Kirjoitukset avainsanalla hamstring-syndrooma

1.

En jaksanut enää jatkuvaa valvomista ja kipua. Olin ihan poikki, kun menin työterveyslääkärille kertomaan, että tämä kortti on nyt katsottu. Hän totesi, että olen ollut todella sinnikäs ja urhea ja suositteli kiireellistä leikkausta, koska kipulääkkeet ovat lakanneet vaikuttamasta.

2.

Jos vakuutusyhtiö suo, minut leikkaa yksi maan kokeneimmista ja taitavimmista jännekirurgeista, professori O. Uskon, että hän tietää mitä tekee.

3.

Kesällä kukaan ei odota, että kanssaihmiset olisivat koko ajan töissä. Iso osa sairauslomastani tulee menemään kuin huomaamatta, ja sijaisen tarve on pienempi kuin talvella.

4.

Kyynärsauvojen kanssa ei tarvitse liukastella, kuten talvella pitäisi. Ne pari viikkoa sujuvat nopeasti.

5.

Tarkenee vaikka peppu paljaana. Ei tarvitse kiskoa villahousuja leikkaushaavan päälle.

6.

Parveke tarjoaa sairauslomalaiselle ilmaista iloa ja kevyttä tekemistä. Paikallinen kauppias kustantaa sanomalehden 6 viikoksi ilmaiseksi, ja ehdin lukea sen!

7.

Professori O. lupasi, että pystyn istumaan joulukuussa lentokoneessa Malagaan asti. Yritän säästää sinne vähän kesälomaa. Voi olla, että siellä onnistuu jopa kävely!

--

Päivän kuvat: Mansikka kukkii parvekkeellani.

Kommentit (2)

MarjattaP
1/2 | 

Eipä taida sinulle enää  muusta olla apua kuin leikkauksesta, koska olet niin monet asiat kokeillut.   Toivottavasti aika tulee pian ja kaikki menee hyvin!

Maija
Liittynyt15.10.2015
2/2 | 

Sepä se, Marjatta. Työterveyslääkäri sanoi, että hoitovaihtoehdot ovat nyt niin kaventuneet, että leikkausta on hyvä harkita. Professori O. puolestaan  totesi, että tila on krooninen eikä hoidoista ole ollut olennaista apua, joten leikkaus on perusteltu. Saan huomenna tietää leikkauspäivän.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Pakaralihaksia pitäisi vahvistaa, mutta takareisien jänteisiin ei saisi kohdistua lainkaan painetta. Valitettavasti yhtälö jättää erittäin vähän liikkumavaraa, sillä sellaisia liikkeitä ei ole. Treeni tulee väistämättä aiheuttamaan jonkin verran kipua, mutta se on silti välttämätöntä”, totesi fysioterapeutti.

No nyt se myrkyn lykkäsi! Professori O:n suosittelema fysioterapeutti oli täsmälleen samaa mieltä kuin professori itse, tietenkin. Edessä olisi pirunmoinen pakaratreeni ja kivulloiset viisi viikkoa. Ja se olisi vasta alkua.

Selostin professorin vastaanotolla, miten kipuni olivat kehittyneet tammikuun jälkeen: rautanaulat olivat suurimmaksi osaksi ajasta poistuneet pakaroiden keskeltä, ja kipu on nykyään enimmäkseen tylppää. Öisin on kuitenkin kovaa juilintaa takareisissä, ja reisien sivut ovat usein olleet kipeämmät kuin takalisto konsanaan. Valitin myös, etten pääse kunnolla kyykystä ylös.

Tästä professori veti johtopäätöksen, että nyt olisi pakaralihasten vahvistamisen vuoro. Olen ollut niin kauan liikkumatta, että ne ovat väistämättä heikentyneet. Fysoterapeutin mielestä heikot pakaroiden keskiosan lihakset ovat todennäköisesti jopa olleet koko ongelmani alkusyy.

”Kuulen usein tällaisesta tapahtumakulusta, että ensin on kävelyn ongelmia ja kipua pakaroiden keskiosassa. Jos tilannetta ei saada hoidetuksi, kipu siirtyy joko alaselkään tai alemmas kohti reisiä, kuten sinulla. Kun sitten takareidetkin ovat poissa pelistä, reisien sivut ärtyvät. Ensimmäinen diagnoosisi eli piriformis-lihaksen heikkous on saattanut olla aivan oikea, ja hamstring-ongelmat ovat ehkä kehittyneet vasta sen jälkeen”, fysioterapeutti lateli ja osoitti samalla kuvataulusta kutakin lihasryhmää.

Hänen mielestään vaivojani ei saada korjatuksi, ellei pureuduta oletettuun alkusyyhyn eli pakaralihaksiin. Niinpä joudun nyt tekemään aamuin illoin kolmea kivuliasta jumppaliikettä ja lisäksi vielä seisoskelemaan yhdellä jalalla. Kolme vuotta sitten nämä liikkeet eivät olisi tuottaneet minulle minkäänlaista vaikeutta ja olisin naureskellut, jos niitä olisi esitetty minulle vaivojen hoidoksi.

Mutta nyt pääsi kotona poru. Näitä kauheita kidutusliikkeitä! Ja lisäksi maksan itseni niistä kipeäksi! Professori O. määräsi 8-10 kerran kuurin, jossa kävisin fysioterapeutilla 2-3 kertaa viikossa käsiteltävänä ja ohjauksessa. Minun oli pakko pyytää pankilta lyhennysvapaata asuntolainaan, jotta selviydyn siitä.

Olen köyhä! Ja kipeä! Byääh!

Onneksi mies tuli kotiin, halasi ja lohdutti: ”Me ollaan vanhoja ja kuollaan kohta. Tajua jo!”

--

Päivän kuvat: Kirsikankukkia Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa.

Kun lääkäri kysyi, onko minulla ollut koskaan ennen saman tyyppistä ongelmaa, vastasin silmää räpäyttämättä kielteisesti. Ei, pakarani eivät olleet koskaan ennen olleet kipeät.

Se ei pitänyt paikkaansa. En vain muistanut sitä silloin, eikä kipu sitä paitsi ollut samanlaista eikä samassa kohdassa. Minulla oli epämääräisiä lantion alueen tuntemuksia noin vuoden kuluttua siitä, kun olin aloittanut juoksuharrastuksen. Menin jopa niiden takia ortopedille. Ortopedi päätteli, että piriformikseni on liian heikko. Hän määräsi kaksi kuukautta juoksukieltoa ja rankkaa pakaratreeniä sekä Arcoxiaa, jotta pystyisin kivuiltani tekemään sen treenin.

Arcoxia eli etorikoksibi vaikuttaa olevan monien ortopedien lemmikkilääke. Se on kalliimpaa kuin perinteiset tulehduskipulääkkeet (ibuprofeeni, ketoprofeeni), mutta ärsyttää vatsaa vähemmän. Ehkä sitä suositaan myös sen takia, että se on pitkävaikutteista: tabletti päivässä riittää.

Kaikkien tulehduskipulääkkeiden teho perustuu siihen, että ne estävät kipua, tulehdusta ja kuumetta aiheuttavien välittäjäaineiden syntyä elimistössä. Samalla kuitenkin estyy myös hyödyllisten, mahaa ja munuaisia suojaavien välittäjäaineiden tuotanto. Koksibit, joihin etorikoksibikin kuuluu, kohdistavat tehonsa muita tarkemmin COX-2-entsyymiin, mikä tekee niistä mahan kannalta turvallisempia.

Koksibit voivat kuitenkin lisätä verisuonitukosten riskiä, minkä takia niitä ei määrätä potilaille, joilla on sydän- tai verisuonisairaus. Arcoxiaa ei saisi käyttää, jos verenpaine on koholla. Sydänriskin takia Arcoxiaa määrätään usein vain lyhyinä kuureina, etenkin järeintä eli 120 mg:n tablettia.

Verkon keskustelupalstoilta löytyy helposti hurjia tarinoita Arcoxiasta(kin)

Kun viime keväänä ensimmäisten magneettikuvien jälkeen minusta yritettiin kivutonta, fysiatrini määräsi Arcoxiaa ensin viikon ajan 120 mg ja sen jälkeen kaksi viikkoa 90 mg päivässä. Ja halleluja, minusta tosiaan tuli kivuton - kuitenkin ainoastaan tuon viikon ajaksi. 90 mg poisti myös jonkin verran kipua, mutta ei vienyt niitä kokonaan mennessään.

Työterveyslääkäri oli haluton määräämään lisää järeää Arcoxiaa, joten sinnittelin jonkin aikaa 90 mg:llä täydentäen sitä kipugeelillä ja/tai kylmähoidolla. Aika pian tämän jälkeen sitten jo sainkin Panacodia ja sen jälkeen kortisonipistoksia. Arcoxia oli kuitenkin pitkään perustulehduskipulääkkeeni.

Verkon keskustelupalstoilta löytyy helposti hurjia tarinoita Arcoxiasta(kin). En sano, etteivätkö ne voisi olla totta. Minun kohdallani lääke vain on toiminut niin kuin sen pitäisikin enkä ole kokenut minkäänlaisia haittoja. Ei haittoja tietysti pidäkään useimmille tulla.

Tabletin koko ja ulkonäkö vaikuttavat vahvasti hoitomyöntyvyyteeni.

Kun sitten marraskuussa siirryin professori O:n potilaaksi, myös hän määräsi heti kärkeen kipuihin Arcoxiaa. Jälleen sain ensin kuurin 120 ja sitten 90 milligramman tabletteja.

Tykkään  Arcoxian visuaalisesta ilmeestä: sen väri ja muoto ovat poikkeuksellisen miellyttävät. Eri vahvuiset lääkkeet ovat eri värisiä ja myös niiden koko vaihtelee pitoisuuden mukaan. Ainakin minulla tabletin koko ja ulkonäkö vaikuttavat aika vahvasti hoitomyöntyvyyteen eli haluun ottaa lääke ohjeen mukaan. Kiva tabletti on kiva ottaa. Tietysti on tärkeää myös, ettei tabletti tartu kurkkuun. Parasetamoli (Panadol) on tässä suhteessa täysi kammotus: iso tabletti, huokoinen pinta ja hirveä maku.

Mutta takaisin Arcoxiaan: syksyllä se ei tehonnutkaan, ei edes korkeimmalla pitoisuudella. Olin ymmälläni. Professori O:lla oli kuitenkin selitys: hän arveli, että keväällä kipuni johtuivat suurelta osin jännekudosten tulehduksesta, jonka Arcoxia tulehduskipulääkkeenä poisti ja siten paransi kivut. Syksyyn mennessä tulehdukset olivat kuitenkin parantuneet, joten Arcoxia ei enää ollut tehokkaimmillaan.

Tulkinnassa saattaa olla perää. Kevään magneettikuvissahan löydettiin nimenomaan muutama jännetupen tulehdus pakaroiden pikkulihaksissa. Lisäksi minulla oli trokanterbursiitti, joka on niin ikään tulehdus. Tulehdusten hoito kuitenkin viimeisteltiin kesällä kortisonipiikeillä, enkä usko, että minulla O:n luokse mennessäni enää oli tulehduksia.

Professori O. vaihtoikin kipulääkkeeni toiseen ja antoi luvan täydentää sitä tarvittaessa Panacodilla. Palaan tämän hoidon toimivuuteen myöhemmin.

Entä se aiempi piriformiskuuri? Se tuntui toimivan, vaikka jälkeenpäin ajatellen minua vaivasivat silloinkin todennäköisemmin hamstring-jänteet kuin piriformikset. Hamstring-vaivat ovat kuitenkin äärimmäisen harvinaisia keski-ikäisillä naisilla, joten on ymmärrettävää, etteivät ne tulleet ensimmäisinä ortopedin mieleen.

--

Päivän kuvat: Tulppaaninnuppuja parvekkeeltani.

Kommentit (2)

JattaM
1/2 | 

Värillä ei minulle niinkään ole väriä mutta koolla, muodolla ja pintamateriaalilla on. Pieni, liukaspintainen, mieluummin soikeahko kuin pyöreä - ah sellainen lääke on kelvollinen niellä!

Maija
Liittynyt15.10.2015
2/2 | 

Totta! Kokeilemistani kipulääkkeistä Voltaren Rapid on ollut tuossa mielessä ehdottomasti paras.

Kaikki tietävät, miten pyöräillään ilman käsiä, mutta miten harrastetaan liikuntaa ilman takareisiä? Sitä olen pohtinut viime aikoina. Professori O. kielsi venyttelyn, joogan, pilateksen, juoksun, portaiden askelluksen, uinnin, siivouksen, hyppimisen, pallopelit ja ylipäätään kaiken, mikä voi rasittaa tai venyttää reisiä. Ajattelin pitkään, että pidä sitten tunkkisi. En liiku. Mutta ei sekään tunnu pidemmän päälle hyvältä.

Kokeilin monia tuttuja jooga- ja jumppaliikkeitä siltä kantilta, pystyisinkö tekemään ne käyttämättä lainkaan takareisiä. Mielestäni onnistuinkin aika hyvin. Esimerkiksi kyykkyyn-ylös-liike ei käy päinsä, koska pystyyn nouseminen rasittaa liikaa. Liikkeen voi kuitenkin korvata joogaistumisella, jossa ”istutaan” tyhjän päälle eikä mennä kyykkyyn asti.

Tietysti on paljon liikkeitä, joita en voi tehdä ollenkaan. Alaspäin katsova koira ei käy päinsä, joten aurinkotervehdyskään ei onnistu. Kaikki liikkeet, joissa istutaan lattialla jalat suorina, venyttävät kireitä jänteitäni eivätkä siten tule kysymykseen. Jos liikkeellä on jokin muukin tarkoitus kuin reisien venyttäminen, voin tehdä sen koukistamalla polvia reilusti. Ei näytä yhtä hyvältä, mutta toimii.

Huomasin, että jopa mindfulness-joogaohjelmassa, jota tein viime keväästä syksyyn asti joka ainoa ilta, on minulle haitallinen, takareisiä venyttävä liike. Onneksi en ollut tehnyt sitä ihan täysillä, vaan jätin aina jalan vähän koukkuun. Silti tuo liike on luultavasti ylläpitänyt kipujani.

Ohjatuille jooga- tai pilatestunneille minulla ei tietenkään ole näillä reisillä mitään asiaa nyt eikä myöhemminkään. Onneksi olen tähän astikin joogannut pääasiassa kotona.

Fysioterapeutti näytti, miten vatsalihasliikkeitä voi tehdä ilman reisiä.

Turvallinen liikkeiden  suoritustapa askarrutti sen verran, että pyysin työterveyslääkäriltä lähetteen työfysioterapeutille. Olin viimeksi tavannut fyssarin viime keväänä, kun minulla epäiltiin piriformis- eikä hamstringyndroomaa. Koska harjoitteet kohdistuivat silloin väärin, eivät ne sanottavasti auttaneet. Vaivani ovat myös muuttaneet muotoaan sen jälkeen. Silloin pystyin vielä vaikeuksitta esimerkiksi menemään kyykkyyn ja ylös.

Fysioterapeutti vahvistikin, että olen joogakokeiluissani muuten oikeilla jäljillä mutta painotti, että pitkäkestoisia venytyksiä en saa tehdä. Hän myös näytti, miten vatsalihasliikkeitä voi tehdä ilman reisiä: ollaan selinmakuulla lattialla, jalat nostetaan vaikkapa tuolille ja sitten vain puristetaan ristiselkä vatsalihaksilla lattiaan. Voi sitä niinkin rutistaa, etenkin, kun on pitänyt pitkää harjoittelutaukoa ja lihaskunto on päässyt rapistumaan. Sain myös toisen, kuminauhan kanssa tehtävän vatsalihasliikkeen.

Selkälihasliikkeiden oikeasta suoritustavasta keskustelimme niin ikään. Fysioterapeutti kertoi, ettei niitä pysty tekemään jännittämättä takapuolta, mutta tuskinpa se liikaa haittaisi, kunhan ei jännitä reisiä.

Hän katsoi elkeitäni kerran ja totesi, että nyt palattiin aivan alkeisiin.

Kun sitten valitin, miten hankalaa on nostaa mitään maasta ja kerroin, etten pääse kyykystä ylös, hän katsoi elkeitäni vain kerran ja totesi, että nythän palattiin aivan alkeisiin. Polveni nimittäin kääntyivät kyykistyessäni selvästi sisäänpäin. En ollut itse huomannut tätä virheasentoa ollenkaan. Pihtipolvisuus oli ehkä kehittynyt niin, että kun takareidet olivat poissa pelistä, olin ryhtynyt ylikäyttämään reisien ulkosivuja. Eipä ihme, että reidet ovat kipeytyneet helposti, jos kävelenkin tuohon tapaan.

Nyt sain harjoitteen, jossa istahdan kapeasta haara-asennosta joogaistuntaan kääntäen samalla lihaksilla reisiä hieman ulospäin. Teen näitä istahduksia muutamia toistoja. Lisäksi alan tehdä kahta muuta harjoitetta, joissa liikutetaan säärtä ja jalkaterää ja tarkkaillaan niiden asentoa suhteessa takareiteen.

En oppinut kerralla ja melkein poru pääsi, kun en ensin tajunnut, mutta sitten oivalsinkin!

Fysioterapeutti opetti myös yhden polven kyykistymisen sekä näytti, miten siitä noustaan näppärästi ilman takareisiä. En oppinut kerralla ja melkein poru pääsi, kun en ensin tajunnut, mutta sitten oivalsinkin! Nyt ei tarvitsekaan ostaa sitä roskanpoimintakeppiä, jolla olin ajatellut ryhtyä poimimaan sukkia lattialta.

Jos oikeasti kävelisin pihtipolvisena, nyt olisi varmasti löytynyt syy vaivojeni pitkittymiseen. Valitettavasti en oikein usko, että kävelyssäni on isompaa vikaa. Kyykkyyn menossa vain. Aion kuitenkin kiinnittää asiaan huomiota ja tehdä harjoitteeni kiltisti.

Sain myös vahvistuksen sille, että voin aloittaa uudelleen kuntopyöräilyn minivastuksella ja reisien rullailun pilatesrullalla. Nyt minulla on siis jälleen harjoitusohjelma. Ei muuta kuin joogamattoa kuluttamaan!

Paitsi että ei saa taaskaan innostua liikaa. Voi voi! Koville ottaa.

--

Päivän kuvat: Tiedätte kyllä mistä.

 

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty kävelemään pitkiä matkoja, ja minulla on usein jännekipuja hamstring-syndrooman takia. Niinpä minusta ei tullutkaan maraton- eikä joogamummoa, vaan kukkamummo ja siirtolapuutarhuri. Päivitän blogia harvakseltaan, koska minulla on tällä erää vain vähän sanottavaa muusta kuin puutarhanhoidosta.

Olen Maija Rauha, 65-vuotias ja eläkkeellä. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Siirtolapuutarhapalstallani on oma kanava Instagramissa. Se löytyy nimellä villa_palanen. Kerron siellä mökin ja puutarhan kuulumisia useammin kuin täällä blogissa.

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016