Pilatesrulla on kuulemma joulun suosikkilahja. En ihmettele yhtään, onhan sillä kaikki helpon lahjan tunnusmerkit. Pötkylä on helppo ostaa, sitä ei ole vielä ihan jokaisella, yksi koko sopii kaikille ja lahja liittyy liikuntaan. Onhan se niin hienoa lahjoittaa rakkailleen hyvää oloa ja kehon hyvinvointia.
Paitsi että pilatesrullalla eli foamrollerilla saa kyllä itsensä kipeäksi nopeammin kuin ehkä millään muulla välineellä. Ei tarvita kuin muutama kunnon pyöräytys pitkin reiden ulkosyrjää, niin herkimmiltä yöunet menivätkin sitten siinä. Veikkaan, että väline kerää useimmissa kodeissa pölyä ennen kuin arvaammekaan.
Ja rullia on toki ainakin kahta pituutta ja useita kovuusasteita, joten ei se yksi koko välttämättä ole jokaiselle oikea. Pehmeimmät on tarkoitettu pilateksen apuvälineiksi, kovimmat pehmittämään lihaskimppujen kudoksia. Nystyräpintaisten rullien ideana on parempi pureutuminen lihasten ja lihaskalvojen kipeisiin kohtiin, joita tässä yhteydessä kutsutaan triggerpisteiksi.
En osaa sanoa, miten rullaa pilateksessa käytetään enkä ole ollut ryhmäliikuntatunneilla, joita foamrollerin ympärille myöskin on kehitetty. Olen kuullut, että jälkimmäiset ovat aika rankkoja, ja uskon sen kyllä. Itse hankin pilatesrullan viime syksynä osteopaatin neuvosta.
Rintakehän venyttämiseen foamroller sopii erinomaisen hyvin.
Myynnissä on eniten lyhyitä rullia, joilla sanotaan olevan helppoa pehmitellä tarkasti juuri haluamiaan lihaksia ja lihaskalvoja. Minulla on kuitenkin monipuolisempi pitkä, keskikova rulla. Osteopaatti neuvoi asettumaan rullan päälle selälleen niin, että koko selkäranka lepää rullan päällä. Olkapäät ja kädet laskeutuvat sivuille alas, jolloin rintakehä venyy tehokkaasti ja nautinnollisesti. Tähän tarkoitukseen pitkä foamroller sopii erinomaisen hyvin. Lyhyellä tämä asento ei onnistukaan.
Olen myös rullaillut kipeitä reisiäni sekä edestä että sivulta. Oikean asennon ja tekniikan tajuaminen vaati kaksi osteopaatin ohjauskertaa. Netistä löytyy kuitenkin helposti kuvia ja videoita, joiden avulla minäkin olisin voinut tarkistaa oikeat otteet, jos olisin hoksannut.
Rullaus ei onnistu, jos olkapäät tai ranteet ovat kovin kipeät, koska vartaloa kannatellaan rullatessa käsien varassa. Ei tosiaan kannata aluksi rullata pitkään samaa kohtaa, eikä koskaan luiden tai nivelten päältä. Tätä herkkua pitää annostella varovasti.
Koin kyllä saavani rullailusta apua etenkin etureisien kipuihin - nehän eivät ole johtuneet jänneongelmista eivätkä hermopinteistä, kuten takareisikipuni. Ranne- ja olkapääongelmien takia rullan käyttö ei ole jäänyt osaksi päivittäistä rutiiniani. Käytän nykyään sitä pelkästään rintakehän avaamiseen, vaikka se on koko ajan käden ulottuvilla.
Tässäkin lajissa on tärkeää, että tietää, mitä tekee.
Pilatesrullatreenin sanotaan pehmittelevän ja avaavan lihaskalvoja eli faskioita. Lihasten kipeytyminen johtuu tämän teorian mukaan siitä, että faskioissa on runsaasti tuntohermopäätteitä, eli kipeitä ovatkin lihaskalvot eivätkä lihakset. Enpä sitten tiedä - joku fysiatri kirjoitti jossakin, ettei faskioita oikeasti voi avata muuten kuin veitsellä leikkaussalissa. Ovat sen verran sitkasta kudosta. Minullehan tuo faskiotomia tehtiin kesällä jänneleikkauksen yhteydessä.
Niin, että tarpeellinen vai turhake? Sanoisin kyllä, että tarpeellinen, mutta sen verran vaativa väline, että vain sitkeimmät käyttävät sitä vielä ensi jouluna. Tässäkin lajissa on tärkeää, että tietää, mitä tekee.
Lahjan saajalla tulisi olla joko pilatesharrastus tai lihashuollon tarvetta sekä aikaa ja halua tehdä sitä. Lisäksi tarvitaan kärsivällisyyttä ottaa selvää oikeista otteista. Pelkkä foamroller ei kenenkään hyvinvointia lisää.
--
Päivän kuvat: Amarylliksiä.
Olin takavuosina ripsakka kävelijä. Vaikka olen nyt paremmassa lihaskunnossa, askeleeni ovat lyhentyneet. Tätä ihmetellessäni joku siteerasi tutkimustulosta, jonka mukaan hidastuva kävelyvauhti ennustaa lähestyvää kuolemaa. Muistui vaan mieleen ...
Tuo on kyllä ihan totta, että kävelyvauhdista pystytään ennustamaan jäljellä oleva elinikää, erityisesti yli 75-vuotiailla. Tässä on siitä artikkeli:
http://www.tekniikkatalous.fi/tiede/2011-01-05/Nopea-k%C3%A4velij%C3%A4-el%C3%A4%C3%A4-vanhaksi-3299129.html
Tämähän tarkoittaa, että sillä nuorena vanhaksi rupeavalla ei suinkaan ole kymmeniä vuosia jäljellä vanhana olemista (kuten kolumnisti väitti), koska hän kuolee muita nuorempana. 65-vuotiaista jo 18 prosenttia on kuollut. On ihmsiä, joiden pitääkin aloittaa aikaisin, jos aikovat ehtiä olla vanhoja ennen kuolemaansa.
Minulla oli tästä kappale kirjoitettuna, mutta karsin sen lopulta pois, kun teksti oli jo muutenkin pitkä.
Olipas mielenkiintoinen juttu ja mielenkiintoiset linkit myös. Itse en pidä vanhenemista mitenkään suurena ongelmana, sehän tulee meille kaikille kuten kuolemakin. Jompi kumpi ehtii ensin. Kehon rappeutuminenkin on tosiasia jonka kanssa pitää tulla toimeen. Pitäisikö vielä ruveta mittaamaan kävelynopeutta, verenpaineen ja vyötärön ympäryksen lisäksi...?
Niin no, kannattaako mittailla vai ei riippuu siitä, haluaako tietää vai ei. Jotkut meistä haluavat elää loppuun asti sillä oletuksella, että elävät ikuisesti. Toiset taas elävät kuin viimeistä päivää. Jos perusoletus on, että voi huomenna kuolla (itse kallistun siihen suuntaan), mittailu on turhaa. Jos taas haluaa suunnitella 105-vuotispäivänsäkin etukäteen, on tietysti hyvä tietää, viettääkö niitä kahdella jalalla vai arkussa ;).
Hyvä kirjoitus Maija !
Nuorilla on ihmeelliset kuvitelmat vanhenemisesta. Kun ei ole kokemusta ei voi tietää. Katsotaan sitä mikä näkyy ja kuitenkin kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää.
Ikä on korvien välissä, jotkut ovat jo syntyessään "vanhoja". Naiviuutta katsotaan monta kertaa negatiivisesti, mutta lapsenomainen mieli ja positiivisuus pitävät nuorekkaina ja vilpitön asenne.
Skrempat ovat sitten se toinen juttu, ei kaikki todellakaan pysty kiipeämään Himalajalle, onhan se toki hienoa niille joilta se onnistuu. Hyvä jos itse pääsee edes kyykistymään. Itse ainakin suuren määrän skremppoja omaavana ja joka päivä särkyjä potevana, asenteeni on, että jos pystyy, niin niitä ei näytetä niitten kanssa vaan täytyy elää. Ja hymyillään !
Hei, toki on kyse siitäkin, miten 'vanhuus' ja 'vanha' määritellään eli mitä niillä tarkoitetaan. Fyysisesti vanhuus ei ole ns. korvien välissä vaan kehon eri prosesseissa, mutta siihen suhtautuminen on kiinni myös omasta asenteesta (ja tietysti myös ympäröivästä kulttuurista). Ihmisillä on syntyessään esim. erilaisia temperamentteja, mutta kukaan ei ole syntyessään 'vanha'. On vain erilaisia tapoja olla olemassa ja jäsentää maailmaa, jotka määräytyvät yksilöiden taipumuksista ja ympäristön mahdollisuuksista. Samaan tapaan positiivisuutta ei voi pitää nuoruuden ominaisuutena. Kunpa voisimme hyväksyä itsemme ja toistemme erilaisuuden! Hymyillen!
Hyvä kirjoitus ajankohtaiseen keskusteluun, jota tulee käydä etteivät näkökannat yksipuolistu. Vanhenemisen tutkimuksessa samoja asioita käsitellään esim. termeillä kolmas, neljäs ja viides ikä. Ymmärretäänkö 'vanhuus' nykyään vain lääketieteellis-terveydellisessä viitekehyksessä raihnaistumisena vai onko se muutakin? Kollegani, tutkija Marja Saarenheimo kirjoittaa: "Aktiivinen ikääntyminen ymmärretään vielä nykyäänkin jonkinlaisena modernina vastavoimana luopumisen ja menetysten sävyttämälle "perinteiselle" vanhuuskuvalle. Mutta eikö siitä itsestään ole jo tullut melko perinteinen ja hyvinkin hallitseva tapa jäsentää ikääntymistä? Olisiko aika siirtyä eteenpäin?" (Koko artikkeli: http://bit.ly/2aHDAQs) T. Minna Pietilä
Linkki vie mainioon ja ajatuksia selkiinnyttävään artikkeliin, kiitos siitä, Minna! Senior coolness olkoon tavoitteemme!