Kirjoitukset avainsanalla sukupolvet

Sain viimein aikaiseksi teettää geenitestin, josta jo vuosi sitten täällä uhosin. Valitsin suomalaisen, terveyteen ja hyvinvointiin keskittyvän testin, koska en ole kiinnostunut sukujuuristani – minulla on paljon tunnettuja sukulaisia, joihin en pidä mitään yhteyttä, enkä tarvitse enempää laiminlyötäviä. Turkulaisen Negenin sijasta tilasin kuitenkin jyväskyläläisen Evogenomin testin. Negenin testi olisi ollut diabeteksen suhteen kattavampi, mutta halusin myös muuta.

Evogenom suhtautuu tietoturvaan huolellisesti. Se ei esimerkiksi analysoi geneettistä dataa tietokoneella, joka on kytkettynä internetiin. Dataa ei säilytetä netissä eikä sitä saa käyttöönsä verkon kautta, ellei erityisesti pyydä. Tulokset postitettiin minulle muistitikulla, jonka salasana koostui tekstiviestillä lähetetystä osasta ja osasta, joka oli merkitty muistitikkuun.

Datani on todennäköisesti nyt jo hävitetty, sillä yhtiö lupaa tuhota sen, kun tulokset on lähetetty tilaajalle. Uskon, että yhtiö myös tekee niin kuin lupaa eikä esimerkiksi myy tietojani salaa jonnekin. Hävittäminen tarkoittaa, etten myöskään voi myöhemmin teettää datasta mitään muuta kuin minkä nyt tilasin.

Geenien vaikutus siihen, mikä vaihtoehto toteutuu, on arviolta 20-50 prosenttia.

Evogenom kävi läpi perimäni noin kolmesta miljardista emäsparista vähän yli 700 000 muunnosta, ja  tulkitsi tulokset tämänhetkisen tutkimusnäytön valossa. Tulkinta kertoo tietenkin enemmän mahdollisuuksista kuin todellisesta tilanteesta. Geenien vaikutus siihen, mikä vaihtoehto toteutuu, on arviolta vain 20-50 prosenttia. Loppu on ympäristön vaikutusta ja omien valintojen tulosta.

Monen mielestä geenitestin teettäminen on turhaa, koska ilman testiäkin tiedetään, miten pitäisi elää, jos haluaa välttyä sairauksilta. Sama resepti suojaa niin diabetekseltä, sydän- ja verisuonitaudeilta kuin muistisairauksiltakin. Kun pitää itsensä normaalipainoisena, syö terveellisesti, liikkuu suositusten mukaan, välttää stressiä ja nukkuu hyvin, on tehnyt sen, mikä tehtävissä on.

Mutta kun minä nyt vain olen utelias. Haluan tietää, mihin suuntaan geenit kallistavat vaakaa.

Osa raportin tuloksista on tyyppiä kyllä/ei. Eli minulla joko on tietyn ominaisuuden aiheuttava geneettinen muunnos tai sitä ei ole. Osa vastauksista sisältää tiedon siitä, miten vahvasti geenit viittaavat tiettyyn suuntaan.  Asteita on silloin yleensä kolme.

Geenitieto voi olla myös ristiriitaista. Minulla on esimerkiksi geneettinen tekijä, joka tekee minusta alttiin painonnousulle. Ne, joilla on tämä geenimuoto, ovat keskimäärin lihavampia kuin muut. Toisaalta eräs toinen geneettinen tekijä on minulla siinä muodossa, että en ole poikkeuksellisen altis painonnousulle. Kumpaa nyt sitten olen? Vaaka näyttää tämän selvemmin kuin geenitesti.  Painoani selittää myös se, että minulta puuttuu muuan painonnousulta suojaava geneettinen tekijä.

Geenitesti kertoi terveydestäni muun muassa seuraavaa:

  • Vastustuskyky: Keskiverto.
  • Allergiat: Kohonnut perinnöllinen alttius siitepölyallergialle. Tämä ei ollut uutinen, koska olen voimakkaasti leppä- ja koivuallerginen. Maapähkinäallergiaan minulla ei ole alttiutta.
  • Addiktiot: En ole erityisen herkkä kehittämään riippuvuuksia. Minulla ei ole geneettistä alttiutta edes alkoholismiin, vaikka saan viinaksista tavallista enemmän iloa. Kyllä vain, minulla tosiaan on miellyttävät nousuhumalat. Se johtuu siis geeneistä.
  • Metabolinen oireyhtymä: Ei kohonnutta perinnöllistä riskiä.
  • Verenpaine: Suola ja unenpuute nostavat verenpainettani tavanomaista enemmän. Jos siis haluan verenpaineeni kuriin, suolan vähentäminen ja pidemmät yöunet ovat osa ratkaisua.
  • Lääkkeiden metabolia: Kaikki muut tutkitut lääkevasteet olivat normaalit paitsi yksi. Entsyymi CYP1A2 pilkkoo maksassa muun muassa kahvin vaikuttavaa ainetta kofeiinia, verenohennuslääke varfariinia, rintasyövän hoidossa käytettävää tamoksifeeniä ja monia psyykenlääkkeitä. Minulla on siitä nopeasti toimiva muoto, joten nuo aineet poistuvat kehostani tavallista ripeämmin.

Olinkin ihmetellyt, mitä muut ihmiset oikein saavat kahvista. En juo sitä ollenkaan, koska en ole koskaan kokenut sen hyviä vaikutuksia. Kofeiini nähtävästi poistuu elimistöstäni niin nopeasti, etten ehdi piristyä. Luin muualta, että myös melatoniini pilkkoutuu pääasiassa CYP1A2:n kautta, mikä voi selittää sen, etten aina ehdi nukahtaa ennen kuin melatoniinin vaikutus jo päättyy.

Diabetesriskiin sisältyi yllätys

Lisäsin testipalettiin erityisen diabetesosion, koska olen hieman huolissani sairastumisriskistäni. Tästä testin osasta löytyikin tulosten ainoa varsinainen yllätys: minulla on tavallista korkeampi riski saada tyypin 1 diabetes. Minä ja sukulaiseni kuulumme nähtävästi niihin yhdeksään suomalaiseen kymmenestä, joilla on nämä geenit, mutta ne eivät ole aktivoituneet. En tiedä suvustani ketään, jolla olisi tämä sairaus. (Täsmennys: 1. tyypin diabetekselle altistavaa perimää ei tietenkään ole 90 prosentilla suomalaista. Mutta niistä, joilla se perimä on, 90 prosenttia ei silti sairastu.)

Mitä tyypin 2 diabetekseen tulee, myös sen suhteen riskini on selvästi tavallista suurempi. Minulta tutkittiin kaikkiaan neljä eri geenitekijää, ja niistä kolmesta sain tulokseksi kohonneen riskin. Tuloksissa ei otettu mitään kantaa siihen, miten tämä olisi tulkittava, mutta itse ajattelen niin, että kyllä kolme neljästä on jo aika vahva näyttö kuulumisesta riskiryhmään.

Diabetekselle altistavia geenejä on paljon enemmänkin, mutta tutkimustiedon mukaan juuri nuo yleisimmät, jotka minultakin tutkittiin, selittävät valtaosan diabetestapauksista yhdessä elämäntapojen ja ympäristövaikutusten kanssa.

Nyt sitten tiedän. Miten tästä eteenpäin?

Tärkeimmiksi toimintaani ohjaaviksi tuloksiksi saattavat osoittautua verenpaineeseen liittyvät. Syön mielestäni jo nyt muuten aika terveellisesti, mutta suolan käyttöä olisi mahdollista vähentää. Riittävän unensaannin turvaamiseksi voi myös olla vielä jotakin pientä tehtävissä. 

Geenitesti kertoi paljon kiinnostavaa esimerkiksi liikuntaan ja ravintoon liittyvistä, osittain geneettisesti määräytyvistä asioista. Palaan niihin ensi viikolla.

--

Päivän kuvat: Päivänsini, koreatörmäkukka ja syyssädekukka.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Viitisen vuotta sitten bloggarit paistoivat banaanilettuja sellaisessa hurmoksessa, että kuvittelin heidän itse keksineen ne. Sisustusbloggarit asettelivat ne parhaille lautasilleen, ruokabloggarit tuunasivat kaurahiutaleilla ja kanelilla, ja fitnessbloggarit ihastelivat niiden proteiinipitoisuutta ja gluteenittomuutta. Kuvissa ne olivat aina paksuja, kuohkeita ja täydellisiä.

Itse kokeilin banaanilettuja ensimmäisen kerran vasta viime kesänä Alku-dieettini yhteydessä. Ymmärsin heti, miksi ruuasta on lyöty niin suurta rumpua. Letuthan olivat uskomattoman vaikeita valmistaa, paloivat helposti pohjaan ja maistuivat järkyttävän pahoilta! Jos ne saa onnistumaan, on syytäkin ottaa välittömästi valokuva. Kyseessä on ehdottomasti blogipostauksen arvoinen uroteko.

Niin ajattelin, koska tein kaikki aloittelevan banaaniletunpaistajan virheet. Kuvittelin, että letut voisi paistaa tavallisella paistinpannulla, mutta niistä tulikin epämääräisiä, palaneita kasoja. Voin kertoa, ettei palanut banaani-kananmunaseos yllä herkkuruokien kärkilistoille.

Opin, että banaaniletut onnistuvat parhaiten perinteisellä pikkulettujen pannulla, joka antaa letuille säännöllisen muodon. Lettupannun koloon voi kaataa taikinaa sen verran paksuksi kerrokseksi, että letun pysyy kääntämään. Letut ovat nimittäin tosi hauraita. Eikä pannu missään tapauksessa saa olla kovin kuuma, jotta taikina ei kärähdä ennen kypsymistään.

Minun äitini on tuskin vieläkään kuullut banaaniletuista, mutta anoppini paistoi niitä jo 1960-luvulla Ghanassa!

Tarjosin lettuja urheasti aamiaispöydässä. ”Tämähän on tuttu maku! Tällaisia letut minun lapsuudessani olivat”, ihasteli puoliso.

Olin äimän käkenä. Minun äitini ole varmaan vieläkään kuullut banaaniletuista, ja puolisoni äiti siis paistoi niitä jo 1960-luvulla. Mitä, mitä!

Asialla on mitä luonnollisin selitys. Puolisoni perhe vietti lähes koko 1960-luvun läntisessä Afrikassa Ghanassa, jossa tuleva appeni auttoi siirtomaavallasta vapautunutta maata kehittämään ruokahuoltoaan. Ilmasto oli trooppinen, ja kaikki tuore ruoka pilaantui nopeasti. Esimerkiksi tuoretta maitoa oli vain harvoin saatavana.

Siinä, missä minä maitotilallisen tyttärenä nautin Suomessa maitoon tehdyistä pläteistä mäkivadelmahillon kera, anoppini valmisti (tai valmistutti) lapsilleen letut banaaneista ja kananmunista. Banaaneja oli aina myynnissä, ja kananmunia saattoi kuulemma löytää pihalta pensaiden alta. Kanat juoksivat pihoilla vapaina. Jos kananmunia ei ollut, banaaniviipaleet vain paistettiin pannulla ja syötiin kanelin kanssa.

En tosiasiassa tiedä, millä reseptillä banaaniletut edesmenneen anoppini keittiössä tehtiin. Eihän pikkupoika tuollaiseen kiinnitä huomiota, eikä anopilta voi enää kysyä. Minulla on hänen reseptivihkonsa, mutten nopealla selailulla löytänyt sieltä banaanilettuja. Anoppi oli koulutukseltaan kotitalousopettaja, joten eipä hän tähän ruokalajiin ohjetta tarvinnut.

Eikä ruoka tietenkään välttämättä ole alkuperältään afrikkalainen, vaikka sitä siellä valmistettiin. Länsiafrikkalaiseen perinteeseen eivät ylipäätään kuulu jälkiruuat, joten ehkäpä kyseessä oli kansainvälisen ekspattiyhteisön kehitelmä tai Intian suunnalta saapunut oivallus. Joka tapauksessa on selvää, etteivät banaanilettuja keksineet suomalaiset tai minkään muunkaan maan bloggarit. Eikä se myöskään ole 2000-luvun tuote, vaan paljon vanhempaa perua.

Minulle riittää lettureseptin autenttisuuden takeeksi puolisoni lausunto, että maku on Ghanasta tuttu. 

Banaanilettuihin tulee 4 kananmunaa, 2 kypsää banaania ja 1 rkl vehnäjauhoja. Kaikki aineet sekoitetaan sauvasekoittimella massaksi, josta paistetaan paksuja lettuja pikkulettupannussa. Käytin paistamiseen voita, jota lisäsin pannulle joka letun jälkeen. Ilman jauhoja ruuasta tulee gluteeniton, mutta letut murtuvat helpommin käännettäessä.

Letut nautitaan marjojen kanssa. Annoksesta riittää kahdelle.

Hyvää ruokahalua!

--

Päivän kuvat: Banaanilettuja.

P.S. Tiesitkö muuten, että banana pancake tarkoittaa slangisanana aamuseksiä? Googlaa, jos et usko.

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty kävelemään pitkiä matkoja, ja minulla on usein jännekipuja hamstring-syndrooman takia. Niinpä minusta ei tullutkaan maraton- eikä joogamummoa, vaan kukkamummo ja siirtolapuutarhuri. Päivitän blogia harvakseltaan, koska minulla on tällä erää vain vähän sanottavaa muusta kuin puutarhanhoidosta.

Olen Maija Rauha, 65-vuotias ja eläkkeellä. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Siirtolapuutarhapalstallani on oma kanava Instagramissa. Se löytyy nimellä villa_palanen. Kerron siellä mökin ja puutarhan kuulumisia useammin kuin täällä blogissa.

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016