Kirjoitukset avainsanalla koti

Tätä eivät työkaverini tai edes parhaat ystäväni tiedä minusta: olen ollut Nielsenin kuluttajapaneelin jäsen. Skannasin joka ikisestä maitopurkista, Flora-rasiasta ja leipäpussista viivakoodin, naputtelin matkapuhelimen näköiselle laitteelle sen hinnan ja kerroin, oliko tuote tarjouksessa. Tätä joka viikko vuodesta toiseen, kunnes tällä viikolla palautin skannerini Hollantiin.

Isojen viikko-ostosten jälkeen skannaukseen meni helposti puolisen tuntia, koska mukana oli aina paljon hedelmiä ja vihanneksia. Niiden viivakoodeja ei voinut skannata suoraan hintalapusta, vaan piti kaivaa esiin Nielsenin viivakoodikirja. Kun sieltä skannasi vaikkapa ”omena”, skanneri kysyi, oliko hedelmä luomulaatunen vai ei. Sen jälkeen piti naputella ostettu grammamäärä ja tuotteen kilohinta. Ja vielä, oliko se tarjouksessa.

Ennen kuin pääsi skannaamaan ensimmäistäkään tuotetta, piti kertoa, kuka perheenjäsen oli tällä kertaa pääasiallinen ostaja ja oliko joku mukana ostoksilla. Lisäksi kerrottiin ostospaikka osoitteen tarkkuudella.

Olin jäsenenä aika pitkään, luullakseni noin kymmenen vuotta.

Paneeli taitaa edelleen olla paras tapa saada tietoa kaikkien kaupparyhmien asiakkaiden kaikesta ostoskäyttäytymisestä.

Kuluttajatutkimusyhtiö AC Nielsenin paneelissa on mukana kattavasti kaiken tyyppisiä kotitalouksia, yhteensä noin 5 000 taloutta. Yhtiö jalostaa keräämänsä tiedot monenlaisiksi tilastoiksi ja rekistereiksi, joita se myy teollisuudelle ja kaupalle.

Esimerkiksi elintarviketeollisuudessa seurataan tarkasti, miten uusien ja vanhojen tuotteiden myyntiosuudet kehittyvät Nielsenissä verrattuina kilpailijoiden tuotteisiin. Mikä perunapakaste on markkinajohtaja, mikä jäätelömaku maistui viime kesänä suomalaisille parhaiten?

Vaikka paneeli kuulostaa vanhanaikaiselta, se taitaa edelleen olla paras tapa saada tietoa kaikkien kaupparyhmien asiakkaiden kaikesta ostoskäyttäytymisestä. Nielsenin myymälärekisteri kertoo, mistä kaupasta suomalaiset ostavat ja millä rahalla. Entä miten suomalaisten ostosinto vaihtelee viikosta tai viikonpäivästä toiseen? Kaikki tämä tieto kerätään skannereiden avulla panelisteilta.

Skannerin piippaus keittiössäni on kuin kaaosteoriasta tuttu perhosen siivenisku, joka saa aikaan myrskyn toisaalla.

Miksi kukaan viitsisi vapaaehtoisesti paljastaa ostoskäyttäytymisensä intiimeimmätkin yksityiskohdat tutkimusfirmalle samaan aikaan, kun toiset pelkäävät käydä kaupassa, koska kassajärjestelmä saattaa kerätä tietoja ostoksista? Suomeksi sanottuna: olenko pähkähullu?

En tietenkään omasta mielestäni ole. Liityin paneeliin, koska olin työssäni nähnyt, miten yritykset käyttävät rekistereitä ja mitä hyötyä niistä on. Tiesin, että skannaamalla voi oikeasti vaikuttaa siihen, mitä tuotteita tulee markkinoille ja mitä sieltä poistuu.

Jos esimerkiksi jätän jauhelihan ostamatta ja vaihdan pysyvästi Härkikseen, se näkyy Nielsenin rekistereissä. Härkiksen menestys kannustaa elintarviketeollisuutta kehittämään uusia, saman tyyppisiä tuotteita nyt, kun he tietävät, mikä meitä kuluttajia kiinnostaa. Lopulta härkäpavun viljely ihmisruoaksi saattaa lisääntyä Suomessa. Skannerin piippaus on kuin kaaosteoriasta tuttu perhosen siivenisku, joka saa aikaan myrskyn toisaalla.

Tykkään siitä, että minulta kysytään ja pääsen vaikuttamaan asioihin. Ja mitä siitäkin tulisi, jos Nielsenin rekisterit perustuisivat ainoastaan sellaisten kuluttajien skannauksiin, jotka ovat pelkästään palkintojen perässä? Täytyyhän paneelissa joku järkeväkin olla, eikö totta?

Se jäi vähän harmittamaan, etten koskaan voittanut Nielsenin arvonnassa mitään.

Paneelin jäsenet sitoutuvat skannaamaan kaikki päivittäistavaraostoksensa. Skannausviikoista ja -kuukausista saa pisteitä. Pisteillä voi tilata tavaraa jäsenkaupasta. Olen viime vuosina kerännyt sieltä Arabian pehmeän vaaleanvihreitä Teema-astioita, joiden valmistus on lopetettu, joten niitä ei saa yhtä helposti muualta. Olisin oikeastaan halunnut vielä kaksi murokuppia, mutta sitten vain yhtäkkiä tuntui, että nyt en enää skannaa kertaakaan.

Meillä oli aikaisemmin tapana tehdä viikko-ostokset puolisoni kanssa yhdessä siitä huolimatta, että meillä on arkisin tuskin lainkaan yhteistä vapaa-aikaa. Hän lähti yhtenä iltana viikossa aikaisemmin töistä, tapasimme kaupassa ja toimme ostokset yhdessä kotiin. Mutta sitten suosimamme ruokakauppa pani ovensa säppiin jo kahdeksalta. Naapurikauppa ei ollut ratkaisu, koska siellä(kään) ei ole kahdeksan jälkeen enää hyllyissä tuoretuotteita, ja palvelutiski sulkee jo iltapäivällä.

Mikä neuvoksi? No, nettikauppa. Aloimme tilata viikko-ostokset sieltä. Verkkokaupan laskun mukana tulee tuotteista täydellinen listaus viivakoodeineen. Nyt tavarat saattoi siirtää suoraan jääkaappiin ja skannata viivakoodit paperista eikä purkkien kyljistä. Kätevää!

Kätevyys johti kuitenkin laiskuuteen. Huomasin, että torstaina tai perjantaina tuodut ostokset olivat usein skannaamatta vielä sunnuntaina. Ja sehän ei ole paneelin idea, koska ostokset kirjautuvat silloin väärälle päivälle. Kun sitten kerran skannaaminen venyi yli viikonlopun ja tiesin menettäneeni viikon pisteet, päätin, että se oli siinä. Johan tässä on skannattukin.

Nielsen kiitti pitkäaikaisesta paneelin jäsenyydestä ja lähetti osoitetarran skannerin palauttamista varten.

Se jäi vähän harmittamaan, etten koskaan voittanut Nielsenin arvonnassa mitään. Nielsen arpoo joka kuukausi panelistien kesken noin tuhannen euron arvoisen lahjan. Lisäksi on neljännesvuosittaisia ja vuosittaisia palkintoja. Ihan tuntuvia, autoja ja sen sellaista. Koska jäseniä on noinkin vähän, olisi luullut, että kymmenessä vuodessa olisin edes yhden palkinnon saanut. Puolisoni totesi tähän, ettei sinun karmasi suosi arpajaisvoittoja, koska arvostat vain sinnikkäällä työnteolla saatavia palkintoja. No mitä muuta se skannaus muka oli kuin sinnikästä työntekoa!

Suosimamme ruokakauppa muuten siirsi uudelleen aukioloaikojaan. Nyt se on avoinna peräti kymmeneen asti illalla. Käymmekö taas siellä? Se taitaa olla uusi tarina.

--

Päivän kuvat: en tullut ottaneeksi kuvaa skannerista ja viivakoodivihonkin heitin jo roskiin. Siksi saatte jälleen ihailla Ruissalon kasvihuoneiden talvikukkia. Kolmiokäenkaali, Oxalis triangularis, kasvaa luonnossa Etelä-Amerikassa. Sen lehdet ovat tummanvioletit.

Kommentit (4)

Topi
1/4 | 

Olin samassa touhussa mukana ehkä puolisen vuotta, kunnes tuskastuin skannerin epäystävälliseen käyttöliittymään. Yhtään palkintoa en muistaakseni ehtinyt tuossa ajassa keräämään. Voisi kuvitella, että tuohon olisi jokin kätevämpikin menetelmä kuin käsipelillä skannaaminen ja tietojen täydentäminen näppäilemällä.

Maija
Liittynyt15.10.2015
2/4 | 

Totta turiset, Topi. Skanneri vaikuttaa jo vanhentuneelta tekniikalta. 

Pia
3/4 | 

Moi,minäkin olen nyt 5kk skannannut ostoksia,onhan se välillä vähän puuduttavaa hommaa,mutta koska olen työkyvyttömyyseläkkeellä on aikaa skannaamiseen,hyvää joulun odotusta kaikille.

Ja skannaus jatkuu
4/4 | 

Nykyään Nielseniltä löytyy kännykkäappi jonka avulla näppärämmin saa skannailtua. Pöydällä ei ole rumaa skanneria etkä enää tarvitse koodikirjaa. Koodien lukukin tuntuu olevan parempaa oman puhelimen kuin skannerin kanssa. Olen ollut nielsenillä yli kymmenen vuotta jo skannailemassa. Voittoa ei ole tippunut kertaakaan mutta pisteillä saanut ostettua itselleni kivoja juttuja. Tulee ostoksetkin tarkistettua samalla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

No nyt se sitten alkoi. Putkiremontti. Keskiviikkoaamuna kello 8.30 raksaukko käynnisti timanttiporan rappumme ylimmällä porrastasanteella. Sjurrr-rourr! Hän oli antanut meille armonaikaa, sillä työajaksi on ilmoitettu kello 7-15.30.

Roskapussi oli täynnä, mutta jätin sen töihin lähtiessäni lojumaan eteiseen, koska en voinut kulkea tavallista reittiä takapihan kautta. Kellarikerroksessa olivat alkamassa saunaosaston asbestipurkutyöt, joiden takia käytävä on suljettu viikon ajan ja joudumme toistaiseksi kulkemaan kadunpuoleisen oven kautta. Sen, jota ei tavallisesti kukaan asukas käytä, koska autot, pyörät, kaupat, koulut ja työpaikat ovat takapihan puolella. Niin, ja roskikset.

Nähtävästi puolisoni löysi ratkaisun logistiikkaongelmaan, koskapa roskapussi oli kadonnut, kun palasin ruokatunnilla kotiin. Raksalla oli tauko, ja timanttipora nojasi rennosti seinään ihan ovemme lähellä. Äkkiä kamera käteen ja todistusaineistoa hankkimaan! Ehdinkin dokumentoida työkalun juuri ennen kuin raksaukon ruokatunti päättyi.

Koska terveyteni on minulle kallis ja keuhkokuume vain muutaman päivän päässä, otin ateriani päälle pienet nokkaunet. Minun ja käynnissä olevan timanttiporan välissä oli ainoastaan viitisentoista metriä ja kolme suljettua ovea. Pidän pienenä ihmeenä, että onnistuin nukahtamaan, mutta niin vain torkuin. Makeasti oikein.

Olinko kenties puolikuuro, kun meteli oli minun mielestäni ihan siedettävää?

Taloyhtiön tiedotustilaisuuksissa oli maalattu sellainen kuva, että talossa asuminen olisi remontin aikana erittäin epämiellyttävää, käytännössä mahdotonta, koska poran ujellus tekee kenet tahansa hulluksi. Olinko kenties puolikuuro, kun meteli oli minun mielestäni ihan siedettävää?

Puolisollani oli selitys. Timanttiporissa kuulemma on eroja, kuten… no niin, vaikka sitten viineissä. Hän on kuunnellut viime vuosina paljon poria. Talossa, jossa hän työskentelee, valmistui putkiremontti viime keväänä. Siellä oli käytössä porat, jotka todella pitivät megalomaanista meteliä. Meidän raksaukkomme työväline kuulosti niihin verrattuna huipputason high-tech-laitteelta. On kuulemma ihan eri meininki.

Meininki vaikuttaa maallikon silmään hyvin järjestetyltä ja ammattitaitoiselta. Kerrosten väliin rappukäytävien lattioihin on ilmestynyt siistejä, pyöreitä reikiä. Ja kun pora kerran on ollut paikalla, on samalla kiinnitetty portaiden ”kattoihin” kiskot, joihin varmaankin myöhemmin kiinnitetään putkia ja johtoja.

Ymmärrän kyllä, että meteli tulee olemaan eri luokkaa, kun poralla puhkaistaan reikiä meidän kylpyhuoneesta naapurin vessaan. En minä silloin aiokaan paikalla olla, vaikka miten olisi hellävarainen pora.

Niin että hyvin alkoi remontti, mutta alkakoon.

 

--

Päivän kuva: Eipä uskoisi, mutta tässä on huippuluokan timanttipora. Hellävarainen kuin Fairy.

 

Kommentit (1)

Seppo M
1/1 | 

Massiivisen kokoinen kyllä tuo timanttipora. Pelkän koon puolesta odottaisi, että ääntä irtoaa megalomaanisesti kuten itsekin odotit. Yllättävän hiljaisia ovat kuitenkin nämä uudet timanttiporat. Tuttavani myös totesi vastaavaa kun Turussa hänen talossa alkoi putkiremontti ja timanttiporalla ammattilainen alkoi porailemaan reikiä. Keskustellessa kävi ilmi, että timanttiporia on erilaisia mutta ne ovat myös erittäin luotettavia ja kestäviä työvälineitä ammattilaiskäytössä. 

"Have nothing in your home which you do not know to be useful, or believe to be beautiful", sanoi yksi englantilaisen sisustustyylin tunnetuimmista guruista, William Morris. Eli älä ota kotiisi mitään, mitä et tiedä hyödylliseksi tai usko kauniiksi. Melkein kuin Konmari-periaate, mutta lopputulos näyttää hieman erilaiselta.

William Morris tunnettiin omana aikanaan runoilijana, vasemmistolaisena ajattelijana ja taiteilijana, mutta myös tapettien, mattojen, verhoilukankaiden, kirjontatöiden, keraamisten laattojen, lasimaalausten ja huonekalujen suunnittelijana. Hän kuului jugendia ja art decoa edeltäneen arts and crafts -liikkeen perustajiin.

Useiden Morrisin suunnittelemien tapetti- ja kangasmallien valmistus jatkuu yhä. Suomessa tunnetuin lienee Willow, jossa vihreät ja ruskeat pajun oksat ja lehdet kiemurtelevat vaalealla pohjalla. Sitä näkee usein kahviloiden tapetteina ja verhoina. Kansainvälisesti käytetyin lienee saniaisen lehtiä kuvaava Acanthus-kuosi, jota valmistetaan useissa väreissä.

Morrisin hyvä ystävä, arkkitehti Phillip Webb, suunnitteli Morrisin perheelle Red House -nimisen talon, josta tuli myös Morrisin ystävineen perustaman Morris & Co -yrityksen ensimmäinen päämaja. Yksi ensimmäisistä tuotantoon otetuista tapettikuoseista oli Trellis vuodelta 1864 (kuva yllä).

En ole käynyt Red Housessa, mutta toisessa Webbin suunnittelemassa ja täysin Morris-tyyliin sisustetussa talossa olen. Standen House valmistui vuonna 1894 James ja Margaret Bealen ja heidän seitsemän lapsensa kodiksi East Grinsteadiin. Talo kätkeytyy keskelle West Sussexin kumpuilevia maalaismaisemia.

Perheen nuorin tytär Helen oli naimaton ja asui Standenissa kuolemaansa asti. Hän testamenttasi talon Englannin kansallisomaisuutta ylläpitävälle National Trustille, joka sai sen omistukseensa vuonna 1972. 

Bealet eivät olleet tehneet vuosikymmenten aikana juuri ollenkaan muutoksia taloon, olihan siinä jo alun perinkin edistykselliset sähkövalot ja keskuslämmitys. Koko Morris-kuoseja vilisevä sisustus on säilynyt sellaisenaan.

Standeniin tulija osallistuu roolileikkiin, jossa hänet on kutsuttu perheen kesävieraaksi talon loiston päivinä. National Trustin vapaaehtoinen soittaa eteishallissa pianoa. Toinen kattaa pöytää ruokasalissa, kolmas esittelee vanhoja kirjontatapoja käsityöhuoneessa ja neljäs emännöi isoa keittiötä Downton Abbeystä tutussa asussa.

Margaret Beale ja tyttäret valmistivat monet nähtävänä olevat tekstiilit itse. Loputtomat kirjontatyöt olivat varakkaan perheen naisille sopivaa ajankulua. Talossa on myös iso talvipuutarha palmuineen ja sitruspuineen sekä iso puutarha.

Myös puutarha noudattelee arts and crafts -periaatteita. Siinä on useita eri tyylisiä osia, joita pensaat, terassit, aidat ja pergolat erottavat toisistaan. On keittiöpuutarha ja hedelmätarha, uimalampi, krokettikenttä, ruusutarha, alppiruusulaakso, kameliaportaikko ja bambumetsikkö.

Puutarhan sanotaan olevan lähes kokonaan Margaret Bealen suunnittelema. Se on entisöity 1920-luvun asuun rouvan puutarhapäiväkirjojen avulla.

Suosittelen lämpimästi käyntiä Standenissa, jos liikutte eteläisessä Englannissa. Sinne on Stanstedin lentokentältä vain noin puolen tunnin taksimatka. 

Lisää tietoa Standen Housesta: https://www.nationaltrust.org.uk/standen-house-and-garden

Lisää tietoa William Morrisista:http://william-morris.com/

--

Päivän kuvat: Muistan Standen Housen aina, kun sataa. Ostin museokaupasta sateenvarjon, jonka kuosi on yksi suosikeistani, Strawberry Thief, Mansikkarosvo.

Kommentit (2)

MarjattaP
1/2 | 

Ensinnäkin tuohon edelliseen postaukseen liittyen sanon, että pitää pystyä.  Olen sinua usean vuoden vanhempi, vasemmassa polvessani on kolme vuotta sitten laitettu tekonivel ja saman puolen lonkka on melkoisen pahasti kulunut.  Kumpikaan nivel ei toimi läheskään normaalisti, vaan ovat liikeradoiltaan paljon normaalia rajoittuneempia.  Onneksi niissä ei kuitenkaan ole kipuja ja siksi pystyn liikkumaan, tosin vähän vaappuen ja normaalia hitaammin, mutta kuitenkin ilman aikarajoituksia.   Tulevaan valintaasi operaatioiden suhteen en osaa vastata, koska tilanne on hyvin vaikea.  Toivottavasti löydät oikean ratkaisun.

Standen House on aivan varmasti näkemisen ja käymisen arvoinen paikka.  Sisustus ja sen väri- ja mallimaailma on omalla tavallaan hyvin kaunis, mutta minun makuuni liian kirjava.  Kiitos kuitenkin upeista kuvista!

Maija
Liittynyt15.10.2015
2/2 | 

Eivät kaikki pysty kävelemään ollenkaan, että sikäli 10 minuuttia on ihan hyvin. Tämäkin asia varmasti ratkeaa aikanaan. Morris-kuoseista puheen ollen ne ovat melkein ainoita kuviomalleja, joista olen aina pitänyt. Toinen puoli minusta haluaisi sisustaa Morris-tyyliin, mutta toinen puoli on pelkistetyn pohjoismaisen sisustuksen ystävä. Tähän asti skandipuoli on ollut käytännössä vahvasti voitolla.

Minulla on parvekkeella pieni joulumaa. Kartiovalkokuusi on köytetty valoin ja punaisin lasihelmin. Muratit ja pallotuija antavat asetelmaan koristeellista ja koottua muotoa, ja tummanpunaiset syklaamit käyvät täydestä joulukukkina. Elokuussa istuttamistani kasveista toistaiseksi ainoastaan fat boyt ovat kärsineet kylmyydestä, joten korvasin ne callunoilla.

En enää muista, mistä nappasin ostoskoriini joulutonttulasta esittävät pikku patsaat kymmenkunta vuotta sitten, ja miksi. Todennäköisesti paikka oli Anttilan tavaratalo. En tiennyt, mitä niillä tekisin, eivätkä ne ole joka joulu olleet edes esillä. Puolisoni mielestä ne ovat hirveää kitschiä. Minusta taas niiden hankkiminen osoitti huomattavaa henkistä vapautumista.

Puutarhatonttuina hassut, vähän carllarssonmaiset patsaat ovat oikealla paikallaan.

Tietyssä iässä toivottaa lukijoilleen hyvää ja rauhallista joulua.

--

Päivän kuvat: Tonttupatsaat joulumaassa.

Kommentit (1)

MarjattaP
1/1 | 

Voi miten kauniit ja ajattomat pikkupatsaat!  Olisin itsekin varmasti poiminut ne mukaani.  

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty kävelemään pitkiä matkoja, ja minulla on usein jännekipuja hamstring-syndrooman takia. Niinpä minusta ei tullutkaan maraton- eikä joogamummoa, vaan kukkamummo ja siirtolapuutarhuri. Päivitän blogia harvakseltaan, koska minulla on tällä erää vain vähän sanottavaa muusta kuin puutarhanhoidosta.

Olen Maija Rauha, 65-vuotias ja eläkkeellä. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Siirtolapuutarhapalstallani on oma kanava Instagramissa. Se löytyy nimellä villa_palanen. Kerron siellä mökin ja puutarhan kuulumisia useammin kuin täällä blogissa.

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016