En ole tavannut sairaalan heräämön ulkopuolella ketään, jolla olisi sama vaiva kuin minulla. Olen pitänyt hamstring-syndroomaa ylipäätään äärimmäisen harvinaisena muilla kuin nuorilla ammattiurheilijoilla. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että minulla on kohtalotovereita kautta Suomen. Epäilen, että meitä voi olla vieläkin enemmän, mutta osalla on väärä diagnoosi.

Takareiden niin sanotut hamstring-lihakset kiinnittyvät luuhun jänteillä istuinkyhmyn luona eli siinä kohdassa, joka päällä istutaan. Hamstring-syndroomassa nämä jänteet tai jokin niistä ovat tulehtuneet ja paksuuntuneet, mistä aiheutuu kipua istuessa, juostessa ja makuulla etenkin pidemmän kävelyn tai muun liikunnan jälkeen.

Kipua tuntuu yleensä erityisesti istuinkyhmyn alueella. Minulla kipu tuntui aluksi vain autossa istuessa, mutta tilanne paheni vähitellen niin, että lopulta olin kipeä ihan koko ajan. Se tuntui siltä kuin keskelle pakaraa, siis monta senttiä istuinkyhmyn yläpuolelle, olisi isketty rautanaulat molemmin puolin.

Urheilijoista erityisesti aitajuoksijat ja jalkapalloilijat ovat hamstring-vaivojen tyypillistä kohderyhmää. Heillä niihin liittyy usein takareisijänteen repeämä tai jopa katkeaminen jonkin äkillisen suorituksen tai kaatumisen seurauksena. Tällaiset vaivat näkyvät selvästi magneettikuvassa, ja ne osataan korjata leikkauksella. Parhaassa tapauksessa nopeasti toipunut urheilija pääsee kevyelle lenkille jo parin viikon päästä.

Kroonistunut hamstring-syndrooma on yhden sortin iskias.

Minulla on kuitenkin hamstring-oireyhtymän kroonistunut muoto, joka on oikeastaan iskias. Sellainen voi syntyä, kun keski-ikäinen innostuu juoksemisesta ja lisäksi harrastaa joogaa eli venyttelee paljon, eikä syntyneitä jänteiden rasitusvammoja osata hoitaa oikein. Lisäksi jänteet ovat minulla jännekirurgin arvion mukaan kiinnittyneet hieman tavallisesta poikkeavaan kohtaan.

Iskiashermo kulkee jänteiden vieressä yksilöllisellä tavalla. Paksuuntuneiden jänteiden ympärille voi syntyä kiinnikkeitä, jotka nappaavat iskiashermon syleilyynsä. Hermo hankautuu ja ärtyy. Tästä seuraa uudentyyppistä, huomattavasti kovempaa kipua. Se on itse asiassa aivan sietämätöntä kipua. Kivun syy näkyy kuitenkin huonosti magneettikuvissa.

Iskiasta pidetään yleensä selkäsairautena. Useimmiten se aiheutuukin siitä, että selkärangan välilevyn pullistuma eli välilevytyrä painaa hermoa. Selkäperäinen iskias paranee usein itsestään parissa kuukaudessa, kun pullistuma vetäytyy takaisin.

Pakaraperäisestä iskiaksesta puhutaan, kun keskellä pakaraa sijaitseva, päärynänmuotoinen lonkan ulkokiertäjälihas eli piriformis ärsyttää iskiashermoa. Tilannetta kutsutaan myös piriformis-syndroomaksi. Esimerkiksi Selkäliiton verkkosivujen iskiasartikkelissa piriformis-syndroomaa pidetään harvinaisena, mutta hamstring-syndroomaa ei edes mainita eli se lienee vieläkin harvinaisempi. No, eihän se kyllä selässä olekaan, vaan takalistossa. Voisi puhua jänneperäisestä iskiaksesta.

Hamstring-oireitani hoidettiin pitkään piriformiksen aiheuttamina.

Heikko piriformis oli käsittääkseni muutama vuosi sitten vakiodiagnoosi aina, kun liikuntaa harrastavalla potilaalla tai asiakkaalla oli epämääräisiä lantion alueen kipuja. Minäkin sain ensimmäiset piriformis-jumppaohjeeni jo kymmenisen vuotta sitten. Sillä kertaa ne auttoivatkin, ja jatkoin juoksuharrastusta.

Myös hamstring-oireitani hoidettiin pitkään piriformiksen aiheuttamina. Hoito oli kuitenkin aivan yhtä tyhjän kanssa. Kivut eivät helpottuneet pakaroita vahvistavalla ja piriformista venyttävällä jumpalla, vaan mieluummin pahenivat. Tulin niin kipeäksi, etten pystynyt enää tekemään fysioterapeutin opettamia liikesarjoja.

Myöskään särkylääkkeet eivät auttaneet. Vetelin maksimimääriä Panacodia, kun kokeilin, tulenko sillä kivuttomaksi. En tullut. OMD-fysioterapeutti joutui lyömään hanskat tiskiin, kun faskioiden manipulaatio ei tehonnut. Edes kortisonia ja puudutetta sisältävät pistokset piriformiksen tienoille eivät auttaneet. Sillä hoidolla olisi kyllä jo pitänyt parantua, jos kyseessä olisi ollut se, mikä luultiin.

Koko ajan hoidettiin väärää kohtaa. Oikea kohta ei löytynyt, koska jänteessä ei ollut sellaista vikaa, joka olisi näkynyt magneettikuvassa. Fysiatrini keksi lopulta, että hamstring-syndrooma voi olla, vaikkei kuvassa näy mitään leikattavaa. Tämän jälkeen hakeuduin jännekirurgi Sakari Oravan vastaanotolle. Hän piikitti kortisonin useita senttejä entistä alemmas, suoraan semimembranosus-lihaksen jänteen kiinnityskohtaan.

Monikohan hamstring-potilas saa tälläkin hetkellä hoitoa piriformisongelmiin?

Sain parissa päivässä useita yhteydenottoja naisilta, joilla on hamstring-syndrooma.

Fysiatrini kertoi, että sen jälkeen, kun hän oli tunnistanut minulla hamstring-syndrooman, hän alkoi törmätä yhä useammin keski-ikäisiin naisiin, joilla oli sama vaiva. Koska hän nyt tunnisti sen paremmin, nämä potilaat saivat todennäköisesti oikean hoidon aikaisemmin kuin minä ja toivottavasti ovat nyt terveitä. Minähän en ole.

Olen kertonut koko tarinani täällä blogissani. Blogini löytyy helposti, jos googlaa hamstring-syndrooma – se on hakutuloksissa tällä hetkellä sijalla kolme. Olen silti saanut blogin perusteella vain yhden yhteydenoton kohtalotoverilta. Hän oli menossa leikkaukseen ja kyseli, mitä on odotettavissa ja miten toipuminen lähtee alkuun.

Valmentaja Jukka Harju mainostaa parhaillaan Facebookissa Toiminnallinen selkätreeni -verkkovalmennustaan usean erilaisen videon ja selostuksen voimin. Mainoksissa luvataan treenin muun muassa lieventävän hermopinteitä. 99 prosenttia iskiaksesta johtuu mainoksen mukaan joko välilevyn pullistumasta tai piriformiksen kireydestä. Hamstringejä ei mainita.

Osallistuin mainoksen alla käytyyn keskusteluun. Kerroin tilanteestani ja kysyin, mahtaisiko treeni toimia myös hamstring-jänteiden pinteille, jotka ilmeisesti ovat se kolmas iskiaksen syy, jonka esiintyvyys ehkä olisi tuo jäljelle jäävä yksi prosentti. Harju vastasi, että kannattaa kokeilla. Sananvaihdon jälkeen sain parissa päivässä useita yhteydenottoja naisilta, joilla on hamstring-syndrooma ja jotka olivat lukeneet keskustelun.

Yhdellä naisista on todettu jänteen repeämä, ja hän jo vuoden verran treenannut tuloksetta fysioterapeutin ohjeilla. Kannustin häntä hakeutumaan jännekirurgin konsultaatioon. Toinen oli leikattu seitsemän viikkoa sitten ja toipunut hienosti. Hän oli jo käynyt jopa konsertissa! Itse en pysty istumaan ongelmitta vieläkään esimerkiksi elokuvan tai näytelmän kestoa, vaikka töissä istunkin ongelmitta melkein koko päivän. Katsomossa pitää istua liikkumatta, toisin kuin töissä. Tätä naista kävi kateeksi. Toivottavasti toipuminen jatkuu hänellä yhtä hyvin kuin on alkanutkin.

Kolmas kohtalotoveri oli todella kipeä vielä kolmen vuoden kuluttua leikkauksesta, vaikka fysioterapiassa oli tehty kaikki mahdollinen. Hän kertoi kuitenkin saaneensa apua kalevalaisesta jäsenkorjauksesta ja suositteli sitä minullekin.

En keskustellut kovin pitkään kaikkien kanssa, mutta oli todella hienoa kuulla näistä kokemuksista ja kertoa omistaan ihmiselle, joka todella ymmärtää, mistä puhun. Emme olekaan yksin!

Pitäisiköhän perustaa hamstring-naisten vertaistukiklubi teemalla Piukat pakarat? Ikävä vain, että kaikki yhteyttä ottaneet naiset ovat eri paikkakunnilta ja eri osista maata. Jätän tämän ajatuksen nyt vain tähän.

--

Päivän kuvat: Ruusuja Wakehurstista.