Käynti Keukenhofin kevätpuutarhassa Hollannin Lissessä on täysin oikeutetusti useimpien kukkien ystävien toivelistalla: sinne halutaan ainakin kerran elämässä. Palasin sieltä äskettäin ja kerron nyt, mitä kannattaa ottaa huomioon, jotta retkestä tulisi ikimuistoinen. 

Keukenhofin kukkamosaiikki juhlistaa tänä vuonna puiston 75-vuotispäivää. Sitä katsotaan erityiseltä katselutasanteelta.

Keukenhof-kuvat ovat usein räiskyvän värikkäitä, mutta kyllä siellä hillittyjäkin istutuksia on.

1. Varaa puistolle vähintään yksi kokonainen päivä

Keukenhof on 32 hehtaarin laajuinen ja siellä on taitavan maisemasuunnittelun ansiosta vielä enemmän nähtävää kuin koon perusteella luulisi. Muutaman askelen päässä avautuu usein jo uusi, ihana maisema. Keskimääräinen kävijä viettää puistossa neljä tuntia, mutta siinä ajassa on kokemukseni mukaan mahdollista nähdä korkeintaan noin puolet alueesta. Paviljonkien näyttelyt jäävät silloin vielä kokonaan kiertämättä.

Tervejalkaiselle kukkien ystävälle voi riittää yksi kokonainen päivä, mutta itse varasin kaksi päivää, koska pystyn kävelemään kivutta vain tunnin verran. Ensimmäisenä päivänä jaksoin neljä tuntia ja toisena kolme, ja alueesta jäi täysin tutkimatta ehkä neljännes. Neljästä paviljonkien näyttelystä näin yhden.

Keukenhof on kauneimmillaan aamulla ja illalla, kun kävijöitä on vähemmän ja valo on kaunein. Puisto avataan aamulla kello 8 ja suljetaan illalla kello 8. Sadepäivänä tosin kaunis aamuvalo voi jäädä haaveeksi.

Tämä on Daydream, ihana tulppaani, jota istutin Palaseenkin. Taisi vain hiiri viedä sipulit piiloihinsa toisin kuin Keukenhofissa.

Tässä lienee Copper Image ja vieressä Icecream-tuppaaneja, jotka olivat vielä nupulla.

2. Harkitse omatoimimatkaa

Tutkin myös valmismatkavaihtoehdot, koska mietin, että soolomatkailijalle se olisi vaivattominta. Päädyin kuitenkin omatoimimatkaan. Jos nimittäin valmismatkalla tai opastetulla retkellä käydään samana päivänä Keukenhofissa ja toisessa kohteessa, on selvää, ettei puistossa viivytä kovin kauan. Halusin päättää itse, mihin aikaan päivästä olen puistossa ja miten kauan viivyn.

Hankin edullisen lentolipun Turusta Riian kautta Schipholiin ja varasin huoneen lentokenttähotellista, joka on noin 10 minuutin kävelymatkan päässä Keukenhof Expressin pysäkistä. Aamulennon laskeuduttua nautin aamupalaa hotellissa, jätin laukkuni säilytykseen ja suuntasin pysäkille. Seuraavana aamuna tein saman, paitsi ettei tarvinnut lähteä Turusta saakka. En edes yrittänyt nähdä matkallani mitään muuta kuin Keukenhofin, koska pystyn kävelemään niin vähän. Minulle tämä oli hyvä tapa toteuttaa unelmani - pystyvämmät suunnitelkoot kernaasti matkansa toisin. 

Ostin etukäteen netistä kummaksikin päiväksi kombilipun, joka sisälsi paikallisbussikuljetuksen ja pääsylipun. Keukenhof Express -bussilla pääsee kätevästi perille ainakin Amsterdamin keskustasta, Schipholin lentokentältä, Haarlemista ja Leidenistä. Lentokentällä oli hyvät opasteet Keukenhof-bussiin – eksymisen vaara oli olematon.

Liput kannattaa hankkia valmiiksi, koska puisto voi olla loppuunmyyty ja usein onkin sitä viikonloppuisin ja juhlapyhinä. Tämän kevään perusliput tulivat myyntiin marraskuun lopulla ja kombiliput joulun välipäivinä. Ostaja saa helposti sen vaikutelman, että lippu oikeuttaa sisäänpääsyyn vain sen puolen tunnin aikana, joka lipussa lukee. Oikeasti tuloaika on ohjeellinen ja lippu on voimassa koko päivän. Lipuntarkastaja kertoi tämän, kun pahoittelin bussipysäkillä, että olen kaksi tuntia etuajassa. Kellonajat ovat uudehko käytäntö, jonka avulla pyritään varmistamaan, etteivät puutarha ja bussit ruuhkaudu liikaa.

Keukenhof muistuttaa kävijän kannalta maatalousnäyttelyä tai asuntomessuja. Parkkipaikat ovat valtavia, joten kävelymatkaa voi kertyä aika tavalla jo ennen puutarhan porttia. Lähimmäs porttia pääsee juuri Keukenhof Expressillä. Busseja kulkee niin tiheästi, ettei pysäkillä tarvitse kauan odotella. Palatessakin voi vain mennä pysäkille, ja bussi tulee pian.

3. Valitse viikko sen mukaan, mitä sipulikukkia haluat nähdä

Koska Keukenhof on alun perin ja edelleenkin kukkasipulituottajien tuote-esittelyalue, se on auki ainoastaan sipulikukkien kukinnan aikaan, maaliskuun loppupuolelta toukokuun alkupuolelle. Tänä vuonna tarkka aika on 21.3.–10.6. Se, milloin kannattaa mennä, riippuu siitä, mitä siellä haluaa nähdä.

Matkailukohde ei tietenkään kerro asiakkaille, milloin kannattaa tulla, koska kävijöitä halutaan tasaisesti koko ajalle. Lisäksi on aidosti vaikeaa sanoa etukäteen, milloin mikäkin laji tai lajike on kukassa, koska kevät voi olla aikaisessa tai myöhässä. Tänä vuonna se oli Hollannissa aikaisessa, vaikka sitä oli raesateessa ja +2 asteen lämmössä hieman vaikea uskoa.

Narsissien, kasvitieteellisten tulppaanien ja muiden pikku kevätsipulikukkien ystävien kannattaa mennä jo maaliskuussa tai huhtikuun alussa. Keukenhofin läntisen osan metsäpuutarha on laaja ja epäilemättä erittäin kaunis, mutta huhtikuun puolivälissä siellä ei enää ollut juurikaan kukkia. Luonnonlajikkeethan kukkivat melkein samaan aikaan kaikki.

Jos haluat nähdä Darwin-hybridejä ja muita yksinkertaisia tulppaaneja kaikissa sateenkaaren väreissä, paras vierailuajankohta lienee useimpina vuosina huhtikuun alkupuoli. Pionitulppaanit ja hyvin korkeat tulppaanit puolestaan ovat usein myöhäisiä lajikkeita, jotka alkavat kukkia vasta huhtikuun lopulla. Jos haluat nähdä erityisesti niitä, käynti voi olla hyvä osuttaa huhti-toukokuun vaihteeseen.

Puiston valtavat massaistutukset näyttävät raikkailta koko ajan, koska kuihtuneet kukat poistetaan nopeasti ja uusia lajikkeita aukeaa sopivin väliajoin. Tärkeimmät kukkapenkit pidetään priimakunnossa vaihtamalla sipulit tuoreisiin aina kukkien kuihduttua. Lisäksi paviljonkien näyttelyissä on esillä suuret määrät kukkia ajankohdasta riippumatta. Sikäli puistossa on todennäköisesti aina enemmän kukkia kuin kävijä pystyy kerralla näkemään.

Jotakin voi päätellä siitäkin, että Hollannin tulppaaninviljelyalueella eli Bollenstreekillä järjestettävä Tulip Festival -tapahtuma pidetään vuosittain heti huhtikuun puolivälin jälkeen. Voi olettaa, että tulppaanit ovat keskimäärin parhaimmillaan juuri silloin. Tänä vuonna tapahtuman kohokohta, Flower Parade, oli 20.4. Kävin juuri ennen sitä, 16. ja 17.4. ja olin valintaani tyytyväinen. Yksinkertaiset tulppaanit olivat vielä enimmäkseen melko hyväkuntoisia, ja useimmat kerratut tulppaanit olivat jo aloittaneet kukintansa. 

Metsäpuutarhan isojen tammien alla on aaltoilevia kukkamättäitä - ainakin silloin, kun pikkusipulit ovat kukassa.

Narsissien aika oli huhtikuun puolivälin jälkeen jo enimmäkseen ohi.

Irene-paviljongissa on pelkästään kahvila/ravintola, ei näyttelyä. Aukiolla on myös koju, josta myydään tuoreita hollantilaisia vohveleita. Tunnelman takaa posetiivi.

Juliana-paviljongissa on tulppaanien ja Keukenhofin historiaa esittelevä näyttely sekä kahvila, vessat ja matkamuistomyymälä, kuten kaikissa paviljongeissa.

4. Vältä ruuhkat valitsemalla viikonpäivä ja kellonaika oikein

Keukenhofin ruuhkaisuudesta puhutaan paljon. Ruuhka-ajat ovat kuitenkin suhteellisen lyhyitä ainakin arkisin. Rauhaa rakastavan ei välttämättä kannata mennä viikonloppuna eikä kuninkaan päivänä 27.4. Jos vappumainen juhlahumu innostaa, Flower Parade -päivä on erinomainen valinta, muussa tapauksessa ei. Paraatin paras katsomispaikka on kuulemma Keukenhofin edessä ja puisto silloin kuin nuijalla lyöty.

Hiljaisinta Keukenhofissa on aamulla klo 8–10 ja iltapäivällä klo 15:n jälkeen. Keskipäivällä etenkin puiston keskiosa ruuhkautuu turistiryhmistä, jotka kiirehtivät näkemään tärkeimmät kohteet ja ottamaan pakolliset selfiet ennen kuin retkibussi jatkaa matkaa. Nämä kävijät eivät yleensä ehdi ollenkaan puiston laitamille. Tulppaanien tosifani voi lymytä silloin syrjemmällä tai nauttia vaikka lounasta jossakin alueen ravintoloista.

Syötävää ja vessoja on tarjolla tasaisin välimatkoin, joten nälkäkiukkua tai vessahätää ei tarvitse minkään ikäisten kävijöiden kauan kärsiä. Ruuan tasoa arvioidessa kannattaa muistaa, että kyseessä on sesonkikohde, joka on auki vain muutaman viikon vuodessa. Erityisiä kulinaristisia elämyksiä ei pidä odottaa.

Ajattelin alun perin ottaa hyvät piknik-eväät Schiphol Plazalta ja nauttia ne nurmikolla, mutta koska molemmiksi päiviksi ennustettiin sadetta, muutin mieltäni. Ruokailu oli hyvä syy istahtaa hetkeksi kuiviin sisätiloihin. Suosittelen erityisesti Irene- ja Wilhelmina-paviljonkeja, joissa ei ole näyttelyä ja jotka ovat ehkä sen takia usein vähän muita rauhallisempia.

Rae- ja sadekuurot taivuttivat etenkin painavien pionitulppaanien varret, mutta se ei vähentänyt niiden kauneutta.

5. Varaudu vaihtelevaan säähän

Hollannin sää on erittäin vaihtelevaa. Edes samana aamuna annettu sääennuste ei välttämättä pidä paikkaansa. Ensimmäisenä Keukenhof-päivänäni satoi koko neljän tunnin ajan vähintään pientä tihkua. Toinen päivä valkeni aurinkoisena. Heti kello kahdeksan jälkeen alkoi kuitenkin jälleen sade, joka huipentui kunnon raekuuroon. Sitten taivas jälleen kirkastui. Aurinko ja vesipisarat saivat nurmikentät ja kukkaistutukset näyttämään aivan epätodellisilta. Ja sitten alkoikin taas sataa.  

Sadepäivinä osa paikallisista puistovieraista jättäytyy kotiin ja ennalta lippunsa varanneet pelastautuvat paviljonkeihin. Koilliskulman Beatrixissa on pysyvä orkideanäyttely, keskiosan Willem-Alexanderissa tulppaani- ja amaryllisnäyttely ja lähinnä sisäänkäyntiä sijaitsevassa Oranje-Nassaussa vaihtuva näyttely. Se vaihdetaan yleensä keskiviikkoisin, jolloin ovet ovat säpissä. Puiston länsiosan Julianassa on Keukenhofin ja tulppaanien historiaan liittyvä näyttely. Pelkästään näissä saisi yhden päivän kulumaan.

Näyttelyaikataulu ja tapahtumakalenteri löytyvät Keukenhofin vekkosivulta: https://keukenhof.nl/en/

Myös matkamuistomyymälät ovat päteviä paikkoja pitää sadetta, ja Keukenhofista pitää tietenkin saada mukaan jotakin kukkivaa. Parhaat valikoimat on sisäänkäynnin luona olevissa kaupoissa. Nyt siellä oli leikkotulppaaneja, pieniä tulppaani-istutuksia, daalian juurakoita sekä yhdistelmiä, joissa oli daalia, miekkaliljoja ja jotakin kolmatta mukulakasvia.

Puiston siimeksessä on myös kioskeja, joissa voi selata tulppaanikuvastoja ja tilata sipuleita seuraavaksi syksyksi. Hinnat vaikuttivat hieman korkeilta enkä muutenkaan innostunut tästä. Mieluummin valitsen tulppaanini kotona lämpimässä.

Niin ja se säähän varautuminen: ainoastaan pesunkestävimmät lifestyle-bloggarit keikaroivat sateella Keukenhofissa muotimekoissa ja tyylikkäissä nahkanilkkureissa. Muilla on järkevät ulkoiluvarusteet ja vedenpitävät jalkineet. Matkustin farkuissa ja nahkakengissä, mutta vaihdoin villaan ja goretexiin hotellin aularavintolan vessassa. 

Kevyttoppatakin ja sadeviitan yhdistelmä on pätevä, jos on kylmä päivä. Harmillista kyllä huomasin liian myöhään, että sisääntulon luona myytiin sadeviittoja. Sateenvarjon kanssa oli hankalaa ottaa valokuvia, vaihtaa kameran objektiivia ja kyykistellä parhaita kuvakulmia etsimässä. 

Keukenhof on puutarhamatkailukohteena maailman ehdotonta eliittiä, mutta säälle hollantilaisetkaan eivät voi mitään. En silti pettynyt - kukat ja maisemat olivat valtavan kauniita. Osa näkymistä oli parhaimmillaan ihmissilmällä katsottuna, ei kameran linssin läpi. Siksi nämäkin kuvat antavat puutarhasta vain kalpean aavistuksen.

Lue lisää: Sateenkaaren päässä siintää Keukenhof