Kirjoitukset avainsanalla puutarhat

Uhosin talvella, että teen täksi kesäksi siirtolapuutarhapalstalleni Villa Palaseen 10-metrisen daaliapenkin. Suunnitelma onnistuikin, joskaan ei yli odotusten – odotukset olivat nimittäin vielä kovemmat.

Oletin hölmösti, että tulisi hetki, jolloin koko daaliapenkki olisi upeassa kukassa yhtä aikaa. Niin ei käynyt. Isokukkaisimmat daaliat kukkivat varsin myöhään ja niukasti, ja muuan varhain kukintansa aloittanut yksilö lopetti kukinnan aikaisin.  Siinä on tosin tälläkin hetkellä nuppuja, joten periaatteessa on vielä mahdollista, että unisono onnistuu. Ellei sitten halla ehdi ensin.

Ehdoton suosikkidaaliani tänä kesänä: Break Out. Ensimmäisessä erässä kolme kukkaa, toisessa kaksi.
Ehdoton suosikkidaaliani tänä kesänä: Break Out. Ensimmäisessä erässä kolme kukkaa, toisessa kaksi.

Mutta palataanpa alkuun eli kevääseen.

Minulla oli ennestään kuusi daalian juurakkoa, joista yksi, keltainen kaktusdaalia Gold Crown, ajalta ennen Villa Palasta. Osa juurakoista oli jo aika isoja enkä ollut jakanut niitä vielä kertaakaan. Niinpä ajattelin, että saisin niistä jakamalla 12-16 juurakkoa, ja lisäksi tarvitsisin saman verran uusia.

Tavoitteenani oli monipuolisuus ja runsas väriloisto, ei esimerkiksi harmonia tai tyylikkyys. Olen vielä niin tuore puutarhuri, että haluan kokeilla monenlaista, jotta näen, mistä pidän ja mikä toimii Villa Palasessa.

Maya onnistui tekemääni useita lootusmaisen kauniita kukkia, vaikka juurakko oli pieni ja huonokuntoinen.
Maya onnistui tekemääni useita lootusmaisen kauniita kukkia, vaikka juurakko oli pieni ja huonokuntoinen.

Tilasin ensin satsin Farmer Gracyltä Hollannista ja sitten vielä muutaman juurakon Ruotsista Magnolia Nossebrolta, jonka daaliavalikoima on aivan valtaisa. Valitsin kuvien perusteella mielestäni kauneimmat ja sykähdyttävimmät, ja olen yhä yhtä lukuun ottamatta tyytyväinen valintoihini.

Wizard of Oz on suosittu leikkokukka, koska sen kukkavarret ovat pitkiä. Vain ensimmäisen kukan se tekee lähelle vartta.
Wizard of Oz on suosittu leikkokukka, koska sen kukkavarret ovat pitkiä. Vain ensimmäisen kukan se tekee lähelle vartta.

Valintani olivat vaaleanpunainen pallodaalia Wizard of Oz, iso, vaalea Break Out, sitä hieman tummempi isokukkainen Penhill Watermelon, suosikkidaalia Cafe au Laitin punertava muoto Cafe au Lait Royal, keskisuuri, pronssin sävyinen Miss Brandy ja samansävyinen pompon Cornel Bronze. Lisäksi tilasin Englannin-matkojen muistoksi tummanpunaisen klassikon Arabian Nights sekä keltaisen Lake Ontarion ja kelta-pronssin sävyisen Creme de Cognacin.

Useimmat "Senior's Hopen" kukat olivat yksivärisen haaleankeltaisia, mutta parhaimmillaan siinäkin oli sävyjä.
Useimmat "Senior's Hopen" kukat olivat yksivärisen haaleankeltaisia, mutta parhaimmillaan siinäkin oli sävyjä.

Ja sitten oli se yksi. Senior’s Hope paljastui valjuksi, vaaleankeltaiseksi pallodaaliaksi, vaikka odotin sykähdyttävää vaalean mustaherukan väristä. Luulenpa, että sain Magnolia Nossebrolta vahingossa väärän juurakon. Olen ymmärtänyt, ettei se ole kovin poikkeuksellista, joten en ole reklamoinut. Sattuuhan sitä.

Creme de Cassis on monen daaliasuosikki. Ymmärrän hyvin. miksi.
Creme de Cassis on monen daaliasuosikki. Ymmärrän hyvin. miksi.

Jaoin daaliat 7. toukokuuta samalla, kun tarkistin niiden kunnon. Kookas Gold Crownin juurakko oli säilytyksessä kerrostalon kylmäkellarissa pehmennyt niin pahoin, että jouduin heittämään valtaosan muhkeista juurimukuloista biojäteastiaan. Valikoin kolme kiinteintä pötkylää esikasvatukseen. Myös Mayan juurakko oli huonossa hapessa, mutta laitoin siitä silti toiveikkaana yhden palleron multaan.

Myöhään kukkiva Ambassador on tosi voimakkaan värinen ja onnistuu harvoin kuvissa.
Myöhään kukkiva Ambassador on tosi voimakkaan värinen ja onnistuu harvoin kuvissa.

Paras juurakko oli Ambassadorilla. Sain yhdestä juurakosta viisi isoa palaa, joissa oli yksi tai useampi mukula, kaula, osa alkuperäisen kasvin maavartta ja katkaistu vanha varsi. Silmuja ei ollut näkyvissä, mutta tiesin, ettei niitä välttämättä tarvita, kun palassa on kaikki muut osat. Creme de Cassisilla oli myös laaja juurakko, vaikka melko pienet mukulat. Jaoin myös sen viiteen osaan.

Strawberry Creamilla oli jo selvät, vihreät silmut, joten se oli helppoa jakaa kolmeen osaan. Jättidaalia Cafe au Lait oli myöskin heräämässä. Sen juurakon jaoin kahteen osaan, joissa molemmissa oli silmu.

Creme de Cognac on vähintään yhtä näyttävä kuin sisarensa Cassis. Se aloitti kukintansa varhain heinäkuussa.
Creme de Cognac on vähintään yhtä näyttävä kuin sisarensa Cassis. Se aloitti kukintansa varhain heinäkuussa.

Esikasvatin daaliat Ikean isoissa muovipusseissa: pari viiltoa saksilla pussin pohjaan, pari kolme kourallista multaa pussiin, sitten juurakko mukaan ja loraus vettä päälle. Pussit pystyyn isoihin pahvilaatikoihin ja pahvilaatikot ikkunalle. Opin menetelmän kokeneemmilta Instagramissa, ja se toimi ihmeteltävän hyvin. Pussien läpi näki hyvin, miten juurakot alkoivat kasvattaa uusia juuria.

Miss Brandy kärsi ehkä kaikkein eniten lehtokotiloiden hyvästä ruokahalusta.
Miss Brandy kärsi ehkä kaikkein eniten lehtokotiloiden hyvästä ruokahalusta.

Esikasvatin kaikkiaan 30 juurakkoa, mutta neljä vanhojen daalioiden jakopalaa ei lähtenyt kasvattamaan vartta.  Ajattelin, että määrä on ihan riittävä, ja suunnittelin karkeasti korkeuteen ja väriin perustuvan istutusjärjestyksen. Matalammat daaliat olisivat penkin päädyissä ja korkeammat keskellä.

Kaktusdaalia Gold Crownin väri vaihtelee vaaleankeltaisesta lähes oranssiin.
Kaktusdaalia Gold Crownin väri vaihtelee vaaleankeltaisesta lähes oranssiin.

Siirsin taimet Palaseen akklimatisoitumaan kesäkuun alun lämpöaallon aikana. Tulppaanipenkki alkoi jo näyttää siltä, että sipulit voisi kaivaa ylös ja vaihtaa mukuloihin, mutta sitten tulivat hallayöt. Istutin daaliat lopulta vasta 15. kesäkuuta, ja silti pidin vielä muutaman yön ajan harsoa niiden päällä. Varustin penkin aimo annoksella kompostoitua hevosen takapotkua, jonka sain ostettua siirtolapuutarhan omasta Multamarketista.

Strawberry Cream on varma kukkija.
Strawberry Cream on varma kukkija.

Alkukesä oli Palasessa hyvin kuiva. Reilut kaksi kuukautta kului ilman pisaraakaan, kun sadekuurot eivät vain osuneet kohdalle. Kastelin daaliapenkkiä ahkerasti ja pidin taimia silmällä. Se oli helppoa, koska mökille ei pääse sisään kulkematta kukkapenkin sivuitse. Havaitsin pian jotakin outoa molemmissa Cafe au Laitin taimissa. En jäänyt arpomaan, mikä niitä vaivasi, vaan poistin taimet, jotta mahdollinen virustauti ei leviäisi.

Tässä ovat Cafe au Lait Royal -daalian molemmat kukat. Samasta juurakosta.
Tässä ovat Cafe au Lait Royal -daalian molemmat kukat. Samasta juurakosta.

Daalioita oli nyt jäljellä 24. Kaikki kukkivat, mutta eivät yhtä paljon. Nyrkkisääntönä saattaa pitää, että mitä isommat kukat, sitä vähemmän.

Huonoin suoritus on Cafe au Lait Royalilla, joka on tähän mennessä tehnyt tasan kaksi kukkaa. Niistä toinen oli melko tumma pinkki ja toinen aivan vaalea, ja molemmat piilottelivat lehtien takana, kuten Cafe au Laitilla on tapana.  Penhill Watermelon on tehnyt vain kolme kukkaa, mutta ne ovat isoja, korkeita ja upeita. Wizard of Oz ja Strawberry Cream edustavat toista ääripäätä: aloittivat aikaisin ja kukkivat tauotta koko kesän. Onnekkaasti sijoitin ne lähelle hiekkatietä ja porttia.

Arabian Night lienee yksi tunnetuimmista jalostetuista daalioista.
Arabian Night lienee yksi tunnetuimmista jalostetuista daalioista.

Ja mitäkö tästä daaliakaudesta jäi käteen? Ainakin se, että tulppaanien ja daalioiden vuorottelu on ylipäätään mahdollista. Myöhäisimmätkin tulppaanit ehtivät kuihtua ennen kuin yöhallat olivat ohi ja daalioiden istutus oli mahdollista. Nyt odotan talvihallaa ennen kuin nostan juurakot ylös, ja sen jälkeen voi vielä aivan hyvin istuttaa tulppaanin sipulit tilalle.

Sen myös opin, että rohkea jakaminen kannattaa ja jakopaloista kasvaa kelpo daalioita. Jaettavan juurakon pitää kuitenkin olla kiinteä ja hyväkuntoinen.

Saanko esitellä: Penhill Watermelon, iso ja upea.
Saanko esitellä: Penhill Watermelon, iso ja upea.

Pitkä, mutta kapea kukkapenkki ei ehkä ole daalioille aivan optimaalinen. Mieluiten istuttaisin ne osaksi leveämpää kukkapenkkiä, jossa ne saisivat luontevaa tukea muilta kukilta. Nyt samassa penkissä on vain jättilaukkoja ja muutamia liljoja. Toisaalta kukkia on helppoa ja hauskaa ihailla ihan läheltä, kun ne ovat kaikki aivan sisääntulokäytävän vieressä, ja sehän tässä juuri oli pointti.

Cornel Bronze on niin ihana pompon, että sitä pitää koskettaa ohi kulkiessa.
Cornel Bronze on niin ihana pompon, että sitä pitää koskettaa ohi kulkiessa.

Yhden asian aion tehdä ensi kesänä toisin. Rakensin heinäkuussa lähes koko daaliapenkin ympärille tukikehikon muovikepeistä ja hamppunarusta. Naruja risteilee myös penkin keskellä. Viritys ei ole ollut kovin toimiva eikä tietysti kauniskaan. Matalammat daaliat eivät tarvitse tukea, ja ne jotka tarvitsevat, hyötyisivät vankemmasta tukemisesta.

Matala Lake Ontario jäi hieman muiden daalioiden varjoon. Ensi kesänä annan sille paremman paikan.
Matala Lake Ontario jäi hieman muiden daalioiden varjoon. Ensi kesänä annan sille paremman paikan.

Ensi kesäksi aion monipuolistaa daaliavalikoimaa entisestään. Tämän syksyn juurakoista saattaa riittää jokin jakopala jopa siirtolapuutarhan taimitorille ensi keväänä. Ainakin Ambassadorista ja Creme de Cassisista. Pussikasvatus on niin näppärää, ettei parin ylimääräisen taimen esikasvatuksesta olisi juurikaan vaivaa.

--

Aloituskuvassa: Miss Brandy.

Kommentit (4)

Leenu
1/4 | 

Odotan aina sinun postauksiasi, olivatpa ne kuvauksia Palasen elämästä, puutarhan kukista, ihan mistä vaan. Minäkin olen innostunut tulppaaneista ja ehkä jatkossa daalioista, sinun ansiostasi. Kaipaan juttuja vaatteiden ostamisesta ja esittelystä. Mutta voi, miten harvoin tulet näkyville. Kun Palasen elämä vaipuu talven lepoon, niin ilahduta useammin kirjoituksillasi.

Maija
Liittynyt15.10.2015
2/4 | 

No mutta, onpa mukava kuulla, että kirjoitelmani kiinnostavat. Viime aikoina kaikki työltä liikenevä aikani on kuitenkin kulunut puutarhanhoidossa, ja siihen Kankkulan kaivoon hulahtavat myös rahat. En ole hankkinut sanottavasti uusia vaatteita pariin vuoteen. Tuskinpa ensi keväällä tapahtuva eläkkeelle jääminen tuo tähän isoa muutosta, koska silloin tarvitsen yhä harvemmin siistejä asuja (nykyään sentään pukeudun kerran viikossa) ja rahaa tulee olemaan käytössä niukasti. Niinpä en uskalla luvata vaate-esittelyille jatkoa.
Olen tosin kuullut, että eläkkeellä oleminen on ihan erilaista kuin siitä haaveilu, joten ehkä on parempi olla lyömättä lukkoon minkäänlaista ennustetta blogin tulevaisuudesta. Aika näyttää. 

Vierailija
3/4 | 

Toivon samaa kun edellinen kirjoittaja. Odottelen kovasti sinun kirjoituksia.
Hyvää alkavaa syksyä 🍂

Maija
Liittynyt15.10.2015
4/4 | 

Pitkää ja lämmintä syksyä myös sinulle, arvoisa Vierailija! Olkoon talvi luminen ja tulkoon kevät nopeasti!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Yritin kukittaa Villa Palasen sisääntulon tulppaaneilla jo viime vuoden kevääksi, mutta yritys jäi yritykseksi poikkeuksellisen vaikean talven takia. Tänä vuonna onnistuin paremmin, vaikkakin ilman omaa ansiotani. Talvi vain oli sipulikasveille parempi, ja lähes kaikki istutetut sipulit kukkivat. Kukinnan seuraaminen tuotti monta oivallusta tulppaanien luonteesta.

Tulppaanipenkin toinen kattaus. Tässä on ainakin Charming Ladyjä, Peptalkeja, Mount Tacomia ja Foxy Foxtroteja.
Tulppaanipenkin toinen kattaus. Tässä on ainakin Charming Ladyjä, Peptalkeja, Mount Tacomia ja Foxy Foxtroteja.

1. Tarkka suunnitelma ei aina toteudu

Vuoden 2022 kevääksi tein tulppaanipenkkiä varten tarkat suunnitelmat. Istutin vain muutamia lajikkeita ja jengasin niiden värit, korkeudet ja kukkimisajankohdat yhteen niin, että penkin etulaidassa olisi matalampia ja aikaisempia lajikkeita, takalaidassa korkeampia ja myöhäisempiä. Istutin valkoisia ja värillisä lajikkeita ryhminä vuorotellen tasaisin välimatkoin.

Penkki olisi epäilemättä näyttänyt hyvältä, ellei luonto olisi tehnyt suunnitelmaani tyhjäksi. Vain noin puolet tulppaaneista ylipäätään nousi maasta talven jälkeen, ja niistäkin osa joutui sorkkaeläinten suihin. Kukkapenkki näytti kaikkea muuta kuin harkitulta. Päätin toimia jatkossa toisin.

Keskellä vihreäraitaiset Florosat ja niiden ympärillä neljä versiota Peptalkista. Liljatulppaaneiden lajike on Ballerina, ja mukana on myös kaksi Mount Tacomaa ja yksi persikanhohtoinen Charming Lady.
Keskellä vihreäraitaiset Florosat ja niiden ympärillä neljä versiota Peptalkista. Liljatulppaaneiden lajike on Ballerina, ja mukana on myös kaksi Mount Tacomaa ja yksi persikanhohtoinen Charming Lady.

Exotic Emperoreja tuli yllättävän monta.
Exotic Emperoreja tuli yllättävän monta.

2. Jos tulppaani ei kukkinut viime vuonna, se voi kukkia tänä vuonna

Vihreäraitatulppaanit Florosa ja Greenland epäonnistuivat viime keväänä oikein urakalla: kummastakaan lajikkeesta ei näkynyt  kuin pari hassua esimerkkiä. En hankkinut niitä tai muita viridianoja täksi kevääksi ollenkaan. Silti kukkapenkin laitaan ilmestyi useita upeita Florosoja. En valita, ihmettelen vain.

Sitäkin ihmettelen, että aikaisia, valkoisia Exotic Emperoreja tuli 15, vaikka istutin vain 10 sipulia. Varmaan sama syy kuin Florosan kohdalla.

Charming Lady.
Charming Lady.

3 Viime vuoden suosikki voi olla tänä vuonna pettymys

Viime vuoden suosikkilajikkeeni olivat iso, puhtaan valkoinen pionitulppaani Mount Tacoma ja aprikoosin sävyinen, vivahteikas kerrottu tulppaani Charming Lady, joka tuottaa useita kukkia samaan varteen. Istutin täksi kevääksi molempia 30 sekaisin muiden lajikkeiden kanssa.

Molemmat alisuoriutuivat. Yllätyksestä ei voi puhua, koska etenkin Charming Ladyn sipulit olivat huomattavan pieniä. Niin ovat monet kukatkin, ja sama pätee Mount Tacomaan. Upeita, isoja kukkia tuli kyllä muutamia, mutta ei kolmeakymmentä.

Nämä keltaiset tulppaanit olivat kukkapenkin kutsumaton lisä, jonka nimeä en tiedä. Muutamia punaisia perustulppaaneja on penkissä ollut "aina".
Nämä keltaiset tulppaanit olivat kukkapenkin kutsumaton lisä, jonka nimeä en tiedä. Muutamia punaisia perustulppaaneja on penkissä ollut "aina".

Kaufmanniana-tulppaani The First on sisäpuolelta hyvin vaalea ja ulkopuolelta värikäs. Se sopii mainiosti yksivärisen Toronton seuraan, vaikka aloittaa kukinnan hieman aikaisemmin.
Kaufmanniana-tulppaani The First on sisäpuolelta hyvin vaalea ja ulkopuolelta värikäs. Se sopii mainiosti yksivärisen Toronton seuraan, vaikka aloittaa kukinnan hieman aikaisemmin.

4. Sipulipussissa ei aina ole sitä, mitä päällä lukee

Istutin ison tulppaanipenkin sipulit sekoituksena ja useimmat lajikkeet olivat minulle ennestään tuntemattomia. Kun penkkiin sitten ilmestyi koko joukko kirkkaan keltaisia kukkia, olin hieman ihmeissäni. Osassa oli musta sisus, osa oli kauttaaltaan keltaisia. Kumpiakaan en muistanut istuttaneeni, ja muistiinpanoni vahvistivat tämän.

Vaikutti siltä, että White Parrot puuttui penkistä kokonaan ja lisäksi Blushing Lady -liljatulppaaneja oli selvästi vähemmän kuin piti. Ilmeisesti sipulipusseissa oli väärä sisältö.

En ollut keltaisista tulppaaneista kovin innoissani, mutta kolmas sekaannus oli onnekas. Istutin syksyllä ruusupensaiden juurelle kahta raitalehtitulppaania, punaista Torontoa ja matalaa, vaaleanpunaista  Sweet Ladya. Tai niinhän minä luulin. Sweet Ladyn sijasta penkissäni komeili lummetulppaani The First. Yhdistelmä oli hätkähdyttävän hieno. Mikä parasta, nämä molemmat tulppaanit ovat kestävän maineessa ja ilahduttanevat ohikulkijoita tulevinakin vuosina.

Foxy Foxtrot.
Foxy Foxtrot.

Onko tämä vaalea Peptalk vai värikäs Foxy Foxtrot? En ole varma.
Onko tämä vaalea Peptalk vai värikäs Foxy Foxtrot? En ole varma.

La Belle Epoque.
La Belle Epoque.

5. Kukkien väri voi vaihtua kukinnan edetessä

Foxy Foxtrotin tunnistaminen aiheutti hieman päänvaivaa. Tulppaani oli auetessaan yksivärinen, kerrottu vaalean keltainen, enkä muistanut hankkineeni sellaisia. Kukinnan edetessä se sai kuitenkin lisää persikkaisia, kultaisia ja vaaleanpunaisia sävyjä, kuten kuuluikin. Hieman vaaleaksi lajike kuitenkin Palasessa jäi.

Toinen värinvaihtaja on La Belle Epoque, joka oli aluksi roosa ja sai lisää ruskeita vivahteita kypsyessään. Tulppaani on maineensa veroinen: kukat ovat todella isot ja hätkähdyttävän kauniit, ja kukinta kestää pitkään. La Belle Epoque on tämän kevään Top 10 -listan ehdoton ykkönen.

Peptalkin eri värimuotoja.
Peptalkin eri värimuotoja.

6. Joskus sama lajike kukkii eri väreissä

Aika hämmästyttävä on myös Peptalk. Sen kukka on aina viirukas ja kerrottu, mutta väri voi olla mitä tahansa lähes valkoisesta pinkin kautta tummahkoon punaiseen. Luulin niitä ensin eri lajikkeiksi, kunnes googlasin ja tämä ominaisuus tuli esiin. Top 10-listan kakkonen, sanoisin.

Ensimmäisessä vaiheessa kukkivat Exotic emperorit ja perusväriset, yksinkertaiset Darwin-hybridit. Seuraava vaihe oli valkoisten Mount Tacomien ja pastelliväristen pionitulppaanien juhlaa. Ne ovat tässä vasta nupulla.
Ensimmäisessä vaiheessa kukkivat Exotic emperorit ja perusväriset, yksinkertaiset Darwin-hybridit. Seuraava vaihe oli valkoisten Mount Tacomien ja pastelliväristen pionitulppaanien juhlaa. Ne ovat tässä vasta nupulla.

Blushing Lady on kookas ja korkea, suorastaan majesteettinen liljatulppaani, yksi tämän vuoden suosikeistani.
Blushing Lady on kookas ja korkea, suorastaan majesteettinen liljatulppaani, yksi tämän vuoden suosikeistani.

7. Tiheä istutus ei jätä tilaa kukinnalle

Istutin osan sipuleista aivan vieri viereen, koska olin nähnyt netissä, että leikkotulppaaneja kasvatetaan niin, ja sen näytti hyvältä. Tämä kukkapenkin kohta näyttikin upealta vielä siinä vaiheessa, kun myöhäisemmät lajikkeet olivat nupulla. Kun ne kuitenkin kasvoivat ja avautuivat, huomasin, etteivät isot kukinnot saaneet ansaitsemaansa tilaa ja osa kukista jäi muiden varjoon. Näitähän ei leikata nuppuina kuten leikkotulppaaneja.

La Belle Epoquet sijoitin muista erilleen ryhmäksi noin viiden sentin päähän toisistaan, ja tämä ratkaisu osoittautui hyväksi. Jatkossa jätän hieman enemmän tilaa sipulien väliin.

8. Hallittu sekaistutus näyttää hauskalta

Istutin melkein kaikki lajikkeet sekaisin samaan pitkään penkkiin, ja tuloksena oli ihan hauska sekamelska. Se oli väreiltään aiottua räväkämpi, koska ikivanhat tulipunaiset ja uudet kirkkaan keltaiset sotkivat aiottua valkoisten, pinkkien ja aprikoosinväristen harmoniaa. 

Siitä en ole ihan varma, istutanko jatkossa yksinkertaisia ja kerrottuja tulppaaneja sekaisin. Ne ovat niin eriluonteisia, että vievät tehoja toisiltaan. Sen sijaan liljatulppaanit sopivat mielestäni hyvin molempien muiden muotojen seuraan. Ripsureunoja minulla ei ole ollut ollenkaan, kun en oikein ymmärrä niiden viehätystä.

Kerrotut tulppaanit eivät tiettävästi ole kestäviä kuten Darwin-hybridit ja muut perustulppaanit. Tykkään kuitenkin niistä ja Parrot-lajikkeista ehkä eniten, ja kun joka tapauksessa kaivan sipulit ylös heti kukkimisen jälkeen saadakseni daaliat niiden paikalle penkkiin, taantuminen ei ole iso ongelma. Juuri nyt tuntuu, että jatkan pääasiassa pionitulppaaneilla.

Pidätän kuitenkin oikeuden muuttaa mieltäni milloin tahansa. Esimerkiksi vaaleanpunainen Apricot Beauty ja oranssi Daydream ovat tosi kauniita.

Tulppaanien Top 10 vuonna 2023

1. La Belle Epoque

2. Peptalk

3. Charming Lady

4. Mount Tacoma

5. Blushing Lady

6. Exotic Emperor

7. Apricot Beauty

8. Daydream

9. Foxy Foxtrot

10. Ballerina

Kukkapuutarhan rakentaminen siirtolapuutarhapalstalleni Villa Palaseen eteni viime kesänä hyvin, mutta muutama asia jäi vielä ratkaisematta ja uusiakin ongelmia ilmeni. Näin keskitalvella on sopiva hetki miettiä, mitä ensi kaudella voin tehdä toisin. Listasin muutamia pulmia ja niiden mahdollisia ratkaisuja.

Yläkuvassa daalia Gold Crown, keskellä Cafe au Lait ja alakuvassa Ambassador.
Yläkuvassa daalia Gold Crown, keskellä Cafe au Lait ja alakuvassa Ambassador.

1. Pitkä sisääntulopenkki on sekava ja iloton

Villa Palasen suora sisääntulokäytävä johtaa portilta mökin luo, ja sen vasemmalla puolella on pitkä, laudoilla rajattu kukkapenkki. Poistin siitä jo ensimmäisenä syksynä sinisävyiset perennat ja istutin tilalle kuunliljoja. Ajattelin niistä penkin peruskasveja, joiden välit täyttäisin jollakin värikkäällä.

Tämä ei kuitenkaan toiminut. Kuunliljat eivät lähteneet kunnolla kasvuun ja lehtokotilot söivät vähäiset versot. Istuttamistani tulppaaneista vain noin puolet kukki, minkä jälkeen kukkapenkki näytti surkealta. Yritin pelastaa tilanteen unikoilla ja leijonankidoilla, mutta ei se oikein onnistunut. Vaikutelma oli sekava.

Sisääntulopenkin pitäisi toivottaa mökille tulija suloisesti tervetulleeksi. Se on myös puutarhan helppopääsyisin paikka, josta kuljetaan jatkuvasti ohi. Niinpä siihen sopivat parhaiten kukat, joita pysähdytään ihailemaan monta kertaa päivässä. Siis mitkä?

No tietysti daaliat. Miksen sitä heti tajunnut? Kunhan kevään tulppaanit ovat kukkineet, aion poistaa sipulit ja istuttaa paikalle 10-metrisen daaliapenkin. Juurakot saan pääosin jakamalla kylmäkellarissa talvehtivat vanhat, isot juurakot, ja olen myös tilannut niihin täydennystä Hollannista. Jatkossa istutan tulppaanit koreihin, joiden avulla ne voi näppärästi poistaa penkistä daalioiden tieltä heti kukkimisen jälkeen ja siirtää syrjemmälle keräämään voimia.

Tulppaanien ja daalioiden vuorottelu tarkoittaa, että juhannuksen tienoolla pitkässä penkissä ei kuki mikään. Se ei haittaa, koska pionit kukkivat ihan vieressä. Kun tulppaaneiden, hedelmäpuiden ja pionien kukinta on ohi, esikasvatetut daaliat aloittavat ja kukkivat pakkasiin saakka. Työläs tämä ratkaisu ehkä on, mutta helppohoitoisuus ei olekaan minulla tavoitteena. Jos tämä onnistuu, penkistä tulee tosi hieno! Jos ei, kehitän jotakin muuta.

Yläkuvassa daalia Creme de Cassis, keskellä Strawberry Cream ja alakuvassa Maya.
Yläkuvassa daalia Creme de Cassis, keskellä Strawberry Cream ja alakuvassa Maya.

2. Porttikaari on tyhjillään lumikärhön palelluttua

Portin luona kaaressa kasvoi ensimmäisenä kesänä komea lumikärhö ja toisella puolella villiviini. Kärhö kuitenkin menehtyi viime talven pakkasissa, eikä villiviini näytä voivan kovin hyvin. Mitäs tähän sitten?

Jos luottaisin taitoihini enemmän, istuttaisin kaaren juurelle tarhalyhtykärhöjä tai köynnösruusuja, mutta toistaiseksi aion tyytyä yksivuotisiin köynnöksiin. Aion esikasvattaa porttikaareen ruusupapu Käferbohnea! Sen versot ovat 2–4 metriä pitkiä, mikä riittänee. Olen kasvattanut ruusupapua aikaisemmin parvekkeella, joten tiedän, että pärjään sen kanssa. Käferbohnen papujen pitäisi sitä paitsi olla oikein maukkaita. Ne ovat vieläpä monivärisiä ja tosi kauniita.

Sain idean, kun selasin Naantalin Livonsaaressa sijaitsevan Siementarhan siemenluetteloa. Siementarha on erikoistunut tuottamaan ja myymään luomulaatuisia kotimaisia siemeniä. Tunnen perustajan siltä ajalta, kun hän oli Livonsaaren osuuspuutarhan puutarhuri ja kävin siellä kitkemässä ja sadonkorjuutalkoissa. Tiedän, että hän kokeilee mielellään lajikkeita ja valitsee jatkoon vain parhaat. Minusta tällaista pienyritystoimintaa kannattaa tukea, joten tilasin samalla yhtä ja toista muutakin.

Syyshortensia Wim's Red.
Syyshortensia Wim's Red.

3. Kesäkukkapelto varjostaa syyshortensiaa

Istutin ensimmäisenä syksynä syyshortensia Wim’s Redin tarkasti harkittuun paikkaan. Etupihan suunnitelmani menivät kuitenkin uusiksi, kun selvisi, että sähkökaapeli kulkee diagonaalisesti pihan halki. Siihen ei kannata kaivaa syvää kuoppaa esimerkiksi isokukkaisten ruusujen vaatimalle salaojitukselle, puhumattakaan puun istuttamisesta. Kesäkukka- tai perennapenkki olisi turvallisin vaihtoehto.

Viime kesän kesäkukkapenkistä tulikin komea, mutta syyshortensia jäi sen taakse varjoon ja vaille ansaitsemaansa huomiota. Uskon, että korkeiden kukkien penkki jää pysyväksi ilmiöksi. Siksi voi olla parempi kaikille, että syyshortensia väistyy.

Siirrän hortensian todennäköisesti keväällä heti maan sulettua etupihan länsipuolelle, pensasruusujen viereen. Olin aikeissa laittaa siihen vielä yhden ruusun, mutta koska en saanut viime keväänä Marzipanin tainta, paikka jäi tyhjäksi. Siinä on toisella puolella lumipalloheisi, jonka kukinta ehtii mennä ohi ennen kuin syyshortensia aloittaa.

Ikävää, että vasta juurtunut pensas siirretään jälleen, mutta eiköhän virheet ole parempi korjata heti kun ne on havaittu.

Yläkuvassa tsinnioita Rainbow Mixed, keskellä punakosmoksia Apricotta ja Candy Stripe ja alakuvassa kesäpäivänhattuja Cherry Brandy.
Yläkuvassa tsinnioita Rainbow Mixed, keskellä punakosmoksia Apricotta ja Candy Stripe ja alakuvassa kesäpäivänhattuja Cherry Brandy.

4. Esikasvatetut taimet jurovat istutuksen jälkeen

Minulla on kaupunkiasunnossa varsin hyvät olosuhteet omaan taimituotantoon: isoja ikkunoita kolmeen suuntaan ja mahdollisuus ripustaa kasvivaloja katosta. Olen myös kehittänyt alun perin pelargonien talvetusta varten monikerroksisen kasvatuspaikan vanhasta kirjahyllystä ja remonttivaloista. Kun siirrän pelakuut loppukeväällä lasitetulle parvekkeelle, hyllypaikat vapautuvat taimille.

Taimien karaiseminen eli sopeuttaminen ulkoilmaan on kuitenkin osoittautunut vaikeaksi. Sille ei ole paikkaa, kun piha puuttuu. En ole ainakaan toistaiseksi vienyt taimiani ulkoilemaan kerrostalon yhteiselle takapihalle, pyörätelineiden ja mattojen tamppauksen viereen. Käytettävissä on vain lasitettu parveke, joka on auringon paistaessa aika lämmin.

Koska jouduin viime keväänä istuttamaan taimet vain parin päivän karaisulla, ne juroivat pitkään ennen kuin juurtuvat ja alkoivat kasvaa. Etenkin kesäpäivänhatut kärsivät auringon paahteesta. Niiden lehdet ruskettuivat ja ne joutuivat kasvattamaan kokonaan uudet lehdet.

Voisin ehkä jatkossa karaista taimia Palasessa pidempäänkin kuin pari päivää. Tosin siellä on vähemmän valoisia ikkunapaikkoja kuin kaupungissa ja lasikuistin yölämpötila on sama kuin ulkona. Olosuhteet eivät paljon eroaisi suoraan kukkapenkkiin istuttamisesta.  Lisäksi taimia täytyy siirrellä sisä- ja ulkotilojen välillä, mikä ei sovi kovin hyvin yhteen työelämän vaatimusten kanssa.

Sitä paitsi taimikasvatukseni on porrastettua, joten minulla olisi samaan aikaan kaupungissa pienempiä taimia, jotka myös vaatisivat huomiota. Eli pitäisi sahata jatkuvasti bussilla Palasen ja kaupunkikodin väliä. Tämä ratkaisu tuskin toteutuu ainakaan tänä vuonna, enkä ole ylipäätään varma sen järkevyydestä.

Istutettujen taimien sopeutumista voi helpottaa virittämällä varjostavan harson niiden päälle. Etenkin kosmoksen ja tsinnian taimet ovat kuitenkin istutusvaiheessa jo melko korkeita, joten harsolla pitäisi olla jonkinlaiset pidikkeet ja se pitäisi kiinnittää kunnolla maahan, ettei tuuli vie sitä mennessään. En vielä tiedä, miten tämän tekisin.

Täydellinen ratkaisu taimikasvatuksen kannalta olisi muuttaa omakotitaloon. Tuskinpa silti luovun kaupunkikodistani pelkästään taimien karaisun takia. Jotakin rajaa sentään! 

--

Päivän kuvat: Daaliota, pääasiassa.

Kommentit (1)

Maija
Liittynyt15.10.2015
1/1 | 

Arvoisa käyttäjä 680, toivon, että lopettaisit blogini väärinkäytön  mainoslinkkien alustana.

Vuonna 2022 rakensin siirtolapuutarhapalstalleni Villa Palaseen kukkapuutarhaa enkä ehtinyt tehdä sen ja palkkatyön lisäksi juuri mitään muuta. Valmista ei tietenkään vielä tullut, mutta pääsin hyvään vauhtiin.

Tammikuu

Tilasin yksivuotisten kukkien siemeniä, pikkutaimia amppeleita varten, daalian juurakoita ja jouluruusuja. Piirtelin lumeen uusien kukkapenkkien paikkoja ja pohdin, minne istuttaisin pioneja ja vartettuja syreenejä. Opiskelin Pihailopuutarhurin verkkokurssia. Portti jäätyi kiinni.

Helmikuu

Portti pysyi koko helmikuun jäässä, mutta lumi alkoi loppukuusta jo selvästi huveta. Suunnittelin omenapuiden ja pensaiden leikkuuta ja kesäkukkien kylvöjä, mutta loppukuusta satoi taas reippaasti lunta. Kuuntelin Versoilevan puutarhapodcastia.

Maaliskuu

Moottorisaha soi tontilla, kun luottoarboristini, Puuveljien Ilkka, veti etuaidan alas. Saman kohtalon kokivat norjanangervo sekä syreenit. Aloitin myös tontin takalaidan orapihlaja-aidan siistimisen kiskomalla kuolleita runkoja pois aidan keskeltä. Päivät olivat jo varsin lämpimiä, ja kuun lopulla portti vapautui jäästä. Kevätmyrsky rikkoi terassin valokatteen.

Huhtikuu

Huhtikuun toisella viikolla satoi 15 senttiä lunta. Loska oli pahimmillaan, kun V-S Proservicen asentajat kantoivat ilmalämpöpumpun tupaan. Oli ihanaa saada mökki lämpimäksi. Vain viikon kuluttua tästä koko piha oli jo sulana paitsi rakennusten takaa.

Leikkasin herukat.  Kotona kylvin kesäkukat useassa erässä ja laitoin daaliat esikasvatukseen. 

Heti roudan väistyttyä aloitin lapiotyöt. Käänsin tulevan pionipenkin paikan ja poistin juurakot. Myös toinen töyhtöangervon juurakoista sai lähteä. Otin maanäytteitä pitkin pihaa viljavuusanalyysiä varten. Tulokset olivat odotettua paremmat: maa on kohtalaisen multavaa ja ehkä liiankin hyvin kalkittua sekä lannoitettua.

Toukokuu

Turku Energiasta tuli tilauksesta kaveri kaapelinäytölle (huomaa ensimmäisen kuvan keltainen katkoviiva), minkä jälkeen pääsin turvallisesti etupihan kaivausten kimppuun. Annoin lavakaulukset pois ja perustin ison kukkapenkin, johon istutin daaliat ja kesäkukkien taimet. Hankin myös kaksi hunajamarjapensasta, kaksi pensasruusua, lumipalloheiden ja punavartisen raparperin. Uudet iirikset, päivänliljat ja jouluruusut pääsivät multaan. Toin kukka-amppelit mökille. Ostin siirtolapuutarhan taimitorilta kaksi kotkansiipeä ja lipstikan, jotka istutin mökin taakse.

Käänsin vanhan pionipenkin ja puhdistin sen juurakoista, joita kertyi iso jätesäkillinen. Siirsin kaksi parasta juurakkoa uuteen penkkiin ja istutin neljä uutta pionia. Hanslankari asensi uuden valokatteen ja maalasi terassin tukipuut kertaalleen. Hän vei myös  peräkärryllisen juurakoita ja muuta jätettä jäteasemalle.

Vanhat runoilijanarsissit kukkivat terassin pielessä, mutta syksyllä istuttamani narsissin sipulit nähtävästi paleltuivat - ei kukkia, ei edes lehtiä. Myös tulppaaneita kohtasi kato, joskin niistä sentään noin puolet kukki. Hedelmäpuut, nuo Villa Palasen kuningattaret, peittyivät kukin vuorollaan kukkahuntuun.  Valkeita kuulaita tosin vaivasi jokin nuput syövä tuholainen. Kääpiömanteli kukki suloisesti.

Aloitin viikoittaisen humalan versojen nyhtämisen orapihlaja-aidan sisältä. Humalakasvusto heikentyikin kesän aikana huomattavasti.

Kesäkuu

Myöhäiset tulppaanit selviytyivät talvesta paremmin kuin varhaiset, joten tulppaanipenkki oli parhaimmillaan vasta nyt. Myös laukat, lumipalloheisi, särkynyt sydän, kalliokielot ja akileijat kukkivat kesäkuun alussa.

Hanslankari ryhdisti etupihan kohdan, jossa nurmikko vyöryi käytävän kiveykselle. Siitä näytti puuttuvan yksi laattarivi, joka asennettiin nyt. Nurmikko oli korkeammalla kuin käytävä, joten tarvittiin myös reunakivet. Vadelmapenkin reunalta paljastui kitkiessä reunakiveys, jota en ollut aikaisemmin huomannut ollenkaan. Takapihalla tuli nurmikon alta esiin vanha kivipolku, kun perustin uutta kukkapenkkiä.

Aloitin kesälomani matkailemalla Norjassa. Palattuani juhannusviikolla melkein kaikki oli kukassa: alppiruusut, ruusut, pionit, tarha-alpit, karhunvatukat. Etuaita oli alkanut versoa lupaavasti, mutta se oli täynnä rikkaruohoja. Kitkin sen.

Tontin vesipiste on kastelun kannalta hankalassa paikassa talon takana. Ratkaisin ongelman Fiskarsin pienellä letkukelalla ja Gardenan maahan ruuvattavalla isommalla letkukelalla, jotka tulivat talon eri puolille. Nyt oli helppo kastella sekä uusia istutuksia että yksivuotisia kukkia. Kastelin kaksi kertaa viikossa.

Heinäkuu

Kesäkukkapenkki komistui viikko viikolta. Toisaalta sisääntulopenkki näytti tulppaanien kuihduttua niin surkealta, että jouduin hankkimaan torilta kaksi kassillista leijonankitoja sitä piristämään. Daaliat, liljat ja unikot tulivat kukintavuoroon. Keijunmekkoamppelit kasvoivat molempiin suuntiin, kunnes suojasivat terassia naapurin katseilta. 

Maalaustyöt ovat Palasessa heinäkuun heiniä. Maalasin terassin tukipuut vielä kertaalleen ja lisäksi sudin kesäkeittiön seinät kahteen kertaan. Katetun kuistin kaide sai 2-3 maalikerrosta. Tämän tehtyäni istutin kesäkeittiön taakse laikkukirjokanukan.

Kesän leikkausurakka käynnistyi: leikkasin kaikki aidat ja rapsin hedelmäpuiden vesiversoja aina, kun kerkisin.

Marjasato alkoi kypsyä. Uuden valkoherukan makeat marjatertut pääsivät suoraan suuhun. Vadelmien versot kärsivät talven peuratuhoista, joten sato jäi melko pieneksi. Pepi-päärynä kasvatti ensimmäisiä hedelmiään. Osallistuin siirtolapuutarhayhdistyksen toimintaan keittämällä kahvia avoimien ovien päivänä ja ostamalla perinteisestä huutokaupasta mattoja.

Elokuu

Etupihan kesäkukkapenkki kypsyi korkeaksi, tuulessa heiluvaksi pelloksi. Valtava hepokatti pysähtyi hetkeksi Ambassador-daalian varteen. Elokuun uusia kukkijoita olivat iksia ja kiinanasterit sekä kukonkannukset. Kirpat söivät krassi-istutukset lähes kokonaan. Pensasruusut Sävel ja Sointu kukkivat uudestaan.

Istutustyöt jatkuivat: istutin Tinkerbellejen alle verikurjenpolvia, tähtiputkia ja särkyneitäsydämiä. Reunuskasveiksi tuli keijunkukkia ja päätyyn kolme eri väristä pallohortensiaa. Lisäksi muokkasin nurmikosta terassin viereen uuden istutusalueen, johon tuli valkoisia jaloangervoja ja kuunliljoja: pikkuruisia Blue Mouse Earseja, raikkaita kolmivärisiä Fire and Iceja ja isoiksi kasvavia, kaksivärisiä Great Arrivaleja. Jouluruusuja oli jo ennestään luumupuun alla. Rikkaruohot valtasivat toisaalla varjopenkin, johon en ollut vielä ehtinyt istuttaa juuri mitään.

Keitin mehua punaherukoista, ja loppukuusta alkoi omenashow. Keitin syksyn mittaan arvioilta 30 litraa omenahilloa yhden ja saman puun tuotannosta. Illat pimenivät, ja siirtolapuutarhan venetsialaisissa Palanen oli nättinä.

Syyskuu

Jatkoin istutuksia. Nappasin alennusmyynnistä lisää verikurjenpolvia ja keijunkukkia sekä kellukoita. Mittailin peura-aitojen paikkoja ja siirsin liian varjoon istutetut pionit. Leikkasin etuaidan vielä kerran ja kärräsin sepeliä portin alle. Kitkin hiekkatien reunan. Hedelmäpuiden kuivista oksista ja vesiversoista kertyi neljä kottikärryllistä risupaikkaan vietävää.

Hollannista tilatut kukkasipulit saapuivat. Istutin scillalajitelman, lumikellot ja helmililjat ja vähän myöhemmin kesäkellot, narsissit ja hyasintit.

Syyskuun lopussa kesävesi suljettiin. Siirsin pöydät varastoon ja pelargonit tupaan. Kiinnitin jänisverkot kolmen pienimmän puun ympärille.

Lokakuu

Istutin tulppaanit sekoituksena pitkään sisääntulopenkkiin. Muutamia erikoisuuksia meni pensasruusujen ympärille ja pikkutulppaaneja etuaidan viereen. Ensimmäisten pakkasöiden jälkeen nostin daalian mukulat ylös kuivumaan ja viikon päästä toin ne kerrostalon kylmäkellariin. Siirsin kolme paakkua vanhoja siperiankurjenmiekkoja ja keväällä istutetut liljat lähes päittäin kukkapenkistä toiseen.

Tyhjensin sadevesitynnyrit, koska kasteluvettä ei enää tarvittu. Tyhjensin lämpökompostorin alaosan. Verkotin hunajamarjat ja lumipalloheiden kauttaaltaan ja suojasin myös laikkukirjokanukan ympärystän, koska verkkoa sattui vielä olemaan. Saapa nähdä, minne sijoitan kaikki nämä verkot keväällä. Putsasin käytävälaattojen välit ja kitkin vielä kerran.

Marraskuu

Koska lämmin sää jatkui, tilasin lisää tulppaanin sipuleita ja istutin ne. Kiinnitin pensaiden ja puiden suojaverkot maahan metallikoukuilla. Ostin torilta neljä huolellisesti tehtyä Toinenluonto-linnunpönttöä ja kiinnitin ne pihapuihin ja talon taakse. 

Kun lämpötila näytti laskeneen pysyvämmin miinukselle, levitin talvisuojaturpeen hortensioille ja hyasinteille. Kylvin syyssädekukkaa, punalatvaa, akileijaa ja koristeporkkanaa vanhoihin altakasteluruukkuihin. Tyhjensin terassin ja vein työkalut vajaan.

Joulukuu

Joulukuu alkoi lumisena, joten näin, että kettu, jänis, orava ja harakka olivat aloittaneet säännölliset käynnit tontilla. Myös peura poikkesi.  Tein lumityöt ja istutin viimeiset, kaupunkiin unohtuneet tulppaanin sipulit. Seurasin, miten kukkapenkkiin jätetyt lehtikaalit hupenivat vähä vähältä.

Kokosin valokuvakirjaa vuoden kukkakuvista. En tilannut vielä uusia siemeniä tai daalian juurakoita, vaikka pidin silmällä verkkokauppojen valikoimia.

Se oli sellainen vuosi. Vielä pitää huomauttaa, etten suinkaan tehnyt kaikkea yksin. Sain arvokasta apua puolisolta, ystävältä, arboristilta ja hanslankarilta. Ilman heitä työ olisi edistynyt hitaammin ja olisin ollut iltaisin kipeämpi. Valtaosin heiluttelin kuitenkin lapiota itse. 

Jos haluat tietää myös ensi vuonna, mitä Palasessa tapahtuu, kannattaa ottaa seurantaan Instagram-tili Villa Palanen. Päivitän tätä blogia aika harvakseltaan.

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty kävelemään pitkiä matkoja, ja minulla on usein jännekipuja hamstring-syndrooman takia. Niinpä minusta ei tullutkaan maraton- eikä joogamummoa, vaan kukkamummo ja siirtolapuutarhuri. Päivitän blogia harvakseltaan, koska minulla on tällä erää vain vähän sanottavaa muusta kuin puutarhanhoidosta.

Olen Maija Rauha, 65-vuotias ja eläkkeellä. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Siirtolapuutarhapalstallani on oma kanava Instagramissa. Se löytyy nimellä villa_palanen. Kerron siellä mökin ja puutarhan kuulumisia useammin kuin täällä blogissa.

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016