Maailmani perusta järisi sillä hetkellä, kun lääkäri nojautui eteenpäin, hymyili lammasmaisesti ja sanoi: ”Tosi ikävä tuo sinun tilanteesi - minä niin toivoisin, että saisit entisen elämäsi takaisin. Mitä voisin tehdä hyväksesi?”
No jumankekka, miten olisi kunnollinen diagnoosi ja vaikuttava hoito! Eikö ole lääkärin tehtävä tietää, mitä hän voi tehdä hyväkseni! Joku raja asiakaskeskeisyydelläkin!
Olin mennyt lääkäriin hyvässä uskossa, kuten varmaan suurin osa suomalaisista menee. Mehän arvostamme lääkäreitä ammattikuntana yli kaiken. Pidämme totena, että heillä on hallussaan lääkinnän ja terveyden jumalan Asklepioksen sauva ja sen mukanaan tuoma taito lääkitä ja parantaa. Onhan heillä tukenaan kaikkivaltias lääketiede, jota he ovat opiskelleet pitkän kaavan mukaan. Ja siitähän heille maksetaankin.
Olen kynäillyt kirjoittajan urani aikana satoja tekstejä, joissa kerrotaan sairauksista ja niiden hoidoista. Olen nitä varten keskustellut lukemattomien lääkäreiden kanssa, eikä esiin ole tullut mitään syytä pitää heitä tietämättöminä tai osaamattomina, päin vastoin. Myöskään omat kokemukseni potilaana eivät ole viitanneet huonoon ammattitaitoon.
Tehdään kaikki mahdolliset tutkimukset, mutta mitään ei löydetä. Silti kivut jatkuvat.
Nyt oli tultu siihen pisteeseen, ettei hoidosta vastaava lääkäri tiennyt, mikä minua pohjimmiltaan vaivaa, eikä osannut myöskään hoitaa minua kivuttomaksi. Yhtä neuvoton erikoislääkäri oli konsultoinut professoritason asiantuntijaa, joka vahvisti tilanteen. Länsimainen lääketiede ei osannut auttaa.
Ei siis ollutkaan kyse lääkärien kyvyttömyydestä. Puutteelliseksi osoittautui lääketiede.
Aivan sattumalta kävi niin, että seuraavaksi keskustelin työni puolesta kivunhoidon erikoislääkärin kanssa. Tein kysymyksen, jota en olisi vielä pari vuotta sitten osannut kysyä: Onko mahdollista, että kipupotilas jää ilman muuta diagnoosia? Että hänen kipujensa syy ei koskaan selviä?
Vastaus oli selkeydessään musertava. Kyllä se on mahdollista. Itse asiassa niin käy aika useinkin esimerkiksi selkäpotilaille. Tehdään kaikki mahdolliset tutkimukset, mutta mitään ei löydetä. Silti kivut jatkuvat.
Nyt ymmärsin, etteivät lääkärit välttämättä tiedä sitä paremmin kuin minä itse.
Jäin miettimään tätä keskustelumme jälkeen. Lääketiedehän on sovellettua fysiikkaa, kemiaa ja biologiaa. Lääkärit opiskelevat näiden lisäksi anatomiaa, fysiologiaa ja biokemiaa. Mutta entä ilmiöt, joita ei voi mitata? Ovatko ne lääketieteen akilleen kantapää?
Jos minulla olisi murtuma tai kasvain, se näkyisi kuvissa. Mutta mikä ei näy kuvissa? No, toiminta. Kuvissa ollaan hiljaa paikoillaan. Ei niissä saada esiin sitä, jos elimistö toimii kipua aiheuttavalla tavalla. Tällaisia vaivoja sanotaan toiminnallisiksi, ja ne jäävät usein tarkemmin määrittelemättä. Minunkin vaivani saattoivat olla ainakin osittain toiminnallisia siitä huolimatta, että minulla oli myös kuvissa näkyviä vammoja.
Olin juossut vastaanotolta toiselle kysymässä, mikä minulla on. Nyt ymmärsin, etteivät lääkärit välttämättä tiedä sitä paljonkaan paremmin kuin minä itse. Saatoin tietää sen jopa paremmin kuin he. Ehkä siksi lääkärini kysyi, mitä hän voi tehdä minun hyväkseni. Harmi, etten ymmärtänyt kysymystä enkä sen taustalla olevaa ajatusta.
Lääkäri ja potilas voisivat olla myös partners in crime, tai paremminkin partners in cure, ja etenkin juuri silloin, kun lääketiede osoittautuu riittämättömäksi ja tarvitaan jotakin enemmän.
--
Päivän kuvat: Katunäkymiä Benalmádena Pueblosta.
Olisiko aika kokeilla jotain "erikoista", esim. Kalevalaista jäsenkorjaajaa?
Tarina ei pääty tähän ;) Eipä aikaakaan, kun lääketiede yllätti.
Hyvä, että tarina ei vielä päättynyt, vaikka useampi päätöshän tässä on jo tavallaan ollut. Kivoja, kauniita ja hauskoja kuvia olet saanut otettua. Kukkaruukkuseiniä ja -seinustoja!
Kiitos Marjatta jälleen kommentistasi. Kun pitkän ja monipolvisen tarinan palastelee pieniin osiin, siihen syntyy väistämättä useita "loppuja" ja sitten taas uusia alkuja, kun tutkimukset ja hoitoyritykset etenevät. En kuitenkaan halua mennä asioiden edelle, koska matka on tärkeämpi kuin määränpää.
Tuleepa vain mieleen, että olisitko voinut altistua sisäilmaongelmille - siis joko mikrobi- ja/tai materiaaliperäisille ilmaan haihtuville yhdisteille, jotka aiheuttavat monimuotoisia oireita - myös kiputiloja. Labrakokeissa kuten muissakaan ei useinkaan näy mitään muutoksia. Oireilu voi alkaa pikkuhiljaa, ja lopulta herkistyy niin että oireilee myös ns. 'normaaleille' asioille (monikemikaaliherkkyys). Itse olen homeille ja muille sisäilman pilaajille altistunut vuosikymmenten ajan, saanut lopulta fibromyalgiadiagnoosin kipuiltuani ja juostuani vuosikaudet lääkäreillä ja tutkimuksissa. Lopulta pääsin eroon valtaosasta kipuilujani, kun havaittiin että minulla oli piilevä kilpirauhasen vajaatoiminta ja aloitettiin - kokeeksi - tyroksiinilääkitys. Kahdessa viikossa olin kuin uudestisyntynyt! Tosin sisäilmaongelmat lopulta romauttivat sitten muun terveyteni, mutta koetan silti muistaa olla kiitollinen edes vähemmistä kivuista.
Hei, kiinnostava avaus - sisäilmaongelmat eivät tietääkseni ole tulleet kenenkään mieleen pakarakipujeni selittäjänä. Minulla ei myöskään ole muita kuin tuki- ja liikuntaelimistön vaivoja, siis ei mitään hengitystieongelmia, ja kilpirauhanen on tutkittu. En liioin ole herkistynyt muulle kuin siitepölylle. Mutta pidän asian mielessä ;)
Laitan tähän vielä linkin josta löytyy lisätietoa sisäilmaongelmista ja niiden terveysvaikutuksista (aiheuttavat ja ylläpitävät mm. elimistön eri kudosten tulehdusta): http://tervesisailma.wix.com/tervesisailma