Kirjoitukset avainsanalla kukat

Viljelylaatikkoni vapautui gladioluksilta jo elokuussa. Päätin, että nyt on oikea hetki toteuttaa haaveilemani syysistutus, johon voisin myöhemmin ripustaa tunnelmavalot ja vielä myöhemmin ehkä jopa joulukoristeita.

Valmistauduin tyhjentämällä laatikon ja siirtämällä sen keskeisemmälle paikalle niin, että koko laatikko näkyisi selvästi olohuoneen ikkunasta. Tämä edellytti koko parvekkeen möbleerausta: kukkaporras piti siirtää syrjään ja korituolille etsiä talvipaikka sisältä.

Toin taimet kotiin puutarhamyymälästä bussikyydillä isossa, sinisessä kassissa. Samassa kassissa olivat sekä kartiovalkokuusi Perfecta että pallotuija, joiden ajattelin muodostavan mukavan kontrastin istutuksessa. Kyllä muutamat ehkä katsoivat vähän pitkään, kun kävelin kaupungin halki joulukuusen latva kassista pilkottaen. Syklaamit, hopealangat, muratit ja fat boyt olin keräillyt torilta jo aiemmin.

Nyt istutus on  juurtunut ja näyttää kohtuullisen hyvinvoivalta. Muratit ovat lähteneet kasvuun ja syklaamit kehittävät uusia nuppuja. Hopealangat nyt muutenkaan eivät juuri kasva. Yllä olevassa kuvassa syklaamit ovat sen värisiä kuin ne oikeasti ovat, esimerkiksi alla olevassa kuvassa ne näyttävät liian, no, syklaaminpunaisilta.

Valitettavasti ensimmäiset päivät istutuksen jälkeen olivat erittäin lämpimiä ja aurinkoisia, enkä ymmärtänyt suojata kuustani. Se sai palovammoja auringon puoleiselle kyljelleen ja neulaset kuivuivat. Melko pieneltä alueelta, mutta harmitti silti. Sen jälkeen olen aina pitänyt kaihtimia alhaalla auringonpaisteella.

Tykkään kuusesta kovasti. Se on ihan oikea, kuusentuoksuinen kuusi, eikä mikään feikki. Valitsin tahallani vähemmän säännöllisen muotoisen puun, koska arvelin sen olevan kiitollisempi koristeltava myöhemmin.

Jos halla vie osan istutukseni kasveista, korvaan ne kestävämmillä tai täydennän asetelmaa vaikkapa lyhdyillä. Jo aika pian aion sovitella kuuseni oksille pieniä syysvaloja. Se tulee näyttämään olohuoneeseen oikein hyvältä.

Ai asetelman keskipiste? Kuusi!? Kyllä se olen kuulkaas minä, neiti Lilith "Lilli" Hiisku!

--

Päivän kuvat: Leveä ja kapea istutukseni oli vaikea kuvattava muuten kuin osissa. Sen näkee kokonaisena parhaiten ikkunan läpi olohuoneesta. Yritin kuvata sieltäkin, mutta mukaan tuli liikaa heijastuksia. Myös videosta tuli liian heikkolaatuinen julkaistavaksi.

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kasvatin kukkia lasitetulla parvekkeella nyt kolmatta kesää. Tämän kauden opetukset tulevat tässä.

 

 

1. Luonnonmukainen lannoite haisee. Luulenpa, että vaihdan tummanpuhuvan nesteen ensi kesänä takaisin vaaleanpunaisiin rakeisiin. Tuoksu oli lämpiminä kesäpäivinä sen verran juureva. Ei jatkoon.

 

 

2. Kerrotut miljoonakellot kukkivat sykleissä. Ensimmäinen kukinta oli lyhyin ja vaatimattomin. Kaikkiaan kukintakertoa kertyi kolme, ja niiden väleissä kasvi oli lähes kukaton. Kerrotut kukat ovat näyttäviä, mutta muut miljoonakellolajikkeet ovat kukkineet runsaammin ja yhtäjaksoisemmin. Ei jatkoon.

 

 

3. Freesiat ovat vaikeita kasvattaa. En saanut sipuleista irti mitään muuta kuin vihreät lehdet. Nekin alkoivat nopeasti lakastua. En tiedä, mitä tein väärin. Ei jatkoon.

 

 

4. Kerrotut liljat kukkivat kauan. Ruusuliljat olivat uusi, miellyttävä tuttavuus. Kun vanhat terälehdet lakastuivat pois, tilalle aukesi aina uusia. En koskaan nähnyt kukkien emejä tai heteitä. Jatkoon.

 

 

5. Gladiolus tarvitsee tukea. Istutin sipulit ohjeen mukaan niin, että niiden yläosa näkyi, mutta ne olisi kannattanut istuttaa kunnolla mullan alle. Sekä lehdet että kukkavanat kasvoivat erittäin korkeiksi, ja painavat kukkavanat vetivät kasvit vinoon. Ensi kesäksi täytyy miettiä parempi tapa tukea niitä. Jatkoon.

 

 

6. Altakastelu sopii mansikalle ja monelle muullekin. Uudet Lechuza-amppelini osoittautuivat hyväksi hankinnaksi. Etenkin paljon vettä tarvitsevat kasvit, kuten mansikka, voivat niissä paljon paremmin kuin tavallisissa amppeleissa. Jatkoon.

 

 

7. Taimet kannattaa istuttaa tiheään. Hajuherneistutuksistani tuli valjuja, koska istutin taimet liian harvaan. Parvekkeellani taisi olla Villa Roma -lajikkeelle myös hieman liian pimeää. Ei jatkoon.

 

 

8. Kylvöjä voisi porrastaa. Taimet kasvavat lasitetulla parvekkeella huomattavasti nopeammin kuin ulkona, joten myös niiden kukinta on aikainen. Jos kylvää kaiken maaliskuun alussa, parvekkeella on elokuussa jo aika tyhjää. Sinivaulan kasvattaminen viime kesänä omalta parvekkeelta kerätyistä siemenistä onnistui erittäin hyvin - jatkoon!

 

 

9. Myös yrtit kukkivat kauniisti. Kesän yllättäjä oli tuoksuampiaisyrtti, joka tuli Livonsaaren osuuspuutarhan satolaatikossa teeyrttiyhdistelämän mukana.

 

 

10. Orvokkia luotettavampaa alkukesän kukkijaa ei ole. Pikkuorvokkien kukinta kestää pitkään ja on parhaimmillaan juuri silloin, kun tulppaanit ovat jo kuihtuneet eivätkä siemenestä kasvatettavat kesäkukat vielä kuki. Jatkoon.

--

Päivän kuvat: Tuoksuherne Purple Cupid, jonka toinen kukinta oli parempi kuin ensimmäinen. Olin jo heittänyt kaikki muut hajuherneet pois ränsistyneinä, kun tämä istutus vasta riehaantui parhaaseen kukintaansa. Itse asiassa se kukkii yhä, lokakuussa. Olen jo kerännyt siitä siemeniäkin. Jatkoon.

Kommentit (4)

Maija
Liittynyt15.10.2015
2/4 | 

Mukavaa, jos vinkeistä on iloa. Napsin kuvia kukista viikoittain, joten valinnanvaraa riittää. Ovat otollisia malleja: pysytvät paikoillaan.

Vierailija
3/4 | 

Minulla kävi parvekkeella freesioiden kanssa aivan samoin. Ensi vuonna palaan liljoihin, ne ovat luotettavia ja näyttäviä kukkijoita.

Maija
Liittynyt15.10.2015
4/4 | 

Varmasti hyvä ratkaisu, Vierailija. Taidanpa noudattaa esimerkkiäsi.

Kasvatin viime kevääksi sipulikukkia ruukuissa lasitetulle parvekkeelleni. Onnistuin melko hyvin ja kukista oli paljon iloa, mutta ihan kaikki ei mennyt nappiin. Kokeneet puutarhurit jo tietävätkin nämä asiat, mutta kokemattomammat voivat ehkä oppia virheistäni.

 

 

1. Älä istuta sipuleita liian aikaisin. Nyt on paras aika ostaa sipuleita, mutta ei vielä oikea aika istuttaa, jos tarkoitus on talvettaa istutukset ruukuissa taloyhtiön kylmäkellarissa tai lasitetulla parvekkeella. Jos istuttaa lokakuun alkupuolella, kuten minä tein, ensimmäisistä ruukuista pilkottaa vihreää jo ennen joulua. Tammikuun loppuun mennessä lumikellot olivat venyneet kellarissa lähes 10 sentin mittaan, jolloin toin ne parvekkeelle vain todistaakseni erittäin heikkoa kukintaa. Vaikka pakkauksessa sanottaisiin, että kukinta alkaa tammi-helmikuussa, ei Suomessa ole helmikuun alussa vielä tarpeeksi valoisaa kukille. Tulppaanit eivät pyri pintaan aivan yhtä innokkaasti, mutta nekin istuttaisin tällä tiedolla vasta marraskuun lopussa. Odottamisessa on toki oma sudenkuoppansa: sipulit eivät saisi päästä kuivumaan, joten ne pitäisi säilyttää viileässä, mutta ilmavassa. Mikähän sellainen paikka olisi? Suo siellä, vetelä täällä.

 

 

2. Istuta sipulit tiheään. Pakkauksen ohjeet on tarkoitettu ulos puutarhaan. Ruukkuistutukset jäävät ikävän harvoiksi, jos jätät sipuleille vajaan 10 sentin välit. Ensi kerralla aion latoa sipulit melkein vierekkäin. Tänä syksynä en istuta niitä ollenkaan, koska taloyhtiöömme on tulossa kevääksi putkiremontti enkä välttämättä olisi ihailemassa kukkaloistoa.

 

 

3. Pakkauksen ohjetta istutussyvyydestä ei tarvitse noudattaa. Minä kätkin sipulit pakkauksen ohjeiden mukaisesti 5-10 sentin syvyydelle ruukkuun enkä uskaltanut istuttaa ollenkaan korkeampia tulppaaneja, joiden sipulit olisi pitänyt sijoittaa vielä syvemmälle. Olin turhan varovainen. Jos istutukset saavat kylmäkäsittelynsä pimeässä kellarissa, sipulin nirkon voi jättää näkyviin. En osaa sanoa, onnistuuko sama parvekkeella, jossa keskitalvellakin on jonkin verran valoa. Aion kyllä kokeilla.

 

 

4. Huomaa, etteivät samansukuisetkaan tulppaanit kuki samaan aikaan. Suunnittelin hienon, monivärisen istutuksen, mutta ensin kukkivat valkoiset, niiden jälkeen pinkit ja viimeisenä liilat. Istutus näytti koko ajan epämääräiseltä ja liian harvalta. Myös tulppaanien korkeudessa voi olla eroja, vaikka ne vaikuttavat pakkauksien tietojen mukaan samanlaisilta. Ensi kerralla istutan kuhunkin ruukkuun vain yhtä lajia tai sitten sekoitan reilusti esimerkiksi tulppaaneja ja helmililjoja.

 

 

5. Istuta vain ruukkuihin, joiden pohjassa on reikä. Käytin yhtenä istutusastiana isoa muovipaljua, jonka jätin parvekkeen lattialle ja jota suojasin pakkasten aikaan peitteellä. Pitkään kaikki näytti menevän hyvin. Jokainen sipuli iti. Noin kaksi kolmasosaa versoista kuitenkin kuivui pystyyn eikä tuottanut kukkia. En tälläkään hetkellä tiedä, kuolivatko ne kuivuuteen vai liikaan kasteluun - luultavasti jälkimmäiseen. Jos paljun pohjassa olisi ollut reikä, olisin pysynyt paremmin kärryillä sopivasta kastelumäärästä. Vaikeinta koko kasvatuksessa oli tietää, milloin ruukut tarvitsevat vettä ja miten paljon.

 

 

6. Voit jättää ruukut myös parvekkeelle. Sipulien sanotaan tarvitsevan vähintään parin kuukauden jakson pimeää ja viileää (ihanteellisin lämpötila +8), mutta viime talven kokeilussani sekä lasitetulla parvekkeella talvehtineet että kellariin viedyt sipulit kukkivat. Kellariin vietyjen ruukkujen kosteuden tarkkailu ja kastelu oli sen verran hankalaa, että jos ei ole ruukkujen läpijäätymisen vaaraa, pitäisin ne jatkossa mieluummin parvekkeella. Riippuu pakkasista, miten se onnistuu. Lounais-Suomessa ei viidennen kerroksen korkeudella ole kovia pakkasia joka talvi ollenkaan. Parvekkeella talven viettäneet Tulipa Polychroma -metsätulppaanit nousivat pintaan helmikuun puolivälissä.

 

 

7. Älä lannistu! Epätäydellisestäkin istutuksesta on valtavasti iloa lasitetulla parvekkeella, jonne kevät tulee kuukausikaupalla aikaisemmin kuin ulos luontoon.

--

Päivän kuvat: Viime kevään tulppaaneistani viimeisenä ja pisimpään kukki lajike Batalinii Bright Gem. Sen olisi pitänyt olla 15 cm korkea, mutta parvekkeellani se venähti 20-senttiseksi. Väri oli huomattavasti vaaleampi kuin pakkauksen kuvassa.

Toimin taloyhtiössäni salapuutarhurina. Häärin siis yhteisellä pihalla ilman lupaa. Saisin varmaan luvan, jos vain pyytäisin hallituksen puheenjohtajalta, mutta en ole viitsinyt. Taitaa kuulua länsisuomalaiseen luonteenlaatuun, että ketään ei häiritä, ellei ole ihan pakko. Oletus on, ettei kanssaihminen voi ilahtua yhteydenotosta. Olenkin onnistunut asumaan täällä jo yli 15 vuotta hankkimatta yhtään paikallista ystävää, eikä muutosta liene näköpiirissä.

Kuunliljat kuuluvat suosikkiperennoihini, ja olen usein hamstrannut keväällä taimen tai pari kesäkissaksi. Erityisesti tykkään raitalehtisistä lajikkeista. Ne kasvavat ruukussa ihan hyvin, mutta eivät selviydy talvesta parvekkeella. Lisäksi ne tykkäisivät luonnostaan levitä, mikä ei ruukussa ole mahdollista. Yhdet liljat palellutin, toiset vein kasvamaan äitini kukkamaahan maalle, mutta viime syksynä päätin kokeilla jotakin muuta.

 

 

Kävin eräänä iltana istuttamassa kuunliljani talon kukkapenkkiin. Hipsin pihalle ison Ikean kassin kanssa, jotta kukaan ei epäilisi mitään, jos näkisi minut rappukäytävässä. Puhdistin paikan maanpeitekasveista ja rikkaruohoista, kaivoin kuopan ja humpsautin taimen sinne. Litra vettä perään. Pieni ja sievä kasvini näytti kotikissalta isojen, arpisten kujakollien rinnalla. Viereiset kuunliljat olivat kookasta lajiketta ja ties minkä etanoiden syömiä.

 

 

Kaikki liljat lakastuivat talveksi täysin. Keväällä kävin harva se viikko katsomassa, eikö jo jokin pieni verso pilkahtaisi maasta. Lopulta pikku taimeni ponnisti kuin ponnistikin esiin - vain joutuakseen osaksi tuholaisen ruokavaliota. Nähtävästi ape oli sen verran kitkerää, ettei sentään koko kasvi kadonnut parempiin suihin.

Parvekkeellani kuunliljat kukkivat yleensä jo juhannusviikolla. Ulkona asiat ovat toisin: kuunliljani keräsi rohkeutta koko kesän, ja kasvatti kukkavanat vasta elokuun alussa. Ensimmäiset kukat aukesivat tällä viikolla.

 

 

Kaiken kaikkiaan kasvi näyttää hyvinvoivalta, vaikka lehtiä onkin vähän syöty. Kuunliljan kannalta salapuutarhurointi siis oli hyvä ratkaisu, enkä usko, että siitä olisi ihmisillekään ollut haittaa.

Nyt minulla olisi parvekkeella kielo, joka ei kukkinut ollenkaan tänä kesänä. Nähtävästi ansarissani on liian kuuma. Muistaakseni pihassamme ei kuitenkaan ole ennestään kasvanut kieloja, joten salapuutarhuroinnin tulos olisi pihasuunnitelman vastainen.

Saako tietyssä iässä tehdä mitä tykkää, vai pitäisiköhän sittenkin laittaa hallituksen puheenjohtajalle sähköpostia?

--

Päivän kuvat: kuunliljani kukkii taloyhtiön pihalla.

 

 

 

Kommentit (3)

MarjattaP
1/3 | 

Ketä se nyt voisi haitata, jos kuunliljasi talvehtii talon kukkapenkissä?  Ja kyllä,  tietyssä iässä voi tehdä aika paljon asioita, joita ei aikaisemmin  voinut, uskaltanut, kehdannut tai osannut.   Jatka vaan samalla tavalla, ja voithan joskus sitten hallituksen puheenjohtajan tavatessasi sanoa hänelle, että ai niin, on ollutkin mielessäni kertoa sulle, että.......

Lilian
Liittynyt24.8.2015
2/3 | 

Tykkään kuunliljoista.Kuunliljat kukkivat melko vaatimattomin kukkasin loppukesästä. Minulla on niitä puutarhassani useampaa lajiketta. Niiden kauneus perustuu näyttäviin ja kirjaviin lehtiin. Keväisin ne nousevat melko myöhään kuin"tyhjästä". Ovat ihanan helppohoitoisia, sopii minulle laiskalle puutarhurille. Hautausmaan puutarhuri sanoi niiden olevan ei toivottuja, sillä ne leviävät niin runsaasti. Vaativat siis kitkemistä.

Maija
Liittynyt15.10.2015
3/3 | 

Kiitos kommenteista, MarjattaP ja Lilian. Kyllä minä sen kielonkin taidan pihaan vielä viedä. Saa siellä sitten levitä ihan rauhassa. Kuunliljan lehdet ovat tosiaan ihania. Vaikea uskoa, että olisivat ei-toivottuja, vaikka voipa kai sellainenkin paikka olla, johon ei enempää kuunliljoja kaivata.

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty kävelemään pitkiä matkoja, ja minulla on usein jännekipuja hamstring-syndrooman takia. Niinpä minusta ei tullutkaan maraton- eikä joogamummoa, vaan kukkamummo ja siirtolapuutarhuri. Päivitän blogia harvakseltaan, koska minulla on tällä erää vain vähän sanottavaa muusta kuin puutarhanhoidosta.

Olen Maija Rauha, 65-vuotias ja eläkkeellä. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Siirtolapuutarhapalstallani on oma kanava Instagramissa. Se löytyy nimellä villa_palanen. Kerron siellä mökin ja puutarhan kuulumisia useammin kuin täällä blogissa.

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016