Kuulostaa paljon pahemmalta kuin miltä tuntui, mutta totta se on. Oikeasta yläluomestani vedettiin eilen pinseteillä pois kuusi sisäänpäin kasvanutta silmäripseä. Vasemmasta alaluomesta löytyi yksi hairahtunut ripsi, mutta se oli niin hentoinen, etteivät lääkäri tai hoitaja kumpikaan saaneet yrityksistä huolimatta siitä otetta. Päätin, että se saa jäädä, koska se ei ole vaivannut.
Ripset poistettiin, koska ne hankasivat sarveiskalvoa. Minulla oli jatkuvasti roskan tunne silmässä ja melkein koko ajan pieni silmätulehdus, mutta luulin sen johtuvan allergiasta. Käytin allergiasilmätippoja, jotka auttoivatkin, mutta kummastelin, kun tänä vuonna allergia-aika ei tuntunut päättyvän ollenkaan. Talvella syytin kuivasilmäisyyttä.
Saan kiittää diagnoosista Silmäaseman tarkkasilmäistä optikkoa, jolle valitin allergia-ajan pituutta näöntarkastuksen yhteydessä. Hän katsoi silmääni taskulampulla ja huomasi sisäänpäin taittuneet ripset. Hänen laskujensa mukaan niitä oli oikealla neljä ja vasemmalla yksi. Työterveyslääkäri poisti lisäksi kaksi ylimääräistä, jotka olivat juuri kääntymässä väärään suuntaan.
Silmäluomen virheasennosta käytetään nimitystä entropium, ja se liittyy ikääntymiseen.
Toimistotyöläisten kuivasilmäisyydestä puhutaan niin paljon, että oletin ilman muuta pienen hankauksen tunteen johtuvan siitä ja allergiasta. Ei tullut mieleenkään, että silmäripset aiheuttaisivat vaivan. Optikon mukaan minulla on kuitenkin ihan reilusti silmänesteitä enkä siis kärsi kuivasilmäisyydestä ollenkaan.
Terveyskirjaston mukaan vaivassa on oikeastaan kyse silmäluomen kääntymisestä sisäänpäin. Luomen virheasennosta käytetään nimitystä entropium, ja se liittyy ikääntymiseen, koska silmäluomen rakenteet heikkenevät iän myötä. Alaluomen kääntyminen on yleisempää kuin yläluomen, joten voin kehuskella olevani melkein erityistapaus - taas kerran.
Tavallaan ongelma voi kyllä liittyä allergiaan, koska minulla on usein ollut erittäin pahoja allergisia silmätulehduksia. Niistä on saattanut jäädä sidekalvolle arpimuodostumia, jotka myötävaikuttavat luomen kääntymiseen. Ripset tietenkin seuraavat kääntyvän luomen mukana ja hankaavat sitten sarveiskalvoa ja sidekalvoa. Hankaus vuorostaan altistaa tulehduksille. Ja näinpä kierre onkin valmis.
Entropiumia kuulemma hoidetaan yleensä ensin kosteuttavilla silmätipoilla, juuri niin kuin minäkin tein. Jos kääntynyt silmäluomi vaurioittaa silmän pintarakenteita, se voidaan leikata paikallispuudutuksessa. Leikkaus joudutaan kuitenkin usein toistamaan, koska silmän rakenteet löystyvät uudestaan.
Ripsiä voidaan poistaa myös polttamalla tai jäädytyshoidolla.
Oli melko inha tunne nähdä, kuinka pinsetti lähestyy silmää.
No, minulta kiusankappaleet nyt kuitenkin nipsaistiin ihan vain pinseteillä. Hoitaja piti päätäni aloillaan ja lääkäri käytteli instrumentteja. Useita erilaisia atuloita kokeiltiin, eikä toimenpide onnistunut yhdellä yrityksellä per ripsi. Oli melko inha tunne nähdä, kuinka pinsetti lähestyy silmää. Yritin kuitenkin katsoa toiseen suuntaan.
Oli yllätys, miten kivutonta ripsen poisto lopulta oli. Kulmakarvojen nyppiminenkin sattuu pahemmin, puhumattakaan juurihoidosta ilman puudutusta. Lääkäri totesi, että tuntoaisti on silmäluomissa usein heikohko. Puudutusta ei edes harkittu, koska se olisi sattunut enemmän.
Ripset saattavat kasvaa uudestaan tai olla kasvamatta. Silmäripseni ovat kyllä ylipäätään erittäin hennot ja harvat, joten elän toivossa, että sain sanoa näille karvoille ikuiset hyvästit. Ei minua tosin haittaisi, vaikka ne jouduttaisiin nyppimään uudelleenkin. Sehän oli vain hieman epämiellyttävää.
Silmäkirurgiasta kertovilla nettisivuilla sanotaan, että luomen virheasennon hoito on aina kirurginen. Ans kattoo. Osaanpa nyt ainakin pitää asiaa silmällä.
Jos olisin yhtään kiinnostunut silmäripsistä, voisin nyt ruveta harkitsemaan ripsi-implantteja, pidennyksiä, tuuhennuksia tai mitä niitä nyt onkaan. Mutta onneksi olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että silmäripset ovat paljon melua tyhjästä. En tajua ollenkaan nuorten naisten ripsivillitystä, joka nyt jo tosin taitaa olla menossa ohi. Katseen syvyys syntyy ihan muusta kuin karvoista.
Niin että sikäli tämä vaiva osui ihan oikealle henkilölle.
--
Päivän kuvat: Menin metsään, kuten viime viikolla uhkasin.
Totta tuo, että jotkut ovat saaneet hyvät geenit, tunnen parikin ikäihmistä, joilla ei ole mitään kipuja. Ehkä en olisi saanutkaan rasittaa liikaa itseäni nuorempana, juoksin silloin pururatoja ja kävin punttisalilla useita kertoja viikossa. Sitten vielä raskaudet ja vuosikymmenten istumatyö. Itselläni on myös tullut jalkaongelmia selkävaivojen lisäksi. Jalkapohjat ovat ihan sietämättömän kipeät, kun hieron niitä, etenkin sisäsivut, joissa on kohoumaa. Peukaloilla minäkin painelen, tuskaisaa on. Miten ihmisellä voikaan olla niin paljon hermokipupisteitä? Edelleenkään luudutusleikkaukseen en mene. Kävin sairaalassa katsomassa mieheni veljeä ja vieressä makasi luudutusleikkauksesta toipuva mies, jolla alkaa kohta kuntoutus. En kerta kaikkiaan halua sairaalaan, se on sitten viimeinen vaihtoehto, jos en pysty kivuilta yhtään liikkumaan enää. Teen joka päivä kotona joogaa, tosin helpoilla tasoilla 1-2 tai sitten ihan vaan venytystä, siitä saan hieman apua ja venytystä ja se piristää myös mieltä. Poltan usein suitsuketta samalla tai sitten laitan pienen tuikun palamaan. Ostin Intersportista hierojan neuvosta jalkoihini teetetyt pohjalliset, no, kyllähän ne tukevat hyvin, mutta eivät ne vartalon virheasentoon varmaan vaikuta, kun minulla se on niin paha, ranka on kiertynyt ja alimmat nikamat ovat painuneet kasaan ja kuivuneet. Lisäksi vielä ls-rangan pahat kulumat ja tuo krooninen hermovaurio. Hermokipu on kyllä ihan sietämätöntä silloin etenkin, kun se on oikein pahana päällä, mikään ei oikein auta. Selkäydinkanavan ahtauman leikkaus olisi pitänyt tehdä jo pari vuotta aikaisemmin, mutta kun työterveyslääkäri pitää tietysti työnantajan puolta, töissä pitää käydä vaikka pää kainalossa. Minullahan sitten kohtalo puuttui lopulta peliin ja jouduin päivystyksenä sairaalaan, kun jalat petti. Ajattelin vielä käydä Kalevalaisella jäsenkorjaajalla. Yritän etsiä joka päivästä aina jotain hyvää, mutta jo se, että pystyn liikkumaan, on ihanaa, osaan arvostaa sitä, vaikka liikkuisin sitten vain sen puoli tuntia ulkona. Pihallakin istuisin, mutta kun tämä kesä oli mitä oli, eipä juuri lämpöä ollut. Myös vanha koirani on aivan ihana, vähän niin kuin tuki, juttelen sille ja hieron sitä, silläkin on jo kulumia, niihin haen Carthopen-pistoksia aika ajoin.
Etkös sinä jo voisi päästä noiden kipujen vuoksi pois työstä, vai haluatko itse edelleen olla mukana työelämässä? Kurjalta tuntuu tuo sinun tilanteesi, kun koko ajan tulee lisää vaan kipuja. Käytkö missä hoidoissa?
Vielä noista kompressiosukista, ostin hoitolaitoksesta Solidean kompressiotukisukat, jotka ovat pohjepituiset, alussa yritin käyttää niitä, no ehkä viikon ajan jaksoin päivittäin, mutta on tosi rankkaa saada ne jalkaan, pukemisessa kestää 5-10 min. Sain nyppyläkäsineet helpottamaan pukemista. Sitten kun ne on viimein päällä, niin kyllä ne hieman tukevat. Kärsivällisyyteni kuitenkin loppui ja nyt makaavat kalliit sukat kaapissa, 70€ maksoivat. Ehkä yritän joskus taas.
Toivon jaksamista sinulle. Luen aina blogisi.
Hei Kipukroonikko, kiitos viestistäsi. Kurjilta kuulostavat vaivasi, toivotan jaksamista myös sinulle. Itse pärjään tällä hetkellä jo hyvin verrattuna parin vuoden takaiseen. En enää tarvitse kipulääkkeitä jatkuvasti, kiitos viime kesän leikkauksen. Yhden vaivan parantuessa minulle näyttää nopeasti tulevan toinen, mutta ei niitä yleensä ole useita päällä yhtä aikaa, eikä kipu ole jatkuvaa. Koen, että kiinnostava työ kannattelee minua. Se vie ajatukset pois krempoista ja antaa tunteen, että sentään pystyn johonkin, vaikka liikkuminen onkin rajoitettua. Juuri nyt uskon, että pysyn työelämässä vielä monta vuotta. Iso asuntolainakin kannustaa. Olen vasta 57-vuotias, joten lakisääteiseen eläkeikään on vielä matkaa.