Kirjoitukset avainsanalla vaivat

Olen syönyt jo kolmen vuoden ajan särkylääkkeitä joka päivä, ja vasta nyt vatsani on alkanut oireilla. Mielestäni tämä todistaa, että olen onnekas rautamahan omistaja.

En pitkään aikaan edes tajunnut, että jokin oli vialla. Minusta on ihan normaalia, että röyhtäyttää. Vauvatkin röyhtäilevät, eikö totta? Aamuisin on joskus harvoin ollut närästystä, mutta huomasin jo vuosia sitten, että se loppuu syömällä. Niinpä nautin aamupalan herättyäni heti ensimmäisenä, tyhjään mahaan nääs.

Paitsi että nyt se lysti on loppu. Refluksilääke Somac pitää ottaa puoli tuntia ennen aamupalaa. Lääkityksen aloittamisen jälkeen minua on närästänyt enemmän kuin ikinä! On tuskallista odottaa tuo puolituntinen maha kurnien, että pääsee kinkku-tomaattivoileipien kimppuun.

Mitä jos lopettaisin lääkkeen nappailun ja nappaisinkin joka aamu kylmän nakkimakkaran?

Sain reseptin, kun menin valittamaan, että herään öisin outoon ilmiöön. On kuin oksennus tulisi suuhun, mutta saan sen kuitenkin nielaistua takaisin. Minkäänlaista ”happaman mahan sisällön” tuntua siinä ei ole ollut, eikä myöskään tarvetta oikeasti oksentaa. Kun olen saanut ilmiön kuriin, olen nukahtanut uudestaan. Aamulla olen tuskin muistanut koko juttua. Mutta kun tätä on tapahtunut useamman kerran, ajattelin mainita asiasta lääkärille.

Olinhan minä jo sen verran googlannut, että sana refluksi oli tullut tutuksi. En kuitenkaan oikein uskonut siihen, kun oireeni olivat mielestäni niin mitättömät. Mutta kai se uskottava on, että olen kehittänyt itselleni refluksitaudin. Lääkäri oli sitä mieltä, ettei tilanne ole vielä kovin paha, mutta se kannattaa silti hoitaa lääkkeellä. Ajatus kai jatkui, että koska tosiaan tarvitsen niin paljon särkylääkkeitä.

Olen nyt ottanut Somacia pari viikkoa, mutta en ole vielä huomannut mitään muuta muutosta kuin entistä enemmän närästystä aamuisin. Toisaalta eipä ole tullut noita valeoksennuskohtauksiakaan. Lääkäri sanoi, että vaikutus voi alkaa ilmetä kunnolla vasta 3-4 viikon kuluessa, ja silloin voisin vähentää annostuksen yhteen tablettiin vuorokaudessa. Nyt otan illalla toisen.

Jotenkin en osaa ottaa koko hommaa ihan todesta. Jos vain lopettaisin lääkkeen nappailun ja nappaisin sen sijasta aamulla kylmän nakkimakkaran, joka lopettaisi oireet, niin eikö se olisi ihan hyvä niinkin? Ja paljon miellyttävämpää. Sitä paitsi olen pystynyt viime aikoina vähentämään kipulääkkeiden käyttöä (JIHUU!) niin että eikös asia etene sitäkin kautta?

Syön melkein joka päivä sitrushedelmiä ja suklaata, jotka ovat refluksin riskitekijöitä.

Refluksitaudilla on paljon lääkkeettömiäkin hoitokeinoja, yhtenä tärkeimmistä ruokavalioon tehtävät muutokset. Jos ottaisin tilanteeni tosissaan, minulle tulisikin aika iso remontti. Syön nimittäin sitrushedelmiä ja suklaata melkein joka päivä. Molemmat ovat refluksipotilaiden kieltolistalla. Kahvia en sentään juo ja viinaksiakin käytän harvakseltaan.

Myös ruokailurytmini on ainakin periaatteessa vääränlainen, sillä syön päivän pääaterian vasta työpäivän jälkeen. Terveyskirjastossa neuvotaan, että pitäisi välttää runsaita aterioita iltaisin, ja täsmennetään, että pari kolme tuntia ennen nukkumaanmenoa. No, en minä kyllä vielä kahdeksalta nukkumaan menekään.

Ja sitten on tietysti ylipaino. Laihduttamisen väitetään helpottavan oireita. On ihan totta, että sain tämän taudin vasta sen jälkeen kun minusta tuli ylipainoinen. Sille asialle ei nyt kuitenkaan ole tehtävissä mitään vähään aikaan. Ensin pitää saada kivut pois ja uni kuntoon. Ja voihan olla, että kun se toteutuu, olen jo yli 60, eikä sen ikäisille enää suositella laihdutusta. Heh.

Eiköhän minulla tosin suurin refluksin riskitekijä ole juuri särkylääkkeet. Olen alkuvuodesta syönyt kaksi pitkää kuuria tulehduskipulääkkeitä: ensin keuhkokuumeeseen ja sitten jännetupen tulehdukseen jalkaterässä, joten ei ehkä ole ihme, että maha murisee.

Jatkossa pyrin pitäytymään Panadolissa ja Arcoxiassa, joiden pitäisi olla ystävällisempää vatsalle.

--

Päivän kuvat: Kevätkukkia Ruissalosta.

Kommentit (2)

Anne
1/2 | 

Hyvä juttu johon jopa palasin, kun mekko jäi kiinnostamaan.

TuuliV
2/2 | 

Itsellä refluksiin on auttanut kauratuotteiden syönti ja vehnä/ruistuotteiden vähentäminen. Tämä siis keskusteltuani ravitsemusterapeutin kanssa.

Toinen tapa on ollut sängyn pääpuolen korottaminen. Sujuu helposti apuvälinekaupan korokkeilla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

”En olekaan koskaan ennen tavannut leikattua hamstring-potilasta. Yhden olen nähnyt, joka aikoi mennä professori O:n vastaanotolle, mutten ketään, jolle se olisi oikeasti tehty. Noitahan ei juuri julkisella puolella leikata”, sanaili työterveyslääketieteen erikoislääkäri ja katsoi ihailevasti paljasta jalkaterääni, joka lepäsi hänen reidellään.

”Onko tuossa iho rikki? Ei taida olla, se on vain hautunut”, mies kommentoi pikkuvarpaan ja nimettömän varpaan väliä. ”Nätit varpaat!”, hän jatkoi, mikä epäilemättä tarkoitti, että kynsisieni oli jo parantunut isovarpaasta.

Olin mennyt valittamaan jalkaterääni, joka tuntui siltä, kuin joku olisi tintannut sen päälle oikein kunnolla korkokengällä. Mitään sellaista ei kuitenkaan ollut tapahtunut, eikä mustelmaakaan näkynyt. Sen sijaan jalassa näkyi pientä punoitusta. Tärkein oireeni oli ontuminen. Käveleminen sattui jalkaterään, myös kävelemisen jälkeen.

Minulle oli noussut kuume siinä lääkärin edessä noin 10 minuutissa!

Sanoin heti kärkeen, että jos minulta kysyttäisiin, kyseessä olisi jännetupen tulehdus. Niitähän minulla oli ollut koko liuta jo aikaisemmin: tuorein oli juuri parantunut ranteesta, ja pakaroissa/takareisissä niitä oli kai useita. Myös napsusormet ovat oikeastaan jännetupen tulehduksia, eikä jäätynyt olkapääkään siitä kauas liippaa.

”Ehkä, mutta mieleeni tulee muitakin vaihtoehtoja. Mikäs tuo rupi tuossa on? Mitä, jos siellä onkin bakteeritulehdus. Vaikkapa ruusu. Onko sinulla ollut kuumetta?”, lääkäri kysyi.

”En minä vaan tiedä. Ei ole tullut mieleen mitata, eikä olo ole yhtään kuumeinen”, vastustelin, mutta työnsin mittarin kainaloon, kun siitä minulle tyrkytettiin. Lääkäri jatkoi jalkaterän tutkimista ja paikallisti ongelman tietyn jalkapöydän luun kohdalle. Sanoin nimittäin siinä kohtaa AUTS!

Totesin, ettei kuumemittari ollut piipannut, mutta otin sen silti kainalosta. 36,9. ”Minulle tuo on jo vähän kohonnut lämpö”, sanoin. ”No laitas uudestaan. Kyllä minä yleensä olen kuullut piippauksen”, lääkäri sanoi, ja alkoi vertailla jalkaterieni lämpötilaa.

”Täällä on kyllä lievää kuumotusta”, hän totesi. ”Ja turvotustakin näyttäisi olevan. Pitäisin kyllä streptokokki-infektiota mahdollisena, ja siinä tapauksessa tarvitsisit antibioottikuurin”, hän jatkoi.

Valitin, että olin juuri syönyt kuurin laajakirjoista antibioottia keuhkokuumeeseen, ja keskustelimme hieman antibiooteista ja keuhkokuumeen hoidosta. Minuutit kuluivat, ei äänimerkkiä.

Kun katsoin mittaria uudestaan, se näytti 37,5. Minulle oli noussut kuume siinä lääkärin edessä noin 10 minuutissa! Olokin alkoi tuntua välittömästi kuumeiselta. Melkein kuin huone olisi jo pyörinyt silmissä.

Ruusu lähtee usein liikkeelle varpaiden välien rikki menneestä ihosta.

Varpaitani tutkiessaan lääkäri ilmeisesti oikeasti etsi ruusua, joka lähtee usein liikkeelle varpaiden välien rikki menneestä ihosta. Suuri osa näistä streptokokin aiheuttamista ihotulehduksista on jalkaterän alueella, nilkassa tai sääressä. Luin myöhemmin käypähoito-suosituksesta, että ruusu alkaa yleensä äkkiä, ja siihen liittyy kova kuume. Hoidoksi annetaan aluksi penisilliiniä suoneen tai lihakseen. Hui! Kuulosti vakavalta.

Lääkäri passitti minut laboratorioon, jossa otettaisiin CRP-verikoe. Koholla oleva CRP eli C-reaktiivinen proteiini on varma tulehduksen merkki.

Kymmenisen minuuttia odotusta käytävällä näytteenoton jälkeen, ja lääkärillä oli hyviä uutisia. CRP-arvoni oli alle 10, mikä tarkoitti, että olen terve. Tai no, ainakaan kehossani ei jyllää minkään sortin tulehdusta. Esimerkiksi keuhkokuumeessa CRP voi olla vaikkapa 200. Minulta ei tosin Espanjassa otettu CRP:tä eikä muitakaan kokeita.

Näin ollen lääkäri määräsi tulehduskipulääkettä, jota minulla on jo valmiiksi kotona, ja sanoi, että jos oireet pahenevat tai kuume nousee korkeaksi, pitää hakeutua takaisin vastaanotolle.

Diagnoosiksi lääkäri kirjoitti ”Jalan kiputila”. Naureskelimme, että ainakaan väärästä taudinmäärityksestä ei tällä kertaa voisi syyttää.

--

Päivän kuvat: Leelia (Laelia anceps).

Minulla on taipumusta yrittää pärjätä ilman apua - omavoimaisuudestakin jotkut puhuvat, eivätkä aina niin ystävälliseen sävyyn. No mutta, flunssahan paranee hoitamatta viikossa ja hoitaen seitsemässä päivässä, joten lääkäriin ei ole minun mielestäni mitään kiirettä, ellei työnantaja vaadi. (Huomaa ironia.)

Ei ammattilainenkaan välttämättä osaa pelkästään potilaan kertomuksen perusteella sanoa, onko kyseessä nuha, flunssa, influenssa vai jotakin muuta. Räkätautien erottaminen toisistaan voi oikeasti olla aika vaikeaa. Mutta juuri siksihän minua kiinnostaa sitä yrittää.

Tosin amatöörin diagnoosi voi mennä pahasti pieleen, mikä viivästyttää tarpeellisen hoidon aloittamista. Niinhän minulle juuri kävi jouluviikolla Espanjassa. Ei hyvä. Ei yhtään suositeltavaa.

Jos olet yhtä tyhmänrohkea kuin minä, seuraa ihmeessä näitä täysin asiantuntemattomia ja pelkästään omaan kokemukseen (ja vähän Terveyskirjastoon) perustuvia neuvoja - omalla vastuulla kuitenkin.

Kun seuraavan kerran oloni on hutera, tarkkailen näitä oireita:

1. Kurkkukipu. Kaktus kurkussa ei vielä kerro, mitä on tulossa. Se on kuitenkin hälytysmerkki, joka neuvoo hiljentämään tahtia. Jos mahdollista, lepään päivän tai pari. Juon inkivääri-hunajateetä ja imeskelen Vicks Sinisiä. Hyvällä onnella kurkkukivusta ei koskaan kehity flunssaa.

2. Yskä. Jos yskään liittyy kurkun kutinaa, kyseessä on todennäköisesti kurkkutulehdus. Keuhkoputkentulehdukseen liittyvä yskä on kuivempaa ja saa alkunsa alempaa. Mitä alemmas keuhkoihin yskä laskeutuu, sitä vaarallisempi se on. Huolestuttavinta on kuiva yskä, joka ei lohkea lainkaan. Tällainen yskä ja kuume olivat minulla keuhkokuumeen ainoat oireet. Yskä voi kestää tavallisessakin flunssassa viikkoja. Siihen ei auta välttämättä mikään, mutta kurkkupastilleja, suklaata ja lämpimiä juomia voi kokeilla.

3. Nuha. Jos yskän jälkeen alkaa nenän kutitus ja räkävaihe, kaikki on ihan hyvin, sillä oireet viittaavat tavalliseen flunssaan. Sitten vain niistetään. Apteekin nenäsumutteet auttavat, jos olo on oikein tukkoinen. Räkävaihe kestää yleensä korkeintaan kaksi päivää. Myös influenssaan liittyy usein nuhaa, mutta keuhkokuumeessa nenäliinoja ei välttämättä kulu kuin muutama.

4. Kuume. Lämpöä kannattaa alkaa mitata heti, kun olo alkaa tuntua huteralta, koska sillä on merkitystä jatkon kannalta. Tavallinen flunssa ei välttämättä nosta kuumetta minulla juurikaan yli 37,5 asteen, ja joka tapauksessa kuume laskee parin kolmen päivän kuluessa. Jos mittari kohoaa heti kärkeen lähelle 39:ää, on syytä epäillä influenssaa tai angiinaa. Keuhkokuumeessa kuume ei ehkä ole hirveän korkea, itselläni iltaisin 38,1-38,5 ja päivällä tuskin mitään, mutta se ei hellitä ilman lääkärin hoitoa.

5. Jaksu. Flunssassa jaksan usein tehdä töitäkin, kun lepään välillä. Influenssa pakottaa vähintään pariksi päiväksi sängyn pohjalle, mutta voimat alkavat palata viimeistään viikon jälkeen. Keuhkokuume vie voimat niin totaalisesti, että sekä yöt että päivät kuluvat nukkuen. Keuhkokuumeeseen voi liittyä myös hourailua ja sekavuutta, ja se voi vaatia sairaalahoitoakin. Toipuminen työkuntoon vei minulla kolme viikkoa, ja terve tunsin olevani neljän viikon kuluttua. Silloin oli vielä yskää.

6. Vaikeus niellä. Jos nieleminen vaikeutuu, on syytä epäillä nielurisatulehdusta eli angiinaa. Se voi olla lievempi viruksen aiheuttama tai bakteerin tekosia ja lääkärin hoitoa vaativa. Jos kuume on korkea, kurkussa näkyy selvä vaalea kerrostuma ja kaulan imusolmukkeet ovat turvonneet ja kipeät, on parasta lähteä lääkäriin. Luvassa on antibioottikuuri angiinaan. Näitäkin tauteja minulla on ollut nuorena aikuisena pari kertaa, mutten enää muista, miten sinnikkäitä ne olivat. Oli inhottavaa kurkata kurkkuun, joka oli täynnä möhnää.

7. Korvakipu. Räkätaudit voivat aiheuttaa tuntemuksia myös korvissa ilman, että niissä on tulehdusta. Kipeät korvat kannattaa kuitenkin käydä näyttämässä lääkärille, koska korvatulehdus voi vaatia antibiootin parantuakseen. Minulla on aikuisena ollut kahdesti niin vähäoireinen korvatulehdus, etten olisi pelkästään sen takia mennyt lääkäriin. Korvat on katsottu, kun olen valittanut lievähköä, mutta sinnikästä flunssaa. Tauti on sitten mennyt nopeasti ohi hoitamalla korvat.

8. Kipu poskionteloissa. Räkätauti voi kehittyä myös bakteerin aiheuttamaksi poskiontelotulehdukseksi. Minulla sellainen on ollut vain kerran. Sain hoidoksi antibioottikuurin. Luulin tukehtuvani, kun onteloihin kertynyt erite lähti yllättäen liikkeelle ja vyöryi nenän ja suun kautta pois. En osaa sanoa, olisiko punkteeraus ollut helpompi tapa. Monethan kammoavat sitä. Joka tapauksessa lääkäriin kannattaa lähteä, jos poskissa tuntuu painetta, joka pahenee kumartuessa.

9. Särky. Lihassärkyä ja päänsärkyä voi olla missä tahansa räkätaudissa, mutta erityisesti lihassäryt liitetään influenssaan. Kipulääke auttaa.

Loppujen lopuksi sillä ei ole juurikaan merkitystä, mikä tauti on kyseessä. Tärkeintä on levätä, syödä jäätelöä ja ottaa vastaan hoivaa, kunnes tuntee itsensä taas terveeksi.

Lääkäriin on oikeasti syytä mennä, jos kuume on korkea, oireet jatkuvat yli kolme päivää, jos nielussa näkyy peitteitä, korvat ovat sietämättömän kipeät tai jos kuume tulee uudestaan oltuaan välillä poissa. Sekä tietysti työnantajan niin vaatiessa. Usein tämä viimeinen kohta toteutuu ensimmäisenä.

--

Päivän kuvat: Kukkakuvia Benalmadenasta: Maljaköynnös, villi oleanteri ja polygala myrtifolia eli myrttilinnunruoho. Kaikki kasvoivat parin kävelyminuutin säteellä hotellista.

Kommentit (2)

Maija
Liittynyt15.10.2015
2/2 | 

Minäkin pysyin terveenä niin kauan kuin pystyin liikkumaan. Mutta kun edes käveleminen ei  jänne- ja hermo-ongelmien takia oikein onnistu, peruskunto on päässyt heikkenemään niin paljon, että olen jälleen hyvää riistaa myös tartuntataudeille.

”Kylläpä espanjalaiset liioittelevat. Ei keuhkoputkentulehdukseen Suomessa kukaan määrää antibioottia”, kummastelin matkalla apteekkiin. Hyvä, että kuitenkin taivuin ostamaan lääkkeet, sillä minulla olikin keuhkokuume. Mitä siitä opin?

1. Ota kuumemittari mukaan matkalle.

Toisen lomapäivän iltana kurkkuun kohosi kaktus. Ajattelin, että flunssanpoikanen lähtee lepäämällä, joten nukuin lähes koko seuraavan päivän. Kuumettakin varmaan oli, mutten huolestunut. Flunssahan tunnetusti kestää hoitamatta viikon ja hoidettuna seitsemän päivää. Söin mukanani olleita tulehduskipulääkkeitä, jotka paransivat oloa.

Vasta neljäntenä päivänä, jouluaattona, lähetin puolison kuumemittarin ostoon. Kävi ilmi, että kuume kohosi joka ilta noin 38,5:een. En hirveästi huolestunut vieläkään, eihän minulla voinut olla influenssa, kun kuume oli noin matala. Mutta kun korvia alkoi vihloa, päätin, että niitä olisi syytä näyttää lääkärille.

2. Lähde ajoissa lääkäriin ja pyydä häneltä diagnoosi.

Tapaninpäivän aamuna olin kuudetta päivää kanttu vei. Istuin aulassa odottamassa, että hotellissa vastaanottoa pitävä lääkäri saapuisi paikalle.

Hän olikin poikkeuksellisen miellyttävä tapaus, miehekäs muttei yhtään macho. Hän osasi tuikata kuumemittarin kainaloon suoraan kaula-aukosta ja kuunnella keuhkot kahden kankaan läpi. Pyynnöstäni hän katsoi myös korviin. Niissä ei kuulemma näkynyt mitään, vaan ongelma oli keuhkoissa. Niin niin, nyökyttelin ja luulin ymmärtäväni.

En kysynyt, mikä minulla on, koska luulin jo tietäväni sen. Sanaa pneumonia ei mainittu. Pidin hätävarjelun liioitteluna, kun lääkäri pyysi minua tulemaan kahden päivän kuluttua uudestaan, jotta hän voisi tarkistaa, voinko lentää kotiin. En silti kysynyt, miksi hän sellaista ehdotti. Kun molemmat käyttivät itselleen vierasta kieltä, viestintä jäi hyvästä tahdosta huolimatta vajaaksi.

Olin ihan vähällä jättää antibiootit ostamatta, koska minullahan oli mielestäni edelleen vain flunssa. Hotellilla googlasin saamani lääkkeet ja totesin, että nämähän ovat keuhkokuumeen lääkkeet. Sitten googlasin keuhkokuumeen. Juu-u, nyt minäkin uskoin.

3. Kun mikään ei maistu, muista epäterveelliset herkut

”Kyllä siellä on varmasti paljon kivampi sairastaa kuin kotona”, kuului empaattinen kommentti Suomesta. No ei kyllä ollut. Vieraissa olosuhteissa on tosi kurjaa olla kipeä.

Eniten päänvaivaa tuotti ravinto. Ruokahaluni katosi täysin yli viikoksi, mutta tuntui, että jotakin pitäisi silti syödä. Ellei muuten, niin mahan ja suoliston suojaamiseksi lääkkeiden oheisvaikutuksilta. Kotona olisin lähettänyt puolison kauppaan ostamaan mustikkakeittoa, jäätelöä, jogurtteja, rahkoja ja vaniljakastiketta, jota olisin syönyt pakastemarjojen kanssa. Ehkä jokin valmiskeittokin olisi mennyt. Mutta täällä? Puolisoni teki parhaansa, mutta saapui kaupasta mukanaan jauhon makuista jäätelöä sekä jogurttia, jossa oli 0 % rasvaa ja 0 % sokeria. En osannut ohjeistaa, kun en tuntenut paikallisia valikoimia.

Jos olisin ollut terve, olisimme aterioineet ravintoloissa, mutta nyt minusta ei ollut lähtijäksi. Jouluaaton herkkupöytämme koostui marjoista ja hedelmistä, jotka näyttivät raikkailta, mutta makua niissä oli vain murto-osa Suomen suvessa kypsyneisiin verrattuna ja energiaa tuskin nimeksikään. Vasta aivan matkan lopussa älysin ruveta syömään hedelmien lisäksi jälkiruokavanukkaita ja paikallisia makeita leivonnaisia. Niistä sain energiaa. Parempaa jogurttiakin löytyi.

Ensimmäisenä matkapäivänä ostimme kaupasta kaksi pulloa cavaa ajatellen, että otetaan nyt nämä näin aluksi. Toin toisen pullon matkalaukussani kotiin, koska en halunnut olla sekakäyttäjä, eikä puolisollekaan yksin maistunut. Supercorin mehuvalikoimasta löytyi kuitenkin todellinen helmi, pelkistä Merlot-rypäleistä valmistettu hedelmämehu. Sitä voin suositella lämpimästi.

4. Paras matka on kotimatka.

Tätä mieltä olen melkein aina ollut, mutta harvoin olen odottanut kotimatkaa yhtä kiihkeästi kuin nyt. Antibiootit purivat ja sain lentoluvan aiotuksi päiväksi, mutta yhtään aikaisemmin en olisi pystynytkään lähtemään.

Oli hyvä ratkaisu palata kotiin Tukholman eikä Helsingin kautta. Matka kesti tällä tavoin kyllä koko vuorokauden, mutta pystyin lepäämään lennon jälkeen hotellin päivähuoneessa ja tietenkin yölaivalla. Ihan toista kuin hypätä suoraan Helsinki-Vantaalta bussiin tai junaan.

Alun perin Tukholmassa oli tietysti tarkoitus tehdä muutakin kuin nukkua. No, ensi kerralla sitten.

--

Päivän kuvat: Lomahuoneistossamme oli kolme parveketta ja näköala kahteen suuntaan, joten näimme sekä vuoret, Benalmadena Costan että meren.

 

Kommentit (1)

JattaM
1/1 | 

Aika erilainen loma, ilmeisesti. Täytyy myöntää ettei kuumemittari ole koskaan kuulunut matkavarusteisiini, pitänee ruveta miettimään asioita uudella tavalla. Tehokasta toipumista, ja blogille myös virkeää uutta vuotta!

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty kävelemään pitkiä matkoja, ja minulla on usein jännekipuja hamstring-syndrooman takia. Niinpä minusta ei tullutkaan maraton- eikä joogamummoa, vaan kukkamummo ja siirtolapuutarhuri. Päivitän blogia harvakseltaan, koska minulla on tällä erää vain vähän sanottavaa muusta kuin puutarhanhoidosta.

Olen Maija Rauha, 65-vuotias ja eläkkeellä. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Siirtolapuutarhapalstallani on oma kanava Instagramissa. Se löytyy nimellä villa_palanen. Kerron siellä mökin ja puutarhan kuulumisia useammin kuin täällä blogissa.

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016