Kirjoitukset avainsanalla villa palanen

Kauanpa blogitaukoni kestikin – peräti kaksi kuukautta! Oli ihan pakko palata kertomaan, mitä siirtolapuutarhamökkiini Villa Palaseen kuuluu. Siellä on nimittäin tehty lattiaremonttia oikein juurta jaksain. Pitkään oli lattian paikalla melkein pelkkää maata näkyvissä.

Ei minun todellakaan pitänyt muuta kuin vetää vähän maalia seiniin, mutta remonteilla on tapana levitä, kuten useimmat tietävät. Kaikki alkoi siitä, kun en tykännyt tuvan lautalattian perinteisen ruskeasta väristä ja aloin miettiä, mitä asialle voisi tehdä.

Kun katsoin lattiaa tarkemmin, toisin sanoen kurkistin alkovin kiinteästi asennetun sängyn alle, huomasin, ettei se ollut lautalattia ensinkään. Se oli pahoin naarmuuntunutta parkettia, johon oli sivelty paksu kerros maalia päälle. Keittiön lattia näytti alkuperäiseltä lautalattialta, mutta se oli uurteinen kuin satavuotiaan silmäkulmat. Kuistin lattia oli ihan ok, mutta vaikutti jotenkin heppoiselta, ja lautojen väleissä oli tummat raot.

1. askel: Totuus lattian kunnosta

Olin kuullut paljon juttuja siitä, miten parkettien, muovimattojen ja laminaattien alta kuoritaan esiin lautalattioita, jotka sitten kunnostetaan upeiksi. Tarinat voivat joskus olla tottakin, mutta Villa Palasen asukkaat ovat selvästikin olleet järki-ihmisiä kautta aikojen. Eivät he olisi kattaneet lautalattiaa parketilla, ellei siihen olisi ollut selvää syytä.

Syy paljastui, kun annoin italialaisvahvistuksemme Marcon käteen sorkkaraudan ja hän ryhtyi parketin purkuun. Keskeltä tuvan lattiaa paljastui iso palanut alue, joka ulottui muistaakseni 12 laudan alueelle. Aivan kuin siinä olisi ollut jokin irtonainen lämmityslaite, josta tuli olisi päässyt leviämään lattialle. Laudoista oli selvästi kaavittu hiiltynyttä ainesta pois.

Millä nerokkaalla keinolla asukkaat olivat estäneet koko mökin palamisen poroiksi, sitä en tiedä, mutta nostan heille siitä hattua.

2. askel: Remonttifirman valinta

Pidin selvänä, että lattia korjattaisiin. Entisöitäisiin, voisi jopa sanoa. Sillä tokihan Villa Palasen alkuperäinen lautalattia olisi säilyttämisen arvoinen. Niinpä aloin etsiä lattiamiestä, joka vaihtaisi vaurioituneet laudat, hioisi lattian ja pintakäsittelisi sen.

Googlasin sanaparilla puulattian kunnostus. Löytyi useita parkettien partaveitsiä, jotka esittelivät nettisivuillaan upeasti lakattuja sisäpelikenttiä ja kalanruotoparketteja. Kaikki kehuivat kunnostavansa myös tavallisempia puulattioita.

Tarjouspyyntöihin oli kuitenkin vaikea saada vastauksia. Potentiaalisten tekijöiden mielenkiinto tyssäsi viimeistään siihen, kun lähetin kuvia kohteesta. Yhden sain houkutelluksi käymään. Hän esitti pätevän suunnitelman, mutta laittoi sille niin suolaisen hinnan, että konsultoimaani (liian kaukana asuvaa) rakennusalan ammattilaista nauratti. Parkettimies toivoi nähtävästi, etten hyväksyisi tarjousta, mikä olikin itseään toteuttava ennuste.

Kävelin peilin eteen ja mietin, missä vika. Ja hokasinhan sen sitten lopulta. Olin määritellyt tehtävän väärin ja lähestynyt sen takia vääriä ihmisiä. En ollut teettämässä lattian kunnostusta, vaan mökkiremppaa. 

Mökkiremppa tarkoittaa, että työmaalla on kylmä, sisävessa puuttuu eikä lähistöllä ole kahvilaa, jossa kahviin saisi kauramaitoa. Minun piti löytää tekijä, joka olisi tottunut alkeellisiin olosuhteisiin eikä kavahtaisi edes hiirten jätöksiä.

Mökkiremonttien tekijöitä löytyi onneksi helposti, asunhan länsirannikolla lähellä mökkien täplittämää Turunmaan saaristoa. Otin yhteyttä muutamiin ja tein treffit erään rakennusmestarin kanssa.

3. askel: Asiantuntija antaa diagnoosin

Moni hankkii siirtolapuutarhamökin remppakohteeksi ja kunnostaa sen alusta asti itse. Minä en kuulu heihin – en tiedä puutaloista enkä rakentamisesta juuri mitään, ja remonttikokemukseni rajoittuu kahdeksan tapettikerroksen irrotteluun betonisesta seinästä sekä puupaneelin maalaamiseen kerrostalokeittiössä. Miten olisinkaan voinut tietää, mitä mökissäni oikeasti kannatti tehdä?

Onneksi rakennusmestarilla oli selvä mielipide. Hän katseli vähän ympärilleen ja otti pari reipasta loikkaa tuvan lattialla. Koko mökki keinahteli. ”Ei tässä taida nyt kosmeettiset keinot riittää”, hän tuumasi. Tuvan lattian paikkaamisen sijasta kannattaisi laittaa kokonaan uusi lattia – eikä siinä kaikki. Mökki saisi uutta ryhtiä, kun samalla vahvistettaisiin lattiaa kannattelevat rakenteet ja tarkistettaisiin eristeiden kunto. Mökistä tulisi myös tiiviimpi ja lämpimämpi, kun sahanpuru ja hiirenpesät vaihdettaisiin tuulensuojalevyyn ja kivivillaan.

Keittiön lattian naarmut olivat miehen mielestä niin syvät, ettei hiominen olisi edes mahdollista. Lisäksi piti ottaa huomioon kellarin luukku. Se oli vaneria, jota ei voisi hioa. Eteisen lattiastakaan ei kuulemma tulisi hiomalla kaunista. Uusiksi vaan!

Keskustelin vielä parin muun ehdokkaan kanssa, mutta peli oli jo selvä. Minulle oli myyty mökin lattiarakenteiden ja eristeiden uusiminen sekä uusi puulattia. Hiominen ja lakkaus, joista lähdin liikkeelle, olivat enää kirsikoita kakun päällä.

4. askel: Purkutyöt paljastavat yllätyksiä

Villa Palasesta tuli virallisesti työmaa-aluetta heti vapun jälkeen. Purkutöiden aikana paljastui, että vanhat eristeet olivat varsin hyväkuntoiset. Niitä ei olisi välttämättä tarvinnut vaihtaa, ellei olisi ollut tarvetta päästä käsiksi lattian tukirakenteisiin. Pilkkeet ja sahanpurut imaistiin kuitenkin isoihin jätesäkkeihin erityisellä imurilla.

Keittiön ja tuvan välistä fyllinkien alta löytyi perinteinen rakentajien terveinen seuraaville sukupolville: päivän sanomalehti. Palkkatyöläinen-lehden numero oli päivätty 19.9.1947. Sen uutisessa kerrottiin, että jatkuvasti kiihtyvä työtahti, joka on ominainen piirre nykyiselle yhteiskunnalle, on lisännyt henkisten ja ruumiillisten voimien uusimisen ja sitä edistävän rentoutumisen tarvetta. Pohjoismaiset työväen lomajärjestöjen edustajat olivat kokoontuneet kolmen päivän konferenssiin pohtimaan asiaa Suur-Saimaan uuteen lomakylään.

Keittiön Ikkunan alta paljastui toinen viesti menneisyydestä. Luulin sen olevan hevosen häntäjouhta, ja netistä sain tietää, että hevosen jouhia tosiaan on aseteltu lattioiden alle suojaamaan taloja syöpäläisiltä ja kenties muultakin pahalta. Lattian asentaja oli kuitenkin sitä mieltä, että se oli tervattua pellavaa ja heitti aineksen luvallani pois. Ei se ainakaan pellavarivettä ollut, jota on perinteisesti käytetty rakennusten tilkitsemiseen, siitä olen varma. Kuvittelen, että se oli sittenkin hevosen harja, joka suojasi mökin tulipalolta.

5. askel: Hormi on tukossa

Ikävin yllätys tuli esiin, kun purkuryhmä irrotti keittiön kamiinan siirtääkseen sen väliaikaisesti ulos. Kamiinasta hormiin johtava putki oli täynnä kovaa, harmaata ainetta. Mökin myyjä oli kertonut minulle, että hormi oli kunnostettu marraskuussa, ja että kamiina veti mainiosti. Tosiasiassa hormin massaajalle oli sattunut virhe ja ylhäältä piipusta alas työnnetty massa oli täyttänyt yhdyskäytävän. Hormi oli käyttökelvoton. Myyjä ei sitä tiennyt, koska kukaan ei ollut viritellyt kamiinaan tulta massauksen jälkeen.

Päätin saman tien, etten asennuta kamiinaa enää takaisin, koska sen suojaetäisyydet estivät pienen tilan tehokkaan käytön keittiönä. Mietin hetken myös hormin purkamista, mutta en halunnut laajentaa remonttia enää. Sitä paitsi saatan jossakin vaiheessa haluta olohuoneeseen takan, ja silloin hormi on hyvä olemassa. Myöhemmin kuulin vielä yhden hyvän syyn: painava hormi pitää mökin paikoillaan savipatjan päällä.

Hormimies tuli piikkaamaan ylimääräisen massan pois, ja hormin seinämä siistittiin myöhemmin uudella betonilla.

6. askel: Lattia on vinossa

Purkamisen jälkeen työt keskeytyivät viikoksi, jonka kuluttua sain tarkennetun tarjouksen työstä ja arvion aikataulusta: kaksi viikkoa vielä.

Kun työt jatkuivat, kävi ilmi, että massiiviset hormi ja tiilimuuri olivat vuosikymmenten mittaan painuneet savimaahan siten, että mökin toinen pää oli kuusi senttiä alempana kuin toinen. Mitä tehtäisiin? Suoristettaisiinko lattia hinnalla millä hyvänsä vai asetettaisiinko rima matalammalle?

Pahin pelkoni oli juuri tuo, että mökin huomattaisiin vajonneen savimaahan, josta se pitäisi tunkata ylös. Tiesin, että moni siirtolapuutarhuri oli joutunut tekemään niin ja näin omin silmin, että Villa Palasen rossipohja oli matalampi kuin useimpien muiden. Siellä oli kuitenkin nipin napin tuulettumisen vaatima tila, eikä työnjohtaja ehdottanut mökin nostamista. Vaikeaa kai tiilimuurin tunkkaaminen olisikin.

Päädyimme siihen, että asentaja suoristaa lattiaa mahdollisuuksien mukaan työn aikana, mutta täysin suora siitä ei tarvitsisi tulla. Valmis lattia ulottuu yhtenäisenä tuvan perukoilta keittiöön ja alkoviin asti. En ollut edes uneksinut kynnyksettömästä tilasta, mutta sellainen siitä tuli. Mökistä kuistille sen sijaan on reilu askelma ja porras.

7. askel: Mitä kellarille tehdään?

Kylmäkellari tuli lattian alta esiin koko komeudessaan. Se oli reilusti isompi kuin olin luukusta kurkistelemalla päätellyt. Se oli kuitenkin täysin kuiva ja viileä, ja sen ilmastointiputki vei ulos rossipohjaan kuistin alle. Moniin vastaaviin kellareihin kuulemma kertyy vettä keväisin, minkä takia ne on täytetty hiekalla ja jätetty pois käytöstä. Toisaalta sellaisestakin virityksestä olen kuullut, että mökin ruokakomerosta on suora yhteys kellariin, jonne voi laskea kokonaisen komeron hyllyn tavaroineen viilentymään.

Meillä kellari on aivan keskellä lattiaa. Kellarit ovat minusta pelottavia ja olisin ollut valmis sulkemaan sen, mutta puoliso näki mielessään, miten nautinnollista olisi nostaa sieltä kori samppanjaa – ikään kuin meillä koskaan sellaista olisi. Kellari siis jäi käyttövalmiiksi ja sille rakennettiin uusi, saranoimaton luukku samasta laudasta kuin lattia. Luukusta tuli tosi hieno. Kellarin kattoa myös tuettiin siten, että keittiökalusteet voi asentaa osittain sen päälle. Kun keittiötä käytetään, seistään paljolti kellarin päällä. 

En ole vielä siivonnut kellaria enkä päättänyt, miten sitä oikeasti käytetään. Jos pudottaudun kellariin mikrokuitupesimen kanssa, miten pääsen sieltä pois? Pitänee hankkia jostakin kevyet tikkaat. Sekä keppi, jonka päässä on koukku. Sillä pystyisi sitten nostamaan ja laskeman kellariin tavaroita korissa.

8. askel: Tuhkaluukusta sataa sisään

Sattui kova myrsky ja satoi vaakasuoraan. Asentaja oli juuri keittiön lattian kimpussa ja huomasi, miten hormin tuhkaluukusta tipahteli vettä rakenteisiin. Sillä kohdalla olikin ollut mädäntynyt palkki, joka sai näin selityksensä: vettä oli nähtävästi tullut vuosien mittaan rakenteisiin joka kerta, kun tuuli oli painanut sadetta t-muotoisesta piipusta sisään. Tihkuminen tuhkaluukusta oli kuitenkin niin pientä, että se oli jäänyt asukkailta huomaamatta.

Koska hormi oli jo päätetty jättää pois käytöstä, ongelma päätettiin hoitaa tukkimalla veden tulo ylhäältä, piipun päästä. Asentaja kiipesi katolle ja otti piipusta kuvat, joista työnjohtaja näki ”useitakin ongelmia”. Minulle kuvat eivät kertoneet mitään, mutta uskoin, kun minulle sanottiin, että paikalle tarvittaisiin kattofirmaa pellitystoimiin. Niin pitkälle en ole vielä päässyt, että tämä olisi hoidettu.

9. askel: Hyvin valmisteltu on melkein tehty

Lattian rakentaminen alkoi kuistilta. Asentaja poisti vanhat palkit ja rakensi niiden tilalle täysin uuden tukiristikon kakkosnelosista. Rakenteesta tehtiin entistä järeämpi myös lisäämällä betoniharkkoja palkkien alle kuistin keskellä. Samoin tehtiin tuvassa, jossa vanhoja palkkien rinnalle ruuvattiin uudet.

Lattian rakentaminen vei lopulta nelisen viikkoa, josta rakenteiden vahvistaminen ahmaisi valtaosan. Lattialautojen asentamiseen, hiomiseen ja vahaamiseen meni vain muutama päivä. 

Nyt lattialla saa jo kävellä sukkasillaan. Maalari saapuu ennen pitkää maalaamaan ja tapetoimaan. Heti juhannuksen jälkeen Palaseen voi ehkä muuttaa sisään! Keittiökalusteita siellä ei silloin vielä ole ja jalkalistojen ohella paljon muutakin puuttuu, mutta mitäs pienistä. Pääasia, että on paikka, jonne voi kantaa jääkaapin ja rakentaa vuoteen.

Siirtolapuutarhaelämä voi viimeinkin alkaa. Ihan pian!

P.S. Olen lattiaremontin lopputulokseen erittäin tyytyväinen. Rakennusliike Teppmanin asentaja Klaus teki huolellista työtä. Laskua en ole vielä saanut, mutta se tulee olemaan noin kaksinkertainen verrattuna siihen tarjoukseen, jonka hylkäsin liian kalliina. 

--

Päivän kuvat: lattiaremontin eri vaiheita.

 

 

 

 

 

Kommentit (2)

tkp
1/2 | 

Kiitos hyvästä ja tarkasta selostuksesta kuvien kera! Itselläni on vähän samanlainen projekti edessä ja olen pähkinyt että mitä kaikkea mökin kulahtaneiden muovimattojen alla piilee. Nyt on vähän enemmän tietoa suunnitelmien pohjaksi.

Maija
Liittynyt15.10.2015
2/2 | 

tkp kirjoitti:
Kiitos hyvästä ja tarkasta selostuksesta kuvien kera! Itselläni on vähän samanlainen projekti edessä ja olen pähkinyt että mitä kaikkea mökin kulahtaneiden muovimattojen alla piilee. Nyt on vähän enemmän tietoa suunnitelmien pohjaksi.

Mukava kuulla tkp! Juuri tämän takia sen kirjoitin.  Olisin itse kaivannut talvella realistista ja yksityiskohtaista tietoa siirtolapuutarhamökin haltuunotosta, mutta sitä ei kovin paljon ollut liikkeellä.  Tsemppiä projektiin!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kävin Villa Palasen puutarhassa ensimmäisen kerran salaa joulukuussa. Ketään ei näkynyt missään, joten työnsin matalan portin auki ja tein pienen kierroksen pihapiirissä.

Näky oli ankea. Aivan kuin omistaja olisi joutunut heinäkuussa lähtemään mökiltä kiireesti ja jättänyt kaiken silleen. Yleensä kai kalusteiden pehmusteet kerätään suojaan. Täällä olivat niiden lisäksi vielä läpimärät viltitkin tuolien päällä. Valkoiset terassin verhot lepattivat tuulessa. Kesäkeittiön pöydällä oli astioita, ja lattialla pyörivät lasten lelut. Ruosteinen grilli kasvoi hometta.

Olin järkyttynyt. Ajattelin, että omistaja oli varmaan mummeli, joka oli kotimatkalla mökiltä jäänyt bussin alle ja menehtynyt, ja nyt perikunta möisi mökkiä. Ainakaan tätä en ostaisi. Huono karma, ajattelin.

Olin väärässä. Myyjä oli minua nuorempi, tosi mukava ja hänellä oli kaikki hyvin. Hän oli vain muuttanut perheineen toiselle paikkakunnalle, eikä ollut kiireiltään ehtinyt siivota mökillä. Ja niin minä sitten ostin sen. Tuumasin, että mikäli karma oli huono, sen oli aika muuttua. Tämä paikka tarvitsee vain annoksen TLC:tä eli rakkautta ja hellää huolenpitoa, ja siitä tulee tosi hieno.

Kyllä minua hirvittää hieman edelleen joka kerta, kun käyn siellä. Ensin oli portti jäätynyt kiinni, sitten vanha lukko kieltäytyi päästämästä ketään sisälle. Lukko on kuitenkin nyt vaihdettu, ylikasvaneet hedelmäpuut leikattu ja pienen pintaremontin suunnittelu alkanut. Olen nimennyt mökin Villa Palaseksi, ja näistä syistä ostin sen:

Omenapuut kasvavat sammalta, mutta ovat silti ihan kunnossa. Vaalea mökki on naapurin.
Omenapuut kasvavat sammalta, mutta ovat silti ihan kunnossa. Vaalea mökki on naapurin.

1. Kolme omenapuuta, kaksi kirsikkapuuta ja luumupuu

Maltan tuskin odottaa, miltä tontti näyttää, kun hedelmäpuut kukkivat. Ihan oma kirsikkapuu! Luumuja omasta pihasta! Vanhoja, satoisia omenapuita: kaksi Valkeaa kuulasta ja yksi jotakin myöhäisempää vanhaa lajiketta. Lisäksi yksi vastaistutettu hedelmäpuu – olisiko sekin kirsikka? Toivottavasti jänikset eivät ehdi syödä sitä ennen kevättä. (Ei ollut kirsikka vaan päärynä.)

Olisin voinut hankkia mökin myös uudelta siirtolapuutarha-alueelta, jossa mökkiin saa rakentaa täydet mukavuudet (monikohan alle 30-vuotias muuten tietää, mitä se tarkoittaa?), mutta vanhoja hedelmäpuita ei voi ostaa puutarhamyymälästä.

Kirsikkapuut ennen leikkausta ja leikkauksen jälkeen. Sääntöjen mukaan puiden korkeus ei saa ylittää mökin harjakorkeutta.
Kirsikkapuut ennen leikkausta ja leikkauksen jälkeen. Sääntöjen mukaan puiden korkeus ei saa ylittää mökin harjakorkeutta.

2. Mustaherukoita, karviaispuska ja vadelmapensaita

Siirtolapuutarhan säännöissä lukee, että jokaisen tontin laidalla pitää olla vadelma-aita. Tätä ei nähtävästi valvota aivan viimeiseen pilkkuun saakka, koska Palasen puutarhan vadelma-aita ulottuu tuskin tontin puoliväliin. Mustaherukkapensaita on kuitenkin useita ja karviaispuska on komea. Punaherukkaa on myös, mutta valkoherukka puuttuu. Ja raparperi. (Raparperi löytyi myöhemmin.)

Mansikkaa on kolme lavakauluksellista. Luulen, että ostan mansikkani edelleen enimmäkseen torilta. Kukat saavat puutarhassani pääroolin, joten nykyisen mansikkamaan paikalle tulee ehkä jo ensi kesänä iso kesäkukkapenkki. Vähitellen korvaan ne sitten perennoilla.

On siellä myös alppiruusu. Pihan ainoa kasvi, josta en ole kovin kiinnostunut.
On siellä myös alppiruusu. Pihan ainoa kasvi, josta en ole kovin kiinnostunut.

3. Valkoinen ja liila syreeni

Syreenit ovat aivan must. Niitä oli jo lapsuuteni kotipihalla, ja tykkäsin pienenä piileskellä hyväntuoksuisten puskien sisällä. En antanut arboristin leikata Villa Palasen syreenejä, jotta ne varmasti kukkivat ensi kesänä. Mukavaa, ettei niitäkään tarvinnut mennä ostamaan.

Puutarha kaipaa kuitenkin suojakseen lisää kukkivia pensaita. Jasmikkeet ja lumipalloheidet ovat vahvoilla, syyshortensiakin olisi kiva. Täytyy vähän katsella, mitä muut ovat saaneet menestymään.

Jotakin tässä varmaan kasvaa. Ja ellei kasva, istutan.
Jotakin tässä varmaan kasvaa. Ja ellei kasva, istutan.

4. Pioneja ja kukkapenkkejä

Pionit ovat lempikukkiani, ja niitä on Palasen pihalla jo kaksi valmiina. Todennäköisesti ainakin toinen on kuolanpioni ja toinenkin jotakin vanhaa lajiketta. Kasvavat kuulemma melko korkeiksi. Aion tietenkin istuttaa lisää pioneja, mutta tarkkailen ensin, minne ne kannattaa sijoittaa. (Pioneja löytyi lopulta kolme ja kaikki jalopioneja.)

Portilta mökille vievän polun vierustoilla on kukkapenkit, kuten asiaan kuuluu. Kevään ja kesän mittaan selviää, mitä niissä kasvaa. Jännittävää! 

Ruokapöydän pitsiliina on hienoa käsityötä, mutta miksi, oi miksi se joutui talven kouriin?
Ruokapöydän pitsiliina on hienoa käsityötä, mutta miksi, oi miksi se joutui talven kouriin?

5. Iso katettu terassi ja kesäkeittiö

Villa Palasen terassi alkaa talon ovelta pitkänä, katettuna avokuistina ja jatkuu suoraan ruokailutilana ja kesäkeittiönä. Kattona on läpinäkyvää muovista valokatetta. Kuisti on lämmin ja kiva istuskelupaikka jo nyt – siihen osuu kevätaurinko hyvin. Voin kuvitella, miten mukava se on kesällä. Sitä paitsi kuistin ja terassin rakenteisiin pystyy ripustamaan lähes rajattoman määrän kukka-amppeleita. Ellen sitten istuta köynnöksiä terassien näkösuojaksi. Kesäkeittiö on nähnyt parhaat päivänsä, mutta välttää vielä jonkin aikaa. Siinä on tiskauspaikka, hieman työpöytää ja se ruostunut grilli.

Mökin paraatipuoli.
Mökin paraatipuoli.

6. Valoisa lasikuisti

Alueen mökit ovat lähes identtisiä. Niiden piirustukset ovat sellaiset, että kahdella ulkoseinällä ei ole lainkaan ikkunoita. Kolmannella seinällä on pienet alkovin ja keittiön ikkunat silmän korkeudella. Tässä on varmaankin ajateltu yksityisyyttä: naapurit eivät näe toisiaan ihan koko ajan. Neljäs seinä on mökin paraatipuoli, jossa ovat lasikuisti ja katetulle ulkokuistille antava olohuoneen iso ikkuna.  

Lasikuisti on erityisen ihana, joten sitä olisi sääli jättää pelkäksi läpikulkupaikaksi. Suunnittelen siitä sadepäivien ruokailutilaa, ja ehkä siirrän keittiönkin osittain siihen, jos vain saan jotenkin mahtumaan. Lasikuistista saattaa tulla myös pelargonien talvetuspaikka.

Ensin pitää kuitenkin saada kokemusta olosuhteista. Miten kuumaksi kuisti mahtaa lämmetä kesällä ja miten alas lämpötila laskee talvella? En päässyt pakkasilla mittaamaan, kun portti oli jäätynyt kiinni.

Pistorasiat ulkona, hienoa! Pikku jääkaappi odottamassa kuljetusta kierrätykseen.
Pistorasiat ulkona, hienoa! Pikku jääkaappi odottamassa kuljetusta kierrätykseen.

7. Ikkunat, sähköt ja katto hyvässä kunnossa

Villa Palanen on valmistunut todennäköisesti vuonna 1948, ja se on vaihtanut omistajaa suhteellisen usein. Kukaan ei ole tehnyt täysremonttia, mutta jokainen on korjannut jotakin. Mökin katto on hyvässä kunnossa, eikä se perimätiedon mukaan ole koskaan vuotanut. Vesivahinkoja mökissä ei ole sattunut senkään takia, että vesijohto ja viemäri puuttuvat. Ikkunat on vaihdettu hiljattain uusiin. Mökissä on lähes uudet sähköjohdot ja pistorasiat myös verannalla. Kamiinan hormi on huollettu ja talon ulkoseinät maalattu.

Kun perusasiat ovat näinkin hyvin, minun tehtäväkseni jää pintaremontti ja mahdollisesti keittiöremppa. Ennen kuin pääsen niihin käsiksi, lähtee useita tavarakuormia kierrätykseen ja kaatopaikalle. Mökit myydään perinteisesti irtaimistoineen, mikä kannustaa myyjiä jättämään vähemmän kuranttiakin tavaraa nurkkiin pyörimään. 

Ihmettelin ensin, miksi jokaisen sängyn alla on pino jonkinlaista rakennuslevyä. Mitä varten sitä on mahdettu jemmata? Sitten selvisi, että tuollaista levyä käytetään lattian suojaamiseen remonteissa. En heitäkään niitä vielä pois.

Kaksi isoa kompostoria ja kahdet kottarit.Hienoa!
Kaksi isoa kompostoria ja kahdet kottarit.Hienoa!

8. Varasto täynnä työkaluja

Minulla on oksasakset, mutta vain vähän muita puutarhatyökaluja. Pelkäsin, että niihin kuluu vielä pitkä penni. Kurkistin vasta kauppakirjojen allekirjoituksen jälkeen varastovajaan, jossa piti olla ”aikaisempien omistajien roinaa”, ja yllätyin iloisesti. Olihan siellä 1940-luvun viikate ja kuokka, mutta myös ruohonleikkuri, hedelmäpoimuri, harjoja ja monta muuta työkalua. En edes tiedä, mihin kaikkia käytetään. Kaikki on suloisessa sekamelskassa.

Kompostorien luota löytyi kahdet kottikärryt, ja leikkimökin takana näyttää myös olevan yhtä ja toista. Mitään ei kannata ostaa ennen kuin olen katsonut, mitä omalta tontilta löytyy. Huvittaa, että varastotilat muistuttavat kovasti lapsuudenkotini vastaavia. Paljon tavaroita oudoissa paikoissa eli enimmäkseen kronkkeellaan, kuten edesmennyt isäni olisi sanonut.

Etualalla on pysäköintialuetta ja viljelypalstoja, joita voi vuokrata oman tontin jatkeeksi.
Etualalla on pysäköintialuetta ja viljelypalstoja, joita voi vuokrata oman tontin jatkeeksi.

9. Bussipysäkki portin pielessä

Siirtolapuutarha on osa kaupunkilaista elämäntapaa, joka ei perustu autoiluun. Kaksi bussipysäkkiä on aivan siirtolapuutarhan sisäänkäynnin lähellä ja kolmas hivenen kauempana. En aja autoa enkä huimauksen takia pyöräile, joten tämä oli tärkeä hankintaperuste. Yksi bussireiteistä kulkee melkein kotioveni edestä, ja busseja kulkee usein.

Siirtolapuutarha perustettiin Pisun talon pelloille. Maatilan pihapiiri on nyt siirtolapuutarhayhdistyksen käytössä asukkaiden yhteisinä tiloina..
Siirtolapuutarha perustettiin Pisun talon pelloille. Maatilan pihapiiri on nyt siirtolapuutarhayhdistyksen käytössä asukkaiden yhteisinä tiloina..

10. Siirtolapuutarha on järjestäytynyt yhteisö                                     

Netin keskustelupalstoista päätellen siirtolapuutarhan säännöt määräävät ihan kaiken eikä mitään kivaa ole lupa tehdä, joten kukaan järkevä ei hanki alueelta mökkiä. Hyvä, pysykää te vaan poissa! En haluaisikaan viettää vapaa-aikaani sellaisten ihmisten naapurina, joilla on mielestään oikeus tehdä mitä tahansa missä tahansa ja milloin tahansa. Tutustuin sääntöihin ja pidän niitä hyvinä.

Yhteisö vaikuttaa toimivalta. Yhteisissä tiloissa on muun muassa kangaspuut ja oma kirjasto. Uutta saunaa suunnitellaan. Ruokatilaukset tulevat kerran viikossa kaupasta yhteiskuljetuksena. Omasta multamarketista voi ostaa multaa ja kuiviketta.

Puutarhakausi alkaa virallisesti vasta toukokuun alussa, jolloin vesi kytketään palstoille. Kyllä tulee odotellessa pitkät kaksi kuukautta! Olen valmis kantamaan korteni yhteiseen kekoon, mikäli korona suinkin sallii.

Näistä lähtökohdista lähden Villa Palasen kevääseen.

Ja miksi juuri Villa Palanen? Pitääkö tosiaan selittää? No, sukunimenihän on englanniksi peace. Peace lausutaan samoin kuin piece, joka on suomeksi palanen. Mökki tontteineen on minulle palanen taivasta, mutta tietenkin myös palanen maata. Tuntuu myös mukavalta sanoa, että nyt lähdetään Palaseen, vaikkei mökki mikään palatsi olekaan. Ja koko hanke on ainakin tähän asti ollut ihan piece of cake.

Villa Palasen elämää on jatkossa helpointa seurata Instagramissa. Tilin nimi on villa_palanen. Tervetuloa mukaan siirtolapuutarhaelämään!

(asiavirheet korjattu 9.12.2021.)

 

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 | 

Edessä varmasti loistavat ajat entisen Pisun talon mailla. Lämpimät onnittelut! Ilo kuplii tekstistäsi 😊

Eppu
2/3 | 

Kiitos jälleen Maija! Juuri tänään, vaakasuoran jääsateen päivänä, on hurmaavaa lukea kevään ja kesän odotuksestasi. Onnea uuteen mökkiin!

Maija
Liittynyt15.10.2015
3/3 | 

Kiitos onnitteluista! Olen jo valmiiksi tosi onnellinen :) 

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty kävelemään pitkiä matkoja, ja minulla on usein jännekipuja hamstring-syndrooman takia. Niinpä minusta ei tullutkaan maraton- eikä joogamummoa, vaan kukkamummo ja siirtolapuutarhuri. Päivitän blogia harvakseltaan, koska minulla on tällä erää vain vähän sanottavaa muusta kuin puutarhanhoidosta.

Olen Maija Rauha, 65-vuotias ja eläkkeellä. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Siirtolapuutarhapalstallani on oma kanava Instagramissa. Se löytyy nimellä villa_palanen. Kerron siellä mökin ja puutarhan kuulumisia useammin kuin täällä blogissa.

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016