Kirjoitukset avainsanalla tätä mieltä

Silloin harmistuin viimeksi. Vastaan Leilan haasteeseen ja kerron, milloin viimeksi…

Ilahduin: Sunnuntaina, kun napsin mahtavia kukkakuvia Ruissalosta yliopiston kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneista. Siellä oli ilahduttavan paljon orkideoja kukassa ja kaunis valo. Kukkien kauneus on minulle lääkettä.

Nauroin: Tällä viikolla ei ole naurattanut, kun puolisoni ei ole naurattanut. Hän on selvästi loman tarpeessa.

Itkin: Keuhkokuumeessa espanjalaisessa hotellihuoneessa joulun aikaan olo oli niin voimaton, että itketti.

Suutuin: Suutuin, kun luin jonkin tosi tyhmän blogikirjoituksen eilen. Suuttumukseni menee kuitenkin niin nopeasti ohi, etten muista aihetta enää. Olin kyllä tosi tulistunut.

Harmistuin: Aamulla seisoin suihkun alla ja olin juuri alkamassa hieroa sampoota hiuksiin, kun veden tulo lakkasi. Olin katsonut urakoitsijan lapusta vesikatkon ajankohdan väärin. Oli pakko mennä likaisella tukalla töihin. Mutta olipa onni, että tarkistin lapun ennen kuin annoin työnjohtajalle palautetta.

Häkellyin: Häkellyn aina, kun joku on yllättäen ystävällinen, haluaa auttaa tai lähestyy puskan takaa. Viime kerrasta on onneksi jo viikkoja.

Kokeilin jotain uutta: Käytin HSL Mobiililippua pari viikkoa sitten.

Urheilin: Toukokuussa kolme vuotta sitten sinä päivänä, kun anoppini siirrettiin saattohoitohuoneeseen. Olimme juuri lähdössä lenkille, kun saimme soiton. Sen jälkeen en ole juossut, ja muuta liikuntaani en pidä urheiluna.

Luin: Tänään Minna Huotilaisen ja Leeni Peltosen uutta kirjaa Tunne aivosi. Nimi on vähän tylsä, mutta sisältö ei.

Söin: Peuramakkaralla höystettyä hapankaali-omenapataa töiden jälkeen. Tähderuokaa, joka löytyi jääkaapista. Peuran oli työkaveri metsästänyt.

Herkuttelin: Kolme tuntia sitten vaniljajäätelöllä, johon sotkin äidin valmistamaa mäkivadelmahilloa ja puolukoita. Mainio yhdistelmä! Herkuttelen joka päivä.

Ostin: Juhlamekon väreihin sopivaa kynsilakkaa viime perjantaina.

Tapasin: Perjantaina mukavan matkabloggarin. Hänen bloginsa nimi on Parasta lähteä nyt.

Päätin: Viikonloppuna, että meille tulee Morris & Co -tapetteja, vaikka talomme onkin valmistunut 1961.

Inspiroiduin: Pari viikkoa sitten, kun kävin tutustumassa upeisiin käsintehtyihin keramiikkalaattoihin. Kylpyhuonesuunnitelmani sai välittömästi uuden suunnan.

Osallistukoon haasteeseen, ken siitä inspiroituu.

--

Päivän kuvat: Ruissalon kasvihuoneista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kun sain vuosi sitten syksyllä nimen jännevaivalleni, sain samalla myös nenälleni uudet lasit, joiden läpi tarkastella mennyttä ja tulevaa. Hamstring-syndroomani yksi syy on professori O:n mukaan takareisieni tavallisesta poikkeava rakenne. Nähdäkseni siitä seuraa, että minulla on voinut olla jännevaivoja lapsesta asti. Onhan minulla ollut samat reidet syntymästä saakka.

Minulla tosiaan oli lapsena vaivoja reisissä, vaikkakin silloin ajattelin, että ne ovat polvissa. Nukkumaan mennessä molempia polviani alkoi usein särkeä takaa. Hamstring-lihasten toinen kiinnityskohta on juuri polvien yläpuolella, ja nyt ajattelen, että siitä minua nimenomaan särki.

Opin melko pian, että särky lakkaa, kun nukun vatsallani, ja polvieni alla on tyyny. Jos kuitenkin olin sinä päivänä kävellyt tai juossut tavallista enemmän, tarvitsin lisäksi särkylääkkeen. Särky liittyi liikuntaan, huomasin sen jo silloin, mutta kipu tuli vasta tunteja liikunnan jälkeen. Juuri samalla tavoin pakarakipuni ilmenevät. En ole juurikaan kipeä vielä liikkuessani, vaan vasta myöhemmin.

Äitini taisi ottaa asian esiin pariinkin kertaan lääkärintarkastuksen yhteydessä. Mainitsin kivuista myös itse kouluterveydenhoitajalle. Ne ovat vain kasvukipuja ja menevät ohi, sanottiin.

Kävely oli yhtä tyhjän kanssa, mutta juoksuun jäin nopeasti koukkuun.

Minulla oli kasvukipuja vielä aikuisenakin, vaikka pituuskasvuni oli päättynyt vuosia sitten. En osaa sanoa, missä ikävaiheessa ne katosivat. Mielestäni olen aina tullut helposti kipeäksi liikkumisesta.

En harrastanut nuorempana juuri muuta liikuntaa kuin hyötyliikuntaa. Kävelin ja pyöräilin, mutten ehkä niin paljon, että jänteet olisivat ärtyneet. Harrastin joogaa päivittäin, mutta tyylisuunta keskittyi meditaatioon ja joogafilosofiaan. Lyhyessä aamuohjelmassani oli minimaalisesti takareisivenytyksiä, ja niiden kohdalla fuskasin. Minusta kipu ei kuulunut joogaan. Samaa mieltä olen yhä.

Aloin harrastaa juoksua, koska työpaikallani aloitettiin työhyvinvointiohjelma, jossa kerättiin pisteitä liikunnasta aktiivisuusmittarin avulla. Minulla oli ollut tapana kävellä tunnin verran joka päivä, mikä oli aika kyllästyttävää. Huomasin, että juoksemalla sain pisteet täyteen paljon nopeammin kuin kävelemällä. Olin pettynyt kävelemiseen myös sen takia, että sinnikäs kävely ei vaikuttanut painooni eikä verenpaineeseeni millään tavalla, vaikka kaikki lehtijutut niin lupasivat. Kävely oli yhtä tyhjän kanssa, mutta juoksuun jäin nopeasti koukkuun.

Ensimmäiset viitteet hamstring-jänteiden aiheuttamista pakarakivuista ilmaantuivat melko pian sen jälkeen, kun olin alkanut juosta säännöllisesti. Olin silloin muistaakseni 47-vuotias. En kiinnittänyt tuntemuksiin juuri huomiota, koska ne olivat epämääräisiä ja juoksemisen hyvät vaikutukset olivat paljon suuremmat. Pystyin lopettamaan jokasyksyisen mielialalääkkeiden käytön ja laihduttamaan melkein 10 kiloa, vaikken alun perinkään ollut ylipainoinen. Kuntoni parani silminnähden. Nämä olivat vaikutuksia, jota olin turhaan odottanut kävelemiseltä.

En ymmärtänyt, että joka juoksuaskeleella vain kaivoin hautaani.

Omaksuin ajatuksen, että voidakseni hyvin minun pitää juosta. En ymmärtänyt, että joka askeleella vain kaivoin hautaani. Juoksin laput silmillä karkuun masennusta, lihavuutta ja diabetestä, mutta kompastuin kirjaimellisesti omiin jalkoihini. Siitähän tämä blogi alkoi, kun olin rähmälläni maassa silmä mustana.

Vasta professori O. sai minut ymmärtämään, että kuulun niihin ihmisiin, joita ei ole luotu liikkumaan. Reisieni jänteet kestävät huonosti rasitusta. Ne sijaitsevat niin lähekkäin, että ne alkavat helposti hangata toisiaan ja lantion alueen limapusseja. Lisäksi ne ärsyttävät iskiashermoa, mikä aiheuttaa vihlovaa kipua levossa.

Olisi kai minun pitänyt ymmärtää jo paljon aikaisemmin, että rakenteessani on jotakin erikoista. Liikunta oli huonoin aineeni koulussa, koska en pystynyt suorituksiin, vaikka yritin parhaani. En ole koskaan pystynyt esimerkiksi istumaan lattialla jalat suorina edessä, koska takareisieni jänteet ovat niin tiukat/lyhyet/kiinnittyvät ”väärään” kohtaan. Tietenkään juuri mitkään voimisteluliikkeet eivät näillä reisillä onnistuneet puhtaasti.

Eikä onnistunut juuri mikään muukaan liikunta. Takareisien ja pakaroiden pienet lihakset ovat tärkeitä myös tasapainon pitämisessä. En koskaan oppinut laskemaan mäkeä suksilla kaatumatta, vaikka kannustava liikunnanopettaja käytti kokonaisen iltapäivän vain minun ohjaamiseeni.

Ainoa liikuntamuoto, josta koulussa sain onnistumisen kokemuksia, oli maastojuoksu. Sitä harjoitettiin kuitenkin hyvin harvoin, alle kymmenen kertaa koko kouluaikanani. Kaikki muut liikuntatunnit olivat rämpimistä toivottomasta yrityksestä toiseen.

Kokeile, voisitko paremmin, jos liikkuisit vähemmän.

Aikuisena olen yleensä saanut lihaskuntotesteissä erinomaisia tuloksia, mutta en kestävyyskunnossa. Viisikymppisenä olisin pystynyt helposti juoksemaan hengästymättä UKK-kävelytestin reitin, mutta kävellen sain keskitasoa heikomman tuloksen. En tullut edes hikeen, joten odotin parempaa. Kummastelin tulosta ja kysyin virhemahdollisuudesta testaajiltakin, mutta he vakuuttivat tuloksen olevan luotettava.

Nyttemmin olen ajatellut, että jänneongelmani luultavasti sabotoivat voimansiirtoa siten, että jouduin kävelemään lähes pelkillä jalkalihaksillani, kun kilpakumppanit hyödynsivät pakaroitaan ja koko kehoaan. Vähän sama juttu kuin yrittäisi siirtää seinää työntämällä pelkästään hauiksilla.

Olenkin ehkä ollut intuitiivisesti ihan oikeassa lähes koko ajan. Olen aina saanut liian rajusta liikunnasta rangaistuksen kipuina, joten olen pysynyt kaukana vaativista lajeista - mukaan lukien astangajooga. Juokseminenkaan ei lopulta ollut terveyden tae, vaan valitettava välivaihe, jolloin annoin endorfiinien huijata itseäni.

Jos tätä nyt lukee joku, joka tulee liikunnasta kipeäksi joka kerta, niin sanon sinulle: luota omaan kokemukseesi. Kokeile, voisitko paremmin, jos liikkuisit vähemmän.

Mitättömän pienikin voi riittää. Nykyään jo liikuntagurutkin myöntävät, että on mahdollista ylläpitää ja ehkä jopa parantaa fyysistä kuntoaan liikkumalla vain 10 minuuttia kerralla.

 

P.S. Tässä tuore Yleisradion linkki, jossa UKK-instituutin tutkimus- ja kehityspäällikkö vahvistaa, että 10 minuuttia kerralla riittää. Huonosti annosteltu liikunta voi johtaa vammoihin, jotka voivat lopettaa koko harrastuksen. Klikkaa tästä!

--

Päivän kuvat: Kuvasin Cordifolium-luonnonpelargonin Turun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneissa Ruissalossa. Muuallahan ei tähän aikaan juuri kuki. Kuvausreissun jälkeen jänteeni vihoittelivat kaksi päivää, koska tulin kumarrelleeksi ja kyykistelleeksi liikaa kameran kanssa.

Kommentit (2)

MarjattaP
1/2 | 

Olen kanssasi aivan samaa mieltä.  Liikuntaa suositellaan nykyään monenlaisten vaivojen hoitamiseksi ja varmasti se moneen vaivaan auttaakin.  Joissakin vaivoissa vaikutus voi sitten ollakin aivan päinvastainen niinkuin sinunkin tapauksessasi.

Maija
Liittynyt15.10.2015
2/2 | 

Niinpä. Luin aamulla unenpöpperössä jostakin (siksi en muista mistä) että monilla kipupotilailla on se ongelma, että innostutaan jostakin uudesta hoito- tai liikuntamuodosta (usein sama asia) niin paljon, että tehdään liikaa, ja sitten petytään, kun ei se auttanutkaan vaan tuli kipuja.  Esimerkiksi leikkauksen jälkeen pitäisi aloittaa hyvin varovasti. Tunnistin tuosta itseni. En vaan ole malttanut jaksottaa liikuntaa riittävän pieniin osiin.

Aina välillä kuulee kerrottavan karmeista kampaajakokemuksista. Kampaaja leikkaa oman mielensä  mukaan, uusi väri paljastuu hirveäksi ja kampauksesta tulee täysin väärän tyylinen. Besserwisserinä en malta olla päsmäröimättä. Siispä: nainen, näin käyt kampaajalla:

 

1. Älä sorru tarjoukseen. Jos kampaaja pyydystää asiakkaita tarjouksen voimalla, hän on epätoivoinen. Hyvillä ammattilaisilla riittää asiakkaita täydelläkin hinnalla.

 

2. Kysy suositteluja. Jos ihailet jonkun hiuksia, kysy, kenellä hän käy. Myös sosiaalisessa mediassa on helppo pyytää ja saada suosituksia. Jos haluat nuorekkaat hiukset, kysy itseäsi nuoremmilta.

 

3. Älä anna uuden kampaajan tehdä hiuksillesi isoja muutoksia. Kampaajan pitää tuntea hiustesi laatu ja niiden kasvusuunta (pyörtyväiset) hyvin, jotta hän osaa leikata oikein. Etenkin lyhyissä hiuksissa tämä on tärkeää.

 

4. Anna vain tutun kampaajan vaihtaa hiustesi väriä. Värit käyttäytyvät eri tavoin riippuen siitä, mitä hiuksille on aikaisemmin tehty ja miten paljon niissä on luonnostaan punaista pigmenttiä. Kokeneillekin kampaajille voi tulla yllätyksiä.

 

5. Kun löydät mieluisan kampaajan, pidä hänestä kiinni kynsin hampain ja hinnalla millä hyvänsä, mikäli ulkonäköasioilla on sinulle merkitystä.

 

6. Jos et ole valmis maksamaan säännöllisestä kampaajasuhteesta, pysyttele luonnollisessa värissä ja erittäin yksinkertaisessa mallissa, jota on vaikea pilata. Suosittelen keskipitkiä tai pitkiä hiuksia.

 

7. Jos kävi vain lievästi hullusti, älä panikoi. Kastele hiukset heti kotona ja muotoile ne uudestaan. Jos vika on värissä, pese hiuksia ahkerasti. Etenkin punainen väri haalistuu nopeasti. Täyskatastrofin sattuessa valita siitä heti tai mahdollisimman pian. Virhe voi olla korjattavissa.

 

8. Jos hiuksista ei tullut sellaiset kuin sovittiin tai työn jälki ei ole ammattitaitoista ja huolella tehtyä, palvelussa on virhe, josta voi valittaa. Kampaajalla on oikeus ehdottaa työn uusimista tai korjaamista. Jos on vaikkapa leikattu enemmän kuin sovittiin, voi pyytää hinnanalennusta.

--

Päivän kuva: Olen vuosikymmenet käynyt kampaajalla noin joka kuudes viikko, koska hiukseni ovat olleet joko lyhyet tai blondatut. Nyt kasvatan blondausta pois, ja siksi olen viimeksi käynyt kampaajalla elokuussa, jolloin laitettiin kevytväri. Tämä kuva otettiin marraskuussa.

Kommentit (3)

Mira
1/3 | 

Kuka tämän on kirjoittanut ? Voisin kumota monta kohtaa ja perustella. Luulen että kokemuksesi kampaajalla käynneistä on mennyt ihan honkiin. Ammattissa löytyy kyllä niitäkin tekijöitä jotka puhuvat säästä ja kiikuttavat sinulle ensimmäisenä 7 päivää lehden ja kuuntelevat huolesi. Kaikki eivät kuitenkaan näin tee. Itse keskityn siihen miksi asiakas on tullut eli hiukset, -mitä on tehty aikaisemmin,-kuinka usein pesee miksi ja millä,-mitkä ovat ongelmat,-mitä asiakas toivoo-lähtökohdat ja mitä voidaan ja kannattaa tehdä. Oikea malli, -kasvojen ,-kaulan,-vartalon mittasuhteet ja muoto. Mikä on tyyli,-klassinen,-luonnollinen jne. Hiuksen laatu,-hento,paksu,-normaali. Suora, kihara. Kasvusuunnat. Värin valinta,-silmät,-lempivärit,-kasvojen väri,-kylmät/lämpimät,-halutaanko korostaa tai häivyttää. Painopisteet hiusmallissa ja muodin ja trendejen käyttäminen. Kenelle otsis ja kenelle ei. Aikaisemmat käsittelyt. Toivottu lopputulos -helppo pese ja käytä vai onko valmis tekemään hieman sen eteen,-suoristamaan kihartamaan. Oikeat tuotteet kotihoito ja muotoilutuotteet. Opastaminen miten onnistut kotona ja mitä tuotteita käytät. Millaisia eri tyylejä eri tuotevalinnoilla voi saavuttaa. Kysyn aina asiakkaalta mitä ei toivo missään nimessä. Saan aina vastauksen. Otan aina vastuun ja asiakas on tervetullut korjauttamaan jos niin haluaa koska niin toivon minäkin. Moni juoksee kampaamosta toiseen eikä löydä oikeaa kultaista kampaa koska joko asiakas on odottanut ihmeitä tai ei itse tiedä vielä mitä haluaa tai tyyli hukassa. Kampaajallakin on ongelma -hänellä ei ole intohimoa työhönsä eikä tee sitä oikein. Totuus on että monessa paikassa se seiska aukaistaa ensimmäisenä koska siihen on totuttu.

Maija
Liittynyt15.10.2015
2/3 | 

Tämän on kirjoittanut minä, kampaamopalveluiden säännöllinen käyttäjä vuodesta 1978. Itselläni on lähes pelkästään hyviä kokemuksia kampaajalla käymisestä, mutta moni kanssasisar ei ole ollut yhtä onnekas. Jos lopputulos ei ole toivotunlainen, vika ei minun(kaan) mielestäni ole aina kampaajassa. En tosin ole ikinä ollut läsnä, kun kampaaja olisi tutustunut uuden asiakkaan toiveisiin yhtä perusteellisesti kuin sinä teet. Itseltänikään ei ole kukaan kampaaja moisia kysellyt. Juuri siksi suosittelen pitkiä asiakassuhteita, joissa nämä asiat tulevat luonnollisesti esiin ajan myötä. Onnittelen asiakkaitasi hyvästä valinnasta.

Mira
3/3 | 

Kiitos Maija varstauksestasi. Kiinnostuin tietenkin heti otsikon luettuani ja jatkoin lukemista, -halusinkin kommentoida. Hyvä että kirjoitit alamme työntekijöistä ja kuten myös palvelua ostavista asiakkaista. Melkein jokainen tarvitsemme kampaamo palveluita. Laatua ja henkilökohtaista palvelua saa joskus etsiä itsekkin. Kilpailu ja tarjontaa löytyy ja montaa paikkaa, myös erillaista tekijää. Aina ei myöskään henkilökemia tai ikä, -muut..  kohtaa. Vanhat kokemukset ja luulot vaikuttavat päätöksiimme myös. Rohkaisenkin jokaista että kysyisi asiakaspalvelijalta neuvoa ja opastusta ihan jokaisella alalla  niin työmme monipuolinen koulutus olisi antoisaa ja tieto ja taito olisi enemmän käytettävissä. Ennakkoluulut romukoppaan ja kohti hyviä palvelukokonaisuuksia ja kohti  uusia tuulia.  Hyvää päivän jatkoa sinulle !

Totuus on tuolla jossakin, kuten tiedämme. Lopullisen totuuden Kelan lääkäreistä tietävät vain he itse, mutta minulla on heistä oma totuuteni. Vaihtoehtoiset todellisuudethan ovat muodissa.

Kimmokkeen kirjoitukseen sain Facebook-keskustelusta, jossa ihmeteltiin, onko kukaan koskaan tavannut Kelan lääkäriä. Yksi nimitti heitä natseiksi, toinen jumaliksi, koska he pystyvät arvioimaan potilaan työkyvyn tutkimatta tätä.

Siis: minun totuuteni Kelan lääkäreistä:

1. Kelan lääkärit ovat keskuudessamme.

Moni meistä tuntee Kelan lääkärin, vaikkei tiedä tuntevansa. Kelan lääkärit pitävät matalaa profiilia. Se kuuluu varmaankin toimenkuvaan, koska he päättävät työssään ihmisille hyvin tärkeistä asioista ja isoista rahoista. Moni yrittäisi varmasti vaikuttaa heidän päätöksiinsä, jos tietäisi, keitä he ovat.

Tapaamme heitä yksityisillä lääkäriasemilla ja sairaaloissa, joissa he hoitavat meitä. Kelan lääkärinä toimiminen on todennäköisesti osalle heistä sivutyö. Osalle se on päätyö, johon he ehkä hankkivat vaihtelua ja käytännön tuntumaa hoitamalla potilaita muualla. Jos lääkärisi paljastuu Kelan lääkäriksi, se tapahtuu todennäköisesti vahingossa.

2. Kelan lääkäri toimii hyvässä tarkoituksessa.

Kyllä, uskon, että jopa Donald Trumpilla on toimissaan hyvä tarkoitus, ja Kelan lääkäreillä on ihan varmasti. Heidän tehtävänsä on varmistaa, että sairauspäivärahoja ja -eläkkeitä saavat vain ne, jotka niitä tarvitsevat. Näin he säästävät veroilla kerättyjä valtion varoja.

Uskon, että heillä on lisäksi toinen, vähemmän tunnettu hyvä tarkoitus. He valvovat, etteivät lääkärit laiskottele. Uskon, että on olemassa lääkäreitä, jotka työntävät hankalahoitoiset potilaat mieluummin pitkille sairauslomille odottamaan työkyvyttömyyseläkettä kuin hoitavat heidät kuntoon. Onhan se helpompaa. Pelkään pahoin, että näin tehdään nimenomaan tuki- ja liikuntaelinsairaus- ja masennuspotilaille, joihin itsekin lukeudun.

3. Kelan lääkärin hylkypäätös on viesti lääkärille, ei potilaalle.

Kun potilas saa hakemukseensa kielteisen päätöksen, se tuntuu varmasti musertavalta. Eikö Kelan lääkäri arvosta minua sen vertaa, että päästäisi eläkkeelle? Eikö hän ymmärrä, että olen kipeä! Varsinainen p-a koko mies tai nainen. Tosiasiassa hylkypäätös on viesti potilasta hoitavalle lääkärille. Kelan lääkärin mielestä tämä ei ole vielä ottanut huomioon kaikkia vaihtoehtoja. Potilas saattaa olla parannettavissa tai kuntoutettavissa työkykyiseksi, eikä häntä siksi pidä vielä hylätä eläkkeelle.

Tuki- ja liikuntaelinsairaudet ja masennus ovat hankalia hoidettavia, koska potilaasta ei aina näe päältä, mikä hänellä on ja mikä häntä auttaisi. Voi kestää vuosia ennen kuin oikea diagnoosi löytyy, ja sen jälkeen voi kulua lisää vuosia, kun etsitään toimivaa hoitoa. Pitää kokeilla monenlaista kuntoutusta ja terapiaa. Sekä potilas että lääkäri voivat menettää uskonsa toipumiseen, mistä seurauksena on eläkehakemus. Kelan lääkärin viesti on: Tämä potilas saadaan vielä kuntoon! Hoitakaa paremmin!

4. Kelan lääkärin asenne on parantajalle paras mahdollinen.

Kelan lääkäri ei usko automaattisesti, kun muut lääkärit sanovat, että kaikki on tehty ja tämä mimmi on työkyvytön. Hän tuntee erityisalansa perinpohjaisesti ja tietää, milloin on vielä toivoa, eikä hän tyydy helppoon romukoppadiagnoosiin. Samat ominaisuudet, jotka tekevät hänestä Kelassa natsi-puolijumalan, tekevät hänestä vastaanotolla hyvän parantajan. Hän ei usko, että tapaus on toivoton, vaan tutkii, kokeilee, konsultoi ja pohtii niin kauan, kunnes keksii, mistä potilaan vaivat johtuvat ja miten niitä parhaiten hoidetaan. Lääketiede ei ole vielä valmista, vaan sitä tehdään joka päivä vastaanotoilla ja klinikoilla. Sitä tekevät myös Kelan lääkärit, mutta tuskin Kelassa.

Jos kaikkien lääkäreiden asenne olisi sama, josta Kelan lääkäreitä syytetään, Kelan lääkärien tarvitsisi hylätä vähemmän hakemuksia. Jos tietäisin, ketkä ovat Kelan lääkäreitä, ryhtyisin mielelläni heidän potilaakseen. Saatan jo ollakin.

 

--

Päivän kuva: Likusteripuu kukassa.

Kommentit (3)

Tuiccu Karhu
1/3 | 

Nykyisinhän Kelan ja vakuutusyhtiöiden lääkäreistä on aika kattava luettelo. Pitäisi varmaan asioida heidän kanssaan, jotta saisi "oikean" diagnoosin. Miten he voivat hylätä potilaan eläkehakemuksen näkemättä, kuulematta ja lukematta muiden lääkäreiden diagnooseja ja lausuntoja? Kyseenalaistavat toisten lääkärien diagnoosit. Kunnian ja omatunnon kautta?! Minä kyllä henkilökohtaisesti kyseenalaistan heidän taitonsa. Hylkäyksiä hylkäyksien perään. Kehoitus kuntoutukseen ja ammatilliseen kuntotukseen. Done! Mutta jos ammatillisessa kuntoutuksessakin katsotaan, että olen työkyvytön ja olen jo opiskellut vähemmän rasittavan ammatin.. Edes sitä kun en nykyisin pysty tekemään. Viiden lääkärin lausunto, etten kykene.. Heidän mielestä olen ilmeisesti kokenut ihmeparannuksen (en ole). Tässä olen, 55-vuotias, joka kulkee rollaattorilla, lihonut kymmeniä kiloja, ahdistunut ja jonka seuraava etappi on lääkevieroitus. Ne kun eivät auta, päinvastoin kuljen sumupilven läpi laahustaen. Ennen niin sosiaalinen ja iloinen tyttö on nyt masentunut karhu.

Maija
Liittynyt15.10.2015
2/3 | 

Kunpa kohtaisit vielä sen lääkärin, joka osaa sinut parantaa. Sitä odotellessa taputus karhun pörröiselle turkille, mikäli hän sen sallii,  ja onnea lääkevieroitukseen.

nainen58
3/3 | 

Minulla kesti myös muutaman vuoden ennen kuin jouduin/pääsin eläkkeelle. Ensinhän tunnollisena naisena, työntekijänä ja äitinä kävin töissä ja söin särkylääkkeitä ja kävin työpaikan kuntosalilla ja uimassa, lenkkeilin ja venyttelin. Hain vain särkylääkkeitä työterveydestä. Olen tehnyt istumatyötä yli 30 vuotta. Lopulta työterveyslääkäri laittoi kuvaukseen, kun selkäkivut sen kun vain pahenivat ja kuvauksista löytyi skolioosi ja reilut ls-rangan kulumat. Jatkoin vielä työtäni kokopäiväisenä muutaman vuoden, sitten puolitin, mutta kivut sen kun lisääntyvät vain. Piti jättää pois kuntosali, juoksut. Uudelleen kuvattiin ja nyt myös magneettikuva, jossa todettiin samat löydökset, jotka olivat pahentuneet, alimmat selkänikamat olivat madaltuneet ja kuivuneet ja ahtauma selkäydinkanavassa, joten kirurgi suositteli pikaista leikkausta, kun kotona piti välillä ihan kontata ja pissakaan ei tullut kunnolla. (Vielä sen verran, että sairaslomilla en ole ollut juuri lainkaan näitä vaivoja ennen). Pakkohan leikkaukseen oli mennä, kun vaihtoehtona olisi ollut jopa halvaus, sen verran vakavasti punaisesta lipusta kirurgi kertoi. Pääsin aika nopeasti operaatioon, mutta leikkaus olisi pitänyt tehdä jo paria vuotta aiemmin, sanoi leikannut pätevä ortopedi, hermo oli tarttunut kiinni lihaskalvoon. Hermokivut siis jäivät, ne ovat kroonistuneet, vaikka kävin parin vuoden ajan ottamassa yksityisellä naprapaatilla hoitoa selkään ennen leikkausta ja leikkauksen jälkeen ja lisäksi tein ohjattuja selkäliikkeitä. Kelasta ensin lääkäri soitti ja sanoi, että jos haluaisin, voisin yrittää vielä tehdä töitä siten, että 50 min. töitä ja 10 min. venyttelyä/lepoa osa-aikaisesti. Eihän siitä olisi tullut mitään, kun en voinut enää edes istua puoltakaan tuntia kivun vuoksi. Kelan lääkäri käski sitten täyttämään paperit ja laittamaan rastin etten tule töihin ja siitä sitten eläkkeelle. Ja tätähän tämä nyt on, kun ei otettu aiemmin vakavasti enkä tosin itsekään vaatinut tai mennyt aiemmin, nyt on kovat krooniset kivut. Teen joogaa päivittäin sen verran mitä voin ja kävelen sen mitä pystyn, useimmiten pitää pysähtyä lepuuttamaan selkää. Lepokaan ei ole auta aina, eikä särkylääkkeistä ole juurikaan apua. Hermokipulääkettä söin kaksi vuotta, ei apua. Luudutusleikkaus olisi vielä mahdollista, mutta sitä tässä mietin, mutta sekään ei ole varmaa auttaako. Hermokipu on aivan hirveää, jos kenellä sitä on ollut, tietää.

Tsemppiä kaikille kohtalotovereille. Yritetään etsiä jotain positiivista aina jokaisesta päivästä, vaikka välillä se onkin tosi vaikeaa.

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty kävelemään pitkiä matkoja, ja minulla on usein jännekipuja hamstring-syndrooman takia. Niinpä minusta ei tullutkaan maraton- eikä joogamummoa, vaan kukkamummo ja siirtolapuutarhuri. Päivitän blogia harvakseltaan, koska minulla on tällä erää vain vähän sanottavaa muusta kuin puutarhanhoidosta.

Olen Maija Rauha, 65-vuotias ja eläkkeellä. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Siirtolapuutarhapalstallani on oma kanava Instagramissa. Se löytyy nimellä villa_palanen. Kerron siellä mökin ja puutarhan kuulumisia useammin kuin täällä blogissa.

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016