Villa Palasen tunnistaa syyskesällä ja syksyllä tuulessa huojuvista korkeista kosmoskukista ja värikkäistä tsinnioista, jotka näkyvät kauas hiekkatielle.  Juuri niin olen sen halunnut. Siirtolapuutarha on kaupungin virkistysaluetta ja ohikulkijoilla tulee olla vapaa näkyvyys etupihan istutuksiin. Tuumasin, että tarjotaanpa sitten silmänruokaa ihan koko rahalla, ja raivasin lähes koko (hiekkatieltä katsoen) oikeanpuoleisen etupihan isoksi kukkapenkiksi. Kutsun sitä kukkapelloksi, vaikka se tietysti on pelloksi mitätön. 

Alun perin ajattelin alueen keskelle ruusupenkkiä isokukkaisille ja tertturuusuille, sellaisille kuin Peace ja Koko Loko. Ne olisivat kuitenkin tarvinneet savimaassa alleen 10-20 sentin paksuisen salaojituksen sepelistä, ja kun juurakon jalonnuskohdan lisäksi pitäisi jäädä 20-30 cm mullan pinnan alle niin isututuskuopan syvyys olisi lähennellyt metriä. Sellaisen kaivaminen käsivoimin olisi ollut yhtä tuskaa ja lisäksi hengenvaarallista, koska juuri siinä kohtaa kulkee sähkökaapeli.

Pelasin nimittäin varman päälle ja tilasin sähkölaitokselta kaapelinäytön, kun kukaan ei tuntunut tietävän, mistä kohden sähkö on mökkiin johdettu. Kaapeli kulkee diagonaalisesti juuri tämän oikeanpuoleisen etupihan halki, eikä alueelle sen takia saisi istuttaa mitään syväjuurista.

Tässä olen jo perannut edellisen siirtolapuutarhurin mansikkamaan, joten ihan tästä ei lähdetty liikkeelle, mutta melken.

Lavakaulusten ympärystä ja välit oli katettu sepelillä, joka ei estänyt rikkaruohoja ja ruohoa kasvamasta koko alueella laatikot mukaanlukien. Aloin inhota lavakauluksia syvästi, kun katselin tätä kesän ajan.

Tsinniat, kesäpäivänhatut ja punakosmokset kasvoivat ensimmäisenä Palas-kesänä lavakauluksissa mansikoiden seassa.

Ensimmäinen kausi: Lavakauluksia ja villiintyneitä perennoja

Lähinnä hiekkatietä ja pensasaitaa oli alun perin pitkä, laudoilla rajattu kukkapenkki. Siinä kasvoi siperiankurjenmiekkoja, tarha-alpeja ja syysastereita, jotka olivat jyränneet lähes kaikki muut mahdolliset perennat alleen. Lisäksi alueella oli kolmen lavakauluksen kokoinen mansikkamaa.

Alkajaisiksi kitkin kukkapenkin ja lavakaulukset. Poistin kukkapenkistä pienen kellokukkaesiintymän sekä ukontulikukan, jota en osannut arvostaa. Nyt jo tiedän, että tuo kaksivuotinen, itsekylväytyvä rohtokasvi kuuluu siirtolapuutarhan peruslajeihin, enkä enää suhtaudu siihen yhtä jyrkästi.

Lisäsin lavakauluksiin reilusti multaa. Poistin muutaman kituvan mansikan ja istutin tilalle esikasvattamiani Candy Stripe- ja Xanthos -punakosmoksia, Sunbow Mixed -tsinnioita sekä Cherry Brandy - ja Maya -kesäpäivänhattuja. En ollut tuolloin vielä kovin valikoiva lajikkeiden suhteen, koska mökin remontti vei päähuomioni. Havaitsin kuitenkin kesän mittaan, että korkeat Candy Stripet huojuivat hauskasti tuulessa. Tätä ajatusta sitten myöhemmin kehittelin pidemmälle.

Suunnittelin silti, että kokoan alueelle vähitellen ihan perinteisen kukkapenkin. Sen kulmakiviksi istutin syksyllä syyshortensia Wim’s Redin ja pallohortensia Annabellen. Annabelle kuitenkin paleltui kuoliaaksi Palasen ensimmäisenä talvena, joka alkoi kovilla pakkasilla maan ollessa lumeton. Wim’s Redin siirsin tänä keväänä paremmalle paikalle, koska se jäi kukkapellossa muiden taakse.

Lavakaulusten mansikat tuottivat yllättävän hyvän sadon. Päätin siitä huolimatta kohdella niitä jatkossa koristekasveina ja ostaa mansikkani edelleen torilta. Halusin keskittyä kukkiin.

Tässä olen jo poistanut kukkapenkin laidat ja lavakaulukset. Keltainen katkoviiva osoittaa sähkökaapelin paikan.

Kukkapellon ensimmäinen versio istutettuna: kesäpäivänhatut vasemmassa alakulmassa, punakosmokset keskellä ja tsinniat oikealla. Vasemmalla mangoldia ja lehtikaalia. Taakse tulivat vielä daaliat. Multakasat näyttävät, minne istutin kaksi hunajamarjapensasta.

Daaliat ovat jo nupulla ja kosmokset aloittelevat kukintaansa. Istutin penkkiin myös yhden Milkmaid-krassin, kun tilaa näytti olevan.

Siperiankurjenmiekat, kerrottu akileija, tarha-alpit ja palavarakkaus ovat kukkapellon alkuperäiskasveja.

Kukkapelto ensimmäisenä kesänä. Mukana myös muutama kiinanasteri Chrisantella Lotos Flower.

Daaliat menestyivät loistavasti kesäkukkapellon takaosassa, mutta ongelmana oli, ettei niitä nähnyt kukaan.

Toinen kausi: Ihana Apricotta ja rehevät daaliat

Toisen puutarhakauden alkajaisiksi iskin rautakankeni lavakauluksiin, jotka annoin eteenpäin uusille omistajille. Romutin myös kukkapenkin lautakehikon. Lapioin rikkaruohot ja ruohokasvit juurineen kompostiin ja yhdistin alueen isoksi kukkapenkiksi. Kärräsin uusien kukkien kasvualustaksi valtaosan levänneen lehtikompostorin sisällöstä. Teettämäni viljavuustutkimuksen takia tiesin, että Palasen oma multa on erittäin ravinteikasta, joten ostomultaa en juurikaan käyttänyt.

Perennapenkin kasvit saivat olla muuten niillä sijoillaan, mutta syysasteria kitkin pois. Mansikoiden parhaimmistoa käytin laajennetun kukkapenkin reunuskasveina. Lisäksi aloin toteuttaa visiotani korkeasta, runsaasta kesäkukkapenkistä. Esikasvatin kaikki kesäkukkien taimet itse, kuten aina.

Kauden tsinniat olivat samaa pienikukkaista, mutta värikästä Sunbow Mixed -sekoitusta kuin edellisenä vuonna. Punakosmoksista valitsin ihanan Apricottan. Kesäpäivänhatuista kylvin Saharaa ja muutaman Cherry Brandyn.  Jätin taimien karaisemisen väliin työkiireiden takia, joten kosmokset ja tsinniat lakosivat ensimmäisestä tuulenviristä ja kesäpäivänhatut melkein paloivat karrelle. Kaikki kuitenkin tokenivat, ja pellosta tuli varsin komea. Taimia käytin kaikkiaan 36.

Otin myös daaliat osaksi kukkapeltoa. Lähekkäin istutetut kosmokset ja daaliat tukivat toisiaan, joten niitä ei tarvinnut tukea erikseen juuri lainkaan. Daalioiden upea kukinta jäi kuitenkin suurelta osin muiden kukkien taakse katseilta piiloon. Niiden oikea paikka olisi ollut kosmosten edessä.

Lisäksi kukkapenkissä oli pieni hyötykasviosio, jossa kasvoi lehtikaalia, mangoldia ja minttua. Eikä siinä vielä kaikki: kokeilin ensi kertaa myös paljasjuurisina myytävien perennojen kasvatusta. Osa niistä menestyi, joten kitkettyjen syysastereiden paikalla komeili nyt muutamia saksalaisperäisiä väriminttuja ja syyshohdekukkia. 

Seuraavana vuonna istutin taimet symmetrisesti keskikäytävän ympärille.

Matalat leijonankidat reunustivat kesäkukkapeltoa kahdelta sivulta.

Syysasterit alkavat kukkia vasta, kun melkein kaikki muut penkin kukat ovat kuihtuneet.

Kolmas kausi: Leijonankidat veivät sydämeni

Kolmantena kautena eli viime kesänä oli entistä selvempää, että tämä on korkeiden, värikkäiden kukkien penkki. Siirsin matalat ja hennot akileijat toisaalle ja toin niiden paikalle keltaisia päivänliljoja sisääntulopenkistä. Värimintut olivat alkaneet levitä mukavasti, ja niiden viereen istutin muutamia kaunopunahatun taimia. Ne eivät vielä sanottavasti kukkineet.

Kukkapelto ei ole kukkapelto ilman korkeita punakosmoksia. Kylvin vaihtelun vuoksi kerrottua vaaleanpunaista lajiketta nimeltä Double Click Rose Bonbon. Kun kuitenkin Apricottan siemeniä oli vielä muutamia jäljellä, laitoin nekin multaan. Kerrotun ja yksinkertaisen lajikkeen yhdistelmä ei ehkä ollut paras mahdollinen ja väreistäkin toinen oli viileä ja toinen lämmin, mutta pelto oli silti ihan ok. Rose Bonbonin kukista osa oli kuin taitavaa origamia, osa muuten vain kerrottuja. 

Halusin nähdä, miltä koreatörmäkukat näyttävät tässä seurassa, joten kylvin esikasvatukseen lajiketta Salmon Queen. Kukat olivat kauniita, mutta ne jäivät rotevien kosmosten seurassa korkeintaan perintöprinsessoiksi. Ne eivät myöskään olleet korkeampia kuin kosmokset, vaikka olin luullut niin.

Tsinniaksi valitsin lajikkeen Queeny Lime Red.  Se ei menestynyt järin hyvin. Isot punakosmokset etuilivat ja lisäksi lajike oli lehtokotiloiden mielestä erityisen maukas.  

Kokeilin ensi kertaa leijonankitojen kasvatusta, koska olin nähnyt kuvia suloisista, matalista Twinny-lajikkeista. Kylvin vaaleanpunaista Apple Blossomia ja aprikoosin väristä Peachia. Ne aloittivat kukinnan ennen juhannusta ja kukkivat pakkasiin asti. Todellakin jatkoon! 

Yksivuotisten kukkien taimia kertyi kukkapeltoon kaikkiaan 63. Koska daaliat olivat nyt muualla, tilaa oli myös sekalaiselle liljaseurakunnalle sekä muutamalle kiinananasterille lajiketta Chamois Turm. Se on mielestäni hienoin pionimainen kiinanasteri. Liljat olivat peräisin Lidlin laarista, eikä niiden nimiä kerrottu pussin kyljessä. Mitä lie kuningasliljan tapaisia.

Syyshohdekukat ja punakosmokset muodostavat hauskan yhdistelmän.

Puna- ja valkohatut jäivät jumiin kukkapellon keskelle, kun niiden molemmin puolin sattui roteva punakosmos.

Alkukesän tilanne, kun valkoinen punakosmos Purity ei vielä kuki täysillä.

Narsissitupakka on ihan ok, mutta jää todennäköisesti yhden kesän kokeiluksi.

Punakosmos Purity keikkuu jo kukkapellossa ylinnä.

Purppurapipo. Tähän mennessä jokainen kukinto on ollut eri punaisen sävyä, mutta muutamia kukintoja on vielä avautumatta.

Neljäs kausi: Pienin askelin kohti perennapenkkiä

Tänä vuonna tavoittelin kukkapellossa lohenpunaisen ja valkoisen väriyhdistelmää. Lohenpunainen onnistuikin, sillä Benary’s Giant Salmon Rose on isoin ja hienoin tsinnia, minkä tiedän, ja se näkyy kauas.  Valkoisen kanssa kävi kuitenkin vähän köpelösti, minkä seurauksena penkki oli aluksi ehkä hieman epätasapainoinen.

Päälajikkeeksi aikomani punakosmos Hummingbird White ei nimittäin itänyt ollenkaan, kun taas ihan muuten vaan kylvämäni Cupcake Blush teki suuren määrän tukevia taimia. Kylvin hätäpäissäni lisäksi valkoista Purityä. Purityt olivat istutushetkellä hentoja ja niitä oli vähemmän, joten Cupcakella oli pitkään penkissä vahva ylivoima. Takamatkalta lähtenyt Purity on kuitekin voimakas lajike ja pärjää nyt jo ihan hyvin.

Penkin takalaitaan istutin kolme narsissitupakkaa Only the Lonely. Odotin todella korkeaa ja kookasta kasvia, mutta  lajike onkin narsissitupakaksi tosi matala ja lisäksi tupakan kukinta-aika on kosmoksiin verrattuna lyhyt. Tämä jäi varmaankin kertakokeiluksi.

Kaikkiaan istutin tälle alueelle keväällä noin 60 siementainta ja lisäksi viisi punatähkän ja viisi tuoksugladioluksen mukulaa. Gladiolukset eivät jostakin syystä kukkineet ollenkaan ja punatähkät jäivät pahasti  kosmosten varjoon.

Perennoista puheen ollen punahatut voivat hyvin ja kukkivat runsaasti.  Jos olisin tiennyt, että valkohatut ovat matalampia kuin punahatut, olisin istuttanut ne eri päin. Ensi keväänä pääsen siirtämään tähän penkkiin neljä hyvää punahattu Magnuksen siementainta, jotka ovat nyt kasvamassa toisaalla. Myllään muutkin hatut sitten silloin sopivampaan asetelmaan.

Pellon etuosassa on parhaillaan kukassa muutama siemenestä kasvatettu purppurapipo Sensation, joista olen ylpeä. Pipoja näkee usein englantilaisten puutarhojen perennapenkeissä, mutta Suomessa ne eivät välttämättä talvehdi. Aion kuitenkin kokeilla.

Kylvin keväällä myös kirahvikukkaa, joka on koreatörmäkukan tapainen, erittäin korkea perenna. Taimia tuli neljä ja ne ovat nyt kukkapellon takaosassa, mutta eivät vielä kuki. Punalatvaakin harkitsen, mutta en ole vielä saanut sen siemeniä itämään.

Penkin etuosan vanhat perinneperennat aion nostaa ylös ja istuttaa uudelleen mahdollisesti jo ensi keväänä. Ehkä nekin siitä vielä virkistyvät, sillä olen nähnyt muualla Peltolassa, miten korkeiksi ja komeiksi ne voivat hyvissä olosuhteissa kohota.  

Penkin takaosa säilynee silti kesäkukkapeltona vielä pitkään, koska kesäkukat kukkivat keskimäärin pidempään kuin perennat. Tsinniat voi ehkä korvata päivänhatuilla, mutta mikä perenna antaisi saman vaikutelman kuin punakosmos? Ei tule heti mieleen.

Yhteenvetona voisi kai sanoa, että Palasen kukkapelto on neljässä kesässä vakiintunut korkeiden kesäkukka- ja perennalajien ja -lajikkeiden runsaaksi ja reheväksi näyteikkunaksi, jossa on vaihtelua ja yllätyksiä. Sen perimmäinen tarkoitus on tuottaa iloa istuttajalleen ja ohikulkijoille.

--

Lue lisää Wakehurstista, jossa ihastuin pipoihin: Wakehurst keskikesällä - keidas punaisten kukkien ystäville

Lue lisää: Näin rakensin Villa Palasen kukkapenkit osa 1: Pieni varjopuutarha päärynäpuun alla