Kirjoitukset avainsanalla koti

Kotitaloni on samaa ikäluokkaa kuin minä. Talo oli varmasti jo vähintään suunnitteilla vuonna 1959, kun synnyin, vaikka se valmistui vasta vuonna 1961. Se on kuulemma kaupungin viimeinen paikalla muurattu talo. Kyseessä on 7-kerroksinen punatiilitalo, jossa on kolme rappua, matalampi sivurakennus ja iso piha. Ja nyt se on tietyssä iässä.

Krempat kuuluvat tiettyyn ikään. Putkimiehen auto on ollut viime vuosina usein nähty vieras pihassamme, ja myös kiinteistökuivausfirman auto on tullut tutuksi. Vesivahinkoja on sattunut useita. Rapussamme rakennettiin juuri pari kylpyhuonetta alusta uudestaan putkirikon jäljiltä, ja muutama viikko sitten putkifirmasta soitettiin minulle töihin. Olisi tarvetta tulla tutkimaan vesivahingon jälkiä.

Meillä oli vesivahinko useita vuosia sitten, kun vessanpytty alkoi suihkuta vettä takaosastaan. Ihmettelin silloin, kun sitä ei tutkittu mitenkään, rakenteita ei avattu eikä mitään kuivattu, mutta asuimme silloin vain vuokralla, joten annoin asian olla. Nyt ajattelin, että vessaa tultiin katsomaan osana valmistautumista linjasaneeraukseen.

Mutta ei. Mies astelikin määrätietoisin askelin keittiöön ja pyysi tuolia jalkojensa alle. Yläpuolellamme oli putkirikko, josta oli tihkunut hieman kosteutta keittiömme kattoon. En ollut huomannut mitään. Eipä tosin ollut mitään huomattavaakaan: vahinko jäi meidän huoneistossamme mitättömäksi. Kahdessa yläpuolisessa keittiössä jouduttiin kuivaamaan ja uusimaan paikkoja.

Sen verran jo tiedetään, että remontista tulee tavallista pidempi ja hankalampi.

Ymmärrätte varmaan, että kannatan taloyhtiön linjasaneerausta. Odotan kärsimättömänä kevään yhtiökokousta, jonne hallituksen pitäisi tuoda remonttisuunnitelmat. Tarkoitus on uusia sekä vesi- että viemäriputket, varmistaa, että kaikissa kylpyhuoneissa on kunnolliset vesieristeet sekä uusia sähkönousut ja vetää valokuitu joka huoneistoon. Tulossa on siis perusteellinen talotekniikan saneeraus. Kasvojen kohotus suorastaan.

Sen verran jo tiedetään, että remontista tulee tavallista pidempi ja hankalampi. Asunnot ovat käyttökelvottomia vähintään 2-4 kuukautta, koska kaikki työt joudutaan tekemään asunnoissa sisällä. Normaalisti uudet putket ja sähköjohdot vedetään saneerauksessa rappukäytävään, jolloin työskentelyaika asunnoissa typistyy viikkoihin. Meillä rappu on kuitenkin niin ahdas, että uudet putket on sullottava samoihin hormeihin, joissa vanhatkin ovat olleet.

Siitä hallitus ei ole antanut vielä mitään vihiä, minkä tasoista remonttia suunnitellaan. Pahimmillaan voi käydä niin, että maksan ensin remontista maltaita asunnon neliöiden mukaan ja sen päälle vielä oman kylpyhuoneremonttini erikseen, koska haluan erilaisen remontin kuin taloyhtiö.

Aion ottaa remontissa mahdollisimman hyvin huomioon ikääntymiseen liittyvät tarpeet, koska minulla on tarkoitus jäädä tähän asumaan loppuiäkseni. Miten se onnistuu, jää nähtäväksi. Pysykää linjoilla!

--

Päivän kuvat: keväisiä maastoja Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

En yhtään muista, minne olen pakannut nuo kuvissa keikistelevät keramiikkapuput. En tosin ole viitsinyt käydä vintillä etsimässäkään. Kai ne sieltä löytyisivät, tai sitten kellarista. Jossakin on myös lauma kivoja lampaita ja pussillinen pikkutipuja. Saavat olla missä ovat, sillä olen nyt siinä tietyssä iässä, jolloin ei tarvitse lavastaa juhlapyhiä, ellei viitsi. Ei ole enää lapsia kotona vaatimassa, että kaiken pitää olla kuten ennen, eikä vielä lapsenlapsia, jotka pitäisi tutustuttaa suomalaiseen juhlaperinteeseen.

Tänä pääsiäisenä elän kuin pellossa ja ihastelen koristeitani vain kuvista.

Siitä asti, kun taloyhtiö lasitti parvekkeeni ja aloin jalostaa siitä parvekepuutarhaa, olen tehnyt edellisvuoden parvekekuvista kuvakirjan aina alkuvuodesta. Seuraavaa kesää on mukava suunnitella kuvia katsellen ja sitä muistellen, mikä onnistui ja mikä meni pieleen.

Kirjoja on kertynyt kaksi: Kesä Alban kanssa ja Hajuherneiden taika. Koska kukkakuvat ovat suurimmaksi osaksi vaakamallisia, valitsin kirjan muodoksi A4 vaa’an. Ifolor on täksi vuodeksi uudistanut kirjanteko-ohjelmaansa hieman helppokäyttöisemmäksi, mutta siltikin valmis kirja on aina pieni yllätys. Tuliko valittua pääkuvaksi epätarkka otos? Ja taasko rajaus meni pieleen, kun kuva oli ruudulla niin pieni, ettei sitä huomannut? Tänä vuonna osasin jo olla hieman edelliskertaa huolellisempi.

Oli iso helpotus, kun huomasin, että Picasasta pystyy raahaamaan kuvia suoraan kirjaohjelmaan. Näin kuvia pystyy pitämään esillä enemmän ja isommassa koossa. Läppärin ruudulla homma on joka tapauksessa melkoista tihrustelua.

Kukkakirjojen lisäksi teen myös vuosikirjan kunkin vuoden tapahtumista. Kirjasta kuvia on paljon miellyttävämpää katsella ja varsinkin näyttää toisille kuin läppärin ruudulta, puhelimesta puhumattakaan. Todellista jakamista on se, kun katsellaan kuvakirjaa yhdessä.

Säilytän kuviani tietokoneella ja lisäksi kopioin saaliin pari kertaa vuodessa ulkoiselle kovalevylle. Pilvipalvelussakin minulla on jonkinmoinen kuvakansio. Kuvakirjat tuntuvat silti pysyvimmältä tavalta säilyttää digikuvat. Tekniikka muuttuu niin nopeasti, ettei niistä 50 vuoden kuluttua todennäköisesti ole jäljellä mitään muuta kuin kirjat. Perinteisiin valokuva-albumeihin verrattuna kirjat ovat pienikokoisia ja helposti käsiteltäviä.

Valmiiden sivupohjien avulla kuka tahansa osaa laatia tyylikkään ”omakustanteen”. Jos olet joskus miettinyt kuvakirjan laatimista, mutta et ole vielä rohjennut yrittää, kannustan kokeilemaan!

Askel on tosi kevyt, kun kassissa on tuore, postista haettu kuvakirja.

Hyvää pääsiäistä kaikille!


--

Päivän kuvat: Tältä kuvakirjani näyttävät.

Kommentit (2)

MarjattaP
1/2 | 

Ei kai se nyt laiskuutta ole jos koristeet kerran ovat hukassa!  Toivottavasti kuitenkin ovat tallessa, joko vintillä tai kellarissa.

Minusta nuo valokuvakirjat ovat mainio asia.  Nehän ovat moderni versio  albumeista.   Minusta säilyttämisen arvoisia kuvia pitää voida katsella ihan kuvina albumista tai tuollaisesta kirjasta eikä jostakin ruudulta.  Ja sitäpaitsi olen ymmärtänyt, että ne niissä säilyvätkin paremmin.

Pääsiäisen aika alkaa olla ohi.  Kevään merkit voimistuvat.  Huomasin tänään ensimmäisten tulppaanien nousseen näkyville puutarhassa.  Aurinkoisia kevätpäiviä!  

Maija
Liittynyt15.10.2015
2/2 | 

No mutta se on laiskuutta, kun ei viitsi kavuta vintille koristeita etsimään. Olen kyllä muuten ollut toimelias: siivonnut parvekkeen ja pessyt pari ikkunaakin. Pian saan varmaan taas kirjoittaa parvekekuulumisia. Aurinkoa sinullekin Marjatta!

Avainlaatikostamme on usein ollut vaikeaa löytää juuri sitä kellarikomeron avainta, jota tarvittaisiin. Eikä ihme. Siellä on nimittäin tähän päivään asti majaillut 79 avainta, jotka eivät sovi enää mihinkään lukkoon.

Tämäkin on varmaan yksi merkki tietystä iästä. On tarvinnut olla pääsy aika moneen asuntoon, työpaikkaan, kellariin, vinttiin, varastotilaan ja autotalliin, että on kertynyt tämä määrä avaimia. Ja aikaa on täytynyt kulua melko paljon, että asuntojen, työpaikkojen jne. lukot on ehditty vaihtaa näin moneen kertaan. Lisäksi on pitänyt olla kohtalaisen säästäväinen tai sitten vain tyhmä ihminen, että on säilyttänyt nämä kaikki avaimet.

Asuintalossamme vaihdettiin tällä viikolla lukot. Samalla talon yleisten tilojen lukot sarjoitettiin siten, että pääsen kotiavaimella myös vinttiin, kellariin ja saunaan. Lisäksi tilasin kaksi kotiavaimelle sarjoitettua riippulukkoa, jotka vaihdoin kellari- ja vinttikomeron oviin. Kun niin moni avain tuli kerralla tarpeettomaksi, oli sopiva aika ratsata muutkin avaimet ja seuloa pois kaikki, jotka eivät ole enää aktiivisessa käytössä.

Juu juu, myönnetään, ei noista 79 avaimesta oikeastaan ole minun avaimiani kuin muutama. Valtaosa on joskus sopinut puolisoni yrityksen käytössä olevien tai olleiden tilojen oviin. Mukana on kuitenkin myös muutama mystinen avain, jota meistä kumpikaan ei tunnista. Mihin ihmeeseen niillä on menty? Voisiko niillä yhä mennä jonnekin?

Unissani kävelen usein opiskelukaupunkini tuttuja katuja. Saavun entisen kotitaloni luo ja kas, huomaan, että taskuni pohjalla on avain, joka sopii talon etuoveen. Nousen portaat ja avaan toisella avaimella peilioven. Se johtaa entiseen kotiini, josta on poissaolon vuosina tullut ihmeellisellä tavalla erilainen. Se on saattanut saada lisää huoneita tai terassin pihan puolelle. Joskus siellä asuu joku vieras tai joku tuttu, joskus se on minun yksin. Aina tunnen tulevani kotiini, siihen ainoaan oikeaan.

Mitä, jos olen nyt heittämässä pois unikotini avaimet?

--

Päivän kuvat: Romurautaa väreissä.

 

Kommentit (2)

Kristiina
Liittynyt15.2.2016
1/2 | 

Tuo avaimien määrä on kyllä aina hämmästyttävää. Meillä on myös ylimääräisiä avaimia, joita ei poiskaan arvaa heittää, kun ei muisteta mihin kaikki kuuluvat. Aika monissa lukee, minkä oven avaimia ovat, mutta ei ihan kaikissa. Maatkoon nyt sitten tuolla avainlaatikossa vielä muutaman vuoden.

Maija
Liittynyt15.10.2015
2/2 | 

Sanos muuta Kristiina! Sitä kuvittelee kyllä muistavansa ilman nimilappujakin, mikä avain on mikäkin, mutta eipä vaan muista, ellei avain ole jokapäiväisessä käytössä. Meillä on pienten avainten kasa vielä kokonaan perkaamatta. Siinä on matkalaukkujen, polkupyörien, piironkien ja pienten riippulukkojen avaimia, taitaapa olla joku päiväkirjankin avain. Tosi vaikeaa heittää pois mitään, vaikkei yhtään muista, mikä on mikä!

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty kävelemään pitkiä matkoja, ja minulla on usein jännekipuja hamstring-syndrooman takia. Niinpä minusta ei tullutkaan maraton- eikä joogamummoa, vaan kukkamummo ja siirtolapuutarhuri. Päivitän blogia harvakseltaan, koska minulla on tällä erää vain vähän sanottavaa muusta kuin puutarhanhoidosta.

Olen Maija Rauha, 65-vuotias ja eläkkeellä. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Siirtolapuutarhapalstallani on oma kanava Instagramissa. Se löytyy nimellä villa_palanen. Kerron siellä mökin ja puutarhan kuulumisia useammin kuin täällä blogissa.

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016