Kirjoitukset avainsanalla lääkkeet

Minulla on taipumusta myöhästyneeseen vuorokausirytmiin. Virkistyn yötä kohti, ja jos en ole tarkkana, minua alkaa nukuttaa vasta seuraavan vuorokauden puolella. Se on tietenkin ongelmallista, jos työt alkavat heti aamusta.

Sairauslomalla valvoin yöt ja nukuin päivät. Illalla ei nukuttanut, kun päivällä ei ollut tehnyt mitään, ja mitäänhän ei voinut tehdä, kun ei pystynyt liikkumaan. Kivut olivat myöskin yöllä aina pahemmat kuin päivällä. Unirytmini oli epäsäännöllinen ja tahdistumaton.

Vuorokausirytmi perustuu elimistön sisäiseen kelloon. Se määrittelee aikaikkunat, joiden sisällä on otollista nukahtaa. Alkoi olla selvää, että kello 00.00-06.00 ikkuna oli tiukasti kiinni, mutta mihin tahansa muuhun aikaan se saattoi olla auki.

Kun oletettuun töihin paluuseen oli kaksi viikkoa, päätin tehdä uniremontin. Luin Terveyskirjastosta, miten säännöllinen unirytmi palautetaan, ja toimin ohjeiden mukaan:

 

1. Vähintään puoli tuntia luonnonvaloa tai kirkasvaloa aamupäivän aikana. Koska halusin säästää vähäiset kävelemiseni iltaan (jotta väsyisin), käytin Philips GoLITE BLU -valohoitolaitettani. Ladattavan, erittäin pienen laitteen valo on sinistä, ja sen sanotaan tehoavan jo 15 minuutissa. Se ei ole varsinaisesti valaisin, vaan esimeriksi lehteä lukiessa pitää olla lisäksi valot päällä tai luonnonvaloa. Olen käyttänyt laitetta aikaisemmin kaamosmasennuksen hoitoon hyvällä menestyksellä.

2. Illalla melatoniinia 5 tuntia ennen nukkumaanmenoa. Lääkelaatikostani löytyi vanhastaan Circadin-nimistä melatoniinivalmistetta. Aloin ottaa 2 mg:n tabletin heti kahdeksan jälkeen illalla. Yleensä silmäni alkoivat lupsahdella jo kymmenen maissa, ja oli aivan pakko hakeutua pitkäkseen. Olin joinakin iltoina unessa puoli yhdeltätoista ja aina ennen puoltayötä. Tarvittiin melatoniini näyttämään, missä nukahtamisen aika-aukkoni on. Olin aiemminkin käyttänyt melatoniinia, mutta olin ottanut sen liian myöhään.

 

Lisäksi otin käyttöön kaksi muuta keinoa, joita käytetään viivästyneen unirytmin palauttamiseen:

 

3. Herätys aina saman aikaan. Otin tavoitteeksi herätä puoli kahdeksalta, joka tuntui aluksi tosi varhaiselta. Mutta kun nukkumaanmeno varhaistui tuntitolkulla, myös heräsin paljon entistä aikaisemmin. Aloin havahtua jo ennen kuutta siihen, että joko leikattu alue tai se lonkka, jonka päällä olin nukkunut, oli kipeä. Se oli kuitenkin voitto, että aloin ylipäätään olla hereillä aamuisin.

4. Ei päiväunia. Kun päivällä alkoi nukuttaa, tein rentouttavan mindfulness-harjoituksen, mutta en antanut itseni vaipua uneen. Lepäsin niin monta kertaa päivässä kuin tarvetta ilmaantui. Tämä kirpaisi, koska nautin päiväunista kovasti. Päivällä nukahdan aina muutamassa minuutissa, toisin kuin yöllä. Myös nokosilta herääminen on ihanaa. Kaikkea ei kuitenkaan voi saada yhtä aikaa. Jos haluan nukkua yöllä, en vaan voi ottaa päivätorkkuja. Heti kun kokeilin torkkuja, valvoin seuraavana yönä.

 

Jo viikossa kävi selväksi, että menetelmä toimii. Kun menin aikaisin sänkyyn melatoniinin aiheuttaman väsymyksen turvin, ehdin nukahtaa ennen puoltayötä, vaikka olisin noussutkin lisäämään kipugeeliä. Itse asiassa jo pelkkä unen laadun rekisteröinti älypuhelimella auttoi minua pysymään entistä tiiviimmin vuoteessa. Rekisteröinti piti aloittaa uudestaan, jos viivyin poissa pitkään, joten jätin mieluummin säätämättä ja yritin saada unen päästä kiinni.

Yöunistani tuli nopeasti yhtäjaksoisempia, joskaan ei välttämättä pidempiä. En nukkunut kahden viikon seurantajakson aikana yhtään yli seitsemän tunnin yötä, ja keskimäärin vietin unessa kuutisen tuntia.

Unirytmini on nyt kutakuinkin kunnossa. Seuraava etappi on unen laadun parantaminen, ja se taas edellyttää kivuttomuutta. Niin kauan kuin minuun sattuu koko ajan, en voi odottaa nukkuvani kovin hyvin.

--

Päivän kuvat: Auringonkukkia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kun kello yhdeltä yöllä huomaan, etteivät kipulääke ja kylmähoito tällä kertaa riittäneet, seuraava ratkaisu on kipugeeli. Huokaisen, nousen vuoteesta ja tassuttelen paljain jaloin lääkepatterini äärelle. Sytytän kohdevalon. Sivelen geeliä hartioihin, pakaroihin, reisiin tai niihin kaikkiin riippuen kivuista. Pesen ja kuivaan käteni.

Olen melkein alasti ja mahdollisesti vähäsen kylmissäni. Etsin jalkaani villasukat ja niskaani villatakin, mikäli hartioissa ei ole geeliä. Sytytän valon lukulamppuun olohuoneessa. Jos reisissä ei ole geeliä, voin paneutua rahille vatsalleni ja aloittaa lukemisen. Jos geeliä on kaikkialla, ei auta muu kuin kävellä hiukan ympäriinsä huoneistossa, käydä ihailemassa parveketta, maisemaa ja kenties kuuta.

Kun geeli on hiukan kuivahtanut, huomaan, ettei nukuta yhtään. Ihan turha palata vuoteeseen. Kulutan seuraavat tunnit lukien, kirjoittaen tai kuvia katsellen ja käsitellen, vatsallani rahilla maaten. Jossakin kohtaa huomaan, ettei kipua enää tunnu. Geeli on siis toiminut.

Silloin kipugeelistä paljastuu vielä yksi hankaluus: se tahmaa hiukset.

Kivuttomuus ei kuitenkaan tarkoita, että saisin unta. Voin mennä vuoteeseen, pyöriä 45 minuuttia hyvää asentoa etsien ja palata olohuoneeseen. Voin tehdä tämän kolmekin kertaa saman yön aikana, koska on vaikeaa uskoa, että minua oikeasti alkaa seuraavan kerran nukuttaa vasta kello 6 tai 7 aamulla. Mutta totta se on.

Joskus tunnen kipua vielä silloinkin. Jos alkaneen päivän aikana pitää suoriutua jostakin tehtävästä, annan periksi Panacodille, jotta saisin nukutuksi edes muutaman tunnin ennen suoritusta. Koska olen edelleen lomalla, suorituspäiviä onneksi on harvassa.

Vaikka olisin mennyt nukkumaan vasta aamulla, herään yleensä viimeistään noin klo 10. Herääminen ei kuitenkaan tarkoita ylösnousua. Luen lehtiä, syön aamupalaa ja datailen sängyssä. Minähän en pysty oleskelemaan juuri muualla kuin sängyllä tai rahilla makuuasennossa, joten miksi nousisin.

Sitten, kun iltapäivän puolella nousen, puran hiukseni letiltä ja harjaan ne. Silloin kipugeelistä paljastuu vielä yksi hankaluus: se tahmaa hiukset. Letti osuu yöllä väistämättä geeliin, ja seurauksena on vaikeasti selvitettävä takku. Ongelman voisi estää kiinnittämällä letin pinneillä päälaelle, mutta pinnitkään eivät ole mukavat sängyssä pyöriessä.

Geeli on usein auttanut kipuihini, vaikka kipukohdan päällä on monen sentin kerros läskiä.

Jos näitä kahta haittaa eli kuivumisaikaa ja hiusongelmaa ei olisi, ylistäisin kipugeelejä kielillä. Muistaakseni lääkärit eivät ole koskaan oma-aloitteisesti määränneet tai ehdottaneet niitä, vaikka minulla ne toimivat yhtä hyvin tai paremmin kuin suun kautta otettavat lääkkeet.

Suosikkini on diklofenaakkia sisältävä Voltaren Forte. Se tuntuisi tunkeutuvan aika syvällekin kudoksiin päätellen siitä, että se on toiminut usein pakara- ja reisikipuihini, vaikka kipukohdan päällä on monen sentin kerros läskiä. Hartiakipuihin se toimii melkein aina, tosin lihasrelaksantilla niistä pääsee eroon pidemmäksi ajaksi.

Googletus paljasti, että tutkimustiedon valossa kipugeelit eivät toimi kaikilla yhtä hyvin, ja ehkä siksi lääkärit määräävät mieluummin suun kautta otettavia lääkkeitä. Geelien ja voiteiden etuna on, että verenkiertoon ja sitä kautta muualle elimistöön pääsee vain pieniä määriä vaikuttavaa ainetta. Näin ollen haittoja, kuten mahavaivoja, ei juurikaan tule.

Virallisen tiedon mukaan säännöllisesti käytetty tulehduskipulääkegeeli lievittää kipua ja turvotusta yhtä hyvin kuin suun kautta otettu lääke, kun hoidetaan akuutteja urheiluvammoja ja pehmytkudosten kipuja. Geeli voi auttaa myös pitkittyneen kivun hoidossa, mutta tästä on vähemmän ja ristiriitaista tutkimustietoa.

Minulla geeli siis toimii lievän ja keskikovan kivun hoidossa, muttei riitä vaimentamaan kovia kipuja. Lisäksi se on ainakin minulla yksi tekijä uniongelmien synnyssä ja pahenemisessa, ja niiden ratkominen voi olla yhtä visaista kuin kivun hoito. Hiuspulmat poistuisivat muutamalla saksien heilautuksella. Katsotaan, mitä mieltä kampaajani on.

--

Päivän kuvat: Tummia auringonkukkia Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa Ruissalossa. Lajike on Purpureus-ryhmään kuuluva ”Ruby”.

Kommentit (2)

MarjattaP
1/2 | 

Olen samaa mieltä kipugeelin käytöstä suun kautta otettaviin kipulääkkeisiin verrattuna.   Voltaren Forte toimii minullakin parhaiten.  Erilaisiahan me kuitenkin jokainen olemme, joten mikä yhdellä auttaa, ei välttämättä auta toisella.

Maija
Liittynyt15.10.2015
2/2 | 

Noinhan se on, Marjatta. Siksi on hyvä, että kivun hoitoon on niin paljon sekä lääke- että lääkkeettömiä vaihtoehtoja. Kunpa niistä jokainen löytäisi itselleen sopivan.

Kello on 3.12 yöllä. Istuin äsken hetken parvekkeella ihailemassa kukkia, joiden sävyt toistuivat pehmeinä aurinkokennovalojeni lempeässä hämyssä. Ei, en valvo olympialaisten takia.

Vuorokausirytmini on leikkauksen jälkeen humpsahtanut päälaelleen. Sammutan valot puoliltaöin, mutta kun leikkaushaava kiristää ja olo on muutenkin epämukava, unihiekka karkaa silmistä. Palaan olohuoneeseen ja valvon, kunnes väsymys on suurempaa kuin kipu. Keinulauta heilahtaa joskus jo viideltä tai kuudelta aamulla, joskus vasta seitsemältä. Olen siis hereillä melkein koko yön.

Herään aamulla yhdeksän maissa muutaman tunnin unien jälkeen. Sinnittelen valveilla iltapäivään, jolloin laitan ruokaa ja syön. Sen jälkeen nukuttaa kaikkein makeimmin, enkä ole kipeä mistään. On helppoa ja nautinnollista nukahtaa.

Tämä lienee kehoni keino varmistaa, että otan rauhallisesti.

Tällä tavoin elimistöni varmistaa, että otan rauhallisesti. Öisin en viitsi eikä kehtaa riehua, kun kaikki nukkuvat. Ja kun päivällä joko nukun tai olen väsyksissä, en riehu myöskään päivisin.

Kivuttoman nukkumisasennon löytäminen on vaikeaa, koska minulla on kipuja takaliston lisäksi molemmissa olkapäissä ja niskassa. Olkapäät ovat olleet hieman kipeät siitä asti, kun sairastin jäätyneen olkapään. Niskakivut taas johtuvat siitä, että kun en pysty istumaan tuolilla, luen ja käytän tietokonetta vuoteessa, sohvalla ja rahilla epäergonomisissa asennoissa, joissa kannattelen päätäni niskalihaksilla.

Oikea pakara/lantio puolestaan on pahastunut siitä, että joudun jatkuvasti nukkumaan sen päällä. Vasemmassa kankussahan on leikkaushaava, joka ei kestä painetta. Rasitan oikeaa puolta tavallista enemmän myös liikkuessani. Nyt siellä ovat jänteet, limapussit, hermot ja faskiat sitä mieltä, että eihän tätä kestä.

En kyllä ymmärrä, miksi kivut ovat aina pahimmillaan yöllä klo 22-05. Mihin tahansa muuhun aikaan päivästä pystyn nukahtamaan, mutta en silloin.

Jaha, lehti kolahti postiluukusta.

Seuraavana yönä valvoin neljään Sirdaludista huolimatta.

Professori O. ehdotti hoidoksi lihasrelaksanttia. Se auttaisi hartiajumiin, mutta samalla saisin unen päästä kiinni, koska Sirdalud tuppaa nukuttamaan. Otin ensimmäisenä iltana kaksi tablettia Sirdaludia ja yhden ison Buranan professorin ohjeiden mukaan. Nukahdin heti, ja unta riitti kahdeksan tuntia. Olin innoissani. Näinkö helposti ongelmasta päästiin?

No eipä päästy. Seuraavana yönä valvoin neljään Sirdaludista huolimatta. Jatkoin relaksantin käyttöä muutaman päivän ajan, kunnes hartiat asettuivat, mutta unen ja valveen ongelmat jatkuivat.

Eihän tässä tietenkään juuri nyt varsinaista ongelmaa ole. Sairauslomalla voi nukkua, kun huvittaa, eikä ole tarkoituskaan saada mitään näkyvää aikaan. Mutta mitä sitten, kun pitäisi palata töihin?

Miten ihmeessä saan vuorokausirytmini palaamaan normaaliksi?

Sirdaludista vielä sen verran, että se tosiaan rentoutti lihaksia ja poisti hartiajumin, mutta ei vienyt olkapäiden kipua täysin pois. Professori oli oikeassa suositellessaan sen oheen kipulääkettä. Tokkuraista tai epätodellista oloa lääkkeen käyttöön ei liittynyt. Sikäli se olisi ollut miellyttävämpi vaihtoehto kuin esimerkiksi Ketipinor, Lyrica tai Stilnoct. Tähän asti parhaiten ovat toimineet Tramal ja Panacod (kipulääkkeitä) sekä Imovane (nukahtamislääke). Niitä käyttäessäni olen sekä nukkunut yöni että tuntenut olevani oma itseni.

Keinoja toki on muitakin kuin lääkkeellisiä. Raportoin niistä myöhemmin, kunhan kokeeni etenevät.

--

Päivän kuvat:  Ruusuliljat alkoivat avautua parvekkeellani noin kuukausi sitten, eivätkä kerrotut kukinnot ole vieläkään täysin auki.

”Tämä on kyllä niin aliarvostettu lääke. Se on tarkoitettu tulehduksen hallintaan leikkausalueella eikä tässä tapauksessa niinkään kivun hoitoon”, sairaanhoitaja napautti, kun kävimme läpi minulle määrättyjä lääkkeitä ja väitin Panadol Extendia tehottomaksi. ”Tuota minulla on kotonakin, mutta ei se kyllä mihinkään auta”, olin sanonut.

Googlasin lääkkeen myöhemmin kotona, ja hoitaja nähtävästi erehtyi: Panadol on kipulääke, joka alentaa kuumetta, mutta tulehdukseen se ei vaikuta. Jos halutaan hoitaa myös tulehdusta, Panadol yhdistetään tulehduskipulääkkeeseen.

Yksi Panadolin parhaista ominaisuuksista onkin juuri yhdistettävyys muiden lääkkeiden kanssa. Se ei ärsytä mahaa kuten useimmat tulehduskipulääkkeet, mutta toisaalta sitä ei voi syödä kovin suuria määriä, koska se on isoina annoksilla haitallinen maksalle. Maksimiannoksena pidetään yleensä kolmea grammaa vuorokaudessa, mutta tilapäisesti voi ottaa neljäkin grammaa. Maksavaurion riskirajoilla ollaan, jos neljän gramman annostus jatkuu useita päiviä peräkkäin.

En ole varma, vaikka pärjäisin jo kokonaan ilman lääkkeitä.

Siis tehoton vai aliarvostettu? Vaikea sanoa. Tällä hetkellä syön haavakipuihini kaksi Panadol Extendia aamuin illoin, vaikka resepti ehdottaa lääkitystä kolme kertaa päivässä. Siitä kertyisi 3 990 mg lääkeainetta eli käytännössä maksimimäärä.  Minulle riittää kuitenkin kaksi aamutablettia koko päiväksi, ja iltaisin täydennän kahden tabletin satsia vain yhdellä Tramal-kapselilla.

Kyllä tehoa siis taitaa olla. Toisaalta en ole varma, vaikka pärjäisin jo kokonaan ilman lääkkeitä.

Olen syönyt Panadolia ennenkin. Sehän on peruskipulääke, jota yleensä määrätään kipuihin aikuisilla ensisijaisena ja lapsille melkeinpä ainoana lääkkeenä.

Minäkin sain ensin pakarakipuihini Panadol Fortea, jossa on yksi gramma parasetamolia tablettia kohti. Nämä ovat niitä isoja, helposti kurkkuun tarttuvia ja kammottavan makuisia lääkkeitä, joista siirryin nopeasti pieneen ja päällystettyyn Voltaren Rapidiin ja sittemmin Arcoxiaan mukavuussyistä.

Kun lopetin Panadolin käytön kokonaan, kivut pysyivät entisellään.

Professori O. tutustutti minut viime syksynä Panadol Extendiin, joka on pitkävaikutteinen parasetamoli. Vaikuttavaa ainetta on 665 mg tabletissa. Ainakin aluksi tuntui, että aamuin illoin otettuna lääke tosiaan toimi ja vähensi kipuja. Se ei kuitenkaan ole koskaan riittänyt minulle ainoaksi kipulääkkeeksi, vaan olen täydentänyt sitä pääasiassa Panacodilla, mutta myös Voltaren Rapidilla tai Arcoxialla.

Keväällä, kun kaikkien lääkkeiden teho alkoi heiketä, jätin Panadolin kokonaan pois. Kivut pysyivät entisellään. Tästä päättelin, ettei sillä ylipäätään ollut tehoa. Joko ei ollut koskaan ollutkaan tai sitten teho oli vähitellen laskenut nollaan.

Tietysti Panadolistakin on tutkimustuloksia, jotka ovat osoittaneet sen tehon. Silti lääkkeiden vaikutus on hyvin usein yksilöllinen. Arviointia vaikeuttaa tietenkin se, että samaan aikaan käytössä on useita muitakin kivunhallintamenetelmiä. Jos kipu heikkenee, mikä niistä on vaikuttanut? Mahdoton sanoa.

Yliannostuksena parasetamoli tuhoaa maksan.

Sikäli Panadol saattaa olla aliarvostettu, että kaikki eivät ehkä ymmärrä, miten vaarallinen se on liikaa käytettynä. Sitä ei todellakaan pidä rouskutella kuin karkkia, koska se voi tuhota maksan. Parasetamolimyrkytys on aluksi lähes oireeton ja etenee vähitellen. Hoito vasta-aineella pitäisi aloittaa mahdollisimman nopeasti, jos on epäilys, että turvallinen määrä on ylitetty.

Ruotsissa parasetamoli vapautettiin myyntiin ruokakauppoihin ja huoltoasemille vuonna 2009, minkä jälkeen parasetamolimyrkytysten määrä kasvoi 40 prosenttia. Parasetamolitabletit vedettiinkin takaisin apteekkeihin viime vuonna. Apteekeilla on velvollisuus antaa lääkeneuvontaa lääkkeen myynnin yhteydessä, minkä ajatellaan vähentävän tahatonta liikakäyttöä. Suomessa parasetamolin yliannostus aiheutti vuonna 2013  kaikkiaan 17 kuolemaa, joista valtaosa oli itsemurhia.

Minulla on tällä hetkellä kotona niin paljon Panadolia, että määrä riittäisi viemään useita ihmisiä manan majoille. On minulla tosin teräviä veitsiäkin keittiössä. Enkä tajua, miten kukaan pystyisi ahtamaan nieluunsa sellaista määrää isoja, pahanmakuisia tabletteja. Vaikka kannatankin eutanasiaa, en todellakaan tekisi sitä parasetamolilla.

--

Päivän kuvat: Kesätunnelmia äitini puutarhasta.

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty kävelemään pitkiä matkoja, ja minulla on usein jännekipuja hamstring-syndrooman takia. Niinpä minusta ei tullutkaan maraton- eikä joogamummoa, vaan kukkamummo ja siirtolapuutarhuri. Päivitän blogia harvakseltaan, koska minulla on tällä erää vain vähän sanottavaa muusta kuin puutarhanhoidosta.

Olen Maija Rauha, 65-vuotias ja eläkkeellä. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Siirtolapuutarhapalstallani on oma kanava Instagramissa. Se löytyy nimellä villa_palanen. Kerron siellä mökin ja puutarhan kuulumisia useammin kuin täällä blogissa.

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016