Kirjoitukset avainsanalla koti

Nyt on kolme viikkoa H-hetkeen eli siihen, kun muutamme väistöasuntoon ja putkiremontti rymistelee sisään kotiimme. Hiukan hirvittää. Huoneistokatselmus on nimittäin vasta ensi viikolla. Siinä jää kokonaiset kaksi viikkoa aikaa tehdä loput materiaali- ja kalustevalinnat, tilata laatat ja tapetit sekä suojata ja pakata koti.

Moni suunnitelmiin vaikuttava asia on vielä auki. Emme tiedä esimerkiksi, miten korkea kylpyhuoneesta tulee, emmekä sitä, pitääkö eteisen laskettu katto purkaa putkien tieltä vai ei.  ”Se katsotaan sitten huoneistokatselmuksessa”. Tulee kyllä tärkeät 60 minuuttia!

Mallikylpyhuone valmistui viikko sitten kellarin kuivaushuoneeseen. Hartaasti odottamani hetki. Halusin tietää, olisivatko taloyhtiön siunaamat valinnat sellaisia, että voisin käyttää niistä edes osan, vai joudunko ostamaan joka ainoan hanan ja pyyhekoukun omalla rahalla.

Ensivaikutelma oli siisti ja neutraali. Aivan odotetusti. Hinta on selvästi ohjannut valintoja. Sekään ei ole yllätys  eikä se myöskään ole paha asia. Mutta missä ovat luvatut vaihtoehdot? Eikö urakoitsija olisi voinut kehittää jotakin vetävän näköistä esimerkiksi niille, jotka eivät halua perinteistä peilikaappia? Nyt tarjotaan samaa halpista kaikille ikään kuin muuta ei olisi olemassakaan.

Seinälaataksi esitetään valkoista ja toista valkoista.

Kalusteiden asettelu oli pieni pettymys. Olen nähnyt sellaisiakin mallikylppäreitä, että on oikeasti rakennettu talon tyypillisen kylpyhuoneen mitoilla tila, johon tarjottavat kalusteet on sijoitettu. Ei meillä. Urakkaan kuuluvat kalusteet on sijoitettu yhdelle seinälle riviin. Ehkäpä on ajateltu, että niitä pääsee siinä helpommin hipelöimään.

Suihkuja on valittavana yksi, samoin pesuallas-hana-alakaappi-peilikaappi-yhdistelmiä. Yksi vessanpytty. Kaksi suihkuseinää sekä yksi suihkukulmaus.

Seinälaataksi esitetään valkoista ja toista valkoista. Tehostelaatan värit ovat harmaita tai harmaanruskeita, samoin lattialaatat. Saumauslaastin värin saa valita kolmesta harmaasta.

Harmonista? Tavallaan, mutta myös ankeaa. Vuokrakasarmitasoa, vaikka nyt ollaan kaupungin keskustassa ja kovan rahan talossa.

Muun kuin Oras-hanan tuominen taloyhtiöön on lähes yhtä vaikeaa kuin kamelin mahtuminen neulansilmästä läpi.

No, eipä jäädä tuleen makaamaan. Sisustussuunnittelijani on ahkeroinut, ja itsekin olen  laukannut yökaudet netissä sivulta toiselle laattoja, hanoja ja kalusteita selaillen. Sisustusvalintojen päälinjat ovat nyt selvillä, mutta esimerkiksi hinnat eivät, eikä tilauksia ole tehty.

Tärkein päätös, jota edelleen jahkaan edes takaisin, on kylpyhuoneen koko. Urakoitsijan mukaan ei olisi homma eikä mikään leventää kylpyhuonetta puolisoni musiikkiparatiisin puolelle. Puolisoni näyttää kannattavan hanketta, koska kokee nykyisen kylpyhuoneen ahtaaksi. Olisi hän voinut sen aikaisemminkin sanoa. Suunnittelija ehti nimittäin tehdä jo yhdet piirustukset nykyiseen tilaan.

Muuten kaikki on ihan hyvin. Vesikatkoja on ollut tähän mennessä kolme. Niistä ei ole ollut mitään haittaa, koska olen ollut niiden aikaan töissä. Meteliä on ollut tuskin ollenkaan. Tärkeimmät porausta vaativat työt rappukäytävämme puolella on käsittääkseni jo tehty, joten tämän pahempaa tästä ei ilmeisesti ole tulossakaan.

Jouduimme tosin pitämään autoa pari viikkoa tallissa, kun pihaa myllättiin. Emme päässeet ostamaan pakkauslaatikoita juuri silloin, kuin olin ajatellut, mutta muuta haittaa siitäkään ei ollut. Mehän emme käytä autoa päivittäin.

Minusta tämä on itse asiassa kivaa.

Ai niin ne hanat ja pyyhekoukut. Eivät kelpaa.

Lisäksi minun on annettu ymmärtää, että muun kuin Oras-hanan tuominen taloyhtiöön on lähes yhtä vaikeaa kuin kamelin mahtuminen neulansilmästä läpi. Katsotaan, miten käy. Elämme jännittäviä aikoja.

--

Päivän kuvat: Mallikylpyhuoneemme sekä tuokiokuvia rappukäytävästä ja talon pihasta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tiedätte varmaan ilmiön: kun asuntoa alkaa rempata jostakin päästä, pian tekee mieli panna uusiksi koko hoito. Taloyhtiön putkiremontin yhteydessä on hyvä tilaisuus teettää muutakin, kun raksaukot joka tapauksessa pitävät kämppää panttivankinaan kolmen kuukauden ajan. Niinpä olen miettinyt uusia tapetteja eteiseen ja makuuhuoneeseen.

Eteisen vanha, repeillyt tapetti menee joka tapauksessa uusiksi, kun kylpyhuoneen oviaukkoa levennetään. Makuuhuoneen tapetti taas on nuhjaantunut seinään nojaillessa, koska meillä ei toistaiseksi ole sängynpäätyä.

Käynnit kaupungin laidoilla tapettikaupoissa eivät tule nyt kysymykseen. En nimittäin pysty kävelemään juuri ollenkaan, eikä myöskään autoa saa ulos pihasta, koska ajoportti on kaivantona. Mutta onhan netti. Sieltä löytyy rajattomasti tapettimalleja.

En kuitenkaan lähde nyt luotaamaan koko tapettiavaruutta. Olen tosi tyytyväinen Morris & Co -kuosisella kankaalla verhoiltuun sohvaani, ja haluaisin tuoda muualle huoneistoon varovasti samaa tyyliä.

Ensin piti kylläkin päästä yli ajatuksesta, että tapetin täytyy olla 1950- tai 1960-luvulta, koska talomme on valmistunut vuonna 1961. Mutta saan kai minä kotonani sisustaa ihan niin kuin tykkään? Kuvassa Larkspur-tapettia.

En tosin olisi nuorena uskonut, että koskaan edes harkitsen mitään niin vanhanaikaista, kiemuraista ja kukallista kuin Morris-tapetit. Mutta aika tekee tehtävänsä, ja tietyssä iässä kaikki on toisin. Nyt minua viehättävät nimenomaan kukkatapetit, ja mitä enemmän väriä, sitä parempi. Kuvassa yksityiskohta Strawberry thief -kuosista.

Sohvassani on käytetty saniaisen lehtiä kuvaavaa Acanthus-verhoilukangasta, mutta kun näin Morrisin muita malleja, Acanthus (kuvassa) alkoi nopeasti näyttää hieman tylsältä tapettivalinnaksi. Tummimman version (kuvakarusellissa) värit eivät myöskään ole aivan oikeat eteiseemme. Sen sijaan Leicester, jossa on saniaisen lehtien lisäksi värikkäitä kukkia, tuntui osuvammalta. 

Makuuhuoneeseen ajattelin ensin William Morrisin ensimmäisiin tapettikuoseihin kuuluvaa Fruitia, joka on ihanan sitruunainen ja raikas, mutta kuosi sai täystyrmäyksen nuorisolta. Se on kuulemma tosi vulgääri. Mahtaako tyttö edes tietää, mitä sana tarkoittaa? Sen verran kuitenkin luotan taidekoulun käyneen nuoren naisen makuun, että pudotin Fruitin listalta. Ehkä kirjailen itselleni vaikka Fruit-sohvatyynyn? Ja makuuhuoneen tapetiksi saattaa hyvinkin tulla Leicester vaaleana (yllä).

Pitkän verkkosession päätteeksi selvitin, mistä saisin käsiini Morris & Co:n tapettikirjan, ja lähetin puolisoni kaupungille. Ensimmäisessä sisustusliikkeessä ei ollutkaan Archive II -kirjaa, mutta toisessa tärppäsi.

Tapetit olivat vielä kauniimpia kuin olin ajatellut! Selailimme kirjaa innoissamme. Värit loistivat vuoroin pehmeinä, kirkkaina tai tummina, mutta yhdistelmät olivat aina kauniita. Aivan uskomaton värisilmä sillä, joka nuo on sommitellut.

Mallasimme tapettikirjan näytteitä oikeilla tapahtumapaikoilla. Eteiseen tarvitaan voimakasvärinen tapetti, juuri niin kuin olimme sen miettineetkin. Makuuhuoneen puolella kävi ilmi, että suunniteltua hieman vaaleampi vaihtoehto on paras.

Tästä on vielä matkaa tapettien tilaamiseen, mutta ei välttämättä enää pitkä matka.

--

Päivän kuvat: Yksityiskohtia Morris-tapeteista: Acanthus, Acanthus, Bird & Pomgranate, Leicester, Leicester.

En ole koskaan elänyt niin, että olisin päässyt saunaan aina, kun mieli tekee. Lapsuudenkodissani sauna lämmitettiin kerran viikossa, ja omillani olen aina asunut kerrostalohuoneistossa, jossa ei ole omaa saunaa. Nyt olisi mahdollisuus rakentaa sellainen. Mutta haluanko?

Plussat ja miinukset kehiin.

Ensin huoneistosaunan plussat:

+1 Alakerran naapuri aikoo laittaa saunan putkiremontin yhteydessä, ja voisimme käyttää samoja piirustuksia. Urakoitsija on vieläpä laskenut hänelle ihmeen edullisen tarjouksen.

+2 Saunan voisi lämmittää tarpeen mukaan. Tykkään saunoa, joten ajatus tuntuu houkuttelevalta. Taloyhtiön sauna lämmitetään vain kerran viikossa. Jos juuri silloin ei sovi tai ei satu saamaan vuoroa, jää ilman.

+3 Saunominen rentouttaa ja parantaa unta. Herkkäuniselle tällä on väliä.

+4 Sauna saattaa parantaa asunnon arvoa myytäessä. Tai sitten ei, vaikea sanoa. Emmekä sitä paitsi ole myymässä, jos vain voimme välttää.

Enempää plussia en keksi.

Ja sitten huoneistosaunan miinukset:

-1 Saunan rakentaminen edellyttäisi seinän siirtämistä, jolloin puolisoni henkilökohtaisessa käytössä oleva huone (lue: miesluola, mancave) pienenisi ja asunnon alkuperäinen huonejärjestys, jota olemme vaalineet, muuttuisi.

-2 Epäilen vahvasti saunan rakentamista talon keskelle, ilman yhteyttä ulkoseinään. Miten sen ilmanvaihto ja tuuletus järjestyisi? Ikkunaakaan ei olisi.

-3 Olen kuullut paljon juttuja käyttämättä jääneistä huoneistosaunoista. Ovat kuulemma kalliita ja epäkäytännöllisiä varastoja.

-4 Huoneistosaunat ovat epäekologisia. Kiuas on usein kodin suurin sähkösyöppö. Ekologisuus on minulle niin tärkeä arvo, että se voittaa joissakin tilanteissa mukavuudenhalunkin.

-5 Taloyhtiön saunaa rakennetaan alusta asti uudestaan parhaillaan, ja se on meidän rapussa. Sinne on helppo päästä.

-6 Pesutiloihimme ei mahdu sekä sauna että kylpyamme, vaikka seinää siirrettäisiinkin. Puolisoni on se suomalainen, joka  voi mainiosti elää ilman saunaa. Ammekylpy on sen sijaan hänelle tärkeä. Minä voin tyydyttää saunomisen tarpeeni talon saunassakin, mutta puolisoni ei pääse kotitalossa kylpyyn, ellei meillä ole ammetta. Näin ollen kun valitaan amme, olemme keskimäärin tyytyväisempiä.

Jos kaikki olisi mahdollista, meillä olisi sauna, kylpyamme ja suihku erikseen. Ekologisuus ja huoneiston pohjan säilyttäminen kuitenkin painavat yhdessä niin paljon, että meille luultavasti tulee amme ja sen yhteyteen suihku. Ihan niin kuin nytkin. Boo-ring, mutta olkoon.

Millaisia kokemuksia teillä on jälkeenpäin rakennetuista huoneistosaunoista? Onko ratkaisu toiminut?

--

Päivän kuvat: Kohtalonpensaat kukkivat Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa: sinikohtalonpensas on kotoisin trooppisesta Afrikasta, hurmekohtalonpensas kasvaa luonnossa Malakan niemimaalla, Jaavalla, Sumatralla, Uudessa Guineassa ja Melanesiassa.

Appivanhempieni pöytähopeat ovat todennäköisesti alpakkaa eli uushopeaa. Aterimet tulivat meille säilytykseen muiden perintötavaroiden mukana. Käyttöön en ole niitä ottanut, koska meillä on käytännöllisempiä ja kauniimpia aterimia yllin kyllin. Eivätkä ne edes ole meidän, vaan seuraavan sukupolven omaisuutta.

Niin lusikoita, veitsiä kuin haarukoitakin on useita erikokoisia sarjoja. Pienimmät ovat pikkuruisia, siroja mokkalusikoita, leivoshaarukoita ja voiveitsiä.

Pohdin viime kesänä juhannuksen jälkeen, mitä kummaa seuraavaksi ripustaisin vanhaan Ikea-kynttiläkruunuun, joka on meillä olohuoneessa ruokapöydän päällä. Juhannuksena siinä on yleensä tekokukkaköynnös valkoisia ruusuja, jouluna värikkäitä pikku lasipalloja ja pääsiäisenä tietenkin keltaisia höyheniä. Väliin jää kuitenkin pitkiä viikkoja ilman erityistä teemaa. Kaipasin uutta ideaa.

Arvaattekin jo loput. Noudin pienimmät aterimet kellarista, kiillotin ne ja ripustin ongensiimalla kattokruunuun. Kesän ja syksyn aikana ne hapettuivat aika tavalla, mutta patina ei näyttänyt yhtään pahalta. Otin ne pois vasta jouluksi.

Koristeiden valokuvaaminen osoittautui kuitenkin hankalaksi, koska tausta oli levoton, tähtäilipä kattokruunua mistä suunnasta tahansa. Idea silti varmasti selviää oheisista kuvista.

--

Päivän kuvat: Perintöaterimia Ikea-kynttiläkruunussa.

Kommentit (2)

MarjattaP
1/2 | 

Kauniita ovat nuo vanhatkin pöytähopeat.   Onko  keskimmäisessä kuvassa toinen oikealta  ns. kalaveitsi?  Sellaisia ei taida enää olla uudemmissa sarjoissa.  

Maija
Liittynyt15.10.2015
2/2 | 

Nuo kaikki aterimet ovat hyvin pieniä,  vain 12 cm pitkiä. Sarjaan kuuluu kyllä kala-aterimetkin, sekä veitset että haarukat, mutta näille pikkuveitsille en ole keksinyt muuta käyttöä kuin voiveitsenä toimimisen. Siihenkin ne ovat kovin pieniä. Ehkä joku lukija osaa auttaa?

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty kävelemään pitkiä matkoja, ja minulla on usein jännekipuja hamstring-syndrooman takia. Niinpä minusta ei tullutkaan maraton- eikä joogamummoa, vaan kukkamummo ja siirtolapuutarhuri. Päivitän blogia harvakseltaan, koska minulla on tällä erää vain vähän sanottavaa muusta kuin puutarhanhoidosta.

Olen Maija Rauha, 65-vuotias ja eläkkeellä. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Siirtolapuutarhapalstallani on oma kanava Instagramissa. Se löytyy nimellä villa_palanen. Kerron siellä mökin ja puutarhan kuulumisia useammin kuin täällä blogissa.

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016