Windsorin linnassa kävi melkoinen hyörinä prinssi Harryn ja Meghan Marklen häiden jälkeisenä aamuna. Tv-asemat antoivat viimeisiä reaaliaikaisia raporttejaan linnasta ja Long Walkilta, mutta samaan aikaan valoja, kaapeleita ja rakennelmia purettiin ja isoja autoja lastattiin jo lähtöä varten. Minulle tuli yllätyksenä, että tv-yhtiöiden autot oli päästetty linnan sisäpihalle asti.

Meillä oli etukäteen ostetut ja tulostetut liput, joten pääsimme näppärästi jonon ohi sisään. Ensin oli tosin turvatarkastus metallinpaljastimineen. Varsinainen linnakierros alkoi Jubilee Gardenista, joka on linnan muurien ulkopuolella keskimmäisen sisäänkäynnin eli Pyhän Yrjön portin luona. Lähimmän tornin ikkunasta olisi joku näppärä ritari pystynyt kiipeämään köynnöksiä pitkin sisään. Kuninkaallisissa kukkapenkeissä kasvoi muutamaa lajia ruusua, akileijoja, kurjenmiekkoja ja tosi tummia kurjenpolvia sekä muutamia tunnistamattomia otuksia. Lumipalloheisi oli kukassa niin ikään.

Maailman vanhin edelleen asumiskäytössä oleva linna jakautuu kolmeen osaan, joilla on omat porttinsa ja sisäpihansa. Läntisen korttelin keskipiste on Pyhän Yrjön kappeli, jossa Harry ja Meghan vihittiin.

Keskimmäisessä osassa on muhkea pyöreä torni, jota ympäröi entinen vallihauta. Siihen on perustettu Moat Garden, johon voi kurkistella muurin yli. Sen karppilammikko näytti epäilyttävän limaiselta. Veikkaan, että suoriin riveihin istutetut risut olivat ruusuja. Pyöreässä tornissa on kuninkaallinen arkisto ja vallihautaa ympäröivissä rakennuksissa virkamiesten asuntoja. Linnan henkilökuntaa asuu myös alapihaa ympäröivissä taloissa. Osalla heistä on oma pieni piha puutarhakalusteineen ja nyt myös lippukoristeluineen.

Linnan itäisessä osassa eli yläpihassa on virallisten vastaanottotilojen kavalkadi, jota kutsutaan nimellä State Apartments. Sinne pääsee takaovesta tutkailemaan uskomattoman koristeellisia kattoja, leveitä mattoja, seinien kuvakudoksia, vanhaa taidetta, ase- ja posliinikokoelmia sekä kullattuja huonekaluja ja silkkisiä verhotupsuja. Valokuvia siellä ei saa ottaa.

Kuningatar Elisabet käyttää valtiosaleja esimerkiksi virallisten valtiovierailujen aikana. Valtaistuinsalissa katse kiinnittyi hienoon muotokuvaan kuningattaresta nuorena. Harryn ja Meghanin häävastaanotto pidettiin täällä  Pyhän Yrjön salissa.

Nelikulmaisen Quadrangle-sisäpihan etelälaita on kuningattaren yksityskäytössä. Monarkin viikonloppukoti on tavallisen kerrostalon kokoinen. Sen portti oli Meghanin ja Harryn kärryajelun päätepiste, sillä The Long Walk päättyy siihen.

Kuninkaallinen perhe puhuu itsestään firmana, ja firmalla on ilmeistä taloudellista hoksnokkaa. Linnan viidessä lahjatavarakaupassa myydään virallisia kuninkaallisia matkamuistoja, kuten pikkuleipiä, keittiöpyyhkeitä, suklaata, teetä, kirjoja, postikortteja ja posliinia. Kutakin isoa tapahtumaa, kuten häitä, ristiäisiä, pyöreitä merkkipäiviä ja kruunajaisten vuosipäiviä juhlistetaan vähintään teekupilla ja -mukilla, usein laajemmalla astiastolla.

Olin päättänyt jo etukäteen, että ostan aidon Harry ja Meghan -teemukin, jotta saan ripauksen kuninkaallista taikapölyä synkeisiinkin aamuihin. Mukiin on kuvattu hääparin nimikirjainten lisäksi Harryn nimikkokruunu. Taustan ornamenttikuvio on peräisin Pyhän Yrjön kappelin ovien kuvioinnista. Mukin kultaiset kirjaimet näyttävät käsin maalatuilta ja katoavat varmaan astianpesukoneessa, mutta antaa mennä vaan. Kaikki on katoavaista.

Linnan kaupoissa myydään kuningattaren lempiteetä. Vuonna 1860 perustettu perheyritys Darvilles of Windsor on kuulunut hovihankkijoihin 70 vuoden ajan. Samaa teetä saa halvemmalla Etonin High Streetin herkkukaupasta. Myyjä kertoi, että paikalliset juovat sitä, koska se on hyvää teetä. Se ei ole turistirihkamaa vaan aito asia siitä huolimatta, että pakkauksessa on linnan kuva.

Prinssit William ja Harry ovat molemmat käyneet koulua Windsorin linnan naapurissa Etonissa eivätkä skotlantilaisessa Gordonstounin sisäoppilaitoksessa, jonne prinssi Charles joutui isänsä, prinssi Philipin vaatimuksesta. Eton College eli King’s College of Our Lady Eton besides Wyndsor tunnetaan aristokraattien, pääministereiden, kirjailijoiden, journalistien ja näyttelijöiden kouluttajana - toki sieltä on muutama tiedemieskin tullut. Myös James Bond kävi Etonin. Etonin oppilaat erottaa edelleen katukuvassa koulupuvusta, johon kuuluu musta hännystakki, raidalliset housut ja liivi, valkoinen irtokaulus ja valkoinen solmio tai rusetti. Koulupukuja ja niiden osia voi tilata High Streetin vaattureilta.

Etonin makoisin lahja maailmalle on kuitenkin Eton mess, pappilan hätävaraa muistuttava jälkiruoka, jossa on tuoreita marjoja ja hilloa, marenkia ja kermavaahtoa. Englantilaisesta double creamista tulee selvästi tukevampi vaahto kuin suomalaisesta kuohukermasta. Hillo on yleensä tehty mansikoista ja marjat ovat joko mansikoita tai vadelmia. Marenki on herkussa isoina paloina. Majapaikkamme The George Innin Eton mess oli taivaallista, ja vielä parempaa sai High Streetin herkkukaupasta. Kiinnostuneille löytyy resepti täältä englanniksi ja täältä suomeksi.

Palatakseni Windsorin linnaan: sunnuntaisin Pyhän Yrjön kappeli on varattu uskonnollisille toimituksille, joten emme päässeet linnakierroksellamme sinne nuuhkimaan jäänteitä rouva Clooneyn hajuvedestä ja herra Beckhamin partabalsamista. Puolisoni halusi kuitenkin kuulla omin korvin, millaisessa vireessä kappelin kuuluisa kuoro laulaa. Niinpä palasimme iltapäivällä klo 16:n jälkeen linnan länsiportille jonottamaan pääsyä klo 17 alkavaan iltapalvelukseen.

Tavallisesti kaikki halukkaat mahtuvat kirkon kuoriin, jossa kuninkaallinen perhe ja tärkeimmät häävieraat istuivat edellisenä päivänä. Nyt meitä uteliaita oli kuitenkin niin paljon, että minä ja puolisoni sekä muutama kymmenen muuta jouduimme jäämään urkujen taakse varsinaiseen kirkkosaliin. Meille jaettiin ohjelmat, joissa oli muun muassa virsien sanat ja jossa kerrottiin milloin seurakunnan kuuluu nousta ylös tai polvistua. Seisomista kertyi kipeille pakaroilleni varsin paljon. Kuoron vire oli erinomainen, joten kaipa se kannatti.

Urkuseinämän upeat, valkoisista kukista ja vihreistä lehdistä kootut hääkoristelut olivat yhä paikoillaan. Ruusujen, pionien, jasmiinien, hajuherneiden ja koivujen tuoksu oli huumaava. Kyllä, koivujen. Koristeluun oli saatu muhkeutta lehtipuiden oksilla.

Jumalanpalveluksen jälkeen saimme kulkea sivukautta kappelin alttarille ja siitä keskikäytävää pitkin ulos. Seisoin ja kävelin täsmälleen Meghanin jalansijoilla!

Kappeli on yllättävän pieni. Sen katossa, seinillä ja ikkunoissa korostuvat raamatun hahmojen ja symbolien sijasta kuninkaiden, kuningattarien sekä mahtisukujen vaakunat ja muut tunnusmerkit. Kuorin istuinten yläpuolella häämöttävät sukkanauharitarikunnan ritarien liput, kypärät ja keihäät. Kappeli on tuon Englannin arvostetuimman ritarikunnan kohtauspaikka, ja sen jäsenillä on kuorissa nimikkopulpetit

The Order of the Garter perustettiin vuonna 1348. Sen tunnuslause on Windsorin linnan vaakunassakin näkyvä ”Honi soit qui mal y pense” eli "häpeä sille, joka tästä pahaa ajattelee". Ritareita on vain 24 kerralla, ja asema on elinikäinen. Muun muassa Ruotsin kuningas Kaarle XIV Kustaa on ritarikunnan ulkojäsen. Alun perin herraseurue tähtäsi nykyisen Ranskan alueen valloittamiseen, mutta tuo tavoite lienee sittemmin hylätty. Ritariksi pääsee nykyään myös naisia.

Kappelista saa hyvän käsityksen näistä 360-kuvista: https://www.stgeorges-windsor.org/about-st-georges/experience-st-georges/360-virtual-tours/

Kappelin kukkakoristelua alettiin purkaa juuri, kun olimme poistuneet kappelista. Harmitti, kun näin monilla ruusu- ja pionikimppuja. Toisaalta en olisi pystynyt pitämään kukkia hengissä majapaikassamme, joten en kääntynyt takaisin vaan ajattelin, että pitäkää pioninne. Muuan nainen pyysi minua ottamaan kuvan itsestään kukkien kanssa kappelin edessä. Sain pidellä kukkia, kun hän otti vuorostaan kuvan meistä.

Valtaosa koristelun kukista ja lehvistä oli peräisin Savill Gardenista, joka on osa Windsor Great Parkia ja upea, mutta aika huonosti tunnettu käyntikohde. Siitä lisää ensi kerralla.

Katsoin häät videolta vasta eilen illalla. Tallenteessa erottui hyvin kirkossa häärännyt punaposkinen pappi. Hän veti kirkonmenoja myös sunnuntaina. Silloin mukana oli myös useita muita englantilaisista tv-sarjoista tuttuja ikonisia hahmoja, kuten musta viitta hulmuten harppova, luihun näköinen collegen rehtori. Ihan kuin olisi ollut mukana Morsessa.

Vähän hassua, että kuningatar tuotiin autolla linnan yläpihalta alapihalle kirkon eteen, mutta onhan hänellä toki ikää ja tilaisuudella minuuttiaikataulu. Sotilasparaati tuli minulle videolla täytenä yllätyksenä. Siitä ei paikan päällä näkynyt karhulakin karvaakaan.

--

Päivän kuvat: Näkymä The George Innin edestä Windsor Bridgen (tai Eton Bridgen, miten vain)  yli Windsorin linnaan, pari kuvaa sillalta, näkymä Windsorista ja muutama katukuva Etonista. Voin muuten lämpimästi suositella The George Inniä. Pubin ruoka on erinomaista ja sillä on iso, viihtyisä terassi takapihalla. Huoneessa ei ollut muuta vikaa kuin matala ovi, se kun sijaitsi rakennuksen vanhimmassa osassa. Toisin kuin voisi luulla, pubin yläkerrassa ei ole ollenkaan levotonta asua. Britannian pubit hiljenevät jo yhdeltätoista illalla.