Kirjoitukset avainsanalla lääkkeet

Erikoista kyllä, Lyrica ei ole luokiteltu huumaavaksi eikä sillä ole kolmiomerkintää. Silti se ja Ketipinor ovat olleet kokeilemistani lääkkeistä eniten tietoisuutta muuntavia.

Sain Ketipinoria nukahtamista helpottamaan keväällä, kun kivut valvottivat eikä minulle jostakin syystä haluttu määrätä riittävän voimakkaita kipulääkkeitä. Luovuin siitä kuitenkin nopeasti, koska se heikensi muistiani niin paljon, että aloin unohdella myös työtehtäviä ja palavereja. Se ei minun ammatissani oikein käy.

Lyricalla oli itse asiassa aivan samat vaikutukset ja lisäksi tunsin olevani puolen promillen kännissä koko ajan. Kadulla kulkiessani suoraan käveleminen oli mahdotonta, tai ainakin tuntui siltä. Koska lääkärin lupaus kuitenkin oli pitkäaikainen kivun lieventyminen, halusin antaa sille mahdollisuuden. Käytin Lyricaa sitkeästi noin kolmen kuukauden ajan.

Hoito aloitetaan pienellä pitoisuudella ja sitä nostetaan, kunnes toivottu vaikutus on saavutettu.

Lyrica, kuten monet muutkin pitkäaikaista tehoa tavoittelevat kipulääkkeet, pitää itse titrata sopivaan vahvuuteen kokeilemalla. Hoito aloitetaan pienellä pitoisuudella ja sitä nostetaan, kunnes toivottu vaikutus on saavutettu. Minulta vei muistaakseni pari-kolme viikkoa päästä korkeimpaan sallittuun annostukseen, ja vetelin lopulta lääkettä kaksin käsin. Kipua poistava vaikutus jäi kuitenkin tulematta, joten laskin annostuksen noin skaalan puoliväliin.

Tuossa vaiheessa kävin jälleen työterveyslääkärillä. Hän maanitteli minut jatkamaan vielä jonkin aikaa, koska haitat saattaisivat pian lieventyä ja jäädä pois. Saisin sen jälkeen halutessani laskea annostusta edelleen, jos siltä tuntuisi. Lääkitys pitäisi lopettaa asteittain.

Känninen olo tosiaan haihtui, kun käytin lääkettä tarpeeksi pitkään. Ehkä noin 5. viikon kohdalla tunsin taas olevani oma normaali itseni. Mutta koska lääkityksellä ei edelleenkään ollut mitään vaikutusta kipuihin, ajoin sen hitaasti alas. Mitään haittoja ei tässä vaiheessa tullut. Myöskään kivut eivät pahentuneet hoidon päättyessä, mikä todistaa hoidon tehottomuuden.

Jos olisin päässyt kivuistani Lyricalla, söisin sitä varmasti vieläkin.

Lyrica sai myyntiluvan alun perin epilepsian hoitoon, mutta siitä on tullut suosittu kroonisten kipujen ja etenkin hermokipujen eli neuropaattisten kipujen hoidossa. Sen ymmärtää kyllä, koska kaikilla varsinaisilla kipulääkkeillä on pitkäaikaisessa käytössä niin paljon haittoja, ettei niitä saisi käyttää jatkuvasti.

Lyricalla ja muilla neurologisen puolen lääkkeillä on nähtävästi enimmäkseen kognitioon liittyviä haittoja, eikä niitäkään kaikilla eikä koko ajan. Haitat tunnetaan ja ne mainitaan pakkausselosteessakin: muun muassa huimausta, uneliaisuutta, tarkkaavuuden häiriöitä, sekavuutta, muistin heikkenemistä, näön häiriöitä, humalaista tunnetta.

Lyricaa käytetään myös esimerkiksi ahdistuneisuushäiriön hoitona. Voin kuvitella, että jos on muutenkin ahdistumaan taipuvainen, haitat voivat tuntua pelottavilta. Asiaa ei helpota yhtään se, että netistä löytyy googlaamalla helposti kirjoituksia, joissa Lyrica kuvaillaan vaaralliseksi myrkyksi, johon kehittyy helposti riippuvuus.

Omat kokemukseni eivät tue moisia pelkoja. En todellakaan koe olleeni mitenkään riippuvainen Lyricasta, eikä sen lopettaminen ollut yhtään vaikeaa. Koin haittoja, mutta ne eivät olleet kovin kummoisia ja menivät ohi. Jos työni ei vaatisi jatkuvaa skarppiutta tai jos olisin ollut sairaslomalla, mitään ongelmaa ei olisi ollut. Jos olisin päässyt kivuistani Lyricalla, söisin sitä varmasti vieläkin.

Lääkehoidossa, kuten muussakin hoidossa, pitää aina verrata haittoja myönteisiin vaikutuksiin. Jos myönteistä on enemmän, hoitoa kannattaa jatkaa, etenkin, jos tilanne ilman hoitoa olisi kestämätön.

En ole koskaan menestynyt pelissä yhtä hyvin kuin Lyrican vaikutuksen alaisena.

Lyricasta oli myös iloa. Olen erittäin kilpailullinen, mutta hermostun helposti suoritustilanteessa, ja minun on vaikea koota itseni uutta yritystä varten, jos epäonnistun. Siksi saan usein huonoja suorituksia esimerkiksi minigolfissa, jota pelaan noin kerran vuodessa. Viime kesän turnauksessa hermoni kestivät poikkeuksellisen hyvin: pelasin tyynesti ja harkiten. En ole koskaan menestynyt pelissä yhtä hyvin kuin Lyrican vaikutuksen alaisena. (Juu, pystyn kävelemään juuri minigolfradan verran enkä yhtään enempää.)

Hoitokokeiluna Lyrica-kuuri kuitenkin epäonnistui. Ehkä minulla ei sitten ollutkaan hermokipua. Samaan aikaan oli myös osteopaatilla käynnit lopetettu tehottomina. Ei ollutkaan faskiavaivaa. Fyysisen puolen lääkäreiden keinot oli nyt käytetty loppuun.

Ehkäpä vika oli korvien välissä?

--

Päivän kuvat: Loppiaisen kunniaksi joulukoristeluja Benalmádena Pueblosta. Espanjassa loppiainen on odotettu juhla, jolloin kolme taikurikuningasta tuo lahjoja lapsille.

Kommentit (10)

Vierailija
1/10 | 

Nyt on ihan pakko kommentoida, mitä en yleensä tee. Minulla tiputettiin Lyrica hiljalleen pois, lähinnä nesteen kertymisen vuoksi, mutta epäilin myös tehoa. Viimeiset kaksi viikkoa olen ollut kipeämpi kuin aikoihin, en pysty liikkumaan kuin minimimäärän ja kiukuttaa. Jos ainoana inhottavana jatkuvasti läsnä olevana sivuvaikutuksena oli nesteen kertyminen kroppaan, ei minua oikeastaan muutama kilo tai turvonnut keho niin haittaa. Kun pääsisi näistä kivuista!

Mökin muori
Liittynyt8.5.2014
2/10 | 

Olen syönyt Lyricaa jo vuosikaudet ilman mitään sivuvaikutuksia. Minulla se toimii hyvin ja olen ollut siihen tyytyväinen. Kaikki lääkkeethän ovat myrkkyä ja olen kuullut kauhukertomuksia siitä mitä Lyrica on aiheuttanut ihmisille joille se ei ole sopinut.

Maija
Liittynyt15.10.2015
3/10 | 

Kiitos kommenteistanne Vierailija ja Mökin muori. Kipupotilas on tosiaan valmis tekemään melkein mitä tahansa päästäkseen kivuistaan eroon. Ylimääräiset kilot eivät siinä vaa'assa paljon paina, jonka toisessa kupissa on kivuttomuus.  Ja on kerrassaan inhottavaa, kun ei pysty liikkumaan yhtään ylimääräistä.

Lyrica ei auttanut minua kivuttomaksi, mutta monia se nähtävästi auttaa. Painoa lisäsivät minulla Ketipinor ja kortisoni, ei niinkään Lyrica. Niin on yksilöllistä tämä lääkehoidon vaikuttavuus.

Hankalaa on sekin, kun kivut aaltoilevat, eikä aina voi tietää, mikä on kivun yltymisen tai leppymisen takana. Johtuuko parempi päivä siitä, että on onnistunut välttämään kipuja pahentavaa rasitusta vai siitä, että lääkitys on kohdallaan? Tätä pähkäilen usein. Ainoa lääke, joka minulla lievittää kipuja 100 % varmasti, on Panacod. Ja tiedän, ettei sekään kaikilla auta.

Kokeilija
4/10 | 

Mulle ei Lyricasta ollut muuta kuin haittaa: näköhäiriöt, kaksoiskuvat, tasapainohäiriöt.. Ne kestivät n.2-4 h. Sitä kokeiltiin epiin, mutta ei auttanut eikä auttanut kipuihinkaan. On paljon kipuja.

PP
5/10 | 

Sain Lyricaa vyöruusun aiheuttamiin hermokipuihin. Annostusta nostettiin astettain ja juuri mitään apua lääkkestä ei ollut. Haittoja taas sitä enemmän. Tuntui kuin olisi kävellyt pumpulin päällä, hirveitä painajaisia, tietoisuuden hämärtymistä ja ahdistuneisuutta. Lääkäri suostutteli jatkamaan lääkitystä, koska vyöruusu puhkesi pari viikkoa mieheni kuoleman jälkeen. Löysin hänet kuolleena kodistamme. Lääkärin mukaan kaikki kokemani sivuvaikutukset johtuivat kokemastani traumasta ja olikin varmaan osittain oikeassa. Nappailin Lyricaa 4 kuukautta ja sitten lopetin sen kuin seinään, koska olo oli aivan hirveä. Pää selkeni aika nopeasti ja tunne, että on aika tukevassa humalassa lakkasi myös. Ikinä en laittaisi enää yhtään Lyricaa suuhuni. Kuulin tuttavaltani, että tätä lääkettä käytetään viihdekäytössä. En voi ymmärtää, miten se on mahdollista. Minulla ei varmaan ole koskaan ollut niin hirveää oloa kuin Lyricaa syödessäni.

Maija
Liittynyt15.10.2015
6/10 | 

Nähtävästi todellisuus on joidenkin mielestä niin kauhea, että mikä tahansa pään sekoitus on parempi kuin se. Mutta en minäkään Lyricaa viihteekseni nappailisi.

Maija
Liittynyt15.10.2015
7/10 | 

Kiitos myös teille kommenteistanne, KK ja Kokeilija. Harmi, että ette saaneet Lyricasta apua. Kyllähän sitä aina toivoo, että kun lääkettä määrätään ja sitä alkaa ottaa, siitä olisi hyötyäkin eikä pelkästään haittoja. Lääkekehityksessäkin pyritään samaan, muttei valitettavasti aina onnistuta. Mitä hankalampi vaiva, sitä enemmän sen lääkkeelle "sallitaan" haittoja ja käyttäjiä, jotka eivät saa apua.

Lyricaa syönyt
8/10 | 

Puolitoista vuotta sitten käteni hermot vaurioituivat pahasti ja hermosärky oli jotain ihan kauheaa, välillä jopa lamaavaa. Sain käsikirurgin määräämänä Lyricaa kipuihin, jotka maximi annoksella aamuin illoin helpottivatkin. Sivuvaikutuksina tuli aivan hirveä kiertohuimaus ja pää oli välillä ihan kuin pumpulia. Kävin hitaalla ja pystyssä pysyin, jos pysyin silloinkaan, niin nojaamalla seiniin tai taluttamalla. Kävelykepit olivat myös koko ajan käytössä. Puoli vuotta jouduin syömään kyseistä lääkettä, kun muut lääkkeet eivät tehonneet kipuihin. Kun vihdoin pärjäsin buranalla, niin oli kuin olisin saanut elämäni takaisin. Minua varoiteltiin alkuun, että aiheuttaa riippuvuutta, mutta minun kohdallani siitä ei ollut kyllä pelkoa. Toivoin koko ajan pääseväni takaisin normaaliksi, liikkuvaksi äidiksi. Onneksi lapseni ovat jo isoja (teinejä), että pystyivät hoitamaan arjen pyöritystä melko itsenäisesti.

Maija
Liittynyt15.10.2015
9/10 | 

Juuri noin, Lyricaa syönyt. Kyllähän sitä syö vaikka Lyricaa, jos vaihtoehto on vielä huonompi. Hermosärky on nähtävästi jotakin niin hirveää, etten ole itse moista kokenut. Mahtavaa, että  sait elämäsi takaisin!

kipuileva
10/10 | 

Käytin  Lyricaa n.3kk hermokipuun.Tuona  aikana en juurikaan  jaksanu olla valveilla ollenkaan.No sitten päätin että  tuo lääkitys pitää lopettaa. Ei sitä todellakaan voinu noin vain lopettaa, tuli kauheat ahdistuksen tunteet. koin että tuossa ajassa tulin riippuvaiseksi .onneksi kipukin jäi sillä kertaa.Kyseistä lääkettä ei todellakaan  ota huvikseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Pahinta, mitä voin kuvitella, on yö ilman Panacodia käden ulottuvilla. Söisin lääkettä joka ilta ja nukkuisin paljon paremmin, jos tietäisin, että saan tehdä niin pelkäämättä, että lääkkeet loppuvat enkä saa lisää.

Mutta koska jokaisen reseptin saaminen on epävarmaa, yritän aina ensin muita keinoja. Tämä johtaa säännöllisen epäsäännöllisesti 3-5 tunnin yöuniin. Siihenhän menee aina vähintään tunti per hoito, kun testaan, tehoaako joku muu lääkkeetön tai lääkehoito tänään.

Olen koko ajan tabletin tarkkuudella selvillä siitä, miten paljon Panacodia minulla on. Niin monta kivutonta nelituntista minulla on tiedossa. Neljässä tunnissa ehtii jo nukahtaa sen verran syvään, että vaikutuksen hiipuessa vain kääntää kylkeä ja jatkaa unia.

Valtaosalla kodeiini vaikuttaa kuten minulla eli salpaa kipuaistimukset hermostossa muutaman tunnin ajaksi, mutta ei hämärrä tietoisuutta juurikaan.

Äsken julkaistu uusi kivun hoidon Käypä hoito -suositus kiristää Panacod-hanoja entisestään. Työikäisille potilaille, kuten minulle, Panacod-hoito pitäisi aloittaa kivunhoitoon perehtyneessä yksikössä. Minun ensimmäiset Panacodini määräsi fysiatri, ja reseptit on uusinut työterveyslääkäri. Suosituksen laatijat pelkäävät, että opioidihoidon varomaton aloittaminen ja käyttö altistaa toleranssin kehittymiselle, väärinkäytölle ja hormonaalisille vaikutuksille. Väärinkäyttöä esiintyy kuulemma joka kolmannella ja addiktiota yhdellä kymmenestä käyttäjästä.

Panacod on mieto opioidi, jossa kodeiini on yhdistetty parasetamoliin. Kodeiinista muodostuu maksassa yhdenlaista morfiinia – tai sitten ei muodostu. Riippuu perimästä, miten itsekunkin maksan entsyymit toimivat. Osa on nopeita kodeiinin pilkkojia, jotka saavat Panacodista mukavat hömpsyt ja saattavat mennä vähän tillin tallin. Valtaosalla kodeiini vaikuttaa kuten minulla eli salpaa kipuaistimukset hermostossa muutaman tunnin ajaksi, mutta ei hämärrä tietoisuutta eikä juurikaan vaikuta esimerkiksi muistiin. Kolmiolääke se toki on. Ja osaan kodeiini ei vaikuta mitenkään.

Fysiatrini sanoi lääkettä määrätessään, että ihmisellä, jolla on kovia kipuja, Panacodin teho menee kivun poistamiseen eikä se ikään kuin riitä huumaavana tuntuvaan vaikutukseen asti. Vaikutusten arvaamattomuuden takia hän kuitenkin suositteli sairaslomaa lääkityksen ensimmäisen viikon ajaksi (tai niin minä sen ymmärsin, ei hän toki näin sanonut). Työtilanteeni ei moista sallinut, mutta pidin itseäni silmällä. En huomannut mitään erikoista.

Kipuni ovat pahimmillaan juuri öisin. Juilinta alkaa toden teolla, kun olen jo lähellä nukahtamista.

Ymmärsin Panacod-hoidon tarkoitukseksi siinä vaiheessa kipujen poistamisen. Nostin annostuksen maksimimäärään kokeillakseni, poistuvatko kivut sillä. Kun niin ei käynyt, otin jonkin aikaa kaksi tablettia töiden jälkeen ja kaksi ennen nukkumaan menoa. Sillä tavoin sain miellyttävät illat ja yöt, ja päivällä pärjäsin lääkkeettömillä kivunhallintamenetelmillä.

Lääkärini tekivät tästä menosta kuitenkin nopeasti lopun. Panacod vaihdettiin Lyricaan, jolla olisi pitänyt olla pitkäaikaisesti kipua suitsiva vaikutus. Se ei kuitenkaan tehonnut minulla ollenkaan, joten muutaman kuukauden kuluttua palasin Panacod-purkille.

En saisi syödä Panacodia koko ajan, enkä syökään. Tämä ja pelko, että Panacodit loppuvat, vie minulta kuitenkin normaalit yöunet. Jos nyt normaalista voi kohdallani ollenkaan puhua. Kipuni ovat pahimmillaan juuri öisin. Juilinta alkaa toden teolla, kun olen jo lähellä nukahtamista.

Kivutonta nukkuma-asentoa on mahdotonta löytää. Vatsallaan maatessa sattuu takareisien yläosaan, selällään maatessa tasaisesti kankkuihin ja kyljellään maatessa aktivoituvat persposkia pistävät rautanaulat. Ja sitten on kuitenkin myös öitä, jolloin kipuja ei juurikaan ole.

On mahdollista, että olen psyykkisesti riippuvainen kodeiinista. En silti usko, että fyysisesti olisin. Yksi tabletti riittää. Sitä paitsi jatkuvat, lepoa haittaavat kivut ovat minusta suurempi paha kuin mahdollinen vieroitushoito lääkehoidon päättyessä.

Sen, mitä mieltä olen Käypä hoito -suosituksesta, jätän nyt sanomatta, mutta se alkaa P:llä.

--

Päivän kuvat: Maisemia Benalmádena Pueblosta täysikuun aikaan.

Kommentit (4)

Vierailija
2/4 | 

Hei

Olen myös Panacodin syöjä. Kolmoishermosärky? Minulle ovat vielä suostuneet antamaan Panacodit sadan pakkauksissa, mutta kipupolille tuli määräys mennä. Olen kokeillut Lyrikan, Triptylin ja kasan jo unohtuneita. Gymbalta on nyt menossa mutta ei hyodytä yhtään.

T. kohtalotoverisi

Maija
Liittynyt15.10.2015
3/4 | 

Hei Vierailija, minä olen saanut Panacodia vain 50:n pakkauksessa. Voi olla, että kipupolille vie pian minunkin matkani. Minulla on vielä aika monta lääkettä kokeilemattakin, mutta ei huvittaisi yhtään, kun kerran tiedän, mikä auttaa varmasti.

Paprika
4/4 | 

Hei vaan,minä olen syönyt 7v. Yhdistelmää Panacod,Lyrica,Ketipinor ja Sirdalud,Ilman näitä en tulisi toimeen,minulla on välilevysairauden aiheuttama hermojuuren vaurio.Panacodia sain aluksi vuodeksi reseptin kerrallaan,annostus max 6kpl/vrk,nyt puoli vuotta mennyt niin että 4kpl/vrk onmax annostus.Hyvänä päivänä riittää 3 panacodia mutta huonona menisi se kuusi mutta joutuu kyllä tarkkana olemaan ettei lopu kesken,Lyrican annostus minulla 300mg aamulla ja 300mg illalla,ei ole ollut sivuvaikutuksia vaan pahin kipu on poissa.Ketipinor auttaa Sirdaludin kanssa nukkumaan 4-5 tuntia kerrallaan.Joskus on kyllä huonoja päiviä eikä silloin pääse sängystä mihinkään,jouduin ostamaan moottorisängyn helpottamaan sängystä nousemista ja muutenkin nukkumista,tsemppiä kipusiskot ja veljet,jaksamista kaikille.57v. Työkyvyttömyyseläkkeellä oleva Pia.

Oli heinäkuun loppupuoli, ja fysiatri oli samana päivänä jäämässä lomalle. Häntä kiinnostivat rintarangan magneettikuvauksen tulokset kuitenkin niin kovasti, että hän otti minut vastaan ylimääräisenä muiden potilaiden välissä.

Kun hän näki radiologian erikoislääkärin lausunnon, ensireaktio oli ilo ja helpotus. Hän julisti, että olin juuri saanut lottovoiton. En osaa sanoa, mitä minulla olisi voinut olla, mutta nähtävästi olin välttänyt täpärästi jonkin aivan hirvittävän kohtalon. Ehkä hän epäili, että selkäytimeni oli valumassa ulos kanavastaan tai että minulla oli kasvain selkärangassa. Mitä lie.

Sen sijasta minulla oli luupiikki rintarangassa. Lausunnon mukaan ”degen. osteofyyttiä th 10-11 välissä”. En siinä hötäkässä osannut kysyä riittävän yksityiskohtaisesti, mistä oli kysymys. Jäin siihen käsitykseen, että tämä luupiikki saattaisi painaa jotakin hermoani ja tämä mahdollisesti selittäisi oireeni.

Fysiatrin mukaan hoito osteopaatilla voisi jatkua, ja lisäksi hän kirjoitti minulle Lyrica-reseptin. Hän arvioi myös, että olisin sairausloman tarpeessa, ja sovimmekin muutaman päivän lomasta Lyrican aloitusvaikutusten seuraamista varten. Ja sitten hän lähti kolmeksi viikoksi lomalle. Myös osteopaattini  (OMT eikä OMD, toim. huom.) ja työterveyslääkärini olivat lomalla.

Kuvittelin, että vaivojeni syy oli nyt selvinnyt: luupiikistä kaikki johtui, ja osteopatia auttaisi.

Osteopaatti oli jo aiemmin kummastellut ylikireää ryhtiäni. Selkälihakseni olivat hänen mukaansa tiukassa krampissa lapaluiden alapuolella. Minä puolustauduin, että niinhän fysioterapeutti oli aiemmin opastanut. Että ryhti pitäisi luoda selkälihaksilla eikä vatsalihaksilla. Ja että lapaluita pitää vetää kohti takapuolta. Osteopaatti pyöritteli  päätään. Olin ymmärtänyt fysioterapeutin ohjeet täysin väärin, tai sitten ne olivat olleet väärät. Minun pitäisi ehdottomasti löysentää ryhtiäni ja antaa olkapäiden asettua luonnollisesti paikoilleen.

Nyt siis kuvittelin, että vaivojeni syy oli selvinnyt: luupiikistä kaikki johtui ja osteopatia auttaisi. Kun selän lihaskramppi sulaisi, luupiikki lakkaisi painamasta hermoa ja näin pakaravaivat paranisivat. Tämä optimistinen luulo eli kuitenkin vain ammattilaisten loman ajan. Kun osteopaatti sai kuvat eteensä, hän osasi heti sanoa, että olin erehtynyt. Luupiikki nimittäin kasvoi vatsan puolelle eikä hermokanavaan päin. Fysiatri vahvisti saman myöhemmin. Oli täysin poissuljettua, että se olisi voinut aiheuttaa minkäänlaisia oireita. Useimmilta kuulemma löytyisi vastaavia luupiikkejä, jos vain kuvattaisiin.

Kahden kuukauden jälkeen sain ystävälliset pakit: faskioiden käsittely keskeytettäisiin  tuloksettomana. 

Nautin ostepaatilla käynneistä kovasti. Hoitopöydällä maatessani tulin kertoneeksi suurimman osan elämäntarinastani, ja hän suhtautui kuulemaansa tavattoman empaattisesti ja hyväksyvästi. Hän tiesi nyt minusta ja vaivojeni taustoista enemmän kuin kukaan lääkäri, koska hänellä oli aikaa kysellä ja kuunnella. Hän vaikutti myös aidosti kiinnostuneelta voinnistani. Se oli kokonaisvaltaisesti eheyttävä kokemus.

Tulin kuitenkin kipeäksi joka käynnillä. Selästäni tuli hyvin arka. Tunsin nyt kipeät kohdat koko ajan, ja ne ärtyivät, kun kumarruin eteenpäin esimerkiksi siivotessa. Arkuus ei yleensä ehtinyt kadota ennen seuraavaa käsittelyä. Myös pakarani olivat edelleen kipeät, vaikka pystyinkin vähentämään kipulääkitystä ja nukuin taas hieman paremmin.

Luulin silti, että hoitosarja oli vasta alkupuolellaan, kun noin kahden kuukauden jälkeen sain ystävälliset pakit: osteopaatin mielestä olisi parasta, että faskioiden käsittely keskeytettäisiin tuloksettomana. 

Vastuullinen ammattilainen varmasti toimii juuri niin. Hän näki, ettei tilani enää kohentunut ja että tulin päin vastoin hoidoista kipeämmäksi. Olisin maksanut helposti toiset kaksi kuukautta hoitoja, mutta onneksi ei tarvinnut.

Nyt oli tämäkin tie käyty ja todettu tuloksettomaksi. Mistä kummasta oireeni johtuivat, ja miksei kukaan saanut sitä selville? Sitä ihmetteli myös osteopaatti, joka vannotti minua pitämään yhteyttä ja kertomaan, jos jotakin uutta tapahtuisi. Tiesin, että minusta oli tullut haaste myös fysiatrille.

Vieläkö hän keksisi jotakin?

Selkäni kipeät kohdat ovat muuten arvoitus vielä tänäkin päivänä, koska kukaan muu kuin osteopaatti ei ole kiinnittänyt niihin mitään huomiota. En edes minä. Pakarathan minulla vaivaavat eikä selkä. Kokemukseni mukaan terveydenhoitojärjestelmä ei myöskään ole kovin hyvä hoitamaan useita vaivoja yhtä aikaa. Hyvä kun yhteenkin löytyisi hoito.

--

Päivän kuvat: Pieni hyasintti-istutus.

Kommentit (2)

MarjattaP
1/2 | 

Taidat tosiaankin olla aika haasteellinen tapaus näille ammatti-ihmisillekin.  Vaan kyllähän me ihmiset olemme niin monimutkaisia tapauksia rakenteiltamme, että joskus  kivun aiheuttajaa on vaikeaa löytää.  Olen kuullut luupiikeistä kantapäissä, mutta että niitä voi olla selkärangassakin.  Kuulostaa aika hurjalta sekin. 

Toivottelen sulle nyt kaikesta huolimatta hyvää ja levollista Joulua!  Toivottavasti asiat alkavat mennä parempaan suuntaan.

Maija
Liittynyt15.10.2015
2/2 | 

Totta, kantapään luupiikki on tunnetumpi, mutta selkärangan yleisempi. Oikeastaan se on rustoa eikä edes piikin muotoinen, joten nimitys on tuplasti harhaanjohtava. Hyvää joulua sinullekin, Marjatta.

Kortisoni on vahvin tunnettu tulehduslääke. Se on niin voimakasta, ettei sitä määrätä kevein perustein, ja sitä käytetään yleensä vain rajatun ajan. Sillä on systeemisiä vaikutuksia eli lääkeaine aiheuttaa helposti vaikutuksia muuallakin kehossa, vaikka se olisi tarkoitettu vain kehon jonkin osan hoitamiseen.

Pitkäaikaisesti käytetty kortisoni heikentää kaikkia kudoksia: ohentaa ihoa, haurastuttaa luita ja nostaa luukadon riskiä. Sen tiedetään myös vaikuttavan kehon rasvakudokseen siten, että etenkin keskivartalo ja posket pyöristyvät, ja niskaan saattaa tulla kohouma, niin sanottu häränniska. Lääkkeen psyykkiset vaikutukset ovat yksilöllisiä, mutta useimpia se vähintään nukuttaa.

Kortisonipistokset annetaan paikallisesti, eikä niiden pitäisi vaikuttaa systeemisesti kovinkaan paljon. Minulla niin kuitenkin kävi. Sain sekä paksut posket, omenavatsan että häränniskan. Nukutti armottomasti vuorokauden ympäri.

Hienoin vaikutus koski kuitenkin nivelrikkoisia sormiani: ne pysyivät kivuttomina peräti pari kuukautta. Ehdin jo aivan unohtaa, että sormissa mitään vaivaa olikaan. Harmi vain, ettei hoito ollut tarkoitettu sormiin.

"Lakkaa sormeilemasta sitä pattia, se on rasvakudosta", sanoi työterveyslääkäri.

Pari päivää toisten kortisonipistosten kaulaani ilmestyi aristava kohta. Alue turposi silminnähden, ja jokin painoi henkitorvea niin, että hengittäminen vaikeutui.Oliko kilpirauhaseni turvoksissa? Struumako minulle oli kehittymässä?

Työterveyslääkäri tunnusteli aluetta asettumalla taakseni seisomaan, jolloin hän pystyi viemään kätensä molemmin puolin kurkulleni. Hän ei vaikuttanut erityisen huolestuneelta. Varmuuden vuoksi hän kirjoitti lähetteen kuvantamisyksikköön.

Ultraus ei kuitenkaan paljastanut mitään epätavallista. Kilpirauhasessani ei ollut kasvainta eikä se ollut myöskään suurentunut. ”Lakkaa sormeilemasta sitä pattia, se on rasvakudosta”, totesi lääkäri. Olin siis kasvattanut rasvapatin sekä niskaan että kaulaan!

Mikä kaulassani sitten olikin turvonnut, se katosi, kun kortisonihoito lopetettiin.

Olin jo käyttänyt kaiken hoidon, mitä länsimainen lääketiede pystyi tarjoamaan.

Kortisoni näytti vaikuttavan minulla kaikkialla muualla, paitsi siellä, missä olisi pitänyt.

Saamallani kortisonimäärällä takapuoleni tulehdusten olisi jo pitänyt parantua ja vaivojen mennä ohi, mutta niin ei käynyt. Isosarvennoisten tulehtuneet limapussit olivat ainakin osittain parantuneet, mutta pakaroiden keskiosan pistävä kipu pysyi ennallaan. Suurin toivein aloitettu hoitokokeilu lopetettiin 10 pistoksen jälkeen tehottomana.

Nyt olin fysiatrin mukaan käyttänyt kaiken hoidon, mitä länsimainen lääketiede pystyi tarjoamaan. Yksi mahdollisuus sentään olisi vielä: OMD-fysioterapeutti, joka hallitsee osteopatian menetelmät ja faskioiden käsittelyn.

”Hänellä on taito havaita käsillään asioita, jotka jäävät lääkärin vastaanotolla piiloon”, fysiatrini selitti. Diagnostisen arvoituksen avaimet olivat nyt OMD-fysioterapeutin käsissä. Siispä seuraavaksi sinne.

--

Päivän kuvat: Heverin linnan kauneimmat ruusut 2015

Kommentit (5)

Maija-Liisa
1/5 | 

Kokemukseni pitkäaikaisesta kortisonin käytöstä, suurina annoksina suoraan suoneen ja suun kautta pillereinä, ovat juuri sellaiset  kuin kuvasit. Paitsi että psyyke minulla muuttui. Minusta tuli aika v-mäinen, rohkea sanomaan ja hyökkäävä samisissani. Minua kortisoni piristi, nukuin max. neljä tuntia yössä ja olisin siirtänyt vaikka kerrostalon. Ja kaiken tämän tajusin kun kortisoni vaihdettiin toiseen lääkkeeseen ja vaikutus rupesi vähitellen häviämään. Tämä oli sitä  Basedowin taudin aikaa.

Miia
2/5 | 

Minä kieltäydyn kortisoonista nykyään - välilevytyrä ja nivelrikko saavat tyytyä vain kipulääkkeisiin. Sain limakalvontulehduksiin lonkassa ja polvessa kortisoonipiikit. Ekalla kerralla ihan ookoo, toisella kerralla heräsin seuraavana päivänä sokkiin! Rintani kasvoivat B-kupista E-kuppiin yhdessä yössä (niistä jäi sitten jäljelle 10 senttiä leveä raskausarpi) ja peilin ohittaessani oli pakko palata peilille kun en tuntenut ihmistä siinä... Paino nousi 20 kiloa 3 viikossa, unta ei tullut, häränniskan sain, silmälasit eivät mahtuneet päähän, tai siis ne ei enään koskettaneet nenää kun posket olivat niin turvoksissa, unettomuus vaivasi sitten muuten siihen malliin että jo itsekin aloin pelätä tulevani hulluksi. Olin täysin skitso, epäilin kaikkia ja kaikkea, mulle muka vain haluttiin pahaa, räjähdin 10 kertaa päivässä ja itkin loppuajan. Lääkärin mielestä kaikki hyvin, olihan kipu lonkassa hieman lieventynyt. Kun jouduin sitten välilevyn tulehtumisen takia sairaalaan, vieläkin turvoksissa kortisoonista, 3 kk piikkien jälkeen, sairaalan kirurgi tarjosi kortisoonia. Kun kieltäydyin, sanoi että mitä sillä on väliä, läskihän sä olet muutenkin. Tervetuloa leikkaukseen kun olet laihduttanut 60 kiloa. Muutama kuukausi tämän jälkeen pääsin käymään Suomessa - asun siis Hollannissa - ja gynekologi aloitti hormonihoidot. Puolessa vuodessa hävisivät kortisoonikilot ja 4 päivän jälkeen kävelin raput ylös ekan kerran vuoteen... tervettä musta ei tule ikinä, koska en voi nauttia estrogeenejä tarvittavaa määrää syövän uhkan takia, mutta kortisoonihelvettiin en ikinä palaa.

Maija
Liittynyt15.10.2015
3/5 | 

Kuulostaapa hurjalta, Miia. Varmasti teit oikean ratkaisun, kun kieltäydyit kortisonista. Mielenkiintoista, että hormonihoidolla pääsit vaivoistasi osaksi. Pitäisiköhän minunkin kokeilla? Minullahan on yhtenä diagnoosina limapussin (lihaskalvon) tulehdus, kenties sama vaiva kuin sinulla. Sen lisäksi minulla on jännetupen tulehduksia ja vähän muutakin.

emilia
4/5 | 

Minä olen käyttänyt kortisonia v 2011 ja sanut myös suonen sisäisesti n.s pulssihoitoa. Minulla on MS tauti ja en pärjää ilman kortisonia 10mg päivässä jota otan aamulla. Se ei ole haitannut minua millään lailla ja kerran vudessa saan osteopatiaan ehkäisy lääkettä suonen sisäisesti. Ei mitään merkkiä osteopatiasta. Kivut on hellittänyt ja olen voinnut hyvin.

Maija
Liittynyt15.10.2015
5/5 | 

Mielenkiintoista, että lääkkeiden vaikutukset vaihtelevat niin paljon henkilöstä toiseen. Asiahan on kyllä jatkuvasti farmakologisen tutkimuksen kohteena, ja jotkut lääkitykset valitaan jo geenitestien perusteella niin, että lääkettä saavat vain ne, jotka siitä todennäköisesti hyötyvät. Yksilöllinen lääkehoito on tulevaisuuden trendi.

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty kävelemään pitkiä matkoja, ja minulla on usein jännekipuja hamstring-syndrooman takia. Niinpä minusta ei tullutkaan maraton- eikä joogamummoa, vaan kukkamummo ja siirtolapuutarhuri. Päivitän blogia harvakseltaan, koska minulla on tällä erää vain vähän sanottavaa muusta kuin puutarhanhoidosta.

Olen Maija Rauha, 65-vuotias ja eläkkeellä. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Siirtolapuutarhapalstallani on oma kanava Instagramissa. Se löytyy nimellä villa_palanen. Kerron siellä mökin ja puutarhan kuulumisia useammin kuin täällä blogissa.

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016