KAUPALLINEN YHTEISTYÖ - KLINGEL. Viime kesänä pääsimme muuttamaan takaisin remontoituun kotiin vasta heinäkuussa, joten parvekepuutarhan kannalta kausi oli menetetty. Nyt onkin mahtavaa miettiä, mitä tänä vuonna kylväisin ja istuttaisin. Vanhoja suosikkeja vai uusia kokeiluja? Molempia sopivassa suhteessa, kiitos!

Parveke on minulle luonteva tapa valmentaa viherpeukaloani, koska en ole milloinkaan halunnut asua omakotitalossa. En kaipaa edes mökille (onneksi, koska sellaista ei ole käytettävissä), vaan vietän käytännössä koko kesän kaupungissa. Muuten parvekepuutarhaa ei tietysti kannattaisikaan perustaa. Kasvit tarvitsevat vettä ja hoivaa päivittäin varsinkin helteellä, jos sellaista satutaan saamaan.

En enää edes pystyisi hoitamaan pihaa, koska kumartelu ja kyykistely tuottavat jännevaivojen takia vaikeuksia. Parveketta sen sijaan voi hoitaa pystyasennossa. Kitkemistä kyllä kaipaan, onhan mitä rentouttavinta hommaa pelastaa pikku hyötytaimia isojen, pahojen balsamien kynsistä. Siitä on vain ollut pakko luopua. Ei puhettakaan, että voisin hoitaa omaa viljelypalstaa, josta vielä muutama vuosi sitten haaveilin.

Kaupunkiviljelyn ja luomutuotannon ystävänä ilahduin Klingelin puutarha- ja parvekeoppaasta, jonka voi ladata ilmaiseksi verkkokaupan nettisivuilta. E-kirjan on kirjoittanut saksalainen luomuparvekepuutarhuri Birgit Schattling, ja sinä perustellaan vakuuttavasti, miksi myös kaupungeissa kannattaa viljellä syötävää ja silmäniloa itse. 

Kasvukausi on Schattlingin mukaan kaupungeissa pidempi kuin maalla, koska kaupunkien mikroilmasto on keskimäärin kolme astetta lämpimämpi kuin maaseudun. Naapuritalot antavat tuulensuojaa ja niiden seinät varastoivat lämpöä, joka vapautuu yöllä. Siksi esimerkiksi tomaattien ja chilien kasvattaminen onnistuu usein hyvin parvekkeella. Ja lasitettu parveke, kuten minulla, on tietysti vielä asia erikseen.

Itse en ole kasvattanut parvekkeellani muita hyötykasveja kuin mansikoita ja osuuspuutarhasta saamiani yrttejä, ja niidenkin syömiseen suhtaudun epäillen, koska asun vilkasliikenteisen kadun varrella. Lasituksesta huolimatta pidän mahdollisena, että osa pakokaasujen hiukkasista pääsee luikertelemaan kasvieni lehdille. Odotan sähköautojen tuovan ajan myötä helpotusta tilanteeseen. Nehän eivät päästä ilmaan muuta kuin vesihöyryä.

Rauhallisemmalla paikalla asuville Schattling esittelee kymmenen parvekeviljelyyn hyvin sopivaa hyötykasvia tomaatista pienoisomenapuuhun. Pieni hedelmäpuu kyllä kiinnostaisi minuakin kovasti. Monet kasvit selviytyvät parvekkeellani pakkastalvenkin yli, joten saatan jossakin vaiheessa istuttaa kirsikka- tai omenapuun. 

Oppaassa kerrotaan myös kaupunkiviljelyn trendeistä ja annetaan nokkelia suunnitteluideoita. Siitä voitte kuitenkin olla varmoja, että ampiaishotellia ei minun parvekkeelleni tule! Myöskään lintujen ruokkiminen parvekkeella ei mielestäni ole hyvä idea. 

Kukista Schattling suosii vaivattomia lajeja, jotka houkuttelevat hyönteisiä. Hänen Top 5 - listastaan minun parvekkeelleni pääsee ensi kesänä koristekrassi. Kylvin pussillisen keltaisen pensasköynnöskrassi Peach Melban siemeniä Rootrainers-pienoiskasvihuoneeseeni viikonloppuna. Ajattelen istuttaa niitä maanpeittokasveiksi samaan viljelylaatikkoon gladiolusten kanssa. Krassin kukkiahan voi myös syödä ja siemenistä tehdä kapriksia, mutta itse aion vain katsella kukkia.

Moniväriset gladiolukseni onnistuivat toissa vuonna tosi hyvin, ja vaikka puutarhamyymälässä oli tarjolla myös samaa lajiketta, valitsin vaihteeksi kelta-oranssin Goldrushin. Aion istuttaa sipulit suoraan multaan kuten viimeksikin. Esikasvatin silloin osan, mutta suoraan parvekkeelle istutetut kehittyivät paremmin.

Amppeleita varten olen tilannut puutarhalta pikkutaimia, jotka jatkokasvatan sisällä ja istutan myöhemmin parvekkeelle. Ostamalla valmiita isoja taimia pääsisi helpommalla ja saisi nopeammin kukkia, mutta minusta on hauska seurata taimien kehittymistä. Kokeilin menetelmää aikaisemmin miljoonakelloilla, ja se toimi hyvin.

Tällä kertaa tilasin kerrottuja miljoonakelloja sekä uutena kasvina rento-oksaista rosmariinia. Olen parina kesänä kasvattanut keijunmekon sukuista sinivaulaa, mutta nyt tilasin jälleen myös keijunmekon taimia. Yhtenä vuonna ostin keijunmekkoamppelin torilta, ja se kasvoi todella rehevästi sekä katon että lattian suuntaan. Saapa nähdä, miten nyt käy.

En vielä ole varma, mitä parvekkeen sivuseinällä roikkuviin pieniin astioihin tulee. Ensin varmasti orvokeita, mutta ne eivät kestä koko kesää kauniina. Ehkä pari krassia sinnekin? Viljelylaatikkoni saattaa olla liian varjossa krassien kannalta, mutta seinällä ne saisivat paremmin valoa.

Hajuherneitä ei parvekkeelleni ensi kesänä tule. Mietin, että olisin voinut jälleen kylvää matalaa ja pensasmaista Purple Cupid -lajiketta, mutta sitä ei nyt ollut puutarhamyymälässä. Toisaalta on kiva kokeilla jotakin muuta. Pienelle parvekkeellehan ei rajattomasti mahdu kasveja niin, että kaikki saisivat riittävästi valoa.

Terrakottaruukkuihin tulee tänä kesänä ainakin Apple blossom -pelargoneja ja kerrottuja liljoja, joiden sipulit minulla on jo valmiina.

Millaisia parveke- tai istutussuunnitelmia teillä muilla on? Kasvatatteko kukkien lisäksi myös syötävää?

Klingelin puutarhaoppaan Puutarhan ja parvekkeen hyötykasvit ja trendit voi ladata Klingelin sivuilta tästä linkistä.

--

Päivän kuvat: Helmililjat ja pikkunarsissit ovat jo taimella parvekkeellani, jossa ne viettivät koko talven. Ruukkujen vieminen kellariin, jota harrastin toissa talvena, osoittautui siis täysin turhaksi.