En odottanut Telliskiveltä kovin paljon. Trendikkäät hipsterikorttelit ovat samanlaisia kaikkialla: tehdasromantiikkaa, rouheita pintoja, kaamea akustiikka, pienpanimo-oluita, liian kovia tuoleja, hamam-pyyhkeitä, luonnonkosmetiikkaa ja melkein kaikissa ruuissa korianteria.

Sujautin silti ilmalla täytetyn istuinpehmusteeni hamstring-jänteideni alle ja annoin Restoran F-hooneen näyttää, mitä etelänaapurissa osataan. Ja osataanhan siellä. Ei jäänyt epäselväksi, minkä takia paikka oli lounasaikaan kuin nuijalla lyöty. Erityisesti jäi mieleen broilerin rintapala, jossa oli mukana pieni luu. Ei siinä muuten ollut mitään ihmeellistä, mutta kypsyysaste oli aivan täydellinen. Liha oli mehevää ja mureaa. Voin kuvitella, että tipu oli kuopinut vielä hetki sitten maata jonkun luomukanalan takapihalla.

Ei olisi kannattanut viivytellä roseeviinin ja herkullisen vadelma-marenkikääretortun äärellä. Kun lopulta maltoin lähteä tutkimaan korttelia tarkemmin, havaitsin nopeasti, että minua oli huijattu. Nähtävää ja tutkittavaa oli enemmän kuin aikaa. Ei siinä vielä mitään, että joka nurkan takaa tuli esiin uusi seinämaalaus tai muu taideteos. Mutta seinien sisäpuolella oli muutakin kuin ennakkotietojen mukaisia baareja, ravintoloita ja lastenvaateliikkeitä.

Satamaan lähtöön oli juuri sen verran aikaa, että kerkisin käydä nopeasti läpi Telliskivi Loomelinnakin kahden rakennuksen putiikkikujat. Ainakin neljä lupaavan näköistä vaateputiikkia jäi penkomatta, ja ties mitä muuta kortteleissa olisi vielä ollut. Se hieman lievitti tuskaa, että käsivarrella keikkui jo kaksi pientä paperikassia.

Hankin mielelläni vaatteita ja koruja matkamuistoiksi. Tiesin heti astuessani Les Petites -liikkeeseen, että täältä valitsen jotakin. Liike myy vaatteita, koruja ja sisustustavaraa, jotka on suunniteltu ja/tai valmistettu Virossa ja muissa Baltian maissa. Kaunista ja kekseliästä työtä. Esimerkiksi nyt niin muodikkaita ilmakasveja, tillandsioita, varten oli myynnissä  metallisia telineitä, joiden avulla niistä voi rakentaa asetelmia pöydälle ja ripustaa kattoon.

Palasin yhä uudestaan sen rekin eteen, jossa oli Liisa Sooleppin (vai pitäisikö sanoa Soolepän? Virohan taipuu samaan tyyliin kuin suomi) merinovillaneuleita. Niissä oli hätkähdyttävän hienot, rytmikkäät, kolmiulotteiset pintakuviot. Mietin, tarvitsisinko enemmän isoa villapaitaa (kyllä!) vai mekkoa, mutta annoin värin ratkaista. Ylisuuri yhden koon villamekko oli juuri sitä kaunista siniharmaan sävyä, jota metsästän koko ajan.

Tein ostopäätöksen nopeasti, mutta minusta tuntuu, etten joudu katumaan hankintaa. Virossa valmistettu mekko on poikkeuksellisen hienosti viimeistelty – saumurin jälki on näkyvissä ainoastaan olkasaumoissa. Pääntie on kaunis, ja hihansuissa ja helmassa on siisti, kaksinkertainen käänne.  Tuliaiseksi vaate oli kallis, mutta Suomessa olisin saanut maksaa yhtä hyvin tehdystä pienen sarjan design-neuleesta helposti tuplahinnan.

Toinen putiikki, jota voin suositella, on EheMood, joka on erikoistunut orgaaniseen puuvillaan, ekologiseen ja fair trade -tuotantoon. Iso osa vaatteista näytti olevan minulle ennestään tuntematonta englantilaista Nomads Clothing -merkkiä. EheMoodin verkkokauppa ei myy Suomeen, mutta Nomadsin oma kauppa myy. 

EheMoodista saa myös englantilaisen Thought-merkin kauniita nilkkasukkia, jotka on valmistettu Kiinassa pääosin bambuviskoosilangasta. Neljä sukkaparia sisältävät lahjapakkaukset ovat kuin karkkilaatikoita. Olin ihan vähällä ostaa pastellivärisen valikoiman, jossa oli kuvioina ruusuja ja kuppikakkuja, mutta muistin juuri ajoissa sinisävyisen syyskapselini ja päädyin sini-harmaa-punaiseen. Olen jo ehtinyt käyttää sukkia, ja laatu on oikein hyvä: ne ovat pehmeät ja nilkkasukiksi melko paksut.

Eniten jäi askarruttamaan se kala, joka pääsi karkuun eli Kelpman Textile. En ostanut sieltä mitään, mutta ihastuin kovasti heidän käsityönä kangaspuissa kudotuilta näyttäviin kankaisiinsa ja niistä valmistettuihin takkeihin. Kaikki esillä olevat vaatteet olivat niin pientä kokoa, etten edes kuvitellut sovittavani. Pitkissä takeissa ei ollut nappeja tai neppareita, mikä viittaa siihen, että käytännöllisyys ei ole ollut suunnittelijalla ensimmäisenä mielessä. Mutta jos joskus voisi vaikka teettää itselleen lyhyen jakun tuollaisesta kankaasta! Olisi hienoa.

Designer-vaateputiikeissa näytti olevan tarjolla etupäässä minimalistista kaapulinjaa. Väljissä vaatteissa on tietysti se hyvä puoli, että xl-kokoinenkin saattaa hyvällä onnella mahtua niihin, mutta eihän niitä varsinaisesti tämän kokoisille ole tarkoitettu. Voi olla, että myyjien avulla olisi jotakin löytynytkin, mutta se jäi nyt toiseen kertaan.

Sisustusliikkeistä houkuttelevimmalta näytti Vintage Chick, jossa myydään huonekalujen ja pikkutavaran lisäksi esimerkiksi kalkkimaaleja sekä erikoisia ovien ja laatikoiden vetimiä. Jos olisin ollut suunnittelemassa remonttia, olisin tutkinut tarjonnan tarkasti.

Kolme tuntia kului Telliskivessä siivillä. Suosittelen! 

--

Päivän kuvat: Telliskiveen on Tallinnan keskustan hotelleista noin puolen tunnin kävelymatka vanhan kaupungin läpi. Taksilla sinne pääsee vajaassa vartissa. Jos haluaa käydä myös esimerkiksi penkomassa viereistä Balti Jaama kirpputoria, retkeen voi varata vaikka koko päivän. Telliskivessä on useita ravintoloita ja kahviloita, joissa voi virkistäytyä.