alppiruusuja Bergianska Trädgårdenissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Koska kartiovalkokuusi, pallotuija ja muratit vastoin odotuksia selvisivät talvesta hengissä parvekkeellani, minun on ollut pikku pakko käydä puolisalaa kastelemassa niitä remppatalossa joka viikko.  Ja sitten alkoi ärsyttää, kun pystyyn kuivuneiden callunoiden kohdilla oli aukot. Mitäs niihin?


Jälkeen
Ennen
 

Kuusi ja tuija viihtyvät happamassa maassa toisin kuin kesäkukat. Joten jos minulla nyt kerran on tässä monivuotinen istutus niin miksi en jatkaisi samaan suuntaan ja hankkisi ikivihreiden seuraksi muita monivuotisia happaman maan kasveja?

Niitä ovat esimerkiksi hortensiat, jalo- ja töyhtöangervot, alppiruusut, atsaleat, magnoliat, mahoniat ja siperiankärhö. Myös pensasmustikka ja puolukka viihtyvät samoissa oloissa kuin kuuset.

Ottaisin minkä tahansa noista ihanuuksista parvekkeelleni, mutta pelkäänpä, että monikaan ei viihtyisi. Nuohan kasvavat enimmäkseen isoiksi pensaiksi, ja minulla on tarjota vain pienen pieni multatila muiden kasvien katveessa. Tarvitsen miniatyyrejä.

Onneksi ahkerat puutarhurit ovat kehittäneet niitäkin. Lähimmässä puutarhamyymälässä oli jopa valinnan varaa. Sinne oli saatu Puolasta lasti nupullaan olevia, hidaskasvuisia kääpiöalppiruusuja, jotka näyttivät söpöiltä pikku mättäiltä täysikokoisiin variantteihin verrattuna.

Rhododendron hanceanum Princess Anne on keiskei- ja hanceanum-lajikkeiden risteytys. Se kasvaa 10 vuodessa noin 40-60 senttiä korkeaksi. Kukat ovat vaaleankeltaiset ja varsin isot. Ensimmäinen nuppu avautui jo viikko istutuksen jälkeen. Tykkään kovasti valkoisista keiskei-rhodoista, joten oli iloinen yllätys, että löysin sellaisen myös parvekkeelleni sopivassa muodossa.

Rhododendron russatum Azurvolke kuuluu sinialppiruusuihin. Sen lehdet ovat pienet ja ruskeahkot. Kukinnot ovat paljon pienemmät kuin Prinsessa Annen, mutta niitä on enemmän ja tiheämmässä. Se voi kasvaa isommaksi kuin Anne, jopa 90 senttiä korkeaksi ja 110 cm leveäksi,  mutta silti sitä suositellaan myös ruukkuihin ja terasseille.

Minusta tuntuu, ettei kumpikaan minirhodoni elä riittävän kauan ehtiäkseen täyteen kokoon. Etenkin Azurvolken tila on häpeällisen pieni. Nipin napin sain sen juuret tungetuiksi callunalta jääneeseen koloon.

Siellä ne nyt kukkivat remontin keskellä. Aurinkoisella säällä olen käynyt kaksi kertaa viikossa kastelemassa. Parvekkeen kaihtimet ovat koko ajan alhaalla, jotta ne eivät saisi liikaa valoa.

Kartiovalkokuusen uudet neulaset alkoivat oudosti vaalentua melkein heti tultuaan esiin, ja mikä oudointa, varjon puolelta. Uusissa kuvissa ne näyttävät jo ruskeilta, vaikka paljaalla silmällä ne ovat yhä vihreitä. En tiedä, olenko kastellut kuusta liikaa vai liian vähän. Varmuuden vuoksi hankin havu- ja rhodolannoitetta, jota annoin kasteluveden mukana. Ajattelin, että jos se on ravinteita vailla, kun on kasvanut niin valtavasti.

Prinsessa Anne sai osansa lannoitteesta ja innostui hurjasti. Se alkoi heti työntää uutta vartta ja lopetti nuppujen avaamisen. Sen kannalta lannoittaminen oli siis virhe. Mutta kaipa ne nuput aikanaan aukeavat.

--

Päivän kuvat: Parvekeistutukseni.

Arvonta on suoritettu! Koivuntuohesta valmistetut Kaino-korvakorut voitti nimimerkki ZapAmi. Paljon onnea voittajalle! Ja te muut: parempi onni ensi kerralla.

ZapAmi, lähetän korvakorut sinulle heti, kun olet ilmoittanut yhteystietosi sähköpostitse osoitteeseen maijarauha@gmail.com.

--

Päivän kuvat: Väistöasunnon parvekkeelle piti saada jotakin vihreää. En voinut vastustaa tätä valkoista särkynyttäsydäntä. Parvekkeelle paistaa ilta-aurinko, jonka valoa vasten sen kukat kuultavat kauniisti.

 

Olen viime aikoina erikoistunut väärässä olemiseen siitä huolimatta, että tavallisesti kuvittelen tietäväni ja osaavani melkein kaiken. Nyt osoittautui vääräksi luulo, etteivät monivuotiset kasvit selviytyisi hengissä talvesta parvekkeellani.

Edellistalvena joka ikinen varpu kuoli. Niinpä ajattelin, että syyskuussa istuttamani kartiovalkokuusi saisi ensin loistaa joulukuusena ja paleltuisi sitten melko pian. Myöskään pallotuijalta ja murateilta en odottanut erityistä sitkeyttä.

Mutta kävikin niin, että talvesta tuli ennätyksellisen lauha. Joka ainoa kasvi on yhä hengissä.

Eikä pelkästään hengissä. Kuusessa on vuosikasvaimia. Kerkkiä!

Myös puolihuolimattomasti kuusen juurelle tunkemani viime keväisten tulppaanien sipulit ovat osoittautuneet elinvoimaisiksi. Ne pukkasivat ensin lehdet ja nyt vielä nuppuja.

Ajattelin, ettei parvekkeelle jäisi mitään elävää putkiremontin ajaksi, mutta toisin kävi. Nyt poikkean kerran viikossa kastelemassa viljelylaatikon.

Joulukuussa heitin pari kourallista poistolaarista nappaamiani, kuivahtaneen tuntuisia pikkunarsissien sipuleita muovipunttuun ja kaadoin tähteeksi jääneet mullat päälle. Eivät ne kaikki itäneet, ja itäneistä vain muutamat tuottivat kukkia. Mutta tuottivat kumminkin.

Ei huono tämäkään.

--

Päivän kuvat: Kevät on koittanut Parvekkelle länteen.

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty kävelemään pitkiä matkoja, ja minulla on usein jännekipuja hamstring-syndrooman takia. Niinpä minusta ei tullutkaan maraton- eikä joogamummoa, vaan kukkamummo ja siirtolapuutarhuri. Päivitän blogia harvakseltaan, koska minulla on tällä erää vain vähän sanottavaa muusta kuin puutarhanhoidosta.

Olen Maija Rauha, 65-vuotias ja eläkkeellä. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Siirtolapuutarhapalstallani on oma kanava Instagramissa. Se löytyy nimellä villa_palanen. Kerron siellä mökin ja puutarhan kuulumisia useammin kuin täällä blogissa.

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016