Tätä eivät työkaverini tai edes parhaat ystäväni tiedä minusta: olen ollut Nielsenin kuluttajapaneelin jäsen. Skannasin joka ikisestä maitopurkista, Flora-rasiasta ja leipäpussista viivakoodin, naputtelin matkapuhelimen näköiselle laitteelle sen hinnan ja kerroin, oliko tuote tarjouksessa. Tätä joka viikko vuodesta toiseen, kunnes tällä viikolla palautin skannerini Hollantiin.

Isojen viikko-ostosten jälkeen skannaukseen meni helposti puolisen tuntia, koska mukana oli aina paljon hedelmiä ja vihanneksia. Niiden viivakoodeja ei voinut skannata suoraan hintalapusta, vaan piti kaivaa esiin Nielsenin viivakoodikirja. Kun sieltä skannasi vaikkapa ”omena”, skanneri kysyi, oliko hedelmä luomulaatunen vai ei. Sen jälkeen piti naputella ostettu grammamäärä ja tuotteen kilohinta. Ja vielä, oliko se tarjouksessa.

Ennen kuin pääsi skannaamaan ensimmäistäkään tuotetta, piti kertoa, kuka perheenjäsen oli tällä kertaa pääasiallinen ostaja ja oliko joku mukana ostoksilla. Lisäksi kerrottiin ostospaikka osoitteen tarkkuudella.

Olin jäsenenä aika pitkään, luullakseni noin kymmenen vuotta.

Paneeli taitaa edelleen olla paras tapa saada tietoa kaikkien kaupparyhmien asiakkaiden kaikesta ostoskäyttäytymisestä.

Kuluttajatutkimusyhtiö AC Nielsenin paneelissa on mukana kattavasti kaiken tyyppisiä kotitalouksia, yhteensä noin 5 000 taloutta. Yhtiö jalostaa keräämänsä tiedot monenlaisiksi tilastoiksi ja rekistereiksi, joita se myy teollisuudelle ja kaupalle.

Esimerkiksi elintarviketeollisuudessa seurataan tarkasti, miten uusien ja vanhojen tuotteiden myyntiosuudet kehittyvät Nielsenissä verrattuina kilpailijoiden tuotteisiin. Mikä perunapakaste on markkinajohtaja, mikä jäätelömaku maistui viime kesänä suomalaisille parhaiten?

Vaikka paneeli kuulostaa vanhanaikaiselta, se taitaa edelleen olla paras tapa saada tietoa kaikkien kaupparyhmien asiakkaiden kaikesta ostoskäyttäytymisestä. Nielsenin myymälärekisteri kertoo, mistä kaupasta suomalaiset ostavat ja millä rahalla. Entä miten suomalaisten ostosinto vaihtelee viikosta tai viikonpäivästä toiseen? Kaikki tämä tieto kerätään skannereiden avulla panelisteilta.

Skannerin piippaus keittiössäni on kuin kaaosteoriasta tuttu perhosen siivenisku, joka saa aikaan myrskyn toisaalla.

Miksi kukaan viitsisi vapaaehtoisesti paljastaa ostoskäyttäytymisensä intiimeimmätkin yksityiskohdat tutkimusfirmalle samaan aikaan, kun toiset pelkäävät käydä kaupassa, koska kassajärjestelmä saattaa kerätä tietoja ostoksista? Suomeksi sanottuna: olenko pähkähullu?

En tietenkään omasta mielestäni ole. Liityin paneeliin, koska olin työssäni nähnyt, miten yritykset käyttävät rekistereitä ja mitä hyötyä niistä on. Tiesin, että skannaamalla voi oikeasti vaikuttaa siihen, mitä tuotteita tulee markkinoille ja mitä sieltä poistuu.

Jos esimerkiksi jätän jauhelihan ostamatta ja vaihdan pysyvästi Härkikseen, se näkyy Nielsenin rekistereissä. Härkiksen menestys kannustaa elintarviketeollisuutta kehittämään uusia, saman tyyppisiä tuotteita nyt, kun he tietävät, mikä meitä kuluttajia kiinnostaa. Lopulta härkäpavun viljely ihmisruoaksi saattaa lisääntyä Suomessa. Skannerin piippaus on kuin kaaosteoriasta tuttu perhosen siivenisku, joka saa aikaan myrskyn toisaalla.

Tykkään siitä, että minulta kysytään ja pääsen vaikuttamaan asioihin. Ja mitä siitäkin tulisi, jos Nielsenin rekisterit perustuisivat ainoastaan sellaisten kuluttajien skannauksiin, jotka ovat pelkästään palkintojen perässä? Täytyyhän paneelissa joku järkeväkin olla, eikö totta?

Se jäi vähän harmittamaan, etten koskaan voittanut Nielsenin arvonnassa mitään.

Paneelin jäsenet sitoutuvat skannaamaan kaikki päivittäistavaraostoksensa. Skannausviikoista ja -kuukausista saa pisteitä. Pisteillä voi tilata tavaraa jäsenkaupasta. Olen viime vuosina kerännyt sieltä Arabian pehmeän vaaleanvihreitä Teema-astioita, joiden valmistus on lopetettu, joten niitä ei saa yhtä helposti muualta. Olisin oikeastaan halunnut vielä kaksi murokuppia, mutta sitten vain yhtäkkiä tuntui, että nyt en enää skannaa kertaakaan.

Meillä oli aikaisemmin tapana tehdä viikko-ostokset puolisoni kanssa yhdessä siitä huolimatta, että meillä on arkisin tuskin lainkaan yhteistä vapaa-aikaa. Hän lähti yhtenä iltana viikossa aikaisemmin töistä, tapasimme kaupassa ja toimme ostokset yhdessä kotiin. Mutta sitten suosimamme ruokakauppa pani ovensa säppiin jo kahdeksalta. Naapurikauppa ei ollut ratkaisu, koska siellä(kään) ei ole kahdeksan jälkeen enää hyllyissä tuoretuotteita, ja palvelutiski sulkee jo iltapäivällä.

Mikä neuvoksi? No, nettikauppa. Aloimme tilata viikko-ostokset sieltä. Verkkokaupan laskun mukana tulee tuotteista täydellinen listaus viivakoodeineen. Nyt tavarat saattoi siirtää suoraan jääkaappiin ja skannata viivakoodit paperista eikä purkkien kyljistä. Kätevää!

Kätevyys johti kuitenkin laiskuuteen. Huomasin, että torstaina tai perjantaina tuodut ostokset olivat usein skannaamatta vielä sunnuntaina. Ja sehän ei ole paneelin idea, koska ostokset kirjautuvat silloin väärälle päivälle. Kun sitten kerran skannaaminen venyi yli viikonlopun ja tiesin menettäneeni viikon pisteet, päätin, että se oli siinä. Johan tässä on skannattukin.

Nielsen kiitti pitkäaikaisesta paneelin jäsenyydestä ja lähetti osoitetarran skannerin palauttamista varten.

Se jäi vähän harmittamaan, etten koskaan voittanut Nielsenin arvonnassa mitään. Nielsen arpoo joka kuukausi panelistien kesken noin tuhannen euron arvoisen lahjan. Lisäksi on neljännesvuosittaisia ja vuosittaisia palkintoja. Ihan tuntuvia, autoja ja sen sellaista. Koska jäseniä on noinkin vähän, olisi luullut, että kymmenessä vuodessa olisin edes yhden palkinnon saanut. Puolisoni totesi tähän, ettei sinun karmasi suosi arpajaisvoittoja, koska arvostat vain sinnikkäällä työnteolla saatavia palkintoja. No mitä muuta se skannaus muka oli kuin sinnikästä työntekoa!

Suosimamme ruokakauppa muuten siirsi uudelleen aukioloaikojaan. Nyt se on avoinna peräti kymmeneen asti illalla. Käymmekö taas siellä? Se taitaa olla uusi tarina.

--

Päivän kuvat: en tullut ottaneeksi kuvaa skannerista ja viivakoodivihonkin heitin jo roskiin. Siksi saatte jälleen ihailla Ruissalon kasvihuoneiden talvikukkia. Kolmiokäenkaali, Oxalis triangularis, kasvaa luonnossa Etelä-Amerikassa. Sen lehdet ovat tummanvioletit.