Silloin harmistuin viimeksi. Vastaan Leilan haasteeseen ja kerron, milloin viimeksi…
Ilahduin: Sunnuntaina, kun napsin mahtavia kukkakuvia Ruissalosta yliopiston kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneista. Siellä oli ilahduttavan paljon orkideoja kukassa ja kaunis valo. Kukkien kauneus on minulle lääkettä.
Nauroin: Tällä viikolla ei ole naurattanut, kun puolisoni ei ole naurattanut. Hän on selvästi loman tarpeessa.
Itkin: Keuhkokuumeessa espanjalaisessa hotellihuoneessa joulun aikaan olo oli niin voimaton, että itketti.
Suutuin: Suutuin, kun luin jonkin tosi tyhmän blogikirjoituksen eilen. Suuttumukseni menee kuitenkin niin nopeasti ohi, etten muista aihetta enää. Olin kyllä tosi tulistunut.
Harmistuin: Aamulla seisoin suihkun alla ja olin juuri alkamassa hieroa sampoota hiuksiin, kun veden tulo lakkasi. Olin katsonut urakoitsijan lapusta vesikatkon ajankohdan väärin. Oli pakko mennä likaisella tukalla töihin. Mutta olipa onni, että tarkistin lapun ennen kuin annoin työnjohtajalle palautetta.
Häkellyin: Häkellyn aina, kun joku on yllättäen ystävällinen, haluaa auttaa tai lähestyy puskan takaa. Viime kerrasta on onneksi jo viikkoja.
Kokeilin jotain uutta: Käytin HSL Mobiililippua pari viikkoa sitten.
Urheilin: Toukokuussa kolme vuotta sitten sinä päivänä, kun anoppini siirrettiin saattohoitohuoneeseen. Olimme juuri lähdössä lenkille, kun saimme soiton. Sen jälkeen en ole juossut, ja muuta liikuntaani en pidä urheiluna.
Luin: Tänään Minna Huotilaisen ja Leeni Peltosen uutta kirjaa Tunne aivosi. Nimi on vähän tylsä, mutta sisältö ei.
Söin: Peuramakkaralla höystettyä hapankaali-omenapataa töiden jälkeen. Tähderuokaa, joka löytyi jääkaapista. Peuran oli työkaveri metsästänyt.
Herkuttelin: Kolme tuntia sitten vaniljajäätelöllä, johon sotkin äidin valmistamaa mäkivadelmahilloa ja puolukoita. Mainio yhdistelmä! Herkuttelen joka päivä.
Ostin: Juhlamekon väreihin sopivaa kynsilakkaa viime perjantaina.
Tapasin: Perjantaina mukavan matkabloggarin. Hänen bloginsa nimi on Parasta lähteä nyt.
Päätin: Viikonloppuna, että meille tulee Morris & Co -tapetteja, vaikka talomme onkin valmistunut 1961.
Inspiroiduin: Pari viikkoa sitten, kun kävin tutustumassa upeisiin käsintehtyihin keramiikkalaattoihin. Kylpyhuonesuunnitelmani sai välittömästi uuden suunnan.
Osallistukoon haasteeseen, ken siitä inspiroituu.
--
Päivän kuvat: Ruissalon kasvihuoneista.
Olen kanssasi aivan samaa mieltä. Liikuntaa suositellaan nykyään monenlaisten vaivojen hoitamiseksi ja varmasti se moneen vaivaan auttaakin. Joissakin vaivoissa vaikutus voi sitten ollakin aivan päinvastainen niinkuin sinunkin tapauksessasi.
Niinpä. Luin aamulla unenpöpperössä jostakin (siksi en muista mistä) että monilla kipupotilailla on se ongelma, että innostutaan jostakin uudesta hoito- tai liikuntamuodosta (usein sama asia) niin paljon, että tehdään liikaa, ja sitten petytään, kun ei se auttanutkaan vaan tuli kipuja. Esimerkiksi leikkauksen jälkeen pitäisi aloittaa hyvin varovasti. Tunnistin tuosta itseni. En vaan ole malttanut jaksottaa liikuntaa riittävän pieniin osiin.