Kirjoitukset avainsanalla leikkaus

Tietyssä iässä kehon rapistuminen alkaa näkyä ja tuntua siinä määrin, että monen eteen tulee sairaalareissu. Korjataan polvia ja lonkkia, poistetaan kiviä paikoista, jonne ne eivät kuulu, ronkitaan olkapäitä, mitä milloinkin. Oma tämän kesän kokemukseni osoitti, että leikkaukseen valmistautuminen on vähän kuin matkalle lähtisi. Tässä kootut neuvoni:

 

1. Järjestä koti kuntoon. Toipilaana joudut viettämään tavallista enemmän aikaa kotona, joten jos sotku vähänkin ärsyttää, siivoa tai siivouta perusteellisesti, kun vielä voit. Poista kulkureiteiltä kaikki, mihin voi kompastua. Vaihda vuodevaatteet ja pyyhkeet. Pese ja käsittele pyykit.

2. Varustele makuuhuone. Kanna vuoteen viereen apupöytä ruokailua ja viihdykkeitä varten. Yöpöytä käy nopeasti pieneksi, kun tarvitaan tilaa lääkkeille, juotavalle, kirjoille, lehdille, puhelimelle, tabletille, hiusharjalle, meikkipussille ja mitä nyt kukakin lähelleen tarvitsee.

3. Täydennä ruokavarastot. Et luultavasti pysty valmistamaan ruokaa etkä käymään kaupassa viikkoon tai pariin, joten varaa mieluisaa valmisruokaa ja monipuolisia välipaloja. Keho tarvitsee kudosten rakentamiseen energiaa, proteiinia ja hivenaineita, joten ravinnon tarve ei paljonkaan vähene, vaikka liikkuminen jäisi minimiin. Käytä tätä tekosyynä, kun syöt suklaajäätelöä aamupalaksi.

4. Hanki rakkolaastareita. Jos joudut käyttämään kyynärsauvoja, rakot tai kovettumat kämmenissä voi estää vain käyttämällä hansikkaita.

5. Varaa ajanvietettä. Ensimmäiset päivät polikliinisen leikkauksen jälkeen kuluvat pääasiassa nukkuen, mutta pian alat kaivata myös lukemista, katsomista ja pientä puuhaa. Uuden käsityön, ristikkolehden tai tietokonepelin parissa aika kuluu mukavasti. Torju kuitenkin lastenvahdin ja kotieläinhoitajan jobit, vaikka mieluisatkin. Toipilas ei pysty juoksemaan kenenkään perässä.

6. Maksa laskut ja hanki käteistä. Et jaksa ajatella raha-asioita heti leikkauksen jälkeen, joten huolehdi etukäteen, että välttämättömät asiat tulevat hoidetuiksi. Käteistä on hyvä olla, kun lähettää jonkun puolestaan kauppaan tai vaikka torille.

7. Varaudu vieraisiin. Jos luvassa on ystävien ja sukulaisten vierailuja, hanki tarjottavaa varalle. Varmista myös, että puhdas kukkamaljakko löytyy helposti. Vieraat auttavat mielellään, joten säästä biojätepussin vieminen heille. Muista myös kiittää kaikesta saamastasi avusta.

8. Jos et halua näyttäytyä vanhassa, reikäisessä t-paidassasi, hanki uusi kotiasu. Saatat tarvita niitä useampiakin, koska toipilasaika voi olla pitkähkö. Muista myös alusvaatteet ja ota huomioon, että haavasidos vie tilaa. Jos haluat esitellä leikkaushaavaasi, ota asia huomioon asuvalinnassa. Kontrastivärinen pyjama voi olla tehokas.

9. Jos olet työterveyslääkärin hoidossa, kysy häneltä etukäteen, miten sairauslomalta paluu tapahtuu. Sairaalasta saamasi ohjeet eivät välttämättä päde, vaan työterveyslääkäri haluaa arvioida työkuntosi erikseen. Hänhän tuntee parhaiten työsi vaatimukset.

10. Kärsivällisyyttä! Toipumisessa voi olla sekä edistysaskeleita että takapakkeja. Älä kiirehdi.

--

Päivän kuvat: Hortensioita.

Kommentit (4)

JattaM
1/4 | 

Loistavia ohjeita, miksi näitä ei jaeta terveyskeskuksissa tai työterveyslääkärin vastaanotolla?  Itse olen hiukan vastaavassa tilanteessa manaillut liian ylös jääneitä tarpeellisia tavaroita, operaation jälkeen ulottuvuudet voivat hetken aikaa olla aika rajoitetut.

MarjattaP
2/4 | 

Olen ihan samaa mieltä ylläolevan melkein kaiman kanssa.  Oikein hyviä ja nimenomaan käytännön ohjeita.  Suunnilleen samojen ohjeiden varassa selvisin itsekin pari vuotta sitten polvileikkauksesta.   

Lapin mummo
3/4 | 

Olen reilun neljän viikon kuluttua menossa suureen selkäydinkanavan leikkaukseen. Ja jo kuukauden ajan olen suorittanut kaikenlaisia valmistavia hommia kodissani ja järjestellyt myös kotiin paluuseen liittyviä tehtäviä ja ihmisiä. Elän yksin pienen koirani kanssa mökissäni tunturissa ja paljon on hoidettavaa. Onneksi suurin osa asioista on jo kunnossa. Koirakin tulee ottaa valmisteluissa huomioon.

Maija
Liittynyt15.10.2015
4/4 | 

Kiitokset kommentoijille! Valmistautumista on tosiaan varmasti paljon enemmän, jos asuu mökissä tunturissa, ja kaupunkilaisellakin, jos on huolehdittavia. Minullahan oli ja on helppoa, kun on puoliso vierellä, palvelut lähellä eikä eläimiä, lapsia eikä vanhuksia, joiden hoito pitäisi järjestää. Onnea leikkaukseen ja nopeaa toipumista, Lapin mummo! 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Oi onnen päivää! Tai paremminkin yötä. En tarvitse enää ollenkaan särkylääkkeitä. Nukkuminen on lähes kivutonta! Nyt on selvää, että leikkaushoito oli oikea ratkaisu.

Ensimmäisen vihjeen kehityksen suunnasta sain jo noin kuukausi leikkauksen jälkeen. Huomasin silloin, että pystyn lepäämään vasemmalla kyljelläni pidempään kuin kolme sekuntia. Ennen leikkausta en siihen pystynyt. Olin tästä erityisen ilahtunut, koska se tarkoitti, että pystyin halaamaan vasemmalla sängyn puoliskolla lepäävää puolisoani edes lyhyesti.

Ensimmäiset nokoset vasemmalla kyljellä olivat iso tapaus. Takapuoleni oli niiden jälkeen pahasti puuduksissa, mutta silti. Oikea kankku, joka oli jo pitkään saanut kantaa painoani nukkuessani, alkoi saada lyhyitä lepohetkiä. Ja nyt ollaan siinä tilanteessa, että voin nukkua vapaasti ja kivutta kummalla tahansa kyljellä, koska puutumisen lähestyessä voin kierähtää toiselle kyljelle.

Ensin lopetin tulehduskipulääkkeen käytön iltaisin. Sitten panin myös aamuin illoin otettavan, pitkävaikutteisen Panadolin tauolle ja käytin ainoastaan kipugeeliä, kunnes huomasin selviytyväni pelkän kylmäpakkauksen turvin. Ja nyt olen jo pari yötä nukkunut ilman minkäänlaista kivunlievitystä. Jipii! Ette usko, miten onnellinen olen.

Uskomatonta, miten mukavalta työnteko tuntuikin!

Entä miten töissä sujuu? Juu, aluksi olin todella innoissani. Uskomatonta, miten mukavalta työnteko tuntuikin! Ensimmäinen viikko kului kuin siivillä. En toki pystynyt istumaan koko päivää työtuolillani, mutta en ollut pystynyt siihen ennen leikkaustakaan. Paraneminen tuntui suorastaan ottavan pitkän harppauksen. Ehkä piinatut pakarani pitivät siitä, että yhden pidemmän kävelylenkin sijasta kävelin saman verran, mutta kolmessa osassa: aamulla töihin, ruokatunnilla kauppaan ja iltapäivällä kotiin.

Toinen työviikko ei mennyt ihan yhtä hyvin. En pystynyt tiistaina pitämään kuuden tunnin työaikaani, kun samaan päivään osui palaveri asiakkaan luona bussimatkan päässä, työyhteisön kuukausikokous ja muutama kiireellinen hoidettava asia. Istumista tuli aika tavalla. Keskiviikon sairauslomapäivä kasasi torstaihin tavallistakin enemmän tekemistä, jota ei voinut siirtää, koska painotalossa odotettiin aineistoa. Päivästä tuli taas pidempi kuin piti. Lyhensin perjantain työpäivää niin, että ylitöitä kertyi lopulta vain 2,5 tuntia. Silti siinä oli jokainen minuutti liikaa.

Työterveyslääkäri oli aivan oikeassa arvioidessaan, etten selviytyisi vielä täysistä työviikoista. Vaikka nukun paremmin, kykyni istua ei ole parantunut yhtään, jos verrataan leikkausta edeltäneeseen aikaan. Pystyn istumaan helposti tunnin, mutta viimeistään kahden tunnin kohdalla on pakko hakeutua pehmeämmälle alustalle. Työpäivän jälkeen tuntuu ihanalta, kun ei tarvitse istua, vaan voi paneutua mahalleen rahille.

Kipu ei kuitenkaan ole pistävää, kuten ennen leikkausta. Jäljellä on ainoastaan painon ja pakotuksen tunne pakaroissa sekä leikatulla että leikkaamattomalla puolella.

Kävelykykyni ei ole vielä leikkausta edeltävällä tasolla. En uskaltanut lähteä tiistaiaamuna linja-autoasemalle kävellen, koska edessä oli pitkä päivä, vaikka ennen leikkausta olisin kävellyt. Onneksi puoliso oli hereillä poikkeuksellisen aikaisin ja tarjosi kyydin. Olisin toki taksillakin päässyt.

Sunnuntaina päätin noudattaa professori O:n neuvoa ja harjoittaa vesiliikuntaa. Varovainenkin uiminen tuntui leikatussa pakarassa hyvin nopeasti epämiellyttävältä. Otin myös hieman hierontaa porealtaassa. Retken jälkeen olin niin kipeä, että otin varmuuden vuoksi Panacodin ennen nukkumaanmenoa. Se onkin ollut kuukauden sisään ainoa käyttämäni Panacod-tabletti, ja toivon mukaan jää viimeisekseni.

Seuraavana päivänä takapuoli tuntui taas ihan hyvältä ja rentoutuneelta. Voi olla, että liikunta sitten lopulta teki vain hyvää, vaikka aluksi sattuikin.

En kai vain ala taas uskoa, että liikunta auttaa aina?!

--

Päivän kuvat: Pihlajanmarjoja.

 

Kommentit (5)

JattaM
1/5 | 

Onneksi olkoon, Maija. Jokainen kivuton aamu on hurraamisen arvoinen. Ehkä se istuminenkin alkaa sujua, kunhan etenet kärsivällisesti - niin vaikeaa kuin se onkin. Kuvissasi on valkoinen pihlajanmarjaterttu. Pakko kysyä onko sekin usein mainitsemaltasi Ruissalon puutarhalta, en nimittäin muista missään nähneeni moisia.

Maija
Liittynyt15.10.2015
2/5 | 

Kiitos onnitteluista Jatta! Kärsivällisyyttä tämä tosiaan kysyy, mutta suunta on oikea. Valkoinen pihlajanmarja kasvaa tosiaan  Ruissalossa Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa, heti siinä vasemmalla olevassa kivikkopuutarhassa. Kuvasin monista kasveista myös nimilaput, mutta tästä valitettavasti en. Muut pihlajat kasvavat Sairashuoneenkadulla erään uudehkon asuintalon etupihalla.

MarjattaP
3/5 | 

Ihan varmasti i on syytä olla iloinen ja onnellinen kipulääkkeistä eroon päästessään.  Oikein hyvä!  Toivottavasti tilanteesi etenee edelleen parempaan suuntaan. 

M74
5/5 | 

Tutun kuuloista tarinaa. 4kk leikkauksesta ja istuminen on edelleen jotain  epämiellyttävän ja tuskallisen välimaastosta tuolista ja kuun asennosta riippuen. Positiivista on, että särky ei jää pitkäksi aikaa päälle ja jalka toimii normaalisti. Minulla oli hamstring-syndrooma päässyt niin pahaksi, että häiritsi jo pakaralihaksen toimintaa, eli teki ajoittain halvausoireita. Lisäksi oireet menivät jalkaterään saakka. Tämän lisäksi oli järkyttävä kipu istuinkyhmyn kohdalla, mihin ei auttaneet mitkään lääkkeet. Ainoastaan lepo lopulta hölläsi tuon ja sain nukuttua. Autolla ajo ei onnistunut lainkaan.

Nyt kävely onnistuu jo helposti ainakin 5 kilometria kerrallaan ilman lisääntyvää kipua ja kohta alan kokeilla kevyttä hölkkää. Nytkin olen seisoessa kokonaan kivuton. Hankala oire sen sijaan on takareiden allodynia. Polttelee välillä kunnolla kun vaate hipaisee. Välillä hermo-oire jossain syvemmällä ja tuntuu silloin vielä ikävämmältä.  Takareiden tuntohermo oli tiukkaan arvessa kiinni ja se irrotettiin samalla. Hermorunko oli kuulemma reilusti turvonnut. Pääsi ilmeisesti operaatiossa venymään ja vasta vuoden päästä selviää sen tilanne. Ikävää, jos tämmöinen oire jää päälle. Kompressioshortsit on tilauksessa ja toivotaan niiden auttavan.

Piinaava vaiva, en voi muuta sanoa. Toivottelen omasta puolestani toipumisia kaikille vastaavasta vaivasta kärsiville/kärsineille.

Mitä kylpyhuoneessa tapahtuu, kun sieltä kuuluu suihkun suhinaa, veden lorinaa ja aina välillä kovaääninen ”Huiih”? No selvä se, siellä annetaan leikatulle alueelle kylmä-kuumahoitoa. Ensin muutama minuutti niin kuumaa vettä kuin iho kestää ja sen jälkeen lyhyempi jakso niin kylmää kuin sekoittajasta lähtee. Vaikka jumiutunut laite (putkiremppaa odotellessa!) ei päästä läpi kylmää vaan ainoastaan haaleaa vettä, kontrasti on riittävän iso. Jokainen vaihdos sävähdyttää.

En olisi ikinä uskonut, että vaihtosuihkut ovat näin tehokkaita. Toipumisessa takapakkia ottanut, erittäin äreä leikkausalue lähti paranemaan heti ensimmäisen hoitokerran jälkeen, ja jokainen kerta on parantanut tilannetta.

Kävelin eilen yhteensä 12 korttelinväliä ja istuin lisäsi pari tuntia kampaajan tuolissa ilman muita ongelmia kuin seuraavan yön särky. Pystyin kävelemään melkein normaalisti koko matkan. Jipii! Tämä lupaa hyvää töiden aloitusta ajatellen.

Olisiko tehokas hoito unohdettu, koska se on ilmainen?

Vaihtosuihkut vilkastuttavat voimakkaasti aineenvaihduntaa. Kudosnesteet ja veri lähtevät liikkeelle, kuona-aineet saavat kyytiä ja kudoksiin virtaa paranemiseen tarvittavia aineita. Mitä lie siellä sitten tapahtuukin, mutta hurjan rentouttavalta se tuntuu. Vaikutus on luultavasti saman tyyppinen kuin avantouinnin tai saunan jälkeisen lumessa kieriskelyn.

Hoitona vaihtokylvyt ovat ikivanha. Tulee välittömästi mieleen sanapari muinaiset roomalaiset, vaikka koulun äidinkielenopettaja kielsi koskaan käyttämästä sitä. Olisiko hoito unohdettu, koska se on lähes ilmainen? Siis Suomessa, jossa vettä riittää. Kenelläkään ei ole intressiä rummuttaa sen puolesta.

Vaihtosuihkuttelu aloitetaan kuumalla vedellä ja lopetetaan aina kylmään. Urheiluvammojen hoitoon liittyvien tutkimusten perusteella suositellaan, että kuumalle altistus kestäisi 1-2 minuuttia ja kylmällä suihkuttelu 10-30 sekuntia. Tosin yhden tutkimuksen mukaan minuutti kylmää ei vielä riitä.

Olen itse suihkutellut tuntemusten mukaan. Kyllä sen tietää, milloin vaikutus on saavutettu ja on aika vaihtaa lämpötilaa. Hoidon loppuvaiheessa aluetta alkaa kutittaa sisäisesti. Se on hauska tunne, joka kertoo minulle, että hyvin menee.

Ei sinne suihkuun varsinaisesti tee mieli, myönnetään. Siellähän on märkää ja kylmää, ja takareisiä suihkutellessa olkapäät väsyvät ja kipeytyvät. But I’m worth it.

--

Myöhempi lisäys: Sairaalasta saamissani hoito-ohjeissa ei mainittu kymä-kuumahoitoa vedellä vaan ainoastaan kylmähoito kylmäpakkauksella, geelillä tai jääpaloilla. Olin kyllä kuullut vesihoidosta, mutta en ollut koskaan kokeillut sitä, koska suihkustani ei tule kylmää vettä.

--

Päivän kuvat: Ruusuliljoja parvekkeellani.

Toipuminen ei aina ole lineaarista. Valitettavasti juuri tänään, viimeisenä sairauslomapäivänäni, olen ollut kipeämpi kuin leikkauksen jälkeen koskaan.

Heti leikkauksen jälkeen vahvat lääkkeet tietenkin suojelivat minua kivulta. Haavaa on kiristänyt usein, mutta toipuminen on ollut nopeaa, ja tähän viikkoon asti jokainen kävelylenkki on ollut edellistä pidempi. Parhaana iltana olen istunut yhteensä neljä tuntia. Se oli viime viikolla.

Viime lauantaina takareisi tuntui kuitenkin jotenkin erilaiselta, kun heräsin päiväunilta. Reidessä jossakin leikatun alueen suunnalla vihloi hieman. En antanut tuntemusten häiritä, vaan menin kävelylle. Seurauksena oli kipeä takamus ja uneton yö.

Sunnuntaiksi olimme varanneet saaristoristeilyn. Iso virhe. Saaristo jäi pääosin näkemättä, koska kävelykiintiöni oli täynnä jo hytin ovella. Vietin lähes koko päivän makuulla hytissä, koska en pystynyt myöskään istumaan laivan kovahkoilla istuimilla yhtään ylimääräistä.

Reissun jälkeen olin sen verran kipeä, että päätin pysyä kolme vuorokautta neljän seinän sisällä. Valitettavasti lepo ei parantanut.

Mikä oikeus minulla muka on täydelliseen kävelykykyyn? Ei mitään oikeutta.

Kipeänä ei ole leikkaushaava, vaikka sekin toki kiristää edelleen. Tuntuu kuin nyt aristaisi leikattu jänne, tai sitten iskiashermo. En osaa sanoa, kumpi. Kun tänään olen yrittänyt istua tuolille, on tuntunut kuin isoa puutikkua työnnettäisiin takareiteeni. Pystyn istumaan vain hyvin varovasti ilmatäytteisen uimarengaspehmusteeni päälle. Otin sen mukaan jopa saunaan.

Oli tarve mennä postiin ja kauppaan pitkästä aikaa. Kävely onnistuikin, mutta selvästi huonommin kuin viime viikolla. Jalan nostaminen ja sen heilauttaminen takaa eteen koskee, paitsi jos etenen aivan etanan vauhdilla. Neljän korttelin matka edes takaisin, piipahdus postissa ja kierros tavaratalon kompaktilla ruokaosastolla vei hieman yli tunnin. Kantoavun sain puolisolta.

Lämmin tuuli tuntui kyllä ihanalta kasvoilla pitkästä aikaa. Iloitsin siitä, että sentään pystyn kävelemään itsenäisesti. Kaikki eivät pysty. Sekin tuli mieleen, että jotakin on voinut mennä pieleen, enkä ehkä enää koskaan kävele tämän paremmin. Professori O. ontuu itsekin, vaikka hänellä on varmasti ollut käytettävissään alan paras tieto ja taito.

Jos niin on, olkoon niin. Teen toki parhaani parantuakseni ja niin tekee professorikin, mutta mikä oikeus minulla muka on täydelliseen kävelykykyyn? Ei mitään oikeutta.

Sovimme professori O:n kanssa aikanaan, että otan tällä viikolla yhteyttä, jos tarvitsen lisää sairauslomaa. En missään tapauksessa pystyisi tekemään täyttä työpäivää toimistossa ensi viikolla, mutta onneksi minulla on varattuna sairausloman päälle kaksi viikkoa kesälomaa. Niinpä otin häneen yhteyttä eilen vain kertoakseni, että toipumisessa on tullut takapakkia.

Professori neuvoi hoitamaan takareittä kylmäpakkauksella 3-4 kertaa päivässä, suihkuttelemaan aluetta kylmällä ja lämpimällä vedellä sekä hieromaan varovasti. Liikunta on toivottavaa kivun sallimissa rajoissa. Jos tilanne ei helpotu 1-2 viikossa, minun pitäisi mennä uudelleen vastaanotolle.

Kylmällä hautominen ei ole tuonut tulosta. Tänään oli kuitenkin taloyhtiön sauna lämpimänä, ja löylyttelyn lisäksi suihkutin leikkausaluetta niin kylmällä ja kuumalla vedellä kuin kykenin. Olin vähällä pyörtyä siihen, mutta reisi selvästi rentoutui. Saapa nähdä, miltä huomenna tuntuu.

Kaksi viikkoa on pitkä aika. Ei minun sen jälkeenkään ole pakko mennä töihin, mutta haluan. Toimeliaisuuden tarve saattaa liittyä syksyyn. Aloitin nykyisessä työpaikassani kauan sitten syyskuun alussa, ja nytkin tuntuisi mukavalta aloittaa uusi työvuosi juuri silloin. Proosallisempiakin syitä toki on, kuten raha. Asuntovelkainen ei mielellään vietä pitkiä aikoja pelkällä Kelan päivärahalla.

--

Päivän kuvat: Tämän viikon satolaatikossa tuli osuuspuutarhasta iso lanttu, spagettikurpitsa, kaksi pientä kukkakaalia, yksi keskikokoinen kesäkurpitsa, keskikokoinen bataviasalaatti, valtava punajuuri sekä useita avomaankurkkuja, porkkanoita ja sipuleita.

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty kävelemään pitkiä matkoja, ja minulla on usein jännekipuja hamstring-syndrooman takia. Niinpä minusta ei tullutkaan maraton- eikä joogamummoa, vaan kukkamummo ja siirtolapuutarhuri. Päivitän blogia harvakseltaan, koska minulla on tällä erää vain vähän sanottavaa muusta kuin puutarhanhoidosta.

Olen Maija Rauha, 65-vuotias ja eläkkeellä. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Siirtolapuutarhapalstallani on oma kanava Instagramissa. Se löytyy nimellä villa_palanen. Kerron siellä mökin ja puutarhan kuulumisia useammin kuin täällä blogissa.

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016