Kirjoitukset avainsanalla blogi

Miksi bloggaan, vaikka kirjoitan muutenkin päivät pitkät? Koetan selittää:

1. Blogissa päätän aiheeni ja niiden käsittelytavan itse.

Päivätyössäni viestintätoimistossa pyrin kirjoittamaan asiakkaille tilauksesta juuri sellaisia tekstejä kuin he haluavat. Otan sen haasteena, josta nautin. On toisella tavalla ihanaa, kun ei tarvitsekaan kirjoittaessaan ajatella ketään muuta kuin itseään ja mahdollisesti parhaita kavereitaan. Aiheet, esitystapa ja sanavalinnat ovat täysin päätettävissäni. Tämä on loistavaa vastapainoa työlle.

2. Missään ei voi kirjoittaa niin vapaasti kuin blogissa.

Kunhan ei loukkaa ketään, yllytä väkivaltaan eikä paljasta liikaa läheistensä yksityisasioita, kaikki on blogissa sallittua. Journalistin pitää tarkistaa faktat, erottaa tosiasiat mielipiteistä ja turinoinnista sekä suhtautua tietolähteisiin kriittisesti. Bloggarin ei tarvitse tehdä mitään näistä, jos ei huvita. Bloggarin vapaus on niin suurta, että sitä on vanhan toimittajan vaikea täysin edes käsittää. Ajatella, täällä saan temmeltää ihan mielin määrin, eikä kukaan kutsu aamulla puhutteluun kulmahuoneeseen!

3. Narsismi saa blogissa sallitun muodon.

On varmaan inhimillistä toivoa, että joku lukisi ja näkisi. Ehkä jopa jakaisi ja kehuisi. Tiedän ihmisiä, joiden mielestä omien ajatusten ja kuvien julkinen esillepano olisi vihoviimeinen keino hakea toisten hyväksyntää. Hävettävää jopa. Minua ei hävetä. Uskon, että ajatukseni ovat kiinnostavia siinä missä muidenkin. Mitä kuviin tulee, minun mielestäni maailma liikahtaa joka kerta millimetrin tuhannesosan verran hyvään suuntaan, kun joku kaltaiseni arkipäiväisen näköinen, ylipainoinen keski-ikäinen nainen julkaisee itsestään käsittelemättömän valokuvan. Kybertodellisuus ei saa olla varattu vain nuorille, hoikille ja kauniille. Sekaan vaan!

4. Ajatukseni ovat jo valmiiksi blogin muotoisia.

Olisin varmasti perustanut blogin jo teininä, jos blogeja olisi ollut olemassa, koska minulla on bloggaajalle sopiva mielenlaatu. Olen pohjimmiltani pitkäjänteinen, mutta pintatasolla sytyn ja sammun nopeasti. Teen havainnon, josta huvitun, innostun tai tuohdun. Kehittelen ajatusta kirjoittamalla. Tunnemyrsky menee kuitenkin nopeasti ohi ja siirryn seuraavaan asiaan. Aiemmin pidin päiväkirjaa, nyt bloggaan.

5. Olen hirmuinen besserwisser.

Toimittajan työ, jota tein nelikymppiseksi saakka ja jota nykyinenkin työni liippaa läheltä, on sikäli etuoikeutettua, että se tarjoaa jatkuvasti oppimisen mahdollisuuksia, kun vain pitää silmänsä ja korvansa auki. Minulla oli nuorempana oikein hyvä muisti, ja ehdin kerätä korvieni väliin varsin suuren yleistietoarkiston ennen kuin alamäki alkoi. Olen myös aina mielelläni käyttänyt käsiäni, joten osaan tehdä monenlaista. Niinpä olen aivan hirmuinen besserwisser. Se ei ole järin suosittu ominaisuus. Blogissa pystyn hiukan päästelemään niitäkin höyryjä. Saan tietää ihan itse, eikä tarvitse haalia vahvistuksia haastateltavilta tai tuhrata lähdeviitteiden kanssa, jos ei ehdi tai viitsi.

6. Olen paljon yksin kotona.

Minulla on aikaa ja tarvetta blogata, koska olen paljon yksin kotona. Kun tulen työpäivän jälkeen kotiin, siellä ei ole ketään, jolle kertoisin päivän kuulumiset. En myöskään liiku kovin paljon kodin ulkopuolella. Siihen on vuosien mittaan ollut monia syitä, mutta viime vuosina tärkein syy ovat olleet krooniset kivut. Bloggaaminen luo minulle illuusion yhteydestä ulkomaailmaan, vaikken juurikaan poistu kotoa.

7. Rakastan kirjoittamista.

Tykkään pysytellä mukavuusalueellani. Mukavuusaluehan on se, jossa homma luistaa, aika kuluu kuin siivillä ja tulosta syntyy. Adrenaliiniaddiktit tarvitsevat säännöllistä kylmään veteen heittämistä pysyäkseen hereillä. Minun aivoni toimivat parhaiten, kun saan puuhailla omassa rauhassani tehtäviä, jotka tiedän osaavani jo valmiiksi hyvin. Nautin siitä, että asetan riman vielä hiukan korkeammalle ja ylitän sen. No joo, nautin, vaikka rima putoaisikin. Ihan sama, kunhan saan kirjoittaa. Se vaan on niin kivaa.

--

Päivän kuvat: Narsist - eiku narsisseja.

Kommentit (3)

JattaM
1/3 | 

Aika hyvät selitykset.  Jatka siis rauhassa besserwisseröintiä meidän kaikkien  iloksi  :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Arvonta on suoritettu! Koivuntuohesta valmistetut Kaino-korvakorut voitti nimimerkki ZapAmi. Paljon onnea voittajalle! Ja te muut: parempi onni ensi kerralla.

ZapAmi, lähetän korvakorut sinulle heti, kun olet ilmoittanut yhteystietosi sähköpostitse osoitteeseen maijarauha@gmail.com.

--

Päivän kuvat: Väistöasunnon parvekkeelle piti saada jotakin vihreää. En voinut vastustaa tätä valkoista särkynyttäsydäntä. Parvekkeelle paistaa ilta-aurinko, jonka valoa vasten sen kukat kuultavat kauniisti.

 

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ. Sain tämän mekon Kainosta, kun lupasin kertoa siitä blogissa. Kaduttaa. Ei muuten, mutta kun nyt luulette, että kehun sitä vain sen takia, että sain sen ilmaiseksi. Ei pidä paikkaansa.

Tämä Kainon uusimman kevät-kesämalliston Lehtokielo-mekko on pukevin neulemekko, jota olen ikinä kokeillut. Ja olen sentään omistanut lukemattomia Kaino-mekkoja neljän viime vuoden aikana.

Kainottaret ovat mekosta itsekin ylpeitä. Talvimalliston Sydänkäpy-mekossa oli sama uusi kaava, ja vaate oli kuulemma kaikenkokoisten ja -muotoisten suurin suosikki. En epäile yhtään. Mekko sopii todella hyvin myös muodokkaille naisille. Katsokaa nyt: heti rintojen alta alkava pömppömahani on käytännöllisesti katsoen kadonnut. Ettei vain taika olisi hivenen takakappaletta leveämmässä etukappaleessa?

Kaino käyttää kuvissaan monenkokoisia malleja. Valitsin tähän tahallani hoikan kainottaren havainnollistamaan mekon istuvuutta eri kokoisilla. Kainotar lienee kokoa XS, minä olen kokoa L. Minusta tämä on silkkaa neroutta.

Kainon mekkoja voi tietysti hankkia ja käyttää monesta syystä, kuten vaikkapa tukeakseen suomalaista vaatetuotantoa. Nämä vaatteethan tehdään langasta vaatteeksi asti Suomessa. Tai sen takia, että Kaino käyttää vain eettisiä raaka-aineita. Minuun vetoavat kuitenkin eniten vaatteiden kauneus ja käyttömukavuus.

Yksi vika Kainon mallistoissa on: heillä on harvoin mitään, mikä sopisi tiimalasivartalolle. Lehtokielo levenee hiukan helmaa koti, mutta siinäkään ei varsinaisesti ole vyötäröä. Paitsi onpas, kun se siihen tehdään.

Olen kavennuttanut korjausompelijalla pari Kaino-mekkoani vyötäröltä, mutta kainottaret tekevät sen mielellään myös itse. Kun tilaatte mekon verkkokaupasta, kertokaa heille erityistoiveista vaikkapa sähköpostitse. Köyliön kaupassa ostoksensa tekevien mekot muotoillaan odottaessa.

Kavennettu Lehtokielo myötäilee kurveja näin sujuvasti. Minulla ei ole kuvissa muotoilevia alusvaatteita eikä kuvia ole käsitelty.

Lehtokielon kaula-aukko on veneen muotoinen, ja siinä on ohut, säädettävä kuminauha. Luulin kuvien perusteella, että poimutus tekisi pääntiestä raskaan ja epämukavan. Olin väärässä. Lehtokielo on materiaaliltaan 50 %  luomupuuvillaa ja 50 % merinovillaa. Se on kuitenkin ohut, joustava ja todella pehmeä.

Kaino-mekkojen mukana tulee aina hoito- ja säilytysohjeet.  Puuvilla-villaneuleet neuvotaan huoltamaan kuten villaneuleet. Tuuletus käytön jälkeen riittää usein. Tarvittaessa mekko pestään 40 asteessa kirjopesu- tai villaohjelmalla nurin käännettynä. Vaate muotoillaan kevyesti kosteana. Itse kuivaan kaikki Kainot vaakatasossa.

Mekossa on pienet holkkihihat. Koska allini ovat muhkeat ja koska heti kuvanottohetken jälkeen alkoi sataa lunta, kokeilin mekkoa myös neuleen kanssa. Sekä sininen että valkoinen solmittava neuleeni sopivat hyvin.

Kainottaret muuten lupasivat harkita mekon tuomista myöhemmin mallistoon hieman pidemmin hihoin. Olen ensimmäisenä jonossa! Vai meneekö tasapainoinen kokonaisuus hihoista piloille? Luotan, että asia kokeillaan Köyliössä perusteellisesti.

Sininen on vähän ennalta-arvattava ja tylsähkö väri, vaikka onkin kaunis ja useimmille suomalaisille sopiva. Kainottaret tuovat asuihinsa piristystä lenkkihuiveilla, joita he valmistavat mallistoon sopivissa täydentävissä ja kontrastisävyissä.

Minulle he suosittelivat puuterin sävyistä huivia. En olisi itse valinnut sitä, koska väri on lämmin ja suosin viileitä sävyjä. Yllättäen valinta osuikin täysin kohdalleen! Lämminsävyinen huivi tuo kauniisti lämpöä kasvoilleni. Suosittelen.

Asu ei ole täydellinen ilman koruja. Täksi kesäksi kainottaret ovat valmistuttaneet nahasta ja tuohesta tehtyjä koruja, jotka toistavat neulemalliston teemoja: kieloja, pääskyjä ja koripunontaa.

Aidosta suomalaisesta koivuntuohesta valmistetut korvakorut ovat käsittämättömän kevyet ja siksi helpot pitää. Ostin Tuohipääsky-nappikorvikset, koska rakastan pääskysiä, joita mekossanikin on. TuohiMuori on tehnyt korut käsityönä, joten jokainen on vähän erilainen.

Blogiarvonta! Voita itsellesi koivuntuohesta tehdyt Tuohipääsky-korvakorut!

Korvakorut ovat tuohta ja metalliosat nikkelivapaata korumetallia. Arvon yhdet Tuohipääsky-korvakorut niiden kesken, jotka kommentoivat tätä kirjotusta kahden viikon kuluessa (kommentoinnista yksi arpa). Lisäksi kaikki, jotka seuraavat blogiani painamalla tuolla oikeassa yläreunassa pyöreän kuvani alla olevaa punaista painiketta, osallistuvat kahdella arvalla. Ja kolmella arvalla osallistuu jokainen, joka jakaa tämän kirjoituksen Facebookissa tai linkittää sen blogiinsa. Kerro kommentissa, monellako arvalla osallistut. Aika päättyy maanantaina 15.5. klo 18.

Kun voittaja on arvottu musiikkioppilaitoksen rehtorin valvonnassa, ilmoitan voittaneen nimimerkin blogissa ja pyydän voittajaa lähettämään osoitteensa minulle sähköpostitse. Sitä tai nimeään ei siksi tarvitse paljastaa kommenttikentässä. Keksi kuitenkin itsellesi nimimerkki, jotta erotut. Ja tule tiistaina 16.5. blogiini kurkistamaan, oletko voittanut!

Onnea arvontaan!

 

P.s. 2.5.: Onko siis niin, että mekosta tykätään kuin hullu puurosta, mutta korviksia ei halua kukaan? Voin arpoa korvikset vain niille, jotka ilmoittautuvat mukaan arvontaan kommentoimalla. Pelkkä FB-jakaminen ei riitä, vaikka onkin ihanaa, koska minulla ei ole mitään keinoa erottaa teitä toisistanne tai tietää, keitä olette. Olen sentään saanut myös yhden uuden seuraajan. Hänellä onkin tällä hetkellä erittäin vahva kiinnitys palkintoon.

--

Kaino-kauppaan pääset tästä.

--

Päivän kuvat: Kaino-mekot ovat miellyttäviä yllä ja huolettomia käyttää. Huivit ja korut täydentävät asun.

Kommentit (9)

ZapAmi
1/9 | 

Kaino-tuotteet ovat kyllä tosi laadukkaita. Itselläni ei pysynyt mikään huivi aiemmin kaulassa, mutta Kaino-huivi pysyy. Omistan 3-4 vihreää, punaisen, oranssin ja kaksi sinisävyistä huivia. Mekot ovat mulle liian pitkiä, mutta onneksi niitä tehdään myös mittojen mukaan. Osallistun korvisarvontaan😊🙋🏻

Maija
Liittynyt15.10.2015
2/9 | 

Hei ZapAmi, voitit arvonnan, onneksi olkoon! Kertoisitko nimesi ja postiosoitteesi minulle osoitteeseen maijarauha@gmail.com, niin voin lähettää korvikset.

Tuulis
3/9 | 

Kainoja olen katsellut kaiholla useamman kerran, viimeksi olisin halunnut kielo-bomberin. Opiskelijabudjetti ei vaan veny, täytyy toivoa että ensi vuonna olisi jo palkkatulojakin kivasti, niin voisi hemmotella itseään laatuvaatteella. Korviksetkin on oikein ihanat!

Suvi
4/9 | 

Osallistun arvontaan yhdellä arvalla 😊

Nora
5/9 | 

Osallistun ihanien korvisten arvontaan yhdellä arvalla!

Marjaana
6/9 | 

Ihastuin itsekin tuohon Lehtokielo mekkoon ja blogiteksti vain varmisti asian eli huomenna mars Kainon myymälään! Sopii täydellisesti myös työpukeutumiseen esim. Bleiserin kanssa. Osallistun arvontaan yhdellä arvalla.

Annukka
7/9 | 

Mukana! Kaunis Kaino, ja itselle aivan uusi tuttavuus. Kiitos vinkistä.

httpswww.tiptopautobody.ca
8/9 | 

Hienoa, tämä kaikki näyttää hienolta. Olet todella kaunis klassisella tavalla. Hyvää kamaa. Autokorimekaanikkona Kanadassa olen iloinen saadessani olla tämän blogin lukija.

Jurgen Stefan
9/9 | 

Tarvitsetko kiireellistä lainaa velkojen maksamiseen tai osakelainaa liiketoimintasi parantamiseen? Ovatko pankit ja muut rahoituslaitokset hylänneet sinut? Tarvitsetko lainojen yhdistämistä tai asuntolainaa? Älä etsi enää, sillä olemme täällä jättääksemme kaikki taloudelliset ongelmasi taaksemme. Ota meihin yhteyttä sähköpostitse: atlantagroupfinancefirm@gmail.com Whatsapp: +14753078430 Nämä ovat Jurgen Stefan Financial Service. Tarjoamme lainoja kiinnostuneille kohtuullisella 3% korolla. Vaihto on 5 00050 000 000 euroa.

Silloin harmistuin viimeksi. Vastaan Leilan haasteeseen ja kerron, milloin viimeksi…

Ilahduin: Sunnuntaina, kun napsin mahtavia kukkakuvia Ruissalosta yliopiston kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneista. Siellä oli ilahduttavan paljon orkideoja kukassa ja kaunis valo. Kukkien kauneus on minulle lääkettä.

Nauroin: Tällä viikolla ei ole naurattanut, kun puolisoni ei ole naurattanut. Hän on selvästi loman tarpeessa.

Itkin: Keuhkokuumeessa espanjalaisessa hotellihuoneessa joulun aikaan olo oli niin voimaton, että itketti.

Suutuin: Suutuin, kun luin jonkin tosi tyhmän blogikirjoituksen eilen. Suuttumukseni menee kuitenkin niin nopeasti ohi, etten muista aihetta enää. Olin kyllä tosi tulistunut.

Harmistuin: Aamulla seisoin suihkun alla ja olin juuri alkamassa hieroa sampoota hiuksiin, kun veden tulo lakkasi. Olin katsonut urakoitsijan lapusta vesikatkon ajankohdan väärin. Oli pakko mennä likaisella tukalla töihin. Mutta olipa onni, että tarkistin lapun ennen kuin annoin työnjohtajalle palautetta.

Häkellyin: Häkellyn aina, kun joku on yllättäen ystävällinen, haluaa auttaa tai lähestyy puskan takaa. Viime kerrasta on onneksi jo viikkoja.

Kokeilin jotain uutta: Käytin HSL Mobiililippua pari viikkoa sitten.

Urheilin: Toukokuussa kolme vuotta sitten sinä päivänä, kun anoppini siirrettiin saattohoitohuoneeseen. Olimme juuri lähdössä lenkille, kun saimme soiton. Sen jälkeen en ole juossut, ja muuta liikuntaani en pidä urheiluna.

Luin: Tänään Minna Huotilaisen ja Leeni Peltosen uutta kirjaa Tunne aivosi. Nimi on vähän tylsä, mutta sisältö ei.

Söin: Peuramakkaralla höystettyä hapankaali-omenapataa töiden jälkeen. Tähderuokaa, joka löytyi jääkaapista. Peuran oli työkaveri metsästänyt.

Herkuttelin: Kolme tuntia sitten vaniljajäätelöllä, johon sotkin äidin valmistamaa mäkivadelmahilloa ja puolukoita. Mainio yhdistelmä! Herkuttelen joka päivä.

Ostin: Juhlamekon väreihin sopivaa kynsilakkaa viime perjantaina.

Tapasin: Perjantaina mukavan matkabloggarin. Hänen bloginsa nimi on Parasta lähteä nyt.

Päätin: Viikonloppuna, että meille tulee Morris & Co -tapetteja, vaikka talomme onkin valmistunut 1961.

Inspiroiduin: Pari viikkoa sitten, kun kävin tutustumassa upeisiin käsintehtyihin keramiikkalaattoihin. Kylpyhuonesuunnitelmani sai välittömästi uuden suunnan.

Osallistukoon haasteeseen, ken siitä inspiroituu.

--

Päivän kuvat: Ruissalon kasvihuoneista.

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty kävelemään pitkiä matkoja, ja minulla on usein jännekipuja hamstring-syndrooman takia. Niinpä minusta ei tullutkaan maraton- eikä joogamummoa, vaan kukkamummo ja siirtolapuutarhuri. Päivitän blogia harvakseltaan, koska minulla on tällä erää vain vähän sanottavaa muusta kuin puutarhanhoidosta.

Olen Maija Rauha, 65-vuotias ja eläkkeellä. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Siirtolapuutarhapalstallani on oma kanava Instagramissa. Se löytyy nimellä villa_palanen. Kerron siellä mökin ja puutarhan kuulumisia useammin kuin täällä blogissa.

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016